Muita just eronneita??

Juu, kyllä se siitä. Olen samassa tilanteessa. Välillä niin tyhjä ja surullinen. Välillä helpottunut ja iloinen. Helppoa ei ole kasata omaa itseä uusiksi. Olen eronnut nainen. Yksi pitkä avioliitto takana. Lapset onneksi jo poissa kotoa. Mutta jotakin on lopullisesti rikki. Kaikki vaan kuihtuu ja kuoli pois. Niin surullista. Pakko on kuitenkin kantaa vastuu itsestäja ratkaisu oli tämä.
Ei ole muuta suuntaa kuin oma elämä ja eteneminen siinä. Jospa joskus eteenn tulisi mies, jonka kanssa voisi olla vielä suhteessa.

Voimia jaksaa,kyllä se siitä ajan kans helpottaa!tv.2007 eronnut ja monia suhteita yrittänyt mies!

Muistanette sitten että teidän tulevaisuuden suunta on edessä, ei missään tapauksessa takana. Tarkoitan että ei pidä jäädä vellomaan menneisyyteen vaan katsoa reippaasti eteenpäin. Menneisyyteen kuluu hyviä ja huonoja asioita, pitää vaan jatkaa matkaa ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Meillä samat. Vaimo muuttaa ja lapset. Onneksi lapset ovat hyvin sopeutuneet. Tai, en tiedä jos vain esittävät urheaa. Meilläkin arki lopulta voitti parinkymmenen vuoden liiton ja sitä mietin myös, että mitä jäi käteen. Ainakin 2 hienoa lasta ja paljon mukaviakin muistoja. Viimeiset vuodet enemmän kuiteskin sameampia ja einiinonnellisia.. Eihän tässä muuta voi, kuin toivoa vielä rakkautta löytyvän tulevaisuudelta vaikka juuri nyt pelottaakin aivan perkeleesti.

...Meille ei vaan annettu enää mahdollisuutta...
...Liitossamme oli vahvempi voima... Ihmetyttää nämä kaksi lausetta tässä aloituksessa.

Kuka/mikä ei antanut teille mahdollisuutta?

Jos puhut vahvempana voimana alkoholista, huumeista, muista päihteistä, tai vaikkapa jatkuvasta pettämisestä, valehtelusta, työnarkomaniasta, tms.
Kyse ei ole vahvemmasta voimasta vaan yksinkertaisesti siitä, että parisuhde/lapset/perhe/sinä eivät ole addiktoituneelle kumppanillesi riittävä syy tai motivaatio muuttaa käytöstään sinun haluamaasi suuntaan.
Jos tämä vahvempi voima vaikuttaa sinussa, niin sinulla itselläsi ei ole riittävästi halua elää parisuhteessa, eikä silloinkaan voi sanoa, että teille ei enää annettu mahdollisuutta.
Parisuhdeongelmissa ei kannata ulkoistaa parisuhteen tilasta vastuuta kenellekään mystiselle osapuolelle, se on sinun ja puolisosi välinen asia, ja te kaksi siinä keskiössä olette, haluatteko elää yhdessä vai ette. Näin yksinkertaista tämä on.

...Ilahduttavaa katsoa miten ihanasti lapset ovat tähän rumbaan sopeutuneet....
Eropäätöksestänne on yksi (1) viikko ja mies on ollut vasta kaksi (2) yötä pois kotoa!
Ymmärrän tämän lauseen silloin kun lapset ovat päälle 10 vuotiaita ja katsoneet .. vahvempia voimia = alkoholismia, pettämistä, riitaa toraa ja nyrkkitappeluita vanhempiensa välillä, että ero on helpotus ja siihen sopeutuu ihanasti.

Täällä kanssa yksi juuri eronnut. Toisaalta katse tulevaisuudessa ja toiveita ja odotuksia täynnä, toisaalta suru siitä mikä meni rikki.
Katson taakse kuitenkin kiitollisena siitä että se on ohi. Nyt on mun vuoro elää, ja mun siivet kantaa. Mun liitto li kaikkea muuta kuin onnellinen. Enemmän riitaa, hyväksikäyttöä ja välinpitämättömyyttä.
Nyt on mun aika tarjota lapsilleni se hyvä ja normaali ympäristö, nyt on mun aika elää ja oppia olemaan välittämättä mielipiteistä. Ehkä joskun on aika uudelle rakkaudellekin. Mutta se koittaa vasta kun kun oon löytänyt itseni. Mutta elämänpituinen matka odottaa. Tsemppiä ja voimia kaikille samassa tilanteessa.

Täällä myös juuri eronnut. Eron teki helpommaksi se, että sitä tehtiin jo useampi vuosi. Itse hyväksyin asian viime syksynä. Jos useiden vuosien muistot eivät herätä toisesta muuta kuin negatiivisia tunteita, niin edessä ei voi olla muuta kuin parempaa. Nyt olen vielä keskellä muutosta, mutta lasten vuoksi haluan pitää välit "hyvinä" tulevaan exään.

Omasta erosta jo useampi kuukausi mutta silti tunnistan hyvin noita tunteita mitä edellä kirjoittaneet kertovat.... kun on pitkä suhde takana niin ainakin itsellä ero otti tosi koville. Tunteet vieläkin vuoristoradalla, välillä hyviä välillä huonoja päiviä. Satuttaa jollakin tasolla myös kuinka nopeasti miehellä oli jo haku päällä ja happypancake -profiili tehtynä..... Hellyydettömyys, puhumattomuus, välinpitämättömyys lapsista ja vaimosta oli loppumerkit tähän suhteeseen.. Ehkä vielä joskus haluan ja jaksan uskoa vielä rakkauteen, ensin tehtävä tämä oma matka itseeni ja mitä MINÄ haluan, se kun on ollut vuosia hukassa....jaksamista kaikille eroaan läpi käyville!

Hei
olen kuukausia edellä teistä vasta eronneista. Ihan mahtava fiilis, kun exä lähti kiertoon. Toki alussa oli vaikeaakin, mutta homma oli selvä jo kauan sitten. Kotona rauha - ei tarvitse enää miettiä että mitähän tuo tuossa taas kieroilee ja valehtelee.
Oikeasti saat itsesi ja oman elämäsi haltuun kyllä aika nopiaan jos et ala vellomaan mitäjos-suossa. Ei se tilanne olisi miksikään muuttunut. Nyt nokka kohti uusia epäonnistumisia mutta hei on tunne että elää. Taas!