Tuolla on kirjotettu sitomisesta, mutta minulle on jäänyt yksi asia epäselväksi: Kuka sidotaan ja ketä ei?
Sen ymmärrän, että liikuntakyvytön hyötyy siitä, että on kiinni ikään kuin turvavöissä. Mutta mistä ihmeellisestä syystä sidotaan kiinni liikuntakykyisiä potilaita?
Tätä tehdään varsinkin dementiaosastoilla. Eikö dementoituvia varten suunnitellut hoitopaikat pitäisi olla sellaisia, että sielä on turvallista jopa dementoituneilla? Eihän samoja potilaita sidota kotonakaan, miksi sitten laitoksissa? Jos potilas on aggressiivinen, sitominen voi olla ymmärrettävää.
Olisi hyvä tietää, millä perusteella sidotaan taisteluparista vain toinen osapuoli: vaikuttaako yhteiskunnallinen asema, helppohoitoisuus, omaisten puuttuminen asiaan vai mikä?
Kuka sidotaan
102
8467
Vastaukset
- mannes
siihen, ketä sidotaan vaikuttaa ikävä kyllä se seikka, kuka hoitajista sattuu olemaan vuorossa ja on täyttä puppua, että lääkärit määräävät sitomista - lääkärit käyvät sen verran harvoin
osastoilla että he eivät tiedä oikeastaan mistään mitään - paitti sen, MITÄ HOITAJAT RAPORTOIVAT ja kyllä, yhteiskunnallinen asema vaikuttaa rouva vuorineuvosta ei sidota yhtä herkästi kuin siivoojarouvaa tai keittiöapulaisrouvaa. näin on näreet, turha sössöttää muuta. jokainen joka käy näillä epäinhimillisillä osastoilla kyllä itsekin huomaa sen.
s i t o m i i n e n on AINA AINA AINA AINA AINA epäinhimillinen keino ja näyttö siitä että hoitajien ammattitaito ei yksinkertaisesti riitä, ajattele käytännössä: ihminen on sidottu tuntikaupalla kuka mihinkin, ei voi tuntua kovin miellyttävältä, se jos mikää lisää aggressioita.
ihminen on sairas ja päälle päätteeksi sidotaan.
asiasta pitäisi nostaa isompikin haloo lehdissä yms. - lähis
No, oma näkemykseni on se, että juuri dementia-osaston pitäisi olla se paikka, missä potilaita ei tarvitse sitoa. Esim. sairaalassa ei ole resursseja järjestää sekavalle potilaalle muuta vaihtoehtoa, kuin sitominen (leikkauksen tai muun hoidon yhteydessä).
Pointti on juuri siinä, että hoitopaikka pitää suunnitella siten, että se on turvallinen ja toimiva dementoituneen asuinympäristöksi. - alan ekspertit
puhuvan täällä asioista joista eivät tiedä tai ymmärrä mitään.Kotona on yleensä yksi ihminen hoitamassa yhtä dementikkoa ja kerkiää paremmin
seuraamaan häntä.Osastolla on enempi asukkaita
kuin hoitajia(joka paikassa). Aggressiivinen,
kaatuileva,lonkkaleikkauksesta toipuva tai joskus joku
jopa pidetään omaisten toiveesta kiinni.Niin sanotusti ennalta ehkäisynä.Jos lääkkeillä ei tyrmätä sänkyyn niin vaihtoehdot ovat vähäiset.
Kauhistella sopii mutta meillä ainakin jokaiseen sitomiseen löytyy syy ja lääkärin lupa.
Ikävä tuottaa teille pettymys siinä suhteessa. :)- liikuntakykyisistä?
Ei todellakaan aina ole kyse lonkkaleikatuista eikä edes aggressiivisista.
Voisin mainita nimeltä muutaman mummun,joiden liikuntakyky on vallan erinomainen eikä mitään kaatumisriskiä voi esittää sitomisen syyksi.
Mutta kun he koko ajan tekevät töitä: liikkuvat ja siirtelevät tavaraa paikasta toiseen ja ovat niin tavattoman ahkeria ... toisin kuin eräät työntekijät.
Olenko minä aivan täysin väärässä siinä asiassa, että dementiaosastot pitäisi suunnitella niin, että ne dementoituneet voivat elää siellä turvallisesti, huumaamatta ja sitomatta? Ei se mitenkään mahdotonta ole, sen todistavat ne laitokset, joissa voidaan hoitaa hyvinkin ongelmallisia tapauksia. - tarkemmin
liikuntakykyisistä? kirjoitti:
Ei todellakaan aina ole kyse lonkkaleikatuista eikä edes aggressiivisista.
Voisin mainita nimeltä muutaman mummun,joiden liikuntakyky on vallan erinomainen eikä mitään kaatumisriskiä voi esittää sitomisen syyksi.
Mutta kun he koko ajan tekevät töitä: liikkuvat ja siirtelevät tavaraa paikasta toiseen ja ovat niin tavattoman ahkeria ... toisin kuin eräät työntekijät.
Olenko minä aivan täysin väärässä siinä asiassa, että dementiaosastot pitäisi suunnitella niin, että ne dementoituneet voivat elää siellä turvallisesti, huumaamatta ja sitomatta? Ei se mitenkään mahdotonta ole, sen todistavat ne laitokset, joissa voidaan hoitaa hyvinkin ongelmallisia tapauksia.minä sanoin meillä ja mainitsin muutamia esimerkkejä.Syyt ovat aina yksilökohtáisia ja
henkilökunnalta saa kysyä eikä jupista takana päin. - hessu hopo
liikuntakykyisistä? kirjoitti:
Ei todellakaan aina ole kyse lonkkaleikatuista eikä edes aggressiivisista.
Voisin mainita nimeltä muutaman mummun,joiden liikuntakyky on vallan erinomainen eikä mitään kaatumisriskiä voi esittää sitomisen syyksi.
Mutta kun he koko ajan tekevät töitä: liikkuvat ja siirtelevät tavaraa paikasta toiseen ja ovat niin tavattoman ahkeria ... toisin kuin eräät työntekijät.
Olenko minä aivan täysin väärässä siinä asiassa, että dementiaosastot pitäisi suunnitella niin, että ne dementoituneet voivat elää siellä turvallisesti, huumaamatta ja sitomatta? Ei se mitenkään mahdotonta ole, sen todistavat ne laitokset, joissa voidaan hoitaa hyvinkin ongelmallisia tapauksia.Jos dementikko sidotaan kiinni sen takia että hän touhuaa henkilökunnan mielestä liikaa kuulostaa siltä, ettei henkilökunta ole kovin ammattitaitoista.
Onko kyse dementiaosastosta vai ei? Pelkääkö henkilökunta että asukas karkaa osastolta? Onko osaston ovet lukossa niin ettei dementikko pääse ulos? Onko henkilökunnalla ammatillinen koulutus vanhusten hoitoon?
Hoidosta voi valittaa ylemmälle tasolle jos siihen on aihetta. Kannattaa ottaa asioista selvää ja toimia jos siihen on aihetta. Asiallisesti ja suoraan. - hyvä
Yhdyn tähän niin meilläkin!!!!!!!!
- Pisaratar
liikuntakykyisistä? kirjoitti:
Ei todellakaan aina ole kyse lonkkaleikatuista eikä edes aggressiivisista.
Voisin mainita nimeltä muutaman mummun,joiden liikuntakyky on vallan erinomainen eikä mitään kaatumisriskiä voi esittää sitomisen syyksi.
Mutta kun he koko ajan tekevät töitä: liikkuvat ja siirtelevät tavaraa paikasta toiseen ja ovat niin tavattoman ahkeria ... toisin kuin eräät työntekijät.
Olenko minä aivan täysin väärässä siinä asiassa, että dementiaosastot pitäisi suunnitella niin, että ne dementoituneet voivat elää siellä turvallisesti, huumaamatta ja sitomatta? Ei se mitenkään mahdotonta ole, sen todistavat ne laitokset, joissa voidaan hoitaa hyvinkin ongelmallisia tapauksia.Et todellakaan ole väärässä siinä asiassa, että dementiaosastot pitäisi suunnitella turvallisiksi, mutta tämähän se on mikä Suomen maassa mättää: jos et tee työksesi tuota hommaa, et tiedä mitä arki on, minkälaisia puitteita työskentelyyn löytyy ja minkälainen on henkilökuntamitoitus. Sementikkoja on myös erilaisia ja jos yksi heittäytyy erittäin energiseksi, jää toinen yksin huolehtimaan 13 dementikkoa ( meillä )ja tekemään ruuan.
On helppo nähdä pelkät puut ilman metsää. - Kokkiko
Pisaratar kirjoitti:
Et todellakaan ole väärässä siinä asiassa, että dementiaosastot pitäisi suunnitella turvallisiksi, mutta tämähän se on mikä Suomen maassa mättää: jos et tee työksesi tuota hommaa, et tiedä mitä arki on, minkälaisia puitteita työskentelyyn löytyy ja minkälainen on henkilökuntamitoitus. Sementikkoja on myös erilaisia ja jos yksi heittäytyy erittäin energiseksi, jää toinen yksin huolehtimaan 13 dementikkoa ( meillä )ja tekemään ruuan.
On helppo nähdä pelkät puut ilman metsää.Missä sellaisia osastoja on, joilla tehdöään ruokaa? Ainakin kunnallisiin tulee jostain keskuskeittiöltä, ja HOITAJAT vaan jakavat sen. Kyllä siellä pitäisi olla erikseen keittäjät, laitosapulaiset ym. vaikka tietenkin kuka tahansa joutuu pissat siivoamaan lattialta juuri silloin kun ne siihen tulee.
- Pisaratar
Kokkiko kirjoitti:
Missä sellaisia osastoja on, joilla tehdöään ruokaa? Ainakin kunnallisiin tulee jostain keskuskeittiöltä, ja HOITAJAT vaan jakavat sen. Kyllä siellä pitäisi olla erikseen keittäjät, laitosapulaiset ym. vaikka tietenkin kuka tahansa joutuu pissat siivoamaan lattialta juuri silloin kun ne siihen tulee.
Kun näitä hoitopaikkoja on niin monenlaisia, että siksi ei pitäisi aina yleistää jos ei tiedä tätä kirjoa mikä hoitoalalla vallitsee.
- pii
Oman kokemukseni perusteella potilaan sitominen on yleensä harkittua, ja potilaan turvallisuus (myös muiden) on yleensä sitomispäätöksen taustalla. Sitominen on aina eettinen ongelma, mutta joissain tilanteissa kyllä hyväkyttävää? Usein sidottava potilas on dementikko, eikä ymmmärrä levottomuutensa ja liikehdintänsä aiheuttamaa vaaraa ja ongelmaa.
Mielestäni asioita ajatellaan liikaa omasta näkökulmasta. Miltä minusta tuntuisi, jos joku mielivaltaisesti köyttäisi minut? jos kuitenkin joissain erityistapauksissa sitominen on välttämätöntä, potilas on yleensä ymmärrystä vailla, eikä koe tilannetta vapauttaan loukkaavaksi. Sitominen voi myös rauhoittaa, kun ei pääse sekavuudessaan haahuoilemaan ja riehumaan levottomasti, vaan saa rajat ympärilleen. - tevoni
Tällä hetkellä meillä ei ole kukaan "sidottuna". Osastollamme on 30.32 potilasta josta melkein puolet ovat dementikkoja, kummiskaan ei ole dementiosasto eli ovet ovat avoimia :-(
Kerrompa yhestä meidän potilaasta kun oli "sidottu", hän ei ikäväkseen enään muistanut että ei pysty kävelemään kun istui pyörätuolissa ja nilkka murtui. Kun hän takaisin tuli ja halusi mennä kotiin tai kaupungille hän meni kontaten. Eipä tuntunut kovin kivalta kun on 2 iltavuorossa ja jonkun muun omaiset tuli sanomaan että teillä ryömii joku tuolla lattialla, eikä me edes aina ehditty heti auttamaan. Silloin mielestämme oli väliaikaiseti parempaa että "sitoi" hänet.
En myöskään pahastunut kun minun mummoni sidottiin luokkaantumisen jälkeen.- kolmas näkökulma
Kumpi olisi sen potilaan omasta mielestä ollut parempi: se että hän pääsee edes konttaamalla liikkeelle vai se, että on sidottu? Onhan noita liikuntavammaisia, jokta viuhtovat koko ikänsä ilman jalkoja.
Miksi te aina sekoitatte tähän sitomiseen ne nilkkansa ja lonkkansa loukanneet, joiden todellinen syy liikkumisen rajoittamiselle on se vamma?
Eikö osastolla ole jotain todella vakavaa turvallisuuspuutetta, jos siellä dementoituvia on, mutta siltiovet eivät ole lukossa, sähkölaitteet voi laittaa päälle ja niin edelleen?
Eikö TODELLA OLE OLEMASSA MITÄÄN MUUTA RAUHOITTAMISKEINOA KUIN SITOMINEN?
Jos ei, niin kuinka se sitten on mahdollista, että on jopa kokonaisia kuntia, joissa ei potilaita sidota kuin äärimmäisessä hätätapauksessa? Vielä tarkennus: LIIKUNTAKYKYISIÄ mutta levottomia potilaita ei sidota. - keino kuin sitominen
kolmas näkökulma kirjoitti:
Kumpi olisi sen potilaan omasta mielestä ollut parempi: se että hän pääsee edes konttaamalla liikkeelle vai se, että on sidottu? Onhan noita liikuntavammaisia, jokta viuhtovat koko ikänsä ilman jalkoja.
Miksi te aina sekoitatte tähän sitomiseen ne nilkkansa ja lonkkansa loukanneet, joiden todellinen syy liikkumisen rajoittamiselle on se vamma?
Eikö osastolla ole jotain todella vakavaa turvallisuuspuutetta, jos siellä dementoituvia on, mutta siltiovet eivät ole lukossa, sähkölaitteet voi laittaa päälle ja niin edelleen?
Eikö TODELLA OLE OLEMASSA MITÄÄN MUUTA RAUHOITTAMISKEINOA KUIN SITOMINEN?
Jos ei, niin kuinka se sitten on mahdollista, että on jopa kokonaisia kuntia, joissa ei potilaita sidota kuin äärimmäisessä hätätapauksessa? Vielä tarkennus: LIIKUNTAKYKYISIÄ mutta levottomia potilaita ei sidota.siis jos lääkitys on myös kielletty?
Veljen vaimo tuli ennen itkien töistä kotiin. Milloin oli hampaan jäljet käsivarressa ja milloin päästä tukko hiuksia revitty.
Hän vaihtoi työpaikkaa. Erittäin hyvä ratkaisu ja pääsee siitä syyllisyydestäkin irti.
Tee jotain mutta älä tee mitään. Vai? - tevoni
kolmas näkökulma kirjoitti:
Kumpi olisi sen potilaan omasta mielestä ollut parempi: se että hän pääsee edes konttaamalla liikkeelle vai se, että on sidottu? Onhan noita liikuntavammaisia, jokta viuhtovat koko ikänsä ilman jalkoja.
Miksi te aina sekoitatte tähän sitomiseen ne nilkkansa ja lonkkansa loukanneet, joiden todellinen syy liikkumisen rajoittamiselle on se vamma?
Eikö osastolla ole jotain todella vakavaa turvallisuuspuutetta, jos siellä dementoituvia on, mutta siltiovet eivät ole lukossa, sähkölaitteet voi laittaa päälle ja niin edelleen?
Eikö TODELLA OLE OLEMASSA MITÄÄN MUUTA RAUHOITTAMISKEINOA KUIN SITOMINEN?
Jos ei, niin kuinka se sitten on mahdollista, että on jopa kokonaisia kuntia, joissa ei potilaita sidota kuin äärimmäisessä hätätapauksessa? Vielä tarkennus: LIIKUNTAKYKYISIÄ mutta levottomia potilaita ei sidota.Onko mielestäsi se kaikenpuolin parempaa että potilaat konttaisivat siellä ympäirrinsä? Luulen kuules kyllä että silloin vasta niitä valituksia tulisi. Ei ole niin kivan näköistä omaisille kun tulevat käymään.
Sanotaan että yhden tädin omainen tulee ja näkee joku vanhus konttaamassa, tulee meille siitä sanomaan ja me vain vastaamme: Joo se saa kontata kun ei muuta voi!
Ja tuosta nilkan murtumasta, meillä ei ikinään ole sidottu ketään sinä aikana kuin minä olen siellä töissä ollut kuin tälläisessa tapauksessa. - edelleen
keino kuin sitominen kirjoitti:
siis jos lääkitys on myös kielletty?
Veljen vaimo tuli ennen itkien töistä kotiin. Milloin oli hampaan jäljet käsivarressa ja milloin päästä tukko hiuksia revitty.
Hän vaihtoi työpaikkaa. Erittäin hyvä ratkaisu ja pääsee siitä syyllisyydestäkin irti.
Tee jotain mutta älä tee mitään. Vai?Jos potilas ei pure ikä potki, eikä muutenkaan ole kenellekään vaarallinen, miksi hän ei saa kävellä mielin määrin? Jos hän vaikkapa laulaa ja marssii laulunsa tahdissa, mitä tarkoitusta varten ja minkä lain perusteella hänen katsotaan olevan joko lääkityksen tai sitomisen tarpeessa?
Minun järkeni mukaan siinä ei edes mitään keinoa tarvita - tai olisiko kuulosuojaimet hoitajille hyvä keino? Ja jos nyt ei millään välähdä, niin kerronpa yhden: opastaka sille marssijalle sellainen reitti, että ei ole tiellä ketään eikä kulkemisesta ole kenellekään kiusaa. Myös lukot dementiaosastojen ovissa tai samanlaiset seurantalaitteet kuin vaikkapa ajokoirilla olisi keino, joka estäisi ainakin potilasta katoamasta, ja viimeksi mainittu paikannusjärjestelmä antaisi mysö vapauden liikkua laajemmalla kuin vain osastolla jos potilas ei muuta haittaa aiheuttaisi. - joku puuttuu
kolmas näkökulma kirjoitti:
Kumpi olisi sen potilaan omasta mielestä ollut parempi: se että hän pääsee edes konttaamalla liikkeelle vai se, että on sidottu? Onhan noita liikuntavammaisia, jokta viuhtovat koko ikänsä ilman jalkoja.
Miksi te aina sekoitatte tähän sitomiseen ne nilkkansa ja lonkkansa loukanneet, joiden todellinen syy liikkumisen rajoittamiselle on se vamma?
Eikö osastolla ole jotain todella vakavaa turvallisuuspuutetta, jos siellä dementoituvia on, mutta siltiovet eivät ole lukossa, sähkölaitteet voi laittaa päälle ja niin edelleen?
Eikö TODELLA OLE OLEMASSA MITÄÄN MUUTA RAUHOITTAMISKEINOA KUIN SITOMINEN?
Jos ei, niin kuinka se sitten on mahdollista, että on jopa kokonaisia kuntia, joissa ei potilaita sidota kuin äärimmäisessä hätätapauksessa? Vielä tarkennus: LIIKUNTAKYKYISIÄ mutta levottomia potilaita ei sidota.sitomisiin, mutta onko hyötyä..?
http://www.eduskunta.fi/fakta/eoa/eoa8c.htm#22997 - vaimosi
keino kuin sitominen kirjoitti:
siis jos lääkitys on myös kielletty?
Veljen vaimo tuli ennen itkien töistä kotiin. Milloin oli hampaan jäljet käsivarressa ja milloin päästä tukko hiuksia revitty.
Hän vaihtoi työpaikkaa. Erittäin hyvä ratkaisu ja pääsee siitä syyllisyydestäkin irti.
Tee jotain mutta älä tee mitään. Vai?oli sitten sopimaton alalle? Ilmeisesti.
Sairaanhoito-ala on tunnettu siitä, että hoitajat saavat yhä enemmän "tuta" hoidettaviltaan tai asiakkailtaan. Ymmärrettävää on, että sairaus on aina agressivisen käytöksen taustalla ja itsellänikin on niistä kokemuksia ja kaikki aivan akuuttipuolelta. Päivystyksestä sekä vuodeosastoilta. Itku ei tullut kertaakaan ja erinäisin keinoin - yleensä järkkymättömällä rauhallisuudella - selvisi, vaikka psykoosiin mennyt potilas uhkasi kerran tappaa helposti, koska oli sodassakin tappanut..
Suhtaudun sitomiseen erittäin "nihkeästi" ja ymmärrän sen äärimmäisenä keinona. Dementoitunut vanhus hätääntyy entisestään, kun huomaa olevansa kiinni, eikä ymmärrä syytä. Jotain tekemistä levottomalle ja rauhattomalle mieluummin, kuin sitominen? - läskipää
kolmas näkökulma kirjoitti:
Kumpi olisi sen potilaan omasta mielestä ollut parempi: se että hän pääsee edes konttaamalla liikkeelle vai se, että on sidottu? Onhan noita liikuntavammaisia, jokta viuhtovat koko ikänsä ilman jalkoja.
Miksi te aina sekoitatte tähän sitomiseen ne nilkkansa ja lonkkansa loukanneet, joiden todellinen syy liikkumisen rajoittamiselle on se vamma?
Eikö osastolla ole jotain todella vakavaa turvallisuuspuutetta, jos siellä dementoituvia on, mutta siltiovet eivät ole lukossa, sähkölaitteet voi laittaa päälle ja niin edelleen?
Eikö TODELLA OLE OLEMASSA MITÄÄN MUUTA RAUHOITTAMISKEINOA KUIN SITOMINEN?
Jos ei, niin kuinka se sitten on mahdollista, että on jopa kokonaisia kuntia, joissa ei potilaita sidota kuin äärimmäisessä hätätapauksessa? Vielä tarkennus: LIIKUNTAKYKYISIÄ mutta levottomia potilaita ei sidota.Mietippä oma sukulaisesi konttailemassa! Kyllä meillä ainakin kuntoutus on jotain muuta kun konttamaan päästämistä ovellepäin, jotta pääsisi ulos! Lisäksi ei voi muutenkaan lähteä yksin joten siinä tilanteessa eletään=sidotaan! Asukkaan kunnioitus on myös hänen arvonsa ylläpitämistä. HYH onneksi et itse ole osastolla töissä! mummoni konttailisi alentavasti pitkin poikin!
- mikä mailma
edelleen kirjoitti:
Jos potilas ei pure ikä potki, eikä muutenkaan ole kenellekään vaarallinen, miksi hän ei saa kävellä mielin määrin? Jos hän vaikkapa laulaa ja marssii laulunsa tahdissa, mitä tarkoitusta varten ja minkä lain perusteella hänen katsotaan olevan joko lääkityksen tai sitomisen tarpeessa?
Minun järkeni mukaan siinä ei edes mitään keinoa tarvita - tai olisiko kuulosuojaimet hoitajille hyvä keino? Ja jos nyt ei millään välähdä, niin kerronpa yhden: opastaka sille marssijalle sellainen reitti, että ei ole tiellä ketään eikä kulkemisesta ole kenellekään kiusaa. Myös lukot dementiaosastojen ovissa tai samanlaiset seurantalaitteet kuin vaikkapa ajokoirilla olisi keino, joka estäisi ainakin potilasta katoamasta, ja viimeksi mainittu paikannusjärjestelmä antaisi mysö vapauden liikkua laajemmalla kuin vain osastolla jos potilas ei muuta haittaa aiheuttaisi.Huihui, luuletko ettei kaikkea ole yritetty? Ideoita otetaan varmasti vastaan, mutta tuolla asenteella ei paljoa saa aikaan!
Potilaat vetää itsensä yleensä "piippuun", kun eivät ymmärrä levätä, silloin kun voimat on loppu! Sydänkohtaus tai nestehukka kesällä siitä tulisi. Yleensä tuupertuvat hapenpuutteeseen ennen sitä tai kaatuvat kun jalat ei enää kanna vaikka mieli menee vieläkin. Katsoisit sairauden kokonaisuutta! Lisäksi, jos se olisi hoitjien laiskuudesta? kiinni, hehän antaisi kaikkien juosta vaikka mihin! hakisivat illalla takasin? sehän olisi helppoa?
Pitää osata katsoa kokonaisuutta ja mitkä muut asiaan vaikuttavat. Tälläinen järjestelmäkin maksaa. Oletko valmis maksamaan veroissa (vaikkapa) paljon lisää? no, moni ei ole ja näin ollen mahdotonta! Lukot tottakai pitäisi kyllä olla (ja kai onkin?)
Jos olisi reitti missä ei ole muita niin kuka vahtii? - omainen
mikä mailma kirjoitti:
Huihui, luuletko ettei kaikkea ole yritetty? Ideoita otetaan varmasti vastaan, mutta tuolla asenteella ei paljoa saa aikaan!
Potilaat vetää itsensä yleensä "piippuun", kun eivät ymmärrä levätä, silloin kun voimat on loppu! Sydänkohtaus tai nestehukka kesällä siitä tulisi. Yleensä tuupertuvat hapenpuutteeseen ennen sitä tai kaatuvat kun jalat ei enää kanna vaikka mieli menee vieläkin. Katsoisit sairauden kokonaisuutta! Lisäksi, jos se olisi hoitjien laiskuudesta? kiinni, hehän antaisi kaikkien juosta vaikka mihin! hakisivat illalla takasin? sehän olisi helppoa?
Pitää osata katsoa kokonaisuutta ja mitkä muut asiaan vaikuttavat. Tälläinen järjestelmäkin maksaa. Oletko valmis maksamaan veroissa (vaikkapa) paljon lisää? no, moni ei ole ja näin ollen mahdotonta! Lukot tottakai pitäisi kyllä olla (ja kai onkin?)
Jos olisi reitti missä ei ole muita niin kuka vahtii?Onko se sitten oikein, että koiriakin vaaditaan pitämään paremmin kuin dementoituneita vanhuksia? Metsästyskoirat savat varsinkin syksyisin juosta mielin määrin, ja omistava vaan jollakin paikannuslaitteella kuulostelee, että missä se Musti liikkuu. Lain mukaan täytyy olla riittävän suuri tarha tai juoksunaru. Entäs sen koiran omistaja? Saa pistää kiinni vaan, mikään laki ei velvoita edesä käyttämään ulkona, vaikka hän olisi voimiensa päivinä ollut hyvinkin innokas ulkoilija. Järestelmä tietenkin maksaa: paikannuslaite noin 1000 euroa, käyttökustannukset normaalin matkapuhelimen luokkaa. Kerropa sinä minulle, kumpi vaihtoehto sinun mielestäsi olisi omalla kohdallasi parempi, jos voisit valita: A) vapaa kävelyoikeus ja sitten sydänkohtaus ja kuolema vai B) pitkä ja rauhallinen elämä kiinni sidottuna ilman pienintäkään vaaraa mistään rasittavasta? Tulikin mieleen, että taidankin tässä alkaa kirjoitatman hoitotestamenttia oman tulevaisuuteni varalle.
- omainen
läskipää kirjoitti:
Mietippä oma sukulaisesi konttailemassa! Kyllä meillä ainakin kuntoutus on jotain muuta kun konttamaan päästämistä ovellepäin, jotta pääsisi ulos! Lisäksi ei voi muutenkaan lähteä yksin joten siinä tilanteessa eletään=sidotaan! Asukkaan kunnioitus on myös hänen arvonsa ylläpitämistä. HYH onneksi et itse ole osastolla töissä! mummoni konttailisi alentavasti pitkin poikin!
Jos (kun) minun mummoni on ollut koko ikänsä ahkera liikkuja, pitäisin hänen liikkumismahdollisuuttaan tärkeänä silloin, jos hän ei jostain syystä voisi olla jaloillaan. Jos konttaaminen olisi ainoa keino liikkua, se olisi parempi kuin kiinnisitominen. Sitä paitsi joillekin ihmisille, myös mummolleni on täysin yhdentekevää, mitä muut ihmiset ajattelevat. Toinen vaihtoehto voisi olla pöyrätuolikelaus, muta ehkä dementoitunut osaa sittenkin paremmin kontata.
- tevoni
omainen kirjoitti:
Jos (kun) minun mummoni on ollut koko ikänsä ahkera liikkuja, pitäisin hänen liikkumismahdollisuuttaan tärkeänä silloin, jos hän ei jostain syystä voisi olla jaloillaan. Jos konttaaminen olisi ainoa keino liikkua, se olisi parempi kuin kiinnisitominen. Sitä paitsi joillekin ihmisille, myös mummolleni on täysin yhdentekevää, mitä muut ihmiset ajattelevat. Toinen vaihtoehto voisi olla pöyrätuolikelaus, muta ehkä dementoitunut osaa sittenkin paremmin kontata.
Niin mitä sitten tekisit jos menisit hoitokotiin tervehtimään mummoasi ja siellä olisi usea potilas kuin konttaisit. Olisiko ajatus että hyvä että pääsee liikkumaan? Menisitkö hakemaan henkilökunta joita on tosiaan vain vähän illalla ja kertoisit? Osaisitko sanoa että potilas konttaa koska haluaa päästä eteenpäin vai onko se kaatunut? Kaikilta kun ei voi kysyä mitä on tapahtunut, tai kysyä voi mutta vastaus on mikä se on.
Mutta hyvä vinkki että kannattaa kysyä omaisilta mitä ne haluaa. Saako äitisi/isäsi kontata lattialla sitten kun hän ei enään kävelemään pysty, iltaisin meillä kestää yksi rondi 1-1 1/2 tuntia ja emme voi taata että hän ei menisi kaatamaan jonkun virtsaämpäri ja kontata siinä mutta ei hän kauemmin kuin 1 1/2 tintia joudu sitten toisen ihmisen virtsassa olla, ja jopa muussa mitä siellä on.
Omaiset tulee myös omilla ulkokengillä osastolla eli lattia ei aina ole niin puhdas mutta jos se teistä on ok niin antaa mennä.
Ja jos nyt joku muu mummo/pappa ajaa hänen päälle pyörätuolilla tai rollaattorilla ja se ei haittaa teitä niin antaa kontata.
Eikä sekään haittaa varmaan että silloin tällöin on tikkejä päässä kun hän on halunut jotain pöydältä ja pöytä onkin kaatunut hänen päälleen.
Eli ei asia nyt ihan niin ole että se rauhallisesti yhtä ja samaa rataa konttaa, vaan useimmiten joku muu tykkää että ne on edessä tai just että ne haluaakin jotain pöydältä tai ovat uteliaita että mikäs ämpäri tuo tuollainen on y.m y.m.
Nyt tulee tietenkin kysymys miksi sitten niitä ei sidota jotka ajavat häntä päin. Ehkä sen sitten pitäis olla niin että kaikki muut kun omia jalkoja käyttää pitäis sidota ja muut saisivat kontata, kyllähän ne pöydät ja ämpärit saadaan tietenkin jollai konstilla lattiaan kiinni että ei olisi mahdollisuus kaata. Eli sidotaanko yksi ihminen tai kaikki muut jotka voisivat ajaa päin. - läskipää
omainen kirjoitti:
Jos (kun) minun mummoni on ollut koko ikänsä ahkera liikkuja, pitäisin hänen liikkumismahdollisuuttaan tärkeänä silloin, jos hän ei jostain syystä voisi olla jaloillaan. Jos konttaaminen olisi ainoa keino liikkua, se olisi parempi kuin kiinnisitominen. Sitä paitsi joillekin ihmisille, myös mummolleni on täysin yhdentekevää, mitä muut ihmiset ajattelevat. Toinen vaihtoehto voisi olla pöyrätuolikelaus, muta ehkä dementoitunut osaa sittenkin paremmin kontata.
no sitten he varmaan antavat näin tapahtua, jos kerran hänen pitää saada liikkua eikä muita selityksiä ole. Annappa mielipiteesi julki ja ilmoita myös muille omaisille, jos sellaisia on, että olet antanut luvan tällaiseen. Varmasti sen jälkeen hoitajatkin antaa kontata. Toivotaan ettei polvet mene, tai ettei tule lattioilta tule pöpöjä. Tai että se on se, mitä hän olisi halunnut tehtävän, kun muille jää päätösvalta. Hurjalta se kyllä kuulostaa... mutta omaisen tahto on yleensä ykkönen... sinähän parhaiten tiedät.
- ...,,,...
kolmas näkökulma kirjoitti:
Kumpi olisi sen potilaan omasta mielestä ollut parempi: se että hän pääsee edes konttaamalla liikkeelle vai se, että on sidottu? Onhan noita liikuntavammaisia, jokta viuhtovat koko ikänsä ilman jalkoja.
Miksi te aina sekoitatte tähän sitomiseen ne nilkkansa ja lonkkansa loukanneet, joiden todellinen syy liikkumisen rajoittamiselle on se vamma?
Eikö osastolla ole jotain todella vakavaa turvallisuuspuutetta, jos siellä dementoituvia on, mutta siltiovet eivät ole lukossa, sähkölaitteet voi laittaa päälle ja niin edelleen?
Eikö TODELLA OLE OLEMASSA MITÄÄN MUUTA RAUHOITTAMISKEINOA KUIN SITOMINEN?
Jos ei, niin kuinka se sitten on mahdollista, että on jopa kokonaisia kuntia, joissa ei potilaita sidota kuin äärimmäisessä hätätapauksessa? Vielä tarkennus: LIIKUNTAKYKYISIÄ mutta levottomia potilaita ei sidota.Kyllä se dementiaa sairastava rauhoittuu kun istuu hänen vieressänsä koko 24 tuntia yötä päivää ja rauhoittelee.
Kysymys on kellä on tähän aikaa!
HOITAJIA ON LIIIIIIIIIIIIIIAN VÄHÄN! Koittakaa nyt ymmärtää. Ei meitä ole tarpeeksi kädestä kiinni pitäjiksi.
Miten ihmeessä voin keskittyä yhteen vanhukseen työvuoroni aikana kun en edes ehdi puhua kaikkien kanssa.
Ei tämä asia kosketa vain omaisia vaan myös hoitajat ovat tilanteeseen väsyneitä. Vanhuksille taattaisiin paljon parempi hoito jos meillä olisi enemmän käsiä. Ei hoitajat omille vanhemmilleenkaan tällaista kohtaloa soisi saati sitten kenelle muullekaan.
- Hulluksi tulisin mieki
- kuuma peruna
tulee olemaan vanhustenhoidon saattaminen asianmukaiselle ja inhimilliselle tasolle.
Kukaan lääkäreistä/hoitajista ei itse haluaisi samaan asemaan missä nykyajan vanhukset joutuvat olemaan. Aivan kuten A-talk ohjelmassa tuli ilmi, vanhuksen jokainen päivä on yhtä arvokas kuin kenen tahansa.
Koulutusta lisää geriatriasta niin lääkäreille kuin hoitajille.Vanhusten lääkitys on aivan retuperällään ja valta-osa vanhuksista käyttää liikaa lääkkeitä. Sanotaan, että vähintään puolet lääkkeistä ovat turhia. Pian alkavat lakaista "suuret luudat"... - läskipää
kuuma peruna kirjoitti:
tulee olemaan vanhustenhoidon saattaminen asianmukaiselle ja inhimilliselle tasolle.
Kukaan lääkäreistä/hoitajista ei itse haluaisi samaan asemaan missä nykyajan vanhukset joutuvat olemaan. Aivan kuten A-talk ohjelmassa tuli ilmi, vanhuksen jokainen päivä on yhtä arvokas kuin kenen tahansa.
Koulutusta lisää geriatriasta niin lääkäreille kuin hoitajille.Vanhusten lääkitys on aivan retuperällään ja valta-osa vanhuksista käyttää liikaa lääkkeitä. Sanotaan, että vähintään puolet lääkkeistä ovat turhia. Pian alkavat lakaista "suuret luudat"...Juuri näin. On se hyvä kun asioihin puututaan! Aina voi parantaa, siitä ei olekaan kysymys. Vaan se, että joku viisas antaisi kongreettiset ohjeet toimintaan, jottei mentäisi ojasta allikkoon! Lääkkeitä ei voi noin vaan lähteä pois ottamaan, jollei tiedetä mitä sitten tehdään? Sitomista ei voida lopetta jollei ole antaa vaihtoehtoa, jne...,
Tottahan muutos on usein hyvästä ja hoitajat toitottaakin että omaisten ja muiden olisi hyvä osallistu hoitoon jotta laitokset eivät olisi sellaisa "mörköjä" ihmisille.
Osallistuminen on kuitenkin eriasia kuin kerran käyminen, ja "avoimia ovia" on hankala pitää kun on tuo yksityisyys ja vaitiolovelvollisuus jutut. (ei saa antaa puheissaakaan ymmärtää mitään laitoksen potilaista jotta henkilöllisyyden ilmitulo olisi vaarassa, saatikka päästää ihmisiä näkemään potilaita.) Jos on yksikin jolle se ei käy (tai yleensä omainen) tämä ei ole mahdollista. Joten oi viisaat, kehittäkää ja keksikää ratkaisuja, me kyllä toteutamma mitä vaan, jos rahat ja resulssit annetaan myös!!!!!! - Pihla-67
Oma äitini ei ole varsinaisessa dementiakodissa,vaan terveyskeskuksen vuodeosastolla.
...vaikka taitaa olla sama,henkilökunnan niukkuus,ja itsekin tunnustan,että omaisten (=minä)toivomukset hoitajilla niskassa...
2 hoitajaa per 32 henkilöä,kyllä siinä tulisi paniikki meikäläisellekin.
Äidin säästöjä me sisarukset käytämme sumeilematta ulkoilupalvelun ostoon ulkopuoliselta,jalkahoitoon,ja muuhun "ylellisyyteen",johon hoitajilla ei aika kerta kaikkiaan riitä.
Itse olen nähnyt tuolla ihan pehmeitä sitomistapoja:vyöt ovat leveitä ja pehmustettuja,ja kulkevat potilaan ympäri niin,ettei potilas kuitenkaan roiku niissä.
- Hoitaja
Lueskelin noita aiempia viestejä, ja päätin että kirjoitan. Olen itse työskennellyt dementiaosastolla, joten tiedän mistä puhun.
Monesti vanhukset, jotka ovat dementoituneet eivät pysty enää kontrolloimaan omaa liikkumista ja saattavat kävellä niin kauam että kaatuvat tai jotain muuta. Monesti myös vanhukset kävelet jo ihan selkä vinossa ja koko kroppa ihan vinossa. Silloin monesti joudutaan laittamaan tuoliin ja vyöllä kiinni, koska he eivät ilman vyötä välttämättä pysy paikallaan. Näin ainakin itse selitän tämän sitomisen.- on outo
selitys sitomiselle jos kävelee selkä/kroppa vinossa...selkä vinossa ja koukussa ym asennossa käveleviä vanhuksia näkee keskellä kaupungia joka kerran kun ympärilleen katselee..
Ymmärrän ja hyväksyn ruokailun ajaksi sitomisen.
Ei sitä kävelemään oppinutta lastakaan sidota vaikka ei lapsi kykene kontrolloimaan kävelyään... - olla hiljaa
on outo kirjoitti:
selitys sitomiselle jos kävelee selkä/kroppa vinossa...selkä vinossa ja koukussa ym asennossa käveleviä vanhuksia näkee keskellä kaupungia joka kerran kun ympärilleen katselee..
Ymmärrän ja hyväksyn ruokailun ajaksi sitomisen.
Ei sitä kävelemään oppinutta lastakaan sidota vaikka ei lapsi kykene kontrolloimaan kävelyään...kun ei kerran asioista tiedä, eikä ole perillä vanhustenhoidosta, rahoituksesta,hoitajien työmäärästä, vanhusten omaisten käyttäytymisestä, vanhusten käyttäytymisestä, sairauksista,lääkärien asenteesta vanhustenhoitoon...
Käykää omaiset vanhustenne luona, jutelkaa ja ulkoiluttakaa, meillä kun ei ole aikaa usein sellaiseen älkääkä vai istuko vanhuksen vieressä ja kytätkö mitä ne hoitajat tekee,miten juoko ne jopa kahviakin töissä, saati käyvät tupakilla kahvitauoilla. Kuka hoitaja nyt on töissä ja sitä yhtähän ei ole näkynyt aikoihin.. kyllä niillä on paljon vapaata... tehkää jotain tarpeellista vanhuksen kanssa..jotkut kyllä tekee, mutta harvat. - omainen
olla hiljaa kirjoitti:
kun ei kerran asioista tiedä, eikä ole perillä vanhustenhoidosta, rahoituksesta,hoitajien työmäärästä, vanhusten omaisten käyttäytymisestä, vanhusten käyttäytymisestä, sairauksista,lääkärien asenteesta vanhustenhoitoon...
Käykää omaiset vanhustenne luona, jutelkaa ja ulkoiluttakaa, meillä kun ei ole aikaa usein sellaiseen älkääkä vai istuko vanhuksen vieressä ja kytätkö mitä ne hoitajat tekee,miten juoko ne jopa kahviakin töissä, saati käyvät tupakilla kahvitauoilla. Kuka hoitaja nyt on töissä ja sitä yhtähän ei ole näkynyt aikoihin.. kyllä niillä on paljon vapaata... tehkää jotain tarpeellista vanhuksen kanssa..jotkut kyllä tekee, mutta harvat.Siinähän se ongelma onkin, kun me emme malta olla osallistumatta hoitoon. Eihän asia ollenkaan meille kuuluisi, jos tämä vanhus ei olisi aiemmin pitänyt suurimpana ilonaan ja terveyden lähteenä liikkumista. Ja me omaiset haluamme hänen liikkuvan vieläkin, jospa se parantaisi ainakin mielialaa, jos ei mitään muuta. Dementiaosastojen henkilökunta ei ole tainnut koskaan kuullakaan liikunnan vaikutuksesta dementoivien sairauksien etenemistä hidastavana.
En ole vieläkään löytänyt lakia, joka sallii sitomisen, vaikka olen lukenut lakia potilaan oikeuksista ja mielenterveyslakia, jossa sitominen sallitaan vain silloin kun potilas aiheuttaa HUOMATTAVAA vahinkoa, edes pienet omaisuusvahingot kuten pissanämpärin kaataminen ei oikeuta sitomista. - kuntouttaa?
VAi mitä tähän hoitsut sanovat?Tässä se totuus paljastuu, sitomisen syy ei siis olekaan "lonkkamurtuma". Ettekö ole kuullet sellaisista pehmustetuista housuista, joita on joissakin laitoksissa tavanomaisessa käytössä?
On noita keppejä ja telineitä, eiköhän dementoituvatkin opi sellaiseen tukeutumaan. Onhan nuo mummot potkurilla kulkeneet terveinäkin , olisi varmaan hyvä kulkuneuvo siellä vanhainkodissakin. - täällä
olla hiljaa kirjoitti:
kun ei kerran asioista tiedä, eikä ole perillä vanhustenhoidosta, rahoituksesta,hoitajien työmäärästä, vanhusten omaisten käyttäytymisestä, vanhusten käyttäytymisestä, sairauksista,lääkärien asenteesta vanhustenhoitoon...
Käykää omaiset vanhustenne luona, jutelkaa ja ulkoiluttakaa, meillä kun ei ole aikaa usein sellaiseen älkääkä vai istuko vanhuksen vieressä ja kytätkö mitä ne hoitajat tekee,miten juoko ne jopa kahviakin töissä, saati käyvät tupakilla kahvitauoilla. Kuka hoitaja nyt on töissä ja sitä yhtähän ei ole näkynyt aikoihin.. kyllä niillä on paljon vapaata... tehkää jotain tarpeellista vanhuksen kanssa..jotkut kyllä tekee, mutta harvat.on ollut erilaista "viestintää" myös hoitajilta, jotka ovat kertoneet oman työpaikkansa hoitokäytännöistä...missä sidotaan ja missä ei riippuu paljolti kyseisen työyksikön "hoitokulttuurista." Hoitokulttuuri on määrävä tekijä kaikessa hoidossa niin pitkäaikais kuin akuuttisairaanhoidossa.
Uusi työntekijä ehkä uudistavine ideoineen "mukautetaan" vallitsevaan ja pitkään koettuun käytäntöön ja hänkin turhautuu työhönsä ennen pitkää.
Toinen hoitaja kertoo toista kuin toinen...toinen jaksaa enemmän kuin toinen..toinen on jo niin kyynistynyt ettei "näe" mitään vaihtoehtoja sitomiselle..
Jos hoito suunnitellaan omaisen/potilaan kanssa yhdessä, niin kuin pitää tehdä, niin ylilyönneiltä vältytään ja omaisten arvostelulta. Potilastakin pitää kuunnella ja ottaa huomioon toiveita. Dementiaa on monitasoista ja välillä voi olla voinnissa parempia jaksoja.
Uskon, että usein on vaihtoehtoja jos niitä halutaan käyttää ja ylipäätään niitä "nähdä." Ja monilla näille palstoille kirjoittavilla on kokemusta muustakin vanhustenhoidosta, kuin vaan siitä, että itse käväistään pikaisesti tervehtimässä omaa läheistään vanhainkodin dementia - osastolla. - tevoni
omainen kirjoitti:
Siinähän se ongelma onkin, kun me emme malta olla osallistumatta hoitoon. Eihän asia ollenkaan meille kuuluisi, jos tämä vanhus ei olisi aiemmin pitänyt suurimpana ilonaan ja terveyden lähteenä liikkumista. Ja me omaiset haluamme hänen liikkuvan vieläkin, jospa se parantaisi ainakin mielialaa, jos ei mitään muuta. Dementiaosastojen henkilökunta ei ole tainnut koskaan kuullakaan liikunnan vaikutuksesta dementoivien sairauksien etenemistä hidastavana.
En ole vieläkään löytänyt lakia, joka sallii sitomisen, vaikka olen lukenut lakia potilaan oikeuksista ja mielenterveyslakia, jossa sitominen sallitaan vain silloin kun potilas aiheuttaa HUOMATTAVAA vahinkoa, edes pienet omaisuusvahingot kuten pissanämpärin kaataminen ei oikeuta sitomista.Siis toisin sanoen omaisille ei kuulu mikä? Ulkoiluttaa/kävelyttää omaa äitiään/isäänsä? Älkää sitten mistään valittako jos ette itse mitään voi tehdä.
En usko että ainoa asia olisi että pissaämpäri kaadettaisiin mutta annatko meidän tehdä työt loppuun ilman että tulet kertomaan että omaisesi makaa jonkun muun virtsassa sekä ulosteessa, vaan me hoidetaan asia sitten kun ollaan hänen kohdalla. Voithan sinä seurustella hänen kanssa kummiskin, etkö?
Meillä tällä hetkellä ei ole kukaan sidottuna mutta itse kyllä haluaisin että omaiseni sidottaisiin mielummin kuin makaisi p****ssa, ja vielä jonkun muun sellaisessa. - tevoni
kuntouttaa? kirjoitti:
VAi mitä tähän hoitsut sanovat?Tässä se totuus paljastuu, sitomisen syy ei siis olekaan "lonkkamurtuma". Ettekö ole kuullet sellaisista pehmustetuista housuista, joita on joissakin laitoksissa tavanomaisessa käytössä?
On noita keppejä ja telineitä, eiköhän dementoituvatkin opi sellaiseen tukeutumaan. Onhan nuo mummot potkurilla kulkeneet terveinäkin , olisi varmaan hyvä kulkuneuvo siellä vanhainkodissakin.Me olemme sitten varmaan niin köyhä kaupunki että meillä näitä housuja ei ole.
Puhutte dementikoista mutta tiedättekö millaisia ne ovat suurin osa vuorokaudesta. Eihän ne edes muista että pitäisi käyttää rollaattoria tai pyörätuolia kun ne päättää lähteä liikkeelle.
Ja sitten pitää niitten toivomuksia kuunnella! Ei se aina ole niin helppoa kun ei kunnon lausetta edes tule niiltä tai sitten jos tulee niin esim. he etsivät omia vanhempia, ovat hermostuneita kun itse ovat vielä lapsia ja vanhempia ei ole näkynyt. Aina ei auta vaikka istuu ja yrittää puhua/selittää missä potilas on tai kuinka vänha hän on. Eikä sitä myöskään rauhoita menemällä mukaan juttuun, koska et sinä voi auttaa niitä löytämään vanhempiaansa. - Kaisa
tevoni kirjoitti:
Me olemme sitten varmaan niin köyhä kaupunki että meillä näitä housuja ei ole.
Puhutte dementikoista mutta tiedättekö millaisia ne ovat suurin osa vuorokaudesta. Eihän ne edes muista että pitäisi käyttää rollaattoria tai pyörätuolia kun ne päättää lähteä liikkeelle.
Ja sitten pitää niitten toivomuksia kuunnella! Ei se aina ole niin helppoa kun ei kunnon lausetta edes tule niiltä tai sitten jos tulee niin esim. he etsivät omia vanhempia, ovat hermostuneita kun itse ovat vielä lapsia ja vanhempia ei ole näkynyt. Aina ei auta vaikka istuu ja yrittää puhua/selittää missä potilas on tai kuinka vänha hän on. Eikä sitä myöskään rauhoita menemällä mukaan juttuun, koska et sinä voi auttaa niitä löytämään vanhempiaansa.Minä ainakin uskon, että dementoitunut vanhus joka puhuu isästään ja äidistään tai etsii pieniä lapsiaan, kaipaa ja haluaa puhua vanhemmistaan, lapsuuden kodistaan, tai sitten ajasta jolloin omat lapset olivat pieniä ja siinä lähellä. Silloin hänkin oli tarpeellinen ja hyödyllinen ihminen, joka teki työtä ja hallitsi omaa elämäänsä.
Ei dementoituvalle voikkaan luvata, että lähdetääs etsimään sinun vanhempiasi, tai että kyllä he pian tulevat. Mutta häntä voi lohduttaa siten, että puhuu hänen kanssaan hänelle tärkeistä ihmisistä, millaisia vanhemmat olivat, minkä näköisiä, mitä teitte vanhempien kanssa yhdessä ym. ym.
Tunne joka siellä sanojen takana on, on tärkempää paljon kuin ne sanat. Ja sitä tunnetta kuunnella ja siihen vastata, niin usein se levotonkin vanhus rauhoittuu ja tunteet laimenevat. Jos kukaan ei kuuntele meidän tunteita joita yritetään julkituoda, niin ahdistaahan se meitäkin. Itse olen sitä mieltä, että sitomista ja rauhoittavia lääkkeitä tarvitaan paljon vähemmän, kun vanhuksia kuullaan ja aidosti kohdataan. - Kaisa
kuntouttaa? kirjoitti:
VAi mitä tähän hoitsut sanovat?Tässä se totuus paljastuu, sitomisen syy ei siis olekaan "lonkkamurtuma". Ettekö ole kuullet sellaisista pehmustetuista housuista, joita on joissakin laitoksissa tavanomaisessa käytössä?
On noita keppejä ja telineitä, eiköhän dementoituvatkin opi sellaiseen tukeutumaan. Onhan nuo mummot potkurilla kulkeneet terveinäkin , olisi varmaan hyvä kulkuneuvo siellä vanhainkodissakin.Sinä se et sitten ole tainnut dementoitunutta nähdäkkään, ainakaan pidemmälle edennyttä, jos meinaat että muistamaton muistaa ottaa kepin käteensä tai kävelytelineen, kun tulee kiire jonnekkin.. Ovat toki mummot ja pappat potkukelkalla kulkeneet, pyörällä myös, sekä autolla että moottoripyörällä..
Meillä on liikkuvilla käytössä lonkkahousut, joissa lonkkien kohdalla on kovikkeet joiden pitäisi vähentää lonkkamurtuman riskiä jos asukas kaatuu.. mutta eivät nekään kaikkia murtumia estä.
Kyllä meillä tehdään työtä kuntouttavalla työotteella, jokaisen asukkaan omat voimavarat huomioon ottaen. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, että avoimella osastolla, millaisia terveyskeskusten vuodeosastot yleensä ovat, on joskus pakko sitoa joku kiinni. Itse työskentelen dementia-kodissa, joten meillä ei tarvitse sitoa eikä lääkkeillä tainnuttaa. - nähtyä
Kaisa kirjoitti:
Sinä se et sitten ole tainnut dementoitunutta nähdäkkään, ainakaan pidemmälle edennyttä, jos meinaat että muistamaton muistaa ottaa kepin käteensä tai kävelytelineen, kun tulee kiire jonnekkin.. Ovat toki mummot ja pappat potkukelkalla kulkeneet, pyörällä myös, sekä autolla että moottoripyörällä..
Meillä on liikkuvilla käytössä lonkkahousut, joissa lonkkien kohdalla on kovikkeet joiden pitäisi vähentää lonkkamurtuman riskiä jos asukas kaatuu.. mutta eivät nekään kaikkia murtumia estä.
Kyllä meillä tehdään työtä kuntouttavalla työotteella, jokaisen asukkaan omat voimavarat huomioon ottaen. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, että avoimella osastolla, millaisia terveyskeskusten vuodeosastot yleensä ovat, on joskus pakko sitoa joku kiinni. Itse työskentelen dementia-kodissa, joten meillä ei tarvitse sitoa eikä lääkkeillä tainnuttaa.ainakin osa tämän päivän Vierivät kivet ja kuultavana oli mm Harriet Finne-Soveri, geriatrian erikoislääkäri Kustaankartanosta.
Hänkin totesi, että tämän päivän vanhustenhoito on kuntouttavaa ja sitä on Kustaankartanossa tehty vuosia ja siksi saatu laadullisesti hyvää ja esimerkillistä vanhusten hoitoa. Totesi vielä, että laatu ei ole kiinni henkilökunnan lukumäärästä vaan johdosta ja priorisoinnista. Siis epäilemättä hoitokulttuurista -ja käytännöistä. Niillä saadaan laadukasta hoitoa.
Aivan kuten sinäkin Kaisa kerrot, teillä työtä tehdään hoitotyötä kuntouttavalla otteella, eikä
odoteta päivää, jolloin vanhus sulkee lopullisesti silmänsä. Jokainen päivä on vanhukselle yhtä arvokas kuin on nuoremmallekin.
Dementia-kodin/yksikön tuleekin olla juuri sellainen, että dementoitunut vanhus saa olla/elää vapaasti, eikä kahlittuna kuin eläin. - potkukelkan
Kaisa kirjoitti:
Sinä se et sitten ole tainnut dementoitunutta nähdäkkään, ainakaan pidemmälle edennyttä, jos meinaat että muistamaton muistaa ottaa kepin käteensä tai kävelytelineen, kun tulee kiire jonnekkin.. Ovat toki mummot ja pappat potkukelkalla kulkeneet, pyörällä myös, sekä autolla että moottoripyörällä..
Meillä on liikkuvilla käytössä lonkkahousut, joissa lonkkien kohdalla on kovikkeet joiden pitäisi vähentää lonkkamurtuman riskiä jos asukas kaatuu.. mutta eivät nekään kaikkia murtumia estä.
Kyllä meillä tehdään työtä kuntouttavalla työotteella, jokaisen asukkaan omat voimavarat huomioon ottaen. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, että avoimella osastolla, millaisia terveyskeskusten vuodeosastot yleensä ovat, on joskus pakko sitoa joku kiinni. Itse työskentelen dementia-kodissa, joten meillä ei tarvitse sitoa eikä lääkkeillä tainnuttaa.Joillekin se potkukelkkamalli on kätevämpi kuin tavallinen rollaattori. Saattaapa olla, että ei tosiaan sitten olleet niin pitkälle dementoituneita.
Kai siihen joku selitys on, että muutamilla osastoilla tai jopa muutamissa kunnissa ei ihmisiä sidota. Eihän nyt jonkun tietyn kunnan asukkaat voi niin paljon muita paremmassa kunnossa pysyä. Tämän tulin tietämään kun kyselin neuvoja tämän läänin suurimmasta sairaalasta. Siellä sanottiin suoraa, että eri kunnissa on erilainen käytäntö eikä he voi sanoa mitään, kun eivät tienneet mikä se tässä kunnassa on tapana. - Kaisa
potkukelkan kirjoitti:
Joillekin se potkukelkkamalli on kätevämpi kuin tavallinen rollaattori. Saattaapa olla, että ei tosiaan sitten olleet niin pitkälle dementoituneita.
Kai siihen joku selitys on, että muutamilla osastoilla tai jopa muutamissa kunnissa ei ihmisiä sidota. Eihän nyt jonkun tietyn kunnan asukkaat voi niin paljon muita paremmassa kunnossa pysyä. Tämän tulin tietämään kun kyselin neuvoja tämän läänin suurimmasta sairaalasta. Siellä sanottiin suoraa, että eri kunnissa on erilainen käytäntö eikä he voi sanoa mitään, kun eivät tienneet mikä se tässä kunnassa on tapana.Oli meilläkin käytössä joskus, mutta suurimmaksi osaksi muistavilla vanhuksilla. Meillä ongelma sellainen, että se kuka kelkkaa tarvitsisi ei muista kelkkaa ottaa, ja toinen vanhus kun ei vielä kelkkaa tarvitse kokoaa kaikki kelkat huoneeseensa kun ne ovat hänen. :)
Meillä on yhtä hoitajaa kohden 7 vanhusta, joten meillä ehkä ehtii enemmän "vahtia" huonosti liikkuvia, ja tarttua sitten käsipuoleen kuin jossain isoilla vuodeosastoilla. Tässä täytyy tosiaan huomata myös se, että onko vanhus dementoituneille tarkoitetussa hoitopaikassa, jossa liikkuminen ja levottomuuskin on sallittua, tai sitten isolla vuodeosastolla, jossa ovia ym. ei voida karkaamis riskinkään takia pitää lukittuna.
Sitomista en ole koskaan hyväksynyt, tosin vanhainkodissa ollessa joskus joku vanhus oli pakko laittaa g-tuolissa pöydän taakse, koska huimaamisen ja huonojen jalkojen takia ei enää pysynyt lainkaan pystyssä. Oman kuntani vuodeosastolla sitomislupa kysytään dementoituneiden kohdalla omaiselta, omainen joutuu kirjallisesti luvan antamaan. On tapauksia, joissa meidän asukas on ollut ko. osastolla pidemmän aikaa, sidottuna ja liikkumattomana, niin me ollaan saatu täällä kotona kuntoutettua liikkuvaksi jälleen ja pois vaipoista.
On oikeastaan dementoituneen kävelytelineen kanssa samajuttu, kun sairauden edetessä joskus käy lusikan kanssa, kun ei enää muista mitä sillä pitää tehdä. - Päivi
kuntouttaa? kirjoitti:
VAi mitä tähän hoitsut sanovat?Tässä se totuus paljastuu, sitomisen syy ei siis olekaan "lonkkamurtuma". Ettekö ole kuullet sellaisista pehmustetuista housuista, joita on joissakin laitoksissa tavanomaisessa käytössä?
On noita keppejä ja telineitä, eiköhän dementoituvatkin opi sellaiseen tukeutumaan. Onhan nuo mummot potkurilla kulkeneet terveinäkin , olisi varmaan hyvä kulkuneuvo siellä vanhainkodissakin.Meillä sidottiin pahasti dementoitunut ikäihminen sänkyyn yöksi hänen oman terveytensä vuoksi. Kerran joku hoitaja oli unohtanut tämän ja mummeli tullut yli laidan (laidat siis ylhäällä ja hälytys kello vieressä). Siitähän omaisilla riemu syntyi, kun mummelilla poskimustana ja pää auki. En usko että ketään huvikseen sitotaan mihinkään. Koska sairaalan osastolla, oli se ensiapu tai pitkäaikaisosasto, ei vaikeasti demetoituneelle voida suoda 24/7 vartiointia, on häntä jotenkin valvottava. Lääkkeet voi monesti tehdä dementoituneen vielä sekavammaksi, koska heillä monesti on niitä kourallinen. Ei he muista silloin minne menossa tai mistä tulossa. Hukkuvat vielä suurtensairaaloiden tunnelikäytäville.
- tevoni
Kaisa kirjoitti:
Sinä se et sitten ole tainnut dementoitunutta nähdäkkään, ainakaan pidemmälle edennyttä, jos meinaat että muistamaton muistaa ottaa kepin käteensä tai kävelytelineen, kun tulee kiire jonnekkin.. Ovat toki mummot ja pappat potkukelkalla kulkeneet, pyörällä myös, sekä autolla että moottoripyörällä..
Meillä on liikkuvilla käytössä lonkkahousut, joissa lonkkien kohdalla on kovikkeet joiden pitäisi vähentää lonkkamurtuman riskiä jos asukas kaatuu.. mutta eivät nekään kaikkia murtumia estä.
Kyllä meillä tehdään työtä kuntouttavalla työotteella, jokaisen asukkaan omat voimavarat huomioon ottaen. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, että avoimella osastolla, millaisia terveyskeskusten vuodeosastot yleensä ovat, on joskus pakko sitoa joku kiinni. Itse työskentelen dementia-kodissa, joten meillä ei tarvitse sitoa eikä lääkkeillä tainnuttaa.Eli tarkoitako että teidän dementikot muistavat ottaa aina se apuväline mukaan? Mielestäni itse kirjoitin että ne eivät muista ja se pitää meillä paikkaansa.
Meillä on noin 15 dementikkoa 30-32 potilaasta ja me ei olla dementtiakoti! Eli meillä on siinä suhteen vähemmän henk.kuntaa kun dementtiakodissa saisi olla enemmän.
Sorry jos kirjoitan jotain mitä ette ymmärrä kun äidinkieli ei ole suomi. - tevoni
tevoni kirjoitti:
Siis toisin sanoen omaisille ei kuulu mikä? Ulkoiluttaa/kävelyttää omaa äitiään/isäänsä? Älkää sitten mistään valittako jos ette itse mitään voi tehdä.
En usko että ainoa asia olisi että pissaämpäri kaadettaisiin mutta annatko meidän tehdä työt loppuun ilman että tulet kertomaan että omaisesi makaa jonkun muun virtsassa sekä ulosteessa, vaan me hoidetaan asia sitten kun ollaan hänen kohdalla. Voithan sinä seurustella hänen kanssa kummiskin, etkö?
Meillä tällä hetkellä ei ole kukaan sidottuna mutta itse kyllä haluaisin että omaiseni sidottaisiin mielummin kuin makaisi p****ssa, ja vielä jonkun muun sellaisessa.Nyt valehtelin, en muistanut että meillä on yksi vyöllä kiinni tuolissa. Hän ei ole dementikko ja vaikka me pidämme sitä turhana hän itse vaatii sitä. Eli niinkin voi tapahtua :-)
- Päivi
Keskustelun aloittaja puhui yleiseti sitomisesta. Myös muita kuin vanhuksia joilla on huomattavia liikuntarajoitteita sidotaan. Levoton, sekava, aggressiivinen ja/tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena oleva henkilö voidaan sitoa esim ensiavussa. Ensiavuissa on monta potilasta samassa huoneesa. "Täys" järkistä ihmistä ei tietenkään sidota, mutta kun suomessa tulee auttaa KAIKKIA ja tälläinen henkilö tekee auttamisen muuten mahdottomaksi, on hänet sidottava esimerkiksi näytteenoton ajaksi tai siksi että hän on vahingollinen muille tai itselleen. Lääketokkuraisella tai mielenterveyspotilailla voi olla maasta taivaaseen erilaisia oireita ensiavussa ja sitomiseen voi johtaa hoitajien ja lääkärin määräyksestä esimerkiksi pakkoliikkeet--> itsensäpureminen, raapiminen um.
- tosissasi?
kuntouttaa? kirjoitti:
VAi mitä tähän hoitsut sanovat?Tässä se totuus paljastuu, sitomisen syy ei siis olekaan "lonkkamurtuma". Ettekö ole kuullet sellaisista pehmustetuista housuista, joita on joissakin laitoksissa tavanomaisessa käytössä?
On noita keppejä ja telineitä, eiköhän dementoituvatkin opi sellaiseen tukeutumaan. Onhan nuo mummot potkurilla kulkeneet terveinäkin , olisi varmaan hyvä kulkuneuvo siellä vanhainkodissakin.Tuppaavat vaan unohtamaan niin nopeaasti sen kepin tai rollaattorin.
Miksi te provot tai muut jänkkääjät ette voi katsoa asioita ja niiden relistisia puolia silmiin?
Kuka ulkopuolinen saa tulla arvostelemaan juuri SINUN työskentelyäsi? Miksi hoitajat ovat joka paikassa "avointa riistaa" ja sopivia sylkykuppeja?
Mekin tehdään työtämme! - kysyn vaan
Päivi kirjoitti:
Meillä sidottiin pahasti dementoitunut ikäihminen sänkyyn yöksi hänen oman terveytensä vuoksi. Kerran joku hoitaja oli unohtanut tämän ja mummeli tullut yli laidan (laidat siis ylhäällä ja hälytys kello vieressä). Siitähän omaisilla riemu syntyi, kun mummelilla poskimustana ja pää auki. En usko että ketään huvikseen sitotaan mihinkään. Koska sairaalan osastolla, oli se ensiapu tai pitkäaikaisosasto, ei vaikeasti demetoituneelle voida suoda 24/7 vartiointia, on häntä jotenkin valvottava. Lääkkeet voi monesti tehdä dementoituneen vielä sekavammaksi, koska heillä monesti on niitä kourallinen. Ei he muista silloin minne menossa tai mistä tulossa. Hukkuvat vielä suurtensairaaloiden tunnelikäytäville.
Miksi ihmeessä te ette sitten laittaneet patjaa lattialle sängyn viereen, että olisi ollut pehmeämpi putoaminen? Eivät olisi omaiset valittaneet sitomisesta eivätkä putoamisesta. Mahdottoman yksinkertaisia keinoja kun vaan äly välähtäisi. Mutta ei: kun on opetettu tekemään näin niin tavallisen maalaisjärjen käyttö ei sitten nähtävästi ole sallittu.
- voivoivoi
kysyn vaan kirjoitti:
Miksi ihmeessä te ette sitten laittaneet patjaa lattialle sängyn viereen, että olisi ollut pehmeämpi putoaminen? Eivät olisi omaiset valittaneet sitomisesta eivätkä putoamisesta. Mahdottoman yksinkertaisia keinoja kun vaan äly välähtäisi. Mutta ei: kun on opetettu tekemään näin niin tavallisen maalaisjärjen käyttö ei sitten nähtävästi ole sallittu.
Mitenkäs sitten kun se mummu tippuu sinne lattialle, kompuroi jotenkin ylös jos pääsee, ja kaatuu siihen patjan reunaan ja kolhii ittensä????
- vaihtoehto
voivoivoi kirjoitti:
Mitenkäs sitten kun se mummu tippuu sinne lattialle, kompuroi jotenkin ylös jos pääsee, ja kaatuu siihen patjan reunaan ja kolhii ittensä????
jos mummo säikähtää putoamista ja saa sydänkohtauksen...mitäs omaisille sanoisit? se vaan putos ja ei pumppu kestäny? mietihän vähän maalaisjärjellä loppuun asti.
- omainen
vaihtoehto kirjoitti:
jos mummo säikähtää putoamista ja saa sydänkohtauksen...mitäs omaisille sanoisit? se vaan putos ja ei pumppu kestäny? mietihän vähän maalaisjärjellä loppuun asti.
Tiedätkö, että moinin ikäihminen mieluummin tappaisi itsensä (jos vielä ymmärtäisi ja kykenisi)ennen kuin makaisi vihanneksena sängyn pohjalla? Sitä paitsi voihan sen nukkumapatjakin olla lattialla, tämän keinot ovat omaiset keksineet jo ennen kuin sängyt.
Kun oma isäiäni kuoli sydänkohtaukseen, samanikäinen naapurin isäntä oli suunnattoman kateellinen: sehän pääsi nin helposti pois ja hän täällä vaan joutuu makaamaan.
Eikö se ole hoitohenkilökunnallekin yhtä selvää kuin omaisille, että kuollaan sitä kuitenkin. Minä olen tämän kirjaimellisesti sekä 'loppuun asti' että 'maalaisjärjellä' miettinyt, ja näin se vaan on. Ei elämässä ole enää mitään elämisen arvoista siinä vaiheessa, kun ei juri mitääntästä maailmasta tiedä eikä pääse sängystäkään kuin alaspäin. - tevoni
omainen kirjoitti:
Tiedätkö, että moinin ikäihminen mieluummin tappaisi itsensä (jos vielä ymmärtäisi ja kykenisi)ennen kuin makaisi vihanneksena sängyn pohjalla? Sitä paitsi voihan sen nukkumapatjakin olla lattialla, tämän keinot ovat omaiset keksineet jo ennen kuin sängyt.
Kun oma isäiäni kuoli sydänkohtaukseen, samanikäinen naapurin isäntä oli suunnattoman kateellinen: sehän pääsi nin helposti pois ja hän täällä vaan joutuu makaamaan.
Eikö se ole hoitohenkilökunnallekin yhtä selvää kuin omaisille, että kuollaan sitä kuitenkin. Minä olen tämän kirjaimellisesti sekä 'loppuun asti' että 'maalaisjärjellä' miettinyt, ja näin se vaan on. Ei elämässä ole enää mitään elämisen arvoista siinä vaiheessa, kun ei juri mitääntästä maailmasta tiedä eikä pääse sängystäkään kuin alaspäin.eivät aina tuota ajattele vaan haluaa että keinolla millä hyvänsä pitkitetään heidän mamman/papan elämää.
- Pihla-67
tevoni kirjoitti:
eivät aina tuota ajattele vaan haluaa että keinolla millä hyvänsä pitkitetään heidän mamman/papan elämää.
Itse olen ainakin jo äitini kohdalla hyväksynyt sen,että hän saa toivoa kuolemaa,jos niin haluaa.
Mitä minä siinä hyssyttelemään.
Äidille olisi aloitettu raskaat dialyysit,mutta hän oli aikoinaan itse toivonut,ettei koskaan halua dialyysiin,ja kun asiaa multa kysyttiin,niin sanoin sitten äidin mielipiteen.
Täähän nyt ei liity dementiaan suoraan,mutta jos toinen ei itse kykene esittämään mielipidettä ko.asiasta,yrittää siinä muistella,mitä mieltä hän olisi ollut.Itse jo melkein sanoin,että kokeillaan,mutta sitten tuli äidin toive mieleen. - omainen
tevoni kirjoitti:
eivät aina tuota ajattele vaan haluaa että keinolla millä hyvänsä pitkitetään heidän mamman/papan elämää.
Näinhän siinä usein käy, että omaiset haluavat pitkittää elämää keinolla millä hyvänsä. Minä kyllä hyväksyn kuoleman sydämen loppumisen vuoksi. Mutta sitä minä en hyväksy, että ensi potilas tainnutetaan lääkkeillä liikkumattomaksi ja syömättömäksi ja sen jalkeen sitten kysellään, että no onko aivan paako vielä ruokkia vai joko annetaan olla.
Kyllä elämän pitäisi olla elämisen arvoista viimeiseen päivään asti. Siinä mielessä "aktiivisen " kuoleman ymmärrän, vaikkapa sydänkohtauksen liikkumisen seurauksena. Ei silti pidä aktiivisesti lopettaa elämää, vaikka se ei sivullisten mielestä enää ole kuin turha sänkypaikka. - tosissasi?
omainen kirjoitti:
Siinähän se ongelma onkin, kun me emme malta olla osallistumatta hoitoon. Eihän asia ollenkaan meille kuuluisi, jos tämä vanhus ei olisi aiemmin pitänyt suurimpana ilonaan ja terveyden lähteenä liikkumista. Ja me omaiset haluamme hänen liikkuvan vieläkin, jospa se parantaisi ainakin mielialaa, jos ei mitään muuta. Dementiaosastojen henkilökunta ei ole tainnut koskaan kuullakaan liikunnan vaikutuksesta dementoivien sairauksien etenemistä hidastavana.
En ole vieläkään löytänyt lakia, joka sallii sitomisen, vaikka olen lukenut lakia potilaan oikeuksista ja mielenterveyslakia, jossa sitominen sallitaan vain silloin kun potilas aiheuttaa HUOMATTAVAA vahinkoa, edes pienet omaisuusvahingot kuten pissanämpärin kaataminen ei oikeuta sitomista.Kyllä meillä ainakin ne harvar "pissaämpärit" joita joskus yöllä joudutaan käyttämään, tyhjennetään samantien, ei siihen vikkelinkään asukas ehdi väliin. Muuten käytämme kyllä vessaa!
Käytöshäiriöt ovat kyllä usein syy, miksi on JOSKUS, HETKELLISESTI pakko rauhoittaa vanhus tuoliin.
Jokainen, joka on ollut tekemisissä useamman dementikon kanssa kerralla, tietää kuinka nopeasti voi tilanne muuttua.
Yleensä dementikolla on vielä laitokseen tulo vaiheessa voimat ja fyysinen kunto melko hyviä ja miehillä tunnetusti on enemmän voimaa kuin naisila. Kun mies hermostuu lapsiaan tai vanhempiaan kaipaavan mummon jankutuksesta, tilanne on melko vaarallinen välillä. Siinä on hoitajan vaikea mennä väliin, kun saa pelätä, tuleeko nyrkistä vai ottaako heti kurkusta kiinni.
Dementia osastot ovat paikkoja, jossa tunteiden koko skaala tulee useinkin kärjistettynä esiin ja siinä saa parhaitenkin koulutettu hoitaja miettiä miten tilanteista selvitäään. Jos se olisi helppoa, ei varmaan erilisiä yksiköitä dementikoille olisi edes järjestetty.
Nykypäivänä on lähes mahdotonta saada apua psykogeriatrian puolelta ja yhteistyötä tehdään terveyskeskuslääkärin kanssa.
Tilanne saattaa olla välillä TODELLA vaarallinen niin asukkaalle itselleen, toiselle ja vielä sille hoitajallekin.
Olen sitä mieltä, ettei kukaan sido vanhusta ILMAN SYYTÄ koskaan, mutta harkinta on joskus erittäin vaikeaa!
Jos koko päivä on ollut rauhallinen ja sitten sattuu jotain, että on laitettava hetkeksi turvavyö, niin murphyn lain mukaisesti juuri silloin tulee omainen ja sitten luet yleisönosastolta, kuinka meidän liikuntakykyinen vanhus on jatkuvasti sidottuna!!! - kertoisitko?
tosissasi? kirjoitti:
Kyllä meillä ainakin ne harvar "pissaämpärit" joita joskus yöllä joudutaan käyttämään, tyhjennetään samantien, ei siihen vikkelinkään asukas ehdi väliin. Muuten käytämme kyllä vessaa!
Käytöshäiriöt ovat kyllä usein syy, miksi on JOSKUS, HETKELLISESTI pakko rauhoittaa vanhus tuoliin.
Jokainen, joka on ollut tekemisissä useamman dementikon kanssa kerralla, tietää kuinka nopeasti voi tilanne muuttua.
Yleensä dementikolla on vielä laitokseen tulo vaiheessa voimat ja fyysinen kunto melko hyviä ja miehillä tunnetusti on enemmän voimaa kuin naisila. Kun mies hermostuu lapsiaan tai vanhempiaan kaipaavan mummon jankutuksesta, tilanne on melko vaarallinen välillä. Siinä on hoitajan vaikea mennä väliin, kun saa pelätä, tuleeko nyrkistä vai ottaako heti kurkusta kiinni.
Dementia osastot ovat paikkoja, jossa tunteiden koko skaala tulee useinkin kärjistettynä esiin ja siinä saa parhaitenkin koulutettu hoitaja miettiä miten tilanteista selvitäään. Jos se olisi helppoa, ei varmaan erilisiä yksiköitä dementikoille olisi edes järjestetty.
Nykypäivänä on lähes mahdotonta saada apua psykogeriatrian puolelta ja yhteistyötä tehdään terveyskeskuslääkärin kanssa.
Tilanne saattaa olla välillä TODELLA vaarallinen niin asukkaalle itselleen, toiselle ja vielä sille hoitajallekin.
Olen sitä mieltä, ettei kukaan sido vanhusta ILMAN SYYTÄ koskaan, mutta harkinta on joskus erittäin vaikeaa!
Jos koko päivä on ollut rauhallinen ja sitten sattuu jotain, että on laitettava hetkeksi turvavyö, niin murphyn lain mukaisesti juuri silloin tulee omainen ja sitten luet yleisönosastolta, kuinka meidän liikuntakykyinen vanhus on jatkuvasti sidottuna!!!Kirjoitit:
"Kun mies hermostuu lapsiaan tai vanhempiaan kaipaavan mummon jankutuksesta, tilanne on melko vaarallinen välillä. Siinä on hoitajan vaikea mennä väliin, kun saa pelätä, tuleeko nyrkistä vai ottaako heti kurkusta kiinni. "
Kumman näistä potilaista sinä sitten laitat kiinni? Perustele päätöksesi, vaikka et tietäisi, kumman omainen minä olen.
Eikö dementiakodeissa sovelleta mielenterveyslakia, jossa ensin on kokeiltava kaikki muu ennen sitomista, mm. eristäminen? Ei dementiapotilas saa olla yhtään sen huonommassa asemassa kuin mielenterveyspotilas, koska käyttäytymisongelmat johtuvat sairaudesta! Nythän se sitominen on rangaistus vaikkapa siitä että "jankuttaa" tai "hermostuu", ei hoitokeino. - tosissasi?
kertoisitko? kirjoitti:
Kirjoitit:
"Kun mies hermostuu lapsiaan tai vanhempiaan kaipaavan mummon jankutuksesta, tilanne on melko vaarallinen välillä. Siinä on hoitajan vaikea mennä väliin, kun saa pelätä, tuleeko nyrkistä vai ottaako heti kurkusta kiinni. "
Kumman näistä potilaista sinä sitten laitat kiinni? Perustele päätöksesi, vaikka et tietäisi, kumman omainen minä olen.
Eikö dementiakodeissa sovelleta mielenterveyslakia, jossa ensin on kokeiltava kaikki muu ennen sitomista, mm. eristäminen? Ei dementiapotilas saa olla yhtään sen huonommassa asemassa kuin mielenterveyspotilas, koska käyttäytymisongelmat johtuvat sairaudesta! Nythän se sitominen on rangaistus vaikkapa siitä että "jankuttaa" tai "hermostuu", ei hoitokeino.Se kumman joudun laittamaan "kiinni" hetkeksi, perustuu ehkäpä kokemukseen ja asiakkaan tuntemiseen. Suoraa vastausta en voi antaa, koska aina pelataan tilanteen mukaan!
Ensin koittaisin saada "jankuttajan" kuitenkin ohjattua ajattelemaan jotain muuta ja "riehujan" samoin!, mutta, jos tilanne kävisi mahdottomaksi, katsoisin kumpi olisi se joka rauhoittuisi nopeammin aloillaan olosta. Itse olisin vierellä koko ajan rauhoittamassa tilannetta. Tämä on oikeastaan sama, kun riehuva lapsi otetaan syliin ja pidetään siinä niin kauan kun rauhoittuu!
Tilannetta ei KOSKAAN jätetä "sitomeisen" jälkeen itsestään rauhoittumaan, vaan olet itse siinä rauhoittavana tékijänä!
Parempaa vastausta en valitettavasti voi antaa, koska tilanne sanelee säännöt! Jokainen hoitotilanne on ainutlaatuinen ja hoitaja tietää ainoastaan juuri sillä hetkellä mikä on "paras" vaihtoehto, mutta niin kauan kuin ihminen tekee työn, ei ratkaisu ople välttämättä oikea. Valitettavasti! Kenenkään rektiota ei voi ennakkoon aavistaa, mutta yksilöllisesti ja tilanteen mukaan toimitaan, kuten elämässä muutenkin.
Oletko koskaan ajatellut, että vaikka olemme hoitajia, olemme todellisuudessa mitä suuremmassa määrin myös vanhuksen rinnallakulkijoita? Tuletko itse toimeen kaikkien ihmisten kanssa? Tarkoitan tällä sitä, että jokaisessa ihmistenvälisessä kanssakäymisessä on kyse kemiasta, joka toimii tai ei! Dementoitunut ei tule välttämättä toimeen jonkun hoitajan kanssa samalla tavalla kuin jonkun toisen. Syynä saattaa olla, että hoitaja jollain tavalla tuo mieleen ihmisen, jota vanhus on syystä tai toisesta inhonnut nuorena, aikuisena tai joskus muulloin, syystä tai toisesta! Mielikuva muuttuu ja vanhus ärtyy kun se "tanan" hullu änkee hänen huoneeseensa joka päivä! Jokainen joka tekee työtä dementikkojen kanssa, tietää, että hoitajissa on varmasti eniten "hulluja, huoria, ja varkaita". Mielleyhtymät ovat joskus uskomattomia!
Olisi helppoa, jos osaisi lukea dementoitunutta, kuten muita ihmisiä, mutta ehkä se tuokin oman lisänsä tähän työhön ja saa päiviin vaihtelevuutta.
Omaisille vain sanoisin, että monelta väärinkäsitykseltä säästyttäisin, jos ajattelisimme aina ensin, onko vanhuksen puheissa edes sidosaineita todellisuuteen, vai jonkun mielleyhtymän aikaansaama juttu! Olisi paljon parempi tulla juttelemaan hoitajan kanssa, miten päivä on mennyt ja mistä moiset puheet saatttaisi johtua... olisi molemmille valaisevaa ja helpottaisi ymmärtämään vanhusta, kun osaisi yhdistää tilanteen johonkin menneeseen.
Taisi tulla taas kerran tosi sekava sepustus, mutta tarkennan tarvittaessa - tosissasi?
tosissasi? kirjoitti:
Se kumman joudun laittamaan "kiinni" hetkeksi, perustuu ehkäpä kokemukseen ja asiakkaan tuntemiseen. Suoraa vastausta en voi antaa, koska aina pelataan tilanteen mukaan!
Ensin koittaisin saada "jankuttajan" kuitenkin ohjattua ajattelemaan jotain muuta ja "riehujan" samoin!, mutta, jos tilanne kävisi mahdottomaksi, katsoisin kumpi olisi se joka rauhoittuisi nopeammin aloillaan olosta. Itse olisin vierellä koko ajan rauhoittamassa tilannetta. Tämä on oikeastaan sama, kun riehuva lapsi otetaan syliin ja pidetään siinä niin kauan kun rauhoittuu!
Tilannetta ei KOSKAAN jätetä "sitomeisen" jälkeen itsestään rauhoittumaan, vaan olet itse siinä rauhoittavana tékijänä!
Parempaa vastausta en valitettavasti voi antaa, koska tilanne sanelee säännöt! Jokainen hoitotilanne on ainutlaatuinen ja hoitaja tietää ainoastaan juuri sillä hetkellä mikä on "paras" vaihtoehto, mutta niin kauan kuin ihminen tekee työn, ei ratkaisu ople välttämättä oikea. Valitettavasti! Kenenkään rektiota ei voi ennakkoon aavistaa, mutta yksilöllisesti ja tilanteen mukaan toimitaan, kuten elämässä muutenkin.
Oletko koskaan ajatellut, että vaikka olemme hoitajia, olemme todellisuudessa mitä suuremmassa määrin myös vanhuksen rinnallakulkijoita? Tuletko itse toimeen kaikkien ihmisten kanssa? Tarkoitan tällä sitä, että jokaisessa ihmistenvälisessä kanssakäymisessä on kyse kemiasta, joka toimii tai ei! Dementoitunut ei tule välttämättä toimeen jonkun hoitajan kanssa samalla tavalla kuin jonkun toisen. Syynä saattaa olla, että hoitaja jollain tavalla tuo mieleen ihmisen, jota vanhus on syystä tai toisesta inhonnut nuorena, aikuisena tai joskus muulloin, syystä tai toisesta! Mielikuva muuttuu ja vanhus ärtyy kun se "tanan" hullu änkee hänen huoneeseensa joka päivä! Jokainen joka tekee työtä dementikkojen kanssa, tietää, että hoitajissa on varmasti eniten "hulluja, huoria, ja varkaita". Mielleyhtymät ovat joskus uskomattomia!
Olisi helppoa, jos osaisi lukea dementoitunutta, kuten muita ihmisiä, mutta ehkä se tuokin oman lisänsä tähän työhön ja saa päiviin vaihtelevuutta.
Omaisille vain sanoisin, että monelta väärinkäsitykseltä säästyttäisin, jos ajattelisimme aina ensin, onko vanhuksen puheissa edes sidosaineita todellisuuteen, vai jonkun mielleyhtymän aikaansaama juttu! Olisi paljon parempi tulla juttelemaan hoitajan kanssa, miten päivä on mennyt ja mistä moiset puheet saatttaisi johtua... olisi molemmille valaisevaa ja helpottaisi ymmärtämään vanhusta, kun osaisi yhdistää tilanteen johonkin menneeseen.
Taisi tulla taas kerran tosi sekava sepustus, mutta tarkennan tarvittaessaJatkan vielä ehdottamastasi eristämisestä: En uskalla viedä kumpaakaan omaan huoneeseen "eristykseen", koska yleensä vastaavissa tilanteissa kumpaakaan ei voi jättää yksin! Mummo tuskastuu kun omaisia ei löydy ja pappa tarvitsee aikaa kuiten´kin jonkin verran, ennen kuin "raivo" hellittää!
- tosissasi?
tosissasi? kirjoitti:
Jatkan vielä ehdottamastasi eristämisestä: En uskalla viedä kumpaakaan omaan huoneeseen "eristykseen", koska yleensä vastaavissa tilanteissa kumpaakaan ei voi jättää yksin! Mummo tuskastuu kun omaisia ei löydy ja pappa tarvitsee aikaa kuiten´kin jonkin verran, ennen kuin "raivo" hellittää!
Oletko ajatellut, kuinka usen vanhus sanoo, ettei ole syönyt moneen päivään, vaikka juuri olisi ruokapäydästä noussut? Olisiko mahdollista, että hän on jossain vaiheessa elämäänsä kärsinyt nälkää ja se on sellainen kokemus, joka juuri sillä hetkellä tulee vanhoista asioista mieleen? Dementikko syö kaiken mitä näkee tai vastaavasti mikään ei maistu! Asia ei ole kiinni siitä, onko ruoka mieleistä vai ei. Muistan yhden mummon joka joka kerta pöydässä ollessaan "varasti" ruoan lautaseltaan taskuun ja pikkulautaselle. Hän vei sen "lapselleen joka oli pieni vauva!" Hän hoiti nukkea huoneessaan, jolle hän yritti syöttää ruokaa. Todellisuudessa hänellä oli ollut aikoinaan todella vaikeaa yksinhuoltajaäitinä vammaisen lapsen kanssa, Ruoka oli ollut tiukalla ja lapselle oli pitänyt säästää kaikki "herkkupalat". Tilanne rauhoittui hiukan, kun tajusimme tilanteen ja annoimme "lapselle" oman lautasen, jossa oli samaa ruokaa kuin hänellä.
Joka ei toimi dementoituneiden kanssa ei voi tajuta miten pienistä asioista monesti asiat on kiinni! - tosissasi?
tosissasi? kirjoitti:
Jatkan vielä ehdottamastasi eristämisestä: En uskalla viedä kumpaakaan omaan huoneeseen "eristykseen", koska yleensä vastaavissa tilanteissa kumpaakaan ei voi jättää yksin! Mummo tuskastuu kun omaisia ei löydy ja pappa tarvitsee aikaa kuiten´kin jonkin verran, ennen kuin "raivo" hellittää!
Oletko ajatellut, kuinka usen vanhus sanoo, ettei ole syönyt moneen päivään, vaikka juuri olisi ruokapäydästä noussut? Olisiko mahdollista, että hän on jossain vaiheessa elämäänsä kärsinyt nälkää ja se on sellainen kokemus, joka juuri sillä hetkellä tulee vanhoista asioista mieleen? Dementikko syö kaiken mitä näkee tai vastaavasti mikään ei maistu! Asia ei ole kiinni siitä, onko ruoka mieleistä vai ei. Muistan yhden mummon joka joka kerta pöydässä ollessaan "varasti" ruoan lautaseltaan taskuun ja pikkulautaselle. Hän vei sen "lapselleen joka oli pieni vauva!" Hän hoiti nukkea huoneessaan, jolle hän yritti syöttää ruokaa. Todellisuudessa hänellä oli ollut aikoinaan todella vaikeaa yksinhuoltajaäitinä vammaisen lapsen kanssa, Ruoka oli ollut tiukalla ja lapselle oli pitänyt säästää kaikki "herkkupalat". Tilanne rauhoittui hiukan, kun tajusimme tilanteen ja annoimme "lapselle" oman lautasen, jossa oli samaa ruokaa kuin hänellä.
Joka ei toimi dementoituneiden kanssa ei voi tajuta miten pienistä asioista monesti asiat on kiinni! - tosissasi?
tosissasi? kirjoitti:
Oletko ajatellut, kuinka usen vanhus sanoo, ettei ole syönyt moneen päivään, vaikka juuri olisi ruokapäydästä noussut? Olisiko mahdollista, että hän on jossain vaiheessa elämäänsä kärsinyt nälkää ja se on sellainen kokemus, joka juuri sillä hetkellä tulee vanhoista asioista mieleen? Dementikko syö kaiken mitä näkee tai vastaavasti mikään ei maistu! Asia ei ole kiinni siitä, onko ruoka mieleistä vai ei. Muistan yhden mummon joka joka kerta pöydässä ollessaan "varasti" ruoan lautaseltaan taskuun ja pikkulautaselle. Hän vei sen "lapselleen joka oli pieni vauva!" Hän hoiti nukkea huoneessaan, jolle hän yritti syöttää ruokaa. Todellisuudessa hänellä oli ollut aikoinaan todella vaikeaa yksinhuoltajaäitinä vammaisen lapsen kanssa, Ruoka oli ollut tiukalla ja lapselle oli pitänyt säästää kaikki "herkkupalat". Tilanne rauhoittui hiukan, kun tajusimme tilanteen ja annoimme "lapselle" oman lautasen, jossa oli samaa ruokaa kuin hänellä.
Joka ei toimi dementoituneiden kanssa ei voi tajuta miten pienistä asioista monesti asiat on kiinni!ANTEEKSI tuli samansisältöisiä lisäyksiä tuplan, ei ollut tarkoitus!
- omainen
tosissasi? kirjoitti:
Oletko ajatellut, kuinka usen vanhus sanoo, ettei ole syönyt moneen päivään, vaikka juuri olisi ruokapäydästä noussut? Olisiko mahdollista, että hän on jossain vaiheessa elämäänsä kärsinyt nälkää ja se on sellainen kokemus, joka juuri sillä hetkellä tulee vanhoista asioista mieleen? Dementikko syö kaiken mitä näkee tai vastaavasti mikään ei maistu! Asia ei ole kiinni siitä, onko ruoka mieleistä vai ei. Muistan yhden mummon joka joka kerta pöydässä ollessaan "varasti" ruoan lautaseltaan taskuun ja pikkulautaselle. Hän vei sen "lapselleen joka oli pieni vauva!" Hän hoiti nukkea huoneessaan, jolle hän yritti syöttää ruokaa. Todellisuudessa hänellä oli ollut aikoinaan todella vaikeaa yksinhuoltajaäitinä vammaisen lapsen kanssa, Ruoka oli ollut tiukalla ja lapselle oli pitänyt säästää kaikki "herkkupalat". Tilanne rauhoittui hiukan, kun tajusimme tilanteen ja annoimme "lapselle" oman lautasen, jossa oli samaa ruokaa kuin hänellä.
Joka ei toimi dementoituneiden kanssa ei voi tajuta miten pienistä asioista monesti asiat on kiinni!Meillä ei suinkaan ole kyse siitä, mitä potilas sanoo vaan siitä, mitä me omin silmin näemme.
Ja me olemme löytäneet hänet monta kertaa yksin huoneesta joko sänkyyn tai tuoliin kiinni sidottuna. Pientä parannusta on tapahtunut: viimeksi hän oli hyvin tyytyväisenä ruokkimassa elukkaansa (syötti pehmolelulle tekokukkia). Lapsikin saattaa leikkiä, mutta dementiaosastoillahan on vanhuksia, eihän semmoinen sovi. Se kun on niin alentavaa, laittaa nyt leikkimään. Omaisten mielestä alentavampaa on sitominen.
Syöminenkin on tuttua. Kotona hän saattoi syödä todella hyvin, nousta kylläisenä pöydästä ja mennä ulos keittiöstä, saman tien käveli toisesta ovesta takaisin pöytään kyselemään, että olisiko täällä mitään ruokaa kun en ole vielä koko päivänä mitään syönyt. Nyt epäilykset syömättömyydestä perustuvat siihen, että paino on laskenut, eikä hän todella mielellään syö vaikka joku omaisista yrittää lusikoida sitä.
Eikö laitoksissa pitäisi olla pitkäaikaispotilailla omahoitajat juuri siksi, että kaikki eivät kaikkien kanssa tule toimeen? Dementiapotilailla on onneksi mahdottoman huono musiti. Jos hän minuutti sitten suuttui vimmatusti, toisen minuutin päästä hän voi olla kovasti ilahtunut kun "tulihan se tuo kiltti täti" vaikka se 'täti' olisi juuri käynyt hyppimässä tasajalkaa ja kiroamassa tapahtunutta yhteenottoa sillä aikaa kun mummi tai vaari on istunut vessassa. Kotona kun ei ole vara vaihtaa epämiellyttävän tilalla toista hoitajaa. - Pihla-67
tosissasi? kirjoitti:
Se kumman joudun laittamaan "kiinni" hetkeksi, perustuu ehkäpä kokemukseen ja asiakkaan tuntemiseen. Suoraa vastausta en voi antaa, koska aina pelataan tilanteen mukaan!
Ensin koittaisin saada "jankuttajan" kuitenkin ohjattua ajattelemaan jotain muuta ja "riehujan" samoin!, mutta, jos tilanne kävisi mahdottomaksi, katsoisin kumpi olisi se joka rauhoittuisi nopeammin aloillaan olosta. Itse olisin vierellä koko ajan rauhoittamassa tilannetta. Tämä on oikeastaan sama, kun riehuva lapsi otetaan syliin ja pidetään siinä niin kauan kun rauhoittuu!
Tilannetta ei KOSKAAN jätetä "sitomeisen" jälkeen itsestään rauhoittumaan, vaan olet itse siinä rauhoittavana tékijänä!
Parempaa vastausta en valitettavasti voi antaa, koska tilanne sanelee säännöt! Jokainen hoitotilanne on ainutlaatuinen ja hoitaja tietää ainoastaan juuri sillä hetkellä mikä on "paras" vaihtoehto, mutta niin kauan kuin ihminen tekee työn, ei ratkaisu ople välttämättä oikea. Valitettavasti! Kenenkään rektiota ei voi ennakkoon aavistaa, mutta yksilöllisesti ja tilanteen mukaan toimitaan, kuten elämässä muutenkin.
Oletko koskaan ajatellut, että vaikka olemme hoitajia, olemme todellisuudessa mitä suuremmassa määrin myös vanhuksen rinnallakulkijoita? Tuletko itse toimeen kaikkien ihmisten kanssa? Tarkoitan tällä sitä, että jokaisessa ihmistenvälisessä kanssakäymisessä on kyse kemiasta, joka toimii tai ei! Dementoitunut ei tule välttämättä toimeen jonkun hoitajan kanssa samalla tavalla kuin jonkun toisen. Syynä saattaa olla, että hoitaja jollain tavalla tuo mieleen ihmisen, jota vanhus on syystä tai toisesta inhonnut nuorena, aikuisena tai joskus muulloin, syystä tai toisesta! Mielikuva muuttuu ja vanhus ärtyy kun se "tanan" hullu änkee hänen huoneeseensa joka päivä! Jokainen joka tekee työtä dementikkojen kanssa, tietää, että hoitajissa on varmasti eniten "hulluja, huoria, ja varkaita". Mielleyhtymät ovat joskus uskomattomia!
Olisi helppoa, jos osaisi lukea dementoitunutta, kuten muita ihmisiä, mutta ehkä se tuokin oman lisänsä tähän työhön ja saa päiviin vaihtelevuutta.
Omaisille vain sanoisin, että monelta väärinkäsitykseltä säästyttäisin, jos ajattelisimme aina ensin, onko vanhuksen puheissa edes sidosaineita todellisuuteen, vai jonkun mielleyhtymän aikaansaama juttu! Olisi paljon parempi tulla juttelemaan hoitajan kanssa, miten päivä on mennyt ja mistä moiset puheet saatttaisi johtua... olisi molemmille valaisevaa ja helpottaisi ymmärtämään vanhusta, kun osaisi yhdistää tilanteen johonkin menneeseen.
Taisi tulla taas kerran tosi sekava sepustus, mutta tarkennan tarvittaessa...meilläkin äidin kohdalla oli alkuun vaikeaa hahmottaa,mikä oli totta,ja mikä ei.
Siinäpä oli varmaan hoitajilla tekeminen,kun menin siihen lankaan,että olin äidin "jutuissa" mukana,silloin kun hän oli harhainen.
Meillä (tuolla tk:ssa siis) ainakin keskustelu,liittyypä se nyt mihin tahansa hoitoa koskevaan,on selvittänyt monta väärinymmärrystä.
Ja äidin elämää selvittävä tarina,jonka hoitohenkilökunta pyysi kirjoittamaan,noin pääpiirteittäin,auttaa valottamaan menneitä asioita,joita puheissa vilisee. - tosissasi?
Pihla-67 kirjoitti:
...meilläkin äidin kohdalla oli alkuun vaikeaa hahmottaa,mikä oli totta,ja mikä ei.
Siinäpä oli varmaan hoitajilla tekeminen,kun menin siihen lankaan,että olin äidin "jutuissa" mukana,silloin kun hän oli harhainen.
Meillä (tuolla tk:ssa siis) ainakin keskustelu,liittyypä se nyt mihin tahansa hoitoa koskevaan,on selvittänyt monta väärinymmärrystä.
Ja äidin elämää selvittävä tarina,jonka hoitohenkilökunta pyysi kirjoittamaan,noin pääpiirteittäin,auttaa valottamaan menneitä asioita,joita puheissa vilisee.Monesti törmää siihen, että omaiset jättää kertomatta asioita, jotka ovat hyvinkin "kipeitä" tai vaikeita, ajattelevat, että hoitajat uteliaisuuttaan kyselevät kaikkea. Kuitenkin se osa on TODELLA tärkeää, että vanhusta pystytään ymmärtämään, ja hänen ajatuksiaan, vaikka dementoiva sairaus tekee tekojaan ja tämä hetki katoaa.
Hoitajalla on vuoden mittaan monta asiakasta, lapsella vain yksi äiti tai isä, EI hoitaja mieti kenenkään "karmeaa" menneisyyttä arvostellen, vaan tieto kaikista KAMALIMMISTAKIN asioista on auttavia työkaluja hoitotyössä!!! Ja vaitiolovelvollisuus sitoo hoitajia linnan uhalla! Eikä ketään henkilökohtaisesti jaksa kaikki kiinnostaa, vaikka ottaakin asiat hoidossa huomioon!! - tosissasi?
Pihla-67 kirjoitti:
...meilläkin äidin kohdalla oli alkuun vaikeaa hahmottaa,mikä oli totta,ja mikä ei.
Siinäpä oli varmaan hoitajilla tekeminen,kun menin siihen lankaan,että olin äidin "jutuissa" mukana,silloin kun hän oli harhainen.
Meillä (tuolla tk:ssa siis) ainakin keskustelu,liittyypä se nyt mihin tahansa hoitoa koskevaan,on selvittänyt monta väärinymmärrystä.
Ja äidin elämää selvittävä tarina,jonka hoitohenkilökunta pyysi kirjoittamaan,noin pääpiirteittäin,auttaa valottamaan menneitä asioita,joita puheissa vilisee.Yksi suuri ongelma on myös se, että lapset ei välttämättä TIEDÄ, mitä kaikkea vanhus on TODELLA elämänsä varrella joutunut kokemaan ja näkemään. Kuka meistä kaikki kamalat kokemúkset lapsilleen kertoo??
- tosissasi?
Anakin meillä nostetaan pirteystason mukaan jokainen vuoteessakin oleva välillä istumaan!! ja viedään kesä aikaan sään salliessa ulos!! (viedään myös välillä vuoteellakin ulkoilemaan)
Mutta jos häntä ei voi mielestänne sitoa turvavyöllä G-tuoliin, on hänet jätettävä vuteeseen, kun hän ei todellakaan pysy istumassa ilman sitä ja vielä sivuilta tuetaan tyynyin. Silti vielä 1/2 tunnin välein pitää kohentaa asentoa, kun ei näistäkään toimenpiteistä ole apua vaan tahtoo valua! - aloittaja
Vieläkään ei kukaan ole kertonut, millä perusteella samalla tavalla käyttäytyvistä potilaista joku sidotaan ja toista ei.
Vielä selvennys: tarkoitan nimenomaan LIIKUNTAKYKYISIÄ potilaita, en niitä jotka eivät todellakaan pysy jaloillaan eivätkä aina edes tuolilla ilman turvavöitä. Haluaisin tietää, millä perusteella ihmisen perusoikeuteen kuuluvaa liikkumisVAPAUTTA rajoitetaan sitomisella.
Liikuntavammaisen liikkumistahan rajoitta hänen vamma tai sairaus, siis esimerkiksi lonkan tai nilkan murtuma eikä sitominen, mikä on aivan eri asia.- voivoivoi
Sinun täytyy kysyä sieltä paikasta,jossa näin tehdään ja tarvittaessa jos olet omainen niin ota yhteyttä lääkäriin. Emme me voi sanoa tuohon mitään, kun emme tunne tapausta, eikä se meille kuulu. Me hoitajat huolehdimme omista potilaista ja teemme sen meidän työpaikan sääntöjen mukaan. Yleensähän lääkäriltä pyydetään lupa sitomiseen jo senkin tähden, että jos sattuu joku onnettomuus sitomisen vuoksi. Ja pienissä yksiköissä voi vanhukset olla vapaana, vaikka syitä olisi sitomiseen, koska vanhukset ovat koko ajan näkösillä. Isossa laitoksessa vanhukset ovat niin isolla alueella ettei heitä voi koko ajan vahtia. Eiköhän tuon tajua jo vähemmälläkin.
- koko Suomessa
voivoivoi kirjoitti:
Sinun täytyy kysyä sieltä paikasta,jossa näin tehdään ja tarvittaessa jos olet omainen niin ota yhteyttä lääkäriin. Emme me voi sanoa tuohon mitään, kun emme tunne tapausta, eikä se meille kuulu. Me hoitajat huolehdimme omista potilaista ja teemme sen meidän työpaikan sääntöjen mukaan. Yleensähän lääkäriltä pyydetään lupa sitomiseen jo senkin tähden, että jos sattuu joku onnettomuus sitomisen vuoksi. Ja pienissä yksiköissä voi vanhukset olla vapaana, vaikka syitä olisi sitomiseen, koska vanhukset ovat koko ajan näkösillä. Isossa laitoksessa vanhukset ovat niin isolla alueella ettei heitä voi koko ajan vahtia. Eiköhän tuon tajua jo vähemmälläkin.
Eikö se tasa-arvoisuus ja ihmisoikeudet koske kaikkia suomalaisia yhdenvertaisesti? Eihän se mene níin kuin entiseen aikaan oli järjestyssäännöt erilaiset eri kunnissa.
Ei voi olla eri laki voimassa pienissä ja isoissa yksikössä. Eikä voi olla eriarvoisia ihmisiä sen mukaan, mitkä ovat sen työpaikan säännöt. Katsos kun ne ihmisoikeudet ja vapaudet ovat jokaisella asuin- ja hoitopaikasta riippumatta. Niiden rajoittamiseen ei ole sellaisia syitä kuin "työpaikan säännöt", vaan esim. itsetuhoisuus.
Siis lupa sitomiseen vain lääkäreiltä, vaikka lain mukaan ainakin mielenterveyspotilaiden (semmoisia kai paykoottiset dementiapotilaatkin ovat) kohdalla pitää lupa kysyä omaisiltakin, tai vähintään ilmoittaa heille? - Päivi
koko Suomessa kirjoitti:
Eikö se tasa-arvoisuus ja ihmisoikeudet koske kaikkia suomalaisia yhdenvertaisesti? Eihän se mene níin kuin entiseen aikaan oli järjestyssäännöt erilaiset eri kunnissa.
Ei voi olla eri laki voimassa pienissä ja isoissa yksikössä. Eikä voi olla eriarvoisia ihmisiä sen mukaan, mitkä ovat sen työpaikan säännöt. Katsos kun ne ihmisoikeudet ja vapaudet ovat jokaisella asuin- ja hoitopaikasta riippumatta. Niiden rajoittamiseen ei ole sellaisia syitä kuin "työpaikan säännöt", vaan esim. itsetuhoisuus.
Siis lupa sitomiseen vain lääkäreiltä, vaikka lain mukaan ainakin mielenterveyspotilaiden (semmoisia kai paykoottiset dementiapotilaatkin ovat) kohdalla pitää lupa kysyä omaisiltakin, tai vähintään ilmoittaa heille?Laki on kaiken yläpuolella siitä voidaan eriyttää erilaisi asetuksia ja niistä taas suosituksia joista työpaikka soveltaa omat ohjeensa. Kaikki siis on lakien alaisuudessa joka tapauksessa. Lakikin voi olla sellainen joka ei suoraan määrää vaan antaa hiukan tulkinta varaa.
- tosissasi?
koko Suomessa kirjoitti:
Eikö se tasa-arvoisuus ja ihmisoikeudet koske kaikkia suomalaisia yhdenvertaisesti? Eihän se mene níin kuin entiseen aikaan oli järjestyssäännöt erilaiset eri kunnissa.
Ei voi olla eri laki voimassa pienissä ja isoissa yksikössä. Eikä voi olla eriarvoisia ihmisiä sen mukaan, mitkä ovat sen työpaikan säännöt. Katsos kun ne ihmisoikeudet ja vapaudet ovat jokaisella asuin- ja hoitopaikasta riippumatta. Niiden rajoittamiseen ei ole sellaisia syitä kuin "työpaikan säännöt", vaan esim. itsetuhoisuus.
Siis lupa sitomiseen vain lääkäreiltä, vaikka lain mukaan ainakin mielenterveyspotilaiden (semmoisia kai paykoottiset dementiapotilaatkin ovat) kohdalla pitää lupa kysyä omaisiltakin, tai vähintään ilmoittaa heille?Tarkoittiko tämä suomennettuna, että kun vanhus muuttuuu rauhattomaksi, jalattomaksi tai väkivaltaiseksi riehuvaksi... jne...
Vastuuntuntoinen hoitaja ottaa ja lähtee kansliaan kaikessa rauhassa kyselemään OMAISILTA mitähän tässä nyt tehtäisiin? Samallahan on aikaa myös jutustella kaikki muutkin kuulumiset, niin vanhuksen kuin omaisenkin ja vielä säät kaupan pälle!
Voi pyhä jysäys sentään, mitä ajatuksen juoksua! Tuntuu ettei vanhuksella ole mitään väliä, kunhan omaisille vaan informoidaan ja kerrotaan kaikki... Miksi kukaan ei kykene ajattelemaan , että hoitajallakin on aivot ja jopa vielä KOULUTUS miten tilanteissa pitää toimia, mutta KYLLÄ OMAINEN TIETÄÄ! - kyllä osaa
tosissasi? kirjoitti:
Tarkoittiko tämä suomennettuna, että kun vanhus muuttuuu rauhattomaksi, jalattomaksi tai väkivaltaiseksi riehuvaksi... jne...
Vastuuntuntoinen hoitaja ottaa ja lähtee kansliaan kaikessa rauhassa kyselemään OMAISILTA mitähän tässä nyt tehtäisiin? Samallahan on aikaa myös jutustella kaikki muutkin kuulumiset, niin vanhuksen kuin omaisenkin ja vielä säät kaupan pälle!
Voi pyhä jysäys sentään, mitä ajatuksen juoksua! Tuntuu ettei vanhuksella ole mitään väliä, kunhan omaisille vaan informoidaan ja kerrotaan kaikki... Miksi kukaan ei kykene ajattelemaan , että hoitajallakin on aivot ja jopa vielä KOULUTUS miten tilanteissa pitää toimia, mutta KYLLÄ OMAINEN TIETÄÄ!Ei ammattitaitoisen hoitajan tarvitse mennä kysymään omaisilta eikä lääkäriltä sitomis- tai lääkityslupaa, koska hän ei sellaisia tarvitse.
Jos hänelle on tehty selväksi se, että tällä osastolla ei sidota eikä lääkkeillä tyrmätä niin hän vaan jatkaa tavallisia töitään. Eli pyrkii rauhoittamaan sen potilaan muilla keinoilla. Ja uskokaa tai älkää, sellaisia työpaikkoja ja hoitajia on todella oikeasti olemassa.
Niissäkin on vaikeita potilaita, mutta ei se mitään, sitä vartenhan siellä hoitajat ovat että heistä huolehtivat. Äärimmäisen vaikeiden tapausten hoitopaikka voi ollakin aivan muualla kuin tavallisella dementiaosastolla.
Jopa saman osaston samojen potilaidenkin kohdalla eri hoitajat toimivat eri tavoilla. Kun työvuorolistassa näkee tietyt nimet, voi potilasta näkemättä päätellä, että kiinni on! Toiset saman osaston hoitajat taas ovat sitä mieltä, että hyvin tässä ehtii näitä vahtia. Mistähän mahtaa johtua? - löytyykin
kyllä osaa kirjoitti:
Ei ammattitaitoisen hoitajan tarvitse mennä kysymään omaisilta eikä lääkäriltä sitomis- tai lääkityslupaa, koska hän ei sellaisia tarvitse.
Jos hänelle on tehty selväksi se, että tällä osastolla ei sidota eikä lääkkeillä tyrmätä niin hän vaan jatkaa tavallisia töitään. Eli pyrkii rauhoittamaan sen potilaan muilla keinoilla. Ja uskokaa tai älkää, sellaisia työpaikkoja ja hoitajia on todella oikeasti olemassa.
Niissäkin on vaikeita potilaita, mutta ei se mitään, sitä vartenhan siellä hoitajat ovat että heistä huolehtivat. Äärimmäisen vaikeiden tapausten hoitopaikka voi ollakin aivan muualla kuin tavallisella dementiaosastolla.
Jopa saman osaston samojen potilaidenkin kohdalla eri hoitajat toimivat eri tavoilla. Kun työvuorolistassa näkee tietyt nimet, voi potilasta näkemättä päätellä, että kiinni on! Toiset saman osaston hoitajat taas ovat sitä mieltä, että hyvin tässä ehtii näitä vahtia. Mistähän mahtaa johtua?vastaus, miksi jossakin yksikössä sidotaan ja toisessa ei. Kyllä se niin on, että sitomiskäytäntö on eniten kiinni henkilökunnan opitusta tavasta eli hoitokulttuurista. Juuri tuo maininta - kun näkee ketkä hoitajat ovat vuorossa/työvuorolistassa, niin tietää jo miten menetellään - on oikea oivallus.
Aivan totta sekin, että on paikkoja joissa kyetään ja halutaan rauhoittaa potilaat muuten kuin sitomalla tai huumaamalla. Liikuntakykyisen potilaan sitominen vastoin tahtoa ahdistaa ja aiheuttaa yhä enemmän agressioita ja pelkoa. - Hoitaja
Todellakin, ihmetyttää kovasti miten ihmiset täällä valittavat huonosta hoidosta. Miksi ei voida olla tyytyväisiä siihen että on ihmisiä, jotka hoitavat muita? Sitomisesta noussut kova kohu..sitominen on vanhuksen parasta. Dementoitunut ei enää itse pysty kontroilloimaan mitä jaksaa ja mitä ei. Tympeää lukea noita edellisiä viestejä, missä vaan moititaan hoitohenkilökuntaa!
- ..asiallista hoitoa
Hoitaja kirjoitti:
Todellakin, ihmetyttää kovasti miten ihmiset täällä valittavat huonosta hoidosta. Miksi ei voida olla tyytyväisiä siihen että on ihmisiä, jotka hoitavat muita? Sitomisesta noussut kova kohu..sitominen on vanhuksen parasta. Dementoitunut ei enää itse pysty kontroilloimaan mitä jaksaa ja mitä ei. Tympeää lukea noita edellisiä viestejä, missä vaan moititaan hoitohenkilökuntaa!
Haluaisitko sinä, hoitaja todella itse istua elämäsi ehtoon kiinni sidottuna? Älä silti päättele, että samaa toivovat nekin, jotka tällakin hetkellä hölkäävät tuolla jossain siinä uskossa, että liikunta on terveellistä.
Ei se ole moittimista, jos kysyy. Se on uteliaisuutta.
Se vaan on kummallista, että ei kukaan vastaa siihen kysymykseen. NÄissä nimeltä mainitsemattomissa tapauksissahan ei ole kyse heikosta liikuntakyvystä ja loukkaantumisvaarasta yhtään sen enempää kuin ihmisillä yleensäkään. Voithan sinäkin kaatua astuessasi oveta ulos liukkaalle tielle tai kompastua siinä johonkin. Ei sinua silti laiteta kiinni.
Ei millään voi välttyä siltä käsitykseltä, että ainoa syy sitoa liikkuva ja toimelias dementiapotilas on se, että henkilökunnalla ei riitä amamttitaitoa, kiinnostusta eikä viitseliäisyyttä hoitaa häntä muulla tavoin. Jos tätä nyt joku hoitaja moitteena pitää, niin mielestäni hän on sen ansainnut.
Ja minun omaiseni on ansainnut ihmisarvoisen vanhuuden eikä häntä saa pitää kiinni kytkettynä kuin lehmää! Koirallakin on oltava riittävä juoksunaru, mutta vanhus saa olla samassa sängyssä tai tuolissa koko ajan. Ei ole inhimillistä! - tosissasi?
..asiallista hoitoa kirjoitti:
Haluaisitko sinä, hoitaja todella itse istua elämäsi ehtoon kiinni sidottuna? Älä silti päättele, että samaa toivovat nekin, jotka tällakin hetkellä hölkäävät tuolla jossain siinä uskossa, että liikunta on terveellistä.
Ei se ole moittimista, jos kysyy. Se on uteliaisuutta.
Se vaan on kummallista, että ei kukaan vastaa siihen kysymykseen. NÄissä nimeltä mainitsemattomissa tapauksissahan ei ole kyse heikosta liikuntakyvystä ja loukkaantumisvaarasta yhtään sen enempää kuin ihmisillä yleensäkään. Voithan sinäkin kaatua astuessasi oveta ulos liukkaalle tielle tai kompastua siinä johonkin. Ei sinua silti laiteta kiinni.
Ei millään voi välttyä siltä käsitykseltä, että ainoa syy sitoa liikkuva ja toimelias dementiapotilas on se, että henkilökunnalla ei riitä amamttitaitoa, kiinnostusta eikä viitseliäisyyttä hoitaa häntä muulla tavoin. Jos tätä nyt joku hoitaja moitteena pitää, niin mielestäni hän on sen ansainnut.
Ja minun omaiseni on ansainnut ihmisarvoisen vanhuuden eikä häntä saa pitää kiinni kytkettynä kuin lehmää! Koirallakin on oltava riittävä juoksunaru, mutta vanhus saa olla samassa sängyssä tai tuolissa koko ajan. Ei ole inhimillistä!Oletko koskaan tosissasi koittanut löytää todellista syytä siihen, miksi juuri kyseinen henkilö on sidottuna? Vai teetkö omia päätelmiä tietämättä tosi seikkoja vanhuksen käytöksestä tai muusta voinnista?
Toki meistä jokainen haluaa seisoa ja kulkea omilla jaloillaan niin kauan kuin se on mahdollista.
Ja se että ei kukaan hoitaja tule häiritsemään, jos omainen on vanhustaan katsomassa. Ei silloin tulla hakemaan vanhusta "lenkille" vaikka olisi se "aika" kun normaalisti tehtäisiin kävelylenkki. Jokaisella vanhuksella on oikeus omaisiin, jotka käyvät tervehtimässä ja ilahduttamassa päivää, hilloin ei hoitajat tule väliin, kuin pakollisissa tilanteissa.
Meillä ainakin on mahdollista jopa syödä ja kahvitella omassa huoneessa silloin ja omaiselle tarjotaan myös, että saavat tehdä sen yhdessä.
Olisiko tämä yksi syy, että omaiset ajattelevat, ettei heidän omaistaan hoideta, syötetä, juoteta tai kävelytetä?
Jos kyseessä on useamman hengen huone, usein odotellaan, että huone tyhjenee vieraista, ennen kuin sinne mennään vaippoja vaihtamaan. Tíetenkin tapauksesta riippuen. Joskus kyllä pyydetään omaisia poistumaan huoneesta siksi aikaa kun ko. toimenpiteet tehdään, mutta aina pyritään häiritsemään tapaamista mahdollisimman vähän.
Omaiselta saatetaan kysyä, haluaako hän syöttää vanhustaan ja jos hän sen tekee on se omaisen oma tahto, kukaan ei sitä laiskuuksissaan tee tai laistellakseen työtään vaan silloinkin koitetaan mahdollistaa miellyttävä tilanne niin vanhukselle kuin omaiselle.
Toivottavasti näitä tällaisia tilanteita ei lueta ja katsota hoitajan laiskuudeksi tai ammatitaidottomaksi toiminnaksi. - ..........
tosissasi? kirjoitti:
Oletko koskaan tosissasi koittanut löytää todellista syytä siihen, miksi juuri kyseinen henkilö on sidottuna? Vai teetkö omia päätelmiä tietämättä tosi seikkoja vanhuksen käytöksestä tai muusta voinnista?
Toki meistä jokainen haluaa seisoa ja kulkea omilla jaloillaan niin kauan kuin se on mahdollista.
Ja se että ei kukaan hoitaja tule häiritsemään, jos omainen on vanhustaan katsomassa. Ei silloin tulla hakemaan vanhusta "lenkille" vaikka olisi se "aika" kun normaalisti tehtäisiin kävelylenkki. Jokaisella vanhuksella on oikeus omaisiin, jotka käyvät tervehtimässä ja ilahduttamassa päivää, hilloin ei hoitajat tule väliin, kuin pakollisissa tilanteissa.
Meillä ainakin on mahdollista jopa syödä ja kahvitella omassa huoneessa silloin ja omaiselle tarjotaan myös, että saavat tehdä sen yhdessä.
Olisiko tämä yksi syy, että omaiset ajattelevat, ettei heidän omaistaan hoideta, syötetä, juoteta tai kävelytetä?
Jos kyseessä on useamman hengen huone, usein odotellaan, että huone tyhjenee vieraista, ennen kuin sinne mennään vaippoja vaihtamaan. Tíetenkin tapauksesta riippuen. Joskus kyllä pyydetään omaisia poistumaan huoneesta siksi aikaa kun ko. toimenpiteet tehdään, mutta aina pyritään häiritsemään tapaamista mahdollisimman vähän.
Omaiselta saatetaan kysyä, haluaako hän syöttää vanhustaan ja jos hän sen tekee on se omaisen oma tahto, kukaan ei sitä laiskuuksissaan tee tai laistellakseen työtään vaan silloinkin koitetaan mahdollistaa miellyttävä tilanne niin vanhukselle kuin omaiselle.
Toivottavasti näitä tällaisia tilanteita ei lueta ja katsota hoitajan laiskuudeksi tai ammatitaidottomaksi toiminnaksi.Ja vastauksen olen saanut: on niin levoton,että ei voida antaa olla irti. Tämän sanoi osastonhoitaja kun oli selvinnyt, että huono liikuntakyky ei (enää) ollut syy.
Ja toinen vastaus sillä osastolla työskentelevältä hoitajalta: ei meidän tarvitse pitää ovia lukossa eikä potilaita sidottuna, kun onhan meitä täällä sentäänkaksi työntekijää ja nämä tutut vanhukset. Oliko ammattitaitoisemmat hoitajat? Ei siinä laitoksessa taatusti ketään lenkitetä, jos ei ole jotain ylimääräisiä harjoittelijoita tai sellaisia töissä. En luule vaan tiedän, koska näin minulle henkilökunta on kertonut. Vaippoja siellä ei huoneisiin tulla vaihtamaan, vaan viedään potilas johonkin muuhun huoneeseen. Kai sielä omaiset saa vaikka nukkua niissä huoneissa. Muita tosiseikkoja tämän vanhuksen kunnosta ja voinnista ja varsinkin sen huomattavasta heikkenemisestä laitosjaksoilla on sekä havaintoja että päiväkirjaa.
Kolmas vastaus eri laitoksessa työssä olevalta hoitajalta: Meillä on kielletty sitomasta ketään - vaikka ihan samankuntoisia potilaita silläkin osastolla on.
En minä mitenkään hoitajia moiti, minä vaan toivon omaiselle ihmisarvoista elämää viimeiseenpäivään ast i, jos se vain suinkin on mahdollista. ja olenkovasti kateellinen naapurikunnan vanhuksille, joista hankalimpiakin kohdellaan huomattavasti kunnioittavammin. - tevoni
..asiallista hoitoa kirjoitti:
Haluaisitko sinä, hoitaja todella itse istua elämäsi ehtoon kiinni sidottuna? Älä silti päättele, että samaa toivovat nekin, jotka tällakin hetkellä hölkäävät tuolla jossain siinä uskossa, että liikunta on terveellistä.
Ei se ole moittimista, jos kysyy. Se on uteliaisuutta.
Se vaan on kummallista, että ei kukaan vastaa siihen kysymykseen. NÄissä nimeltä mainitsemattomissa tapauksissahan ei ole kyse heikosta liikuntakyvystä ja loukkaantumisvaarasta yhtään sen enempää kuin ihmisillä yleensäkään. Voithan sinäkin kaatua astuessasi oveta ulos liukkaalle tielle tai kompastua siinä johonkin. Ei sinua silti laiteta kiinni.
Ei millään voi välttyä siltä käsitykseltä, että ainoa syy sitoa liikkuva ja toimelias dementiapotilas on se, että henkilökunnalla ei riitä amamttitaitoa, kiinnostusta eikä viitseliäisyyttä hoitaa häntä muulla tavoin. Jos tätä nyt joku hoitaja moitteena pitää, niin mielestäni hän on sen ansainnut.
Ja minun omaiseni on ansainnut ihmisarvoisen vanhuuden eikä häntä saa pitää kiinni kytkettynä kuin lehmää! Koirallakin on oltava riittävä juoksunaru, mutta vanhus saa olla samassa sängyssä tai tuolissa koko ajan. Ei ole inhimillistä!Meillä on ollut näiden 7 vuoden aikana kuin minä olen ollut samassa paikassa töissä 4 potilasta väliaikasesti sidottuna yksi joka itse haluaa vöihin. 2 tuolissa koska eivät ole lonkkaleikkauksen jälkeen enään pystyneet kävelemään ( myönnän että meillä on huono kuntoutus ), yksi yöllä kiinni koska hän hiljasena vanhuksena menee aina hoivaamaan muita, laidat alas, tyyny on missä vain ja vaipat voi olla toisen potilaa naamalla ja yksi päivisin koska karkailee. Meillä ei saa olla ovet lukittu mutta yritämme laittaa aina jotain vähän siihen eteen että ne eivät pääse ulos ja vieraat ymmärtävät siirtää sekä laittaa takaisin esteen. Näistä kaksi enään on luonamme ja he ovat ilman lääkitystä "rauhoittunut" ja voivat vapaasti pyörätuolilla liikua.
Eli minä voin sanoa että voisin olla tälläisissä tapauksia sitoa. - yökyöpeli
täytyy kertoa, että meidän osastolla ainut sidottava on sidottu omaisten vaatimuksesta!!!!
Tähän olisi tietenkin pitänyt aijemmin puuttua, nyt se on mahdotonta, kun papalla ei ole enää tasapainoa liikkua ilman apua. Näin omaiset varmistivat ettei pappa vain loukkaa itseään, kun oli joutunut sairalaan kolarin vuoksi, mistä meidän hoitajien mielestä olisi kuntoutunut käveleväksi pienin apukeinoin. En ymmärrä missä sidotaan liikuntakykysiä ilman mitään syytä. mainitsemani henkilö siis loukkaantui vakavasti, mutta olisi mielestämme kuntotunut ilman sitomista. - omainen
tevoni kirjoitti:
Meillä on ollut näiden 7 vuoden aikana kuin minä olen ollut samassa paikassa töissä 4 potilasta väliaikasesti sidottuna yksi joka itse haluaa vöihin. 2 tuolissa koska eivät ole lonkkaleikkauksen jälkeen enään pystyneet kävelemään ( myönnän että meillä on huono kuntoutus ), yksi yöllä kiinni koska hän hiljasena vanhuksena menee aina hoivaamaan muita, laidat alas, tyyny on missä vain ja vaipat voi olla toisen potilaa naamalla ja yksi päivisin koska karkailee. Meillä ei saa olla ovet lukittu mutta yritämme laittaa aina jotain vähän siihen eteen että ne eivät pääse ulos ja vieraat ymmärtävät siirtää sekä laittaa takaisin esteen. Näistä kaksi enään on luonamme ja he ovat ilman lääkitystä "rauhoittunut" ja voivat vapaasti pyörätuolilla liikua.
Eli minä voin sanoa että voisin olla tälläisissä tapauksia sitoa.Eikö näistä potilaista se karkaileva ole selvästi väärällä osastolla? Hänen paikkansa olisi sellaisella, josta hän ei pääsisi itsekseen ulos. Eli mielenterveyslain mukaisesti se lievempi vapaudenrajoittamiskeino olisi ovien lukitseminen.
Yöllä vaeltavan kohdalla sama juttu: ovi ulkopuolelta kiinni helposti ja nopeasti avattavalla salvalla tai haalla. Silloin touhuaisi vain omassa huoneessaan, jossa olisi tietenkin yksin. Valvontaan on mahdottoman yksinkertaisia kapineita, joita voi tilata postimyynnistä tai ostaa vaikka lastentarvikeliikkeistä muutamalla kympillä. Ei silloin tarvitsisi olla koko ajan vieressä.
Voisitko vielä kertoa, miksi näitä mainitsemiani keinoja ei käytetä sitomisen sijasta? - tevoni
omainen kirjoitti:
Eikö näistä potilaista se karkaileva ole selvästi väärällä osastolla? Hänen paikkansa olisi sellaisella, josta hän ei pääsisi itsekseen ulos. Eli mielenterveyslain mukaisesti se lievempi vapaudenrajoittamiskeino olisi ovien lukitseminen.
Yöllä vaeltavan kohdalla sama juttu: ovi ulkopuolelta kiinni helposti ja nopeasti avattavalla salvalla tai haalla. Silloin touhuaisi vain omassa huoneessaan, jossa olisi tietenkin yksin. Valvontaan on mahdottoman yksinkertaisia kapineita, joita voi tilata postimyynnistä tai ostaa vaikka lastentarvikeliikkeistä muutamalla kympillä. Ei silloin tarvitsisi olla koko ajan vieressä.
Voisitko vielä kertoa, miksi näitä mainitsemiani keinoja ei käytetä sitomisen sijasta?En ole yksityisellä puolella töissä ja raha rajoittaa kaiken :-(
Kun koko talossa (eri osastoilla) on noin 120-130 vanhusta ja ainoastaan yhdellä osastolla on puolet dementiaosastoa, eli mitäs sinne mahtuu noin 8-10 vanhusta ja tarve on suurempi.
Emme myöskään saada kieltäytyä ottamasta potilaita ainoastaan kun sanotaan että tämä vanhus ei sovi muitten kanssa. - tosissasi?
.......... kirjoitti:
Ja vastauksen olen saanut: on niin levoton,että ei voida antaa olla irti. Tämän sanoi osastonhoitaja kun oli selvinnyt, että huono liikuntakyky ei (enää) ollut syy.
Ja toinen vastaus sillä osastolla työskentelevältä hoitajalta: ei meidän tarvitse pitää ovia lukossa eikä potilaita sidottuna, kun onhan meitä täällä sentäänkaksi työntekijää ja nämä tutut vanhukset. Oliko ammattitaitoisemmat hoitajat? Ei siinä laitoksessa taatusti ketään lenkitetä, jos ei ole jotain ylimääräisiä harjoittelijoita tai sellaisia töissä. En luule vaan tiedän, koska näin minulle henkilökunta on kertonut. Vaippoja siellä ei huoneisiin tulla vaihtamaan, vaan viedään potilas johonkin muuhun huoneeseen. Kai sielä omaiset saa vaikka nukkua niissä huoneissa. Muita tosiseikkoja tämän vanhuksen kunnosta ja voinnista ja varsinkin sen huomattavasta heikkenemisestä laitosjaksoilla on sekä havaintoja että päiväkirjaa.
Kolmas vastaus eri laitoksessa työssä olevalta hoitajalta: Meillä on kielletty sitomasta ketään - vaikka ihan samankuntoisia potilaita silläkin osastolla on.
En minä mitenkään hoitajia moiti, minä vaan toivon omaiselle ihmisarvoista elämää viimeiseenpäivään ast i, jos se vain suinkin on mahdollista. ja olenkovasti kateellinen naapurikunnan vanhuksille, joista hankalimpiakin kohdellaan huomattavasti kunnioittavammin.Olen varmaan väärä ihminen vastaamaan kysymyksiisi, mutta olet kuitenkin oikeassa, että on monenlaisia paikkoja ja monia eri käytäntöjä hoitaa vanhuksia! Meillä on tiukkaa henkilökunnasta ja vanhuksia on paljon, mutta kuitenkin pitää varmaan olla onnellinen, ettei henkilökuntaan kuulu kuin aivan jokunen "välinpitämätön" hoitaja ja asioita aina ajatellaan asukkaan parasta miettien. Ratkaisut eivät ehkä ole aina parhaita mahdollisia ja esim. omaisia miellyttäviä, mutta me ainakin yritetään!
Tiedän, että JOKAINEN välinpitämätön hoitaja on liikaa ja kuten vanha sanonta on, että asia on niin huono kuin sen heikoin lenkki on, olen kuitenkin lopputulokseen suhteellisen tyytyväinen!
PS! Omaisten kanssa (useinpien) kanssa on syntymyt TODELLA lämpimät välit ja uskoisin, ettei heillä ole suurempia valittamisia , koska asiat setvitään yhdessä!!!!! Eletään ilot ja surut, niin vanhuksen, omaisen ja hoitajan! Onko liian läheistä, kuka tietää, mutta toimii pienellä paikkakunnalla!!!
Meillä asiakas on numero1!
Omaiset saa paljon aikaan jos haluavat, me saamme muutaman lisä hoitajan kun omaiset hankkivat läänistä tarkastuksen! Kiitos siitä heille! Vaikka emme tee heidän mielestään mitään vanhusten eteen ja nostamme turhasta palkkaa....! No näistä juttuja riittää, kuka haluaa uskoa kaikkea!!!! - tosissasi?
yökyöpeli kirjoitti:
täytyy kertoa, että meidän osastolla ainut sidottava on sidottu omaisten vaatimuksesta!!!!
Tähän olisi tietenkin pitänyt aijemmin puuttua, nyt se on mahdotonta, kun papalla ei ole enää tasapainoa liikkua ilman apua. Näin omaiset varmistivat ettei pappa vain loukkaa itseään, kun oli joutunut sairalaan kolarin vuoksi, mistä meidän hoitajien mielestä olisi kuntoutunut käveleväksi pienin apukeinoin. En ymmärrä missä sidotaan liikuntakykysiä ilman mitään syytä. mainitsemani henkilö siis loukkaantui vakavasti, mutta olisi mielestämme kuntotunut ilman sitomista.Liian usen käy tosiaan niin, että omaisten "hätävarjelun liioiottelu" aiheuttaa ettei ole mahdollista kuntouttaa vanhusta kuten olisi mahdollista!
Ammatillisuus peliin ja hyvät perustelut toiminnalle!!! Mutta ymmärrän, että omaisten"pelko" on joskus suurempi/tärkeämpi, kuin ammattitaito! - tosissasi?
omainen kirjoitti:
Eikö näistä potilaista se karkaileva ole selvästi väärällä osastolla? Hänen paikkansa olisi sellaisella, josta hän ei pääsisi itsekseen ulos. Eli mielenterveyslain mukaisesti se lievempi vapaudenrajoittamiskeino olisi ovien lukitseminen.
Yöllä vaeltavan kohdalla sama juttu: ovi ulkopuolelta kiinni helposti ja nopeasti avattavalla salvalla tai haalla. Silloin touhuaisi vain omassa huoneessaan, jossa olisi tietenkin yksin. Valvontaan on mahdottoman yksinkertaisia kapineita, joita voi tilata postimyynnistä tai ostaa vaikka lastentarvikeliikkeistä muutamalla kympillä. Ei silloin tarvitsisi olla koko ajan vieressä.
Voisitko vielä kertoa, miksi näitä mainitsemiani keinoja ei käytetä sitomisen sijasta?Eipä sitä kysytä, onko osasto oikea, silloin kunpaikka on saatava ja muut osastot ovat täysiä.
Sijoitetaan sinne missä sattuu olemaan tilaa, paitsi jos on joku "silmäätekevän" tai päätttäjän omainen!
Jos ihminen on dementoitunut ja vaelteleva, joka "hoivaa" muita, kuten edellinen kertoi, ei hääntä voi lukita huoneeseen, Kova on ahdistus kun pitäisi mennä ja ovi ei aukea!!!!! Ei tämä ole ihsn niin yksinkertaisin konstein selvitettävä juttu! Kyllä hoitajat koittaa tosissaan keksiä asioita, millä tilanteet rauhoittuisi, mutta .......
Jos ovi on yöllä lukossa, asukas poikkeuksetta herää, kun koitat avata lukon tarkistaaksesi, onko kaikki hyvin... jne.... - hoitaja
..asiallista hoitoa kirjoitti:
Haluaisitko sinä, hoitaja todella itse istua elämäsi ehtoon kiinni sidottuna? Älä silti päättele, että samaa toivovat nekin, jotka tällakin hetkellä hölkäävät tuolla jossain siinä uskossa, että liikunta on terveellistä.
Ei se ole moittimista, jos kysyy. Se on uteliaisuutta.
Se vaan on kummallista, että ei kukaan vastaa siihen kysymykseen. NÄissä nimeltä mainitsemattomissa tapauksissahan ei ole kyse heikosta liikuntakyvystä ja loukkaantumisvaarasta yhtään sen enempää kuin ihmisillä yleensäkään. Voithan sinäkin kaatua astuessasi oveta ulos liukkaalle tielle tai kompastua siinä johonkin. Ei sinua silti laiteta kiinni.
Ei millään voi välttyä siltä käsitykseltä, että ainoa syy sitoa liikkuva ja toimelias dementiapotilas on se, että henkilökunnalla ei riitä amamttitaitoa, kiinnostusta eikä viitseliäisyyttä hoitaa häntä muulla tavoin. Jos tätä nyt joku hoitaja moitteena pitää, niin mielestäni hän on sen ansainnut.
Ja minun omaiseni on ansainnut ihmisarvoisen vanhuuden eikä häntä saa pitää kiinni kytkettynä kuin lehmää! Koirallakin on oltava riittävä juoksunaru, mutta vanhus saa olla samassa sängyssä tai tuolissa koko ajan. Ei ole inhimillistä!Oletko tehnyt selväksi hoitajille, ettei ole heidän vika jos lonkka murtuu ja joutuu "kipsiin" ja sentien vuodepotilaaksi ja kävelykunto on mennyttä? Meillä hoitajilla kun on se pahe ettei mielellään anneta tapahtua mitään onnettomuutta joka veis sen vähäisenkin liikuntakyvyn, vaan jos on tilanne ettei ole mahdollisuutta taata turvallisuutta niin silloin on se lääkärin antama sidontalupa, ja sitä käytetään kun se yksi pari käsiä ei riitä auttaan kaikkia yhtä aikaa. Odotellaan jotta hoitajia saatas lisää ja vyön vois heittää nurkkaan. Joten te omaiset olette ainut pelastus, valitus sinne mistä saadaan lisää henkilökuntaa hoitaan vanhuksia asianmukaisesti. Nyt kun EU:ssa ollaan oltu jo vuosia niin joku direktiivi kai tähänkin pitäs löytyä, miehitys 0,8, joka on esm ruotsissa ja islannissa 1,0, me taistellaan 0,46. Joten kauhalla ei voi vaatia kun lusikalla annetaan. Aurinkoista kevättä kaikille.
- omainen
hoitaja kirjoitti:
Oletko tehnyt selväksi hoitajille, ettei ole heidän vika jos lonkka murtuu ja joutuu "kipsiin" ja sentien vuodepotilaaksi ja kävelykunto on mennyttä? Meillä hoitajilla kun on se pahe ettei mielellään anneta tapahtua mitään onnettomuutta joka veis sen vähäisenkin liikuntakyvyn, vaan jos on tilanne ettei ole mahdollisuutta taata turvallisuutta niin silloin on se lääkärin antama sidontalupa, ja sitä käytetään kun se yksi pari käsiä ei riitä auttaan kaikkia yhtä aikaa. Odotellaan jotta hoitajia saatas lisää ja vyön vois heittää nurkkaan. Joten te omaiset olette ainut pelastus, valitus sinne mistä saadaan lisää henkilökuntaa hoitaan vanhuksia asianmukaisesti. Nyt kun EU:ssa ollaan oltu jo vuosia niin joku direktiivi kai tähänkin pitäs löytyä, miehitys 0,8, joka on esm ruotsissa ja islannissa 1,0, me taistellaan 0,46. Joten kauhalla ei voi vaatia kun lusikalla annetaan. Aurinkoista kevättä kaikille.
Entäs sitten, jos hoitajalla on osteoporoosi tai muu sairaus, joka altistaa hänet luunmurtumille enemmän kun lujaluisen vanhuksen? Pitäiskö varmuuden vuoksi sitoa hoitajakin kiinni, ettei tule työtapaturmaa? Siitä kun on työnantaja vastuussa.
Minun mielestäni se dementoítunut ihminen on ansainnut elämisen arvoisen elämän viimeiseen päiväänsä asti eikä häntä saa kohdella eläintä huonommin vain sillä verukkeella, että se on niin turvallista.
Miksi te kirjoitette vain tapaturmariskistä, kun meidän tapauksessa on ollut selkeästi kyse täysin liikuntakykyisen potilaan häiritsevästä käytöksestä? Kyllä lääkkeettömiä hoitokeinoja -mitä ne sitten lienevätkin - suositeltiin silloin kun hän oli vielä kotihoidossa. Ei kukaan tarjonnut rauhoittavia lääkkeitä eikä siteitä, jopa ovien lukitsemistä pidettiin sopimattomana. - dementiahoitaja
omainen kirjoitti:
Entäs sitten, jos hoitajalla on osteoporoosi tai muu sairaus, joka altistaa hänet luunmurtumille enemmän kun lujaluisen vanhuksen? Pitäiskö varmuuden vuoksi sitoa hoitajakin kiinni, ettei tule työtapaturmaa? Siitä kun on työnantaja vastuussa.
Minun mielestäni se dementoítunut ihminen on ansainnut elämisen arvoisen elämän viimeiseen päiväänsä asti eikä häntä saa kohdella eläintä huonommin vain sillä verukkeella, että se on niin turvallista.
Miksi te kirjoitette vain tapaturmariskistä, kun meidän tapauksessa on ollut selkeästi kyse täysin liikuntakykyisen potilaan häiritsevästä käytöksestä? Kyllä lääkkeettömiä hoitokeinoja -mitä ne sitten lienevätkin - suositeltiin silloin kun hän oli vielä kotihoidossa. Ei kukaan tarjonnut rauhoittavia lääkkeitä eikä siteitä, jopa ovien lukitsemistä pidettiin sopimattomana.en jaksanut kaikkia viestejä kahlata läpi, paitsi nimim. omaisen viestit (lienevät kaikki sinun). Minulle on epäselvää, oletko kysynyt sieltä hoitopaikasta, miksi sidotaan? Jos olet, ja vastaus on ollut levottomuus tai häiritsevä käytös niin oletko kysynyt (kenties jopa ehdottanut) vaihtoehtoisia toimintatapoja? Ja oletko ko asioista henkilökunnan kanssa keskustellut? Jos, niin mikä on ollut keskustelun tulos?
- omainen
dementiahoitaja kirjoitti:
en jaksanut kaikkia viestejä kahlata läpi, paitsi nimim. omaisen viestit (lienevät kaikki sinun). Minulle on epäselvää, oletko kysynyt sieltä hoitopaikasta, miksi sidotaan? Jos olet, ja vastaus on ollut levottomuus tai häiritsevä käytös niin oletko kysynyt (kenties jopa ehdottanut) vaihtoehtoisia toimintatapoja? Ja oletko ko asioista henkilökunnan kanssa keskustellut? Jos, niin mikä on ollut keskustelun tulos?
Olen kysynyt ja saanut vastauksen: sidotaan siksi, että häiritsee toisia levottomuudella ja äänekkyydellä.
Nämä ovat syitä, joiden mukaan esim, mielenterveyslain mukaan ei saa sitoa. Siihen minä en ole saanut vastausta, että miksi dementiapotilaan saa ilman pakkohoitopäätöstä, valvontaa ja ilmoittamatta omaisille. - Päivi
omainen kirjoitti:
Entäs sitten, jos hoitajalla on osteoporoosi tai muu sairaus, joka altistaa hänet luunmurtumille enemmän kun lujaluisen vanhuksen? Pitäiskö varmuuden vuoksi sitoa hoitajakin kiinni, ettei tule työtapaturmaa? Siitä kun on työnantaja vastuussa.
Minun mielestäni se dementoítunut ihminen on ansainnut elämisen arvoisen elämän viimeiseen päiväänsä asti eikä häntä saa kohdella eläintä huonommin vain sillä verukkeella, että se on niin turvallista.
Miksi te kirjoitette vain tapaturmariskistä, kun meidän tapauksessa on ollut selkeästi kyse täysin liikuntakykyisen potilaan häiritsevästä käytöksestä? Kyllä lääkkeettömiä hoitokeinoja -mitä ne sitten lienevätkin - suositeltiin silloin kun hän oli vielä kotihoidossa. Ei kukaan tarjonnut rauhoittavia lääkkeitä eikä siteitä, jopa ovien lukitsemistä pidettiin sopimattomana."Entäs sitten, jos hoitajalla on osteoporoosi tai muu sairaus, joka altistaa hänet luunmurtumille enemmän kun lujaluisen vanhuksen? Pitäiskö varmuuden vuoksi sitoa hoitajakin kiinni, ettei tule työtapaturmaa?"
..Kyllä sulla on vinksahtanu päässä pahankerran. Tää oli asiatonta tekstiä ja ilmeisesti provo. Kukaan täys järkinen ei noin hölmöä voi väittää.. - dementiahoitaja
omainen kirjoitti:
Olen kysynyt ja saanut vastauksen: sidotaan siksi, että häiritsee toisia levottomuudella ja äänekkyydellä.
Nämä ovat syitä, joiden mukaan esim, mielenterveyslain mukaan ei saa sitoa. Siihen minä en ole saanut vastausta, että miksi dementiapotilaan saa ilman pakkohoitopäätöstä, valvontaa ja ilmoittamatta omaisille.yksiselitteistä vastausta asioihisi, koska en tunne läheistäsi enkä hoitopaikkaa missä hän on.
Noin yleisesti ottaen dementoituneen käytösoireisiin (joihin levottomuuskin kuuluu) pitää puuttua mikäli oire rasittaa potilasta tai omaista, heikentää kykyä huolehtia itsestä, vaarantaa sosiaalista kanssakäymistä tai aiheuttaa vaaratilanteita.
Oireen syy on selvitettävä, ei dementoitunut tahallaan ole levoton. Syyn löydyttyä siihen on yritettävä puuttua lääkkeettömin keinoin. Jos levottomuutta ilmenee tiettynä vuorokaudenaikana tai jonkin tietyn asian yhteydessä, tilanne on helppo ennakoida ja toimia ennenkuin levottomuus "saa vallan". Mikäli lääkkeettömistä keinoista ei ole apua, voidaan kokeilla lääkitystä (ellei käytössä jo ole Alzheimer-lääkettä, se parempi kokeilla ensin). Psykoosilääkkeitä käytetään dementiaan liittyvien psykoosien ja käytöshäiriöiden hoidossa vain, mikäli se on aivan välttämätön potilaan tilan vuoksi (lääkelaitoksen suositus).
Omasta mielestäni fyysinen kiinnisitominen on periaatteessa väärin. Sitten tuleekin se suuri MUTTA. Tiedän varsin hyvin itsekin useissa paikoissa työskennelleenä, että sitomista käytetään. Suurin syy lienee juuri tämä, mikä täällä on useanmmassa kohdassa tullutkin ilmi: hoitajia on liian vähän toteuttamaan lääkkeettömän hoidon keinoja. Toisaalta olen myös nähnyt turhaa fyysistä ja kemiallista sitomista.
Jos potilas sidotaan fyysisesti, tilanteen tulee olla valvottu ja sen kesto ja syy on kirjattava potilastietoihin. Sitomiseen on oltava hyvin perustellut syyt ja lääkärin lupa. Sitominen ei saa myöskään "jäädä päälle", eli sitominen on jäänyt tavaksi. Periaatteessa omaisen lupaa ei tarvita, mutta hyvään yhteistyöhön kuuluu keskustella asiasta omaisen kanssa.
Olen sitä mieltä, että hyvin usein jos levoton dementoitunut sidotaan, levottomuus ja ahdistus lisääntyvät. Muutenkaan en ole mitenkään sitomisen kannalla, omassa työssäni löytyy aina joku muu keino.
Nämä ovat minun mielipiteitä, enkä niillä halua loukata tai syyttää ketään. Tiedän kyllä, että joissakin paikoissa hoitajille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin sitominen. - eläkeläis esh
dementiahoitaja kirjoitti:
yksiselitteistä vastausta asioihisi, koska en tunne läheistäsi enkä hoitopaikkaa missä hän on.
Noin yleisesti ottaen dementoituneen käytösoireisiin (joihin levottomuuskin kuuluu) pitää puuttua mikäli oire rasittaa potilasta tai omaista, heikentää kykyä huolehtia itsestä, vaarantaa sosiaalista kanssakäymistä tai aiheuttaa vaaratilanteita.
Oireen syy on selvitettävä, ei dementoitunut tahallaan ole levoton. Syyn löydyttyä siihen on yritettävä puuttua lääkkeettömin keinoin. Jos levottomuutta ilmenee tiettynä vuorokaudenaikana tai jonkin tietyn asian yhteydessä, tilanne on helppo ennakoida ja toimia ennenkuin levottomuus "saa vallan". Mikäli lääkkeettömistä keinoista ei ole apua, voidaan kokeilla lääkitystä (ellei käytössä jo ole Alzheimer-lääkettä, se parempi kokeilla ensin). Psykoosilääkkeitä käytetään dementiaan liittyvien psykoosien ja käytöshäiriöiden hoidossa vain, mikäli se on aivan välttämätön potilaan tilan vuoksi (lääkelaitoksen suositus).
Omasta mielestäni fyysinen kiinnisitominen on periaatteessa väärin. Sitten tuleekin se suuri MUTTA. Tiedän varsin hyvin itsekin useissa paikoissa työskennelleenä, että sitomista käytetään. Suurin syy lienee juuri tämä, mikä täällä on useanmmassa kohdassa tullutkin ilmi: hoitajia on liian vähän toteuttamaan lääkkeettömän hoidon keinoja. Toisaalta olen myös nähnyt turhaa fyysistä ja kemiallista sitomista.
Jos potilas sidotaan fyysisesti, tilanteen tulee olla valvottu ja sen kesto ja syy on kirjattava potilastietoihin. Sitomiseen on oltava hyvin perustellut syyt ja lääkärin lupa. Sitominen ei saa myöskään "jäädä päälle", eli sitominen on jäänyt tavaksi. Periaatteessa omaisen lupaa ei tarvita, mutta hyvään yhteistyöhön kuuluu keskustella asiasta omaisen kanssa.
Olen sitä mieltä, että hyvin usein jos levoton dementoitunut sidotaan, levottomuus ja ahdistus lisääntyvät. Muutenkaan en ole mitenkään sitomisen kannalla, omassa työssäni löytyy aina joku muu keino.
Nämä ovat minun mielipiteitä, enkä niillä halua loukata tai syyttää ketään. Tiedän kyllä, että joissakin paikoissa hoitajille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin sitominen.kannanotto sinulta dementiahoitaja, kiitos !
kirjoituksestasi paistaa läpi juuri se ammattitaito, mitä monet monet omaiset kaipaavat ja peräänkuuluttavat.
Valitettavasti vanhusten ja eriasteista dementiaa sairastavien henkilökunnalla ammattitaito on usein puutteellinen, joten kehitettävää riittää.
Jotain meidän vanhustenhoidon "kulttuurista" ja hoidon ammattitaidottomuudesta kertoo se, että maamme vanhusten hoidossa käytetään kolminkertainen määrä rauhoittavia lääkkeitä, kuin muissa pohjoismaissa!!!
Ja se pitää paikkansa, mitä monissa kannanotoissa on tuotu esille, että on hoitopaikkoja, joissa sitomista ei käytetä kuin äärimmäisissä tapauksissa, kerran - pari vuodessa ja silti tulevat toimeen samalla henkilökuntamitoituksella kuin vastaavassa.
Eräs kolleega kertoi, että heillä toimii hyvin erään mummon kohdalla se, että kun mummo alkaa olla levoton niin annetaan käsille työtä. Annetaan mattokuteita kerittäväksi. Siinä aika kulkee mukavasti. Rauhoittamiskeinot voivat olla aika yksikertaisia. - tevoni
omainen kirjoitti:
Entäs sitten, jos hoitajalla on osteoporoosi tai muu sairaus, joka altistaa hänet luunmurtumille enemmän kun lujaluisen vanhuksen? Pitäiskö varmuuden vuoksi sitoa hoitajakin kiinni, ettei tule työtapaturmaa? Siitä kun on työnantaja vastuussa.
Minun mielestäni se dementoítunut ihminen on ansainnut elämisen arvoisen elämän viimeiseen päiväänsä asti eikä häntä saa kohdella eläintä huonommin vain sillä verukkeella, että se on niin turvallista.
Miksi te kirjoitette vain tapaturmariskistä, kun meidän tapauksessa on ollut selkeästi kyse täysin liikuntakykyisen potilaan häiritsevästä käytöksestä? Kyllä lääkkeettömiä hoitokeinoja -mitä ne sitten lienevätkin - suositeltiin silloin kun hän oli vielä kotihoidossa. Ei kukaan tarjonnut rauhoittavia lääkkeitä eikä siteitä, jopa ovien lukitsemistä pidettiin sopimattomana.Kuin eläin tulee vanhaksi ja sairaaksi se viedään piikille, eli eutanasiaa.
- ....
En ole ollut töissä dementiaosastolla mutta kylläkin hoitanut dementikkoja muissa yhteyksissä. Jotta voisi ymmärtää sitomisen välttämättömyyden tietyissä tapauksissa voisi esimerkiksi kuvitella itsensä tilanteeseen jossa olet yksin yövuorossa osastolla jossa on kymmenkunta vakavasti sairasta (sydäninfarkteja, vaikeita leikkauksia yms.) ihmistä ja yksi heistä on dementiaa sairastava ja levoton. Et pysty yksin pitämään kaikkia heitä silmällä vaan dementikko (tai joku muu sekavasti käyttäytyvä) vie kaiken huomion muilta vakavasti sairailta. Lisäksi tämä potilas voi satuttaa itsensä pahasti (olen esimerkiksi nähnyt sekavan potilaan kaatuvan sairaalan käytävällä niin että hänelle tuli avokallonmurtuma).
Tämän vuoksi sitominen on joskus välttämätöntä. En usko että kukaan hoitaja haluaa ehdointahdoin käyttää ns. lepositeitä, mutta joskus se on pakko. - vastauksia
Sitomiseen ei vaikuta kenenkään yhteiskunnallinen asema vaan kyseisen ihmisen käyttäytyminen. En tiedä onko kyseessä jokin omaisesi mutta mietipä hänen kohdallaan käyttäytyykö hän sekavasti, häiritsevästi tms. Sinun seurassasi (olet tuttu ihminen) ja silloin kun et ole itse paikalla. Mieti myös sitä onko siellä kyseisellä dementiaosastolla kuinka monta hoitajaa työvuorossa ja kuinka paljon potilaita on kaikenkaikkiaan. Kysy sitten hoitajilta miksi he ovat sitoneet omaisesi. Ja kuuntele perustelut tarkkaan niin voit arvioida onko sitominen aiheellista. Sitten voisit vielä miettiä miltä sinusta tuntuisi jos omaistasi EI sidottaisi ja hän saisi liikkua osastolla mielensä mukaan. Häiritsisikö hän toisia potilaita esimerkiksi vakavasti sairastuneita. Entä miltä sinusta tuntuisi kun menisit katsomaan omaistasi ja saisit kuulla että tämä on loukannut itsensä pahasti harhailtuaan osastolla, esimerkiksi kaatunut rappusissa, liukastunut, syönyt toisen potilaan lääkkeet tms. Kuvittele minkälaista hänen elämänsä olisi esimerkiksi lonkan tekonivelleikkauksesta kuntoutuessa kaikkine komplikaatioineen. Entä jos toinen sekava vanhus vahingoittaisi sinun omaistasi, häiritsisi hänen yöuntaan tai tekisi muuten turvattoman olon.
Asialla on monta näkökulmaa.- omainen
... pitäisi olla turvallista dementiapotilaille. Ei siellä saa olla toisten potilaiden lääkkeitä muiden ulottuvilla. Eihän niitä voi edes jättää pöydälle, jotta potilas ottaa sen pillerin sitten itse. katsos kun he ovat dementoituneita eivätkä muista, siksi lääkkeen otto pitää valvoa mahdollisimman tarkkaan.
Ei siellä voi olla rappusia, kun jotkut rollaattoreineen kulkevat. Eikä sieltä pitäisi päsätä edes kotiin evakkoon tai mihin lie ovatkin aina menossa.
Eikä sillä osastolla hoideta muita vakavasti sairaita kuin dementoituneita. Kuinka ihmeessä muilla samanlaisilla osastoilla selvitään sitomatta, vaikka yhtä sekavia potilaita on varmaan joka kunnassa? Onhan tässäkin keskustelussa muutama kertonut, että ei heidän osastoillaan ketään sidota kuin aivan poikkeustapauksessa. - Päivi
omainen kirjoitti:
... pitäisi olla turvallista dementiapotilaille. Ei siellä saa olla toisten potilaiden lääkkeitä muiden ulottuvilla. Eihän niitä voi edes jättää pöydälle, jotta potilas ottaa sen pillerin sitten itse. katsos kun he ovat dementoituneita eivätkä muista, siksi lääkkeen otto pitää valvoa mahdollisimman tarkkaan.
Ei siellä voi olla rappusia, kun jotkut rollaattoreineen kulkevat. Eikä sieltä pitäisi päsätä edes kotiin evakkoon tai mihin lie ovatkin aina menossa.
Eikä sillä osastolla hoideta muita vakavasti sairaita kuin dementoituneita. Kuinka ihmeessä muilla samanlaisilla osastoilla selvitään sitomatta, vaikka yhtä sekavia potilaita on varmaan joka kunnassa? Onhan tässäkin keskustelussa muutama kertonut, että ei heidän osastoillaan ketään sidota kuin aivan poikkeustapauksessa.Dementiaa sairastava ihminen on osasto hoidossa syystä: Ei pärjää kotona --> ei pärjäävanhaikodissa, missä päivittäin käydään katsomassa, mutta muuten saavat elä omillaan --> ei pärjää vanhainkodissa vaan tarvitsee laitos hoitoa. Kun ihminen on käynyt moisen prosessin läpi ei hänen dementiansa voi olla" pientä muistamattomuutta". Eikä heitä pumpuloidussa huoneistossa voi pitää. Turvallisuus yritetään tehdä parhaaksi mahdolliseksi, olosuhteet huomioon ottaen. Mutta AINA VOI SATTUA JOTAKIN! Tässä aikaisemmin yksi kirjoitta paljon dementiaa kuuluvia piirteitä, joista saa viitettä "miksi ja kukapitäisi sitoa"--> lukekaa se. Se oli tod hyvin kirjoitettu!
- hoitsu2
Päivi kirjoitti:
Dementiaa sairastava ihminen on osasto hoidossa syystä: Ei pärjää kotona --> ei pärjäävanhaikodissa, missä päivittäin käydään katsomassa, mutta muuten saavat elä omillaan --> ei pärjää vanhainkodissa vaan tarvitsee laitos hoitoa. Kun ihminen on käynyt moisen prosessin läpi ei hänen dementiansa voi olla" pientä muistamattomuutta". Eikä heitä pumpuloidussa huoneistossa voi pitää. Turvallisuus yritetään tehdä parhaaksi mahdolliseksi, olosuhteet huomioon ottaen. Mutta AINA VOI SATTUA JOTAKIN! Tässä aikaisemmin yksi kirjoitta paljon dementiaa kuuluvia piirteitä, joista saa viitettä "miksi ja kukapitäisi sitoa"--> lukekaa se. Se oli tod hyvin kirjoitettu!
Teki niin tai näin aina väärinpäin. Ykkös asia on potilaasta huolehtiminen mutta vaikka potilas olisi ITSE tyytyväinen oloonsa omaisilla on yleensä sanansa sanottavana ja silloin kaikki on tehty väärin. Hoitajia syytetään sitomisesta, kiireestä, ei vietetä aikaa, käytetä ulkona.. jne. Herranjumala MIKSI EI VALITETA PÄÄTTÄJILLE!!! Ei meillä ole sanavaltaa valita "oikeanlaisia" potilaita "oikeille" osastoille saati kuinka paljon hoitajia on vuorossa/koko talossa.
Sitomisesta: yleensä asia sovitaan hoitavan lääkärin, hoitajan ja OMAISEN kanssa. Ja ymmärrän kyllä sitomisen dementia potilas avo-osastolla on huono yhtälö!! Ei todellakaan ole aikaa/resursseja vahtia kyseistä henkilöä 24/7. Nyt sanot että antaisi liikua vapaasti mutta sitten kun jotain sattuu?? Syytetään heitteillejätöstä ja vahtimattomuudesta.Ehkä olisi paras hoitaa omat omaiset kaikki itse..!!!!! - parempi
hoitsu2 kirjoitti:
Teki niin tai näin aina väärinpäin. Ykkös asia on potilaasta huolehtiminen mutta vaikka potilas olisi ITSE tyytyväinen oloonsa omaisilla on yleensä sanansa sanottavana ja silloin kaikki on tehty väärin. Hoitajia syytetään sitomisesta, kiireestä, ei vietetä aikaa, käytetä ulkona.. jne. Herranjumala MIKSI EI VALITETA PÄÄTTÄJILLE!!! Ei meillä ole sanavaltaa valita "oikeanlaisia" potilaita "oikeille" osastoille saati kuinka paljon hoitajia on vuorossa/koko talossa.
Sitomisesta: yleensä asia sovitaan hoitavan lääkärin, hoitajan ja OMAISEN kanssa. Ja ymmärrän kyllä sitomisen dementia potilas avo-osastolla on huono yhtälö!! Ei todellakaan ole aikaa/resursseja vahtia kyseistä henkilöä 24/7. Nyt sanot että antaisi liikua vapaasti mutta sitten kun jotain sattuu?? Syytetään heitteillejätöstä ja vahtimattomuudesta.Ehkä olisi paras hoitaa omat omaiset kaikki itse..!!!!!hoitaa omaiset itse?! Mutta entäs kun ei ole omaisia? Olen jo vanha ja pelkään kamalasti joutuvani nykyajan laitokseen ehkä itse mitään tajuamattomana. Toivottavasti osaan ajoissa ottaa tappavan annoksen, etten jää kenenkään heiteltäväksi.
- jos olet osastolla
parempi kirjoitti:
hoitaa omaiset itse?! Mutta entäs kun ei ole omaisia? Olen jo vanha ja pelkään kamalasti joutuvani nykyajan laitokseen ehkä itse mitään tajuamattomana. Toivottavasti osaan ajoissa ottaa tappavan annoksen, etten jää kenenkään heiteltäväksi.
olet itse tietämätön siitä miten muutoin asiat voisivat olla. Ei sinne ihan huvikseen ketään oteta.
- liikuntakyvytön olla
jos olet osastolla kirjoitti:
olet itse tietämätön siitä miten muutoin asiat voisivat olla. Ei sinne ihan huvikseen ketään oteta.
olematta täysin pönttö sekaisin.
- dementiahoitaja
On aika hurja väite, että varsinkin dementiaosastoilla sidotaan potilaita. Tosin en voi tietää, ko osastoja kun on paljon ympäri maata, miten missäkin on tapa asiaa käsitellä.
Käsittääkseni kaikilla dementoituneiden hoitoon tarkoitetuilla ns. dementiaosastoilla on lukitut ovet. Eli potilaat/asukkaat eivät pääse karkaamaan. Mielestäni täytyy olla hyvät perusteet, jos dementiaosastolla dementoitunut sidotaan kiinni. Hänen täytyy olla todella vaaraksi itselleen tai muille, pelkkä levottomuus ei riitä syyksi.
Sen verran voi tietysti sanoa kysymykseesi "miksi taisteluparista sidotaan vain toinen". No, molempia lienee turha sitoa, mutta ei siihen voi vaikuttaa muu kuin se, että kumpi on ns. aloittaja-osapuoli, joka käytöksellään aiheuttaa jatkuvasti kaaosta. Näin minä ainakin asian näkisin.
Jokatapauksessa itse dementoituneiden hoitajana en voi ymmärtää enkä hyväksyä dementoituneen sitomista dementiaosastolla, jossa on lukitut ovet eikä näinollen ole olemassa karkaamisen riskiä. Tavallinen vuodeosasto tms jossa dementoitunut on, on sitten eri asia.- aloittaja
Siis varsinkin dementiaosastoilla, joilla ei ole oimassa esim. mielesterveyslain jokainen kirjain pakkohoitoineen. Terveyskeskuksissa ymmärtäisin, sillä siellähän yleensä ollaan vain akuutin sairaueden ajan, dementiaosastolla pahimillaan vuosikymmeniä.
Olen tämän omin silmin nähnyt ja omaiseni puolesta taistellut sitä vastaan. Hän kun on liikuntakykyinen, mutta kieltämättä levoton ja äänekäs. Todella sidotaan vain lääkärin luvalla (?) edes kertomatta omaisille, saati sitten lupaa kysymättä.
On dementiaosasto, jossa on "hyväkuntoisia", siis liikuntakykyisiä potilaita, joiden kanssa kaikki hoitajat eivät pärjää. Ei keksitä mitään muuta puuhaa esim. iltatoimien ajaksi, vaan laitetaan kiinni. Sekin tuntuu olevan väärin, että irti saa olla se potilas, joka häntä voi lyödä. Toinen on vaan hyväntahtoinen, toinen taas siitä suuttuu. Kun tämä olisi edes ainoa osasto, ettei näitä kahta voi erottaa, mutta ei.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1286888Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631624264Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen523416Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4903034Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2862011Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361693Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja201571- 911533
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1751451Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito151406