Joopajoo - kavereita on aina silloin kun nillä tulee riitaa miestensä kanssa tai jotain muuta mielipahaa jota täytyy mulle purkaa. Muuten ei mun seura kiinnosta, kuulumisista puhumattakaan. Oon niin v.ttu täynnä sitä että muhun otetaan yhteyttä vain silloin kun tarvitaan joku likasanko johon kaadetaan kaikki paska. Soitetaan ja puhutaan tunti putkeen kuinka on vaikeeta ja blaablaa, ei ees kysytä mitä MINULLE kuuluu. Sitten kadotaan taas kuukausiksi, eikä ees vastata jos laitan viestiä, puhumattakaan jos pyydän vaikka kahville.
Näitä kavereita riittää, livessä ja FB:ssa. Vietän kuukausia täysin yksin, ilman että kukaan "ehtii" = lue huvittaa tavata, vaikka kuinka ehdotan erilaisia toimintoja ja tapaamisia. Ainoat kontaktini on kauppojen kassat ja satunnaiset tapaamiset lähisukulaisten kanssa (lähinnä auttelemista puolin ja toisin, eikä mitään yhdessä tekemistä). Satuttaa kun niissä harvoissa kontakteissa ihmiset kehuvat miten tässä järkätään juuri tyttöjen iltaa ( mutta minua ei kutsuta mukaan!), ja käytiin just sillä tai tuolla porukalla reissussa/ lounaalla/ festareilla jne. Varsin hyvin tietävät yksinäisyyteni, mutta mukaan ei huolita.
Olen selvästikin totaalisen epähaluttua seuraa. Sama paska tilanne sekä kaveripiirissä että miesten suhteen. En vaan ole kiinnostava. Kaikkea on yritetty: yksin matkusteluun kyllästyy eikä ole varaakaan, on käyty festarit, livekeikat, baarit, yökerhot, metsälenkit, työväenopiston kurssit, vapaaehtoistyö, seurakunnan tilaisuudet. Kyllä se vaan on niin, että ihmisillä on jo verkostonsa aikuisena, eikä siihen mahdu uusia ihmisiä mukaan.
Vuodesta toiseen samaa paskaa. Nyt vielä työttömänä, eikä ole sitäkään vähää ihmiskontakteja kuin työssäkäyvillä yksinäisillä. Toisaalta, on se varmaan raskasta esittää työssä onnellista ja selvityjää, kun on todellisuudessa kaiken vapaa-aikansa yksin. : (
Kaikki tämä vuosien yksinäisyyskierre on johtanut masennukseen, johon ei lääkkeet auta. Käyn depressiohoitajalla, josta ei käytännön hyötyä ole, koska eihän hän voi ymmärtää miltä minusta tuntuu kun en kelpaa kenellekään missään muodossa. Lopetin asiasta valittamisenkin jo vuosia sitten, kun olin muutaman kerran erehtynyt kertomaan kavereille pahasta olostani ja yksinäisyydestä, niin sain vastaani vain ärsyyntyneitä ilmeitä, että "pilaan heidänkin elämänsä jos olen negatiivinen" että positiivisella ajattelulla saan kaiken mitä haluan tässä maailmassa. En ole sen jälk enää puhunut mtn negatriivista kenellekään, paitsi depressiohoitajalle. Hän on neuvonut kertomaan kavereille suoraan miltä minusta tuntuu, mutta kun aikoinaan niin tein, minua alettiin vältellä kuin ruttoa.
Olen kuin kerjäläinen kadulla; kaikki näkevät minut ja tietävät tilanteeni, mutta jokainen esittää ettei huomaa minua, ettei tarvitsisi puuttua asiaan.
Odotan kauhulla taas kesää. Viime kesänä olin yli kuukauden yksin kotona, ketään tapaamatta. Toivoin saavani töitä tänä kesänä, ettei tarvitse itkeä kotona, kun muut menee mökeille, matkoille, festareille ja istuu terassilla pariskuntina tai tyttöporukassa.
Valivalivali - olen puhunut. Kai tänne ees saa valittaa.
Hätävara ja likasanko
14
477
Vastaukset
- Yksinajatelia
Moi haluaisin keskustelua sun kanssa.yksi elävä nainen en lesbo
- ödjösopu
Millä suunnalla masistelet? Kuinka vanha olet?
- Aikuisenyksinäisyys
Sen ikäinen, että lapset muuttaneet jo omilleen. Keski-Suomi.
- Geni.Tal
Pääsiäinen lähestyy kuin höyryjuna. Haluasitko keskustella munasta, sen kestävyydesta ja käyttökohteista?
- Aikuisenyksinäisyys
Työnnäpä kuule pääsi siihen mämmin näköiseen eritteeseen, jota tulee sulta sekä etu-että peräpäästä!
- EiNoinVähästäPillastuta
"Työnnäpä kuule pääsi siihen mämmin näköiseen eritteeseen, jota tulee sulta sekä etu-että peräpäästä!"
Toi sun reagointisi kertoo paljon. Tuohon olisi ollut hyvä olla vain vastaamatta tai ottaa huumorilla. Ehkä voisit hillitä kipakkuuttasi, niin joku voisi viihtyäkin seurassasi. - Aikuisenyksinäisyys
Vastasin sairaaseen huumoriin sairaalla huumorilla.
- älä.syyllistä
EiNoinVähästäPillastuta kirjoitti:
"Työnnäpä kuule pääsi siihen mämmin näköiseen eritteeseen, jota tulee sulta sekä etu-että peräpäästä!"
Toi sun reagointisi kertoo paljon. Tuohon olisi ollut hyvä olla vain vastaamatta tai ottaa huumorilla. Ehkä voisit hillitä kipakkuuttasi, niin joku voisi viihtyäkin seurassasi.Sinusta siis yksinäisyys johtuu luonteen vioista, koska kaikki muut ihmiset ovat muka niin täydellisiä ja virheettömiä? Ja kykenet yhden viestin pohjalta psykoanalysoimaan toisen ihmisen luonteen ja leimaamaan hänet kipakaksi ja sen vuoksi ikäväksi seuraksi? Hohhoijaa.
- pitäkäätunkkinne
Tosi tuttua. Kuin omaa kirjoitustaan lukisi. Samat ajatukset olen käynyt läpi monen monta kertaa. Et ole epähaluttua seuraa ja olet varmasti oikein kiva ihminen, ihmiset ovat vain niin ajattelemattomia ja itsekkäitä, kun itsellä on hyvin.
Minuun otettiin myös yhteyttä vain vaikeuksissa tai "yksinäisyyttään" jos muu perhe tai muuta kaverit oli lähteneet hetkeksi jonnekin treeneihin, reissulle ym.
Silloin oli rajallinen hetki aikaa minulle, eli niitä valituspuheluita tai tapaamisia.
Olin olemassa vain kun muille sopi. Aina muitten ehdoilla mentiin.
Aika yksipuolista "ystävyyttä", olla käytettävissä kun muilla on tarve.
Myöhemmin muitten lapset aikuistuivat ja tuli avioeroja, silloin olisin ollut "rautaa".
Kysyntä oli kova. Seurani olisi aina kelvannut tuskan lievittämiseen ja uuden miehen etsimisessä auttamiseen.
Kuinka ollakaan, sattumalta olin itse löytänyt elämänkumppanin, minun ei tarvinnut enää alistua hyväksikäyttöön "ystävyyden nimissä"…
Ajattelin mielessäni kuten pääministeri Sipilä eräässä tilanteessa sanoi:
"Pitäkää tunkkinne !" - akvaariorakkaus
Itse en tunne itseäni lainkaan yksinäiseksi, kun liikun vaikkapa ulkona. Ja itselleni kaupan kassat ja työväenopiston porukka ovat sosiaalisia suhteita. Mitään tarrasuhteita en edes haluaisi. Ihmiset suhtautuvat niin eri tavoin asioihin. Itselläni on tosin muutama miesystävä, joista yhteen yhteydenpito on lähes päivittäistä puhelimen avulla (varattu mies, mitäpä siitä).
Ehkä kannattasi määritellä uudestaan se, mitä on realistista odottaa ihmissuhteelta? Totta on, ettei aikuisena ystävyyssuhteet tule ikinä olemaan samaa kuin lapsuudessa. Katsot asiaa masennuksen filtterin läpi. Masentuneet ovat toki realistisempia kuin maanikot, mutta vääristää masennuskin todellisuuskäsitystä.
Heitä menemään sinua likasankona pitävät "ystävät". Ei hyödytä pitää kiinni toimimattomista suhteista. Kun luopuu vanhasta, saa tilaa uudelle. Toimimaton suhde vie vain energiaa joltain rakentavammalta.
Mitä jos hankkisit lemmikin?- Aikuisenyksinäisyys
Valitettavasti olen niin pahasti allerginen etten voi ottaa kotieläimiä.
Ihmiset ovat hyvin erilaisia, toisille riittää kun sanoo kaupankassalle päivää pari krt viikossa. Toiset tarvitsevat ihmisiä joiden kanssa jakaa jotakin. En etsi suhteita joissa ollaan kuin teinit/ liimattuna yhdessä. Olisi vain kiva jos olisi joku jonka kanssa puhua vastavuoroisesti, mennä joskus kahville, tarjota ystävälle kotona hyvä ateria ja lasi viiniä, käydä kävelyllä tai konsertissa silloin tällöin.
Varmasti muut yksinäiset ymmärtävät mitä tarkoitan..
Toimimattomia ystävyyssuhteita olen siinä mielessä ajamassa jo alas, etten enää viitsi ehdotella tapaamisia, kun kerta eivät ehdi minua tavata. Ihmettelen vaan, miten älykkääksi luokitellut ihmiset, jopa psykologiaa ym. opiskelleet ja hoitotyötä tekevät ovat niin täysin sokeita omalle käyttäytymiselleen.
En varsinaisesti katso asioita masentuneen lasien läpi, koska ainoa syy masennukseeni on jatkuva yksin oleminen. Olen erittäin sosiaalinen luonne ja puhun tuntemattomille bussipysäkeillä ym.julkisilla paikoilla. Kokemukseni mukaan en vain kelpaa menestyneiden, perheellisten ja parisuhteessa elävien seuraan. Nuorena olin aina se 3 pyörä, ja katsoin vierestä kun kaverini pussaili poikakaverin kanssa. Reissussa ja baareissa ym mut jätettiin aina yksin kun ne meni kutemaan jonnnekin. Nyt vanhana en sit kelpaa ees kylään kahville, jos mies on kotona. Siis en edes muista milloin olisin ollut jossain kylässä normaalisti istumassa pari tuntia kahvia juoden. Jos joku on armollisesti suvainnut tavata mut, se tapahtuu aina ulkona tai kahvilassa tmv. Aika outoa.
- SeuraksiTaiEi
Mulla taas on niin että olen ehkä kiltin ja nössön oloinen, niin että munsta yritetään saada jonkinlainen hovineiti tai palvelijatar - pitäisitkö mun takkia, kun menen sovittamaan yms.
Viime kesänä tein siitä täydellisen lopun. Yksi soitti ja pyysi seuraksi yhdelle leirille, kun ei "kehtaa mennä yksin". Eka kertaa vastasin hänelle että sori, ei sovi. Sen jälkeen en ole hänestä kuullut eikä vastaa emailiinkaan.
Valitsemaan siitä sitten, ole joko seuraneiti tai yksin. - HereNow
Aloittaja mua kiinnostaisi tutustua suhun ja haen aitoa ystävää. Taustalla samanlaista moskaa mitä oot kokenut joten en käyttäis ketään ihmistä kuten mua on käytetty.
Etsin oikeita kavereita näkemään ilman että jauhetaan sosiaalisissa medioissa kiireestä ja niistä hienoista iltamista joihin ei itse ole tervetullut. Mulla on paikka elämässä ihmistä varten ja aikaa niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Tietty hyviin juttuihin seuraa kuten festareille, keikoille ja mihin vaan. Pääasia että viihtyy molemmat ja jutunaihetta ei pelätä on se sitten hyvää tai huonoa koska vanhoja kokemuksia kuitenkin taustalla.
Jos aloittaja kiinnostaa niin laitan säpon.- aikuisenyksinäisyys
Kyllä kiinnostaa! Laitatko meilin, niin laitan sulle viestiä. : )
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 743300
- 2012852
- 222676
- 492628
- 212514
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412345Miten hitsissä ulosoton asiakas?
On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez2101813Törmättiin tänään
enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v241757- 371620
- 181476