Pettymys joka suhteessa

Valitettavasti aika sekava elämänkerta mutta aina ei voi voittaa.

Hyvin monien ihmisten osa on vaan kuvailemasi. Me sitkistelijät, jotka pystyivät muuttamaan kurssiaan juuri jyrkänteen reunalla, elämme vielä.
Kun luulin jo että elämästäni tulisi helpompaa, mukaan tuli muistisairauden kehittyminen. Se on aivoperäistä, joten oikopolut on jo kuljettu.
Juuri viina vie nuorempia tuttuja mennessään joka vuosi.

Ihmettelen joka päivä miten yleensä voin selvitä elämästäni, maksaa laskuni ja hoitaa itseni turvatumatta vielä yhteiskunnan elätiksi.
Tuntuu kuin joka toinen viikko olen sahaamassa sitä ainoaa oksaa, joka pitelee putoamista alhaalla saalistavien puumien syötäväksi.

Strategiani on sama kuin lehtiapinan, saalistajat eivät voi seurata niille ohuille varvuille, joita syömällä pysyn puussa lopullisesti putoamatta.

Olen jo vanhempi ihminen, ja siksi voin ymmärtää elämän erilaisia polkuja sekä myös aina köyhänä sitä, mitä aloittaja kerroit lapsuudestasi.
Meitä tälläisiä on suuri osa kansasta. Elämä ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista ollut alusta astikaaan.
En tiedä mitään reseptiä, joka helpottaisi tilannettasi ja antaisi sinulle toivoa paremmasta. Yritän kuitenkin.

Suuri apu minulle on ollut se että meitä lapsia oli monta ja aikuiset hoitivat työnsä eikä sen ajan tyyliin kuulunut "riidellä"
Siihen ei vanhemmilla ollut aikaa. Sitten kun vielä menetin toisen vanhempani ihan pienenä, olen joutunut olemaan aika paljon yhdessä sisarteni ja veljieni kanssa. Me ollaan kuitenkin saati tavallaan näin "vapaa kasvatus"

Se on auttanut minua eteenpäin siten että olen kokenut tärkeäksi oppia tuntemaan itseni ja mitä elämältä haluan.
Lapsena kyllä pidettiin tärkeänä hengellisiä arvoja sopivasti että sain käydä pyhäkoulussa. Sen olen elämäni taipaleella myös kokenut kantavana. En tarkoita että olisin säästynyt myrskyiltä. Eksyin vapaaseurakuntiin ja sain kokea suuren pettymyksen luullessani että ihmisillä siellä on minulle jotai antaa. Ymmärsin että ei siellä ollut minulle mitään, jota minulla jo ollut sisimmässäni. Lapsenusko.
Joku toitotti sitä että pitää tehdä parannus. Rukoiltiin kaikilla ymmärryksen yli menevillä kielillä.

Pelastukseni tästäkin "välinpitämättömyydestä" oli se että olen aina halunnut ymmärtää asioita, ja mikä johtuu mistäkin. Sen vuoksi seuraan jatkuvasti tutkimuksia sekä ihmisen käyttäytymistä, ymmärtääkseni enempi. Että en astuisi sivuun polultani.

Pakanako olisin, ei. Minulla on jälellä uskoni, jonka kerran olen saanut ja siihen tukeudun. Se on ainoa mihoin todella uskon, oman sydämeni ääneen, omaan intuitiiviseen ohjaukseen.

Olen kokenut kaikenlaista että olen katsonut parhaimmaksi olla hyvällä keskitiellä. Olen myös alkanut näkemään ympärilläni olevia eksyneitä, mutta en toivota heille parannusta, vaan askelia vieressä, hetken läsnäoloa, joka on heille sopiva.
Olen ymmäränyt oman osuutenoi olevan "olla lähimmäinen" lähimmilleni.

Siitä huolimatta, olenko syntymäseudullani tai käymässä jossain, missä on aivan vieraita ihmisiä ympärilläni, tiedostan samat kuviot. Voin näin ollen olla turvallisella mielellä joka paikassa ja joka paikassa myös löydän itselleni seuraa ihmisistä, jotka ovat tekemässä omaa maallista matkaansa, omien valintojensa perusteella. Useat eivät ole valinneet mitään, vaan ajautuvat päivästä päivään jotenkuten.

Kaikkein parhaimmin teet itseäsi kohtaan jos piirrät kartan itsellesi. Merkitse siihen asiat mitkä ovat sinulle tärkeät! Siinä pitäisi olla asiat kirjoitettuna, mitkä ovat päämääräsi. Siinä pitäisi olla asiat jotka jollain tavoin antavat sinulle voimaa antaa anteeksi vanhemmillesi. Siitä asiasta saat itsellesi kaikkein parhaimmat eväät eteenpäin elämässäsi. Meidän kaikkien osa om myös tulla toimeen aineellisesti. Se on asia jonka puitteissa yleensä vietämme ylettömän paljon aikaa.

On hyvä jos on joku ammatti. Yleensä nykyään joutuu jo hakeutumaan useampaan ammattiin, ehkä lyhyiden kurssien muodossa ensin ennenkuin tietää taas mennä eteenpäin omaa päämääräänsä kohden.

Me ihmiset tarvitsemme myös pallotella toistemme kanssa. Olet tehnyt hyvin kun pallottelet täällä. On hyvä, jos myös etsit ryhmän, missä tahdot fyysisesti olla läsnä säännöllisesti. Me ei tulla yksin toimeen kauan aikaa, vaan ajatukset alkaa painamaan liikaa. Niitä pitää jakaa muiden kanssa.

Tämän olen tiedostanut itsessäni ja siksi olen ahkera hakeutumaan eri kursseille ja yleisiin tilaisuuksiin, aikaa viettämään samoin ajattelevien kanssa. Siitä tulee ajan mittaan ystävyyssuhteita, jotka ovat korvaamattomia. Niin risaisena, kun itse olin hengellisesti tein paljon virheitä ja sen vuoksi voin neuvoa että yritä näillä eväillä pyrkiä eheytymään ja äläsitoudu, ennenkuin tiedät että voit toiselle antaa itsestäsi jotain ehjää. Tarvitaan siis suuri annos kärsivällisyyttä ja uskoa tulevaisuuteen joka on paljon parempi kuin nyt.

Usko että sinullekin on tehtävä, joka nyt juuri on koota ne itsevarmuuden rippeet viereltäsi, liimailet niitä yhteen vähän aikaa kunnes koet että taas olet vähän eheytynyt ja osaat tehdä hyviä päätöksiä yhä enenvässä määrin, vuosien kuluessa.

Kirjoita mielellään päiväkirjaa saavutuksistasi. Uskalla vetäytyä omiin oloihisi itsesi kanssa. Jos et uskalla hae keskusteluapua. Se on kaikkein viisainta, mitä teet elämäsi eteen.