Luvattu maa

Ihana toukokuu, harvinaisen lämmintä, väreinä vaalean vihreää, näin lämmintä on todella harvoin. Kesäkuu, kun kaikki kasvit alkavat kasvaa ja kukat kukkia, mikään ei ole vielä kuollutta, rakastan sitä kun ihmiset laittavat puutarhoja kuntoon, leikkaavat pensasaitoja ja siistivät ympäristöään. Rakastan sitä, että voi yöllä nukkua ikkuna auki ja hengittää raikasta ihanaa kesäilmaa, ja kuulla lintujen laulavan, unessakin, voisi hyvinkin kuvitella olevansa jossakin kaukana kauan aikaa sitten. Syyskesä, kun tulee pimeää, ja voi rauhassa kävellä pimeässä hiekkateillä, ja nauttia lämmöstä ja jännittävästä tunteesta joka on kuin piiloutuisi kaikelta muulta. Syksy on hyvää aikaa, lokakuu parhaimmillaan kuivana ja tuulisena, on ihanaa kun illalla voi sisällä kuunnella ulkona yltyvää tuulta. Marraskuussa on ihanaa laittaa pihaa talvikuntoon, voi piilottaa kesän jäljet siistimällä kaiken talvea varten, laittaa jouluvaloja puihin. Joulukuu on vuoden parhaita kuukausia, kun ilmassa on selkeää joulun taikaa ja voi rauhassa nauttia talvisesta luonnosta ja tähtitaivaasta sekä odottaa joulua ja sen mystisyyttä ja maanläheisyyttä. Tammikuussa voisi olla vähän lämpimämpää, mutta helmi- ja maaliskuun päivien kääntyessä iltaan voi tuntea pienen häivähdyksen siitä, että koko maailmankaikkeus saattaa olla suurimman osan ajasta harmoniassa, mutta pienen osan ajasta se saattaa myös kaivata jotakin mikä on kadonnut jonnekin mutta on kuitenkin olemassa. Maaliskuu on arvoitus, sieltä löytyy vain vanhojen aikojen mignon-munia, joita sai siihenkin aikaan syödä vain yhden vuodessa jotta linjat säilyisivät oikeanlaisina. Huhtikuu, kun lumet lähtevät ja maa tuoksuu keväisen märäntyneelle. Kyllä, jos jokin maa pitäisi luvata, olisiko se tällainen maa?