Hyvä teksti, joka ei ylitä julkaisukynnystä

Miksi kustantamo on pyytänyt käsikirjoitustasi luettavakseen (vai ymmärsinkö väärin?)? Ei sellaista yleensä tehdä. Jos näin on, niin kyllä sieltä varmasti voi pyytää tarkemman selityksen siitä, miksi kiinnostus ei herää. Toinen kysymys, mikset pyydä kirjailijatutuiltasi näkemystä siihen, miksei kokonainen käsikirjoituksesi ylitä julkaisukynnystä? Joku heistä ehkä voisi lukea kässärin ja miettiä, missä vika.

Lähinnä tulee mieleen, että oletko lähettänyt tekstisi oikeaan osoitteeseen eli onko vastaanottava kustantamo nimenomaan profiloitunut sellaiseen kirjallisuuteen jollaista itse teet? Jos teksti on aihepiiriltään tai lajiltaan (esim. runous) marginaalista, niin on varmasti vaikea saada läpi. Myös aihepiirin ja käsittelytavan pitäisi olla riittävän omaperäistä ja tuoretta. Ehkä tekstisi ei erotu tarpeeksi massasta? Se että kirjoittaa hyvin, ei todellakaan riitä: tekstin täytyy olla "uusi".

Jotenkin vain kuvittelisi, että paras tapa saada tekstejään läpi on olla joko jo valmiiksi julkkis (nämä voivat kirjoittaa vaikka mitä shaibaa ja hyvin myy) tai sitten menestyä kirjoituskilpailuissa ja saada sillä tavalla nimeään tunnetuksi kustannustoimittajille. Ehkä vain kannattaa jatkaa kilpailuihin osallistumista, koska useinhan niissä on palkintona nimenomaan se luvattu julkaiseminen.

Kirjallisesti ansiokas teksti voi olla monella tavalla puutteellista käsikirjoituksen mitassa. Ei auta kuin luettaa tekstiä ennen kuin lähetät sen kustantamoihin. Iänikuinen neuvo, mutta pitää kutinsa edelleen.

Lähes kaikki kirjoittajat pitävät omaa tekstiään hyvänä ja muistelevat saamaansa kiittävää palautetta. Sekin on tärkeää, mutta kirjailijan täytyisi tietää omat heikot kohtansa vielä ansioitakin tarkemmin. Muuten tekstiä ei pysty kehittämään. Miksi esimerkiksi epäilet, että tekstisi on tylsää? Jos se on sitä omastakin mielestäsi, niin todennäköisesti muidenkin. Jne.

Etsi kriittisiä lukijoita ja opettele lukemaan tekstiäsi kriittisemmin itse. Lähetä tekstisi kustantamoon vasta sitten, kun olet saanut selville heikot kohtasi kirjoittajana ja löytänyt keinot selättää heikkoutesi, joita on kaikilla kirjailijoilla. Kokonaisuuden hallinta on usein vaikeaa uran alussa, hyvää tekstiä sivun tai luvun verran voivat tuottaa useimmat harjaantuneet harrastaja kirjoittajat.

Olen luetuttanut tekstiäni useammalla ihmisellä, ammattikirjailijoilla ja sanataideohjaajilla. Ja palautteen mukaan myös korjannut tekstiä. Tekstit ovat kiertäneet tutuilla ja vähän vieraammilla, palaute on ollut rehellistä eikä vain kehuvaa. Olen karsinut maneereita, muokannut, tiivistänyt.

Epäilen ehkä itse viaksi kokonaisuutta. Kirjoitan novelleja, ehkä ne eivät toimi kokonaisuutena. Koko nivaska on luetettu ennen lähettämistä, kokoelman rakenteesta ei ole tullut palautetta lukijoilta.

Kustantamo on esim pyytänyt kässäriä kilpailuiden yhteydessä. Ovat tulleet erikseen sanomaan, että lähetähän kässäriä. Ymmärrän, että sanovat näin kaikille kilpailumenestyjille, mutta niistäkään ei siis ole koskaan seurannut mitään vakiohylsyä kummempaa.

Tuntuu sokkoammunnalta etsiä sitä yhtä oikeaa palautteenantajaa, joka saisi minulle sen ahaa-elämyksen siitä mikä kokoelman oleellinen vika on. Parhaiten sen kai osaisi sanoa kustantamo, mutta en saa niiltä palautetta.

Mielestäni suhtaudun aika realistisesti omiin teksteihini, mutta täytyy myöntää että aiemman neutraalin tai ihan tyytyväisen fiiliksen sijaan olen alkanut epäillä aika paljon taitojani.

Novelli on erittäin vaikea laji. Lisäksi novellien julkaisukynnys on todella korkealla, korkeammalla kuin runouden, sillä runoja julkaisevat useat korkeatasoiset pienkustantamot. Novellikokoelmalla ei ole mitään tiettyä rakennetta, vaan novellit voivat olla aiheiltaan hajanaisiakin. Tyyliltään hajanaisia ne eivät voi olla.

Sinun ehkä kannattaisi kokeilla romaanin kirjoittamista. Jos jatkat novellien parissa, niin sinun tulisi löytää sekä rakenteen, muodon että sisällön suhteen uusia, tuoreita, omaperäisiä ratkaisuja. Sen voit tehdä purkamalla tekstisi kokonaan palasiksi eri osa-alueittain ja muuttamalla niitä asioita, jossa sinulla ei ole muodolle tai sisällölle mitään omaa annettavaa.

Novellien kirjoittaminen on samanlaista pikkutarkkaa puurtamista kuin runouskin. Pahin vihollinen on yllätyksettömyys ja muiden kirjailijoiden jalanjäljissä kulkeminen. Periaatteessa kukaan ei voi sanoa sinulle miten tekstiäsi pitäisi kehittää tai antaa ahaa-elämystä, vaan sinulla itselläsi tulisi olla näkemys siitä, mikä on sinun ikioma juttusi: näin erityisesti, jos lajisi on novellin kaltainen taideproosa, jota ei opeteta millään kurssilla, vaan se syntyy kirjallisuuden historian ja konventioiden tuntemuksesta, kovasta työstä ja omasta persoonasta. Nyt oikeastaan ymmärrän ensimmäisen viestisi paremmin, sillä on äärimmäisen vaikea sanoa kenellekään sitä, mitä hänen tekstinsä tulisi ytimeltään olla ja ilmaista. Ja tuollaisen sisällön puute tekee tekstistä hahmotonta, persoonatonta.

Jostain kumman syystä kirjoittajakursseilla kirjoitetaan erityisesti novelleja. Olen sitä jo vuosia ihmetellyt. Pitkässä proosassa olisi paljon helpompaa aloittaa kirjailijan ura. Pitkässä proosassa on omat ongelmansa, mutta proosassa saa kuitenkin lukijalta enemmän anteeksi.

Julkaistuksi tulemisessa on myös herkästi kyse kirjan myyvyydestä. Jos sitä ei nähdä myyvänä, "ei sovi kustannusohjelmaan". Pienet markkinat.

Itselleni tulee väistämättä mieleen, että vaikka tekstisi ovatkin ehkä laadukkaita ja kirjallisesti hyvinkin ansioikkaita, ei kustantaja syystä tai toisesta näe niissä kaipaamaansa kaupallista potentiaalia. Menestys kirjoituskilpailuissa ja ylistävä kritiikki eivät läheskään aina tarkoita myyvyyttä. Olisi silti kohteliasta kertoa kirjailijalle, mistä kiikastaa. Etenkin, jos kustantamo on ensin itse pyytänyt käsikirjoitusta.

Tavallaan ymmärrän kustantamoiden tiukan linjan. Suuren yleisön silmissä hiemankaan tuntemattomampien kirjailijoiden novellikokoelmat myyvät melko harvoin niin paljon, että kustantaja pääsee omilleen. Suomi on erittäin pieni kielialue.

Kannattaisi ehkä etsiä pienkustantamoita, jotka ovat erikoistuneet juuri sinun tyylilajiisi. Ehkä julkaisukanava löytyisi sitä kautta helpommin?

Miksi ihmeessä et kirjoita romaania?

Taisitkin jo itse vastata kysymykseesi aika tyhjentävästi. Kirjoitit:

"Kirjoituksiani pidetään kirjallisesti ansioituneina, joskin marginaalisina."

Marginaalisia tekstejä ostetaan ja luetaan marginaalisesti.

Kustantamot arvioivat käsikirjoituksia aika erilaisista lähtökohdista kuin kirjoituskilpailujen raadit. Pyysivät käsikirjoituksesi luettavaksi, koska huomasivat kilpailuteksteistäsi, että olet taitava kirjoittaja. Kiinnostuivat ja halusivat nähdä, mitä muuta kirjoitat. Totesivat, ettei heidän kustannusohjelmassaan ole tilaa uudelle marginaalisen kirjallisuuden edustajalle. Hylsy tuli.

Novelleissasi tai osaamisessasi ei ole välttämättä mitään vikaa tai puutteita.

Kiitän sinua. Kirjoituksesi avasi minulle uusia näköaloja omaan kirjoittamiseeni, miksi ylipäätään kirjoitan, miksi jatkan, miksi uskon. Lähtökohtasi ovat niin erilaiset, suorastaan loistavat. Olet lahjakas, mutta miksi sinä kirjoitat, sosiaalisesta paineesta, kuuluaksesi vertaisena kirjailijaystäviesi joukkoon? Miksi heille ei voi kertoa, jos he ovat jo lukeneet tekstejäsi? Ehkä se vapauttaisi sinut olemaan oma itsesi, ehkä tekstisi alkaisi hengittää. Olisi mielenkiintoista tietää lähettämiesi käsikirjoituksien määrä, oletko tarjonnut yhtä vai useampaa novellikokoelmaa, kuinka monelle kustantamolle jne. Kerro, jatkatko? Voitko olla kirjoittamatta? Jos jatkat yrittämistä, uskon, että menestyt.

Novelleissa alun tulisi olla jännittävä ja lopun järkyttävä/omaperäinen/kiinnostava/mieleen jäävä......

Sellaisia novelleja on ilo lukea!

Kyllä marginaalista kirjallisuutta - novellejakin - julkaistaan erityisesti suurissa yleiskustantamoissa, mutta niiden tulee olla pysäyttävän hyviä. Jonkun kustantamossa pitää uskoa siihen, että tämä kirja voittaa palkintoja ja pääsee ehdolle, ja lisäksi, että kirjailijalla on edessään upea ura.

Kustantamot eivät tee päätöksiään vain yhden kirjan perusteella, vaan satsataan tulevaisuuteen. Monet nykyisistä kestosuosikeista eivät ole pärjänneet myynnillisesti ensimmäisellä teoksellaan, vaan menestys on syntynyt vähitellen kirja kirjalta. Marginaaliset teokset (toisin kuin tusinadekkarit tai tavanomaisemmat romaanit) kyllä yltävät hyvään myyntiin, jos ne menestyvät kisoissa ja kritiikit hehkuttavat. Kaikki kustantajat etsivät tällaisiä erityisisiä kirjoja. Teoksella tulee olla tarjottavanaan yllättävä, omaperäinen näkemys omasta genrestään. Kirjailijat, jotka pystyvät tällaisen teoksen tuottamaan, ovat usein myös henkilönä kiinnostavia, lukijoita kiinnostaa, millainen tyyppi kirjoittaa näin erikoisen kirjan. Nykyäänhän kirjailijat vaihtavat usein kustantamoa ja saattaa käydä niin, että jokin muu kustantaja poimii lopulta hedelmät riskisijoituksesta.

Ei novellien kirjoittamisen ajatuksesta siis kannata luopua, jos sinulla on tunne siitä, että nimenomaan novelleissa tarjoat parastasi. Saattaa olla kyse siitäkin, että yrität liikaa (niin kuin monesti käy toisen kirjan kanssa, jos ensimmäinen on menestys), kun sinulla on jo takanasi julkaisuja ja menestystä kisoissa. Usein tällaisessa tilanteessa auttaa, jos panee vanhan kokonaan syrjään ja kirjoittaa jotakin kokonaan uutta, uuden romaanin tai uusia novelleja.

Kuten edellä kirjoitettiin, sinussa on potentiaalia, siitä menestys harrastajasarjassa kertoo. Jokaiselle kirjailijalle tulee eteen kässärin hylkääminen, joillekin useita kertoja uran aikana. Se on normaalia eikä sinun tarvitse sitä salailla kirjailijakavereiltasi. Siis häntä pystyyn ja uutta tekstiä tulemaan.

Minäkin mielelläni kuulisin montako vuotta olet kirjoittanut tavoitteellisesti ja julkaisumielessä, montako käsikirjoitusta olet saattanut valmiiksi. Ala on siitä veemäinen, että kirjoittaa kyllä saa ja paljon ja ilman julkaisua, vain sillä tavalla oma tyyli ja sisältö ja sanottava ja myös kirjailijapersoona hioutuu. Tsemppiä! I should know!

Anteeksi, tuli tässä pieni kysymys mieleen...

Kirjoitatteko kustantamoille vai itsellenne?

Monet arvostetut kirjoittajakoulut, monet sijoitukset arvostetuista kirjoituskilpailuista, paljon julkaisseita ammattikirjailijakavereita, jotka "painostavat" lähettämään tekstejä kustantamoihin...

Juttu kuulostaa kyllä keksityltä tai vahvasti liioittelevalta. Kun vielä ottaa huomioon tavan ja termistön, jolla omaa tekstiä kuvataan niin vaikuttaa enemmän mielikuvituksen tuotteelta nuo taustatiedot.

Alan vakuuttua , ettei taiteellisesti korkeatasoisia kirjoja julkaista helposti. Nimenomaan taiteellisesti. Tämä asettaa koko taiteen arvon kyseenalaiseksi. Kirjallisuus, aikakin kun katsoo julkaisuohjelmia, on liian viihdettä ja keskivertolukijaa kosiskelevaa. Kirjoja julkaistaan aina tiettyä lukijakuntaa silmäillen. Taidetta taiteen vuoksi periaate on kuollut ja kuopattu.

Eivät kaikki julkaisukynnyksen ylittäneetkään tekstit ole hyviä... Ehkä tekstisi on huonoa tai sitten se on niin hyvää, että kustantajat eivät ymmärrä sitä. Jatka joka tapauksessa kirjoittamista, onhan siitä iloa ainakin sinulle itsellesi ja ehkä saat vielä julkaistuakin jotain. Lapsenlapsenlapsetkin voivat aikanaan ilahtua, kun löytävät tekstisi. "En tuntenut isovaaria/mummia, mutta ainakin voin lukea hänen kirjoituksiaan." Ei sitä koskaan tiedä, mitä hyötyä kirjoittamisesta on.

Voithan myös julkaista itse. Bod.fi on eri vaihtoehtoja. Menekki tietysti tosi pientä.

Mulle kävi niin, että yksi kustantamo otti yhteyttä. Olin vähän aikaa onnellinen, mutta sitten alkoi vatsassa jäytää: kaikki, mitä ko. kustantamosta luin, oli negatiivista: huonoa kustannustoimittamista, keskinkertaisia kirjoja, kustantamon omistaja ihan muulta alalta tullut. Etsin ja etsin koko netin läpi löytääkseni jotakin positiivista, mutta ei. Mua alko, tiiättekö, hävettää, että tällanenko julkaisis mun rakkaan hengentuotokseni! Jotenkin olin sitten lähes helpottunut, kun eivät olleet tyytyväisiä tekemiini muutoksiin ja koko homma raukesi. Nyt tietysti ottaa aivoon, kun ajattelen, että se todennäköisesti oli se mun ainoa mahdollisuus.

Jotenkin tuntuu, että Suomessa julkaistaan vain kahden ääripään kirjoja: todella keskinkertaista ja sitten hyvin laadukasta. Luulen itse sijoittuvani näiden välimaastoon.

Hyvä kysymys. Ja avausviestiäsi oli kiva lukea. Ehkä ongelma on siinä, että aihepiirisi ei syystä tai toisesta innosta kustannustoimittajia tai heidän esimiehiään. Tai ehkä olet samanlainen kuin minä. Pyrin näet kirjoittamaan liian puhtoista tekstiä. Sellaista, josta vanha opettajani olisi antanut hyvät pisteet. Onnea matkaan joka tapauksessa!

Äää, hirveä liuta vastauksia keksitylle provojutulle.

välillä kirjoittaminen on silleen hirveetä, kun tekee mieli kirjoittaa ja tarinaa syntyy, mutta siihen käytetty aika ei johda mihinkään muuhun kuin siihen, että on saanut kirjoittaa. harrastaa kirjoittamista. olisihan se kiva, että onnistuisi kirjoittamaan sellaista, joka kiinnostaa muitakin, sillä kirjoittaminen on ihanaa ja kiinnostavaa ja käytän aikaa siihen ihan todella paljon. niin että ois kiva onnistua joo, teksti on ihan ok joo, mut ei riittävän kiinnostava ja persoonallinen. mitä se oma ääni siinä sitten on, persoonallisuus...onko kaikki keinot jo keksitty.

Hyviä tekstejä on liikaa.

ja jotkut kirjat on tosi huonosti kirjoitettuja ja niitä silti julkaistaan. mut kai se niin on että omat tekstit on sitten vielä huonompia, kun kaikki tulee aina hylätyiksi.

Teksti pitää lihavoida ja juoda laatuviiniä kustajan laihan akan kanssa.

Kukaan ei kehu. Kaikki vaan lyttää. Ja moderaattori hävittää.