Selviytymistarinoita

Omasta kokemuksesta voin sanoa ainakin sen, että pakkolääkitys on pahinta, mitä voi olla. Olen itse taistellut seitsemän vuotta psyykenlääkekoukusta irti. Psyykkisiä ongelmia minulla ei ole ollut enää pitkiin aikoihin, vaan ongelmani on neuroleptikoukku, johon jäin tietämättömyyttäni. Nyt olen loppusuoralla vieroituksessa. Hätätilanteessa neuroleptit auttoivat lyhyen aikaa, mutta vuosien käytössä niillä on ollut päinvastainen vaikutus. Psyykenlääkkeet eivät ole pitkäaikainen ratkaisu ongelmiin. Itselläni pitkäaikainen puhuminen ja tapahtuneiden läpikäyminen luotettavan ihmisen kanssa on auttanut käsittemään tapahtuneita, jotka traumatisoivat. Neuroleptien syöminen vuosia on ollut pahinta, mitä olen joutunut kokemaan.Haittavaikutukset ovat olleet mittavat hengitysvaikeuksista tajunnantason laskuun. Ja kaikenlisäksi painajaiset ja ahdistukset vain jylläsivät vuodesta toiseen villinä sisälläni. Ne alkoivat helpottaa vasta, kun aloin pääsemään neuroleptistä irti. Luottamus psykiatreihin meni lopullisesti, kun minut koukutettiin neurolepteihin ilman omaa tahtoani, vaikka sanoin monet kerrat, että en halua syödä niitä loppuelämäni. Siitä ei välitetty yhtään. Kuitenkin vain minä tiedän, miltä minusta tuntuu. Kaikkihan perustuu vain minun omaan kertomaani. Ei ole olemassa mittaria, jolla tällaisia asioita voisi mitata.

Onko sinulla vielä aivot kunnossa ja terveys tallella. Kun sitten vuosien tarpeettoman lääkkeen syönnin jälkeen psykiatri jäi eläkkeelle, lopetin. Kyllä oli vierotusoireita. Olin kuitenkin onnellinen:olen saanut elämäni takaisin. Sisukkaasti aloin kuntouttaa itseäni. -Sitäpä ei ympäristö tai jokin taho sietänyt, vaan jouduin organisoidun yhteisövainon kohteeksi. Ihan rankimman mukaan.Sitä on jatkunut vuosia eikä tule loppumaan.

Eihän psykiatrialla ole muuta tarjottavaa kuin huumeet, ja ammattilaisetkin ovat suurimmaksi osaksi "ammattilaisia".

Jo aikoinaan DDR:n Stasi tiesi, että zerzetung-vainonsa tehokkain ase oli saada psykiatrinen dg uhrille. .Se tuhosi hänen elämänsä tehokkaimmin.

En väitä.
Niin, henk. koht. en näe, että ihminen leimautuisi sen erityisemmin. Pistää mietteliääksi ja surulliseksikin, kun saa tietää ja kuulla, että jollain ihmisellä on ollut/on ongelmia mielenterveyden osalta. Samoin kuin joku somaattinenkin sairaus.
Yhteiskunnallisella tasolla lienee ilmeinen tosi, että on parempi enempi pitää omana tietonaan nämä nuppiongelmat.

Niinpä! Mut ainakin on niin leimattu, että ihmiset eivät näe minua diagnooseilta! Oletetaan asioita diagnoosien/sairauden perusteella mitkä eivät pidä paikkaansa. Ja kuka uskoo vaikka kuinka yrität selittää ettet ole sellainen? Leima on niin vahva, että jopa sellaisessa tilanteessa, kun ihminen on ensin saanut tutustua sinuun rauhassa ja pitäisi jo tuntea sinut, niin alkaa pelkäämään ja karttelemaan sen jälkeen, kun kerrot diagnoosisi/sairaudestasi. Jos tämä ei ole leimaavaa niin mikä sitten? Ihmiset luottaa lääkäreihin enemmän kuin omiin päätelmiinsä ja minkä tietävät todeksi! Sen vielä jotenkin voi ymmärtää jos ei tunne toista.

Toiset ovat sitten niin ylpeitä, että he eivät halua alempiarvoista mielenterveyskastia omaan hienoon seuraansa. Toiset karttelee sen tähden, ettei vaan tarvi auttaa tai kuunnella, halutaan vaan itselle aina olla saamassa jotakin ja sairaus on riski, että joutuukin itse antamaan itsestään. Kelpaat seuraan vain silloin, kun menee hyvin muutoin kartellaan sinua.

Samat ihmiset jotka ovat hyvin kiinnostuneita seurustelemaan kanssasi kummasti eivät ole sitä ollenkaan enään sen jälkeen kun sairautesi tulee heidän tietoonsa. Ikäänkuin muutut yhdessä nanosekuntissa haluttavasta ei haluttavaksi! On tietysti poikkeuksiakin mutta harvassa varsinkin terveissä, yleensä ymmärrystä löytyy niillä, joilla itselläänkin on ongelmia.

Ja sitten joku valopää täällä laukoo kuinka ei ymmärrä miten mielenterveysongelmat leimaavat ihmisiä! Ja apuakin kuulemma löytyy jos vain tarpeeksi hakee...missä fantasiamaailmassa täällä jotkut elää? Mää elän kyllä ihan Suomessa! Tästä psykiatriajärjestelmästä ei kyllä mulle juuri lähes mitään oikeaa apua löytynyt eikä jäänyt kiinni siitä ettenkö hakenut sitä ja paljon! Jos Herra ei mua olis auttanut, en olisi edes hengissä tänä päivänä!

Paras apu minkä minä ihmisiltä sain tuli diakoniatyön kautta ja oli yksi terapiakoulutuksen saanut diakoni. Hän kohteli minua inhimillisesti ja yritti aidosti auttaa mutta ei vain osannut kovinkaan paljon. Näin häntä säännöllisesti jonkun aikaa. Silti siitä hänen kuuntelemisestaan ja aidosta kohtaamisesta oli tukea sen kaiken sairauden keskellä. Saman tuen tosin voi antaa hyvä ystäväkin! Hän sai osittain palautettua jopa mun uskon auttajiin, että hänen avustamanaan lähdin yrittämään taas kerran sitä apua hakemaan yksityisen psykiatrin kautta. (Mielenterveystoimistossa asiat olivat jo täydellisesti jumissa väärän diagnoosin tähden.) Ja tulin kusetetuksi jälleen kerran! Meni vielä monta vuotta ennenkuin keksin osaston kautta ajaa asiaani eteenpäin, että edes saisin minulle kuuluvan oikean diagnoosin. Sekin piti siis tapella itselle! Tää on niin sairasta mitä minullekin tässä järjestelmässä tapahtui!

Että sitä apua on haettu niin mielenterveystoimistosta, psykiatriselta poliklinikalta, yksityiseltä psykiatrilta, osastolta, diakoniatyöstä, monista kirkoista ja seurakunnista, mut on öljyllä voideltu ja monesti, on rukoiltu ja monesti, on kokeiltu monta terapiaa ja kokeiltu lääkkeitä. Olen käynyt luontaistuotteisiin perehtyneillä experteillä ja syönyt vaikka mitä luontaistuotteita sekä etsinyt itse apua ja tietoa vaikka mistä. Ja yksin Jeesus mua on oikeasti auttanut! Että se öljyllä voitelu ja rukous on se mikä todella kannatti käydä teettämässä! Herra on minun parantajani! Kaikki muu oli turhaa ajanhukkaa ja voimien haaskausta paitsi mitä nyt eläke ja kuntoutukset tietysti oli positiivista mitä näistä hyvää käteen jäi. Mutta paljon tuli hallaa lääkkeistä sekä väärästä diagnoosista sekä traumatisoitumista vääristä terapoinneista ja hoidoista. Kunnia on yksin Herran kaikesta mun parantumisestani! Ja olen siinäkin vielä matkalla.

psykoottinen- kirjoitti:

Niinpä! Mut ainakin on niin leimattu, että ihmiset eivät näe minua diagnooseilta! Oletetaan asioita diagnoosien/sairauden perusteella mitkä eivät pidä paikkaansa. Ja kuka uskoo vaikka kuinka yrität selittää ettet ole sellainen? Leima on niin vahva, että jopa sellaisessa tilanteessa, kun ihminen on ensin saanut tutustua sinuun rauhassa ja pitäisi jo tuntea sinut, niin alkaa pelkäämään ja karttelemaan sen jälkeen, kun kerrot diagnoosisi/sairaudestasi. Jos tämä ei ole leimaavaa niin mikä sitten? Ihmiset luottaa lääkäreihin enemmän kuin omiin päätelmiinsä ja minkä tietävät todeksi! Sen vielä jotenkin voi ymmärtää jos ei tunne toista.

Toiset ovat sitten niin ylpeitä, että he eivät halua alempiarvoista mielenterveyskastia omaan hienoon seuraansa. Toiset karttelee sen tähden, ettei vaan tarvi auttaa tai kuunnella, halutaan vaan itselle aina olla saamassa jotakin ja sairaus on riski, että joutuukin itse antamaan itsestään. Kelpaat seuraan vain silloin, kun menee hyvin muutoin kartellaan sinua.

Samat ihmiset jotka ovat hyvin kiinnostuneita seurustelemaan kanssasi kummasti eivät ole sitä ollenkaan enään sen jälkeen kun sairautesi tulee heidän tietoonsa. Ikäänkuin muutut yhdessä nanosekuntissa haluttavasta ei haluttavaksi! On tietysti poikkeuksiakin mutta harvassa varsinkin terveissä, yleensä ymmärrystä löytyy niillä, joilla itselläänkin on ongelmia.

Ja sitten joku valopää täällä laukoo kuinka ei ymmärrä miten mielenterveysongelmat leimaavat ihmisiä! Ja apuakin kuulemma löytyy jos vain tarpeeksi hakee...missä fantasiamaailmassa täällä jotkut elää? Mää elän kyllä ihan Suomessa! Tästä psykiatriajärjestelmästä ei kyllä mulle juuri lähes mitään oikeaa apua löytynyt eikä jäänyt kiinni siitä ettenkö hakenut sitä ja paljon! Jos Herra ei mua olis auttanut, en olisi edes hengissä tänä päivänä!

Paras apu minkä minä ihmisiltä sain tuli diakoniatyön kautta ja oli yksi terapiakoulutuksen saanut diakoni. Hän kohteli minua inhimillisesti ja yritti aidosti auttaa mutta ei vain osannut kovinkaan paljon. Näin häntä säännöllisesti jonkun aikaa. Silti siitä hänen kuuntelemisestaan ja aidosta kohtaamisesta oli tukea sen kaiken sairauden keskellä. Saman tuen tosin voi antaa hyvä ystäväkin! Hän sai osittain palautettua jopa mun uskon auttajiin, että hänen avustamanaan lähdin yrittämään taas kerran sitä apua hakemaan yksityisen psykiatrin kautta. (Mielenterveystoimistossa asiat olivat jo täydellisesti jumissa väärän diagnoosin tähden.) Ja tulin kusetetuksi jälleen kerran! Meni vielä monta vuotta ennenkuin keksin osaston kautta ajaa asiaani eteenpäin, että edes saisin minulle kuuluvan oikean diagnoosin. Sekin piti siis tapella itselle! Tää on niin sairasta mitä minullekin tässä järjestelmässä tapahtui!

Että sitä apua on haettu niin mielenterveystoimistosta, psykiatriselta poliklinikalta, yksityiseltä psykiatrilta, osastolta, diakoniatyöstä, monista kirkoista ja seurakunnista, mut on öljyllä voideltu ja monesti, on rukoiltu ja monesti, on kokeiltu monta terapiaa ja kokeiltu lääkkeitä. Olen käynyt luontaistuotteisiin perehtyneillä experteillä ja syönyt vaikka mitä luontaistuotteita sekä etsinyt itse apua ja tietoa vaikka mistä. Ja yksin Jeesus mua on oikeasti auttanut! Että se öljyllä voitelu ja rukous on se mikä todella kannatti käydä teettämässä! Herra on minun parantajani! Kaikki muu oli turhaa ajanhukkaa ja voimien haaskausta paitsi mitä nyt eläke ja kuntoutukset tietysti oli positiivista mitä näistä hyvää käteen jäi. Mutta paljon tuli hallaa lääkkeistä sekä väärästä diagnoosista sekä traumatisoitumista vääristä terapoinneista ja hoidoista. Kunnia on yksin Herran kaikesta mun parantumisestani! Ja olen siinäkin vielä matkalla.

Lue lisää

Epäilen, että sinunkin perusongelmasi on se, että et pohjimmiltaan pysty luottamaan yhteenkään ihmiseen, ja olla heikko jonkun ihmisen edessä. Syynä lapsuustraumasi. Heikkous ja avuttomuus on tarkoittanut lapselle samaa kuin kuolema. Niissä olosuhteissa. Tämä luottamuspula saa aikaan voimakkaita reaktiota. Luotat mielummin Jeesukseen kuin ihmisiin, ja kun vedät jeesuskortin esiin ja alat sillä viuhtoa ja mitätöidä ammattilaisten tekemiä diagnooseja ym. niin soppa on valmis.

Mitä tulee tuohon, että ihmiset alkavat pelätä ja kartella sinua kun kuulevat diagoosistasi, niin mahtaako se olla ihan niin yksinkertaista? Epäilen itse, että ovat olleet jo etukäteen varuillaan, jos nimittäin olet samanlainen kuin tällä palstalla. Eli uhmakas, aggressiivinen, tiedät asiat aina paremmin kuin muut (narsistisia piirteitä) ja paasaat vielä Jeesuksesta, niin ihmiset ajattelevat diagnoosisi kuultuaan, että he ovat olleet oikeassa omien vaistojensa suhteen. Jos "hullu" huutaa raivokkaasti, että en ole hullu, ettekö sitä tajua, niin se ei vaan toimi.

Taidan olla samaa mieltä.-

eipahalla kirjoitti:

Epäilen, että sinunkin perusongelmasi on se, että et pohjimmiltaan pysty luottamaan yhteenkään ihmiseen, ja olla heikko jonkun ihmisen edessä. Syynä lapsuustraumasi. Heikkous ja avuttomuus on tarkoittanut lapselle samaa kuin kuolema. Niissä olosuhteissa. Tämä luottamuspula saa aikaan voimakkaita reaktiota. Luotat mielummin Jeesukseen kuin ihmisiin, ja kun vedät jeesuskortin esiin ja alat sillä viuhtoa ja mitätöidä ammattilaisten tekemiä diagnooseja ym. niin soppa on valmis.

Mitä tulee tuohon, että ihmiset alkavat pelätä ja kartella sinua kun kuulevat diagoosistasi, niin mahtaako se olla ihan niin yksinkertaista? Epäilen itse, että ovat olleet jo etukäteen varuillaan, jos nimittäin olet samanlainen kuin tällä palstalla. Eli uhmakas, aggressiivinen, tiedät asiat aina paremmin kuin muut (narsistisia piirteitä) ja paasaat vielä Jeesuksesta, niin ihmiset ajattelevat diagnoosisi kuultuaan, että he ovat olleet oikeassa omien vaistojensa suhteen. Jos "hullu" huutaa raivokkaasti, että en ole hullu, ettekö sitä tajua, niin se ei vaan toimi.

Lue lisää

Etpä voisi olla enempää väärässä minun suhteeni! Mutta tuskinpa se minun sanomanani auttaa mitään? Jos sanomasi ylipäänsä pitäisi paikkaansa en ikinä kirjoittelisi tännekään niin henkilökohtaisia asioita, sekin vaatii luottamusta ylipäänsä elämään. Ja joutuu hyökkäyksien kohteeksi kuten tämä sinunkin kommenttisi. Eipä ole ensimmäinen kerta. Jos pelkäisin elämää, en olisi täälläkään! Pelko eristää ihmisten parista! Se, että luotan enemmän Jeesukseen kuin ihmisiin ei mitenkään poissulje ihmissuhteita vaan päinvastoin siitä saan voimaa luottaa myös ihmisiin, että yritän taas uudestaan. Tätä logiikkaa sinä tuskin ymmärrät mikäli et ole itse uskossa. Tiedän, että selviän uusistakin vastoinkäymisistä Jeesuksen avulla ja että kaikella on tarkoitus.

Se mitä sinä kuvasit kommentissasi on vahvuuteen sairastumista ja narsismia oman heikkoutensa kieltämistä. Se on syvimmiltään epäjumalanpalvontaa, kun ihminen tekee omasta itsestään oman epäjumalansa =omavoimaisuutta. Ei siis Jumalan lapsen elämään kuuluvia asioita. Mää olen täysin riippuvainen Jeesuksesta. Mää en ole täälläkään palstoilla kieltänyt heikkouksiani päinvastoin avoimesti kertonut niistä niin, että sinäkin voit tulla lyömään lyötyä. Narsistit salaa sen kaiken muilta, kukaan ei tiedä heidän heikkoja kohtiaan koska he eivät kerro niitä kenellekään ettei kukaan voi tulla lyömään heitä niihin ja niillä, niin kuin sinä olet tehnyt.

Sinä et tiedä minkälainen minä olen ihmissuhteissani, joten aika kummallista, että kehtaat edes alkaa sellaisia tänne päättelemään. Mää olen niitä harvoja, jotka antaa ihmisille mahdollisuuden olla oma itsensä ja myös itse olen oma itseni ja juuri sen tähden kaikki hylkääminen ja haukkuminen sattuukin paljon enemmän, kuin niille ihmisille, jotka eivät päästä koskaan ketään henkisesti lähelleen. Se olisikin helpompaa mutta sitä kautta ei voi koskaan saada muutosta elämäänsä eikä syvällisiä ihmissuhteita. Arvostan nimenomaan aitoutta ihmissuhteissa sekä laatua en määrää. Olet anteeksipyynnön velkaa täysin asiattomasta kommentistasi. Se loukkasi minua!

Siitä myös paistaa läpi se, että sinäkin itse asiassa uskot minun diagnooseihini ja olet lukenut joitakin kirjoituksiani, joita olen aikaisemmin niistä aiheista kirjoittanut. Uhmakas ja agressiivinen sopivat siihen diagnoosiin mitä on epävakaa persoona mutta sitä minä en ole koskaan ollutkaan (se on testeissäkin todettu). Sinä itse asiassa todistit kommentillasi kuinka vahvaa diagnoosi usko on ihmisillä! Ja varsinkin hoitoalan ihmisillä, ei sitä väärää diagnoosia minultakaan kumottu vaikka kaikki testiä myöten sen näytti etten sitä ole.

Siinä tosin olet oikeassa, että olen menettänyt paljon ihmisiä myös uskoni tähden, enkä pelkästään mielenterveysongelmieni takia mutta se kuuluu asiaan.

Minä epäilen, että sinä olet joku "hoitoalalla oleva", jota ärsyttää kaikki minun kirjoitteluni kuinka psykiatria on täyttä paskaa. Jos niin on, ole toki rehellinen niin itsellesi kuin muillekin sen sijaan, että hyökkäät koko persoonaani vastaan! Kukaan itse psyykkisestä ongelmasta kärsivä ei olisi noin heti mitätöimässä sitä leimaa mitä psykiatria tekee ihmiselle ja kuinka kauaskantoiset vaikutukset niillä diagnooseilla on ihmisten elämään, muuta kuin "hoitoalan ihmiset". Onko se vain niin vaikeaa myöntää, että te pahennatte lähes kaikella mitä teette potilaiden elämää entisestään?

Sinua näyttää myös ärsyttävän, että Jeesus parantaa oikeasti ihmisiä. Miksi se tuntuu sinusta pahalle, että minä olen parantunut niin paljon? Otaksun, että tätä tarkoitit tällä "kun vedät jeesuskortin esiin ja alat sillä viuhtoa ja mitätöidä ammattilaisten tekemiä diagnooseja ym. niin soppa on valmis. " Kuulostaapa tuokin "hoitoalan henkilöltä", tehän ette usko mihinkään yliluonnolliseen parantumiseen, sekin tietysti tulkitaan sairauden ilmentymäksi teidän opeissanne. Sinua varmaan potuttaa sekin, että Suomessa on uskonnon vapaus?

Empatiakyvyn puute on yksi narsismin olennaisin muoto, sitä sinullakin on yllin kyllin lyödä jo muutenkin lyötyä ihmistä hänen heikoimpaan kohtaansa! Tuntuuko se hyvältä? Jos tuntuu, kärsit sadismista! Ja se on pahuutta! Tee parannus!

Viisaus lasten hiekkalaatikolta: se joka toisesta sanoo jotakin, se itse saattaa olla sitä!

psykoottinen- kirjoitti:

Etpä voisi olla enempää väärässä minun suhteeni! Mutta tuskinpa se minun sanomanani auttaa mitään? Jos sanomasi ylipäänsä pitäisi paikkaansa en ikinä kirjoittelisi tännekään niin henkilökohtaisia asioita, sekin vaatii luottamusta ylipäänsä elämään. Ja joutuu hyökkäyksien kohteeksi kuten tämä sinunkin kommenttisi. Eipä ole ensimmäinen kerta. Jos pelkäisin elämää, en olisi täälläkään! Pelko eristää ihmisten parista! Se, että luotan enemmän Jeesukseen kuin ihmisiin ei mitenkään poissulje ihmissuhteita vaan päinvastoin siitä saan voimaa luottaa myös ihmisiin, että yritän taas uudestaan. Tätä logiikkaa sinä tuskin ymmärrät mikäli et ole itse uskossa. Tiedän, että selviän uusistakin vastoinkäymisistä Jeesuksen avulla ja että kaikella on tarkoitus.

Se mitä sinä kuvasit kommentissasi on vahvuuteen sairastumista ja narsismia oman heikkoutensa kieltämistä. Se on syvimmiltään epäjumalanpalvontaa, kun ihminen tekee omasta itsestään oman epäjumalansa =omavoimaisuutta. Ei siis Jumalan lapsen elämään kuuluvia asioita. Mää olen täysin riippuvainen Jeesuksesta. Mää en ole täälläkään palstoilla kieltänyt heikkouksiani päinvastoin avoimesti kertonut niistä niin, että sinäkin voit tulla lyömään lyötyä. Narsistit salaa sen kaiken muilta, kukaan ei tiedä heidän heikkoja kohtiaan koska he eivät kerro niitä kenellekään ettei kukaan voi tulla lyömään heitä niihin ja niillä, niin kuin sinä olet tehnyt.

Sinä et tiedä minkälainen minä olen ihmissuhteissani, joten aika kummallista, että kehtaat edes alkaa sellaisia tänne päättelemään. Mää olen niitä harvoja, jotka antaa ihmisille mahdollisuuden olla oma itsensä ja myös itse olen oma itseni ja juuri sen tähden kaikki hylkääminen ja haukkuminen sattuukin paljon enemmän, kuin niille ihmisille, jotka eivät päästä koskaan ketään henkisesti lähelleen. Se olisikin helpompaa mutta sitä kautta ei voi koskaan saada muutosta elämäänsä eikä syvällisiä ihmissuhteita. Arvostan nimenomaan aitoutta ihmissuhteissa sekä laatua en määrää. Olet anteeksipyynnön velkaa täysin asiattomasta kommentistasi. Se loukkasi minua!

Siitä myös paistaa läpi se, että sinäkin itse asiassa uskot minun diagnooseihini ja olet lukenut joitakin kirjoituksiani, joita olen aikaisemmin niistä aiheista kirjoittanut. Uhmakas ja agressiivinen sopivat siihen diagnoosiin mitä on epävakaa persoona mutta sitä minä en ole koskaan ollutkaan (se on testeissäkin todettu). Sinä itse asiassa todistit kommentillasi kuinka vahvaa diagnoosi usko on ihmisillä! Ja varsinkin hoitoalan ihmisillä, ei sitä väärää diagnoosia minultakaan kumottu vaikka kaikki testiä myöten sen näytti etten sitä ole.

Siinä tosin olet oikeassa, että olen menettänyt paljon ihmisiä myös uskoni tähden, enkä pelkästään mielenterveysongelmieni takia mutta se kuuluu asiaan.

Minä epäilen, että sinä olet joku "hoitoalalla oleva", jota ärsyttää kaikki minun kirjoitteluni kuinka psykiatria on täyttä paskaa. Jos niin on, ole toki rehellinen niin itsellesi kuin muillekin sen sijaan, että hyökkäät koko persoonaani vastaan! Kukaan itse psyykkisestä ongelmasta kärsivä ei olisi noin heti mitätöimässä sitä leimaa mitä psykiatria tekee ihmiselle ja kuinka kauaskantoiset vaikutukset niillä diagnooseilla on ihmisten elämään, muuta kuin "hoitoalan ihmiset". Onko se vain niin vaikeaa myöntää, että te pahennatte lähes kaikella mitä teette potilaiden elämää entisestään?

Sinua näyttää myös ärsyttävän, että Jeesus parantaa oikeasti ihmisiä. Miksi se tuntuu sinusta pahalle, että minä olen parantunut niin paljon? Otaksun, että tätä tarkoitit tällä "kun vedät jeesuskortin esiin ja alat sillä viuhtoa ja mitätöidä ammattilaisten tekemiä diagnooseja ym. niin soppa on valmis. " Kuulostaapa tuokin "hoitoalan henkilöltä", tehän ette usko mihinkään yliluonnolliseen parantumiseen, sekin tietysti tulkitaan sairauden ilmentymäksi teidän opeissanne. Sinua varmaan potuttaa sekin, että Suomessa on uskonnon vapaus?

Empatiakyvyn puute on yksi narsismin olennaisin muoto, sitä sinullakin on yllin kyllin lyödä jo muutenkin lyötyä ihmistä hänen heikoimpaan kohtaansa! Tuntuuko se hyvältä? Jos tuntuu, kärsit sadismista! Ja se on pahuutta! Tee parannus!

Viisaus lasten hiekkalaatikolta: se joka toisesta sanoo jotakin, se itse saattaa olla sitä!

Lue lisää

Nyt teet omia oletuksiasi omien silmälasiesi läpi. En ole hoitoalan ihminen, vaan olen ollut psykiatrian kanssa tekemisissä omien psyykkisten ongelmieni kanssa. Itse en edes tiedä mikä diagnoosi minusta on aikoinaan kirjoitettu, veikkaan jotain ahdistus, masennustyyppistä sekä jotain persoonallisuushäiriötä. Mielestäni se on ollut hyvä, koska muuten olisin voinut jäädä jumiin diagnooseihin, eli alkanut elää elämääni jonkun diagnoosin kautta.

Olen käyttänyt sekä lääkkeitä, ollut lyhyen pätkän sairaalassa, käynyt vuosikausia juttelemassa psyk.sair.hoitajlle, mutta lopulta omin avuin ja oman hengellisen näkemykseni kautta saavuttanut jonkunlaisen tasapainon. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin ehkä hyötynyt kunnollisesta psykoterapiasta ja traumaterapiasta, mutta ei niistä traumoista siihen aikaan tiedetty samoin kuin nyt.

Olen tarvinnut lääkehoitoa ja sairaalaakin siihen pahimpaan tuskaan, joka minulla oli. Olin hyvin lääkevastainen, mutta lääkkeet ovat pitäneet minut hengissä pahimpana aikana. Jos joskus vielä tulee todella vaikea tilanne elämässäni, niin on hyvä, että tiedän, että on olemassa lääkkeitä. Minä olen tarvinnut lääkkeitä ja jopa tätä haitallista psykiatriaa, koska muuten en olisi enää hengissä.

Kirjoitat, että sinä annat ihmisille mahdollisuuden olla oma itsensä. Mitenköhän se tapahtuu, kun moni ei edes tiedä mitä se omana itsenä oleminen tarkoittaa? Tulee sellainen tunne, että yrität jotenkin ohjailla ihmisiä olemaan sellaisia kuin sinä haluat. Se on manipulointia ja vahvuuteen sairastumisen merkki. Ihmiset nyt ovat mitä ovat.

Pointti kirjoituksessani oli siinä, että tiedän miten vaikeaa on olla paljaana, todella paljaana ja avuttomana jonkun toisen ihmisen edessä, kun taustalla on traumaattisia kokemuksia, eikä ole lapsuudessa saanut sellaista tukea ja turvaa, jota olisi tarvinnut. Ihmiset tarvitsevat sitä, että tulevat nähdyksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi nimenomaan muiden ihmisten silmissä. Muuten ihmisen sielu ei parane lapsuuden haavoista.

Jeesus voi olla kannatteleva voima, mutta lapsuuden haavoista paranemiseen tarvitaan ihmisiä, sellaisia joiden edessä voi itkeä sen lapsuusaikaisen tuskansa ulos. Terapeutit ovat se ensimmäinen kohde tämän asian harjoitteluun. Pyydän anteeksi, jos loukkasin.

Joillakin ihmisillä on vahva resilienssi-niminen kyky. (resilience hakusalla löytyy enemmän osumia).Se on tarkoita sisukasta, luovaa selviytymistä. Ilm.jos on älykäs ja luova, siitä saa eväitä.

eipahalla kirjoitti:

Nyt teet omia oletuksiasi omien silmälasiesi läpi. En ole hoitoalan ihminen, vaan olen ollut psykiatrian kanssa tekemisissä omien psyykkisten ongelmieni kanssa. Itse en edes tiedä mikä diagnoosi minusta on aikoinaan kirjoitettu, veikkaan jotain ahdistus, masennustyyppistä sekä jotain persoonallisuushäiriötä. Mielestäni se on ollut hyvä, koska muuten olisin voinut jäädä jumiin diagnooseihin, eli alkanut elää elämääni jonkun diagnoosin kautta.

Olen käyttänyt sekä lääkkeitä, ollut lyhyen pätkän sairaalassa, käynyt vuosikausia juttelemassa psyk.sair.hoitajlle, mutta lopulta omin avuin ja oman hengellisen näkemykseni kautta saavuttanut jonkunlaisen tasapainon. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin ehkä hyötynyt kunnollisesta psykoterapiasta ja traumaterapiasta, mutta ei niistä traumoista siihen aikaan tiedetty samoin kuin nyt.

Olen tarvinnut lääkehoitoa ja sairaalaakin siihen pahimpaan tuskaan, joka minulla oli. Olin hyvin lääkevastainen, mutta lääkkeet ovat pitäneet minut hengissä pahimpana aikana. Jos joskus vielä tulee todella vaikea tilanne elämässäni, niin on hyvä, että tiedän, että on olemassa lääkkeitä. Minä olen tarvinnut lääkkeitä ja jopa tätä haitallista psykiatriaa, koska muuten en olisi enää hengissä.

Kirjoitat, että sinä annat ihmisille mahdollisuuden olla oma itsensä. Mitenköhän se tapahtuu, kun moni ei edes tiedä mitä se omana itsenä oleminen tarkoittaa? Tulee sellainen tunne, että yrität jotenkin ohjailla ihmisiä olemaan sellaisia kuin sinä haluat. Se on manipulointia ja vahvuuteen sairastumisen merkki. Ihmiset nyt ovat mitä ovat.

Pointti kirjoituksessani oli siinä, että tiedän miten vaikeaa on olla paljaana, todella paljaana ja avuttomana jonkun toisen ihmisen edessä, kun taustalla on traumaattisia kokemuksia, eikä ole lapsuudessa saanut sellaista tukea ja turvaa, jota olisi tarvinnut. Ihmiset tarvitsevat sitä, että tulevat nähdyksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi nimenomaan muiden ihmisten silmissä. Muuten ihmisen sielu ei parane lapsuuden haavoista.

Jeesus voi olla kannatteleva voima, mutta lapsuuden haavoista paranemiseen tarvitaan ihmisiä, sellaisia joiden edessä voi itkeä sen lapsuusaikaisen tuskansa ulos. Terapeutit ovat se ensimmäinen kohde tämän asian harjoitteluun. Pyydän anteeksi, jos loukkasin.

Lue lisää

Saat anteeksi!

"Itse en edes tiedä mikä diagnoosi minusta on aikoinaan kirjoitettu, veikkaan jotain ahdistus, masennustyyppistä sekä jotain persoonallisuushäiriötä. Mielestäni se on ollut hyvä, koska muuten olisin voinut jäädä jumiin diagnooseihin, eli alkanut elää elämääni jonkun diagnoosin kautta. "

Tästä voikin päätellä, että olet itse välttänyt diagnoosien haittavaikutukset salaamalla sen muilta. Jos ei tiedä, ei voi siitä kertoa muillekaan. Minä taas olen valinnut itse avoimuuden tien tässäkin asiassa, että aikanaan kerron sen jokaiselle syvälliselle ihmissuhteelleni, että voin olla se kuka olen karvoineni päivineni. Sitä paitsi sitähän ihmiset kysyvät, jos alat kertomaan omista ongelmistasi, joten salatakaan et voi, jos haluat jakaa tätä puolta elämästäsi. Parisuhdekuvioissa ihmiset suorastaan suuttuvat jos et kerro, pitävät sitä huijaamisena. Tämä ei ole mitään diagnoosiin jumiutumista vaan silkkaa rehellisyyttä ja avoimuutta! Annan ihmiselle mahdollisuuden tehdä tietoisen valinnan haluaako hän jakaa elämäänsä kanssani kun olen tällainen. Toiset haluaa, toiset ei. Se on heidän valintansa, ei minun.

Tuo on silkkaa vastuunpakoilua ettei haluakaan tietää mikä diagnoosi on ja siihen vedoten salaa sen muilta. Jos sinä tällä tekniikalla olet välttynyt pahimmilta leimautumiselta niin oma on elämäsi mutta miksi haluat mitätöidä minun kokemukseni? Totuus on, että ne jotka ovat rehellisiä joutuvat kyllä kärsimään siitä, toiset enemmän toiset vähemmän, riippuu minkälaisia ihmisiä kenenkin ympärillä sitten on. Kyllä minäkin toivon joka kerta, että sillä ei olisi merkitystä vaan rakkaus voittaisi joka kerta mutta ihmiset on mitä on, harvemmin käy niin! Se, että tämän sanoo ääneen on vain realismia.

Kyllä minäkin pystyn salaamaan mielterveysongelmani muilta jos niin päätän ja haluan. Suurin osa ei lähipiiriin kuuluvista ihmisistä ei tiedä siitä mitään ja parempi niin. En minä siitä jokaiselle huutele tai kävisi jo köpelösti. Mutta kaikki läheiset ihmissuhteet tietävät ja monet niistä eivät enään sen jälkeen halua siinä lähellä enään olla. Jos jätän kertomatta sairauteni, silloin joudun salaamaan todella paljon itsestäni ja elämästäni, on se niin kokonaisvaltaista, minusta ei enään silloin voi puhua mistään läheisestä ihmissuhteesta. Samalla jätän antamatta ihmisille mahdollisuuden olla vierelläni ja tukea minua siinä.

"Kirjoitat, että sinä annat ihmisille mahdollisuuden olla oma itsensä. Mitenköhän se tapahtuu, kun moni ei edes tiedä mitä se omana itsenä oleminen tarkoittaa? Tulee sellainen tunne, että yrität jotenkin ohjailla ihmisiä olemaan sellaisia kuin sinä haluat. Se on manipulointia ja vahvuuteen sairastumisen merkki. Ihmiset nyt ovat mitä ovat. "

Jos ihminen ei itse tunne itseään ja ei sentähden osaa olla oma itsensä ei se ole kenenkään muun vika! Silloin tämän henkilön pitää itse tutkistella itseään ja yrittää löytää se oma identiteetti. Ei sitä voi kukaan toiselle antaa! Se on hänen oma ongelmansa. Narsismi on taas sitä, että vaikka toinen on oma itsensä, niin ei anneta olla oma itsensä vaan pakotetaan toinen olemaan kaikessa samaa mieltä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että et saa edes olla mitään omaa mieltä asioista vaan narsistin mieltä eli joudut vaikenemaan omista mielipiteistäsi tai siitä seuraa joku rangaistus. Täällä ollaan vapaalla foorumilla, jokainen saa sanoa mitä haluaa. Jos minä kerron omista mielipiteistäni, se ei ole pakottamista, sillä jokainen voi tykönään itse päättää mitä hän itse ajattelee asioista. Minä en kertomisella pakota! Minä olen vain omaa mieltäni asioista samalla tavalla kuin muutkin täällä. Olenko minä pyytänyt sinua tai muita vaikenemaan eriävien mielipiteiden takia tai rangaissut heitä jollakin tavoin? Kannattaisiko vähän miettiä ennen kuin alkaa tekemään turhia syytöksiä?

"Jeesus voi olla kannatteleva voima, mutta lapsuuden haavoista paranemiseen tarvitaan ihmisiä, sellaisia joiden edessä voi itkeä sen lapsuusaikaisen tuskansa ulos. Terapeutit ovat se ensimmäinen kohde tämän asian harjoitteluun."

Siinä olet oikeassa, että ihmisiä tarvitaan ja Jeesuskin kertoi kertomuksen laupiaasta Samarialaisesta esimerkiksi miten toimia mutta valitettavasti tässä syntiinlangenneessa maailmassa se Jumalan tahto harvemmin pääsee tapahtumaan ihmisten elämien kautta mutta se ei silti rajoita Jumalaa tekemästä jotakin. Onneksi! Minun kohdallani oli hyvin vähän näitä Laupiaita Samarialaisia, joten Jumala teki suurimman osan parantavasta työstään ilman ihmisiä sen tähden minun kohdallani. Tiedän, että monia kyllä kutsuttiin siihen mutta ei Jumala pakota yhtään ihmistä toteuttamaan tahtoansa, kaikki on vapaaehtoista. Minä olen itkenyt suurimman osan itkuistani ja puhunut suurimman osan asioistani suoraan Jumalalle siitä syystä, että ketään ei vain ollut vaikka kuinka haluaisit ja etsisit. En siitä syystä jaa näkemystäsi tuolta osin! Kaikki terapiat myös epäonnistuivat minun kohdallani täysin, yritin niitä kuusi kertaa tätä ennen, joista kaksi loppui ennen kuin edes alkoi.

psykoottinen- kirjoitti:

Saat anteeksi!

"Itse en edes tiedä mikä diagnoosi minusta on aikoinaan kirjoitettu, veikkaan jotain ahdistus, masennustyyppistä sekä jotain persoonallisuushäiriötä. Mielestäni se on ollut hyvä, koska muuten olisin voinut jäädä jumiin diagnooseihin, eli alkanut elää elämääni jonkun diagnoosin kautta. "

Tästä voikin päätellä, että olet itse välttänyt diagnoosien haittavaikutukset salaamalla sen muilta. Jos ei tiedä, ei voi siitä kertoa muillekaan. Minä taas olen valinnut itse avoimuuden tien tässäkin asiassa, että aikanaan kerron sen jokaiselle syvälliselle ihmissuhteelleni, että voin olla se kuka olen karvoineni päivineni. Sitä paitsi sitähän ihmiset kysyvät, jos alat kertomaan omista ongelmistasi, joten salatakaan et voi, jos haluat jakaa tätä puolta elämästäsi. Parisuhdekuvioissa ihmiset suorastaan suuttuvat jos et kerro, pitävät sitä huijaamisena. Tämä ei ole mitään diagnoosiin jumiutumista vaan silkkaa rehellisyyttä ja avoimuutta! Annan ihmiselle mahdollisuuden tehdä tietoisen valinnan haluaako hän jakaa elämäänsä kanssani kun olen tällainen. Toiset haluaa, toiset ei. Se on heidän valintansa, ei minun.

Tuo on silkkaa vastuunpakoilua ettei haluakaan tietää mikä diagnoosi on ja siihen vedoten salaa sen muilta. Jos sinä tällä tekniikalla olet välttynyt pahimmilta leimautumiselta niin oma on elämäsi mutta miksi haluat mitätöidä minun kokemukseni? Totuus on, että ne jotka ovat rehellisiä joutuvat kyllä kärsimään siitä, toiset enemmän toiset vähemmän, riippuu minkälaisia ihmisiä kenenkin ympärillä sitten on. Kyllä minäkin toivon joka kerta, että sillä ei olisi merkitystä vaan rakkaus voittaisi joka kerta mutta ihmiset on mitä on, harvemmin käy niin! Se, että tämän sanoo ääneen on vain realismia.

Kyllä minäkin pystyn salaamaan mielterveysongelmani muilta jos niin päätän ja haluan. Suurin osa ei lähipiiriin kuuluvista ihmisistä ei tiedä siitä mitään ja parempi niin. En minä siitä jokaiselle huutele tai kävisi jo köpelösti. Mutta kaikki läheiset ihmissuhteet tietävät ja monet niistä eivät enään sen jälkeen halua siinä lähellä enään olla. Jos jätän kertomatta sairauteni, silloin joudun salaamaan todella paljon itsestäni ja elämästäni, on se niin kokonaisvaltaista, minusta ei enään silloin voi puhua mistään läheisestä ihmissuhteesta. Samalla jätän antamatta ihmisille mahdollisuuden olla vierelläni ja tukea minua siinä.

"Kirjoitat, että sinä annat ihmisille mahdollisuuden olla oma itsensä. Mitenköhän se tapahtuu, kun moni ei edes tiedä mitä se omana itsenä oleminen tarkoittaa? Tulee sellainen tunne, että yrität jotenkin ohjailla ihmisiä olemaan sellaisia kuin sinä haluat. Se on manipulointia ja vahvuuteen sairastumisen merkki. Ihmiset nyt ovat mitä ovat. "

Jos ihminen ei itse tunne itseään ja ei sentähden osaa olla oma itsensä ei se ole kenenkään muun vika! Silloin tämän henkilön pitää itse tutkistella itseään ja yrittää löytää se oma identiteetti. Ei sitä voi kukaan toiselle antaa! Se on hänen oma ongelmansa. Narsismi on taas sitä, että vaikka toinen on oma itsensä, niin ei anneta olla oma itsensä vaan pakotetaan toinen olemaan kaikessa samaa mieltä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että et saa edes olla mitään omaa mieltä asioista vaan narsistin mieltä eli joudut vaikenemaan omista mielipiteistäsi tai siitä seuraa joku rangaistus. Täällä ollaan vapaalla foorumilla, jokainen saa sanoa mitä haluaa. Jos minä kerron omista mielipiteistäni, se ei ole pakottamista, sillä jokainen voi tykönään itse päättää mitä hän itse ajattelee asioista. Minä en kertomisella pakota! Minä olen vain omaa mieltäni asioista samalla tavalla kuin muutkin täällä. Olenko minä pyytänyt sinua tai muita vaikenemaan eriävien mielipiteiden takia tai rangaissut heitä jollakin tavoin? Kannattaisiko vähän miettiä ennen kuin alkaa tekemään turhia syytöksiä?

"Jeesus voi olla kannatteleva voima, mutta lapsuuden haavoista paranemiseen tarvitaan ihmisiä, sellaisia joiden edessä voi itkeä sen lapsuusaikaisen tuskansa ulos. Terapeutit ovat se ensimmäinen kohde tämän asian harjoitteluun."

Siinä olet oikeassa, että ihmisiä tarvitaan ja Jeesuskin kertoi kertomuksen laupiaasta Samarialaisesta esimerkiksi miten toimia mutta valitettavasti tässä syntiinlangenneessa maailmassa se Jumalan tahto harvemmin pääsee tapahtumaan ihmisten elämien kautta mutta se ei silti rajoita Jumalaa tekemästä jotakin. Onneksi! Minun kohdallani oli hyvin vähän näitä Laupiaita Samarialaisia, joten Jumala teki suurimman osan parantavasta työstään ilman ihmisiä sen tähden minun kohdallani. Tiedän, että monia kyllä kutsuttiin siihen mutta ei Jumala pakota yhtään ihmistä toteuttamaan tahtoansa, kaikki on vapaaehtoista. Minä olen itkenyt suurimman osan itkuistani ja puhunut suurimman osan asioistani suoraan Jumalalle siitä syystä, että ketään ei vain ollut vaikka kuinka haluaisit ja etsisit. En siitä syystä jaa näkemystäsi tuolta osin! Kaikki terapiat myös epäonnistuivat minun kohdallani täysin, yritin niitä kuusi kertaa tätä ennen, joista kaksi loppui ennen kuin edes alkoi.

Lue lisää

Olen kyllä ollut tietoinen siitä, että olen ollut ahdistunut ja masentunut, ei sitä lääkärin minulle ole tarvinnut erikseen kertoa. En ole tajunnut edes pyytää jotain diagnoosia. Mitä olisin sillä tehnyt?

Sinun ongelmasi on siinä, että julistat diagnoosiasi, ja pakotat ihmiset hyväksymään itsesi, vaikka sisälläsi on syvä häpeä siitä, että olet saadut tuon diagnoosin. Joudut kokoajan olemaan puolustuskannalla ja todistamaan, että olet ns. "normaali". Minua on manipuloitu ja minun yli on kävelty niin paljon, että suoraan sanottuna karttaisin sinun tyyppistä ihmistä ihan omista syistäni johtuen. Muistutat siskoani, joka on ollut samanlainen hyökkäävä ja alistava persoona.

Se tyyli miten asian jollekin luotetulle ihmiselle kertoo ja missä olosuhteissa on se ratkaiseva teikijä. Ja onko kyseessä ylipäänsä henkilö, joka ymmärtää psyykkisiä sairauksia. On on ihan tervettä itsesuojeluvaistoa olla kertomatta kaikkea kaikille, koska me ihmiset nyt vaan ollaan ihmisiä. Meistä osa nauttii siitä, kun joku on huonommassa jamassa kuin itse.

Itkut on itkettävä terapeutille, mutta ilmeisesti olet pelästynyt itseäsi ja lopettanut terapiat kesken ennen kuin on päästy niihin ydinasioihin käsiksi. Nyt keskityt sitten parantamaan maailmaa ja muita ihmisiä, sen sijaan, että kohtaisit oikeasti omat kipusi terapeutin kanssa. Ns. maailmanparantaminen ja muiden arvosteleminen on tyypillinen keino, kun ei halua kohdata omaa sisintään, ja niitä syviä häpeän ja hylätyksi tulemisen pelkoja. Ei muuta.

eipahalla kirjoitti:

Olen kyllä ollut tietoinen siitä, että olen ollut ahdistunut ja masentunut, ei sitä lääkärin minulle ole tarvinnut erikseen kertoa. En ole tajunnut edes pyytää jotain diagnoosia. Mitä olisin sillä tehnyt?

Sinun ongelmasi on siinä, että julistat diagnoosiasi, ja pakotat ihmiset hyväksymään itsesi, vaikka sisälläsi on syvä häpeä siitä, että olet saadut tuon diagnoosin. Joudut kokoajan olemaan puolustuskannalla ja todistamaan, että olet ns. "normaali". Minua on manipuloitu ja minun yli on kävelty niin paljon, että suoraan sanottuna karttaisin sinun tyyppistä ihmistä ihan omista syistäni johtuen. Muistutat siskoani, joka on ollut samanlainen hyökkäävä ja alistava persoona.

Se tyyli miten asian jollekin luotetulle ihmiselle kertoo ja missä olosuhteissa on se ratkaiseva teikijä. Ja onko kyseessä ylipäänsä henkilö, joka ymmärtää psyykkisiä sairauksia. On on ihan tervettä itsesuojeluvaistoa olla kertomatta kaikkea kaikille, koska me ihmiset nyt vaan ollaan ihmisiä. Meistä osa nauttii siitä, kun joku on huonommassa jamassa kuin itse.

Itkut on itkettävä terapeutille, mutta ilmeisesti olet pelästynyt itseäsi ja lopettanut terapiat kesken ennen kuin on päästy niihin ydinasioihin käsiksi. Nyt keskityt sitten parantamaan maailmaa ja muita ihmisiä, sen sijaan, että kohtaisit oikeasti omat kipusi terapeutin kanssa. Ns. maailmanparantaminen ja muiden arvosteleminen on tyypillinen keino, kun ei halua kohdata omaa sisintään, ja niitä syviä häpeän ja hylätyksi tulemisen pelkoja. Ei muuta.

Lue lisää

"Itkut on itkettävä terapeutille, mutta ilmeisesti olet pelästynyt itseäsi ja lopettanut terapiat kesken ennen kuin on päästy niihin ydinasioihin käsiksi. Nyt keskityt sitten parantamaan maailmaa ja muita ihmisiä, sen sijaan, että kohtaisit oikeasti omat kipusi terapeutin kanssa. Ns. maailmanparantaminen ja muiden arvosteleminen on tyypillinen keino, kun ei halua kohdata omaa sisintään, ja niitä syviä häpeän ja hylätyksi tulemisen pelkoja. Ei muuta."

Mä en lopettanut yhtään terapiaa kesken! Ensimmäinen terapeutti ei halunnut mua potilaakseen, toisen kanssa (kelaterapia) käytiin säännöllisiä keskusteluja pitkään ja hän vain esitti minulle kysymyksiä joihin minulla ei ollut vastauksia, joten se loppui lopulta siihen, että totesin, ettei se auta mitään. Lähinnä hänkin vain kuunteli. Ei ohjannut millään tavalla. En saanut häneltä mitään kultajyvää! Kolmas terapia oli ratkaisukeskeistä nykyhetkeen keskittymistä millä mitätöitiin koko kamala menneisyyteni ja minun vain pitäisi keskittyä nykyhetkeen. Tämä terapia oli siis mielenterveystoimiston terapointia missä kävin muutaman vuoden ja lopulta totetesin, että menen vain pahempaan tästä ja minua ei kuulla täällä vaikka olisin halunnut puhua asioistani siellä. Traumatisoiduin tästä terapiasta ja koko hoitosuhteeni meni väärän diagnoosin ja tämän väärän terapoinnin takia jumiin. Minua ei kuultu, ei nähty eikä uskottu.

Neljäs terapia oli diakoniatyön kautta terapiakoulutuksen saanut diakoni, jota tapasin säännöllisesti pitkän aikaa mutta parasta antia oli inhimillisyys ja se, että sain purkaa itseäni ja minut hyväksyttiin siinä. Hänellä ei ollut avaimia minun ongelmiini eikä ratkaisuja, ei apua. Henkistä tukea tilanteeseeni sain sekä myötätuntoa. Sen olisi voinut antaa myös hyvä ystävä. Hän johdatti minut yksityiselle psykiatrille, koska näki ettei hänellä ole mitään sellaista mitä tarvitsen ja totesi saman, että mielenterveystoimisto on jumissa, ei häntäkään kuunneltu, kun hän sinne soitti asioideni puolesta. Hänen kannustamanaan kävin siis yksityisellä psykiatrilla, joka antoi myös psykoterapiaa. Kävin hänen luonaan säännöllisesti omin rahoin vakuutuksen turvin. Sain eka kertaan jopa kirkolta siihen rahat jota kierrättää. Ei ollut kelaterapiaa. Tämä viides terapeutti ei johdattanut keskusteluja mitenkään, ei juuri mitään oivalluksiaan jakanut minulle (ei edes ymmärrystään, että olen kaksisuuntainen josta en siinä vaiheessa tiennyt vielä juuri mitään) eikä auttanut mua juuri mitenkään muuten kuin kirjoittamalla lääkärille tyypilliseen tapaan lääkkeitä sekä sairaslomia. Hän jopa hoiti minua väärillä lääkkeillä; SSRI lääkkeillä vaikka niitä ei saa määrätä kaksisuuntaiselle! Ja teki musta bentso/unilääke riippuvaisen. Lopulta vakuutukseni ehdot muuttuivat niin, ettei psykoterapiaa enään korvata ja se lysti loppui siihen. Kävinköhän siellä muutaman vuoden aikana.

Kuudes terapia yritys jäi sitten yritykseksi eikä edes kunnolla alkanutkaan koska tämä terapeutti kyseli, joka kerran jälkeen haluanko vielä jatkaa ja mitä tämä auttaa? Hän oli kirkon koulutettu diakonityöntekijä myös, toinen. Olimme eka kerralla sopineet, että alan käydä siellä säännöllisesti terapiassa ja sitten hän alkaa perumaan sitä, kun alan käydä siellä ja kyselemään tämmöisiä kummallisia haluanko vielä jatkaa ja hyödyttääkö tämä mitään. Se loppui sitten siihen. Kummallinen tyyppi!

Miksi sinä oletat koko ajan vian olevan minussa? Ja että minä en ole käsitellyt asioitani, kun jo sanoin, että olen jo parantunut menneisyydestäni Jumalan avulla kaiken tämän jälkeen. Myönnä pois, että nämä ajatukset tulevat epävakaa persoona diagnoosista!

"Sinun ongelmasi on siinä, että julistat diagnoosiasi, ja pakotat ihmiset hyväksymään itsesi, vaikka sisälläsi on syvä häpeä siitä, että olet saadut tuon diagnoosin. Joudut kokoajan olemaan puolustuskannalla ja todistamaan, että olet ns. "normaali"."

Mää en häpeä diagnoosejani mutta tiedän kyllä mitkä niistä ovat oikeita ja mitkä vääriä ja vääriä en hyväksy, siinä on tapahtunut vääryys, eikä niitä tarvitsekaan hyväksyä sentähden! Jos häpeäisin, en niistä kertoisi täälläkään tai missään! Se ei ole mun häpeä, että psykiatrit ja psykologit on umpitolloja! Tämä on mielenterveyspalsta, joten kummallista, kun sinä tulkitset minun puheeni joksikin julistamiseksi ja pakottamiseksi. Jos täällä ei saa puhua avoimesti omista diagnooseistaan ja sairauksistaan ilman taas jotakin kummallista leimaa niin missä sitten?

Mää en vastaa sulle enään koska en näe mitään järkeä tässä keskustelussa, sinä olet niin jumissa omissa kannoissasi kuitenkin, että et kuuntele mitä edes sanon sinulle. Ajattelet minusta kuitenkin kaiken tiedon jälkeen, että kaikki vika on minussa ja siis haluat vain todistaa oman väitteesi todeksi niinkuin on narsistille ominaista. Tämä keskustelu ei johda minnekään, pidä mielipiteesi, se on oma valintasi!

Olet niin oikeassa "Psykootinen" siinä, mitä olet yläpuolella kirjoittanut Jeesuksen avusta ja parantamisesta. Olen itse saanut kestävän avun ja rauhan häneltä ja olen parantunt masennuksestani.

Eräs5436 kirjoitti:

Olet niin oikeassa "Psykootinen" siinä, mitä olet yläpuolella kirjoittanut Jeesuksen avusta ja parantamisesta. Olen itse saanut kestävän avun ja rauhan häneltä ja olen parantunt masennuksestani.

Lue lisää

Kiitos Herralle! Sieltä tulee se aito apu ilman tuhoa (mitä lääkärit saa aikaiseksi mm. lääkkeillä). Siunausta sinulle!

Joo ja kuinka moni narsisti on kuskaamassa hänen takiaan sairastuneen läheisen psykiatrian kynsiin vaan koska itse haluaa päästä helpolla? Ja silläkin saa taas valtaa läheisensä ylitse ja pystyy manipuloimaan enemmän. Narsistit aiheuttaa ihmisille mielenterveysongelmia! Ja sitten nämä psykiatriassa uskoo niitten valhepuheita, kun se on tapa psykiatriassa, että uskotaan enemmän kaikkia muita paitsi itse potilaita mitä ne sanoo! Olepas siinä sitten narsistin uhri!

Krooninen sairaus on hyvin usein kiinni väärästä ruokavaliosta. Melkein lupaan syödä vanhan hattuni, jos vähähiilihydraattinen ruokavalio ei auta kroonisiin kipuihin jne. Hyvin harva lääkäri antaa ruokavalio neuvoja, koska sellainen ei kuulu THL:n ohjelmiin. Totuus on kuitenkin se, että me olemme sitä mitä syömme.
Omalta kohdaltani VHH on ollut toimiva.

On hyvin tavallista, kun hoidetaan jotain kroonista sairautta, jota ei voida diagnosoida, ja vaivat ovat lähes jatkuvia ja ajan kuluessa ne vain pahenee, niin potilas masentuu. Näinpä potilasta aletaan hoitamaan masennuslääkkeillä.
Vaihtoehtoiset hoidot ovat tietysti puoskarointia vaikka tulokset olisivat positiivisia, kuten nykyään asia halutaan julkistaa.
Lääkkeet kuuluvat lääketieteeseen, eli ovat ainoat hyväksytyt toimenpiteet.

josvaikkajos kirjoitti:

Krooninen sairaus on hyvin usein kiinni väärästä ruokavaliosta. Melkein lupaan syödä vanhan hattuni, jos vähähiilihydraattinen ruokavalio ei auta kroonisiin kipuihin jne. Hyvin harva lääkäri antaa ruokavalio neuvoja, koska sellainen ei kuulu THL:n ohjelmiin. Totuus on kuitenkin se, että me olemme sitä mitä syömme.
Omalta kohdaltani VHH on ollut toimiva.

On hyvin tavallista, kun hoidetaan jotain kroonista sairautta, jota ei voida diagnosoida, ja vaivat ovat lähes jatkuvia ja ajan kuluessa ne vain pahenee, niin potilas masentuu. Näinpä potilasta aletaan hoitamaan masennuslääkkeillä.
Vaihtoehtoiset hoidot ovat tietysti puoskarointia vaikka tulokset olisivat positiivisia, kuten nykyään asia halutaan julkistaa.
Lääkkeet kuuluvat lääketieteeseen, eli ovat ainoat hyväksytyt toimenpiteet.

Lue lisää

Mulla on auttanut luomuruokavalio! Nykyään käytetään niin paljon ympäristömyrkkyjä, että saat niitä ruuan mukana. Selittämättömät oireet lähtivät tätä kautta pikkuhiljaa paranemaan: vatsaoireilu, yhtäkkiset selkäkivut, niveltulehdukset, kilpirauhasen vajaatoiminta (en tiedä miten suuri osuus oli ruokavaliolla). Luin jostakin, että kilpirauhaseen kerääntyy yleensä ympäristömyrkyt, jotka sitten häiritsevät sen toimintaa. Kaikkea rukoilin ja otan sen Herran kädestä, että hän johdatti minut tähänkin ruokaremonttiin. Söin myös raakaa sipulia paljon, varsinkin noihin niveltulehduksiin auttaa tosi hyvin. Siinä on rikkiä, joka on sama kuin MSM luontaistuote. Muuten mulla varmaan olisi jo reuma! Sain jo ensimmäiseen isompaan niveltulehdukseen lääkäristä kamalia reumalääkkeitä, jotka siis jätin syömättä! Käsi oli poissa toiminnasta ja todella kipeä. Herra paransi senkin tulehduksen, kiitos Herralle!

"On tapauksia, että psyykehäiriöt johtuvat aivojen aineenvaihdunta ja -rakennehäiriöistä, jolloin lääkitys on tarpeen."

Ei ole. Psyykkinen vointi ei ole koskaan lähtöisin aivojen toiminnasta. Jos aivoissa on vikaa kyseessä ei ole psyykkinen vaan lääketieteellinen (tarkemmin neurologinen) ongelma. Pillerit jota psykiatriassa käytetään ovat täysiverisiä huumausaineita, joten se haluaako huumeita käyttää elämän tuskaansa on jokaisen oma valinta eikä voida sanoa, että huumeet olisivat koskaan tarpeellisia. Jos esimerkiksi avioero tulee ja siitä valtava suru ei kännit ole tarpeellinen, mutta voi sellaiset ottaa, jos suruaan haluaa sillä muuttaa. Joskus suru vaan kännistä pahenee, joskus kännit helpottaa. Kukin tehköön, kuten kokee itselleen parhaaksi. Täysin yksilöllistä.

Hetkonen, tarpeellisuudella tarkoitit, että ihmisestä tehdään passiivinen ja vaivaton muille? Kysytkö pitääkö asianomainen passiivisuutta (tainnuttamista) tarpeellisena? Haluaako hän sitä itse? Tarpeellisuudella taidatkin tarkoittaa sitä, mitä psykiatriakin, että ympäristön mieliksi asianomaisen valitus hiljennetään, vaikka väkisin, tainnuttamalla hänet. Muut saavat olla siten rauhassa. Miten julmaa ja itsekästä. Miksi yleensäkään kutsut ko. aineita lääkkeiksi, kun ne ovat vain ihmisten hiljentämiseksi? Aika orwellilainen käsitemuunnos.

Vai ei ole rahaa? Sitä rahaahan sitä tuntuu olevan: ylisuuriin psykiatrien palkkoihin jotka vain ovat hyvässä maineessa olevia "huumediilerejä", sekä täysin hyödyttömiin sairaanhoitaja/mielenterveyshoitaja käynteihin, jotka ovat siellä vain vahtaamassa lääkkeitten syöntiäsi. Sekä täysin ylihinnoteltuihin lääkkeisiin, jotka biffaa Suomen valtio 112 kela kortissa. Kattokaapa vaikka uusimpien psyykelääkkeiden hintoja esim. Seroquel apteekin sivuilta maksaa satoja euroja! Eurokin olisi liikaa tuostakin surkeasta ihmistä tuhoavasta myrkystä! Ja yleensähän näitä lääkkeitä on vaikka kuinka ja paljon, se tuntuu olevan psykiatrien lempipuuhaa sekoittaa ihmisten päät täysin sekaisin lääkecoctaileilla. Harva syö vain yhtä lääkettä!

Jos tämä kaikki turha lakkautettaisiin niin olisi rahaa auttaa oikeasti ihmistä, joka kärsii!

Sitä se kyllä todellakin tämä nykyhoito on yhdellä sanalla sanottuna: "tainnuttamista" ei mitään muuta! Sama kun menisit nyrkkeilykehään ja pyytäisit ammattinyrkkeilijää tainnuttamaan sinut nyrkein. Tarpeeks kun päätä potkii, kyllä sieltä kaikki elämä lähtee ja makaat vain muusina lattialla. Samaan tyyliin toimii psykiatri lääkkeillään! Aivolobotomian voi tehdä monin eri tavoin. Se perustuu siihen, että rikotaan jotakin mikä on ehjää.

Tällä kertaa ihan samaa mieltä psykoottisen kanssa. On niin hyvä viesti tämä, että sen voisi julkaista muuallakin.

Minulla on ollut käytössä yksi kovimpia neuroleptejä, ja sitä mukaa kuin olen vähentänyt sitä vuosien varrella, on ollut kuin heräisi kuolleista. Ehkä sinulla on käytössä vielä neuroleptejä, joten et tiedä eroa olla niissä ja ilman. Ja minä taas olen ollut aivan terve mieleltäni aiemmin, mutta jouduttuani sellaisten ihmisten henkisen käsittelyn kohteeksi, jotka eivät halunneet minulle hyvää, psyykkinen kuntoni romahti ajan kuluessa kokonaan. Mutta nykyisin olen ihan hyvin voiva ja psyykkinen kuntokin on hyvä. Ei ole suurempia ongelmia. Ja jos lääkkeistä jauhaminen on sinusta kyllästyttävää, niin ei ole pakko lukea keskustelua niistä, vielä vähemmän kommentoida. Voit siirtyä muihin aiheisiin. Minulle tällä aiheella on erittäin suuri merkitys, koska se muutti koko elämäni huonoon suuntaan vuosiksi kertaheitolla. Ja jos en kovan työn tuloksena olisi alkanut päästä irti siitä, olisin ollut toimintakyvytön ja kärsimyksissä lopun elämääni.Joten jos jotkut haluaa siitä keskustella, on heillä siihen oikeus. Muiden ei ole pakko lukea eikä kommentoida.

Ja kysymyshän on siitä, haluaako psyykenhuumeita käyttää vai ei. Jos joku tuntee, että hän haluaa käyttää niitä, se on hänen oma valintansa. Mutta monille ei anneta vapautta valita. Kaikki eivät voi paremmin aineissa, ja kyllä heillä täytyy olla vapaus olla ilman, jos he sitä haluavat.

En käytä neurolepteja enkä suostuisi niitä syömään. Muita psyyken lääkkeitä kyllä tarvittaessa ja oman harkintani mukaan. En sellaisia, joilla on sivuvaikutuksia, ne olen lopettanut heti.

Miten niin "vielä neurolepteja"? Missä luulet niitä minuun työnnettävän? Vanhainkodissako?

En luonnollisestikaan pyörisi tällä palstalla, ellei minulla olisi mielenterveyshäiriöitä ja näihin asioihin jotain sanottavaa.

Ja voihan ajan myötä psyyke parantua niin kuin fyysinenkin häiriö. Sitten ei enää ole tarvis käyttää turhaa lääkitystä. Hienoa, että aloittaja on kokee terveyttä.

Työkyvyttömyyseläkkeelle joudutaan, ei päästä.

tarkennan kirjoitti:

Työkyvyttömyyseläkkeelle joudutaan, ei päästä.

Työttömänä, vailla toivo töihin pääsystä, olisi kyllä helpotus saada ne eläkepaperit ja päästä työkkärin piinasta eroon.

Kovasti täällä tunnutaan roikkuvan toisissa ihmisissä ja niiden varassa. Jos ei ole alun alkaenkaan ollut suhteita eikä niitä saa kun on sairas ja outo, niin turha panostaa: voi tulla toimeen muutenkin. Kyllähän ihmisiä tapaa työssä ja harrastuksissa. Ei ole kuolemaksi, vaikkei ole perhettä eikä ystäviä eikä sukulaisia.

Ruokavalio samoin kuin liikunta ovat tärkeitä terveyden ylläpidon kannalta, mutta eivät ne psyykeä paranna.

vain_oma_itse kirjoitti:

Kovasti täällä tunnutaan roikkuvan toisissa ihmisissä ja niiden varassa. Jos ei ole alun alkaenkaan ollut suhteita eikä niitä saa kun on sairas ja outo, niin turha panostaa: voi tulla toimeen muutenkin. Kyllähän ihmisiä tapaa työssä ja harrastuksissa. Ei ole kuolemaksi, vaikkei ole perhettä eikä ystäviä eikä sukulaisia.

Ruokavalio samoin kuin liikunta ovat tärkeitä terveyden ylläpidon kannalta, mutta eivät ne psyykeä paranna.

Lue lisää

Kaikkein kamalimpia ja raskaimpia ovat liian ripustautuvat ihmiset.
Oma lukunsa ovat ne, jotka eivät näe eivätkä kuule kuin itsensä. Sanot tai teet mitä hyvänsä, tapahtui mitä tahansa, aina alkaa se minä-minä -juttu. Tuollaisista ihmisistä pitää pysyä kaukana.