17v ja yksin

Vaikea ongelma. Äkkiseltään ei tuntuisi hyvältä ratkaisulta katkaista sentään kaverisuhteita, olettehan vielä nuoria, ja ei tiedä, millaiseksi elämänne rakentuu. Olen itse havainnut, että toiset ihmiset tuntuvat kovin herkästi tulkitsevan minun vittuilevan heille, vaikka minulla ei mitään sellaista tarkoitusta olisi. Voi olla, että annan itsestäni tuollaisia signaaleja sitä itse lainkaan tajuamatta. Ehkä sinulla voisi olla samaa ongelmaa, ja siksi sinusta tuntuu, että kaverisi syrjivät sinua?

Se on harmittavaa, että asut sen verran syrjässä, ettei harrastusmahdollisuuksia juuri ole. Ehkä tilanne helpottaa sitten, kun hankit ajokortin. Harrastusten piiristä voit löytää uusia ystäviä.

Oletko harkinnut käyttää alkoholia,se avaa aivan erilaisia näkymiä maailmaan.Humalassa tunnut hauskemmalta. ei sittenkään ,luulen että ne ei ole sun ystäviä. Vielä löytyy oikeita kavereita ja niistä ystäviä olet siinä iässä että kaikki on vielä vähän hakusessa, voin sanoa kun pääset 20 päälle niin helpottaa.sen sanon vielä että käy ihmeessä armeija niin itsetunto nousee kohisten t: elämänkoululainen..

Kuka käy muuten nykyään armeijan ei varmaan ne sinun "kaverit" mutta!

Alkoholia en suosittele juomaan humalan hakuisesti, siitä ei saa kuin päänsäryn ja huonon olon. Ja ajokorttia tuskin tulet koskaan hankkimaan.

Voisit vaikka hankkia hyvät lenkkikengät ja aloittaa juoksemaan, kyllä sieltä polunvarreltakin löytyy kaveri tai pari. Jos juokseminen ynnä muu omatoiminen harrastaminen ei kiinnosta niin sitten ei auta kuin muutto lähemmäksi kaupungin keskustaan ja työ josta säästää rahaa harrastuksiin sitten eläkeiässä kun on taas aikaa ja järkevää harrastaa esim urheilua. Ja sitä paitsi työ on paraspaikka saada tosiystäviä, työ on paras keino pitää yllä fyysistä kuntoa ja työ miehen pitää leivässä.

>"Olen siis 17v poika keski-suomesta. Olen ihan perus nuori joka ei harrasta mitään johtuen siitä, että asun niin kaukana kaikesta."

Harrastusten puute ei helpota kavereiden löytämistä, mutta kannattaa muistaa, että etäisyydet ovat myös mahdollisuus. Yleensä haja-asutusalueiden kundit rassaavat mopoja, laittavat autoja, metsästävät, kalastavat yms. Kerrostalossa asuvalla kaupunkilaisnuorella tuollaiset mahdollisuudet ovat vaikeammin saavutettavissa.

>"Yleensä kavereini ei kysy minua mihinkään."

Ihmissuhteet perustuvat aina molemminpuolisuuteen ja vastavuoroisuuteen. Jotta voi saada, on osattava myös antaa. Miksi oletat, että sinulla on joku etuoikeus tulla kutsutuksi. Mikset kutsu heitä itse?

>"Olen omasta mielestä persoonana huumorintajuinen, mukava, auttava ja sosiaalinen pienen tutustumisen jälkeen. Osaan myös joskus huonona päivänä olla vittumainen ja tiedän sen itsekkin. Nämä päivät ovat kuitenkin harvassa. Etsin lähinnä syytä yksinäisyyteeni ja siihen että miksi ihmiset eivät halua viettää aikaa kanssani. Olen elämässäni tehnyt muutamia virheitä mutta en omasta mielestä mitään semmoista miksi kukaan ei viihtyisi seurassani. Olen oppinut virheistäni ja yrittänyt muuttua ihmisenä mutta kukaan muu ei ole huomannut sitä. Tuntuu kuin minua syrjittäisiin. Jos sattumalta olen jossain 1-3 kaverin kanssa niin homma menee siihen että kaikki vittuilevat minulla ja kukaan ei kuuntele mitä minulla on sanottavaa. Jos keskustellaan esim ensi viikolla olevista juhlista niin kun ehdotan tai kysyn jotain niin vastaus on melkein aina sama: "et sää oo sinne tulossa.""

Ainut mikä todella merkitsee on se, mitä arvoa seurasi tarjoaa. Vastaus "et sää oo sinne tulossa." kertoo kaiken olennaisen. Heidän seuransa viihdyttää ehkä sinua, mutta viihdytätkö sinä heitä?

>"Pari kertaa olen ns. väkisin mennyt mukaan mutta lopetin sen kun aloin tajuamaan, että se pahentaa tilannetta. Kysyn nyt kuumeisesti että mitä minun pitäisi tehdä. Kysyä heiltä suoraan että mikä minussa on vikana? Miksi syrjitte minua?"

Miksi kuvittelet, että vika on heissä?

"Vai pitäisikö minun vain katkaista kaikki suhteet kavereihin ja hyväksyä yksinäisyys. (Pieni vinkki vielä niille jotka lukevat tämän. Muistakaa, mennyttä ei voi muuttaa ja jos on mokannut voit syyttää siitä vain itseäsi.)"

Ei kannata katkaista, vaan ymmärtää tuo vastavuoroisuuden periaate ja se, että kukaan ei ole sinulle velkaa yhtään mitään. Sinun täytyy oppia olemaan kaveruuden arvoinen ja pystyä tarjoamaan jotain, mikä saa ihmiset viettämään aikaa kanssasi.

Kaikki meistä ei kuulu joukkoon. Ei siis ainakaan aina. Itselleni kävi joskus aikoinaan lähes samoin kuin aloittajalle, mutta tuossa iässä niitä kavereita löytyy vielä muualtakin. Toisin on asia näin vanhempana, kun kaikki on jo taakse jäänyttä. Lisäksi ikä tekee laiskaksi. Ei jaksa kuunnella enää mitä tahansa paskaa kuten nuorempana.

Vielä sellainen huomio on pakko sanoa, etteivät oikeat kavereiksi kutsutut tyypit tee siten kuin kerrot. Siksi monesti ihmisiä, joita satutaan tuntemaan kutsutaan ns. kavereiksi, vaikka oikeita ystäviä he eivät edes ole. Suurimmalla osalla ihmisistä kaveruussuhteet ovat juuri tällaisia hyvän päivän tuttavuuksia, ei mitään syvempää. Naamakirjan kaverivalikoima vasta täyttä paskaa monesti onkin. Jos satut tietämään jonkun nimen, ei hän ole välttämättä mikään kaverisi silti. Tämä somesonta onkin se, joka ihmisten väliset suhteet tulee pilaamaan lopullisesti, koska ne eivät ole aitoja enää.

Ihmisjoukoilla on tapana muodostaa nokkimisjärjestyksiä, jotka johtavat syrjimiseen. Syntymekanismi ei ole ollenkaan välttämättä se, että syrjityksi valikoituisi ihminen, jonka persoonassa on todella jotakin vikaa.

Suosittelen, että muutat mahdollisimman pian kaupunkiin. Jos sikäläisetkin piirit päätyvät harjoittamaan syrjimiskäyttäytymistä sinua kohtaan, sitten sinussa on luultavasti jotakin vikaa. Todennäköisesti niin ei kuitenkaan käy.

Hanki nyrkkeilysäkki?
Painonnosto välineet?
Tietokoneen korjauskirja?
Sähköteknisiä opintoja? --tee laitteita?
Ongelmallista onkin olemisen olemattomuus.
Kehitä joku juttu!
Puisia linnunpönttöjä?
Ala tekemään jotain äläkä yritä nojata kavereihin.
Harrastuksia on vaikka juoksu tai tuulimyllyn teko.
Luulen että sun ongelma on just se, että yrität tukeutua kavereihin.
Ne kattelee tyttöjä ehkä tms. ja voivat kokea seurasi ahdistavana, jos yrität tukeutua.
Kaikki alkavat itsenäistymään. Sinunkin on aika?

Jospa suunnittelisit elämääsi eteenpäin, että pääsisit sieltä syrjäseudulta eteenpäin ja pois, vai olisiko siellä joku elinkeino/työ sinulle, että jäätkin mahdollisesti sinne ?

Ihmiset, jotka neuvoja antaa (kaupungeista ja taajamista) ei voi käsittää, minkälaista elämä on paikkakunnalla, jossa ei yleensäkään montaa samanikäistä ole samassa "kinkeripiirissä".
Olen pienestä kylästä kotoisin, tunnistan aika hyvin tilanteesi, millaista on, kun asuu kaukana kaikesta ja seuraa kaipaa ja sisältöä elämään.

Yrittäisin sinuna löytää tyttöystävän :) tai tytön ystäväksi ja kaveriksi.
Mitäs siihen sanot ? Onko siellä kivoja tyttöjä ?
Oletko ujo ? Älä turhaan, tytötkin ovat !
Tyttöjä voi lähestyä ihan tavallisia jutellen, ei tarvitse mitään iskustrategiaa tehdä.
Tytöille on tärkeitä samat asiat kuin pojillekin, ystävät, kaveruus, ilot, arkipäivän asiat, koulu, tulevaisuus, ihan mistä vain voi puhua. Puhuminen vastakkaisen sukupuolen kanssa kun on nuori, voi olla yhtä vaikeaa molemmille. Rohkeasti vain tutustumaan !

Hanki töitä. Suomen hallitus sanoo että palkkatyö on paras apu yksinäisyyteen ja kaikkiin muihinkin ongelmiin. Jos ei ole työtä niin sitten ei ole kavereita, tekemistä, eikä elämää. Siksi kannattaa mennä töihin. Ja jos silloinkaan ei ole mitään tekemistä niin otetaan toinen työ. Näin on hyvä niinkuin Suomessa on sosiaalisesti hyväksyttyä. Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko mennä töihin eikä ottaa toista työtä, mutta Suomem hallitus haluaa että jokainen käy töissä. Sitäpaitsi Suomessa on hirveä nuorisotyöttömyys, vain todella harva 15-24 vuotias käy vakitöissä.

Aika monella nuorella on tuollainen vaihe. On hyvä että on itse aktiivinen ja panee itsensä likoon hakeutuessaan sosiaalisiin tilanteisiin. Se että tuppautuu ja yrittää väkisin seuraan saattaa tuntua toisesta osapuolelta ahdistavalta ja saa perääntymään.
Kun asut syrjässä, niin saattaa olla että nämä kaverisi ei eivät sitten satu olemaan vain juuri niitä jota erikoisesti kokevat sinut parhaimmaksi kamukseen.
On myös ihmisluonteita ettei sitä jonka kanssa erikoisesti synkkaa ole kovin paljon. Itse olin nuorena (olen nainen) ihminen jonka oli helppo saada poikakavereita jopa ystävänä vain mutta tytöt eivät seuraani kaivanneet ja oli koulussa ja teininä paljon yksin ja vain siskoni kanssa. Myös aikuisena viihdyn ainakin yhtä hyvin miehisessä seurassa kuin ikäisteni tätien kanssa.
Niin se elämässä vain on että aina on jokin osa-alue jossa on ei ole kaikki toivotulla tavalla. Homma ei aina ole balansissa. Kannattaa arvostaa sitä että on terve, ei ole koulukiusattu, koulunkäynti tai opiskelu sujuu, on koti ja perhe, saa työpaikan, on harrastuksia, ym.
Sinulla taitaa muutan olla asiat reilassa. Uskon että tapaat tulevaisuudessa ihmisiä joiden kanssa synkkaa.
Alkoholia ja päihteitä ei kannata alkaa seuran vuoksi käyttämään.