Mistä yrittäjälle kavereita?

Entisenä yrittäjänä en kyllä tajua, mistä puhut ?
Myin yritykseni jo 2007. Yrittäjänä olin 23 vuotta, ja ystävät, kaverit seurasivat minua osin jo kouluajoista. Vieläkin on samat ihmissuhteet, mihinkä ne olisivat kadonneet ?
Ei yrittäjänä olo sen kummempaa ollut, kuin muukaan työ. Ennen yrittäjäksi siirtymistä olin vientipäällikkönä isossa firmassa, oman firman perustaminen ja vetäminen ei asioihin mitään vaikuttanut. Oli vuosia, jolloin työtunteja ei laskettu, mutta samaa se oli palkkarenkinäkin.
Vaikka minulla oli menestyvä yritys, joka työllisti kymmeniä, ei siinä missään huipulla olla, vaan töissä, siinä kuin muutkin. Yrityksen myyminen toi sitten sijoitusvarallisuutta, se on ollut uusi ja mielenkiintoinen maailma, sitä voi kyllä pitää harrastus luonteisena, koska olen tehnyt wealth management-sopimuksen Private pankin kanssa.
Aika oudot jutut sinulla, kummallinen kuva yrittämisestä. Mahtaako olla ihan mielikuvitus maailmasta ?

Siitä taitaa olla liian pitkä aika, kun olit yrittäjä. En ole ketjun aloittaja, mutta yrittäjänä ymmärrän, mitä tämä tarkoittaa.

Ei yrittäjä voi keskustella vapaasti visioistaan palkkaduunareiden kanssa, yrittäminen kun on tuottojen keräämiseen perustuvaa ja siinä on hyödynnettävä muita ihmisiä, perusperiaate rikastua kun on, useampi kerää rahaa yhdelle, tai pienemälle porukalle. Muuten ei voi kukaan vaurastua. Kenenkään ei ole mukava tajuta sitä asiaa, että kerää rahaa toiselle.

Yrittäjän on tarkkaan punnittava sanansa palkkatyötä tekevien kanssa, sellainen on rasittavaa, ajattelumallikin on täysin eri. Joka muuta väittää, ei ole yrittäjä. Tämä ei tarkoita sitä, että yrittäjä kuvittelisi olevansa jotenkin parempi ihminen!

Yrittäjät visioi paljon, palkkatyötä tekevät menevät enemmän valmiin kaavan mukaan. Puheet tuloksista varmasti herättää aiheetonta kateutta, ei yrittäjä muuten sen kummempi ihminen ole, eikä varsinkaan pääse muita helpommalla. Tämä unohdetaan lähes aina.

Kaverit voi tietysti voi tietysti olla mitä vaan harrastusten mukaan, ei niissä piireissä työasioista yleensä paljoa puhuta, juuri siksi kaveruus voi olla pysyvää.

Minusta ei yhtään outoa! Kyllä se kuule monesti on niin että tämmöiset yksinyrittäjä ovat yksin . On vaan se työ ja verkostoituminen jää vähemmälle kyllä itsekin kaipaan enempi ihmiskontakteja tähän työn sekaan. Nimimerkillä yksinyrittäjä

Ja nimenomaan muiden yrittäjien ei duunarit kanssa voi tosiaankaan visiora mitään bisnestä.Alkaa se kateus nostaa päätään.

Kyllä se vähän tuppaa niin olemaan, että ystäväpiiri koostuu nykyään yrittäjistä.
Ei vaan voi niin avoimesti puhua asioista kuin ennen ja sitä ajan myötä huomaa, että ajatusmaailma on kovin erilainen kuin palkkatyössä käyvän kaverin, joka ei joudu miettimään niin kokonaisvaltaisesti koko palettia ja sen toimivuutta.
Sen huomaa hyvin täällä foorumillakin, kuinka äänekkäästi sellaiset "kaiken tietäjät", jotka eivät ole joutuneet raatamaan selkä hiessä menestyksensä eteen herjaavat yrittäjiä huijareiksi jne.

Eräs yrittäjä ystäväni lähti opiskelemaan yrittäjille suunnattuun koulutukseen ja sitä kautta löysi uusia kontakteja.

Mielenkiintoinen keskustelu. Itse olen ollut yrittäjänä kymmenkunta vuotta, vaimo heti opiskelujen jälkeen. Olemme molemmat viisikymppisiä.

Yrittäjällä on minunkin havaintojeni mukaan keskimääräistä vähemmän kavereita. Tutun tilintarkastajan mielestä asiaan liittyy se, että yrittäjän aika menee firman asioissa eikä muihin rientoihin ehdi. Arkipäivän ihmissuhteet eivät ole ystäviä vaan asiakkaita/tavarantoimittajia/työntekijöitä suh muita sidosryhmiä. Kontakti ja ystävä on eri asia.

Sitten on tuo selvä juttu, että harvat palkkatyössä olevat käsittävät yrittäjän tilannetta, on sitten kysymys huonoista tai hyvistä puolista. Jos palkkatyötä tekevän lähipiirissä ei ole yrittäjiä, fiksukin henkilö voi olla aivan pihalla yrittäjille selvistä asioista. Kuten että työtä tehdään kun sitä tilauskirjassa on, eikä kellon tai kalenterin mukaan. Tai että palkkaa saa sen mukaan miten yritys tuottaa, joko paljon tai vähän. Mutta ei voi automaattisesti todeta, että insinöörille tai ekonomille tms. kuuluu niin ja niin paljon.

Oman yrityksen asioista voi luottamuksellisesti keskustella ainoastaan yhtiökumppanin, kirjanpitäjän, tilintarkastajan ja lakimiehen kanssa. Jonkinlaista sparrausapua voi toki saada laajemmaltakin joukolta.

Mistä ne oikeat kaverit? Meidän ystävät ovat opiskeluajoilta, harrastusten myötä tulleita, ja jopa ihan naapuristosta muutama. Harrastusten kautta on varmaan helpointa ystävystyä uusiin ihmisiin.

Jos yrittäjän arki on keskutelun aiheena, nuorkauppakamarit, yrittäjien paikalliset yhdistykset yms, voivat olla hyviä paikkoja. Joskus pari- kolmekymppisenä pyörimme mukana paikallisen yrittäjäjärjestön nuoret yrittäjät -ryhmässä. Ei se olllut mikään kultapossukerho, vaan mukana oli kaikenlaista tilitoimistoista lakimiehiin ja kampaajista pieniin veljekset pakettiauto tyyppisiin remonttireiskoihin.

Toisten yrittäjien kanssa voi parhaiten sopia kunnon lounastreffit tai aamupäivän kävelylenkin ja tosiaan tuo, että etenkin säännöllistä 8-16 ma-pe työtä tekevän on vaikea ymmärtää minun pitävän vaikka maanantai päivän vapaata, kun viikonlopulle ilmaantuikin töitä ja suunnittelua.
Olen itse kulttuurialalla ja yrittäjäkavereissakin käsityöläisiä, kääntäjiä ja muita usein aika niukasti toimeentulevia. En siis itse koe kaipaavani "eteenpäin, kasvua kasvua!!" Tyyppistä seuraa, olemme ennemminkin luoneet oman tavan elää ja tulla (toisinaan kuten miten) toimeen ja se yhdistää. Vapaus toteuttaa ja luoda.
Hengenheimolaisuutta en koe dynaamisten puskijoiden kanssa. Arvostan toki heitä, mikäli jatkuvaa kasvua (miksi?) tavoitellaan omaa ja muiden hyvinvointia kuunnellen.

>> Olen yrittäjä. Jokainen pitkään yrittäjänä, menestyvänä yrittäjänä, tietää

Mutta kun et ole yrittäjä. Kirjoituksesi paljastaa sen heti alkuunsa. Koska selvästi olet tämän S24-mainosmedian oma palkkaama aktivointikirjoitusten spämmeri.

Opettelisit edes kirjoittamaan. Teet ja tuotat sellaista tekstiä, ettei heti paljastu se todellinen roolisi.

Yrittäjä et ole, ja tämä on 105% varmaa tietoa.

Yrittäjä se olen minäkin ollut jo likipitäen noin 25 vuotta aloitin nuorena armeijasta päästyäni oli jo toiminimi. Ei tämä niin herkkua ole ollut mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Nyt kun jo aikaa sitten on kaikki yrityksen lainat kuoletettu pois niin voi vähä vapaammin hengittää. Mutta vielä olisi tarkoitus tehdä koneinvestointeja kunhan tämä Suomen talossa saataisiin nousuun.. vaikkakin tietenkin viisasta olisi investoida näin lamaaikana mutta siihen en minä lähe.Kyllä tässä työvuosiakin olisi vielä 20v jos luoja suo.

Tuo aloittajan kirjoitustyyli on sellaista isossa firmassa olevan "idearikkaan" hörhelöitsijän kirjoitelmaa. Ilmeisesti hörhelö ei saa firmasta höpötyksilleen vastakaikua. Eikä hänen jatkuvaa "jalat maassa päät pilvissä..." örvellystään jaksa päivästä toiseen kuunnella duunissa enää kukaan.

Siitä sitten syntyy pääkopassa mielikuva, että kuinka omassa yrityksessä saisi täysin vapaasti painaa, ja siellä olisi sitä ymmärrystäkin. Kirjoittajan kuvaus on juuri tyypillistä sellaista tekstiä jota kirjoittaa sellainen edelleen palkkatyössä oleva unelmoitsija. Semmoinen joka ei ole vielä pyörittänyt omaa firmaansa vaikak 3..5 vuoden aikaakaan.

Vertailuksi, perheen perustemisestakin haaveillaan ja ajatellaan etukäteen, että se on sellaista lasten kanssa uimahalleissa käyntiä. On mökkeilyä ja ystäviä ja kaikenlaista kivaa nuorten aktiviteettia.

No, mökkeilyäkin siinä tietenkin on, mutta kyllä arkinen meno on samojen rutiinien toistamista päivästä toiseen. Hae tarhasta vie tarhaan, vie harkkoihin hae harkoista, huolehtimista että polttaako ne nyt tupakkaa tai alkaako vetää huumeita jne. Lukeeko läksyjänsä, pärjääkö elämässä, pysyykö terveenä.

Samanlaista kuluttavaa ja aika nopeasti arkiseksi ja raskaaksikin muuttuvaa hommaa se pennuista ja perheestä huolehtiminen on kuin yrittäminenkin. Kova huoli on perheestä, selviääkö se seuraavan vuoden yli, ja sama pelko on yrityksetäkin, että saadaanko tilauksia, kestääkö tuotteiden elinkaari jne.

Päällimmäisenä ei ole loppujen lopuksi se ajatus, että mistä saisin kavereita joiden kanssa lennokkaasti hörheltää. Saatais kerrankin puhua toinen toistemme suuhun yrittämisen rajattomasta ihanuudesta, ja molemmat ymmärtää ihan kybällä että mistä tässä kaikessa oikein on kyse

Ihan jotain pientä totuuden ripausta oli avauksessa. Siis sehän on selvää että useilla yrittäjillä ei ole yhtään ystävää. Eikä usein edes yhtään kaveriakaan.

Jos ei ole lapsuudesta saakka kaveruutta siirtynyt elämässä mukana, niin aikuisena niitä uusia kavereita aika huonosti enää löytyy. Sellaiset kanavat eivät enää ole psyyksessä itsellä eikä vastapuolillakaan oikein hyvin auki, että uusia ystävyyssuhteita enää syntyisi. Jokusia kavereita olisi hyvä olla, mutta niitä kaveruussuhteita on vaikea saada syntymään.

Kannattaako teillä noin niinkuin ylipäätään se yrittäminen/yritystoiminta?. Ja millä mittareilla te muut sitä mittate. Esim: onko pankki tili pullollaan ja onko mökki levyltä vai mikä se menestyksen mittari mahtaisi olla. ( suuri liikevaihto) paljon työmiehiä.

Tekisi mieli kysyä aloittajalta mihin sinä tuon tyylistä seuraa kaipaat ja luuletko tosiaan että sillä on jatkuvuutta..."Aina eteenpäin, jalat maassa päät pilvissä."

Eikä todellinen yrittäjä kerro toimintaideoitaan missään kahviseurassa jos niitä aikoo todellisessa elämässä toteuttaa.
Ettei vaan mene todellisuus ja kuvitteellisuus sekaisin :).

Oon tehnyt risusavottaa ja tehnyt kauppaa pörssissä.

Nykyään saa nukkua puoleen päivään, kauppaa teen 13.00-18.25 välisen ajan.Metsä kasvaa itsekseen kesäisin, korko ja osinko tuloja tulee sekä pientä kauppaa.

Säästän, en käy missään ja makaan sekä luen. Verotusta hoidan viikonloppuna/päivisinkin.

> Eikä todellinen yrittäjä kerro toimintaideoitaan missään kahviseurassa
> jos niitä aikoo todellisessa elämässä toteuttaa.

Kaikki sellainen omaa firmaa koskeva tieto, joka olisi haitallista olla omien kovimpien kilpailijoiden tiedossa, niin eihän sellaisia tietoja voi kertoa melkeinpä kellekään muille. Ei siis vaikka toisessa firmassa toimiville yrittäjäkavereille.
Tieto falskaa eteenpäin yllättävän helposti. Ja myös vuosikausia kertomisen jälkeen, jolloin kaveruussuhteetkin ovat voineet muuttua uuteen asentoon.

Kyllä näistä töllaisista voi (rajatusti) kertoa vain suunnilleen omalle puolisolleen ja aikuistuneille lapsille tai omille vanhemmille.

Uuden "jakamismallisen" Facebook-ideologian sisäistäneet ovat sitä mieltä, että tällainen ajattelutapa on huonosti tuottavaa, vanhanaikaista vainoharhaisuutta. "Mitä enemmän sä jaat ittestäs, sitä enemmän sä saat myös takaisin."

Ei vaan uppoa tuo jakamisen FB-ideologia meikäläiseen. Aika vaitonainen olen aika monista yritystoimen asioista.

Siksi sellaista kaveria ideoimisiin on melko turhaa avaajakirjoittajan tapaan etsiskellä, jolle mielelläni jakaisin ideoitani. Melkein pitäisi ensin mennä sen kanssa naimisiin.

Aloittaja tässä tervehdys,
onpas tullut paljon vastauksia. Muutamat kommentoivat että olenkohan yrittäjä ollenkaan, ja kirjoitustyyliänikin moitittiin. Selittäisiköhän se, että olen hyvin nuori. En edes lähellä kolmeakymmentä. Ehkä senkin vuoksi on tarvetta olla ystävien parissa. Ja niitä ystäviä on hankala löytää yrittäjänä, samalla tavoin ajattelevia ja muuta. Joku sanoi että aika pian huomaa duunarien kanssa että kateus nostaa päätään, se on totta, vaikka ei antaisi aihettakaan. Jokin siinä vain on niin erilaista, joku kirjoitti myös kultaisesta häkistä, se oli osuvasti sanottu.

> Selittäisiköhän se, että olen hyvin nuori. En edes lähellä kolmeakymmentä.

Ei selitä. Täysi-ikäisyyden raja maassa on 18 vuotta. Sinun ikäisesi miehet ovat yleensä jo käyneet armeijan, ovat opiskelleet ja osa on jo työelämässäkin. Kyllä tohon ikään(kin) mennessä voi ihmisen päähän kehittyä ihan järkevää ajattelua jo.

> Joku sanoi että aika pian huomaa duunarien kanssa että kateus nostaa päätään, se on totta, vaikka ei antaisi aihettakaan.>

Olet täysin tekaistu feikkipelle. Muka palkkatyötä tekevien duunarien kanssa puhuminen on sinulle karmean vaikeata. Kyllä niiden kanssa täytyy osata puhua, ja normaalijärjelklä varustettu ihminen osaa myös.

Omista tuttavista 90% on juuri palkkatyöläisiä, ei niitä yrittäjiä ole lähipiiriin kovin montaa siunaantunut.
En koe mitään vaikeutta puhua duunarien kanssa tietyllä tavalla ja yrittäjien kanssa hiukan toisella tavalla. Ero puheissa ei edes ole kovin suuri. Kyllä ne duunarit ovat yhtä pitkälle koulutettuja kuin minäkin, ja myös tietävät yrittämisestäkin ihan kiinnostavan määrän asioita. Osaavat lukea omat sanomalehtensä ja niiden taloussivustot ym.

No, toivottavasti löydät niitä etsimäsi tyyppisiä puhekavereita ja höseltäjiä. Saatat vaan yllättyä että kyllästyt niidenkin kanssa puhumiseen ja menemiseen parissa vuodessa. Ihminen itse muuttuu ja maailma muuttuu ja asenteet muuttuu koko ajan.

Yrittäjiä on monenlaisia.
Yrittäjä, joka aloittaa tyhjästä ilman ainuttakaan asiakasta, on joskus ihmeissään kun tapaa "yrittäjiä", jotka eivät ymmärrä mitään (kärjistys) yrittämisestä. Sitten selviää, että he ovat ostaneet/perineet yrityksensä, valmiilla asiakaskunnalla tai kaikista hurjimmassa tapauksessa heidän entiset työnantajansa ovat tuupanneet heidät "yrittäjätyöntekijöiksi".

Aika metsään menee monella kirjoittajalla oli sitten yrittäjä vs duunari.

Minun kokemukseni mukaan ...olen se yksityisyrittäjä ja kaffipöytä keskusteluissa "kotona" ei voi puhua järkevällä tavalla sen liukuhihnatehtaalla olevan duunarit kanssa samalla tavalla kuin toisen yrittäjän.

Ei se duunari ymmärrä minun projekteja Tekes kuvioita verotuksen osakeyhtiö asioita ja Viron yhtiön perustamista. Hänellä on vaan se 8-17 työ tuntuu ei sitä kiinnosta ja ehkä se kateus.

Aloittaja selvästi on nuori ja aloitus ärsytti monia. Ei silti sorruta ilkeilyyn tällä palstalla, ja kuten näkyy, avaus oli kuitenkin myös kiinnostava. Itsekin jäin pohtimaan ystävä- ja kaveripiiriäni. Keskustelut kulkevat lähes kaikkien kanssa aika laajalla akselilla, mutta kyllä toki luovan ka elämästä kiinnostuneen ihmisen kanssa on kiva pallotella yritysideoitakin (jos siis ollaan ihan eri alalla)

Pidetään tämä palsta edelleen kannustavana ja kiinnostavana.
"Muka palkkatyötä tekevien duunarien kanssa puhuminen on sinulle karmean vaikeata." <- esimerkiksi minä en kyllä lukenut kenenkään sanoneen puhumisen oleman karmean vaikeata. Ei jakseta provosoitua kaikesta, vaan muistetaan käyttäytymissäännöt ja kiva fiilis myös täällä. Kivempi kaikille.

Minä ymmärrän aloittajaa hyvin.. Olen kolmekymppinen it-alan yksinyrittäjä ja kaiken lisäksi nainen. Eipä paljon löydy samanhenkistä seuraa. Avomies yrittää toki ymmärtää, mutta varmasti ottaa välillä päähän kun lähtee aamulla töihin ja minä "saan" jäädä kotiin.

Omista ystävistä ja lähipiiristä ei juuri kukaan edes ymmärrä sitä mitä päivisin teen ja yritystoiminnallani tavoittelen. Eivätkä myöskään sitä, että varsinkin omalla alallani kasvun mahdollisuudet ovat rajattomat, mutta menestys ei tule salamannopeasti vaan vaatii työtä ja enemmän työtä. Vähän väliä joku kysyy milloin olen hakemassa "oikeaan" työhön, tai miksi en hanki lapsia vaikka olen päivät kotona :)

Olen kokenut facebookin yrittäjille suunnatut ryhmät (sekä suomalaiset että englanninkieliset) parhaiksi paikoiksi saada edes jonkinlaista kontaktia oman alan ihmisiin.

> Ei se duunari ymmärrä minun projekteja Tekes kuvioita verotuksen osakeyhtiö
> asioita ja Viron yhtiön perustamista.

Minäkään en ymmärrä sinun Tekes-kuvioista mitään. Kaveri haki kymmenkunta vuotta sitten Tekes rahaa, ja saikin 11.000 € verran. Hirveä paperisota oli tuossa, sitten piti suostutella joku tiettu, ihme "työvoimatuettu Itä-Suomen konepaja" tekemään se suunniteltu rekkule. Eihän ne osanneet, rahat meni mutta tuotetta ei tullut jne. Toisten ei hae enää Tekes rahaa tämä kaverini.
Ei mulla silti tuon enempää juteltavaa Tekes-kuvioista olisi sinun kanssasi. Muuta kuin tietysti kuunnella sinun tekes-jaarituksiasia tuntikaupalla.

> Hänellä on vaan se 8-17 työ tuntuu ei sitä kiinnosta ja ehkä se kateus.

Opettele puhumaan vaikka urheilusta tai liikunnasta tai muista harrasteista. Menee sinunkin elämäsi ihan hukkaan, kun kyttäät joka paikassa että osaako tuo tai tuo duunari tai yrittäjä puhua mun kanssa älykkäästi. Puhua mun Tekes -projekteista ja Oy:n veromurheista.

Pahaa pelkään että olet aikamoisen väsyttävä juttukaveri, ihan kenelle tahansa.

Yrittäjät on ihan omanlainen ihmistyyppi ja yrittäjä viihtyy parhaiten samankaltaisten parissa. Sekin on selvää, että yrittäjää ymmärtää vain toinen yrittäjä.

Näin menee ja on huomattu! Se on vähä sama juttu jos harrastelet sijoitustoimintaa ja toinen ei. Puhu nyt siinä sitten sijoittamisesta kun toine ymmärtää yhtäpaljon kuin sika pohjantähestä.

>>Elikkä menetin yrittäjästatuksen tänään kun myin yritykseni. >>

Kerropas hiukan, että millä toimialalla toimivan yrityksen myit?

Jossain vaiheessa omaakin pitää alkaa omalta kohdalta lopetella. Mutta olen ollut uskossa että nyt ei olisi hyvä aika myydä. Ei nykysellään saa oikein hintaa.

Rakennusalalla toimin. Alalla ei oikeastaan ole merkitystä kun yritystä myydään. Lainalaisuudet on samat kaikille. Yrityksen pitää olla kannattava ja sillä pitää olla tulevaisuutta myös ilman entistä omistajaa.

Ei kannate suuttua kärkkäistä kommenteista jos kirjoituksessaan puhuu sivusuun duunarit lyttyyn. Olisi kirjoittaja voinut esittää asiansa hienovaraisemminkin väheksymättä ketään. Kyllä duunareissakin voi olla niitä jotka ymmärtää yrittäjyydestä paljonkin.. Mutta se kiinnostus onkin sitten eri asia. Ja kateus voi nostaa päätään ihan kenellä tahansa, kun aletaan puhua tuloista. Ja se jolla on tarve pullistella toiselle tuloillaan on kyllä jotain itsekeskeistä, että menis maku olla sellaisen henkilön seurassa millään tasolla olipa henkilö sitten yrittäjä, työtön tai duunari. Kyllä minullekin tuli aloittajan tekstistä kuva, että jollakin tasolla on kusi noussut hattuun. Noh, meitä on moneksi, kaikki ei vaan osaa kirjottaa mitään järkevää ulos.

Up

"Tarvitsisin palavasti kaltaistani seuraa. Intohimoista, voitontahtoista,
pelaajaa. Ihmistä joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä. Aina eteenpäin,
jalat maassa päät pilvissä."

Loistava avauskirjoitus! Ja luulenpa että MINÄ olen juuri se ihminen, jota tässä haetaan. Päät pilvessä mennään täälläkin.

Älä alkaa yrittäjäksi! Saat ikuisen katkeran suolaisen kateuden jyvän niskaasi. Niin ystävät entiset duunikaverit sukulaiset ja puolitutut kadehtii sua. Ja kaiken kukkuraksi kolleekat yrittäjät.