Kaikuanturin kiinnitys runkoon?

Ei mikään kaiku toimi kymmenillä kilohertseillä. Muutama vuosikymmen sitten yleisesti käytetty taajuus oli 150 kHz ja siitä on menty ylemmäs. Sellaiset taajuudet eivät juuri joustavassa massassa vaimene, mutta silikoni kuitenkin ajan kanssa irtoaisi jommasta kummasta pinnasta. Siis vaikka mansikkahilloa rungon ja anturin väliin, kunhan ei jää yhtään ilmakuplaa. Miten kuplattomuus taataan paksuun kittiklönttiin, en tiedä.

Rungon läpi kaiku toki toimii, mutta läpi asennettu toimii aina paremmin. Itse en keksi mitään syytä, miksi ei sitä pohjan läpi asentaisi.

Normaalisti käytetään sisäpuolin anturin ja pohjan välissä nestettä ja se toimii, ellei pohja ole sanwichia. Jos löytyy ohut umpilaminaatti pohja, mikä on vaakatasossa, niin varmaan voi liimauskin toimia. Pitää vain keksiä miten saat liitoksen kuplattomaksi. Hidasta epoksia tai araldiittia jääkappiin sekoittamisen jälkeen, vai mitä olet ajatellut?

Hio pohjasta gelkkari pois. Sekoita sopiva määrä epoksia ja sivele pohjaan sentin parin kakku. Pyyhkäisen anturiin kevyesti vaikka ruokaöljyä ja paina epoksi-kakkuun kiinni niin, että epoksi pursuaa alta jonkin verran pois. Se on siinä. Anturi lähtee kevyesti kopauttamalla irti, sillä epoksiei tartu öljyiseen pintaan.

Itse olen liimannut silikonilla toistakymmentä anturia erilaisten veneiden pohjaan, useimmat niistä vielä nopeasti liukuvia ( 35knots) ja kalastuskäytössä. Kertaakaan ei ole ongelmia ollut, ja pohjanmuodot sekä kalaparvetkin piirtyy näytölle ongelmitta. Reilu pursotus silikonia puhdistetulle pinnalle ja anturin painaminen massaan pienellä edestakaisella liikkeellä pohjaan kiinni. Suurin silikoninpaksuus oli lasikuitufiskarissa, jossa anturin toisen reunan alla oli massaa parisenttiä ja toisessa vain muutama milli.

Olen myös käyttänyt silikonia ja toimi hyvin. Kuplattomuutta yritin varmistaa siten että tein teipistä muotin kakulle. sitten avasin puukolla silikonipatruunan kokonaan valutin silikonin muottiin. Lopuksi asettelin anturin kakkuun.