Ns. "asumusero"? Kokemuksia?

Mikäli ei ole tarkoituskaan etsiä elämäntoveria, järjestely voi toimia. Jaettaviksi tosin, jos yhteinen asunto/talo, ym. tulevat sen kulut- kuka minkäkin osan milloinkin, mistäkin maksaa-
Lapsista etä joutuu aina maksamaan elatusta.

Itse olen uusi kumppani, tällaisessa tilanteessa olevan parin toiselle osapuolelle. toisellakin on ollut jo uusi vuosia. Tilanne on vähintäänkin haasteellinen. Puolisot eivät ole väleissä, joten laskujenkin hoito on monenlaisten mutkien takana, kun menevät ainoastaan tähän "perheen asuntoon". Olen tavallaan sivusta läheltä nähnyt, millaisista karikoista menevät- jotenkin, mutten itse suostuisi milloinkaan moiseen järjestelyyn. Se estää normaalin parisuhteen myöhemmin- kas- jopa kahdelta, anteeksi neljältä!

Niin mutta jos pystymme olemaan sopuisia lasten takia tässä tilanteessa, uskoisin meidät tuntien että näin olisimme. Minulla ei ole mitään aikomustakaan lentää uuteen suhteeseen tästä! Vaan ihan päin vastoin. Eihän tietysti voi koskaan elämää tietää, jos eteen sattuisi "maailmanihanin" mies. Mutta vahvasti epäilen... yh-äidit ei ole mitenkään kovaa valuuttaa nykypäivän ihmissuhdemarkkinoilla. En todellakaan aio aktiivisesti uutta miestä etsiä. Miehestäni en osaa sanoa, mutta luulen että hänellä enemmänkin on uuden puolison kaipuu.

Kovin montaa vuotta ei edes tarvitsisi tätä homma "kestää" sillä lapsemme ovat jo teini-/esiteini-ikäisiä. Haluaisin että tämä järjestely kantaa niin kauan, kun lapsemme tarvitsevat kotia jomman kumman luona (opiskeluaika jne).

Mitä tarkoitat elatusmaksuilla? Jos sopuisasti jaamme laskujen maksut kuten ennenkin ja kaikki lasten kulut ja menot? Miksi mieheni pitäisi elatusmaksuja silloin maksaa? Emmehän ole lain kirjaimen mukaan eronneet. Tämä järjestely tuntuisi itsestä järkevältä, sillä miksi nyt riitelisimme omaisuuksista ja laittaisimme asunnon myyntiin ja saattaisimme näin molemmat taloudelliseen ahdinkoon tälläisenä epävarmana aikana? Tosin tietysti oma taloudellinen tilanne kiristyisi uuden asunnon vuokran verran...

Lompsasta eroaminen ei suinkaan ole maailmanmerkki.

Ensimmäisenä vastanneena. En tarkoittanut ilkeillä. Elävästä elämästä kerroin. Pidän itse hassuna neljän liittoa, jossa kaksi on- ikuisesti, aviossa keskenänsä.
Siinä muodostuu, ongelmia.
Toivottavasti te osaatte ratkaista vastaantulevat asiat. Koen itse liki parikymmentä vuotta sitten reilusti ja oikeasti erottuani tehneeni viisaasti. Saan elää rehelliseltä pohjalta omaa elämääni, jopa etsiä sitä loppuelämän kaveriakin. tilanne missä ihminen on jonkin liiton epäosapuoli, ei ole koskaan ollut toivelistalla- rakastuin. rakastunut olen yhä, mutta tiedän ettei tilanne muutu. Joskus olen pohtinut sitä, miten se neljäs osapuoli kestää tätä.
Sulkee aivonsa? Jos rakastaa, on vaikeaa.
Antanet anteeksi kommentointini. Avatkaa jokin yhteinen tili, mille kumpikin hoidatte sovitusti laskuihin rahat. Jompikumpi maksaa ne. Jokin tai-tili?

Elämistä ajatellen on viisasta että mahdollinen liiton kolmas ja neljäs osapuoli pitävät oman elämänsä toimeentulon ja asumisen osalta kunnossa, eivätkä sokeassa rakkaudessa tee hätiköityjä päätöksiä.

Minä seurustelen miehen kanssa, joka asuu yksin mutta ei ole ottanut virallista eroa. Raskasta. Suhteessa on aina mukana se vaimo, joka ei käytännössä ole vaimo. Lapset ovat jo aikuisia ja olleet vuosia omillaan.

Kannattaako roikkua vajavaisissa suhteissa? Pitäiskö nyt sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Vanhalla iällä ei saa enää nuoruuden suhdetta. Rakkaus ei tuo uutta elämää jo eletyn päälle.

Kuoleena syntynyt ajatus, ei tuu mitään.

Vielä sen verran selvennän, etten halua "roikkua" miehessäni yhtään sen kauemmin kuin sen ajan että lapset tarvitsevat meitä - että asuvat meistä jomman kumman kotona. Kun he ovat omillaan, mekin voimme "virallisestikin" erota. Sitä en vastusta yhtään:) Silloin voimme minun puolesta myydä asuntomme ja jatkaa omia elämiämme täysin omillamme. Tämä siis ei todellakaan olisi lopullinen ratkaisu... Vain muutamia vuosia tästä eteenpäin.

Enkä siis roikkuisi muuten yhtään miehessäni, vain käytännön asiat hoitaisin hänen kanssaan, jotka lapsia koskevat...

Lasten asioihin, eroatte tai ette. Joskus tilanne voi muuttua sen perheen kodista muuttaneen taholla. Siksi: sopimukset lasten elatuksesta kuntoon, joko keskinäinen tai lastenvalvojalla tehtävä.
Lasten etu on molemmat vanhemmat, ettei lapsia erkaannuteta. Sopuisat vanhemmat on nykyisin harvinaisuus, asumusero ja avioeroasioissa.
Mikä etu on siinä, ettei todellisuudessa erota? Ehkä taloudellisesti pärjää nykyään, vaikkei ole naimisissakaan. Yhteiskunta tulee lapsiperheitä kumminkin useassa asiassa vastaan.
Liiton yksinasuva osapuoli maksaa suhteessa enemmän jo asumisensa kuluja- jos hyvät tulot, jää lasten elatukseen, jos huonot- on vähän voi voi. Asumistasoonkin voi vaikuttaa.

Miten tuo tilanne on erilainen ja jotenkin lempeämpi kuin jos ottaisitte virallisen eron? Lapsista se tuntuu ihan samalta. Äiti muuttaa pois, he jäävät isän luo asumaan. Mitä meinasitte lapsille selittää? Tuskin he taloudellisesta puolesta välittävät tai edes ymmärtävät sitä.
Entä jos miehesi kohtaa jonkun uuden naisen ja haluaa sen eron heti siinä paikassa? Vaikeaa kuvitella, että kukaan ihminen jäisi odottamaan toista vuosia.
Mun mielestä tuo on toisessa roikkumista. Mikä sua pelottaa virallisessa erossa?

Siinä hetkessä kun omaisuus on pakattuna ja toinen on lähdössä eri osoitteeseen se on ERO! Mikään syy ei ole niin hyvä että eroa kannattaisi pitkittää se vain mutkistuu.
Kun erotaan niin myös erotaan, silti voi olla hyvätkin välit expuolisoon ja muuhun perheeseen. Elämää ei voi hienosäätää sitä tulee elää.

Raskaampaahan tuo olisi, myös lasten kannalta, erota, mutta ei ihan kokonaan sittenkään. Pitkittyessään tuppaa vaan mutkistumaan kaikki asiat, kuten sanonta kuuluu.

Eronne syy? Minkä ikäisiä lapset ovat nyt? Onko miehesi hoitanut heitä ihan ok syntymästä lähtien? Miksi ei voisi tunnustaa tosiasiaa, ja laittaa omaisuus jakoon? Itse en suostuisi missään tapauksessa moiseen eroon. Vaikka nyt kaikki tuntuisi olevan jotakuinkin kohdallaan, huomenna esim. miehesi saattaa kohdata naisen, joka vie jalat alta. Ja se on menoa. Sitten kun nainen muuttaisi miehen kanssa sinun entiseen, ja yhä omistamaasi kotiin... siitä vasta soppa syntyisi.

Tässä on semmoinen kompa eli jos toinen puoliso joka jää asumaan yhteiseen asuntoon ja menee vaikka 5 vuotta niin se joka muuttaa pois saa isomman osan asunnon myyntihinnasta koska on käyttänyt toisen puolison omistavaa osuutta asumiseen ja silloin ei mene tasan omaisuus. Monet naiset ovat avieron jälkeen jääneet miehen omsitavaan asuntoon ja asuneet vaikka 5v ja setten vasta jaetaan omaisuus niin se joka on asunut siinä asunnossa jouttu maksamaan siitä edusta.