Onko kellään kokemusta sairaalakoulusta?

Miksi ex ope alkaa pätemään täälä opetus asioista?
Itse olen ollut monta vuotta Sophie Mannerheimin sairaalakoulussa eikä siellä ihan noin toimita. Jos haluaa alkaa pätemään palstalla niin pitää mainita kommentissa että mistä tietää mainittavat asiat.
Esimerkiksi mainitsin tässä, tietäväni nämä jutut siitä että olen ollut Sophie Mannerheimin koulussa jo kohta kuusi vuotta.

Ja lisään vielä sen että muissa kommenteissa luokiteltiin oppilaita normaaleiksi ja sairaiksi joka ei tunnu monesta kovin mukavalta. Esim mielisairaalan nimi muutettiin psykiatriseksi sairaalaksi, koska se on mukavamman kuuloinen nimi hoitoon tuleville.
Tämän taas kertoi isäni jolla on 35 vuoden kokemus psykiatrisesta sairaanhoidosta.

PS tiedän että lähetän tämän vasta muutama vuosi myöhemmin niin ei tarvii sit siitä avautua.

Kuka ex-ope? Mitä tarkoitat?

Kuka tahansa nuorten ja lasten kanssa työskentelevä tietää, että osastopaikat ovat kiven takana. Niitä ei todellakaan tarjota ennen kuin viimeisessä hädässä, ja niihin voi olla kuukausien jonot. Tästä aivan loogisesti seuraa se, että jos lapsi pääsee esimerkiksi psyykkisistä syistä sairaalaan, hänen täytyy olla hyvin huonossa kunnossa. Esimerkiksi keskivaikea masennus tai vaikkapa anoreksia eivät vielä itsestään selvästi tarkoita sitä, että lapsi pääsisi osastolle, vaikka haluaisi.

Hyväkuntoinen lapsi, jolla on kaikki hyvin, ei ole sairaalakoulussa. Siellä olevien lasten kyky opiskella on yleensä vakavasti rajoittunut.

opex kirjoitti:

Kuka ex-ope? Mitä tarkoitat?

Kuka tahansa nuorten ja lasten kanssa työskentelevä tietää, että osastopaikat ovat kiven takana. Niitä ei todellakaan tarjota ennen kuin viimeisessä hädässä, ja niihin voi olla kuukausien jonot. Tästä aivan loogisesti seuraa se, että jos lapsi pääsee esimerkiksi psyykkisistä syistä sairaalaan, hänen täytyy olla hyvin huonossa kunnossa. Esimerkiksi keskivaikea masennus tai vaikkapa anoreksia eivät vielä itsestään selvästi tarkoita sitä, että lapsi pääsisi osastolle, vaikka haluaisi.

Hyväkuntoinen lapsi, jolla on kaikki hyvin, ei ole sairaalakoulussa. Siellä olevien lasten kyky opiskella on yleensä vakavasti rajoittunut.

Lue lisää

Juuri näin! Ei sairaalakoulua niin vain kenellekään tarjota, jonot ovat sietämättömän pitkät. Kyse täytyy olla ensisijaisesti hoidon tarpeesta. Jos lapsi tarvitsee ehdottomasti sairaalahoitoa, hänet yritetään pitää kouluasioissa jotenkin mukana sairaalakoulun avulla. Ainakin pyritään pitämään hänet luokan kanssa samoissa ns. lukuaineissa. Oman koulun opettajat ovat tiiviissä yhteistyössä sairaalakoulun opettajan ja hoitohenkilöstön sekä luonnollisesti vanhempien kanssa.

Aloittaja ei selittänyt, miksi lapsi tarvitsee sairaalahoitoa, joten sitä on turha yrittää arvailla.

Kyllä sairaalakoulussa on normaalejakin, tietysti. Eräs oppilaani oli pitkään osastolla sen vuoksi, että yritettiin saada diabetesta hoitotasapainoon, eräällä puolestaan oli reisiluun murtuma, jonka hoidon vuoksi hän oli osastolla. En myöskään osaa luokitella psyykkisistä syistä hoitoa tarvitsevia epänormaaleiksi.

opex kirjoitti:

Kuka ex-ope? Mitä tarkoitat?

Kuka tahansa nuorten ja lasten kanssa työskentelevä tietää, että osastopaikat ovat kiven takana. Niitä ei todellakaan tarjota ennen kuin viimeisessä hädässä, ja niihin voi olla kuukausien jonot. Tästä aivan loogisesti seuraa se, että jos lapsi pääsee esimerkiksi psyykkisistä syistä sairaalaan, hänen täytyy olla hyvin huonossa kunnossa. Esimerkiksi keskivaikea masennus tai vaikkapa anoreksia eivät vielä itsestään selvästi tarkoita sitä, että lapsi pääsisi osastolle, vaikka haluaisi.

Hyväkuntoinen lapsi, jolla on kaikki hyvin, ei ole sairaalakoulussa. Siellä olevien lasten kyky opiskella on yleensä vakavasti rajoittunut.

Lue lisää

Sulla selkeästi ei ole käsitystä asioiden oikeasta tilasta, vaan haluat lähinnä päteä. Oma lapseni oli psykiatrisella osastolla tutkimusjaksolla ja opiskeli tuon ajan sairaalakoulussa. Lapseni asiat eivät olleet todella surkeasti, vaan lasta haluttiin tutkia, että saataisiin oikeaa lapselle sopivaa tukea myöhemmin. Lapseni on myös hyvä kuntoinen ja menestyy koulussa hyvin. Sairaalakoulu oli mukava paikka. Opettaja oli hyvä ja omasta alastaan innostunut. Luokassa oli useampi avustaja. Opinnoissa ei edetty tosin yhtä nopeasti, kuin tavallisessa koulussa. Osastojakson jälkeen lapseni siirtyi erityiskouluun, joka oli normikouluun verrattuna aivan mahtava. Lasta ei kiusattu, Hänelle tehtiin HOJKs jossa tuli selväksi että opettaja kuunteli meitä ja arvosti lasta. Vanhempainillat eivät menneet minua haukkuessa ja lapsi sai kavereita. On ilo nähdä oma lapsi onnellisena.

Suurimmassa osassa Suomen kuntia ketään ei kyllä psyk. osastolle laiteta pienten asioiden vuoksi. Samoin, jos oppilaalle HOJKS jossakin oppiaineessa tehdään, hänellä on siinä aineessa suuria ongelmia.

Pienluokkaan pääseminekään nykypäivänä ei ole itsestäänselvyys kuin erittäin heikkojen oppilaiden kohdalla eikä aina silloinkaan.

Ammattikasvattaja kirjoitti:

Suurimmassa osassa Suomen kuntia ketään ei kyllä psyk. osastolle laiteta pienten asioiden vuoksi. Samoin, jos oppilaalle HOJKS jossakin oppiaineessa tehdään, hänellä on siinä aineessa suuria ongelmia.

Pienluokkaan pääseminekään nykypäivänä ei ole itsestäänselvyys kuin erittäin heikkojen oppilaiden kohdalla eikä aina silloinkaan.

Lue lisää

Suurimmassa osassa Suomen kuntia ketään ei kyllä psyk. osastolle laiteta pienten asioiden vuoksi.

Lapselle oikean diagnoosin saaminen ei ole pieni asia.

Samoin, jos oppilaalle HOJKS jossakin oppiaineessa tehdään, hänellä on siinä aineessa suuria ongelmia.

Hojks tehdään kaikille, joilla on erityisopetuksen siirtopäätös, oli sitten ongelmia aineessa tai ei.

Ja miksiköhän oppilas sitten siirretään erityisopetukseen, jos hänellä ei ole ongelmia joissakin kouluaineissa? Vaikeastikin oppimisongelmaiset oppilaat pyritään integroimaan normaaliluokkiin. Niin on tehty jo useampien vuosien ajan.

Se, että HOJKS tehdään, ei tarkoita nykyisin enää sitä, että joku siirrettäisiin pienluokalle tai - ryhmään. Nykyisessä kolmiportaisessa tuessa HOJKS on merkki siitä, että oppilas on sillä korkeimmalla tasolla, eli ns. erityisen tuen piirissä.
Tällöin häneltä on jo yksilöllistetty vähintään yksi oppiaine. Hän siis opiskelee oman opetussuunnitelmansa mukaisesti esim. käyttäen eri oppikirjaa kuin muut. Yksilöllistäminen on nimensä mukaisesti sitä, että oppilaalle määritellään omat tavoitteet.

HOJKS voidaan laatia kylläkin myös jonkin muun oppilaan ongelman vuoksi. Esim. jonkinlainen fyysinen ongelma voi vaikuttaa asiaan. Se, sijoitetaanko HOJKS-oppilas vaikkapa sinne pienluokkaan, vaihtelee kunnittain.

Ammattikasvattaja kirjoitti:

Ja miksiköhän oppilas sitten siirretään erityisopetukseen, jos hänellä ei ole ongelmia joissakin kouluaineissa? Vaikeastikin oppimisongelmaiset oppilaat pyritään integroimaan normaaliluokkiin. Niin on tehty jo useampien vuosien ajan.

Se, että HOJKS tehdään, ei tarkoita nykyisin enää sitä, että joku siirrettäisiin pienluokalle tai - ryhmään. Nykyisessä kolmiportaisessa tuessa HOJKS on merkki siitä, että oppilas on sillä korkeimmalla tasolla, eli ns. erityisen tuen piirissä.
Tällöin häneltä on jo yksilöllistetty vähintään yksi oppiaine. Hän siis opiskelee oman opetussuunnitelmansa mukaisesti esim. käyttäen eri oppikirjaa kuin muut. Yksilöllistäminen on nimensä mukaisesti sitä, että oppilaalle määritellään omat tavoitteet.

HOJKS voidaan laatia kylläkin myös jonkin muun oppilaan ongelman vuoksi. Esim. jonkinlainen fyysinen ongelma voi vaikuttaa asiaan. Se, sijoitetaanko HOJKS-oppilas vaikkapa sinne pienluokkaan, vaihtelee kunnittain.

Lue lisää

Ja miksiköhän oppilas sitten siirretään erityisopetukseen, jos hänellä ei ole ongelmia joissakin kouluaineissa? Vaikeastikin oppimisongelmaiset oppilaat pyritään integroimaan normaaliluokkiin. Niin on tehty jo useampien vuosien ajan.

Kun lapsi siirretään esim. erityiskouluun se ei tarkoita sitä, että hänellä olisi ongelmia kaikissa aineissa. Silti HOJKS tehdään kaikesta mahdollisesta. Oma lapseni on erityisoppilas, vaikka hän pärjää teoria-aineissa hyvin.

Se, että HOJKS tehdään, ei tarkoita nykyisin enää sitä, että joku siirrettäisiin pienluokalle tai - ryhmään. Nykyisessä kolmiportaisessa tuessa HOJKS on merkki siitä, että oppilas on sillä korkeimmalla tasolla, eli ns. erityisen tuen piirissä.

Itsestäänselvyyksiä.

Tällöin häneltä on jo yksilöllistetty vähintään yksi oppiaine. Hän siis opiskelee oman opetussuunnitelmansa mukaisesti esim. käyttäen eri oppikirjaa kuin muut. Yksilöllistäminen on nimensä mukaisesti sitä, että oppilaalle määritellään omat tavoitteet.

Sinä katselet asiaa sieltä omasta poterostasi, ja luulet, että asiat menee niin kuin sinä luulet. Erityiskouluissa kaikilla on HOJKS, mutta kaikilla ei ole ongelmia oppimisen kanssa.

Lue rauhassa tekstini. Sanoin ymmärtääkseni, että HOJKS voidaan tehdä myös muista kuin oppimista koskevista syistä.

Käytännön tasolla suurimmalla osalla taustalla ovat useimmiten oppimisen ongelmat, mutta myös vaikkapa liikkumisen, puhumisen tai käyttäytymisen alueella esiintyvät ongelmat voivat johtaa HOJKSin tekemiseen.

Hyvä, jos lapsesi on päässyt kouluun, joka kykenee vastaamaan hänen erityistarpeisiinsa. Niin pitäisi olla kaikkien kohdalla, mutta valitettavasti niin ei kaikkialla käy.

Sairaalakouluun päätyvät useimmiten oppilaat, joilla on jokin paha terveydellinen ongelma. Käynnin pituus vaihtelee, mutta ensisijaisesti kyseessä on sairaala, jossa kuitenkin pystytään tarjoamaan opetustakin. Joskus sairaalakouluun voi päätyä oppilas myöskin vaikkapa pahojen käyttäytymisongelmien vuoksi, kun syytä niihin pulmiin koetetaan löytää. Jonot esim. koulupsykologien luokse ovat pitkät.

4839jh kirjoitti:

Sulla selkeästi ei ole käsitystä asioiden oikeasta tilasta, vaan haluat lähinnä päteä. Oma lapseni oli psykiatrisella osastolla tutkimusjaksolla ja opiskeli tuon ajan sairaalakoulussa. Lapseni asiat eivät olleet todella surkeasti, vaan lasta haluttiin tutkia, että saataisiin oikeaa lapselle sopivaa tukea myöhemmin. Lapseni on myös hyvä kuntoinen ja menestyy koulussa hyvin. Sairaalakoulu oli mukava paikka. Opettaja oli hyvä ja omasta alastaan innostunut. Luokassa oli useampi avustaja. Opinnoissa ei edetty tosin yhtä nopeasti, kuin tavallisessa koulussa. Osastojakson jälkeen lapseni siirtyi erityiskouluun, joka oli normikouluun verrattuna aivan mahtava. Lasta ei kiusattu, Hänelle tehtiin HOJKs jossa tuli selväksi että opettaja kuunteli meitä ja arvosti lasta. Vanhempainillat eivät menneet minua haukkuessa ja lapsi sai kavereita. On ilo nähdä oma lapsi onnellisena.

Lue lisää

Minulla on kyllä aika paljonkin kokemuksia siitä, kuinka pahoiksi oppilaideni ongelmien on usein täytynyt eskaloitua, ennen kuin osastopaikka on irronnut.

Mikäli sinun lapsesi on päätynyt osastojakson jälkeen erityiskouluun, hänellä on ollut erittäin vakavia ongelmia jollakin alueella. Erityiskoulut ja -luokat on nimittäin liki kaikki purettu, ja lapset siirretty tavallisille luokille. Jos joku vielä on erityiskoulussa, siihen on merkittäviä syitä.

On todella hienoa, että sinun perheesi on ollut noin onnekas, että oikeanlaista apua on saatu oikeaan aikaan. Olen vierestä joutunut seuraamaan muunkinlaisia tapauksia.

opex kirjoitti:

Minulla on kyllä aika paljonkin kokemuksia siitä, kuinka pahoiksi oppilaideni ongelmien on usein täytynyt eskaloitua, ennen kuin osastopaikka on irronnut.

Mikäli sinun lapsesi on päätynyt osastojakson jälkeen erityiskouluun, hänellä on ollut erittäin vakavia ongelmia jollakin alueella. Erityiskoulut ja -luokat on nimittäin liki kaikki purettu, ja lapset siirretty tavallisille luokille. Jos joku vielä on erityiskoulussa, siihen on merkittäviä syitä.

On todella hienoa, että sinun perheesi on ollut noin onnekas, että oikeanlaista apua on saatu oikeaan aikaan. Olen vierestä joutunut seuraamaan muunkinlaisia tapauksia.

Lue lisää

Tässä kaupungissa on kuusi erityiskoulua ja ainakin kolmessa peruskoulussa on lähes kokoaikainen pienryhmä, joten ei onneksi tarvitse pelätä lapsen siirtoa takaisin vanhaan kouluun. Normaalit lapset osaavat olla julmia, eikä opettajankaan myötätunto välttämättä riitä lisätyön aiheuttajalle. Muistan ikuisesti kun näin opettajan iloisesti juttelevan lasten kanssa. Sitten hän katsoi minun lastani ja inho valtasi pariksi sekunniksi ilmeen. Kuinkahan monesti lapseni oli ehtinyt sen havaita.

Tuossa tapauksessa kannattaa olla tyytyväinen. Varsin usein tuon tasoiset oppilaat nykyisin integroidaan normaaliluokkiin, ellei syy pienluokkaan ole hyvin selkeä muun kuin oppimisen ongelmien kautta.

Voi sinua. Sen verran tarkennan kuitenkin, että opet eivät tee päätöksiä sairaalaan ottamisesta. Opet eivät myöskään valmista ruokaa koulussa tai sairaalassa, eivätkä myöskään syötä ketään tai diagnosoi ketään alipainoiseksi. Osoita siis haistattelusi oikeaan osoitteeseen.

sosiaalityöntekijä diagnosoida vanhemman "vähä-älyiseksi" ottaakseen lapsen huostaan, kun ei enää muu auta. Kyseessä50v. hyvinkoulutettu asiansa hyvin hoitanut työssä käyvä henkilö.

Älä unta näe että meidän lapsia sinne menee että sitte ne navetta siat kärsii

Ei sä puhut nyt osastosta

Ei mutta Vitun vaikeeta on sinne päästä