Kaivurilla laikutus - järkevätä?

Jos siitä olisi jotain hyötyä niin sitä varmaan käytettäisi yleisesti. Mutta luulen että sen teriin sotkeutuisi kaikki risut ja juuret. Myös mahdollisten metsäojien ja pehmeiden paikkojen ylitys tuottaisi varmasti ongelmia. Vanhaa pellon pohjaa sillä sarvitraktorilla varmaan voisi laikuttaa... Kylläpähän noiden kaivureiden käyttö laikutuksessa on varmasti mietitty asia ja jos joku keino olisi tehokkaampi ja merkittävästi halvempi ratkaisu, niin sitä varmasti myös käytettäisi.
Ennen muinoin laikutettiin traktorin kivikoukulla ja itsekin olen sitä menetelmää kokeillut ja sen tehokkaaksi havainnut, mutta maaston täytyy sillekin olla melko helppokulkuista että pääsee traktorilla ajamaan.

Siitä vaan puutarhajyrsintä kokeilemaan, niin tiedät. Sama juttu mönkijän kanssa, aika turha sekin raapimaan kunttaa. Voithan kokeilla molempia, niin olet sen jälkeen viisaampi.
Kaivuri on ihan järkevä ja nopea laikutukseen, samalla voi kaivaa ojia ja tehdä ajouria, siltarumpuja ym. Kyllä kaivurin jälki on helppoa uudistumaan.
Olen toki itsekin laikuttanut tai rikkonut kunttaa maataloustraktorilla, vanhalla Ford 4000 takatuupparilla vetelin vanhaa kantokoukkua perässä ristiin rastiin uudistusalalla muutaman hehtaarin. Tosi hyvän luontaisen männikön sain alueelle.
Kaverini Toivakassa kehitti aikoinaan maataloustraktorin perään tosi nerokkaan laikutuskoneen, taisivat patentoidakin, mutta perikunta ei vissiin ole valmistusta siirtänyt kenellekään. Toimiva laite ja yksinkertainen.

Ihan hyvää tarinaa sinänsä. Laikutus ja mätästys ovat kuitenkin kaksi erilaista maankäsittelytapaa sinänsä. Laikutus palvelee kylvöä ja luontaista uudistamista paremmin kuin mätästys.
Itsellä joku aika sitten kävi kyllä niin, että liikaa maistelevalle kaivinkoneurakoitsijalle annoin laikutusurakan. Kysyin hienovaraisesti, että onhan laikutus sinulle tuttua.. jooo joo on on sitä kotonakin just laikutettiin. No luotinpa, ja mies omin päin meni aukolle. Piti vielä ajoura tasoittaa tulevia ajoja varten.
Siellähän se oli koneellaan pyörinyt kuin puolukka.. miten se kalja viski ja kaivinkone saakin pään niin pyörälle? Olihan siellä mättäitä sitten laikkujen sijaan, ei siinä mitään. Ajouraa ei silmällä erottanut enää, vaikka piti entisestään tasoittaa.. no olipa se urakin sitten mätästetty.
Aukolla useampi hyvä siemenmänty, pari raudusta, ja yksi hieskoivukin. Kyllähän se taimikko sinne luontaisesti nousi mätästettyynkin maahan. Ensin oli riesaa heinistä. Jos nuoret taimet jää pitkän heinän alle painavan lumen peittoon, niin kevät on surullinen.
Siitä selvittiin, vaan sitten tukkimiehentäi tuntui monena kesänä pääsevän latvaan nopsasti. Onneksi taimia nousi tiheään tahtiin. Pariin kertaan muutaman vuoden sisällä isot lehtipuun alut alas.. ihan vesurilla.. se on edelleen mukavaa puuhaa. Hyvää liikuntaa, kuulee ja aistii luontoa siinä samalla, eikä oikein voi työksi sanoa, vaikka hiki virtaakin armottomasti. Enemmänkin sellaista yksityistä kuntosalia ja siitä sitten parhaimmille männyille tilaa ympärille vesurilla.. hauskaa hommaa.
Tänä keväänä taimikko on 3-6m pituista, ja edelleen tiheää kasvua oli ilo harventaa, kun on varaa valita. Viime talvena yksittäinen iso hirvisonni oli yrittänyt siellä talvilaiduntaa, vaan huonolla menestyksellä siellä tiheydessä oli viihtynyt. Harvakseltaan hirven taittamat lyhyemmät männyntaimet eivät haitanneet, vaan enemmänkin helpotti omaa työtäni. Tukkimiehentäi oli näköjään jo jäänyt puiden kasvulle häviölle. Sinne tänne muutama hyvä raudus jää monipuolistamaan kasvustoa.
Viereinen kosteampi osa hakkuuaukkoa työntää hieskoivua, ja reunametsästä siementyy kuusta kiitettävästi sinne alle.

Kyllä istutus on vihoviimeistä hommaa.. ainakin männylle.

kiitettävästi

Laikutus/istutuskone on keksitty monta vuotta sitten jo!