Tunnetko Raamattua?

Hep-

Heräsin yöllä -juon teetä. On tapana istahtaa konellee yöheräämisessä.


Ollaan tekemisissä Ilm 13 luvun kanssa.

Danielin kirjassa on profetoitu vallasta Dan 7:7-8, 20-25, 8:9-12.
Sama valta tuhosi Jerusalemin 70 jKr; Matt 24:15-20.
Samanlaisesta vallasta, joka olisi Kristuksen "sijaisena" ihmisjohtajineen koskee 2 Tess 2:1-4.

Huomaa nyt ensisiksi että luku alkaa aikajaksolla, jossa on kyse 1260 vuoden aikajaksosta; =42 kuukautta = 30x42 on 1260.
Kyseessä on valta 1260 vuoden aikana.

Huomaa että Ilm13 luvussa on kaksi maailmanvaltaa yhdessä.
Nuo vallat ovat varsin vetoavia ja suureen määrään ihmisiä vaikuttavia.

"Tulen taivaasta tuleminen" minusta voisi viitata sellaiseen mitä ihminen nyt pystyy armeijan avulla taivaasta alas tuomaan, mutta on vain minun ajatus tässä.
Minulla ei ole profetian lahjaa.

Huomaa että peto on saanut kuolinhaavan, ja peto "nukkuu" eli ei tee sellaisia tekoja nyt, jae 3, mutta jossakin vaiheessa peto herää tekemään tekoja että peto on tunnistettavissa.

Huomaa nyt että erilaisilla Raamattua lukevilla piireillä on omia petospekulaatioita.

Ajatus että sunnuntai olisi pedon merkki johtuu kahdesta asiasta;
1.) Martti Luther haukkui paavin pedoksi. (Adventtikirkko ja minä emme hauku paavia pedoksi. -Kukaan ihminen ei synny valmiiksi tuomittuna pedoksi Raamattuun kirjattuna.) _Kyseessä on siis maailmanvalta, ja kaksi maailmanvaltaa yhdessä Ilm 13 luvussa petotoiminnoissa. "Petovalta" on taas sitten Jumalaa vasstustava valta, niitähän piisaa. Osasta Danielin kirja profetoi, miten yhden ilmansuunnan valloilla on jatkuvuutta maailman historiassa.
2.) Keskiajan kirkko julisti sunnuntain oman valtansa merkiksi muuttamalla Jumalan säätämän päivän (1 Moos 2:1-4) viikon seitsemänneltä päivältä viikon ensimmäiselle päivälle; auringon päivälle= sunday:lle.

Minä sanon nyt tähän että kirjoitin sitä tietoa mistä ymmärrän asian johtuvan.
Minä sanon myös tässä että huomioi ettei ihminen ota "pedon merkkiä" jos ei itse ajattele, ja itse niin ymmärrä tekevänsä.
Vuosisatoja on ollut hurskaita ihmisiä joilla ei harmaata hajua ole lepopäivän muutosasiasta, ja nämä ovat syyttömät.
Minä sanon myös että on paljon ihmisiä, jotka viettävät elämäänsä uskossa Herrassa Jeesuksessa vilpittöminä omassa tunnossaan Jumalan edessä päivästä riippumatta.
Minä sanon myös että lepopäivä on "Herran päivä" ja tälle päivälle sattuu suuri merkitys Jumalan palveluksen käytännön elämässä historiassa ja tänään. Ei kukaan maanantaina kirkkoonkaan mene.
Ymmärrän että Adventtikirkossa tunnustetaan Jumalan omiksi vilpittömät uskossa elävät ihmiset päivästä riippumatta. "Vilpittömät"= tarkoittaa puhdasta omaatuntoa omassa tietomäärässään Jumalan edessä.

Kerroin tuota logiikkaa, että se johtuu Lutherista ja keisarin keskiajan kirkon päätöksestä koskea Jumalan säätämään lakiin; että laista otetaan yksi käsky pois, ja yksi käsky jaetaan kahtia että luku 10 säilyy. Dan 7:25.
Noin on menetelty keskiajalla!
Keisari Konstantionus suuri 7.3.321 sääti lain, jossa käsky kuu Jumalan säätämän päivän suhteen; "....siirretään auringon kunnianarvoiselle päivälle...."

Aina maailman historiassa on 1 Moos 2:1-4 lähtien ajan loppuun saakka niitä joilla ei ole mitään tekemistä lepopäivämuutoksen kanssa, vaan viettävät päivää jota ei ole siirretty viikkojärjestyksessä. Suomessa viikkojärjestys muuttuui 1.1.1973 lukien.
Sunnuntaista tuli 7:s päivä 1.1.1973 Suomessa.

Tässä on se logiikka minun ymmärtääkseni, mistä on kyse suhteessa Raamattuun pikaisesti.
Kukaan ei tee sellaisia tekoja (Ilm 13) mikään taho tänään, että peto ja pedon merkki olisi tunnistettavissa tavalliselle porkkanan viljelijällekin, eli ei pedon merkkiä kukaan ota tänään -siis som vanligt "tavis" ihminen, jolla ei mitään ymmärrystä ole näistä asioista mitä historiassa on tapahtunut.

Ihmisen ratkaisu pedon merkistä on siis ihmisellä aina itsellään omassa tunnossa.
Tästä ratkaisusta persoona itse vastaa Jumalan edessä. Ei siitä ihmisille vastata koskaan. Jumalan edessä pedon merkin ihminen ottaa siis.
Jos ei päivästä viikon jäjestyksessä mitään ymmärrä itse ajatella, niin ei ole omallatunnollaan mitään painolastia ja syyllisyyttä tietenkään.

Herran päivällä on oma merkitys aina ollut suhteessa Jumalaan. Päivä on Herran säätämä, että ihminen pystyisi Herran yhteydessä.
Hebr 12:14 koskee tietenkin kaikkia viikonpäiviä, mutta Herran päivällä on aina erityinen merkitys.
Lepopäivän merkitys ihmisen hyvinvoinnille, ja Jumalan palveluksessa on suuri.

Jos ihminen elää uskossa on turhaa pelätä että olisi pilkannut Pyhää Henkeä.
Jos Jumalan Henki puhuttelee uskosta ja synnistä on vielä hyvin.
Jos ihmistä ei viikonpäivä vaivaa, ei ole syyllisyyttä omalla tunnolla, ja siitä vielä huoleti.
Synnin ihminen tekee itse, ja synnistä Jumalan Henki puhuttelee ihmisen omaatuntoa, ja tietoisuutta ratkaisuun pääsemisen hyväksi, ja Henki pyytää ihmisen omaa tahtoa Jumalan puoleen.

yst. t. jarinhotelli

Lisäystä edelliseeni aloitusviestiin vastausta;

- Jumala on rakkaus 1 Joh 4:8. ja lepopäivän luonne Jes 58:13-14 on rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin, -rakkaus läheisten seurassa.

ON tietenkin selvää että päivän vietto on rakkauden -ei riidan asia; Jes 58:13-14.

"Rakasta lähimmäistäsi" --

Päivän vieton keskustelu ja käytäntö kaikessa ollaksensa kristillistä Herran tahtoa, pitää sujua kaikki rakkaudessa siis.
Kaikki mikä ei ole rakkautta, ei voi olla kristinuskoa Herrassa Jeesuksessa.

Jos rakaus teoista puuttuu, voi olla aina varma ettei olla Raamatun hengellisen kristinuskon kanssa tekemisissä!

t. jarinhotelli

Väitätkö Jari, että tämä TULKINTA on ainoa mahdollinen ja oikea? Sitä ei kuule kukaan tiedä, mikä tulkinta on oikea ennen kuin Jeesus saapuu. Minusta on yks hailee aloittajan ja Jarin pyristelyt. Tärkeämpää on, että muistaa pyhittää lepopäivä. Ennustukset eivät ole kovon tärkeitö tavallisennkristityn ekontiellä. Hän ei niiden toteutumiseen pääse vaikuttamaan kuin mahdollisesti omalta kohdaltaan. Adventistille tosin profetioiden näennäisellä ymmärtämisellä voi olla tuhoisa vaikutus: ylpistyminen ja me ja muut leiriin jakautuminen, jolloin Kristuksen rakkaus on vaarassa.

Lisäys siihen mitä kirjoitin;

Minä en ole Adventtikirkon jäsen. En suorita mitään maallikkotehtävää.

Olen ollut 10- vuotta vapaa kaikista kirkon säännöstöistä; 1.6.2006- lukien.

Olen keskustelija foorumilla. > 100% yksityiset Raamattu-harrastukset minulla.

En kirjoita protestia kirkoille. Erilaisista henkilökohtaisista liikarasitus ja henk. koht. inhimillisistä syistä minä pysyttelen uskonnollisten ja ja hengellisten liikkeiden jäsenyyksistä ulkopuolella.

Minä en niistä ristin sieluakaan ole ottanut koskaan, enkä ota itselleni johtajaksi, tai esimiestuomariksi.

>>> Ollaksensa esimiesasemassa minuun on pakko olla minun kanssani solmittu työsopimus, josta näen minkälaiseen alaistaitoon minun tulee orientoitua!
Oikeutta voi istua vain maan perustuslain mukainen tuomioistuin.
Yhdistystoiminnoissa, seurakunta-etujärjestö-yhdistystoiminnoissakin kaikki päätökset tulee tehdä toimielimessä hyvää hallintotapaa noudattaen.
Paappojen mielivallalle ei tarvitse korvaansa lopsauttaa. Uskonnolliset yhdistykset ovat täynnä "vastuunkantajia" jotka ovat ajaneet omat perhe-etunsa, ovat pyytäneet omaa kunniaansa, ja etsivät itselleen viihtyvyystekijöitä vastuita kantaessaan.
Nämä eivät hoksaa vierasta tervehtiä, jos ventovieras saapuu kirkkoon.
Näiden turhan paljon vajavaisten ja rajoitettujen mielivallalle en korvaani lopsauta.
Vietän eläkepäiviäni harrastuksieni parissa.
> Kaikki mikä ei ole toimielimen (hallitus/johtokunta) päätöstä, on mielivaltaa.
Toimielin ja toimielimen jäsenet kantavat juridisen henkilökohtaisen- ja ryhmävastuun kaikista päätöksien vaikuttavuuden tuloksista.
> Minä en ole tehnyt mitään sopimusta koskaan että minulla pitäisi olla puoli tusinaa johtajia, joilla ei ole legitiimiä ja laillista esimies-johtaja-tuomarin virkaa minuun.
Tilivelvollisuus subjektia kohtaan on aina olemassa kaikesta subjektia koskevasta päätöksenteosta, informaalisuuden velvollisuus.
Joku älypää voi keksiä jopa luulla että taloyhtiössä naapuri muuttuu naapurilleen johtajaksi?! > Uskonnollisissa liikkeissä on paljon ihmisiä joilla ei ole ymmärrystä johtamisesta, eikä hyvästä hallintotavasta.
- Mielivallalle ei kukaan ole velvollinen koskaan, -kenenkään mielivallalle mieluisaksi.
Nykyajan yhteistyökykyiset ja kouluteut ihmiset eivät autoritaarisen vallan alle alistu koskaan, vaan ovat nk. matalan mallin organisaation ihmisiä, ja ottavat vastuuta ja haasteita, -eivät odottele pöydän alla odottamassa hitaasti tippuvia käskytyksiä jonkun pöydältä vertikaalisessa järjestyksessä.
En ole koskaan otanut itselleni vanhempaa, en esimiestä, en johtajaa, en tuomaria- eläkeläiseen ei moisia virkoja saa millään konstilla.

Adventtikirkon rakenne on sillä tavalla kunnossa, että toimielimiin, valitaan sekä palkkalaisia, että työntekijöitä.
> Kuitenkin tulee huomioida ettei toimielimessä ole esimiestä ja johtajaa toiselle, -äänestyslappu on jokaisen itsenäinen toimivalta. Jokaisen vastuunantajan tulee orientoutua toimielimen alaisuuteen. Toimielin voi erottaa puheenjohtajan; mm. esim. seurakunnan vanhimman.


t. jarinhotelli

Lepopäivään löytyy tietoa täältä;

http://kirjasto.adventist.fi/28-opinkohtaa-sapatti

Minäkin olen asiasta kirjoittanut;

http://jarinhotelli.blogspot.com/2011/03/kristityn-lepopaiva.html


t. jarinhotelli

Kielsikö Jeesus Raamatussa palvomasta Jumalaa ja lepäämästä sunnuntaina, lauantaina tai muuna viikonpäivänä?


Tuo väittämä oli jo Eedenissä, hyvän ja pahantiedon puulla. Ja vastaus on.
Kielsi. Jumala kielsi kultaisen vasikan rakentamisesta - jossa ihminen tekee näköisensä jumalan ja palvoo sitä.
Se jumalankuvanne - kultainen vasikka, se pitää polttaa - jauhaa tuhkaksi ja juottaa teille.

Se käsitys - lepopäivästä on monisäikeinen maailmassa.
Viideltä saunaan, ja kuudelta putkaan, se on työmiehen lauantaipäivä. Hän lepää kanssa.
Se ei kunnioita Jumalan Sanaa ja kirjoituksia.
Herra erotti seistemännenpäivän - eli sapatin ja syy on Jumalantyö - pelastukseksemme.
Saamme levätä ja Herra palvelee ihmistä - rakkautensa kautta - Pyhässä Hengessä.
Siinä luotu Jumalankansana kunnioittaa Herraa - kumartaa Häntä ja tottelee kirjoituksia.
Hänet Herra tuntee.
Sitten mennään perinnäisoppeihin, joissa tuomio on kovempi opettajille ja tuomio lähtee Jumalan huoneesta - ennenkuin se kohtaa jumalatonta.

Siinä Herra sanoo ihmisille - "En tunne teitä, te laittomuuden tekijät", ja Jeesus Sapatin Herra sanoo: " Te eksytte, KUN ette tunne kirjoituksia"! ja muistamme raamattuun muistiinmerkityn tapauksen - kun Perkele yritti langettaa omin sanoin ja ohjein itse Sapatin Herran. Mutta, Hän ei langennut ja kehotti seuraamaan Hänen esimerkkiä.

Siis - opetuksellisesti - emme KIUSAA Herraa jatkuvalla herjaamisella, kuten palstalla jollain on päivittäinen tapa. Vaan KUULIAISUUDESSA seuraamme Vapahtajaa - koska Hän Lunastuksellaan on verellään pessyt sydämen - uudestisynnyttänyt ja laittanut Uudessaliitossa lakinsa sydämeen, että tiedämme TIEN mitä käydä elämäntiellä, emmekä kyseenalaistaisi Sanaa. Se on Hänen edessää kumartamista ja sanomista - Jeesus Kristus on Herra! ts. Luoja Jumala - kaikki on Hänen työtään ja HÄntä varten, sekä Hänessä.

Siksi Jumalankansa - vaeltaa ja ON Jumalan työnä myös sapatissa kumartaen kirjoituksiin vetoamassa - emme ole evoluution tulosta - emme pelastu omintöin, - emme tee kultaista vasikkaa - vaikka kuinka hyvältä hedelmältä näyttäisi ja rienaajan henki kyseleisi vedoten vanhaan aadamiin, että onko Jumala sanonut jne.

Ei - vaan Jumalan tahto on jo ennen Ihmisen luomista päätetty - että sen Hengessä Jumala pelastaa ja antaa lopullisen sapatinleponsa meille, siis Jumalan Jahven kansalle.
Muita jumalia ei ole. Ja aivankuin matkalla vietämme Herran "kuoleman" muistoa - sovituksesta - me vietämme "Sapattia" - koska se on Jumalan työ meissä ja kumarramme Häntä - emme kumarra ihmisten perinnäissääntöjen kultais- vasikan näköisten jumaline alttaria. Vaan Häntä . joka on luonut ja pyhittänyt kaiken..
Siksi Jumala palvelee meitä - Olemme Jumalantyö. Ja kun Hän on kattanut pöytänsä eteemme - turhaan on maailman ja muotojumalisten tanssia kultaisen vasikkansa edessä ja hokea päivästä toiseen, että miksi ette tanssi kanssamme. Olemme tehneet vasikkammme - katsokaa.

Tässä on syy. Pyhässä Hengessä ei hapate sekoitu happameen vaan se on perattu sydämestä pois ja Henki on VOIMA - pitämään Hänen tahdostaan kiinni.