Shohei Onon reidet

Ihan ok, yleisvoimaahan judossa pitääkin löytyä reippaasti, mutta kerrotko, miten kyykky liittyy uchimataan tai osotogariin lajivoiman tai liikesuorituksen kannalta?

Reiden ojentajat, reiden koukistajat, lantion ojentajat, selkärangan ojentajat ovat keskeisessä roolissa lähes kaikissa judoheitoissa. Myös uchi-matassa ja o-soto-garissa. Jalkakyykyssä kehittyy edellisten lisäksi jopa pohkeet ja vatsan staattinen voima. Eikai huippujudokat ihan huvikseen kyykkäile isoilla painoilla?

Judokan jaloissa pitää olla ytyä. Shohei Onon matseissa näkyy totuus: vastustajat tietävät mitä odottaa ja ehtivät usein blokkaamaan jonkin verran. Heitto viedään loppuun voimalla ja tekniikalla blokkauksen läpi. Erityisen selvästi tämä näkyy o-soto-garissa. Ja nyt puhutaan maailman parhaasta kilpajudokasta. Sellaista on kilpajudo todellisuudessa: korkea voimataso on välttämätön. Löytyykö Suomesta kilpajudokaa joka kyykkää n. 2,5 kertaa oman painonsa?

Kehonrakentajana en suosittele takakyykkyä ja maastavetoa jos haluaa pysyä toimintakunnossa. Liikkeet ovat todella kuluttavia selkärangalle ja johtavat helposti välilevyn pullistumaan, joka voi lopettaa urheilu-uran.

Samoja lihasryhmiä voi kehittää myös pitämällä selän neutraalissa asennossa käyttämällä erilaisia laitteita ja omaa mielikuvitusta.

Painonnoston ja voimanoston kilpaliikkeissä ei ole mitään taikaa, mikä tekisi niistä muita liikkeitä parempia, vaikka vaarallisempia ne toki ovat kuin monet muut. Luultavasti näihin liikkeisiin on päädytty, kun ne on yhdistetty kisojen kautta voimakkaisiin miehiin ja aikaa, tietoa tai kiinnostusta tarkemman ohjelman laatimiseen ei ole ollut, joten on tyydytty "yleisvoimaan", jolloin arkielämässä ja myös judossa käytettäviä lihasryhmiä jää kokonaan treenaamatta (esim.pohkeet, hauis, leveä selkälihas, kyynervarren koukistaja, takaolkapää, suora vatsalihas) tai kehitys jää vain yhden liikkeen varaan. Ne kisoissakin isoja painoja repivät ukkelit treenaavat kuitenkin monesti myös sellaisia liikkeitä (esim.hauiskääntöä, ylätaljaa, takaolkapäätä jne.) ja lihasryhmiä, joihin ei kisoissa kosketa oman terveyden ja tukilihasten tärkeyden takia, mutta kisoissa nähdään vain se yhden liikkeen suoritus, jolloin helposti ajatellaan, että siinä on kaikki.

Painonnostoliikkeet ovat erityisen ongelmallisia siinä mielessä, että liikkeen vaikutus menee minne sattuu, sillä nopeissa repimisliikkeissä lihaksia ei voi kunnolla eristää toisistaan ja tämä hankaloittaa mielekkään treenijaon suunnittelua. Joku nostaa jaloilla ja toinen käsillä ja nivelet lyödään lukkoon täydestä vauhdista tavalla, joka on omiaan kuluttamaan ne papparaisen tasolle.
Joidenkin tutkimusten mukaan nopea riuhtominen ei kehitä nopeutta, vaan nopeus on enemmän geneettinen ominaisuus, johon ei vaikuta noston nopeus. Tämä viittaisi siihen, että esim.judokan ei kannata hakea nopeutta oman lajin liikkeisiin punttiliikkeistä, vaan harjoittelemalla niitä lajinomaisia liikkeitä realistisella tavalla ja puntista saa maksimivoimaa.

Mies32 vuotta puhuu asiaa. Selkärankaa ja niveliä on varjeltava. Selkä- ja olkapäävaivat ovat varsin yleisiä voimailijoilla. Kilpajudo ei ole invalidien hommaa. Oikea tekniikka ja treenin jaksotus pienentävät riskejä. Apuliikkeet kuten jalkaprässi ja selkäpenkki, ylätalja jne. vähentävät rasitusta. Smith-laitteessa selän asennon saa paremmaksi. Terve selkä kyllä kestää kohtuulliset kyykyt ja maastavedot. Suomessakin lienee voimailijoita jotka ovat yli 20 vuotta ko. lajeissa kilpailleet. Judokan tavoite voisi olla vaikkapa 20 toistoa kyykystä oman painoluokan kaveri harteilla.

Euroopanmestarin näkemys asiasta: "Korhosella menestys keskisarjassa on vertaansa vailla suomalaisessa judossa. Sen vuoksi monia varmasti kiinnostaa, millä eväin Jorkki menestyi.

-Sain omiin liikkeisiini aika hyvin tehoja eli lajivoimani oli hyvä. Voimatasossa saatoin kilpakumppaneille hävitäkin, mutta lajivoima, kunto ja nopeus olivat kohdallaan. Pärjäsin myös otetaistelussa, Korhonen sanoo.

Lajivoimaa Korhonen sanoo hankkineensa niin, että kaikki harjoitukset jalostettiin lajivoimaksi. Esimerkiksi punttisalilla harjoitukset tehtiin judonomaisiksi. Salitreenien lopuksi tehtiin vielä paljon judoheittoja.

-Ei ole judossa paljon hyötyä siitä, että penkistä nousee 150 kiloa, jos sitä voimaa ei saa kanavoiduksi judoheittoon, Korhonen muistuttaa."