Korkeanpaikan kammo

Joo, ja ajatusten hallinta ja siedätyshoito ovat toinen konsti, jolla sitä primitiivireaktiota saa rauhoitettua.
Istuskele korkella paikalla ja katsele rauhassa maisemia, rauhoittele itseäsi ajatustasolla, totuttele näkemään ympäristösi ylempää kuin yleensä, ja kun eteen tulee työtehtävä tms., keskity (esim.) kiipeämiseen tapahtumana äläkä ajattele mitään muuta.
Nuoralla kävelijäkin pysyy vaijerilla, kun hän keskittyy vain askelten ottamiseen ja unohtaa kaiken muun.
Päästä lähteävät kaikki käskyt, niin tunteille kuin lihaksiinkin, ja onnistuminen lujittaa luottamusta omiin kykyihin.

Vittu kun olisi joku tuonkin minulle kertonut:(

Luovuin siitä pressutunneli systeemistä, kun eihän sellainen tuulessa pysy aloillaan.
No katolle vihon viimein pääsin, laiton rappusten sivuille pahvia ja pressua, joka peitti näkyvyyden suoraan alas rappusten sivulta.
On stressannut koko kesän mielessä tuo katolle kiipeäminen ja nyt se vihdoinki onnistui.
Rappusten rakentaminenkin on stressannut, että missä välissä rakentamiseen on aikaa, kun on joka päivä melkein satanut vettä ja poudalla on sitten muita hommia kasautunut, ettei ole ehtinyt.
Nyt voikin sitten tehdä muutakin, kuin pelkästään stressata katolle kiipeämisen kanssa, kun kerta sinne uskalsin kiivetä ja täytyy vaan kiivetä vähän väliä, että tottuu ja talvella voi sitten luoda lumet alas.