sote-uudistusesitys tulee kaatumaan

Hallituksen esitys sote- ja maakuntauudistukseksi ei tuo ratkaisuja palvelujen tärkeimpiin ongelmiin, kuten perustason resurssien puute, eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa, ennaltaehkäisevän toiminnan vähyys ja asukkaiden vaikutusmahdollisuukisen puute. Esitys ei johda terveys- ja hyvinvointierojen kaventumiseen. Päinvastoin. Se lisää niitä. Hallituksen esittämä menokehyksen leikkaaminen 3 mrd eurolla, palvelujen yhtiöittämispakko ja ns. valinnanvapaus heikentävät lähipalveluja ja pirstovat palvelukokonaisuuksia.

SKP:n esityksiä kuntien kehittämiseksi. Soteasiaakin mukana.
http://skp-tiedostot.jiisuominen.fi/asiakirjat/SKPn kuntavaaliohjelma 2017.pdf

Ehdotukset ovat arkisia ja toteuttamiskelpoisia. Päälinja on saada palvelut mahdollisimman lähelle. Julkinen sote tulee turvata ja siihen kohdistuneet leikkaukset peruttava. Suomen julkinen sote on ylpeyden aihe maailmalla. Tehokas ja yhteiskunnallisesti halpa.
Sotea ei voi syyttää talouden ongelmista. Talousongelmat johtuvat aivan muista syistä. Niiden juuret ovat kapitalismin rakenteissa.

Hallitus on rakentamassa kiireellä soten ympärille osakeyhtiöitä vaikka varsinaista lakiesitystä ei vielä ole. Kummallista.
Maakuntavaltuustot esitetään valittavaksi vaaleilla mutta jotka edellä mainitun vuoksi eivät voi päättää soteen kuuluvasta omaisuudesta.
Kuntien veronmaksajat ovat kustantaneet vuosien kuluessa rakenteisiin suuren omaisuuden. Ryöstön ensimmäinen vaihe on yhtiöittää ne, yhtiöittää pois demkoraattisesta valvonnasta ja kuten valtion teollisuudelle kävi, ne voidaan luovuttaa myöhemmin yksityispääomalle.
Samalla byrokratia kasvaa monessa suunnassa.

Soteuudistuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi näyttää syntyvän kunnallisen omaisuuden suurimittainen ryöstö.
Hanke tulee torjua.

Hallituksen esittämät perusteet lisäävät byrokratiaa ja pirstaloivat palveluketjuja. Varsinainen tavoite palvelujen parantamisesta erkanee ihmisistä. Valinnan vapaus teema on torso jo lähtiessä. Asiantuntijat pelkäävät kehnoa lopputulosta.
Valinnanvapaus ei ota huomioon sitä että ihmisillä ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia eikä tietoja tehdä valintoja. Valinnanvapaus, mennäkö yksityiseen tai julkiseen ei itsessään paranna lainkaan palvelujen saatavuutta ja varsinkaan kohtuuhinnoilla.
Esitykseen, mitä on perusteluissa kuultu, liittyvät säästötavoitteet (3 mrd vuoteen 2029 mennessä) ovat omiaan keskittämään palveluja suuriin väestökeskuksiin ja heikentää lähipalveluja. Lisäkustannukset tulevat kansantalouden harteille
Järjestämisvastuu tulee saada maakuntatasolle ja yhdistää ne kunnan muihin toimintoihin mm. päivähoitoon, kouluihin, nuorisotyöhön. Kunnilla ja maakunnilla tulee pysyttää oikeus tuottaa itse palveluita. Yhtiöittämispakosta ja -hankkeesta tulee luopua. Yhtiöittäminen on keino ja askel yksityistämisen suuntaan ja se murentaisi edelleen maailmallisesti halpaa ja toimivaa sote-järjestelmää.
Kuntien valtionosuuksia tulee korottaa ja pääomatulot tulee saattaa kunnallisverotuksen piiriin.

Rehula voi nostaa kytkintä, täysi fiasko alusta alkaen , ei tullut kuin kuluja turhan selvityksen tekemisestä. Oltiin luomassa jotain hienoa, mitä kukaan ei halua.

Vieppä kunnantoimistoon vaikket muuta kuin rakennuslupa anomuksen , (kaikkea kun pitää anoa). Näillä LAISKUREILLA on täysi työ senkin luvan kanssa . Sote uudistus vaatii loiseläjiltä pikkasen työntekoa , tämä ainainen parku kiireestä julkisella sektorilla, olipa kysymys lain tai minkä valmistelusta tahansa on saatava loppumaan , ja tuo unelmahöttö sakki on saatava tekemään työtä, kunnantoimistossa on kiire kiire kiire kiire , ettei ehdi joka toinen vuosi vuorottelu vapaata pitämään , on se kauheeta. Sote ei muutamaan jarrumieheksi ryhtyneeseen kaupunkiin eikä vihervasuriin kaadu, koska se on jo nyt parissa kolmessa maakunnassa käyttöön otettu.

Kuntien välinen yhteistyö ja organisaation tehostaminen on aivan toinen tarina kuin hallituksen kaavailema soten yksityistämisohjelma.
Kaupungistuminen ja maaseudun kuihtuminen muuttaa palvelurakennetta.

Säästötavoite on virhe. OECD:n tilastojen mukaan Suomen sote on maailman halvimpia ja tehokkaimpia.
Tilaaja-tuottajamalli, yhtiöittäminen, perustason palvelujen irrottaminen kunnista ja suuret palvelukeskukset johtavat lähipalvelujen vähenemiseen, kustannusten kohoamiseen ja valtaisaan byrokratian lisääntymiseen. Kun siihen soppaan lisätään valinnanvapaus (=yksityistämisen edistäminen) kukaan ei hallitse kokonaisuutta. Samantyylinen linjaus on menossa ministeri Bernerin esityksissä ratapätkien yksityistämisessä. Välillä juna kulkisi yhtiö A raiteilla, sitten tulee yhtiö B ja välistä VR ja lopulta mennään hatelikkoon.
Sote-uudistuksessa lähtökohta-asettamukset ovat kaatopaikalta. Se tulee hylätä ja palata lähtöruutuun: Julkinen valta järjestää, vastaa ja tuottaa. Tästä mietitään toimintojen tehostamista.

Terveyskeskusten ja vanhainhoidon maksujen korottamisen sijasta niitä tulee alentaa. Maksuttomia palveluja tulee lisätä.
Yleinen ja yhtäläinen terveydenhoito vähentää itsessään yhteiskunnallisia kustannuksia.

Vaaleilla valittu maakuntahallinto edustaisi demokratiaa. Sen yhteyteen voisi kerätä hajanaista valtion aluehallintoa ja kuntayhtymiä.
Muoto ei vielä ole demokratia. Julkisen omaisuuden yhtiöittäminen, valtion tiukat budjettiraamit, menokatot, yksityistäminen rajoittavat demokratian toteutumista. Maakuntien verotusoikeuden puuttuminen kaventaa demokratian sisältöä. Kunnallinen itsehallinto kaventuu.
Mikäli palvelujen laatu ja laajuus päätetään yhtiöissä kuten hallitus esittää, demokratia hupenee entisestään.
Kansanvallan nimissä yhtiöittämisestä tulee luopua, onhan kysymys sosiaalisesta sektorista. Järjestämisvastuu ja päätösvalta tulee säilyttää kunnissa. Osa maakunnan rahoituksesta tulee tulla valtionosuuksista, joilla tasataan eriarvoisuutta. Maakuntaverotuksessa tulee olla pääomatuloverotus mukana.
Hallituksen kaavailut ja demokratia ovat vastakkain. Euroopan tehokkaimmasta sosiaaliturvan maasta voi tulla hallituksen keinoilla kallis ja tehoton.

Lähipalveut tulisi olla uudistuksessa keskeinen laatusana. Se vahvistaa myös tehokkuutta. Maakuntien palvelut tulee rajata erikoistason palveluihin.
Maakunnallinen kaavoitus tulee säilyttää ja se olisi ohjaava kuntiin. Kuntien ohella maakunnilla tulee olla mahdollisuus kehittää tuloja tuottavia julkisia liikelaitoksia.
Joukkoliikenne etenkin harvaan asutuilla alueilla tulee turvatuksi maakunnan toimesta.

Mikäli perustason palveluja viedään kauemmaksi ja yhtiöitetään niin demokratian sisältö ruostuu.
Palvelujen saaminen mahdollisimman lähellä tulisi olla kaikessa ohjenuorana. Julkisten laitosten rahoitus ja kehittäminen on kaiken a ja o.

Joku tässä ei täsmää, valinnan vapaus, palvelut paranevat ja kaikkea muuta hyvää luvataan ja kaiken lisäksi on syntymässä miljardi säästöt. Minkä hokkus pokkus tempun Sipilän hallitus on tekemässä ?

Hallituksen näkemys on erottaa sosiaali- ja terveyspalvelut tilaaja-tuottajamalliksi. Ne eivät voisi olla samat. Valtiollinen maakunta tilaisi yksityisiltä tai kunnallisilta laitoksilta palvelut. Byrokratia lisääntyisi.
Oulu, Tampere ja Espoo ovat kokeilleet palvelujen erottamista tilaajalta (kunnalta) ja ovat luopumassa siitä himmelihäkkyränä.

Tilaaja-tuottajamalli tarvitaan yksityistämistä ja valinnanvapautta varten. Valinnanvapaus puolestaan mahdollistaa kunnallisten terveyskeskusten rappioitumisen. Rahoituksen siirtyminen valtiolle vahvistaa pelkoa. Valtio kiristää kunnallisten laitosten rakentamista ja paine purkautuu yksityisomistukseen.

Hallituksen ajama himmelihäkkyrä purkaisi selkeän ja yksinkertaisen yhteiskunnallisen mallin ja jota voisi järjesllisesti rakentaa maakuntapohjallekin huomioiden lähipalvelut. Verotuksen kautta vahvistettaisiin kunnallista mallia ja valtion kokonaismenot vähenisivät organisaation tehostuessa.