Kiitetään tästä päivästä

Yksi lempivirsistänikin, missä juuri sanotaan Pyhä, pyhä, pyhä, kehdattiin soittaa sillä remumusiikilla. Ilmiselvästi Jumala oli heille pieni, pelle, ja mitätön, ei millään muotoa vakavasti otettava, enkä usko että he olivat "vieraantuneita", vaan ihan uskovia. Uskovilla juuri usein tuollaista omituista pilkkamusiikkia onkin.

Mietin vähän sitäkin ja olin hieman huolissani, sillä ilmeisesti oli kyse nuorehkoista ihmisistä. Eli ilmeisesti he luulivat, kun tuo musiikki on svengaavaa, että se on sitten Pyhä Henki. Voin ihan paljastaa, että afroamerikkalaiset ovat tehneet kaikin puolin hyvää musiikkia ja se svengaa, vaikka siinä ei ole Jeesus-sanoja.

Toisin sanoen, ymmärretäänkö nykyään mikä pyhä on, että edes saadaan päähänsä survoa virsi Pyhä, pyhä, pyhä kolmiyhteiselle Jumalalle?

Toivottavasti en nyt ollut liian ankara, mutta osaan kuvitella että itseni lisäksi oli useita muitakin ja minusta paljon paljon vanhempia, jotka eivät ryhmyisillä käsillään (itsellä niitä ei vielä onneksi ole), jäivät ilman palvelusta.

Toki ei tuollaiset Jumalaa itseään mihinkään poista ja hämmästyin taas hänen vahvuuttaan ja ihmettelen, miten Hän on päässyt Hengellään vaikuttamaan minuun

Sivumennen sanoen, älkää tosiaan tuomitko tuota tupakanpolttoa. Tein mielestäni sinä päivänä ihan paljon pahempaa syntiä ja hämmästyin sitä ja tunsin itseni hylätyksi äiti Teresaksi, enkä edes enää halunnut opetella erään toisen virren sanoja, sillä en ollut niiden arvoinen
nimittäin
Kristus, kuningas....(Valitettavasti tämäkin vedettiin sillä kompilla.)

Satuin olemaan paikassa, jossa oli tv:kin ja sieltä tuli sitten oikein nuorten palvelus, jossa oli jotain viihdemusiikkia ja oikein diskovalotkin, joten siksi sitten valitsimme tuon vanhemman henkilön kanssa tämän ylen radion palveluksen (missä ei tarvinnut välkkyviä diskovaloja sentään katsoa). Näin jälkikäteen ajatellen ilmeisesti tarkoituksena oli häivyttää tuomiosunnuntai, mikä nyt oli luterilaisten kirkkovuoden kierrossa. Taidamme olla siis aika heikkoa porukkaa, eikä kestetty kerran vuodessa tuomiosunnuntaita...Ehkä niiden tarkoitus oli esittää että "olemme iloista porukkaa eikä tässä mitkään tuomiosunnuntait lannista", svengi päälle vain! (Vai yritettiinkö sillä korjata sitä ihmisten väärää käsitystä, että he kuvittelevat krisittyjen ajattelevan kadotusta kaiken aikaa.)

Pitäisiköhän kuitenkin kerran vuodessa muistuttaa?

Itse jäin tuossa vain miettimään, onko tuli tosiaan ikuinen, tai siis paremminkin kadotus, mitä noilla sanoilla sitten tarkoitetaankin, ja millainen kadotus on. (Se siis peräti mainittiin siellä.) Eli hurja kohta lampaista ja vuohista ilmeisesti yritettiin häivyttää rämisevään viihdemusiikkiin....

Sikäli oli tietysti hyvä, että itselleni tuli hetkeksi olo kuin Jumalan hylkäämälle äiti Teresalle (tai siis miten äiti Teresa koki, ei hän tietenkään Jumalan hylkäämä ollut, eikä Jumalan vihan alla), joten sai kokea oman aidon tuomiosunnuntaini, tehtyäni tuota syntiä ja ajatellessani, että ilmeisesti olen toivoton tapaus ja ikikadotettu ja Jumalan vihan alla.

Tuleeko tuollainen tunne siitä, että kun kokee tehneensä jotenkin erityisemmin syntiä (sillä syntisiähän olemme kaiken aikaa), tuntee jotenkin pettäneensä Jeesuksen Kristuksen ja näin ollen itse asiassa itse vihaa itseään ja kokee sen Jumalan vihaksi? Saattoi Jumala silti oikaistakin itseäni, sillä ihmisestä tulee helposti ylpeä, vaikka en ollutkaan ylpeä, vaan paremminkin ihmettelelin, miksi nuo kristityt eivät koe sitä pilkkana. Toinen vaihtoehto tietysti on, että en saanut voimaa päivän jumalanpalveluksesta ja näin ollen jouduin lähtemään ruoatta päivän matkalle, jolloin lipsahdin synnin puolelle. Tässä sopiikin vaihtaa nimimerkkiä, sillä kertomus on jo päiväkirjamuodossa.

Tosin täytyy oikaista sen verran, että äiti Teresahan ilmeisesti samaistui niin noin hyljättyihin ja köyhiin, että koki samat tunteet heidän kanssaan. Ihmettelenkin aikoinaan, kun en tiennyt hänen 40-50 vuoden kärsimyksestään, miten hän jaksoi uskoa siellä, missä kärsimystä on silmänkantamattomiin. Hän oli varmaan sitä tyyppiä, jolle yleinen julkinen valitus sisäisestä tilastaan olisi ollut kerrassaan itsekästä, joten ei hän minusta esittänyt "hyvää uskovaa", vaan katsoi, että näin täytyy tehdä muiden ihmisten tähden.

Täällä länsimaissa on myös kärsimystä, mutta se piilotetaan niin, että pystymme jotenkin elämään, eikä mitään kärsimyksestä muistuttavaa saakaan olla esillä. Sairaat ja vanhat piilotetaan, ruman on paras pysyä pois silmistä, ja ärrymme kerjäläisistä kadunkulmissa, sillä me muistuttaa meitä epämiellyttävästi siitä, että vaikka tuo kerjäläisen takana olisi huijari, tuo kerjäläinen itse ilmiselvästi on aikamoisissa vaikeuksissa. Käännämme nopeasti katseemme, mitä sitten satummekin näkemään kadulla tai muualla ja yritämme unohtaa nopeasti ikävät kokemukset.

Pitää olla kliffaa, miellyttävää ja viihdyttävää kuten tuossa jumalanpalveluksessa ja sitä täytyy esittää ihmisillekin, että he antaisivat vielä saituuttaan (valtavan vaurautensa keskellä) jonkin pennosen kirkon toimintaan. Meidän pitää palkata heille viihdeorkestereita ja tehdä Jumalasta Suuri Viihdyttäjä.

Sinäpä sen sanoit. Toivottavasti ei tulee enää lisää Jesse-orkestereita. Se siitä enää puuttuikin.

Katsoiko kukaan sitä tv-diskohommaa, siellä on sitten saattanutkin olla oikein jo jessettelijät paikalla.

Ihmettelen tuossa sitäkin, kun yleensä on vauraista ihmisistä ja kaikin puolin hemmotelluista ihmisistä kyse. Mikä siinä nyt niin kovaa on, että tv:stä ja radiostakin, jotka ovat useimpien vanhusten ainoita lähteitä, eivät pääse kotoa, sen lisäksi heillä ei ole autoa, eika kaikkia teknisiä vempaimia että saisivat kuulla ihan perinteisen, Jumalaa pyhänä pitävän palveluksen, mitä noilla kaikilla ihmisillä tuossa todennäköisesti oli, joten oli kyse silkasta laiskuudesta ja itsekkyydestä, vaikka todennäköisesti koti on jo heillä täynnä tuota musiikkia, heillä on varaa sitä hankkia, eivätkä he kestä yhtä perinteistä jumalanpalvelusta. Todennäköisesti arvelivat olevansa kuitenkin suuria Herran seuraajia, suurempia kuin ne kenties sairaat ja yksinäiset vanhukset siellä kodeissaan, jotka nöyrästi ottivat jälleen vastaan huonoa kohtelua, koska ovat oppineet vaatimattomiksi elämän taisteluissa. Siinäkin näkee, ettei ole otettu ollenkaan vakavissaan mitä Jeesus sanoo, ja kenen kannattaa lähteä häntä seuraamaan, ei siinä mitään ruusutarhoja luvata saati että Kristus johtaa teidät suureen Viihdekeskukseen, jossa teitä jo ennestään viihdytettyjä viihdytetään lisää.

Kyllä täytyy sanoa, että hyvinvointi tekee ihmisestä nopeasti selvää jälkeä, mitä tulee Kristuksen vakavasti ottamiseen.