Kumpi ensin?

Mikään ei ole tärkeämpi kuin omat lapset.

Muistelen, että huoltajuussopimus on tehtävä ennen kun hakee eroa. Avioerohakemuksessa on kysymys onko sopimus tehty. Joku voi oikaista, jos oon väärässä. Kyllä ne lapset ykkösenä varmasti on. Sitä vaan itsekin toivoo, että eron pystysi hoitamaan mahdollisimman asiallisesti, vaikka siinä kipeitä asioita eteen tuleekin. Itse tekisin huoltajuussopimuksen ensin. Sit ero vireille ja miettimään omaisuutta...

Eron ajattelu alkaa monilla jopa vuosi ennen ja silloin on alettava rakentaa jo sitä uutta elämää ja kaikin tavoin ottaa selville, millaisia muutoksia se tuo mukanaan. Tosin onhan niitä äkkilähtöjäkin, vai onko?.

Kuitenkin lapset ja heitä koskevat asiat pitää olla numero ykkönen selvittelyssä. Toki täytyy sitä rahaakin ajatella, sillä rahan avulla luodaan olosuhteita myös näille lapsille ja kyllä hyvin tärkeäksi nostan sinut eroava itse. Sinun täytyy nyt ajatella järkevästi, uusi ihmissuhde on tärkeysjärjestyksessä viimeisenä ja toivottavasti vielä vuosien päässä. En tarkoita, etteikö eroavalla ihmisellä saisi olla seuraa, mutta parisuhde kannattaa unohtaa kokonaan, jotta saa selvitetyksi nämä tärkeämmät asiat.

Lapsille on suuri järkytys jos kotiin tule uusi aikuinen, sillä se tuo mukanaan niin paljon erilaisia asioita, joten järkevyyttä ja tasapainoa.

Sitten on vielä ne teidän omat vanhempanne, heille asia on hyvin raskas ja haastava.
Kysyisinkin, kuinka moni vanhempia ja isovanhempi yrittää auttaa, mutta saa vain lokaa niskaansa. Tiedän että eivät he siltikään jätä lapsiaan ja lapsenlapsiaan, vaikka sattuukin kovaa. He antavat kaiken mahdollisen, jopa niin, että tuskin enää saavat itselleen ostetuksi ruokaa tai vaatteita, ottavat jopa velkaa omiin nimiinsä, voidakseen taata lapselleen ja lapsenlapsilleen jonkinlaista turvaa elämään.
Onkohan muuten kukaan eronnut ajatellut tätäkään puolta koskaan.

Avioerossa kannattaa tehdä heti ositus, sitä ei kannata pitkittää. Tosin pääsääntöisesti ositus kannattaa tehdä ihan sovussa eikä siinä silloin mitään asianajajia tarvita. Se kuulostaa jo riitaisalta.

Pääsääntöisesti nykyään sovitaan lasten yhteishuoltajuudesta, jossa jompi kumpi on lähihuoltaja ja lapset asuvat pääosin lähihuoltajan luona. Tai sitten vko-vko systeemillä, jolloin kummankin huoltajan on syytä asua kulkuetäisyydellä mahdollisesta lapsen koulusta tai hoitopaikasta, jos kyseessä on ihan pieni lapsi.

Se, missä järjestyksessä nuo asiat hoidetaan on ihan makuasia eikä osoita mitään arvojärjestystä. Kumpikin asia on vaan syytä hoitaa mahd. Aikaisessa vaiheessa eropäätöksen jälkeen.

Huoltajuusasiat ensin ja uusi asunto.

Omaisuus kannattaa jakaa sovussa, ilman lakimiehiä ja pesänjakajaa. Vaikka saisi jaossa vähän takkiinsa, niin aina se lakimiehen maksut voittaa. Huomattavaa on, että jako lakimiehen/pesänjakajan kanssa voi kestää yhtä kauan kuin omaisuutta on pesässä.

Olen tavattoman surullinen, sillä näiden kirjoitusten perusteella ei edes yritetä hoitaa liittoa, vaan aletaan suunnitella jakamisia sun muuta. Se uuden suhteen etsiminen taitaa ollakin se tärkein aika monelle. Suorastaan kamalaa.

Huoltajuusasiat ensin. Pesänjako voi kestää vuosia, jos siitä lähdetään riitelemään.