Olen huomannut, että ihmisten tavat ksitellä avioeroaan ovat kovin yksilölliset. Olen itse puhunut ja puhunut, itkenyt, huutanut, raivonnut, kirjoittanut ja käynyt Fisher -seminaarin. Kahden vuoden jälkeen elämä alkaa olla raiteillaan. Huomaan kuitenkin, että sisälläni asuu edelleen koira, joka jostain pienestä ärsykkeestä rupeaa haukkumaan, tosin suurimman osan ajasta se nykyään nukkuu. Pahimpia ärsykkeitä ovat asiat, jotka liittyvät exääni ja hänen uuteen onneensa, heidän olemiseensa ja ajankäyttöönsä. Olen kateellinen, mutta en oikein tiedä mistä. Kuvittelen kai samalla tavoin kuin joskus nuorena, että siellä, missä minä en ole on kaikilla, erityisesti exälläni ja hänen uudellaan, varmasti kauhean mukavaa.
En tiedä miten exäni on eroa prosessoinut, eihän se edes kuulu minulle. Kuulin vaan eilen, että yksi vanha, läheinen perhetuttavamme oli tavannut exäni jokin aika sitten. Tämä tuttava oli kysellyt kuulumisia, koska eivät olleet tavanneet muutamaan vuoteen. Exäni ei ollut sanonut erostamme puolta sanaa saati kertonut uudesta onnestaan. Olen hieman ällistynyt. Itselleni on avioero ollut viime vuosien suurin uutinen elämässäni enkä ole sitä salaillut keneltäkään.
Mistä täydellinen vaikeneminen kertoo? Eikö avioero kolmenkymmenen vuoden jälkeen merkitse exälleni mitään vai onko asia niin vaikea ja kipeä, että hän ei pysty siitä puhumaan?
Miten mies käsittelee?
30
5733
Vastaukset
- tätä päivää
Hän ei ole jäänyt märehtimään menneitä, vaan elää tässä ja nyt. Ihan normaalia: hän on käsitellyt sisällään asiat ja jatkanut elämäänsä. Kaikilla ei tosiaan ole tarvetta puhua näistä ulkopuolisille, vaan ne käsitellään itse sisällään.
Koeta sinäkin tehdä niin. Lopeta jatkuva ex-miehestäsi puhuminen, hänen ajatteleminen ja ala elää OMAA elämääsi. - kala
Avioeroprosessin läpikäyminen on työlästä, koska kysymys on tunteista.Kaikilla ei syystä tai toisesta ole yhteyttä tunteisiin ja näin prosessi ei etene.
- tunnevamppeli??
jos mies ei halua puhua, niin sillä selvä. Haistakaa nyt jo v-ttu te senkin vaatia-akat!
Mies voi olla onnensa huipulla. V-ttuako se teille kuuluu senkin märehtijät.
S-tanan satakerrat ja pötsimahat! - kirjoittelua
tunnevamppeli?? kirjoitti:
jos mies ei halua puhua, niin sillä selvä. Haistakaa nyt jo v-ttu te senkin vaatia-akat!
Mies voi olla onnensa huipulla. V-ttuako se teille kuuluu senkin märehtijät.
S-tanan satakerrat ja pötsimahat!kypsältä mieheltä. Ja sitten vielä ihmetellään miksi naiset hakevat avioeroa useammin kuin miehet...
- elisapetti
tunnevamppeli?? kirjoitti:
jos mies ei halua puhua, niin sillä selvä. Haistakaa nyt jo v-ttu te senkin vaatia-akat!
Mies voi olla onnensa huipulla. V-ttuako se teille kuuluu senkin märehtijät.
S-tanan satakerrat ja pötsimahat!Mene lopultakin johonkin puhumaan ongelmistasi, älä höpötä sivullisille mitä sattuu. Osaatko edes hävetä?
- miettinyt minäkin
Hei!
Olen pohdiskellut aivan samaa asiaa kuin sinäkin. Omasta erostani on noin vuosi aikaa, enkä voi sanoa, että olisin vielä selvinnyt siitä. Samoin minä olen itkenyt, surrut, vihannut ja raivonnut, puhunut varmaan ystävät uuvuksiin asti. Mutta minulle se tapa on sopinut. En voisi kuvitellakaan selviäväni käsittelemällä asiaa vain itsekseni. Enkä silti ole jymähtänyt paikoilleni - elän omaa elämääni ja suunnittelen tulevaa.
Aikoinaan, kun ex-mieheni muutti pois kotoa, hän ei kertonut työpaikallaan asiasta mitään. Yhteisille ystävillemme asian jouduin minä kertomaan. Jopa hänen vanhemmilleen minä olin se, joka kerroin. Ja erohan tapahtui ex:n aloitteesta. Hän yksinkertaisesti ei puhunut kenellekään asiasta oma-aloitteisesti. Joskus jopa patistin häntä juttelemaan asiasta jonkun ystävänsä kanssa, koska minusta ei ole tervettä, että sulkee sisäänsä niinkin suuren asian kuin avioeron. Se on kuitenkin monelle yksi elämän suurimmista kriiseistä - verrataanhan sitä usein pieneen kuolemaan.
Välillä, kun olen yksinäinen tai aallon pohjalla, minäkin mietin miten mukavaa ex:llä ja hänen uudella onnellaan (jonka takia hän siis halusi avioeron) mahtaa olla. Todellisuudessa en edes tiedä ovatko he yhdessä. Ihmismieli vaan on niin kummallinen, että se kuvittelee, että toisilla on aina kaikki paremmin :)
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos asiota ei käsittele millään tapaa, se tulee vastaan myöhemmin elämässä. Tavalla tai toisella.- Nainen40v.
Miksi ihmeessä muka naisen tapa näissä tunneasioissa olisi se ainoa oikea?
Miehet on miehiä ja yksilöt yksilöitä. Jos ei halua kuuluttaa eroaan pitkin turuja ja toreja, ei todellakaan ole mikään pakko.
Jotkut surevat sisäänpäin, ei sitä pidä mennä tulkitsemaan tunteettomuudeksi.
Oikeasti se hiljaa kärsivä saattaa tosiaan kärsiä paljon enemmän oikeasti kuin se joka kertoilee jokaiselle vastaantulijalle.
Olkaamme sentään vähän inhimillisiä.
- niin KAAVOISSA
ja aina väärässä. SOrkitaan me akat sen tunnetilaa kun ei se pysty. Ollaan vaan niin kivoja. Ja ihania. Ja ymmärtäviä.
HAHAHHAHHAHAHHAHHAHAHAHAHAH
Ja sikoja Voisiko olla mahdollista että mies on prosessoinut eronsa, ehkä tehnyt sen tai sitä jo ennen teidän lopullista avioeroanne (valitettavaa, minusta väärä tapa ... mutta ei tavatonta) ... mitä sitä kaatamaan vanhan tuttavan "niskaan". Ja harvoin "tunkioiden kaivamininen" saavat ystäviä riemulla osallistumaan talkoisiin.
Tai, voisiko olla että exäsi tässä tilanteessa oli sen verran fiksu mies, että tiesi sinun jo moneen kertaan tilittäneen eronne kannaltasi katsottuna ... eikä tahtonut entistä yhteistä perhetuttavaanne asettaa ikävään välikäteen (tavallaan puolia valitsemaan, tai sinun kertomiasi uudelleen arvioimaan).
Ja voisiko olla, ettei tahtonut hehkuttaa uudella onnellaan ... luulen että jos hän sen olisi tehnyt, kirjoittaisit siitäkin täällä. Katsos, moukka se kuka omilla ihmissuhteillaan tai onnellaan rehvastelee kenellekkään.
Kirjoitit: "En tiedä miten exäni on eroa prosessoinut, eihän se edes kuulu minulle." Hyvä ajatus, pidä se mielessäsi jatkossakin.- näkökulmasta
Olen huomannut, että ihmisten tavat ksitellä avioeroaan ovat kovin yksilölliset.
Olen itse miettinyt itsekseni missä meni vikaan, käsitellyt asiaa. Tiedän nyt missä ne perustavaa laatua olevat syyt avioliittomme epäonnistumiseen olivat.
En tiedä miten exäni on eroa prosessoinut, eihän se edes kuulu minulle. Olen vain kuullut monilta tuttaviltamme että hän on kertonut omaa versiotaan liitostamme ja erostamme kaikille. Minun mielestäni se on meidän yksityisasiamme, eikä kuulu kaikille ihmisille. Itse en ole paljastanut meidän yksityiselämämme asioita kenellekään.
Miksi hän ei kunnoita meidän yksityisyyttämme, minun tunteitani vaan julkisesti puhuu kaikesta. Itselleni asia on niin arka ja henkilökohtainen etten voisi siitä puhua kenellekään.- Luulisin...
Kuinka paljon tiedät uuden miehesi elämästä? Se on just hullua, että sitä kuvittelee toisesta kaikenlaista. Ajattelee, että muilla on paremmin. Mitä hän yleensä puuhastelee, mikä ärsyttää sinua? Ehkä tollaset ajatukset menee ohi ajanmittaan.. Varsinkin jos avioero on vielä tuore. Oletteko puhuneet exäsi kanssa? Tapaatteko vielä toisianne?
Luulen myös, että miehesi ei halua kailottaa asiaa joka suuntaan mikä osoittaa mielestäni kunnioitusta. - ollaan
Kylla se taitaa niin olla, etta kukin kasittelee eroa tavallaan. YLEISESTI OTTAEN naisilla on tarve puhua asioista, kun taas miehet kasittelevat niita omassa paakopassaan. Omassa elamassani olen samassa veneessa eli olemme mieheni kanssa ajautumassa eropaatokseen (mies haluaa eroa). Mina itken ja huudan ja suren ja raivoan, han puolestaan pysyy viilipyttymaisen rauhallisena. Itse en puhu asiasta kenelle tahansa vastaantulijalle, mutta tarvitsen hyvia ystaviani nyt enemman kuin koskaan, silla tunnun tarvitsevan vastakaikua tunnemyrskyilleni. Mieheni sen sijaan ei taida puhua asiasta kenellekaan. Ja vaikken ollenkaan ymmarra hanen tapaansa kasitella tata asiaa, niin se on silti taysin hanen oma asiansa.
Joka tapauksessa voimia meille kaikille, jotka olemme erotilanteessa. Kasitteli tata sitten miten tahansa, niin helppoa tama ei ole. Ei todellakaan... - Leena--
Luulisin... kirjoitti:
Kuinka paljon tiedät uuden miehesi elämästä? Se on just hullua, että sitä kuvittelee toisesta kaikenlaista. Ajattelee, että muilla on paremmin. Mitä hän yleensä puuhastelee, mikä ärsyttää sinua? Ehkä tollaset ajatukset menee ohi ajanmittaan.. Varsinkin jos avioero on vielä tuore. Oletteko puhuneet exäsi kanssa? Tapaatteko vielä toisianne?
Luulen myös, että miehesi ei halua kailottaa asiaa joka suuntaan mikä osoittaa mielestäni kunnioitusta.Ehkä lähimmille kerron, mutta ei sitä tosiaan halua alkaa kassajonossa selvitteleen tai heittään kellekkään. Silti myönnän, että se suututtaa, jos itse aina joutuu sen mainitsemaan!
Musta on hyvä, että oot N56 hakeutunut johonkin. Tapoja on monia. Itselleni läheisen tuki oli myös tärkeää, vaikka tuntui, että aina jauhoi samoja asioita. Meillä on yksi lapsi, täytti tänä vuonna 10.. Se tekee eroon vielä yhden mutkan lisää, mutta siitäkin selvitty.. Oliko teillä yhteisiä lapsia? Nuoria? - N56
Leena-- kirjoitti:
Ehkä lähimmille kerron, mutta ei sitä tosiaan halua alkaa kassajonossa selvitteleen tai heittään kellekkään. Silti myönnän, että se suututtaa, jos itse aina joutuu sen mainitsemaan!
Musta on hyvä, että oot N56 hakeutunut johonkin. Tapoja on monia. Itselleni läheisen tuki oli myös tärkeää, vaikka tuntui, että aina jauhoi samoja asioita. Meillä on yksi lapsi, täytti tänä vuonna 10.. Se tekee eroon vielä yhden mutkan lisää, mutta siitäkin selvitty.. Oliko teillä yhteisiä lapsia? Nuoria?kolme yhteistä, aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi. Lapsilta en ole salannut tunteitani mutta he eivät ole niitä ihmisiä, joiden kanssa jauhan tapahtunutta eroa aina uudestaan ja uudestaan. Nuo tapaukset exästäni, jotka olen edellä esittänyt, eivät ole tapahtuneet kaupan jonossa vaan ihan kahdenkeskisissä tapaamisissa.
- tyhmiä kysymyksiä
olet
nolla - Naisihminen tässä myös
Puhellut ympäriinsä erostamme.Yksi tuttu kun sattui vastaan ollessamme kaupassa uuden miesystäväni kanssa,niin kun katsoi vähän oudosti,mainitsin vain eron tulleen joku aika sitten.Eipä tuo siihen osannut paljon mitään sanoa.Kyllä suku ja muut tutut sen huomaavat jossain vaiheessa.En oikein ole koskaan halunnut omia asioita sälyttää muiden harteille,itse täytyy asiat pääkopassaan järjestykseen saattaa.Ja kyllä eroa voi prosessoida paljon ennen kuin se lopullinen ratkaisu tehdään.Kukin tavallaan,mutta aina ei ole mukava jankata samoja eroasioita jonkun tutun tai sukulaisen kanssa,varsinkin jos sitä kestää vuodesta toiseen,eikä tunnu siitä tokenevan.Ammattiauttajan pakeille kannattaisi mennä,jos on niin hankala olla.Heillä on asiantuntemusta näihin keskusteluihin.tuttujen kanssa voi puhua muustakin .
- sanottu
Olen itse samaa mieltä että ei ystäviä ja tuttavia voi kuormittaa omilla murheilla.
Itse kävin eroni jälkeen terapiakeskusteluja mielenterveystoimistossa lähes vuoden ajan ja eräässä vertaistukiryhmässä käyn edelleen. Näin myös pystyy saamaan tilanteeseen uusia näkökulmia, koska ystävien kanssa keskustelu on usein aika hedelmätöntä ja subjektiivista, samojen asioiden kertaamista. Lisäksi sanoisin että miksi me naiset aina yritämme ahdistaa miestä "tunteilemaan". Onko aina pakko yrittää saada mies käyttäytymään samoin kuin nainen. Me olemme erilaisia emmekä koskaan voi ymmärtää toisiamme kokonaan, joten tyytykäämme täydentämään toisiamme. - N56
Itse olen käsitellyt eroani yhden hyvän ystäväni ja jonkin verran sisareni kanssa. Fisher-ryhmä oli hyvää vertaistukea, vaikka monet siihen osallistuneet olivatkin minua nuorempia. Ymmärrän eron syyt, tai paremminkin sen, miksi me kaksi menimme vuosikymmeniä sitten naimisiin. EI minulla ole tarvetta levitellä eromme syitä kaikille ja analysoida asiaa jokaisen vastaantulijan kanssa. Mutta on tässä sen verran suuri elämänmuutos ollut, että jos minulta joku tuttu kuulumisia kyselee niin mainitsen, että avioerokin tässä on ollut. Olen kuullut myös sen, että eräs tuttavamme oli kysellyt exältäni minusta tietämättä erostamme. Exäni oli kuulema mennyt vain "vaikean näköiseksi" eikä ollut sanonut oikein mitään. Jos minun välitykselläni joku lähettää esimerkiksi terveisiä entiselle miehelleni, niin sanon kyllä, että olemme eronneet ja välitän terveiset jos tapaamme. EI minusta eronneena olemisessa ole mitään hävettävää.
Se on kyllä mahdollista, että exäni oli miettinytkin kaiken valmiiksi. Hänellä oli uusi kumppani ja ehkäpä hän sitten tietoisesti ajoi asiat siihen malliin, että minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hakea eroa. Tietää en voi, sillä exäni ei ole kahteen vuoteen suostunut asiasta mitään kanssani keskustelemaan. - Onnellinen mies
Miksi sitä avioeroa pitää vouhottaamaan alkaa tai yleensäkkään paljon jauhaa tutuille ja tuntemattomille, menneet on menneitä ja yleensä parempi että onkin koska usein me miehet ollaan TODELLA helpottuneita päästessämme irti entisestä ja voidaan taas elää ja henkittää.
Jotkut naiset ovat aikas tukahduttavia ja huomionkipeitä, eivätkä osaa antaa tilaa saatikka olla TASAPUOLISIA kumppaneita. katso itseäsi nainen peiliin ja kohtaa itsesi oikeesti elä elämää äläkä kulissia.- N56
Eihän tässä muuta voi kuin onnitella ja toivottaa kaikkea hyvää teille miehille, joille elämänmuutokset ovat niin helppoja. Mitäpä kaikista turhista asioista keskustelemaan ja puhumaan, pitäähän sitä aikuisen naisen ymmärtää sanomattakain. Onhan se todella tukahduttavaa kun nainen haluaa aina niistä tunteista jauhaa ja puhua. Mitä siitä rakkaudestakaan aina jaksaa, kyllä mies sitten ilmoittaa kun rakkaus loppuu ja herra haluaa uudelleen poikamiehen päiviä viettämään.
Niinpä...kyllähän me miehet ja naiset erilaisia ollaan. - ....
N56 kirjoitti:
Eihän tässä muuta voi kuin onnitella ja toivottaa kaikkea hyvää teille miehille, joille elämänmuutokset ovat niin helppoja. Mitäpä kaikista turhista asioista keskustelemaan ja puhumaan, pitäähän sitä aikuisen naisen ymmärtää sanomattakain. Onhan se todella tukahduttavaa kun nainen haluaa aina niistä tunteista jauhaa ja puhua. Mitä siitä rakkaudestakaan aina jaksaa, kyllä mies sitten ilmoittaa kun rakkaus loppuu ja herra haluaa uudelleen poikamiehen päiviä viettämään.
Niinpä...kyllähän me miehet ja naiset erilaisia ollaan.Oikeastaan ällistyttää, kuinka moni vastaaja on sitä mieltä, ettei tapahtuneesta avioerosta kannata kertoa puolitutuille. Ymmärrän, että eroprosessin ollessa käynnistä, toiset eivät halua keskeneräistä henkilökohtaista asiaa levitellä ja toisaalta jotkut tarvitsevat keskeneräiselle asiallekin juttukumppanin.
Jos avioero on tapahtunut tosiasia, se lienee sellainen asia, jonka voi puolitutuille mainita. Jos joku tuttava kysyy kuulumisiani, avioero kuuluu kyllä ensimmäisenä kerrottaviin asioihin ilman sen kummempia selittelyjä syistä tms. Samalla tavoin olen aikoinani kertonut kihlautumiset, naimisiin menot, työpaikan ja paikkakunnan vaihdot jne. Jos ei avioeroa pysty kertomaan vaan päinvastoin antaa vaikenemisella ymmärtää avioliiton jatkuvan, mielestäni kyseessä on tapahtuneen tosiasian kieltäminen. - kukin tavallaab
.... kirjoitti:
Oikeastaan ällistyttää, kuinka moni vastaaja on sitä mieltä, ettei tapahtuneesta avioerosta kannata kertoa puolitutuille. Ymmärrän, että eroprosessin ollessa käynnistä, toiset eivät halua keskeneräistä henkilökohtaista asiaa levitellä ja toisaalta jotkut tarvitsevat keskeneräiselle asiallekin juttukumppanin.
Jos avioero on tapahtunut tosiasia, se lienee sellainen asia, jonka voi puolitutuille mainita. Jos joku tuttava kysyy kuulumisiani, avioero kuuluu kyllä ensimmäisenä kerrottaviin asioihin ilman sen kummempia selittelyjä syistä tms. Samalla tavoin olen aikoinani kertonut kihlautumiset, naimisiin menot, työpaikan ja paikkakunnan vaihdot jne. Jos ei avioeroa pysty kertomaan vaan päinvastoin antaa vaikenemisella ymmärtää avioliiton jatkuvan, mielestäni kyseessä on tapahtuneen tosiasian kieltäminen.Olen eronnut muutama kuukausi sitten. Kerroin asiasta lähisukulaisilleni jo ennen eroa. Lähimmille ystävilleni lähetin viestin, jossa kerroin uuden osoitteeni. Viestini saatuaan ystäväni soittivat ja keskustelin heidän kanssaan asiasta. En kuitenkaan kerro kaupungilla jokaiselle vataankävelevälle tutulle, että olen juuri eronnut. Minusta se ei ole asian kieltämistä tai sitä, että en käsittele asiaa. En vain halua keskustella asiasta kassajonossa tai torilla.
- .....
N56 kirjoitti:
Eihän tässä muuta voi kuin onnitella ja toivottaa kaikkea hyvää teille miehille, joille elämänmuutokset ovat niin helppoja. Mitäpä kaikista turhista asioista keskustelemaan ja puhumaan, pitäähän sitä aikuisen naisen ymmärtää sanomattakain. Onhan se todella tukahduttavaa kun nainen haluaa aina niistä tunteista jauhaa ja puhua. Mitä siitä rakkaudestakaan aina jaksaa, kyllä mies sitten ilmoittaa kun rakkaus loppuu ja herra haluaa uudelleen poikamiehen päiviä viettämään.
Niinpä...kyllähän me miehet ja naiset erilaisia ollaan.Tarpeeksi itsekseen asiasta jauhaneet ja ero on sen tullessa helpotus. Eikä sitä tapahdu vain miehillä.
- edellinen kirjoittaja
kukin tavallaab kirjoitti:
Olen eronnut muutama kuukausi sitten. Kerroin asiasta lähisukulaisilleni jo ennen eroa. Lähimmille ystävilleni lähetin viestin, jossa kerroin uuden osoitteeni. Viestini saatuaan ystäväni soittivat ja keskustelin heidän kanssaan asiasta. En kuitenkaan kerro kaupungilla jokaiselle vataankävelevälle tutulle, että olen juuri eronnut. Minusta se ei ole asian kieltämistä tai sitä, että en käsittele asiaa. En vain halua keskustella asiasta kassajonossa tai torilla.
Kuten sanottu, ymmärrän, että ihmiset eivät halua vatvoa jo loppuun käsiteltyä eroaan. Minusta tosiasioiden sanomisessa ei kuitenkaan ole mitään vatvomisen makua, tehty mikä tehty. Olisin itse kyllä aika kummissani, jos pyytäisin jotain tuttavani miestä esimerkiksi kertomaan terveisiä ja jälkeen päin selviäisi, että kyseinen pari asuu eri osoitteissa eikä mies siitä mitään maininnut. En ole itse sitä tyyppiä, joka alkaisin erosta sen kummemmin kyselemään, jos näen, että ihminen ei siitä halua puhua.
Yksi työkaverini erosi hiljattain miehestään, koska mies löysi toisen naisen ja muutti hänen kanssaan yhteen. Asumme kohtalaisen pienellä paikkakunnalla ja juttu oli julkinen puolisalaisuus. Työkaverini sitten yksissä illanistujaisissa sanoi, että hän on eronnut. Hän ei siis myöskään ole tyyppiä, joka haluaisi keskustella asiasta puolituttujen kuten työkavereiden kanssa. Asiasta ei sen koommin keskusteltu eikä kukaan alkanut syitä utelemaan. Onhan se ihan totta, että kenenkään naimissa olot eivät kenellekään muulle kuulu. Toisaalta eron julkisesti kertominen osoittaa ainakin minulle, että asia on tosiaan loppuunkäsitelty eikä se ole mikään kuuma peruna asianosaisille.
- naineNI
Kokemukseni mukaan mies EI keskimäärin käsittele eroa lainkaan - yleensä mies hyppää suhteesta seuraavaan. Voi tietysti käydä niinkin, että seuraava suhde tuo onnen, mutta yleensä ei.
Mieheni ei käsitellyt avioeroaan lainkaan. Hän siirtyi suhteeseen kanssani suoraan avioliitostaan. Hän väitti myös, ettei tiedä mistä hänen eronsa johtuu - 'vaimo vain halusi erota'. Uskoin tietenkin häntä ensin. Mutta sitten alkoivat tosiasiat tulla esiin. Mies oli kieltänyt kaikki olemassa olevat ongelmat. Lisäksi hän tunsi vihaa exäänsä kohtaan, muttei koskaan käsitellyt tätäkään asiaa; se tuli ilmi ainoastaan jossakin äärimmäisessä tilanteessa.
En ole lainkaan yllättynyt miehesi tavasta olla reagoimatta eroonne. Ei se ole välttämättä mitään 'tässä hetkessä elämistä', eli miehen kykyä realismiin, niinkuin jotkut täällä väittävät. Sanoisin, että kyse on päinvastaisesta: kyvyttömyydestä käsitellä ongelmia, eikä pelkästään siitä, vaan myös haluttomuudesta: mies kuvittelee, että uusi suhde tuo ratkaisun.- N56
miten teidän suhteellenne sitten lopulta kävi? Minulla on kokemus, että uusi kumppani ei voi koskaan tulla korvaamaan sitä entistä. Entisestä on erottava ja irrottauduttava kunnolla, vasta sitten pystyy täysipainoisesti uuteen suhteeseen.
N56 kirjoitti:
miten teidän suhteellenne sitten lopulta kävi? Minulla on kokemus, että uusi kumppani ei voi koskaan tulla korvaamaan sitä entistä. Entisestä on erottava ja irrottauduttava kunnolla, vasta sitten pystyy täysipainoisesti uuteen suhteeseen.
"Minulla on kokemus, että uusi kumppani ei voi koskaan tulla korvaamaan sitä entistä. "
Eli siis sinulla on uusi kumppani, kuinka muuten oisit tuon kokemuksen saada?
Ja voisiko olla että ex-miehesi on jo eronnut sinusta aivan kunnolla.- N56
M36 kirjoitti:
"Minulla on kokemus, että uusi kumppani ei voi koskaan tulla korvaamaan sitä entistä. "
Eli siis sinulla on uusi kumppani, kuinka muuten oisit tuon kokemuksen saada?
Ja voisiko olla että ex-miehesi on jo eronnut sinusta aivan kunnolla.mahdollista! Ilmeisesti ero ja irtautuminen onnistui häneltä silloin paljon helpommin ja nopeammin kuin minulta. Minä ymmärrän selkeästi, että en ole vielä riittävän irtautunut exästäni, myös miesystäväni tietää sen. Elämää voi elää myös päivä kerrallaan suunnittelematta sen kummemmin tulevaisuutta.
Tarkoitan lauseellani "Minulla on kokemus, että uusi kumppani ei voi koskaan tulla korvaamaan sitä entistä." sitä, että uusi kumppani voi olla jopa elämäsi paras parisuhde, mutta exästä on irtauduttava ja erosurut surtava. Vanha suhde tulee varmasti jollakin tavalla kulkemaan mukanani loppuelämäni, eli puolet elämästäni on osa minua. Sen suhteen päättymisen myötä menetin jotain, mutta olen saanut ja saava tilalle jotain, minkä saaminen ei ilman vanhan suhteen loppumista olisi mahdollista. - N56
M36 kirjoitti:
"Minulla on kokemus, että uusi kumppani ei voi koskaan tulla korvaamaan sitä entistä. "
Eli siis sinulla on uusi kumppani, kuinka muuten oisit tuon kokemuksen saada?
Ja voisiko olla että ex-miehesi on jo eronnut sinusta aivan kunnolla.Sitten kun eroni on päässäni loppuunkäsitelty, minulla ei enää ole tarvetta kirjoitella tällä palstalla eikä käydä lähes päivittäin lukemassa muiden tuntoja täällä.
- naineNI
N56 kirjoitti:
miten teidän suhteellenne sitten lopulta kävi? Minulla on kokemus, että uusi kumppani ei voi koskaan tulla korvaamaan sitä entistä. Entisestä on erottava ja irrottauduttava kunnolla, vasta sitten pystyy täysipainoisesti uuteen suhteeseen.
Tilanteemme on vielä auki. En osaa edes sanoa jatkuuko suhde vai ei. Mieheni ei kykene käsittelemään mennyttä. Yksinkään hän ei ole koskaan osannut olla, aina pitää olla nainen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 881224
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511036En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse60770Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll14720Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107688Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli287685- 60684
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?36628En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt42624Viime yönä mietin paikkoja luonnossa, missä olen kulkenut
kävellyt ja ikävöinyt, ja ollut niin yksin. Monet kerrat. Ne palauttavat mieleeni sinut ja sen, kuinka kipeää on se kaip57612