millaista elämänne on? viettättekö yhä yhdessä paljon aikaa? keskusteletteko mm tunteista ym? vieläkö suhteessa on kipinää ja hellyyttä vai onko jäänyt arjen jalkoihin? tässä itse kriiseilen yli 20vuoden suhteessa, tuntuu kun ei olisi juurikaan mitään annettavaa enää toiselle. Puhuminen ei auta kun mies suuttaa ja vetää mykkäkoulut päällä.Tilanne paha ja itsellä melkoiset ahdistukset.
pitkään kestäneeet liitot
eroonahdistuksesta.com
72
622
Vastaukset
- Suhde31v
Ei. Ei. Ei.
- yhdessänauraeneteenpäin
ollaan oltu jo yhdessä 1974 asti.ja yhdessä nujutaan vieläkin.sienessä marjassa saunassa,ulkomaan matkaa kerran viikossa naapurimaahan.ja on hauskaa välillä meinaa nauruun kuolla.en usko että toisten ihmisten kanssa olisi näin hauskaa.
- DidoWhiteFlag
No eipä oo näkyny.Mää lähen joka tapauksessa,Aikaa se vie,Itteni takia,Mää en jaksa.
- poeeeuhuhee
No meillä 17 vuoden yhteiselo takana. Meidän uusperheen kolmesta lapsesta nuorinkin on jo 18v, ja ainoa kotona asuva. Aikaa parisuhteelle on siis monin kerroin enemmän kuin menneinä vuosina.
Mun mies ei ole koskaan ollut mikään henkevien puhuja, eikä hän sellaiseksi ole vuosien varrella muuttunut.;) En ole sitä odottanutkaan, hän on hyvä sellaisena kuin on. Osaa toki toisinaan sanoa että rakastaa, ja muistaa välillä sanoa nättejä asioita. Ei kuitenkaan pulppua luonnostaan päivittäin tms. Itse olen aktiivisempi sanomaan tunteistani. Niinkin paljon, että välillä isäntä käskee kehumaan vähemmän kun vaivaantuu.
Mies osoittaa päivittäin teoilla välittävänsä. Reipas mies, ja selvästi kunnioittaa minua. Tekee pieniä palveluksia, muistaa mulle tärkeät asiat, huolehtii kodista jne.
Vapaa-ajalla meillä molemmilla on pari omaakin harrastusta, mutta paljon ollaan yhdessäkin. Ja lastenkin (ja heidän tyttö/poikaystävien) kanssa, vaikka isoja jo ovatkin. Ystäviä nähdään myös. Mutta kotihiiriä ollaan, ja iltaisin ja viikonloppuisi aika paljon ihan kotosalla. Ei kuitenkaan kytvätä kyljessä kiinni, vaan touhutaan omia, ja välillä jutellaan ja touhutaan yhdessä. Sulista käydään pelaamassa joka viikko yhdessä. Muita perinteitä jotka toistuu viikosta toiseen ovat mm. lauantai sauna ja sunnuntain rauhallinen yhteinen aamupala. Nämä tavat meillä ovat olleet suhteemme alusta saakka.
Seksiä on molempien mielestä riittävästi, 1-2 kertaa viikossa. Intohimoa on, ja seksi on parasta mahdollista. Meillä on myös sellaista silittelyä ja iltaisin kainalossa oloa. Jos toinen lähtee johonkin niin halataan tai pussataan. Sellaista arjen pientä läheisyyttä, mutta ei niin paljoa että alkais ahistaa.
Riitoja on aika harvoin. Tietty joskus jompaa kumpaa nyppii joku asia. Ehkä sellainen väittely tulee kerran tai pari kuukaudessa. Isompi oikein riita, mökötys tai vastaava tulee ehkä kerran vuodessa. Ollaan molemmat luonteeltamme aika joustavia ja hyväntahtoisia. Ei haluta hukata aikaa liiaksi riitelyyn.
Me ollaan kyllä tosi onnellisia.
Mainittakoot että mieheni vanhemmatkin elivät yhdessä kuolemaansa saakka hyvin onnellisen oloisina, ja omat vanhempani ovat edelleen esimerkkitapaus hyvin rakastuneesta vanhemmasta pariskunnasta, joka kävelee käsikädessä ja halailee.
Jos suhteesi on huono, lähde hiljalleen korjaamaan sitä.
On meilläkin joskus kenkumpi vaihe ollut. Ei mitään suurta draamaa, mutta sellainen "kypsyminen" joskus kun lapset lähenteli teini-ikää. Osaltaan vaikutti sekin, kun molempia nyppi kolmen teinin "asenteellisuus" ja käsittelimme sitä eri tavoin. Minä yritin keskustella ("lässyttää") ja mies yritti pitää rotia selkeämmällä linjalla. No, yhdessä siitäkin selvittiin, ja hyviä nuoria tuli, jes! :)
Mistä te olette yhdessä selvinneet?- Mies30v
Niin, ensinnäkin hienoa lukea että olette saaneet suhteenne toimimaan joka selkeästi perustuu molempien osapuolten parisuhde ymmärrykseen ja joustamiseen.
Mutta, tuossa kun sano että " Jos suhteesi on huono, lähde hiljalleen korjaamaan sitä" niin ei se aivan noin mene; Kyllä se lähtö kohta on se että molemmat kokevat että suhde ei ole kunnossa ja asialle tarvitsee tehdä jotain.Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä joten kukaan ei voi yksinään suhdetta korjata.
Tuon lisäksi molemmilla pitää olla oikeasti tahtoa ja halua tosissaan yrittää saada suhde toimimaan.Pohjimiltaan pitää olla myös jotain mille rakentaa.Turha on lähteä rakentamaan tuhka kasan päälle hirsilinnaa kun se ei vain onnistu.
Ja pakko on sanoa vielä tämäkin;
Kukaan ihminen millään foorumilla ei pysty sanomaan tälläisiin asioihin oikeita ratkaisuja.Jokaisen tulee itse miettiä mitä haluaa parisuhteelta ja elämältään, tehden tältä pohjalta itse oman päätöksensä. - edellinen
Mies30v kirjoitti:
Niin, ensinnäkin hienoa lukea että olette saaneet suhteenne toimimaan joka selkeästi perustuu molempien osapuolten parisuhde ymmärrykseen ja joustamiseen.
Mutta, tuossa kun sano että " Jos suhteesi on huono, lähde hiljalleen korjaamaan sitä" niin ei se aivan noin mene; Kyllä se lähtö kohta on se että molemmat kokevat että suhde ei ole kunnossa ja asialle tarvitsee tehdä jotain.Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä joten kukaan ei voi yksinään suhdetta korjata.
Tuon lisäksi molemmilla pitää olla oikeasti tahtoa ja halua tosissaan yrittää saada suhde toimimaan.Pohjimiltaan pitää olla myös jotain mille rakentaa.Turha on lähteä rakentamaan tuhka kasan päälle hirsilinnaa kun se ei vain onnistu.
Ja pakko on sanoa vielä tämäkin;
Kukaan ihminen millään foorumilla ei pysty sanomaan tälläisiin asioihin oikeita ratkaisuja.Jokaisen tulee itse miettiä mitä haluaa parisuhteelta ja elämältään, tehden tältä pohjalta itse oman päätöksensä.Se on totta, että näillä foorumeilla ei saa varmoja vastauksia. Tarkoitus on keskustalla, ja saada kenties sitä kautta ahaa-elämyksiä, joita voi hyödyntää omassa elämässä. Tai ahaa-elämyksiä siitä, mitä itse ei ainakaan halua.
Mutta olen vahvasti eri mieltä siitä, että molempien pitäisi yhdessä aina alkaa korjaamaan suhdetta. Ei todellakaan aina tarvitse! Usein riittää se, että toinen pariskunnasta alkaa muuttamaan omaa käytöstään. Vaikka toinen ei tietoisesti sitä edes ajattelisi, se vaikuttaa myös kumppanin käytökseen. Tästä seuraa se, että molempien fiilis ja parisuhde paranee. On aika naivia ajatella, ja myös stressaavaa ajatella, ett parisuhteessa pitäisi jokaisen muutoksen ja korjausliikkeen lähteä yhteisen keskustelun yms pohjalta. Parisuhteessa on kyllä kaksi ihmistä, mutta myös yksilöllä on voimaa. MUTTA toista ihmistä ei voi lähteä muuttamaan, vaan muutos on haettava itseensä.
Esimerkiksi eräässä kirjassa oli hyvä esimerkki siitä, että eräs mies valitti vuosi toisensa jälkeen vaimolleen, kun tämä ei laittanut shampoo pullon korkkia koskaan kiinni. Mies laittoi sen aina kiinni itse suihkussa käydessän, ja nipotti vaimolle. Siitä tuli riitaa ja kränää, asia joka tylsistytti, arkinen nipotus. Vaimo ei muuttunut, eikä oppinut. Mies lopulta kyllästyi omaankin valittamiseen ja tuumasi että ei jaksa yrittää muuttaa vaimoaan. Olkoot. No, mitä tästä seurasi? Mies alkoi huomaamaan, että shampoo pullon korkki alkoi olla joka toinen kerta kiinni... Mitä kummaa? Nainen oli vuosien varrella tottunut tekemään yhden liikkeen, eli käsittelemään korkkia kerran suihkussa käynnin aikana. Nyt kun mies ei enää sulkenut korkkia, ei vaimon tarvinnut sitä avata, joten hän automaattisesti joka toinen kerta sulki korkin. Eli, korkki oli useammin kiinni ja jatkuva asiasta riitely oli loppunut. Mahtavaa!
Tämä on yksinkertaistettu esimerkki siitä, kuinka asiat voivat muuttua parempaan ihan vain sillä, että muuttaa omaa käytöstään. Aina ei tarvitse puolison kanssa päästä yhteisymmärrykseen ja sopia muutoksista. Sama kaava pätee muunkin tyylisissä asioissa.
Esimerkiksi aloittaja voi miettiä sitä, miten itse suhtautuu mökötykseen yms, ja voisiko vaikka itse alkaa nauttimaan elämästään? Jos kumppani ei oikein tee mitään, niin voisiko aloittaja itse ruveta touhuamaan mukavia juttuja? Kenties se puolisokin hiljalleen innostuu. Kenties tulee yhteisiäkin juttuja. Kenties mökötyskin vähenee. JOS toivottua muutosta ei tapahdu, vaikka itse korjaa omaa elämäänsä kuntoon, niin siinä tapauksessa voi miettiä eroa. - Mies30v
edellinen kirjoitti:
Se on totta, että näillä foorumeilla ei saa varmoja vastauksia. Tarkoitus on keskustalla, ja saada kenties sitä kautta ahaa-elämyksiä, joita voi hyödyntää omassa elämässä. Tai ahaa-elämyksiä siitä, mitä itse ei ainakaan halua.
Mutta olen vahvasti eri mieltä siitä, että molempien pitäisi yhdessä aina alkaa korjaamaan suhdetta. Ei todellakaan aina tarvitse! Usein riittää se, että toinen pariskunnasta alkaa muuttamaan omaa käytöstään. Vaikka toinen ei tietoisesti sitä edes ajattelisi, se vaikuttaa myös kumppanin käytökseen. Tästä seuraa se, että molempien fiilis ja parisuhde paranee. On aika naivia ajatella, ja myös stressaavaa ajatella, ett parisuhteessa pitäisi jokaisen muutoksen ja korjausliikkeen lähteä yhteisen keskustelun yms pohjalta. Parisuhteessa on kyllä kaksi ihmistä, mutta myös yksilöllä on voimaa. MUTTA toista ihmistä ei voi lähteä muuttamaan, vaan muutos on haettava itseensä.
Esimerkiksi eräässä kirjassa oli hyvä esimerkki siitä, että eräs mies valitti vuosi toisensa jälkeen vaimolleen, kun tämä ei laittanut shampoo pullon korkkia koskaan kiinni. Mies laittoi sen aina kiinni itse suihkussa käydessän, ja nipotti vaimolle. Siitä tuli riitaa ja kränää, asia joka tylsistytti, arkinen nipotus. Vaimo ei muuttunut, eikä oppinut. Mies lopulta kyllästyi omaankin valittamiseen ja tuumasi että ei jaksa yrittää muuttaa vaimoaan. Olkoot. No, mitä tästä seurasi? Mies alkoi huomaamaan, että shampoo pullon korkki alkoi olla joka toinen kerta kiinni... Mitä kummaa? Nainen oli vuosien varrella tottunut tekemään yhden liikkeen, eli käsittelemään korkkia kerran suihkussa käynnin aikana. Nyt kun mies ei enää sulkenut korkkia, ei vaimon tarvinnut sitä avata, joten hän automaattisesti joka toinen kerta sulki korkin. Eli, korkki oli useammin kiinni ja jatkuva asiasta riitely oli loppunut. Mahtavaa!
Tämä on yksinkertaistettu esimerkki siitä, kuinka asiat voivat muuttua parempaan ihan vain sillä, että muuttaa omaa käytöstään. Aina ei tarvitse puolison kanssa päästä yhteisymmärrykseen ja sopia muutoksista. Sama kaava pätee muunkin tyylisissä asioissa.
Esimerkiksi aloittaja voi miettiä sitä, miten itse suhtautuu mökötykseen yms, ja voisiko vaikka itse alkaa nauttimaan elämästään? Jos kumppani ei oikein tee mitään, niin voisiko aloittaja itse ruveta touhuamaan mukavia juttuja? Kenties se puolisokin hiljalleen innostuu. Kenties tulee yhteisiäkin juttuja. Kenties mökötyskin vähenee. JOS toivottua muutosta ei tapahdu, vaikka itse korjaa omaa elämäänsä kuntoon, niin siinä tapauksessa voi miettiä eroa.Niin, se mistä itse puhun on elämässä suuremmat asiat kuin avonaiset kaapit ovet , vesapaperit "miten peri kysymkset" ja vessan rengas ylhäällä vai alhaalla.
Se mistä on itse puhun on ihan molempien osapuolten parisuhteeseen sitoutuminen ja halu jakaa asioita.Kyse on molempien toisen kuulemisesta ja kunnoittamisesta.
Ja totta; Itse voi olla toiselle hyvä ja positiivinen vaikka toinen ei olisikaan itselleen -kunhan ei vain erehdy ajattelemaan että voi muutta toista tälläisellä. Toista kun ei voi muuttaa väkisin vaan jokaisen ihmisen pitää itse haluta muuttua, oikeasti.
Ikävä tosi asia kun on että toisinaan toisen hyvät teot eivät merkitse toiselle mitään koska ovat itsestään selvyyksiä tai toinen ei edes huomaa niitä.
Ja tästä syystä sanoisin että jos todella osaat puhua miehesi kanssa asiat ja suurin ongelmanne on asteikolla avoinaiset kaapin ovet - olette onnekkaita! Todellakaan kaikki eivät kohtaa tai edes kykene kyseisenlaiseen elämään toisen kanssa. - juujuuniin
Mies30v kirjoitti:
Niin, ensinnäkin hienoa lukea että olette saaneet suhteenne toimimaan joka selkeästi perustuu molempien osapuolten parisuhde ymmärrykseen ja joustamiseen.
Mutta, tuossa kun sano että " Jos suhteesi on huono, lähde hiljalleen korjaamaan sitä" niin ei se aivan noin mene; Kyllä se lähtö kohta on se että molemmat kokevat että suhde ei ole kunnossa ja asialle tarvitsee tehdä jotain.Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä joten kukaan ei voi yksinään suhdetta korjata.
Tuon lisäksi molemmilla pitää olla oikeasti tahtoa ja halua tosissaan yrittää saada suhde toimimaan.Pohjimiltaan pitää olla myös jotain mille rakentaa.Turha on lähteä rakentamaan tuhka kasan päälle hirsilinnaa kun se ei vain onnistu.
Ja pakko on sanoa vielä tämäkin;
Kukaan ihminen millään foorumilla ei pysty sanomaan tälläisiin asioihin oikeita ratkaisuja.Jokaisen tulee itse miettiä mitä haluaa parisuhteelta ja elämältään, tehden tältä pohjalta itse oman päätöksensä.Monesti vaan on niin että se suhde on toisen mielestä epätyytydyttävä ja toinen pitää sitä ihan kelpona. Ei se joka on tyytyväinen mitään osaa korjata vaan se joka valittaa tehkööt jotain oman onnensa eteen. Ensimmäisenä ehkä tuo sen toisen tietpoisuuteen asiat mitkä mättää ja miten toivoisi niiden olevan. Tässä kohtaa sitten ei se tarkoita sitä että jää vaan odottelemaan että se toinen nyt muuttuisi kun oon sille kertomut että oispa vaikka enemmän seksiä ja romantiikkaa. Kyllä sen joka sitä enemmän kaipaa tarvittee alkaa sitten sitä myös järjestämään lisää.
- Mies30v
juujuuniin kirjoitti:
Monesti vaan on niin että se suhde on toisen mielestä epätyytydyttävä ja toinen pitää sitä ihan kelpona. Ei se joka on tyytyväinen mitään osaa korjata vaan se joka valittaa tehkööt jotain oman onnensa eteen. Ensimmäisenä ehkä tuo sen toisen tietpoisuuteen asiat mitkä mättää ja miten toivoisi niiden olevan. Tässä kohtaa sitten ei se tarkoita sitä että jää vaan odottelemaan että se toinen nyt muuttuisi kun oon sille kertomut että oispa vaikka enemmän seksiä ja romantiikkaa. Kyllä sen joka sitä enemmän kaipaa tarvittee alkaa sitten sitä myös järjestämään lisää.
Niin, parisuhteessahan ei ole mitään muuta kuin seksiä ja romantiikaa... "onneksi" ei ole olemassa mitään syvempiä asioita..
Ja sitten ihmetellään kun parisuhteet ei toimi. ;) - Asenneratkaiseee
Juuu, olet jäljillä. Ketään muuta ei voi muuttaa, vain itseään ja se on hyvä alku, että muuttaa ajatuksensa ja asenteensa. Niillä pötkitään jo pitkälle.
- edellinen
Mies30v kirjoitti:
Niin, se mistä itse puhun on elämässä suuremmat asiat kuin avonaiset kaapit ovet , vesapaperit "miten peri kysymkset" ja vessan rengas ylhäällä vai alhaalla.
Se mistä on itse puhun on ihan molempien osapuolten parisuhteeseen sitoutuminen ja halu jakaa asioita.Kyse on molempien toisen kuulemisesta ja kunnoittamisesta.
Ja totta; Itse voi olla toiselle hyvä ja positiivinen vaikka toinen ei olisikaan itselleen -kunhan ei vain erehdy ajattelemaan että voi muutta toista tälläisellä. Toista kun ei voi muuttaa väkisin vaan jokaisen ihmisen pitää itse haluta muuttua, oikeasti.
Ikävä tosi asia kun on että toisinaan toisen hyvät teot eivät merkitse toiselle mitään koska ovat itsestään selvyyksiä tai toinen ei edes huomaa niitä.
Ja tästä syystä sanoisin että jos todella osaat puhua miehesi kanssa asiat ja suurin ongelmanne on asteikolla avoinaiset kaapin ovet - olette onnekkaita! Todellakaan kaikki eivät kohtaa tai edes kykene kyseisenlaiseen elämään toisen kanssa.Esimerkkini oli arkinen, mutta samalla tavalla oman käytöksen muuttaminen isoissakin linjoissa usein vaikuttaa siihen, miten toinen toimii.
Kuten kerroin, pitkästä liitosta huolimatta meillä on uusperhe. Takana esimerkiksi mulla on ero 8v liitosta takana. Jälkikäteen ajatellen tuon menneen nuoruuden liiton kipupiste oli juuri siinä, että asioita mietittiin ha puhuttiin liikaa. Hyvä ha onnellinen elämä on kuitenkin tekoja, ei lätinää ja lupauksia.
En tiedä kuinka tarkkaan itse ajattelet että mitäkin arvoasoita liitossa pitäisi puhua tms. Itselle ei juurikaan sellaisia keskusteluja miehen kanssa tule mieleen. Aikoinaan tavatessamme puhuttiin, että jos homma etenee, niin lapset on osa pakettia ja keskenään tasa-arvoisia. Tärkeä sopimus. Muuta ei ole erikseen pöytään nostettu. Tai muut jutut ovat olleet lähinnä käytännön asioita. - gloöö
Mies30v kirjoitti:
Niin, parisuhteessahan ei ole mitään muuta kuin seksiä ja romantiikaa... "onneksi" ei ole olemassa mitään syvempiä asioita..
Ja sitten ihmetellään kun parisuhteet ei toimi. ;)Mitä muuta hyvä ja onnellinen parisuhde sun mielestä on, kuin arjen käytäntöjä, seksiä ja romantiikkaa? Kysyin vieressä istuvalta äidiltänikin, joka on ollut onnellisesti naimisissa vuosikymmeniä, eikä hänkään tiennyt. Eihän parisuhde mikään filosofian oppituntia ole, tai joku henkinen uskonto.
Parisuhteet eivät toimi, kun osa ihmisistä miettii ihan liikaa! - Mies30v
gloöö kirjoitti:
Mitä muuta hyvä ja onnellinen parisuhde sun mielestä on, kuin arjen käytäntöjä, seksiä ja romantiikkaa? Kysyin vieressä istuvalta äidiltänikin, joka on ollut onnellisesti naimisissa vuosikymmeniä, eikä hänkään tiennyt. Eihän parisuhde mikään filosofian oppituntia ole, tai joku henkinen uskonto.
Parisuhteet eivät toimi, kun osa ihmisistä miettii ihan liikaa!Ai mitäkö.. kyse on kahden ihmisen toistensa aidosta välittämisestä,kuulemisesta, tukemisesta ja kunnioittamisesta.Asioiden ja arjen keskinäisestä jakamisesta sekä toistesa henkistä tuntemisesta.
Aito ja hyvä liitto perustuu rakkaudelle.Kyse on siis paljon muustakin kuin vain arjesta, seksistä ja romantiikkaasta - vaikka toki nämäkin ovat osa toimivaa parisuhdetta.Jos kuitenkin jättää suhteen kyseiselle tasolle eikä vaivaudu/osaa/halua elää syvemmänlaisessa suhteessa, on turha ihmetellä miksi jotkut suhteet eivät toimi. - Mies30v
edellinen kirjoitti:
Esimerkkini oli arkinen, mutta samalla tavalla oman käytöksen muuttaminen isoissakin linjoissa usein vaikuttaa siihen, miten toinen toimii.
Kuten kerroin, pitkästä liitosta huolimatta meillä on uusperhe. Takana esimerkiksi mulla on ero 8v liitosta takana. Jälkikäteen ajatellen tuon menneen nuoruuden liiton kipupiste oli juuri siinä, että asioita mietittiin ha puhuttiin liikaa. Hyvä ha onnellinen elämä on kuitenkin tekoja, ei lätinää ja lupauksia.
En tiedä kuinka tarkkaan itse ajattelet että mitäkin arvoasoita liitossa pitäisi puhua tms. Itselle ei juurikaan sellaisia keskusteluja miehen kanssa tule mieleen. Aikoinaan tavatessamme puhuttiin, että jos homma etenee, niin lapset on osa pakettia ja keskenään tasa-arvoisia. Tärkeä sopimus. Muuta ei ole erikseen pöytään nostettu. Tai muut jutut ovat olleet lähinnä käytännön asioita.Toisin sanoen, ymmärsit ensinmäisestä suhteesta mitenkä vaikeaa/eriäviä näkemyksiä toisella voi olla joka puolestaan osoittaa sen että toinen ei olekkaan ns. Oikea. Nyt uudessa suhteessa suljet silmät tältä asialta ja päädyt tyytymään ihan hyvään.Eikä siinä, jokainen saa tehdä niinkuin haluaa.
- 50-set
Liitoa 28 vuotta takana ja yhteinen työpaikka, maatila. Olin 22v ja mies 23v ja alusta alkaen on niin sanotusti puhallettu yhteen hiileen. Miestä ei saa riitelyyn ei millään, on koetettukin, lähtee omiin hommiinsa ja kun tulee olen jo unohtanut mistä olikaan puhistu. Itse olen aika itsepäinen mutta maat jalassa, mies taas seurallinen ja kulkee pää pilvissä ja joudun välillä vetämään alas. Mies tekee työtä käsillään, korjaa kaiken puusta metalliin, minä taas päälläni, lasken, mietin ja suunnittelen. Alkoholia ei käytetä. Yhdessä ollaan melkein aina, joskus puhutaan kun on asiaa, lässytyksestä en tykkää, seksiäkin saa. Suurin tragedia on ollut kun kolmikymppisinä hautasimme kuopuksemme, surua on upotettu työntekoon.
- tässäsinnitelläänvaan
Yli 20v yhdessä.Eipä enää puhuta kuin pakolliset asiat. Toisiimme ei olla koskettu aikoihin.
- Sairaita-molemmat
Liittonne on tosi sairas.
- 53224
Sairaita-molemmat kirjoitti:
Liittonne on tosi sairas.
Ihan normaalilta se kuulostaa.
- tottapa-sanoit
53224 kirjoitti:
Ihan normaalilta se kuulostaa.
niin no joo normaalilta suomalaiselta liitolta juu, ei puhuta ei pussata ei seksiä kymmeneen vuoteen, ihan normaalia.
- atula
Sama täällä, harvon saa pillua. sillonki vastahakosta, huorilla ei lupa käydä, peppuseksi kiellettyä ,mitä teen?
- Laitavaihtoon
atula kirjoitti:
Sama täällä, harvon saa pillua. sillonki vastahakosta, huorilla ei lupa käydä, peppuseksi kiellettyä ,mitä teen?
Hih hih olipa hauska :) minä en kyllä jaksaisi tuollaista vaimoa. Onhan se jopa suotavaa antaa toiselle, että Iiitto säilyy ja mukavahan se on kun mieskin on tyytväinen. suorastaan surkea akka sulla!!
- 7167
Ei mitään ihmeellistä 46:n vuodenjälken.opettelen parhaillaan tätä tabu käyttöä. Vaimoni on harhailemassa perjantaimarkkinoilla. Olen valmistellut tämänpäiväisen jahuomison sapuskaa. Sunnuntaisin käymme täällä raflaamassa. Yhteistä aikaa? Molempia tyydyttävällätavalla. Päivittäin, viikoittain ja vuoden mittaan. Palaamme kotoinen vikollla valmistautunut poikamme toisen tenavan synttäreihin. 17.10. Lähdemme välimeren risteilylle. Jolumarkkinat on varattu,samoin jouluviikko. Meni kovin matkustelupainoteiseksi mutta kai se on osittainen vastauskysymykseesi. Kanssakäymisessä minun on ajettava tunnustus vaimolleni ja itseni on harrastettava kohtuutta. Toimimut toistaiseksi mutta kysehän on myös kunnosta ja terveydestä. 71v ukon on turha kuvitella tämän kestävän ikuisesti. Olen kiitollinen jokaisestapäivästä. En ilkeä hehkuttaa enempää.
- dille2
??Ja sama suomeksi!?
- 3dille
dille2 kirjoitti:
??Ja sama suomeksi!?
Etkö osaa lukea? 7167 sanoi että on vetänyt tabuja kuin roskaruokaa koko päivän ja jo huomisenkin edestä ja on nyt täysin ulalla. Myi vaimonsakin jollain markkinoilla. Suunnittelee syövänsä lisää tabuja että olo olis kuin etelänmerenristeilyllä :D
- Heh-heee
Kiitos suomennoksesta. Ja päivän pyrskähdyksestä.
- dfererer
Eletään normaali arkea, sitähä elämä suurimmaksi osaksi on. Turha rakennella pilvilinnoja ja ajatella päätyvänsä vähän väliä romanttisille kynttiläillallisille..Meillä on mukavaa, tasaista, hyvää elämää. Huomioimme toisemme joka asiassa, emme tee itsekkäitä päätöksiä ja se luo ja tuo turvaa perheeseemme. Emme ole jatkuvasti yhdessä, emme tee edes aina samoja asioita, molemmilla on omatkin harrastukset. Jotain yhteistäkin on harrastuksissa; tykkäämme liikkua, teemme puutarhatöitä, keskustelemme päivän aiheista, joista olemmekin samaa mieltä pieniä sävyeroja lukuunottamatta. Elämä on silloin hyvää, kun elämä on tasaista....Emme ahdistele toisiamme monilla vaatimuksilla tai kyseenalaista toistemme tunteita. Huumori kulkee elämässämme ja osaamme kyllä suutahtaa, mutta se ei jää meille riippakiveksi. Ei elämä nyt mitään ihmeellistä ole, se on vain elämää ja se on jonain päivänä ohi...
- 7167
Palaan ajassa vastaavaan tila teseemme. Olin juuri vaihtanut työhön 240km:n päähän ja olin kotona vain viikonloppuisin. Tenavamme olivat 14 ja 12v. Tultuani kotiin vaihdoimme kuulumiset ja sijan se siten jäi. Lauantaisin kävimme normalisointi keskustelut yleisistä aiheista koskien paikkakunnan, tasavallan maailman tapahtumia. Sunnuntaimakaan ei mitään ihmeellisempää. Viikot vaimo puolusti linnaketta eikä koskaan valittanut mistään. Tämä vaje kesti 8 vuotta jonka jälkeen se vaihtui 2pv - 7kk muualla ja väleissä vaihtelevan mittaisia työttömysjaksoja kotona.
Kotona ollessani kanssakäymiseen oli kaitavallista. Olimme märittäneet aikanaan yhteiset tavoitteet ja päädyimme suunnilleen niihin.
Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman yhteistä arvomaailmaa ja avointa keskustelukultturia.
kannatti hieman nähdä vaivaa! - valpurikm
Hyvä aloitus! Meillä yhteisiä vuosia 27. Mies ihastui työkaveriinsa 5 vuotta sitten, suhde on ns.ystävyyssuhde Sain tietää "suhteesta" lähes kolme vuotta sitten. Välimatkaa heillä on 200km, ja tiedän ettei fyysistä suhdetta ole ollut. Silti loukkaa. Mies lupasi heti lopettaa ja sitten ties kuinka monta kertaa. Viime talvi meni hyvin, kesäkuussa mies jäi kiinni sähköposteista ja vannoi seitsemännen kerran että juttu on loppu. No siitä ei mennyt kuin reilu kuukausi, kun mieheni soitti tälle naiselle. Se on kai sitä viidenkympin villitystä. Ihmettelen kyllä myös sen naisen käytöstä. Hänen mielestään minä pidä miestäni liian kovilla. Mieheni on kyllä vapaa lähtemään, mutta hän vannoo rakastavansa vain minua.
- eihänsitätoisetymmärrä
Niin, vaatii taitoa olla ja elää pitkään kestäneessä liitossa. Aina ei saa hyväksyntää suhteen ulkopuolisilta, mutta mitä siitä. Todellisuudessa he kaksi, jotka pitkässä liitossa ovat keskenään olleet jakavat jotain sellaista, josta ei ole käsitystä sellaisilla, joilla takana vain lyhyempiä suhteita. Yhteenkuuluvaisuuden tunne, jota ei syrjähyppy kaada tai mikään muukaan suhdetta rasittava kriisi, kuten työttömyys, sairaus yms.
Ihan pakko kirjoittaa tähän oma kokemus, jossa myös ihmettelin toisen naisen käytöstä. Hän puolestaan väitti, että pidän liikaa kiinni puolisostani. Tuli tunne, että hänen mukaansa olin sitonut miehen käsiraudoilla keittiönpöydän jalkaan kiinni. Ja tilanne oli kuitenkin ihan sama kuin yllä eli oli täysin vapaa lähtemään. Aina on saanut mennä ja tulla oman tahtonsa mukaan, mitään niitä rajoitteita, joita naiset kuuluvat suhteissaan asettavan miehilleen, ei ole ollut, kuten ei pääse kaverien kanssa kaljalle, viikonloppuretkille, alkoholin käyttö on kielletty jne. En vain ole nalkuttajatyyppi, yhtä vähän kuin toisen menojen vahtija. - Käsittämätönjuttu
" Mieheni on kyllä vapaa lähtemään, ... " ? Valpurikm siis luopuu miehestään mieluummin kuin antaa hänelle vapauden pitää yllä ystävyyssuhteita. Jos on noinkin 'vapaamielinen' niin mitä väliä sillä on jos ystävä on nainen. Mitä hemmetin loukkaantumista siinä on? Liittosi kuulosta enempi vankilalta jossa ei ole vapautta valita itse omia ystäviään.
- Kaukaanäkeeparemmin
Kun 20 vuotta tai alle tai yli on nyhjätty nenätysten ilman kosketuspintaa muuhun maailmaan ja toisenlaisiinkin tekemisiin, menemisiin ja ihmissuhteisiin, niin aivan satasen varmasti annettavat ovat loppuneet jo aikoja sitten ja ahdistus alkaa vallata alaa.
Jätä mykkä mies mykistelemään jos et saa häntä liikkeelle ja lähde itseksesi etsimään elämää ympärillesi. Enkä tarkoita että pitäisi erota. Jos toinen on tai tahtoo tulla kipeäksi niin eihän sinun tarvitse mistään syystä tehdä samoin.
Jos parisuhetta ei saa piristettyä niin ainakin itseään voi. Yleensä sitten käykin niin, että kun muuttaa oman katselutapansa asioihin, niin kaikki muukin muuttuu. Ajatuksilla ja asenteilla on suurempi voima kuin ihmiset tulevat ajatelleeksikaan. - hyvinmeneeeihaittaa
Reilusti yli 20 vuotta yhdessä eletty saman katon alla. Ei keskustella isommin tunteista kun ei ole syytä, enkä itsekään analysoi joka risausta ja sanaa. Kipinää on vielä, väliin enemmän väliin vähemmän. Ja kyllä vietetään aikaa yhdessä, kaupassakin käydään edelleen yhdessä jne. Liika keskustelu pilaa suhteen kuin suhteen, naistenlehtien höpinää sellainen.
- Cloetta
millaista elämänne on?
Yhteisiä vuosi on eletty vajaa 40 vuotta. Elämämme on ollut hyvin vaiherikasta ja menvää mutta nyt jo huomattavasti rauhallisempaa ja seesteisempää. Lapset ovat maailmalla ja meillä on aikaa, no, melkein mihin vain tai oikeastaan kaikkeen.
viettättekö yhä yhdessä paljon aikaa?
Nuorena parina ja perheenä vietimme paljon enemmän aikaa yhdessä kuin nykyään. EIkä siihen olekaan enää niin tarvetta; mukavaa on viettää lauantai-iltaa yhdessä mutta ihan yhtä mukavaa on viettää sitä ystäväporukassa, joko yhdessä tai sitten omien ystävien kanssa.
keskusteletteko mm tunteista ym?
Emme ole koskaan olleet tunteistamme sen kummemmin keskustelevia; enemmänkin olemme sellaisia halailijoita ja suukottelijoita; siis mieluummin tunteet osoitetaan kun analysoidaan.
vieläkö suhteessa on kipinää ja hellyyttä vai onko jäänyt arjen jalkoihin?
Miten tunteet jäävät arjen jalkoihin? Arkihan on mukavaa. Suhteestamme löytyy vielä kipinää ja hellyyttä, harvakseltaan mutta tarpeeksi.
tässä itse kriiseilen yli 20vuoden suhteessa, tuntuu kun ei olisi juurikaan mitään annettavaa enää toiselle. Puhuminen ei auta kun mies suuttaa ja vetää mykkäkoulut päällä.Tilanne paha ja itsellä melkoiset ahdistukset.
Ota vastuu omasta onnestasi. Ei ole miehesi syy jos sinulla on melkoiset ahdistukset; tee asialle jotain. - Ruusuntippa
Reilut 30 v yhteistä elämää josta naimisissa 24v. Olemme siis olleet alle 20 v kun menimme yhteen. Lapset on kasvatettu ja toinen on jo maailmalla opiskelemassa ja nuorempikin kohta. Yhdessä ollaan matkusteltu lähelle ja kauas (välillä lapset myös mukana). Talo rakennettu. Toisen vakava sairaus koettu yhdessä ja työttömyysaika. Kaikesta ollaan selvitty. Välillä on tunnelma ollut kireämpi, mutta minä puheliaampana osapuolena olen nostanut asioita esille ja yhdessä olemme yrittäneet niitä hiertäviä asioita ratkaista. Eipä tässä muuta, normaali arkea eletään ja hyvänyön suukot ja aamulla töihin lähtiessä suukot (mies pitää niistä huolen) muistetaan antaa. Säpinää peiton allakin on ihan riittävästi. Jonkun päivän antaisin pois, mutta kaikenkaikkiaan hyvä yhteiselämä on ollut. Toivotaan että yhteisiä vuosia on vielä paljon edessä.
- Raamatusta.voimme
tutustua Jumalan avioliittoon, ja hyvinkin pitkä on se! Aadamista Aabrahamiin noin 2 000 vuotta, ja Aabahamista Immanueliin noin 2 000 vuotta, ja nyt Immanuelin syntymästä Beetlehemissä noin 2 000 vuotta, ja 7.päivä pian koittaa Jumalan aikataulussa.
Miten minulla on avioliitossani mennyt, on aika merkityksentöntä tietysti sen suhteen, kuinka Yljälle Jeesuksella on mennyt oman valitun kansansa kanssa, mutta tietysti kannaltani on paljonkin merkitystä omallakin avioliitolla. - Vielä.lisäisin
edelliseen, että Jumalan tahdon totetumisella on aina suurin merkitys ihmistenkin osalta, oli mikä tahansa asia kyseessä ihmisen elämässä.
- 7167
Yhteinen aika? Toista ääripäät edustanevat ne 3kk jotka olimme yhdessä vieraassa kieliympäristössä keskenämme ilman hämminkiä. Toista edustanevat ne vaimoni viikkoleskivuodet.
Tuohon väliin sopii kaikki. Jokainen vaihe oli tarpeellinen. - hormi-92
Elämä koti oloissa on ollut onnellista ja ihanaa 68 vuotta mutta kun joutui vanhainkotiin se huononi todella paljon sillä vapaana oleminen loppui kokonaan..
- Wiivi1234
Meillä miehen kanssa yhteisiä vuosia takana 19 ja aika samanlainen tilanne kuin aloittajalla....mieheni ei puhu ei pussaa, ei pidä hyvänä ( halailu, suukottelu), seksiä hän haluaisi useinkin mutta minkäänlaista " virittelyä" ei ole halukas tekemään. On matkatöissä, ei poissaollessaan pidä yhteyttä perheeseemme juurikaan- siis minuun eikä lapsiin. Kotityöt ja sovitut hommat jäävät pääsääntoisesti tekemättä- mies yleensä aina suuttuu kun niistä huomauttaa.....raha-asioissa ei hänellä ole pitkäaikaista suunnitelmallisuutta, heräteostoja ja päätöksiä ilman vaimon kommentointia. Joku varmaan kysyy miksi ihmeessä olette yhdessä? Niin, samaa olen miettinyt itsekin- yritän vielä lasten takia saada suhdetta toimimaan, mutta niinkuin joku viisas aiemmin viestiketjussa kommentoi, toimivaan parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi osapuolta ja halua saada suhde toimimaan. Meillä se puuttuu mieheltäni täysin...Nimimerkki poeeeuhuhee ;n kertomus omasta pitkästä parisuhteesta olisi aika lähellä sitä, mitä itse parisuhteelta ja avioliitolta odotin. Voimia ja jaksamista sinulle ketjun aloittaja oman suhteesi tilanteen setvimiseen...; )
- Miehen.sana
Itse olet taakkasi rakentanut koska miehestäsi ei ole rakentajaksi.
Sinun kuuluu myös päättää kuinka se on purettavissa mahdollisimman pienin romahduksin.
Tai jatkaa risaista elämää ja kun lapset ovat kotoa lähteneet, huomaat että tulipa elettyä lähes turhaan nämäkin vuodet.
Olisi sinun ja lapsien etu elää hieman toisin. Onnellisemmin.
- ahman
Minä omistaa monta vaimo. Vanha 70 vuosi, nuori vaimo 19 vuosi. Ei ongelma vanha vaimo.
- aitoavioliitto
Takana 27 avioliittovuotta seurustelua 2 vuotta. Lapsia 3, joista nuorin enää kotona. Olemme edelleen rakastuneita, vaikka pitkä liitto on tuonut mukanaan monenlaisia haasteita. Pitkän ja onnellisen avioliiton salaisuus on TAHTO rakastaa puolisoaan ja olla tälle uskollinen. Mitä useampi seksisuhde ennen avioliittoa, sitä huonompi ennuste.
- Hyvääääää
Hyvä yhdessä olla 15 vuotta, haluan ikuiseksi.En kyllästy koskaan
- jopoman
Hei,olimme 40v.yhdessä,seksiä,puhuttiin tunteista,kävimme matkoilla,kaikki oli hyvin,nyt leskenä 3v. olen päässy eroon surusta,joskin,koskaan se ei unohdu...hyvää syksyä kaikille...
- Rollaatori
Me ollaan oltu kimpassa 44v . Seksi hoomat sujuu koska puoliso on oppinut tietämään milloin multa on rahat loppu . No silloin kun mä rupeen panemaan sitä. En kai mä sitä ilmaseksi tee .
- Tosikkokin.ehkä
Mitä pidemmälle ilta ehtii ja lähenee puoli yö, sitä useammin alkaa palstalla tungeksia kaltaisiasi sairaita ja viksahtaneita tapauksia.
Huumoriksi tuota ei pysty ottamaan.
- Väsynytjapettynyt
helvettiä. MIes on mököttävä valtapelle ja minä niin ahdistunut että tsekkaan joka päivä, mistä löytyisi oma kämppä.
Olen, olen puhunut, olen, olen sietänyt ja ennenkuin joku selittää, että vielä pitäis yrittää, ainoa mitä yritän on sietää tuota mököttävää, pohjattoman itsekästä, valehtelevaa paskiaista jonka ainoa huoli tuntuu olevan se, että minä satun haluamaan oman pankkitilin, omat ystäväni sekä omat menoni.
Yhteiset reissut ja yhteinen aika on kaikki kadonnut tuon kiukutteluun ja dramaattisiin poistumisiin milloin mistäkin, mökötykseen ja marttyyriuteen.
Olen myös eksynyt nyrkin väliin useamman kerran.
On vain niin että mitä enemmän noita mamuja pukkaa, sen huonommaksi käy asunnon saaminen.. huokaus- Etsiuusiajattelumalli
Ihan tosissasiko väität ja esität, että maahanmuuttajat ovat oman elämäsi esteenä? Miten ne voisivat kun ei miehesikään voi olla. Kaikki on kiinni ainoastaan ja vain sinusta ja sinun valinnoistasi.
- mekkk
Asunnon saa kun menee ja ostaa sen ja kun eron jälkeen ositus tehtynä niin sen voi maksaa pois ja se siitä.
- hormi-92
Olemme olleet naimisissa jo 68 vuotta emme vieläkään halua erota , sillä käymme välillä vanhainkodista lomalla , kotona katsomassa poikaa joka nyt asuu siellä vaimonsa kanssa...
- Ellama
Lähes 40 vuotta yhdessä, olemme elämän rakkauksia, molemmat toisillemme. Lapset jo aikuisia, mutta ruuhkavuodetkin meni ilman suurempaa draamaa. Nykyisin olemme kaiken vapaa-ajan yhdessä, koska se on vaan niin kivaa. Puhumme paljon ja ihan mistä vain, myös meistä ja suhteestamme ja toiveista.
Suhdetta on varmasti vaalinut meidän keskinäinen kunnioitus ja arvostus. Emme koskaan moiti tai nolaa toista julkisesti ja olemme toisillemme lojaaleja loppuun asti. - siinakunnioitusta
30 vuotta olin aviossa, en vaan hyväksyny rinnakkaisuhdetta joka miehellä oli, ja muka ystäviä olivat, kakkonenkin kehu, miten hyvin heillä seksi toimii...nyt nauran....
- Muutakysyttävää
30 vuoden liiton aikana:
millaista elämänne on? Ollut jännittävää, vaikka tarkoitus on pyrkiä kohti tylsää elämää.
viettättekö yhä yhdessä paljon aikaa? Sama ja oma firma, joten olemme suurinpiirteit 24/24 7/7 yhdessä. Urheiluharrastukset ovat toki erilaisia, joten taukoja tulee niistä.
keskusteletteko mm tunteista ym? Juu, varsinkin jos pinna palaa. Silloin ollaan kovaäänisiä tunteellisesti.
vieläkö suhteessa on kipinää ja hellyyttä vai onko jäänyt arjen jalkoihin? On hellyyttä ja seksiä. Minun mielestäni kyseessä on 30 vuotta jatkunut seksisuhde. - sieLUU
Jos seuraavassa elämässä koettaisi tästä oppi a elämästä
opettaisin että ei sek s sanaa käytetä. Se on yksityisasioita.
( ihmisillä ei oikeast ole sitä jos siitä puhuu
Niinkuin sanotaan puhe siitä mistä puute.
Mut he ei tiedä, että heillä on tylsää tai raakaa.
Koska he ovat epäkypsiä- siitäpuhemikäkiinnostaa
Jo taas, ei tuosta sepustuksesta ota selvää pöljäkään.
Kyllä hevosmiehet puhuvat hevosista vaikka talli on täynnä hevosia. - Muutakysyttävää
HÖPÖ HÖPÖ! Seksistä voi ja täytyy puhua.
Itse väitän, ettei minulla ole "parisuhdetta", vaan erinomaisen hyvä seksisuhde. Jopa niin hyvä, ettei viitsi vastaavaa lähteä etsimään, kun tietää, että todennäköisyys löytää vastaava on häviävän pieni.
Se kantaa hyvin vuosikymmeniä, lasten hankinnan ja erityisesti teini-ikäisten kasvattamisen plus muut kriisit.
Jos tätä ei ymmärrä, niin omassa seksisuhteessa on vikaa.
- Kollimuori
Olin 16 v. ja Jaska 19 v. kun tapasimme ja se kolahti heti kohdalleen. Elämämme lottovoitto ! Olemme olleet naimisissa kohta 46 vuotta ja olemme edelleen rakastuneita. Toki suhde on kokenut monenlaista, kiihkeämpiä ja laimeampia jaksoja,silloin olemme toistemme parhaat kaverit. Kunnes taas tulee aktiivisempi jakso jolloin taas rakastumme.
Nyt eläkkeellä ollessamme vietämme paljon aikaa yhdessä koska yksinkertaisesti nautimme toistemme seurasta! Illalla on kiva mennä yhdessä nukkumaan ja aamulla herätä toistemme vierestä...- Tärkein
Kollimuorin kirjoitus on todella mukavaa lukea.Lämmin ajatus sinne Kollimuorille ja Jaskalle.
Meillä 23v yhteistä taivalta,olemme aikalailla samanlaisia.Iltaisin kiva käpertyä kainaloon nukkumaan ,ja aamuisin kiva herätä ,kun elämän tärkein ihminen on vieressä.
- errrrkku
Tavattiin vuonna 1971 ja siitä asti pidetty yhtä. Lapsia siunautui kaksi kappaletta ja lapsenlapsia on 2 ja pian tulee kolmaskin. Hauskaa on ollut enkä päivääkään vaihtaisi pois! Mieheni on tosi symppis ja huumorintajuinen. Parempaa miestä en olisi voinut löytää! Meillä on kalastus ja sienestäminen yhteinen harrastus, ja tietty TV katselua. Me kaksi vanhaa varista vaan rauhaksiin elellään ja toisiamme palavasti rakastetaan edelleen :)
- mekkk
Yli 25v yhdessä yksi lapsi jo 20v ja vielkin on hauskaa yhdessä ja on samnoja harratuksia ja omiakin ja itsellä prätläily ja en ole kun kerran saanut naiseni kyytiin ja siitäkin aikaa mutta rupeaa pikkuhiljaa lämpenemään kun kerrron välillä että tuollakin tuli käytyä ja se siitä, Tvattiin siinä 30v paikkeilla ja nuoremapan tullut naisia vaihdettua ihan riittävästi mutta ei enää 50v hirveesti kiinostaisi mutta onneksi vielä kiva on yhdessä.
- kamutko
Yhdessä 42v naimisissa 40v. Rakastan rauhallista seestä elämää ja miestäni edelleen. En kaipaa mitään suuria rakkauden tunnustuksia päivittäin. Pääasia että on rinnalla hyvinä ja pahoina päivinä niinkuin joskus luvattiIn. Pyrkikää samaan.
- rakastavaimo
Meidän elämä on tosi kivaa yhdessä. Avioliitto on kestänyt kohta 29 vuotta ja yhteiselo 32 vuotta. On minulla ollut tuuria kun olen kerralla löytänyt sopivan. En tiedä olisinko osannut lähteä huonosta suhteesta. Ja onhan niitä ollut kamalia aikoja ja yhtä hyvin olisi voitu erota joskus.
Minulle on hyvin tärkeää että joku tietää minusta "kaiken" ja rakastaa. Seksi on ihanaa sellaisen kanssa joka tuntee hyvin. Kyllä me puhutaan kaikenlaisesta, mutta spontaanisti. Vieroksun "parisuhteen eteen on tehtävä työtä" - kommentteja. Tahtominen on perusta ja arjesta on hyvä tykätä.- ihanakuulla
Tuo on hieno kuulla rakastavavaimo. Parisuhde on aina vähän arpapeliä ja joillakin on hyvää tuuriakin, että kohdalle osuu se oikea hetikin, enkä halua myöskään väheksyä tahtomisen ja suhteen eteen nähtävän vaivan merkitystä. Mutta valitettavasti elämä ja elämän tuomat kokemukset ja ennekaikkea lasten syntymä tuo ihmisissä esiin asioita, joita ei välttämättä ole ihmisessä koskaan aiemmin huomannutkaan ja liitto saattaa mennä pirstaleiksi. Toki monilla on muistakin suhteista ja elämästään ristinsä kannettavana, jotka on hyvä tiedostaa, kun sopivaa kumppania katselee tai oikeammin kun haluaa rakkaudessa onnistua. Haluaisin uskoa vielä epäonnistumisenkin jälkeen, että pysyvän suhteen voisi luoda, mutta näistä ei koskaan tiedä.
- kätkäläinen48
Yhteistä elämää jo takana 44 vuotta,en päivääkään vaihtaisi pois.Meillä menee yhteiselämä toisiamme hellien ja rakastamalla.Voisiko elämältä muuta toivoa.
- sieLUU
Kerron vain sen että nuorena pidin esimerkiksi david bowieTA SUURENA
Joskus 1996 -97 aloin kuulla hänen musiikin heikkona Samoin nuorena kuulin yleensä radiosta radio Cityä kuuntelin enimmäkseen kaikk musiikki sopi, nauhoitin pätkiäkin kaikista biiseistä kun ne kaikki oli nin taivaallisia! Olin vaan autuas kuullesa
Mutta, esim nyt vaika Dave Lindholmin Pieni ja hento ote , joka oli siloin kaunis, on jotain niin heikkoa etten voi kuunnela sitä ( en sitä erityisesti ihailut ) Enkä koskaan kyllä en 18 vuotianakaan välittänyt mistään sen ajan muoti Monlight Shadow ym
( kumntelin vaIN sIELUN vELJIÄ!
RAKASTUIN LAMOURHAaN!! sE mUTTA SENKIN KUULEN VAIN HEIKKONA NYKYÄÄN
biisi Rakkaudesta ( Ismo n ) Itkin sitä tunnin 1987 Se oli täydelllinen siloin
Muta aloin kuulla senkin nin heikkona
Sellaista se täydellisyys on
Ei se minuakan haittaa! Kuulin Israelin Katuvalojen Joelin äänen niin kypsänä, terveenä, olisi voinut olla 50 vuotiaan ( kuten Ismokin nin vanha ja kypsä sielu 18 vuotiaana ( PALVOIN! sitä terveyttä jne se hyvä kokemus
Ett kuulin sen nin ihmeellisenä
Sitten tass kuulinkin sen jonkun ihmisen seurassa aivan heikkona sen musiikin
Kaikki on suhteellista oikeasti se mikä tuntuu täydelliseltä voi tuntua myöhemmin heikolta kun on korkeammale kehittynyt
t Luoka aste Aurinkokuninkaan vaimo Louise Louis XIVn
ja Konstantionus Suren vaimo Minervina'ja Ludvig Pyhän vaimo
Alexander Glorious Kuninkan vaimo Margaret
ANNe of York, St J n vaimo joka myöhemin oli Joseph haydn
Olen myös Johan Sebastian Bachin vaimo olut ( ja tunen hänet
Tunnen myös Vivaldin
he ovat molemmat ihan heljkkutin alhalla täällä
( se on vaan? mitä ihmiset haluaa , ja missä he haluaa nussia?
Tai kokea jotain "Pieni ja hento ote" - textonttu44
ensiksi.tietenkin tää palsta antaa vastauksia ääripäästä toiseen joka asiassa? sitten mun tarina typistettynä:vaimo takana ennen mua 2 avioliittoa ei muuta seurustelua,pari lasta perus pohjalainen jörö..mä naisia kokeillut pohjanmaalle tuontitavarana etelä suomesta tullut hamppari muutaman vuoden nuorempi.rakkaus leimahti ekan tanssin aikana..puoli vuotta mä kuljin joka viikonloppu sen luona töiden jälkeen..sitte sanoin että ny akka kakarat pakettiin ja mun luo..sai se heti töitä(elettiin 90 luvun alkua vaasassa) ja tuosta voi tehdä lyhyellä matskulla sen kauanko on oltu yhdessä...sillon heti mentiin kihloihin..ruvettii molemmat 2005 miettimään kun olitiin balilla että on menny niin tasasen hyvin(yhteinen poika syntyi 1999)ettei olla muistettu mennä edes naimisiin..heh heh..räväytettiin sukulaisten kiusaksi siellä sitten.ny heitettiin niitten kiusaksi että kun juniori on käyny amiksen muutetaan ulkomaille...meinasi muuten appiukolta ja omalta äidiltäni mennä pulla väärään paikkaan...seksi toimii..isommat tenavat on omillaan ..ei nyt tietenkään enää kiehnata toisen kainalossa sohvalla kun tv.tä kattoo hyi...ja asiat puhutaan asioina...näin puoli viiskymppisenä ei oikeen edes kiinostas se kaulassa roikkuminen...ainut mitä on jääny kaipaamaan parikymppisestä poikamiehestä on nää....jakso panna kolme kertaa putkeen...huh...juoda kolme päivää putkeen..huh..tehdä töitä kolme täyttä viikkoo töitä putkeen..ei onneks tarvi...onnea kaikille suhteessa oleville. tuntuu ettei nykynuoret edes halua/osaa enää solmia suhteita...johtuuko sitten siitä olen nimittäin huomannut että ovat verbaalisesti erittäin epäkypsiä..toiset pitää aina kohda sähköisesti.naamatusten kaikki kontaktien luominen on kun teräsmies pussaisi kryptoniittiä.loppu
- hienohomma
Tuo kuulostaa hienoltatextonttu44. Elämässä pitää olla uusiakin juttuja, vaikka ikää tulee, pitää elää ja tarttua haasteisiin ja sehän on ihanaa, jos on sellainen kumppani joka myös haluaa kokea jotakin uutta. Kyllä ihmisiä varmasti erottaa myös se iän myötä joillakin tapahtuva kaavoihin kangistuminen ja muiden tahdon ja yleisten normien mukaan eläminen.
- sieLUU
Luulet olevasi joku täydellissyyys kun osaat solmia suhteita??
textonttu 44
Miten tuollaista röyhkeyttä voi olla ja alhaisuutta
suhteita Tälle palstalle edes kirjoitti jotka koetttaa elää 50 vuotta yhdessä tai 80
se on eri asia, että heidän äijä voi seur elämässä anta araiskauttaa heidä't
koska ylhäisimmät mahdolliset olivat niin pahoja
Ei se edes muista että oli aviomies
Se on joku muu mahdollisesti - fererer
Onko yleensäkään kenellekään paljoakaan annettavaa toisille, varsinkaan aina ja jokapäiväisesti. Koko aloitus on tyhmä: elämä on elämää, arkielämää pääasiassa, ei tässä mitään ihmeitä tarvitse odottaa, eikä toiselle antaa, satukirjat ovat sitä varten. Me autamme, tuemme kun on tarvetta. Kuuntelemme, keskustelemme, ihailemme, syömme, nukumme ja käymme lenkillä...ei kannata tehdä elämästä turhan vaikeaa.
- megga
Joo ei kannata. Olen ihastunut toiseen mieheen. Oman kanssa 36 v yhdessä. Alle kakskymppisinä aloitettiin.
Lapset ovat maailmalla. En osaa sanoa, hieman tunnen elämäni tyhjäksi huumorintajuttoman miehen rinnalla. Ikävää tai onko se niin ikävää, että eteeni ilmestyi kuin puskista huumorintajuinen mies. Mitähän lie kemiaa, onko sitä , mutta kun ajattelinkin häntä niin alkaa hymyilyttää. Kun sattumalta jossakin tapaamme, hymyilemme.
Tuskin siitä muuta tulla mutta ei tarvitsekaan. Sitten se varmaan menisi liian vaikeaksi.
Haluaisin vain nähdä häntä silloin tällöin vaikka jossakin kauppakeskuksessa, että voisimme muutaman sanan vaihtaa ja hymyillä :) , sillä sitä mukavaa yhteistä naurua ja iloa on puuttunut elämästäni. Jossakin mättää.
- sieLUU
Minua on kolme tunti ahäirinnyt että kirjoitin miehistänne äijä
( sitä sanaa on minulel käytetty Jeesuksesta )
Tätinikin sanoi ismosta häiskä Se oli minusta hauska
Minä loukkaantuisin, seuraavassa elämässä, jos minun miehestä, aviopuolisosta sanottaisiin äijä - sieLUU
Tex Tontulle tahdoin sanoa että teillä on ihana energia! Oletteko julkkis
Kukahan te olitte Joku Pullakuski? se bändi.. jolla töyhtöt
Leningrad Cowboys?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat
Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi1791498Mietin sinua nainen
Ikävöin sinua enemmän kuin voin myntää. Ajattelin et laitan sinulle viestriä (kirjoitin jo puhelimeen viestin) Sitten551032Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.40782Härsilällä jännät paikat, saako hän 30 päiväsakkoa Rasmuksen tapauksesta
Syyttäjä vaatii peräti kolmekymmentä päiväsakkoa Härsilälle, vaikka todistajan mukaan Rasmus aloitti nuhjaamisen, jossa63771Nainen, viime aikoina olen itkenyt sinua yhä useammin
Niin kuin juuri äsken. Aamulla näin myös unta sinusta. Koskin unessa hiuksia päälaellasi, ja pyytelin sitä heti anteeksi51707Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun111700- 81669
- 37666
- 71634
Täällä iImenee vihamielisyys kristinuskoa kohtaan
Ei taida sielunvaellus-/jälleensyntymisväellä olla omasta asiastaan mielekästä sanottavaa, kun pitää kiivaasti hyökätä e304609