Mielipide ystävyydestä yh-äitiin

eihän siinä mitään.... mutta asiassa on ristiriitoja. Jus erisukupuoli ja tuo kun ihmisten elämän tilanne on niin erilainen... lapsi ja toisen yksinolo.

Laitappa sinä ap. vaikka 5 asiaa ranskalaisin viivoin esiin mitkä on TOP ja FLOP asioita ystävyydessä, niin katsotaan mikä keskustelu syntyy..... Se on aina niin pirun helppo sana ja ajatella että on vaan kaveri... ja onko sittenkään edes kaveri.

Sanoisin että menee makkarihommiksi nopeasti. Ja dädi ja mami touhuksi. Aivan jees jos tykkää siitä. Mieti tarkasti sitä ennen. It is ä kommitment.

Naisen tunteet on aina vahvemmat kuin miehellä. Siis jos nainen tulee miehen reviirille ja haluaa olla ystävä, niin se seksuaalisuus on kuitenkin aika pinnassa.... Itse olen yksinoleva mies omine juttuineni ja olen törmännyt naisiin joilla on ollut tahtoa olla ystävä... ja sit tulee kaikki korkkiruuviakropatiat ja kun oli naisella se oma puoliso, niin nän hänen kasvoillaan itkunkin...
Toinen avioliitosta eronnut taas sanoi suoraan, että on tunteita, mutta halusi kieltää täkinallemenon.... Ei pysty peittämään mitään, mutta ei halua myöskään myöntää...
Ei mies ja nainen voi olla ystäviä... yksinoleva nainen kyllä voi olla ystävä toisen naisen kanssa, mutta yksinoleva mies ei voi olla ystävä edes toisen miehen kanssa...

Siksi pyysin just että ap tekee sen top ja flop listan asioista vaikka omaan päiväkirjaansa ja miettii.... Tää on vaan näin....

Yksinoleva mies joutuu vaan naisten kanssa helvetin noloihin tilanteisiin.

No ei siinä kait mitään, ei ainakaan pitäisi olla. Ystävyyttähän se on siinä missä muidenkin ihmisten ystävyys.
Tietysti erikoisia tilanteitahan siitä voi tulla, eli porukka voi luulla teitä perheeksi tai että teillä on ainakin ollut joskus jotain suhdetta. Ja lastahan saatetaan aika tiukastikin luulla miehen muksuksi. Siis jos nyt aloittaja on jompi kumpi näistä ystävyksistä, niin kuin vähän käsitin..?
Itsellä ainakin oli aika "kusiset" paikat aikanaan, kun yksi jo lapsuusajoilta asti ystävänäni ollut nainen tuli silloiselle miesystävällensä raskaaksi ja tämä mies jätti hänet jo raskausaikana yksin. Kotiväkeäni myöden aika moni vaan väkisin meinasi, että tämä hänen muksunsa on mun alulle laittama jne jne.
Vaikka eipä se, meitä kahta se lähinnä nauratti, vaikka olihan se aika tympeätäkin välillä, kun jengi nyt tosiaan jauhoi meitä parina kyllästymiseen asti ihan sillä me tiedetään tää paremmin kuin kumpikan teistä-asenteella. Että tosiaan tällaisia sosiaalisia tilanteita siitä saattaa syntyä, mutta ei tuollaisessa ystävyydessä muuten ole mitään negatiivista eikä pahaa.
Toki onhan noissa miesten ja naisten välisissä ystävyyksissä aina se riski/mahdollisuus, että vähintäänkin ihastutaan, mutta ei se aina automaattisesti niin mene. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Just tuon mainitsemani naisen kanssa ollaan edelleenkin ystäviä, eikä meillä ole missään vaiheessa ollut kummankaan puolelta mitään romanttista mukana meidän väleissä. Jos olisi ollut, niin ei varmaan oltais enää kavereita. Vielä kun hänellä on ollut jo pitkään mies, jonka kanssa hän on saanut pari mukulaa lisää ja itekin olen hyvässä parisuhteessa.