Elämää introverttina?

Hei, kirjoituksesi on mielenkiintoinen. Sinä pohdit paljon samoja asioita kuin minäkin.
Kaipaatko sinä jotain mitä et osaat edes kunnolla nimetä, tai asettaa selkeisisin rajoihin?
Kenties sinä etsit sydänystävää jakamaan sisäistä maailmaasi, etsintääsi kaikin puolin tyydyttävään ja mielekkääseen elämään, uusin kokemuksiin? Kerroit että miehesi riittää, mutta ei hän varmaankaan kykene täyttämään ja tyydyttämään sinun kaikkia tarpeitasi?

Minun on hyvin vaikea avautua muille omista asioistani, koen vahvasti etteivät ne kiinnosta ketään. On myös ihmisiä jotka saavat minut vapautumaan estoisuudestani ja näkemään muitakin tapoja suhtautua kaikenlaisiin tilanteisiin ja ihmisiin.
Muiden asiat kiinnostavat minua, mutta saatan helposti ja nopeasti väsyä sosiaalisuuteen ja haluan vetäytyä omiin oloihin pitkiksikin ajoiksi. Mutta kaipaan silti niissäkin tilanteissa ajoittain läheisyyttä, kainaloa, että on joku samassa tilassa kanssani, vaikka hän olisikin eri huoneessa.

Kaikkein mieluisin työ minulle on yksintekeminen, eli kaikki luovat työ, tai mahdollisimman pieni työyhteisö. Se taitaisi olla sinullekin paras vaihtoehto?
En kaipaa työkavereita, vaikka sopeudunkin, väsyn helposti hälinään.

Hiljaisia kampaajiakin on. Sinun pitää vain etsiä sellainen. Olen huomannut että nuoret kampaajat juttelevat vain tarpeellisen.

Minun mielestäni ne asiat ja harrastukset joihin kukin suhtautuu intohimoisesti ovat hyvä pohja ammatilliselle menestykselle. Sinä itse tiedät parhaiten miten löydät paikkasi, mutta luultavasti kohtaat myös ihmisiä jotka kertovat sinulle vahvuutesi, tai paremminkin opastavat sinua siihen missä olet kaikkein paras, mistä saat syvimmän ilosi ja onnistumisen elämyksiä.

Minäkin viihdyn selkä seinää vasten,muuten alitajuisesti kokoajan yrittää "kontrolloida katvetta".Bussissa aina takapenkillä,aina.

Sama tilanne - niiin tuttua!!

Lukiessani yhä useampaa julkaisua introvertteydestä alan tunnistamaan enemmän ja enemmän itseäni kyseisestä touhosta. Tosin itsellä on yksi suuresti poikkeava taipuvaisuus, eli voin henkisesti kuitenkin paremmin jos hankkiudun tilanteisiin missä on paljon ihmisiä ja "joutuu olemaan avoin". Tämä ei tunnu kovin normaalitlta ja helpolta minusta mutta jotenki sisäinen minäni voi paremmin lopputuloksena kuitenkin. Oudon ristiriitainen tilanne sillä muuten tuntemukset, ajatukset yms ovat hyvin helposti tunnistettavissa teksteistä introvertteyden suhteen. Sekin että nuo sosiaaliset tilanteet tosiaan saavat hyvän olon tunteen minulle vaikka sisäisesti tuntuvat vaikeilta ja raskailta. Eli 25% Extro ja 75% intro? Onko tämmöistä mahdotonta comboa?

Kuulkaas nyt arvoisat leidit, Jeesus- setä kertoo teille totuuden!

Psykologia on valtaapitävien tukemaa huijausta, täysin puhdasta rasismia! Älkää uskoko mihinkään näistä luokitteluista ja lokeroinneista! Jokaiseen luonteenpiirteeseen, mikä ihmisellä voi ilmetä on jo kehitetty sata huumepilleriä! Psykologien tehtävä on toimia huumekauppiaina! Jokainen on heidän mukaansa sairas ja epänormaali! Psykologian tie on elävänä kuolemisen tie!

Geenit määrittelevät henkilön ulkonäön, luonteen ja ajatuskuviot! Mahdollisia geeniyhdistelmiä on ääretön määrä! Lisäksi tulee ottaa huomioon vielä epigenetiikka eli geenien aktivoituminen ja passivoituminen! Näin ollen erilaisia persoonallisuuksia ja näiden mahdollisuuksia on pelkästään ihmiskunnassakin jo ääretön kertaa ääretön lukumäärä!

Itse en siedä toisia ihmisiä...haluaisin asua mahdollisimman väkirikkaassa suurkaupungissa...pelkkä ihmisten puheen kuuleminen häiritsee ajatteluani niin, että en pysty toimittamaan yksinkertaisiakaan tehtäviä...saan parhaimmat fiilikset mahdollisimman monien ihmisten ympäröimänä, mutta en halua kohdata heitä yksilöinä! Olen ollut tälläinen jo pienestä lähtien, kuten kaikki muutkin ovat sitä, mitä ovat jo syntymästään saakka olleet! Kaikki ovat mielisairaita tai kukaan ei ole mielisairas - ihan miten vaan!

Moikka.
En jaksanut lukea tekstiäsi kun oli niin pitkä, mutta ei introverttiudessa ole mitään pahaa. Itse olen työelämässä avoin ja ulospäinsuuntautuva, mutta en halua olla kanssakäymisissä sen ulkopuolella. Sama pätee sukulaisiin. Osallistun kyllä mielelläni juhliin ja muihin tapaamisiin, mutta muuten haluan olla rauhassa. Tiedän että jotkut pitävät minua ylpeänä ja eristäytyneenä, mutta haluan oman rauhan ja viihdyn itseni kanssa. Pidän turhana työyhteisön ja suvun juoruja/välienselvittelyjä. En halua osallistua niihin.
Eli aloittaja, ole sellainen kuin haluat. Elämä on muuten aika hankalaa, jos täytyy koko ajan miettiä, mitä toisetminusta haluaa.

Kommentoisin nykyajan maisemakonttorivillitystä.
Se saattaa paljolti olla sitä, että säästetään kiinteistökuluissa. Ihmisiä huijataan jollain tekosyillä uskomaan, että maisemakonttoreista on jotain etua työnteossa. Tämä on vain suurkapitalistien keksintöä, joilla kurjistetaan työoloja.
Esim. ainakin vanhanaikainen tietokoneen ohjelmointityö on sellaista, joka vaatii usein suurta keskittymistä. Esim. virheiden jäljitys, debuggaus, voi olla tunteja vaativa hyvin intensiivinen työrupeama.
Inhoan katsella amerikkalaisen pörssisalin tai muun sellaisen työpaikan lähes sermitöntä suurta hallia kymmenine työntekijöineen.
Näitä kun näytetään tv:stä, niin se on mielestäni eräänlaista aivopesua, jotta ihmiset totutettaisiin kurjiin työoloihin.
Jos saisin määrätä, antaisin lasiseinäisille uusille maisemakonttorikerrostaloille vaikka 6 kk aikaa remontoida työtilansa vanhanaikaisiksi, työrauhaa ja yksityisyyttä kunnioittaviksi työhuoneellisiksi tiloiksi. Muuten talot purettaisiin.
Esimerkkinä on esim. erään suuren tietoalan yriryksen tilat Helsingin Lassilan lähettyvillä.

Eräs vanhempi naisprofessori oli taannoin tv:ssä kertomassa mielipiteitään ns. sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista. Hän sanoi, että nykyään korostetaan liikaa työntekijöiden ulospäinsuuntautuneisuuden tärkeyttä. On unohdettu työtaitojen osuuden olevan tärkeämpää. Eipä ihme, että ns. sosiaaliset paskanjauhajat luovivat työelämässä koko uransa osaamatta itse asioita, ja käyttävät muita hyväkseen. Nämä muut ovat niitä taitavia, ehkä umpimielisiäkin työelämässä asiantuntijoina puurtavia, joita ei palkita kuten pitäisi.

tunnistan itseni :D Sama "vika" rahikaisella. Tai ei introverttiutta ole onneksi mielisairaudeksi diagnosoitu. Ala yrittäjäksi. Sillä tavoin voit toteuttaa sosiaalisuuttasi mutta saat myös tehdä omin päin töitäsi. Yrittäjän on silti pakko olla tekemisisissä myös muiden kanssa. Mutta sitä voi säännöstellä oman halun ja tahdon mukaan.

Valittevasti yrittäjyys on huono valinta sillä juuri siinä tarvitaan sosiaalisia taitoja mutta pari tulee mieleen postinjakaja tai kirjastonhoitaja

Painukaa kaikki vauva.fi "aihe vapaa"-palstalle. Siellä saatte vastauksia enemmän kuin tarpeeksi.

Onko introvertti vähän sama kuin invertteri?

Rekkakuski

Aloittaja kuulostaa melkein aspergerilta, koska introvertit eivät koe sosiaalisia tilanteita mitenkään vaikeina, ja saattavat olla tiimeissä korvaamattomia, mutta he rentoutuvat paremmin voidessaan keskittyä kokonaan omaan ajatusmaailmaansa, kun puolestaan ulospäinsuuntautuneet rentoutuvat muiden seurassa.
Itse olen varsin sisäänpäinkääntynyt, mutta en kyllä samaistunut aloittajan ongelmakohtiin, tai sitten aloittajalla on vaikeuksia oman reviirin pitämisessä vaikka pärjäisikin sosiaalisissa tilanteissa. Netistä löytyy asperger-testejä, siitä pääsee jyvälle, eikä ole tarkoitettu loukkaukseksi.

Aloittaja on lähes kopio minusta,tosin olen mies puolinen ja kouluttamaton,johtuu vaiherikkaasta nuoruudestani.

Tuossa tuli mieleen miten voi esim:parturissa väistää ahdistavan kyselyn tai diipadaapa jutut,niin minä ratkaisin asian niin että käyn rajan takana 20km päästä kotoani parturissa,eli venäjällä,hinta on noin 6 e.Ei tule tarinaa kun tuolla käy.

Missään tapauksessa en halua työpaikkaa jossa on iso kööri laumana,enkä ole halukas kertomaan asioita avoimessa tiloissa esim:pankit jne.

Sain talonkin ostettu niin ettei naapuri hääri nurkalla yli 500m,toinen talo on sitten kaupungissa jossa lähinnaapuri on alle 10m päässä,ei nappaa yhtään,oikekeen vituttaa mennä postiakin hakemaan kun kyttäävät tai sattuvat juuri pihalle samaan rakoseen.

Se että olisin sulkeutunut niin en ole,erääsäkin työpaikassa piti leukojen käydä melkoisesti,30000 asiakasta joka kuukausi ja se kerrotaan 12 niin tarinaa rittää.

En viihdy massassa ,en viihdy toreilla ym,haluan olla pitkälti yksin tai sitten jonkin aikaa tuttavien seurassa mutta en viihdy kauaa samojen kanssa.

Oikein hermoja riipii kun pitää olla muiden kanssa pakosti tekemisissä,esim:kaupat ja yleiset asiat saavat näkemään punaista.