Tämä on todella hankalaa kertoa järkevästi... Mutta pakko on kirjoittaa kuitenkin kun muutakaan osaa.
Tajusin tässä muutama kuukausi sitten, että olen ihastunut työpaikallani toiseen naiseen. Hän on ollut meillä jo kauemmin ja olen pitänyt häntä aiemmin vähän etäisenä ihmisenä, enkä ole enempiä välittänyt hänestä. En tajua, miksi yhtäkkiä kiinnostuin hänen persoonastaan ihan yhtäkkiä, näinkin pitkän ajan jälkeen. Jotenkin vain minua ajaa vahva mielihalu, jopa pakkomielle, tätä henkilöä kohtaan.
Aluksi jostain syystä sain päähäni, että haluan hänestä ystävän itselleni. Halusin sitä jotenkin liiankin kiihkeästi, joten tutkiskelin lisää tunteitani. Näin hänestä varsin rohkeita unia, joita aluksi säikähdin, mutta tajusin sitten, että oikastaan olin niiden unien jälkeisinä aamuina hyvinkin onnellisen oloinen. Päätin myöntää ihastumisen lopulta itselleni. Ajattelin että se menisi nopeammin ohi. Luulin myös, että loma, jonka aikana en näkisi häntä ollenkaan, karkottaisi ajatukset hänestä. Niin kävikin, mutta ne palasivat takaisin heti ekana työpäivänä.
Kaikista hauskointa tässä on se, että kun olen kaukana hänestä, olen ihan into pinkeänä, mutta kun pääsen hänen lähelleen ja juttelemaan, olen ihan tyyni ja itsevarma. Yleensä miehiin ihastuessani minusta tulee kömpelö ja mokailen jatkuvasti, nyt olen ollut yllättynyt miten hyviä repliikkejä olen saanut sanottua ja käveltyä ihan suoraan kaatumatta hänen edessään. Pidän itsestäni hänen seurassaan. Hän sitä vastoin on muutaman kerran vähän kompuroinut ja sen jälkeen katsonut ensimmäisenä minua. Ja se on minusta vain söpöä ja saa entistä enemmän kuvittelemaan että hän muka ajattelisi minusta samoin...
Luulen, että olen ihastunut vain siihen ajatukseen, mitä minulla hänestä on. Minulla on joku ihme fantasia, jolla ei ole mitään yhteistä totuuden kanssa, todenäköisesti meillä ei ole mitään yhteistä tämän henkilönkään kanssa. Järki minussa näkee tämän ihan pähkähullunä hölmöilynä ja käskee lopettamaan heti, meillä ei voisi olla yhteistä tulevaisuutta eikä edes hetken huumaa, hän tuskin on yhtään naisiin menevä. Mutta se tunne-minä vaalii ja ylläpitää tätä fantasiaa ja antaa sille oikein löylyä. Vaatii ainakin ystävyyttä ja katsotaan siitä sitten...
Asiaa vain mutkistaa se, että vihjailin hänelle tässä yhtenä päivänä tästä kaveri-asiasta kautta rantain, suorastaan annoin tilaisuuden kutsua kahville, mutta hän ei joko tajunnut vihjettä tai halunnut tajuta, sillä hän reagoi täysin neutraalisti. Olen monta kertaa ajatellut itse tekeväni aloitteen, mutta jotenkin pelkään että innostumiseni näkyy naamastani liikaa ja hän TAJUAA. Hankala tilanne kun emme pääse töissä toisiamme karkuun, jos homma menee penkin alle.
Mitä hittoa tässä tekisi? Yrittäisikö kaiken uhalla kuitenkin kaveerata edelleen tiukasti ja tehdä sen aloitteen kuitenkin (jotenkin, ideoita?), vai pitäisikö vaan pistää jäitä hattuun ja pikkuhiljalleen vähentää kanssakäymistä, läpytellä itseään poskille ja puhutella "mitä oikein kuvittelit?" -tyyliin?
Tajusin tässä muutama kuukausi sitten, että olen ihastunut työpaikallani toiseen naiseen. Hän on ollut meillä jo kauemmin ja olen pitänyt häntä aiemmin vähän etäisenä ihmisenä, enkä ole enempiä välittänyt hänestä. En tajua, miksi yhtäkkiä kiinnostuin hänen persoonastaan ihan yhtäkkiä, näinkin pitkän ajan jälkeen. Jotenkin vain minua ajaa vahva mielihalu, jopa pakkomielle, tätä henkilöä kohtaan.
Aluksi jostain syystä sain päähäni, että haluan hänestä ystävän itselleni. Halusin sitä jotenkin liiankin kiihkeästi, joten tutkiskelin lisää tunteitani. Näin hänestä varsin rohkeita unia, joita aluksi säikähdin, mutta tajusin sitten, että oikastaan olin niiden unien jälkeisinä aamuina hyvinkin onnellisen oloinen. Päätin myöntää ihastumisen lopulta itselleni. Ajattelin että se menisi nopeammin ohi. Luulin myös, että loma, jonka aikana en näkisi häntä ollenkaan, karkottaisi ajatukset hänestä. Niin kävikin, mutta ne palasivat takaisin heti ekana työpäivänä.
Kaikista hauskointa tässä on se, että kun olen kaukana hänestä, olen ihan into pinkeänä, mutta kun pääsen hänen lähelleen ja juttelemaan, olen ihan tyyni ja itsevarma. Yleensä miehiin ihastuessani minusta tulee kömpelö ja mokailen jatkuvasti, nyt olen ollut yllättynyt miten hyviä repliikkejä olen saanut sanottua ja käveltyä ihan suoraan kaatumatta hänen edessään. Pidän itsestäni hänen seurassaan. Hän sitä vastoin on muutaman kerran vähän kompuroinut ja sen jälkeen katsonut ensimmäisenä minua. Ja se on minusta vain söpöä ja saa entistä enemmän kuvittelemaan että hän muka ajattelisi minusta samoin...
Luulen, että olen ihastunut vain siihen ajatukseen, mitä minulla hänestä on. Minulla on joku ihme fantasia, jolla ei ole mitään yhteistä totuuden kanssa, todenäköisesti meillä ei ole mitään yhteistä tämän henkilönkään kanssa. Järki minussa näkee tämän ihan pähkähullunä hölmöilynä ja käskee lopettamaan heti, meillä ei voisi olla yhteistä tulevaisuutta eikä edes hetken huumaa, hän tuskin on yhtään naisiin menevä. Mutta se tunne-minä vaalii ja ylläpitää tätä fantasiaa ja antaa sille oikein löylyä. Vaatii ainakin ystävyyttä ja katsotaan siitä sitten...
Asiaa vain mutkistaa se, että vihjailin hänelle tässä yhtenä päivänä tästä kaveri-asiasta kautta rantain, suorastaan annoin tilaisuuden kutsua kahville, mutta hän ei joko tajunnut vihjettä tai halunnut tajuta, sillä hän reagoi täysin neutraalisti. Olen monta kertaa ajatellut itse tekeväni aloitteen, mutta jotenkin pelkään että innostumiseni näkyy naamastani liikaa ja hän TAJUAA. Hankala tilanne kun emme pääse töissä toisiamme karkuun, jos homma menee penkin alle.
Mitä hittoa tässä tekisi? Yrittäisikö kaiken uhalla kuitenkin kaveerata edelleen tiukasti ja tehdä sen aloitteen kuitenkin (jotenkin, ideoita?), vai pitäisikö vaan pistää jäitä hattuun ja pikkuhiljalleen vähentää kanssakäymistä, läpytellä itseään poskille ja puhutella "mitä oikein kuvittelit?" -tyyliin?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Pitääköhän tuo nainen, johon olet ihastunut naisista siinä mielessä? Kannattaisi varmaan selvittää, mutta muuten tuo kirjotuksesi oli ihana ja hauska ja kivasti kerrottu. Oli totta tai ei. Sait hymyn aikaiseksi.
Mene nyt puhumaan ylihoitajalle, että saatte saman osaston ,samat työvuorot, niin voit seurata, että onko hän varattu. Alat noin hienosti halveksimaan miehiä ,kuuntelet hänen vastaustaan .Voit pienin huomioin tarjota jotakin hyvää ,kun tulette työvuoroon. Joskus aivan kuin vahingossa voit pyyhkäistä hänen kasvojaan ja katsot vaihtuuko väri kasvoilla. Kutsu yökylään ja suutele hänet uneen muutaman dingin jälkeen
Mulla samat tunteet työpaikallani erästä naista kohtaan, tämä on tosi ihanaa mutta myös hämmentävää, en ole koskaan ollut kiinnostunut samasta sukupuolesta mutta nyt on tämä nainen saanut minut aivan sekaisin :)
Tiedätkö kyseisen naisen olevan naisiin päin? :)
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän ihan just samalla tavalla ja sanoilla. Olen aina ollut kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, eli miehistä ja nainen olen. Nyt kuitenkin tapahtui jotain. Aluksi ikään kuin ihailin erästä naista. Edelleen siis kyllä ihailen ei siinä mitään, mutta muitakin tunteita on tullut mukaan. Nyt huomaan ajattelevani häntä vähän liian usein. On ikävä kun ei nähdä. Odotan kovasti koska nähdään seuraavan kerran. Toisaalta tuntuu ihanalta, mutta sitten toisaalta on todella hämmentävää kun ei aikaisemmin ole ikinä ollut kiinnostunut samasta sukupuolesta.
Täälläkin yks kohtalontoveri. Mikäköhän maailmanakaikkeudessa on mennyt lähiaikoina vinksin vonksin, kun meitä ihan porukalla tällain "sekoaa" :D
Laittakaa vähän tunnisteita :)
No tässä vähän tunnistetta: me ei olla nähty yli kuukauteen
Kiva kirjotus. Menkää jatkaa lepakko bi palstalle. Siellä saattaas käydä se toinenkin,kuka tietää.
Mua katselee töissä itseäni nuorempi nainen ja mä vilkuilen takas minkä uskallan, mut ikäero pelottaa ja sit se, kun se näyttää niin heterolta. Ehkä se vaan leikittelee tätä silmäpeliä mun kanssa ja jos tekisin aloitteen se ehkä sanoisi että "tää oli vaan fantasiaa, ei tästä voi tulla mitää todellista".
Niin että jatka vaan sitä ystävä-linjaa. Sillä kasvatat teidän keskinäistä luottamusta.
minulla on vähän samankaltainen tilanne kuin aloittajalla. Aloitin uudessa työpaikassa vähän alle vuosi sitten ja nyt muutama kuukausi takaperin tajusin olevani ihastunut työkaveriini. Ennen tätä en kiinnittänyt tähän ihmiseen mitään huomiota, enkä vieläkään ymmärrä mitä tapahtui. Yhtäkkiä vaan tajusin ajattelevani häntä liiankin paljon ja odottavani seuraavaa tapaamista. Hänellä tuskin on minua kohtaan minkäänlaisia tunteita... Jotenkin näistä tunteista vaan täytyy päästä eroon...
Haluisin kovasti ystävystyä hänen kanssaan, mutta aika näyttää onko meillä mitään yhteistä... Toisaalta mietin että voiko se jännittyneisyys, minkä vaistoan meidän välillä, olla täysin mun mielikuvituksen tuotetta, täysin yksipuolista!! Tällä naisella on kyllä maailman kauneimmat ruskeat silmät ja toisinaan katse on niin läpitunkeva ja intensiivinen...
Miks aina ajatellaan että näistä tunteista on päästävä eroon jne.?? Miksei ennemin ajatella, että miten vien jalat alta tuolta toiselta!
Auttaisko kamppaaminen silleen huomaamatta ja sitten menis tarjoamaan apua.
Toivoisin niin, että olisit juuri se, kenestä itse puhun tässä ketjussa, tosin itselläni on siniset silmät ja hän tuli vähän reilu vuosi sitten meille töihin :)
Kun ei toisista ihmisistä tiedä yhtään, ainakaan vähänkään vieraista, että miten reagoivat jos menisi tällaista kertomaan. Fiksut ihmiset tietysti ottaisivat asiat lunkisti, mutta joku voisi pahastua tai ainakin vahvasti kiusaantua asiasta. Jos jompi kumpi meistä olisi lähdössä pois kokonaan, niin olisi pakkorako tehdä joku edistävä liike, mutta onneksi (?) niin ei taida nyt olla tilanne. En ainakaan tiedä että olisi hän ainakaan minnekään menossa.
Ota asia puheeksi.
Pyydä kahville ja tunteesi ja tuntemuksesi. Jos hän ei diggaa sua tai ajatusta niin älykkäänä naisena osaa käsitellä sanasi oikein. Hyvässä keskustelussa asiat parantavat oloa ja ei jää pahaa mieltä, vaikka tulos ei olisikaan toivottu.
Rohkeutta ja iloa tunteesta.
Itsekerroin ihastukselleni tekstiviestillä silloin vuosia sitten että minulla taitaa olla tunteita häntä kohtaan. Olimme silloin jo frendejä koska puhelinnumerot oli vaihdettu jne. Ei hän siitä mitenkään suuttunut eikä paheksunut. Juttelimme asioista pitkään. Olemme ystäviä edelleen.
Tämä on niin perinteistä, kun yrittää tietoisesti ravistella itseään irti jostain tunteesta, se saa oikein bensaa liekkeihin. Olen nyt melko tietoisesti ollut häneen yhteyksissä työn puolesta useita kertoja, rohkenin koskettaa myös häntä pariin otteeseen ja eilen juttelimme pitkään työpäivän jälkeen kun olimme lähdössä pois. Hän oli tupakalla kun satuin paikalle ja juttelimme kaikenlaista varmaan tunnin ajan ennen kuin lähdimme kotiin molemmat. En ole saanut aikaiseksi häntä työn ulkopuolelle kutsua kahville. Joka toinen päivä olen ihan fiiliksissä, että nyt sen teen, mutta sitten olen tulkitsevinani jotain, että ei hän haluakaan olla yhteyksissä kanssani ja pyörrän päätökseni.
Tämä nainen on myös minua vanhempi, kahdeksan vuotta on ikäeroa, mutta nuoria olemme silti molemmat, alle 40 selkeästi. Ei ikäero silti jaksa minua huolettaa, en tiedä huolettaisiko häntä jos hänellä olisi sama tilanne päällä. Ristiriitainen tilanne on kun hän katsoo suoraan silmiini. Yleensä hän kääntää katseen pois jos on pitkä katsekontakti toisen ihmisen kanssa. Minua hän kuitenkin katsoo pitkään silmiin puhuessamme, ei välttele enää. Itse taas joudun tappelemaan itseni kanssa, etten käännä katsettani liian aikaisin pois. Alkaa ujostuttamaan kuin koulutyttöä. Pelkään että hukun häneen ruskeisiin suklasilmiinsä ja teen vielä jotain harkitsematonta. Joskus ajattelen, että siksi myös hän toisinaan etenkin pitkien erossaoloaikojen jälkeen välttelee aluksi katsettani, kunnes taas alkaa "luottamaan" jos näin voi sanoa. Sitä ihminen keksii kaikenlaisia selityksiä toisten tekemisiin tai tekemättä jättämiseen ja tulkitsee niitä yleensä omaksi edukseen! Ärsyttävää olla ihminen!
Joku täällä kirjoitti, että oma ihastuksensa pukeutuu heteromaisesti tai jotain vastaavaa, en enää löydä sitä tekstipätkää. Miten pukeutuu heteromaisesti? Itse olen esimerkiksi nyt tämän "havainnon" tehtyäni alkanut boostaamaan pukeutumistani ja yrittänyt pukeutua siistin seksikkäästi. Aloin esimerkiksi käyttämään hameita ja saappaita enemmän. Jos hän on "siihen suuntaan" kallellaan, niin olisiko hupparityyli tuloksekkaampi?
MIKSI EDES KYSELEN TÄLLAISIA?!
Jos olisinkin järkevä, nauttisin vain tästä tunteesta, ja työpäivinä niin teenkin, mutta kun tulee aika, jolloin olen erossa hänestä (lomat, vapaapäivät jne.), on tämä tunne varsin raskas kantaa.
Ei kukaan jää työpaikalle puoleksikaan tunniksi muka "juttelemaan", ellei ole kiinnostunut. Ihan sama onko sulla huppari vai joku blingblig-toppi, jos ja kun olette jo tuossa vaiheessa että voi jutskailla kaikesta. En näe sulla mitään ongelmaa. Pokkana pyydät sen kahville vaikka ulkoilun merkeissä, sanot että kun tuutte niin hyvin juttuun. Sit kaveeraat sitä jonkin aikaa ja parin kuukauden päästä sopivassa syyspimeydessä uit sen liiveihin.
Tuo on minulle aivan arkipäivää. Meillä on naisten kanssa yhteinen pukukoppi,kun saavumme aamulla työpaikalle ja vaihdamme vaatteita saan ensimmäiset orgut ,kun katselen heitä ja ai sitä tuoksua, mikä huumaava olo. On meillä muutama homokin työssä ,mutta ei ne minun reviirille tule ,niillä on ne omat juttunsa.
Mulkvistille kaikki arkisin vastaantulvat naiset aiheuttavat laukeamisen. Mut kuuleppa dollo, me puhutaan tässä nyt hempeästä, vain yhden naisen aiheuttamasta rakastumisen tunteesta, jossa toisen liiveihinuiminen tapahtuu pikkuhiljaa, tahdikkaasti ja molempien yhteisestä tahdosta.
Tilannepäivityksiä niille, keitä kiinnostaa :) Sain itsestäni irti sen verran, että kysyin eilen häntä kahville työpäivän jälkeen. Kädet ja jalat tärisivät ennen kysymistä niin etten meinannut pystyssä pysyä. Ajattelin lähtiessäni, että jos hän tulee vastaan, niin sitten se on niin tarkoitettu. Jos ei tule, niin kävelen ulos ja autolleni. Mutta hän tuli. Ja minä kysyin. Ja hän suostui! Kahvilla juttelimme kaikenlaista, työstä ja työn ulkopuolelta. Katselin häntä niin usein kuin uskalsin ja niin pitkään. Voi kun hän on kaunis! Toiset, objektiivisesti ajattelevat ihmiset eivät välttämättä ajattelisi samoin, koska hän ei ole mikään perinteinen kaunotar, mutta minulle hän on kauneinta mitä kuvitella saattaa. Haluaisin niin usein ja niin kovin koskettaa häntä, mutta pelkään ihan liikaa itseäni. Ne kerrat kun olen uskaltanut koskettanut häntä, hän on ottanut vastaan neutraalisti. En uskalla alkaa lääppimään häntä jatkuvasti, vaikka mieli tekisikin. Kaikista eniten häiritsee, että hän ei ole koskettanut minua, joten odottelen nyt sitä. Lisäksi minä tein nyt siirron kahvittelun suhteen, joten odotan editysaskeleen vuoksi myös siirtoa hänen suunnaltaan. Kunpa hän tajuaisi kutsua minut vaikka lenkille! Kävelisin hänen kanssaan vaikka kuuhun ja takaisin.
Tämä on IHAN VARMASTI kaikki kuvitelmaa, kaunista unelmaa. Toisaalta haluaisin nauttia siitä, mutta toisaalta tiedän, että tulen pilvilinnoista alas kahta kovempaa, kun se aika koittaa. Olen entistä varmempi, että hän ei ole minusta sillä tavalla kiinnostunut. Hän ei nimittäin yhtään peittele ns. heikkouksiaan, tai oikeastaan huonoja tapojaan, mitä minä kyllä tekisin jos ja kun olisin kiinnostunut siitä kuka näkee tai kuulee (salaa ajattelen hänen miettivän, että hän testaa sillä tavalla olenko hänen arvoisensa... jännää miten mieli maalaa kaiken ruusunpunaiseksi!). Ei sillä, ei se vähennä hänen arvoaan minun silmissäni, mutta pistää miettimään käytöstään. Hän todennäköisesti on seurassani ja lähti kahville vain säälistä tai ihan vain sen enempää asiaa miettimättä. Ja minä täällä riudun tuskissani ja huudatan tietokoneelta kielletystä rakkaudesta kertovia biisejä...
Kunpa saisin edes sen ystävyyden häneltä, sekin riittäisi... En kertoisi koskaan näistä tunteistani, jos hän ei antaisi ymmärtää. En halua vaikuttaa epätoivoselta luuserilta, joka metsästää ystäviä, mutta kuitenkin haluan viestittää, että tässä olen, ota minut. Miten osata käyttäytyä sen mukaisesti oikein? Olla riittävän viileä, mutta kuitenkin läheinen? En osaa...
No kyllä tuo siltä kuulostaa, että hän ei ole ihastunut sinuun sillä tavalla kun ei peittele huonoa käytöstä, koska kyllä ihastuneet naiset todella yrittävät antaa parhaan kuvan itsestään.
Ei sun ihastus lähtenyt sun kanssa kahville säälistä, naiset ei tee niin toisille naisille. Todennäköisesti hän lähti narsistisesta mielenkiinnosta sitä seikkaa kohtaan, että toinen nainen on hänestä "sillä tavalla" kiinnostunut. Se ei siis tarkoita sitä että hän olisi ihastunut sinuun, vaan sitä että hän on ihastunut ajatukseen, että itse kiihottaa toista naista.
Sori tämä suora kommentti, mutta kannattaa katsoa totuutta silmiin. Nyt sit kärsit hetken ja jatkat elämää. Joskus ehkä löydät uuden ihastuksen, jolta ehkä saat vastakaikua. Ymmärrän, että tässä tilanteessa et ehkä halua ajatella ketään muuta naista, mutta sit vähän myöhemmin kun tokenet pettymyksestäsi, niin kipaise SETA;n bileissä katselemassa millaisia naisia löytyy. Ei siellä kukaan "syö" sua, ainakaan lupaa kysymättä.
Itsekin usein ihastun palavasti saavuttamattomaan. Sun kirjoitus antoi toivoa, että ehkä minunkin kohdalle joskus sattuu joku, jonka kanssa toisiamme salaa katsellaan ja sit siitä voisi tullakin jotain. Melkein tekisi mieli ehdottaa sulle treffejä, mutta en tee sitä, koska luultavasti meillä on aivan liian suuri ikäero. Tsemppiä sinulle syksyyn <3
Kiitos analyysistä, olet varmasti oikeassa. Pitää yrittää ravistella se järki päähän takaisin ja jatkaa elämää. Kyllä se varmasti tästä vielä iloksi muuttuu, enkä kadu mitään. Ehkä vielä joku jossakin.
Vaikka tästä nyt viisi vuotta onkin niin oli pakko tulla laittamaan. Jos se toinen saa sun olon tarpeeks mukavaks ni uskallat olla oma itses etkä koko ajan varoa ettet tee jtn noloa. Tosin ihan oikeessa oot että yleensä se menee noin.
Juu, ja muista että ihastumisen kyky on lahja ja sitä kykyä tarvitaan sitten kun se oikea kävelee eteen. Niin että älä lakkaa ihastumasta hulvattomasti. Tsempit :)
Laita sitte video nettiin kun pääset nuolemaan torttua.
Eh hehhehe, se nuolemisentaito on semmonen kilpailuvaltti ettei siitä mitään opetusvideoita jaella!
Vielä päivitän tilannetta. Viime viikonloppuna olimme muutaman työkaverin kanssa terassilla, viimeisiä kesän kertoja. Tämä kyseinen nainen oli myös mukana. Jossain vaiheessa iltaa puheet kääntyivät suhteisiin ja naisiin ja tämä ihanainen nainen sanoi melko selkeästi, että hän ei harrasta naisia. Että se siitä tosiaan nyt viimeistään, kuten Orlando sanoitkin. Ylipääseminen on aina jotenkin turhan tuskaista, mutta tämä hinta pitää maksaa siitä muutaman kuukauden onnellisuudesta. Toivottavasti tämä on nopeasti ohi.
Luulenpa että hän on tosiaankin huomannut, että olet häneen ihastunut ja halusi ensin varmistaa sen sillä kun suostui siihen teidän tapaamiseen. Nyt oli sitten miettinyt asiaa ja sanoi sit siellä työkaveritapaamisessa sen ettei ole naisiin päin ja toivoi että nappaat viestin. Tosi reilua minun mielestä. Joku toinen olisi vain jäänyt paistattelemaan sun ihailussa ihan ajankulukseen. Todennäköisesti tykkää susta kuitenkin ihmisenä koska noin teki. Tsemppiä: kyllä se siitä <3
Täällä myös yksi yhtäkkiä naiseen ihastunut. Ikäeroa meillä on jonkun verran, hän vanhempi. Olen hymyillyt aina kun hän ohi menee ja katseita luonut. Aluksi luulin, että hän tunsi samoin tai ainakin hämmennystä. Nyt en enää tiedä. Hän on ollut ainoa syy, miksi olen paikassa pysynyt ja nyt meinasin laittaa hakemuksia menemään. Olet upea ja arvostan sinua.
Samatilanne, kuinka paljon teillä on ikäeroa? Entä miksi luulet että hän ei olisi enää kiinnostunut?
En tiedä tarkkaan ikäeroa, ainakin yli 15 vuotta ja ainakaan hän ei näytä sitä, että olisi kiinnostunut.
Voi sua. No hyvä että hän kertoi ettei ole naisiin päin. Mä en saa koskaan vastausta tuohon. Hän vitsaili että tykkää varmaan tytöistä.
Minä olen aina ollut sekä naisiin että miehiin, mutta en julkisesti. Mutta yhteen kaveriin jollain tasolla ihastuin, en osaa sanoa mikä se syy oli. Ja vihjaillut hänelle aina välillä, nykyisin sanoo että oli ekan puolen elämästään hetero, kunnes minun myötä tajusi ettei olekaan. Silti en tiedä heittääkö leikillään. Mitään ei olla tehty vaikka tiedän että välittää minusta.
Erittäin hyvä farkkuP M naisella töissä, sitä on ilo katsella.