Esa Ylikosken muistio Puolustusministeriölle

"Toistaiseksi käytäntönä on esimerkiksi ollut, että uuden saapumiserän alokkaille kaikille pakolliseksi määrätyllä ”kirkollisen työn” ensimmäisellä oppitunnilla sotilaspappi antaa informaation katsomuksellisista vaihtoehdoista ”kirkollinen työ”/elämänkatsomustieto sekä sotilasvakuutus/sotilasvala. Miksi tällaisia perustietoja ei ole annettu alokkaille otsikkoa myöten katsomuksellisesti neutraalimmin järjestetyllä tiedotustilaisuudella? Nyt infotilaisuuden pitää nimeä myöten olla tasapuolinen eri vaihtoehtoja ajatellen.

Kuvaan kuuluu myös, että kirkkoon kuulumattomia on tosiasiallisesti houkuteltu, jopa painostettu osallistumaan kenttä- ja paraatijumalanpalveluksiin. Jo ensimmäisellä oppitunnilla erikoistarjouksena kirkkoon kuulumattomille on esitetty mahdollisuus tehdä vain tavallinen asento rukousasennon sijaan käskyn RUKOILKAAMME kajahtaessa; näin osallistumalla uskonnottomien kerrotaan kunnioittavan kirkon jäsenten vakaumusta. Mutta miten tällöin on kunnioitettu kirkkoon kuulumattomien vakaumuksia?

Kenttä- ja paraatijumalanpalveluksen pakollisuutta on puolustettu myös pitkällä, ensin 200-vuotisella ja nyt jopa 400-vuotisella sotilasperinteellä. Perustuslakimme toki on sitä huomattavasti nuorempi. Pitää kuitenkin muistaa, että jalkapuurangaistuksen käytöstä kirkkojumalanpalveluksen laiminlyönnin rankaisukeinona luovuttiin 1800-luvulla, alle 200 vuotta siten, ja ehtoollispakostakin vuonna 1910.

Niin kuin apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen totesi jo tammikuussa 2012 antamassaan käräjäjumalanpalvelusten järjestämisen lopettamista puoltavassa ratkaisussaan, ”perusoikeuksien turvaaminen menee perinnesyiden edelle” (17.01.2012 Dnro OKV/1361/1/2009) Sama sisältyy uskonnonharjoitusta kouluissa koskevaan päätökseen (24.03.2014 Dnro OKV/230/1/2013; http://www.oikeuskansleri.fi/media/uploads/ratkaisut/ratkaisut_2014/okv_230_1_2013.pdf

Tarvitaan linjaus ja ohje katsomuksellisen työn ja henkisen tuen monipuolistamiseen

Puolustusvoimien kehittämistyölle on tosiaan tarpeen saada poliittista tukea ja ohjausta. Kenttäpiispa Pekka Särkiön myös julkisuudessa esittämät kannanotot herättävät huolta, toteutetaanko apulaisoikeusasiamiehen päätöksiä vieläkään asianmukaisesti em. ihmis- ja perusoikeuksia sekä yhdenvertaisuusperiaatetta (PL 6 §) kunnioittaen.

Kysymys on paljolti myös siitä, delegoidaanko uskonnonharjoitukselle sekä ”kirkolliselle työlle” ja sen oppitunneille vaihtoehtoisen, ei-uskonnollisen toiminnan järjestäminen yhä Puolustusvoimien ”kirkollisen työn” monopoliksi, vai laajennetaanko sellaisten toimintojen toteuttamisvastuu muille toimijoille. Esimerkiksi peruskouluissa ja lukioissa uskonnolle vaihtoehtoisen elämänkatsomustiedon (et) opetusta ei ole säädetty uskonnonopettajien monopoliksi eivätkä uskonnonopettajat hoida uskonnon oppitunnin kanssa samaan aikaan naapuriluokassa pidettävän et-tunnin opetusta monisteilla ja etänä. Kouluissa suurimman osan et-opetuksesta antavat muut kuin uskonnonopettajat. Tästä voisi ottaa mallia."

"Opetuksen lisäksi tämä koskee myös uskonnollisille tilaisuuksille vaihtoehtoisen ohjelman järjestämistä. On selvä, että kun sotilaspappi keskittyy uskonnollisen tilaisuuden ohjelman toteuttamiseen, hän ei yhtä lailla pysty eikä haluakaan keskittyä samaan aikaan olevan vaihtoehtoisen tilaisuuden järjestämiseen.

Olennainen edellytys eduskunnan oikeudenvalvojan linjauksen onnistuneelle toteutukselle on, että Puolustusvoimien eettistä ja katsomuksellista työtä sekä henkisen tuen järjestämistä ja siihen liittyvää opetusta ei määrätä enää pelkästään ”kirkollisen työn” eli sotilaspappien hoitoon. Henkinen tuki ja hengellinen tuki ovat kaksi eri käsitettä. Monet sotilaat eivät saa asianmukaista henkistä tukea hengellisen työn kautta. Sen takia tarvitaan myös sekulaaria, uskonnollisesti tunnustuksetonta ammatillista henkistä ja eettistä tukea aikaisempaa enemmän.

Sotilaiden henkiseen tukeen sekä etiikkaa, ihmissuhdetaitoja, psyykkistä hyvinvointia, kriisi- ja traumatyötä sekä kaatuneiden huoltoa käsittelevien oppituntien toteutukseen tarvitaan ammatillista henkilöstöä, joilla on myös muuta kuin teologista pohjakoulutusta. Teologian maisterin koulutustaustan omaavien pappien kelpoisuus tämänhetkisiin tehtäviin ei tarkoita sitä, että tämän yhden koulutustaustan omaavilla voisi olla monopoliasemaa kyseisen tehtävän hoitamiseen jatkossa.

Koska hartauksia ja ”kirkollisen työn” oppitunteja korvaava toiminta on toistaiseksi keskitetty sotilaspapeille, muut henkilöstöryhmät eivät liene odottamassa ”kuin apteekin hyllyllä” täysin valmiina palveluun. Lisäkoulutuksella näitä tehtäviä voivat kuitenkin aluksi hyvin hoitaa muun muassa asiaan erikoistuvat upseerit, sotilaspsykologit, sosiaalikuraattorit sekä erikoistunut terveydenhuoltohenkilöstö. Tarvittavaa lisäkoulutusta voisi epäilemättä tilaajan kanssa yhteistyöllä luoda ja toteuttaa Maanpuolustuskorkeakoulu.

Varsinkin siirtymävaiheessa voi lähinnä varusmiesten oppituntien pitäjänä tarvittaessa käyttää perehdytyksen ja lisäkoulutuksen pohjalta myös osa-aikaisia, joilla on koulujen elämänkatsomustiedon, filosofian ja mahdollisesti myös psykologian opetuksen kokemus ja pätevyys. (Onhan myös osa-aikaisia sotilaspappeja.) Vastuu heidän toiminnastaan olisi Puolustusvoimain henkilöstöosastolla ja sen katsomuksellisella työllä. Jatkossa Puolustusvoimissa tarvitaan myös uuden toimenkuvan mukaisia toimia.

”Kirkollisen työn” yksikkö tulisikin Puolustusvoimissa muuttaa henkisen tuen ja katsomuksellisen työn yksiköksi ja vapautuvien virkojen hakua tulisi avata eri koulutustaustan omaaville. Samalla psykologisen, sosiaalisen ja terveydenhuollon henkilöstön roolia tulee vahvistaa Puolustusvoimissa niin rauhan kuin sodan ajan organisaatiossa. Opetuksessa ja ohjauksessa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä (myös varusmiespalveluksen keskeytysten ehkäisyyn). Uudistustyössä on tärkeää sotilaspapiston pitkän kokemuksen ja osaamisen hyödyntäminen sekä ennakkoluuloton vuoropuhelu ja yhteistyö kirkollisen ja sekulaarin ammatillisen henkilöstön välillä. Olemme halukkaita vuoropuheluun ja yhteistyöhön."

"Vaihtoehtoisen ohjelman järjestämisessä päivä- ja palveluohjelmaan mahdollisesti liitettäville jumalanpalveluksille ja hartaustilaisuuksille on ihmisten yksilöllisyys huomioon ottaen mielestämme mahdollista, että uskonnonharjoitustilaisuuteen osallistumattomilla on kyseisen tilaisuuden aikana yksinkertaisesti vapaata aikaa itselleen ja sotilastovereilleen. Toisaalta on kuitenkin muun muassa kasarmin ulkopuolella toimittaessa ja myös kasarmilla perusteltua, että palveluohjelmassa on järjestetylle uskonnonharjoitukselle vaihtoehtoista eettistä ohjelmaa, joka uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta vastaa uskonnollisen tilaisuuden mahdollisesti juhlavaa luonnetta, tähtää henkiseen virkistykseen ja tukeen sekä on moniarvoisesti, uutta tapakulttuuria luoden ja laadukkaasti järjestettyä – puhetta, musiikkia, yhteislaulua ja juomaa unohtamatta. Tällaista on jo kehitetty sotilasvakuutuksen antotilaisuuksissa, joissa on ollut myös ulkopuolisia puhujia. Tällaisen ohjelman järjestämistä ei ole soveliasta määrätä sotilaspappien – käytännössä toisella kädellä hoitamaksi – tehtäväksi, vaan siihen tarvitaan katsomuksellisesti neutraalia ammatillista henkilöstöä ja asiasta aidosti kiinnostunutta otetta.

On selvää, että eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen linjaukset tulee ottaa huomioon myös sotilasparaatien yhteydessä. Yhdenvertainen kohtelu edellyttää, että perinteistä paraatijumalanpalvelusta ei voida enää järjestää nykyiseen/entiseen tapaan etuoikeusasemassa verrattuna uskonnonharjoitukseen osallistumattomien ohjelmaan. Jos paraatia tulevaisuudessa edeltää kaksi rinnakkaista tilaisuutta, kumpaankin ryhmään osallistuville on osoitettava kunnioitusta ja julkista huomiota ja kummatakin ryhmästä on voitava liittyä paraatiin yhdenvertaisuutta kunnioittavalla tavalla. Eihän voi olla niin, että yhdenvertaisuus kuuluu vain kasarmin sisälle tai metsään, mutta kun tv-kamerat käynnistyvät, kenttähartaudelle vaihtoehtoiseen tilaisuuteen osallistuvat on työnnettävä syrjään ja pois näkyvistä. Toisaalta porukan jakaminen julkisuudessa kahteen ryhmään uskonnonharjoitukseen osallistumishalukkuuden suhteen ei ole suositeltavaa jäljempänä erikseen käsiteltävän yksityisyyden suojan näkökulmasta. Niinpä paras ratkaisu on, että 400 vuotta vanhoja perinteitä valtiollisten juhlapäivien sotilasparaatien osalta uudistetaan vastaamaan Suomen ratifioimia ihmisoikeussopimuksia.

Puolustusvoimain korkeimman johdon linjauksia tarvitaan myös Yleisen palveluohjesäännön sekä sitä täydentävien ohjeiden ripeään kehittämiseen kokonaisuudessa. Muun muassa kaatuneiden huoltoon ja sotilaallisiin hautauksiin liittyviä ohjeita tulee siinä kehittää niin, että sekä uskonnottomien että toisuskoisten oikeudet ja vakaumusten kunnioittaminen otetaan huomioon yhdenvertaisella tavalla uskonnollisiin seremonioihin verrattuna."

"Mielestämme uskonnollisesti neutraalin sotilasvakuutuksen ja uskonnollisen sotilasvalan rinnakkaisesta antamisesta tulisi Puolustusvoimissa luopua ja siirtyä kaikille yhteiseen valaan/vakuutukseen. Näin poistuisivat sekä kahden rinnakkaisen tilaisuuden järjestämisen vaiva että ilmenneet valitukset siitä, että sotilasvakuutuksen antotilaisuus ei ole ollut yhdenvertaisuuden näkökulmasta asianmukaisen juhlavasti järjestetty.

Koska vala voi olla myös uskonnollisesti neutraali (esim. lääkärin vala), annettavan yhteisen vakuutuksen nimenä voisi olla sotilasvala, mutta siinä ei olisi enää uskonnollista viittausta ”kaikkivaltiaaseen ja kaikkitietävään Jumalaan”. Näin armeija seuraisi Puolustusvoimain ylipäällikkönä toimivan tasavallan presidentin ja eduskunnan puhemiehen juhlallisten vakuutusten viitoittamaa tietä.
Oikeudessa annettavan todistajan ja tuomarin valan/vakuutuksen rinnakkaisuuden poistaminen on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Sen perusteluissa todetaan seuraavaa:
”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole pitänyt hyväksyttävänä, että henkilö joutuu tekemään selkoa uskonnollisesta vakaumuksestaan valaa annettaessa (Dimitras ym. v. Kreikka 3.6.2010). Ylipäätään henkilöllä ei ole velvollisuutta toimia niin, että toiminnasta voitaisiin tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan (Alexandridis v. Kreikka 21.2.2008). Uskonnollista vakaumusta koskevat tiedot ovat henkilötietolain (523/1999) 11 §:n mukaan ns. arkaluonteisia tietoja. Tällaiset tiedot kuuluvat myös Euroopan neuvoston tietosuojasopimuksen mukaan erityisen suojan piiriin (L 35/1992; SopS 36/1992). Valtion on myös toimittava neutraalisti ja puolueettomasti suhteissaan eri uskonnollisiin yhdyskuntiin ja käyttäessään niitä koskevaa sääntelyvaltaa (esim. Metropolitan Church of Bessarabia ym. v. Moldova 13.12.2001).”

Edellä sanottu antaa perusteluja myös Vapaa-ajattelijain Liitto ry:n periaatekantaan, jonka mukaan uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen varsinaiseen palvelusaikaan ei kuulu Puolustusvoimain tehtäviin. Ottaen huomioon sotilaiden liikkumisrajoitukset on uskonnonvapauden ns. positiivisen ulottuvuuden näkökulmasta selvää, että heille voidaan tarjota kasarmilla ja sidotussa toimintaympäristössä uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiä uskonnollisia tilaisuuksia, mutta mielestämme se voidaan hyvin järjestää päivän palvelusaajan jälkeen iltaisin ja myös viikonloppuisin niille jotka ovat palveluksessa. Uskonnonvapauden ns. negatiivisen ulottuvuuden sekä siihen liittyvän arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojan kannalta on tärkeää, että Puolustusvoimat ei pakota ketään valitsemaan uskonnollisen tilaisuuden ja uskonnollisesti tunnustuksettoman eettisen tilaisuuden välillä. Palvelusajan jälkeen iltaisin järjestettyyn uskonnolliseen tilaisuuteen osallistuminen tai osallistumattomuus on sen sijaan vapaaehtoinen yksilöllinen ratkaisu aivan samoin kuin siviilissäkin jokainen voi päättää erilaisiin tilaisuuksiin osallistumisestaan tai osallistumatta jättämisestään.

LIITE

Edellä esitettyä perustelevat myös seuraavat uskonnon ja omantunnon vapauden (PL 11 §) sekä yhdenvertaisuuden (PL 6 §) näkökohdat:

Tarvitaan myös oikeus yksityisyyteen ”uskonasioissa”"

Laitan liitteen pienen lukutauon jälkeen, jos kiinnostusta on.. :-)

Toisessa ketjussa esiin tuoto koonti VA-liiton kannanotoista on hyvä todeta asiallisemmin otsikoituun ketjuun:

"Vapaa-ajattelijain kannanotto eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksen johdosta:

http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2014/01/14/vapaa-ajattelijat-oikeusasiamiehen-paatoksesta-tarkea-askel-pois-pakkouskonnosta-ratkaisu-silti-puolinainen-tiedote

Vapaa-ajattelijain kannanotto Puolustusministeriön työryhmän mietinnön johdosta:

http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/02/10/kaannos-oikeaan-pain-jaa-puolitiehen-vapaa-ajattelijain-kommentteja-puolustusvoimien-eettinen-opetus-ja-sotilasparaatit-tyoryhmaraportin-esityksiin/

Vapaa-ajattelijain pääsihteerin kannanotto siitä, että puolustusministeri Carl Haglund jätti tekemättä ministeriön päätöksen ja siirsi vastoin alkuperäistä aietta oikeusasiamiehen vaatiman uudistuksen (viivästyneen) päätöksenteon Puolustusvoimille itselleen:

http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/02/10/kaannos-oikeaan-pain-jaa-puolitiehen-vapaa-ajattelijain-kommentteja-puolustusvoimien-eettinen-opetus-ja-sotilasparaatit-tyoryhmaraportin-esityksiin/

Vapaa-ajattelijain kriittinen kommentti Puolustusvoimain Pääesikunnan käskyn johdosta:

http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/06/24/uskonnonvapaus-armeijassa-eteen-ja-taakse/

Tätä päätöstä on alettu kokonaisuudessaan soveltaa heinäkuun 2015 saapumiserään.

Pääesikunnan käskyn soveltaminen jo kesäkuussa 2015 Puolustusvoimain lippujuhlan valtakunnalliseen paraatiin Oulussa - vastoin Vapaa-ajattelijain kantaa ja menettelytapaa kohtaan esittämää kritiikkiä - kertoo käytännössä Vapaa-ajattelijain esittämän kannan ja esitetyn kritiikin oikeutuksen. Paraatikatselmuksesta poistumismenettely rikkoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten valossa uskonnonvapautta ja siihen kuuluvaa yksityisyyden suojaa."

Kappas, nyt foorumin vaparivastaisilla kampanjoijilla on oikein tuplaus tuossa touhussaan, kun nostelevat ylös henkilöä vastaan hyökkäviä törkyotsikoitaan "erokampanjoilla": "eroavapareista 21.7.2015 14:11"

Missä se liite viipyy?

"Eroketjun" sijaan Vaparien toiminnasta armeija-asiassa olisi minulle mieluisempaa keskustella täsä ketjussa, jossa on asiaan liityvää dokumentoitua, autenttista aineistoa. Tässä pari tiivistystä tilanteesta - ja jatkotoiminnasta.

Sodan ja rauhan etiikkaa käsittelevät oppitunnit eivät ole enää "kirkollisen työn" oppitunteja, ja ne eivät saa sisältää mitään julistuksellista, siis tunnustuksellista uskonnollista sisältöä, vaikka (pääosan) oppitunneista (toistaiseksi, valitettavasti, vastoin ilmaisemaamme kantaa) pitävätkin sotilaspapit.

Kokonaista saapumiserää koskien Pääesikunnan uutta käskyä on alettu soveltaa heinäkuussa 2015. Kukaan ei siten vielä tiedä, miten NYT kaikille vapaaehtoiseksi muuttuneet uskonnolliset tilaisuudet, kuten jumalanpalvelukset varuskunnissa, saavat osallistujia ja miten niille vaihtoehtoinen ohjelma eri tilanteissa saa osallistujia.

Nyt on uusi tilanne juuri alkanut ja on aika edistää sitä, että ei-uskonnolliset varusmiehet mahdollisesta uskonnollisesta painostuksesta huolimatta alkaisivat osallistua ei-uskonnolliseen vaihtoehtoon. Vinkit siihen ovat paikallaan.

Paraatihartauden ymppääminen paraatikatselmukseen on oma erillisasiansa. Vapaa-ajattelijat mm. pääsihteerinsä toimesta ovat alusta asti, ennakoiden ja matkan varrelle vastustaneet sellaista järjestelyä kuin mitä Oulun valtakunnallisessa lippujuhlaparaatissa alettiin kesäkuussa soveltaa (ei puolilta maata saapuneille edustusjoukoille).

Iltahartaudet muuten muuttuvat NYT kaikille vapaaehtoisiksi, eikä niille ole mitään vaihtoehtoista tilaisuutta, vaan jokainen iltahartauksista pois oleva saa olla ja ajatella ihan vapaasti. Mielenkiintoista kuulla, miten kirkon jäsenet alkavat olla niistä pois. Myös tidot mahdollisesta painostuksesta osallistumiseen olisi nyvä saattaa tietoon, pistäkää myös postia: [email protected]

Kommentti avaustekstiin:
Eduskunnan oikeusiamies on 30.12.2013 antanut aika voimakassanaista kritiikkiä Puolustusvoimille, joka ei ollut ottanut yhtään opiksi eduskunnan oikeusasiamiehen 28.12.2010 antamasta kannanotosta.

Armeija käy "puolustustaistelua" todellista vakaumuksen ja uskonnon vapautta vastaan.

Mainittakoon, että Pääesikunnan käskyssä ei otettu kantaa tähän alla olevaan asiaan. (Ministeriön työryhmä kuitenkin totesi, että seurataan lainsäädännön kehitystä vakuutus/vala-asiassa.) Tämä on siis erillinen projektinsa:

"Mielestämme uskonnollisesti neutraalin sotilasvakuutuksen ja uskonnollisen sotilasvalan rinnakkaisesta antamisesta tulisi Puolustusvoimissa luopua ja siirtyä kaikille yhteiseen valaan/vakuutukseen. Näin poistuisivat sekä kahden rinnakkaisen tilaisuuden järjestämisen vaiva että ilmenneet valitukset siitä, että sotilasvakuutuksen antotilaisuus ei ole ollut yhdenvertaisuuden näkökulmasta asianmukaisen juhlavasti järjestetty.

Koska vala voi olla myös uskonnollisesti neutraali (esim. lääkärin vala), annettavan yhteisen vakuutuksen nimenä voisi olla sotilasvala, mutta siinä ei olisi enää uskonnollista viittausta ”kaikkivaltiaaseen ja kaikkitietävään Jumalaan”. Näin armeija seuraisi Puolustusvoimain ylipäällikkönä toimivan tasavallan presidentin ja eduskunnan puhemiehen juhlallisten vakuutusten viitoittamaa tietä.

Oikeudessa annettavan todistajan ja tuomarin valan/vakuutuksen rinnakkaisuuden poistaminen on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Sen perusteluissa todetaan seuraavaa:

”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole pitänyt hyväksyttävänä, että henkilö joutuu tekemään selkoa uskonnollisesta vakaumuksestaan valaa annettaessa (Dimitras ym. v. Kreikka 3.6.2010). Ylipäätään henkilöllä ei ole velvollisuutta toimia niin, että toiminnasta voitaisiin tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan (Alexandridis v. Kreikka 21.2.2008). Uskonnollista vakaumusta koskevat tiedot ovat henkilötietolain (523/1999) 11 §:n mukaan ns. arkaluonteisia tietoja. Tällaiset tiedot kuuluvat myös Euroopan neuvoston tietosuojasopimuksen mukaan erityisen suojan piiriin (L 35/1992; SopS 36/1992). Valtion on myös toimittava neutraalisti ja puolueettomasti suhteissaan eri uskonnollisiin yhdyskuntiin ja käyttäessään niitä koskevaa sääntelyvaltaa (esim. Metropolitan Church of Bessarabia ym. v. Moldova 13.12.2001).”

Jumalanpalveluksia on kuitenkin yhä tarkoitus ympätä varusmiesten palveluspäivään muutaman kerran varusmiespalveluken aikana. Niille on nyt kuitenkin tarjolla vaihtoehtoinen tilaisuus, kaikille...

Millaista ei-uskonnollista ohjelmaa niissä mahtaa olla? Onko sellaisesta vielä näkö- ja kuuluhavaintoa? Tuntuisi, että ainakin musiikkia pitäisi olla, kun kirkossakin on virsiä kerran.

Kyselläänpä kuulumisia varusmiehiltä lomilla... Ja vaikka sotkussa, jos siellä käytte...
(Ja toki muitakin viestintävälineitä nykyään on ;-)

Kun vaparivastaiseten kampanjoijien "monoketjussa" on valheellisti mollattu Esa Ylikosken toimintaa Puolustusmisteriön työryhmässä ja Vaparien toiminta, asian todelliseen laitaan voi tutustua täsä ketjussa.

Haastatellaanpa nyt varusmiespalveluksessa olevia, heinäkuussa aloittaneita.
Miten mahdollisen tulojumalanpalveuksen vaihtoehtoinen tilaisuus oli tai on järjetetty? Miten uskonnonvapaudesta ja sotilasvakuutuksesta/sotilasvalasta on informoitu?

Ajankohtainen asia.

Pitkä selvitys on hyvä kokonaiskatsaus.
Tulee myös selvästi esille Vaparien hyvät ehdotukset eettisen opetuksen kehittämiseksi moniammatilliselta pohjalta.

Esa ja sen kaverit nostelevat tätä, mutta totuus löytyy ketjusta, jossa otsikkona: Esa Ylikoski EROTETTAVA.

Toiminta uskonnonvapauden puolesta jatkuu joukko-osastoissa ja niiden ulkopuolella. Nyt hartauksista jää pois suurempi lukema kuin ennen, mutta yhä varusmiehiä selvästi manipuloidaan ja siten painostetaan osallistumaan. Tavoitteena on tilanne, jossa kaikki ei-uskonnolliset valitsevat rauhassa tunnustuksettoman vaihtoehdon.

Kenttäpiispalta voidaan todeta loukkaava allergiavertaus:

Kenttäpiispa Pekka Särkiön mielestä ev.lut. hartauksista pois jäävillä, uskonnollisesti tunnustuksettomaan vaihtoehtoon osallistuvilla varusmiehillä on ”uskontoallergia”. Sairauteen vertaaminen on epäasiallista, uskonnottomia ja uskontojen suhteen välinpitämättömiä loukkaavaa, epäkunnioittavaa käytöstä julkisen vallan virkamieheltä.
(Ks. https://www.kotimaa24.fi/uskonnotkin-ovat-monikulttuurisuutta/ (4.8.2015):
"Pidin viime viikolla Kainuun prikaatissa kenttähartauden, jossa nykyisen käytännön mukaisesti annettiin mahdollisuus poistumiseen ennen hartautta. Tämä ei tuonut pitkää katkosta tilaisuuteen. Uskonnonharjoituksesta väistyviä oli alle kymmenen prosentin luokkaa. Sama kokemus on yleensä muistakin joukko-osastoista. Eivät varusmiehet niin uskontoallergisia ole.")

Samalla kenttäpiispa siis ilakoi, että Kainuun prikaatissa noin 90 % varusmiehistä osallistui hänen pitämäänsä hartaustilaisuuteen. Arkkipiispan kirkollisessa lehdessä uutisoitu esiintulo osoittaa, että Puolustusvoimissa on yhä vallalla uskonnonvapausallergia, johon eduskunnan oikeusasiamies on joutunut kiinnittämään kriittistä huomiota muun muassa vuonna 2010 ja 2013 tekemillään päätöksillä. Jälkimmäisen päätöksen linjauksia on osin vaillinaisesti ja eräin osin täysin epäkelvosti alettu toteuttaa vasta heinäkuussa 2015, siis yli vuoden viiveellä.

Kenttäpiispan tyyli sotilaspapiston johtajana kertoo, että sotilaspapit eivät jäävinä ole oikeita henkilöitä pitämään varusmiehille uskonnonvapaudesta ensimmäistä informaatio-oppituntia. Hehän ovat valalla sitoutuneet ”lähetyskäskyn” noudattamiseen, mistä kertoo kenttäpiispan tunnustus: ”Omaa mieltäni lämmitti, että eturivissä kantoi pataljoonan lippua tummaihoinen varusmies.”

Samoin kotimaa24.fi -median jutussa tulee esiin, että sotilasosaston muodosta poistuminen edellytyksenä uskonnonharjoituksesta välttymiseen eli erään uskonnonvapauden perusasian toteutumiseen on käytössä myös muissakin kuin valtakunnallisissa paraateissa. Armeijan käyttöön ottama menettely on ristiriidassa uskonnonvapauteen kuluvan yksityisyyden suojan kanssa. Asia ei ole loppuun käsitelty.

Vaparivastaisilla kampanjoijilla ei ole näköjään ollut mitään sanottavaa vaparien dokumentoituun toimintalinjaan. Eikä edelleen kentällä jatkuvaan toimintaan.

Hyvä että on faktatietoa!