Töissä lähes palkatta, joka päivä

Julkaistu kategoriassa: Kolumnit, Toimittajalta Kirjoittanut Päivi 1.10.2015
Maatilalla riittää töitä ympäri vuoden.
Maatilalla riittää töitä ympäri vuoden.

Olisitko valmis tekemään töitä 60 sentin tuntipalkalla pari tuhatta tuntia vuodessa? Myös öisin ja pyhäpäivinä? Sunnuntaikorvauksista, lomarahoista ja ylitöistä on puhuttu viime viikkoina paljon, mutta yksi ammattiryhmä on ollut hiljaa, nimittäin maataloustuottajat.

Ahdinko alkutuotannon parissa alkaa olla niin suurta, ettei kukaan jaksa siitä enää meteliä pitää. Kuluvan vuoden aikana monella tilalla on tehty lopettamispäätös, sillä erityisesti lypsykarja- ja sikatalous kärvistelevät totisissa vaikeuksissa. Kuluvan vuoden tuottajahintojen lasku ja paikoin edellisvuotta heikommaksi jäävä viljasato rokottavat tiloja entisestään.

Maatalouden kannattavuus on jo neljättä vuotta jyrkässä alamäessä. Luonnonvarakeskus Luken julkaisemat vuoden 2014 maatalouden kannattavuuskirjanpidon ennakkotulokset ovat karua luettavaa. Jos sekä oman että vieraan pääoman kustannukset vähennetään tuotoista täysimääräisinä, saadaan yrittäjän palkaksi jäävä työansio. Hieman vajaalle 2 000 työtunnille jäi työansiota keskimäärin 60 senttiä tunnilta. Tuolla ”ansiolla” työskennellään myös sairaana, sillä lomitusta ei ole vara enää ostaa, norovirus ja neljänkymmenen asteen kuume eivät vielä varsinaisesti estä lypsytyötä, olipa kyseessä pyhä tai arki, sillä eläimet on hoidettava jokaisena päivänä, vähintään aamuin ja illoin.

Yötyölisiä ei ole, vaikka poikimisia osuu vuorokauden pimeimpiin tunteihin, ja näin puintiaikaan viljakärryjä kuljetellaan kelloon katsomatta jos poutaa on. Ennustelaskelma kertoo myös sen, että keskiverto viljatila ei anna tänä vuonna viljelijäperheelle lainkaan yrittäjätuloa.

Nykyisellä kehityksellä ajetaan vääjäämättä alas Suomen omavaraistaloutta. Laitumella käyskentelevät lypsikit, lainehtivat viljapellot ja tilalta suoraan ostetut paistilihat ovat pian muisto vain, jos jotain ei tehdä ja pian! Maatilat ovat henkitoreissaan; varmaa jatkoa voi povata vain niille, joiden velkataakka pakottaa uskomaan parempaan tulevaisuuteen – josta tosin ei ole mitään merkkejä luettavissa.

Virossa huipputuotoksisia lehmiä teurastetaan parhaillaan niin kiivaasti, että osa pitää rahdata jo Puolaan, sillä tarjontaa on enemmän kuin teurastajia. Halutaanko Suomestakin lahdata kannattamattomuuden vuoksi vuosikymmeniä jalostettua karjaa? Näin tehdään jo, sillä navetan täydennystä etsivät ovat harvassa. Meijerin tonkkaposti, lypsytilallisten keskinäinen kauppatori kertoo julmaa kieltään: myynnissä pelkästään Itä-Suomen alueella on viime kuukausina ollut kymmeniä karjoja, tilanpidon lopettamisen tähden. Rääkkylässäkin maitoauton reitti harvenee ensi vuonna monen tilan kohdalla, ja nyt on jo kyliä, joissa tankkivaunun ei tarvitse enää kierrellä.

Jo vuosia on puhuttu lähiruoan nosteesta ja kuluttajien halusta sen käyttämiseen. Teot vain eivät yllä alkutuottajille saakka, halpuuttamisen seuraukset kyllä tuntuvat sitäkin karvaammin. Nyt on viimeiset hetket valita siellä kaupan tiskillä, maksaako muutaman sentin enemmän kotimaisesta lähiruoasta vai tukeeko yhä tätä alkutuotannon tappamisen kierrettä.


mikä on tänävuonna tilanne, sen takaan että edellämainittu näkemys on täysin totta ja maanviljyly lopuu suomesta muutamassa vuodessa, pankit ei voi enää siirtää viljeliöiden lainan maksuja eteenpäin, tällaista viestiä on tullut pankeilta.