Lapset ja eläimet

Moi.

Tarvitsisin kipeästi vastausta tälläiseen hommaan:

Tyttöystävälläni on kaksi lasta, 10 ja 12 -vuotiaita tyttöjä. Lapset haluaisivat kissan ja nyt on löytynyt kodittomia kaksi kappaletta. Olen sitä mieltä että tuon ikäisten lasten velvollisuuksiin kuuluu kissan hoitaminen sekä sen ikäiset lapset kyllä osaavat myös sen homman (jätökset, ruokinta, lelujen siivoaminen yms.) Viimeeksi kun meillä oli sama tilanne eli kaksi koditonta kissaa noin 4 kuukautta ennenkuin he saivat uuden kodin, kissan hoitaminen jäi aikapitkälti tyttöystäväni ja minun hommaksi. Esimerkiksi vanhin tyttäristä kävi vessassa aamulla meikkaamassa ja laittamassa hiuksia ja näki selvästi että kissa oli käynyt tarpeillaan mutta ei tehnyt asialle mitään vaan meni vain puhelimen kanssa sohvaan makaamaan ja odottamaan kouluun lähtöä tai sellanen esimerkki että mielummin mennään koulusta suoraan kaverille iltapäivällä (kouluun on noin 500metriä) eikä tulla ruokkimaan kissaa ennen sitä kotiin joten joko tyttöystäväni tai minä joudumme sitten taas kerran ruokkimaan kissat.

Tästä meillä on ollut suuria riitoja tyttöystäväni kanssa, koska hän näkee asian niin että se on enemmänkin hänen ja minun homma hoitaa niitä kissoja kuin lasten homma tai hän useasti sanoo että kissoja hoidetaan "sitten kun on sopivasti aikaa , eikä menoa minnekkään" Mielestäni menot yms. suunnitellaan niiden kissojen mukaan eikä toisinpäin. Olen myös sitä mieltä että tälläinen kasvatus aiheuttaa ongelmia aikusena. Jos lapsena kehittää itselleen eläinrakkauden ja sitten aikuisena haluaakin itselleen eläimen, mutta ajattelee virheellisesti että siinä eläimeessä ei ole mitään hommaa, kun se luonnistuu ihan itsekseen. Olen nähnyt tälläisiä virheellisiä ajatuskuvia myös ollessani töissä Kodittomilla Kissoilla, tapauksia joissa aikuinen ihminen on luullut että pystyy hoitamaan kissan mutta ei olekkaan pystynyt siihen.

Muistan lapsena kun saimme kissan ja kaikki kolme veljeäni olivat siitä iloissaan. Ilo jatkui n. kuukauden verran kunnes aloin huomata laiminlyöntejä ruokinnassa sekä vessansiivouksessa josta sitten riitelimme ankarasti veljieni kanssa (itse siis vuorollani tein aina hommat) ja lopulta vanhempani ilmoittivat että joko joku ottaa kissan omakseen ja hoitaa sitä tai se viedään pois joten otin kissan hoitaakseni ja hoidinkin sitä n. 8 vuotta joka päivä ennen kuin se jäi auton alle.

Ajattelin ratkaista ongelman tekemällä sopimuksen jossa lapset allekirjoittavat nimellään ja sitoutuvat hoitamaan kissoja (kissanvessan siivous, ruokinta, harjaus, yms. ) koska ajatelin että ne kissahommat pysyisivät paremmin mielessä jos on ns. mustaa-valkoisella, mutta tästä seurasi todella paha riita tyttöystäväni kanssa sekä hän oli sitä mieltä että lapsen pitää päästä koulusta suoraan kavereille eikä siivota kissan jätöksiä tai ruokkia kissaa. Mielestäni tuon ikäisillä lapsilla on niin paljon aktiviteettia ettei siihen pysty sisällyttämään kissaa/kissoja koska joutuisi sovittamaan elämän niiden kissojen mukaan ja tuon ikäinen ei välttämättä ymmärrä että kissaa pitää hoitaa päivittäin.

Joten kysynpä nyt, eli onko suuri vääryys kieltää kokonaan lapselta eläimen saaminen jos selvästikkin lapsi ei kykene hoitamaan sitä eläintä? Kuinka saan se asian tyttöystävälleni selitettyä ilman riitaa koska hän on vakaasti sitä mieltä että lapset pystyvät siihen hommaan? Onko lapsen haluaman kissan hoitaminen aikuisen vai lapsen homma? Miten selitän lapselle että ne kissanhoidolliset hommat ovat välttämättömiä tehdä jokapäivä muuten kissa ei voi hyvin?

Nämä tulevat kissat ovat kuitenkin jo neljännet kodittomat kissat joita meille on tulossa ja joka kerta on ollut samanlainen tilanne hoidon suhteen, eli aika vähäinen.

Kiitos vastauksistanne! :)