Suomen vanhustenhoito

"Mitä uusavuttomuutta! "

Mitäs varten ne hoitajat siellä sitten ovat?

Dementikon omainen kirjoitti:

"Mitä uusavuttomuutta! "

Mitäs varten ne hoitajat siellä sitten ovat?

Asenne kuin muinoin rotusorron aikaan. Mitä varten mustat ovat? Piikomassa valkoiselle rodulle.
Taidat olla piika-yhteiskunnan vankka kannattaja..elänyt kultaisen 60-luvun jolloin vielä sisäkkö kumarteli kuusivuotiaille lapsille ja heidän vierailleen mehukannua kantaen - aukaisi heille ovet syvään niiaten.
Kuusvuotialle !- siinä kyllä naisen ihmisarvo oli alle kaiken, ihan kaiken. Tätä voisi verrata samaan, kuin jos mainoksessa rappioalkoholisti kritisoisi kaunottaren hiusvärä; "voisi se olla vähän kauniimpikin, käyttäisit Hydantin- sävyvaahtoa niin näyttäisit paremmalta."

Haikailet sitä aikaa takaisin, kun "herra oli vielä herra ja narrit pantiin kuriin ja ojennuksen ja näytettiin missä heidän paikkansa oikein on".
Me elämme tasa-arvoisesa maailmassa - toistaiseksi, mutta ehkä kaikki muutuu kun nostalgiset tunteet, mahtipontisuus ja kaipuu tuntea itsensä muita paremmaksi - herää..ja rahaa on ihan liikaa. Tarve siis kastijaon uudelleen henkiin herättämiseen herää. Oikea Lenita Airisto - buumi siis.

Jokainen maalaisjärjellä varustettu ihminen osaa viedä läheisensä wc:hen - jos autettava kävelee ja hoitohenkilökunta antaa siihen luvan. Ei teon jättämättä tekemisen perusteluna voi olla se, että "sitähän varten täällä on hoitajat, siitähän minä maksan" Ei kukaan yksittäinen kansalainen voi katsoa itseään työnantajaksi - palkanmaksajaksi, se olisi jo simputtamista ja simputtaminen on laitonta.
En minäkään kuljetuta ruokatarjotinta hoitajalla ja anna hänen kulkea perässäni sinne viiden metrin päähän - pöydälle ja läheiseni eteen vain siksi, että "se kuulu hoitajan työhön" jos voin ottaa tarjotimen vastaan ja viedä sen itse. Tosin olen nähnyt sitäkin tehtävän - kiusantekoa siis.

Dementikon omainen kirjoitti:

"Mitä uusavuttomuutta! "

Mitäs varten ne hoitajat siellä sitten ovat?

Huomaatko miten toivotonta täällä on kertoa tosielmästä mitään asioita.
Heti tyrmätään ja haukutaan oikein sheriffin kannustuksella kaikki omat kokemukset vanhusten kaltoinkohtelusta ja hoidon laiminlyönnistä.
Omaiset tarvitsevat pikaisesti oman palstan ja fiksun sheriffin.

Puhuin omasta mummostani, äidin äidistäni. En äidistä.

Vanhainkodilla työskentelevät ovat itse valinneet työnsä, se että työ on pa**aa, ei oikeuta hoidettavien laiminlyömiseen.

Kun mummo makaa sängyssä poikittain, siitä on välitön vaara esim valua alas tms. Mummosta näkyy selvästi että lihakset ovat todella heikossa kunnossa sängyssä makuuttamisen takia. Eikö olisi aiheellista huolehtia että hän pääsee ruokailun jälkeen turvallisesti pitkäkseen eikä vain
jättää oman onnensa nojaan. Tässä tapauksessa ruokailusta oli kulunut jo hyvän aikaa eli ei voi sanoa että ei oltu ehditty!

Samoin se että yleisesti ottaen hoidon tulisi olla kuntouttavaa, ei tässä tapauksessa toteudu. Vanhusten vuoraaminen vaipoilla ei ole ratkaisu silloin kun on kiire. Jos vanhus vielä pystyy avustettuna asioimaan vessassa, sen rajoissa toimitaan! Se etten itse auttanut: mitä olisi seurannut jos yksin olisin lähtenyt mummoani taluttamaan. Jos hän olisi kaatunut ja loukannut itsensä, eikö toruva sormi olisi taas osoittanut minuun....!? Kunnon apuvälineitä liikkumiseen ei tässä laitoksessa ole. Rollaattorit ovat haparia häkkyröitä ja niiden varassa en olisi mummoa lähtenyt saattelemaan.

Opiskelen itse alaa, joten arvostan hoitajan ammattian sinänsä, mutta tällainen ärsyttää että sitten kun työ ei olekaan niin ruusuista niin turhautuminen laskee hoidon tasoa ja potilasta ja omaisia "rangaistaan".

Mietihän itse. Jos elät vielä 90 vuotiaana kotonasi, joudut laitoshoitoon, päästäsi olet vielä terävä.... Tällaistako hoitoa haluaisit??

kyllästynyt kirjoitti:

Puhuin omasta mummostani, äidin äidistäni. En äidistä.

Vanhainkodilla työskentelevät ovat itse valinneet työnsä, se että työ on pa**aa, ei oikeuta hoidettavien laiminlyömiseen.

Kun mummo makaa sängyssä poikittain, siitä on välitön vaara esim valua alas tms. Mummosta näkyy selvästi että lihakset ovat todella heikossa kunnossa sängyssä makuuttamisen takia. Eikö olisi aiheellista huolehtia että hän pääsee ruokailun jälkeen turvallisesti pitkäkseen eikä vain
jättää oman onnensa nojaan. Tässä tapauksessa ruokailusta oli kulunut jo hyvän aikaa eli ei voi sanoa että ei oltu ehditty!

Samoin se että yleisesti ottaen hoidon tulisi olla kuntouttavaa, ei tässä tapauksessa toteudu. Vanhusten vuoraaminen vaipoilla ei ole ratkaisu silloin kun on kiire. Jos vanhus vielä pystyy avustettuna asioimaan vessassa, sen rajoissa toimitaan! Se etten itse auttanut: mitä olisi seurannut jos yksin olisin lähtenyt mummoani taluttamaan. Jos hän olisi kaatunut ja loukannut itsensä, eikö toruva sormi olisi taas osoittanut minuun....!? Kunnon apuvälineitä liikkumiseen ei tässä laitoksessa ole. Rollaattorit ovat haparia häkkyröitä ja niiden varassa en olisi mummoa lähtenyt saattelemaan.

Opiskelen itse alaa, joten arvostan hoitajan ammattian sinänsä, mutta tällainen ärsyttää että sitten kun työ ei olekaan niin ruusuista niin turhautuminen laskee hoidon tasoa ja potilasta ja omaisia "rangaistaan".

Mietihän itse. Jos elät vielä 90 vuotiaana kotonasi, joudut laitoshoitoon, päästäsi olet vielä terävä.... Tällaistako hoitoa haluaisit??

Lue lisää

Vanhuutta ja sen mukanaan tuomia muutoksia, ymmärrät kyllä että vanhuksen liikkuminen heikentyy automattisesti ihan fysiologisista syistä.
Tunnen henkilökohtaiseti toki ikäihmisiä jotka yli 90-vuotiaina asuvat kotona, käyvät kaupassa ja hoitavat asiansa ihan itse, käyvät teatterissa jne. Elävät täyttä elämää siis. Jos vertaan heitä ja niitä jotka ovat laitoksessa - huomaan toki eron. Mutta sinne laitokseen EI jouduta ennenkuin kaikki mahdolliset voimavarat on jo käytetty, ei laitoksiin mennä terveinä ja toimintakykyisinä - vaan erittäin huonokuntoisina ja lähes täysin autettavina..tai vakavan sairauden tai tapaturman seurauksena - ei terveinä ja toimintakykyisinä. Haasteellista sinänsä on näiden ikäihmisten toimintakyvyn palauttaminen ja toipumisen edistäminen.
Kaukana takana ovat ne ajat jolloin vanhainkodeissa oli pirteitä mummoja pappoja jotka tarvitsivat vain pientä apua selviytyäkseen. Tilanne on muuttunut lähes täysin ja jos vanhus loukkaa itsensä ja joutuu sairaalaan - hänet pyritään kuntouttamaan takaisin kotiin ei missään tapauksessa makuuttamaan - se ei ole kenenkään etu tai hyöty.
Valitettavan usein jo ympäristön muutos - pois kotoa joutuminen langistaa jotkut vanhukset ja he ovat alttiimpia laitostumaan- he masentuvat.
Mikäili potilaalla on voimavaroja, ne pyritään hyödyntämään ja ottamaan huomioon jokapäiväisissä toimissa, jo kasvojen pesu itsenäisesti tehden on voimavarojen hyödyntämistä, samoin jalatonta ihmistä ei koskaan jätetä vuoteen laidalle istumaan - koska kuka takaa sen etteikö hän valuisi siitä lattiallle. Jos potilas kävelee itse - hän saa kävellä - ellei ole pahasti dementoitunut ja näin täysin ympäristöään hahmottamaton. Muista, että dementia sairautena tuhoaa pala palalta ihmsen kykyä liikkua, ajatella jne. Se on siis sairaus, jota ei voi parantaa. Sairaus itsessään aiheuttaa jäsenten jäykistymisen ja todella sadistista lähteä vääntämään raajoja ja siten pitämään niiden liikkuvuutta yllä. Olen nähnyt kuinka tällaista aktiivista kuntoutusta pidetän yllä enkä koskaan - missään olosuhteissa - haluasi itselleni tällaista.

Apuvälineitä tulee ola joka paikassa - se on elinehto sille että ihmiset yleensä pääsevät liikkumaan itsenäisesti. Usein myös hoitaja on mukana liikkumisen turvallisuutta varmistamassa. Jos mummosi on valunut poikittain vuoteen reunalle, on kyse jostain josta minä en voi tietää mitään. Hetkellinen TIA-kohtaus, fyysinen heikkous t.m.v.

Lihaskunon heikkous voi johtua liikkumisen puutteesta, ravinnon imeytymishäiriöstä (vanhuksilla ravinto ylipäätään imeytyy huonommin kuin nuoremmilla), väärästä ravinnosta, siitä että potilas ei syö, ei suostu syömään, monet lääkkeet heikentävät ruokahalua jne. Eli, syitä on monia. Myös sairaudet vaikuttavat. Aina ei pelkästään ole syynä liikunnan puute.
Vanhukset "vuorataan" vaipoila vain siksi, että heillä yleisesti - enemmän tai vähemän - esiintyy virtsan-tai ulosteen karkailua. Sekin on näitä ikääntymiseen liittyviä asioita - tiputteleehan keski-ikäiset naiset ja vasta synnyttäneet naisetkin - miksei hedän "varmuuden vuoksi" käyttämiään inkontinenssi-suojia paheksuta? Päin vastoin - asiaan liittyvää salailua ja häpeää pyritään mainosten avulla hälventämään. Minä itse ihmsttelen, kun 50-v naiset käytävät terveyssiteitä tiputtelun tuomaan ongelmaan. mutta jos yli 90-v. käyttää inkosuojia - sitä paheksutaan???
Ja vielä - kukaan hoitaja ei rankaise vanhusta - ellei ole ihan bimbo - enenmmänkin olen ollut havaitsevinani, että hoitaja - valitettvasti - itse kärsii. Ehkä tulevaisuudessa tämä lähes masokistinen asenne hoitotyöhön muuttu ja terveellä itsetunnolla varustetut naiset eivät alistu ihan mihin tahansa, se olisi suunta terveempään päin. Itsensä uhraamalla ei koskaan saa mitään - ei kiitosta - ei mitään -

Omaa vanhuuteni - se toivon mukaan on selväpäisen ihmisen vanhuus. Sen näkee sitten - mutta laitoshoito ja riutuminen, eli eläminen pitkään lääkkeiden ja hoidon avulla - ei sovi minun maailman-ja elämänkatsomukseeni.
Joidenkin elämänkatsomukseen se sopii - "kun kerran laki velvoittaa kuntaa järjestämään hoidon - se tapahtukoot ja minua hoidettakoot"- asenne on melko yleinen. Mieletöntä sinänsä, että mielummin kärsitään elämisen velvollisuudesta ja pakosta (laki velvoitaa järjestämään hoidon)-
kuin kuollaan onnellisina ja tyytyväisinä - kas mikään laki - ei asetus tai suositus kun ei voi taata onnellista vanhuutta tai edes onnellista kuolemaa - ei siis mikään Ei edes se hoitaja siellä laitoksessa. Tämän kun ihmiset oivaltaisivat.

Jos mietit kirjoitti:

Vanhuutta ja sen mukanaan tuomia muutoksia, ymmärrät kyllä että vanhuksen liikkuminen heikentyy automattisesti ihan fysiologisista syistä.
Tunnen henkilökohtaiseti toki ikäihmisiä jotka yli 90-vuotiaina asuvat kotona, käyvät kaupassa ja hoitavat asiansa ihan itse, käyvät teatterissa jne. Elävät täyttä elämää siis. Jos vertaan heitä ja niitä jotka ovat laitoksessa - huomaan toki eron. Mutta sinne laitokseen EI jouduta ennenkuin kaikki mahdolliset voimavarat on jo käytetty, ei laitoksiin mennä terveinä ja toimintakykyisinä - vaan erittäin huonokuntoisina ja lähes täysin autettavina..tai vakavan sairauden tai tapaturman seurauksena - ei terveinä ja toimintakykyisinä. Haasteellista sinänsä on näiden ikäihmisten toimintakyvyn palauttaminen ja toipumisen edistäminen.
Kaukana takana ovat ne ajat jolloin vanhainkodeissa oli pirteitä mummoja pappoja jotka tarvitsivat vain pientä apua selviytyäkseen. Tilanne on muuttunut lähes täysin ja jos vanhus loukkaa itsensä ja joutuu sairaalaan - hänet pyritään kuntouttamaan takaisin kotiin ei missään tapauksessa makuuttamaan - se ei ole kenenkään etu tai hyöty.
Valitettavan usein jo ympäristön muutos - pois kotoa joutuminen langistaa jotkut vanhukset ja he ovat alttiimpia laitostumaan- he masentuvat.
Mikäili potilaalla on voimavaroja, ne pyritään hyödyntämään ja ottamaan huomioon jokapäiväisissä toimissa, jo kasvojen pesu itsenäisesti tehden on voimavarojen hyödyntämistä, samoin jalatonta ihmistä ei koskaan jätetä vuoteen laidalle istumaan - koska kuka takaa sen etteikö hän valuisi siitä lattiallle. Jos potilas kävelee itse - hän saa kävellä - ellei ole pahasti dementoitunut ja näin täysin ympäristöään hahmottamaton. Muista, että dementia sairautena tuhoaa pala palalta ihmsen kykyä liikkua, ajatella jne. Se on siis sairaus, jota ei voi parantaa. Sairaus itsessään aiheuttaa jäsenten jäykistymisen ja todella sadistista lähteä vääntämään raajoja ja siten pitämään niiden liikkuvuutta yllä. Olen nähnyt kuinka tällaista aktiivista kuntoutusta pidetän yllä enkä koskaan - missään olosuhteissa - haluasi itselleni tällaista.

Apuvälineitä tulee ola joka paikassa - se on elinehto sille että ihmiset yleensä pääsevät liikkumaan itsenäisesti. Usein myös hoitaja on mukana liikkumisen turvallisuutta varmistamassa. Jos mummosi on valunut poikittain vuoteen reunalle, on kyse jostain josta minä en voi tietää mitään. Hetkellinen TIA-kohtaus, fyysinen heikkous t.m.v.

Lihaskunon heikkous voi johtua liikkumisen puutteesta, ravinnon imeytymishäiriöstä (vanhuksilla ravinto ylipäätään imeytyy huonommin kuin nuoremmilla), väärästä ravinnosta, siitä että potilas ei syö, ei suostu syömään, monet lääkkeet heikentävät ruokahalua jne. Eli, syitä on monia. Myös sairaudet vaikuttavat. Aina ei pelkästään ole syynä liikunnan puute.
Vanhukset "vuorataan" vaipoila vain siksi, että heillä yleisesti - enemmän tai vähemän - esiintyy virtsan-tai ulosteen karkailua. Sekin on näitä ikääntymiseen liittyviä asioita - tiputteleehan keski-ikäiset naiset ja vasta synnyttäneet naisetkin - miksei hedän "varmuuden vuoksi" käyttämiään inkontinenssi-suojia paheksuta? Päin vastoin - asiaan liittyvää salailua ja häpeää pyritään mainosten avulla hälventämään. Minä itse ihmsttelen, kun 50-v naiset käytävät terveyssiteitä tiputtelun tuomaan ongelmaan. mutta jos yli 90-v. käyttää inkosuojia - sitä paheksutaan???
Ja vielä - kukaan hoitaja ei rankaise vanhusta - ellei ole ihan bimbo - enenmmänkin olen ollut havaitsevinani, että hoitaja - valitettvasti - itse kärsii. Ehkä tulevaisuudessa tämä lähes masokistinen asenne hoitotyöhön muuttu ja terveellä itsetunnolla varustetut naiset eivät alistu ihan mihin tahansa, se olisi suunta terveempään päin. Itsensä uhraamalla ei koskaan saa mitään - ei kiitosta - ei mitään -

Omaa vanhuuteni - se toivon mukaan on selväpäisen ihmisen vanhuus. Sen näkee sitten - mutta laitoshoito ja riutuminen, eli eläminen pitkään lääkkeiden ja hoidon avulla - ei sovi minun maailman-ja elämänkatsomukseeni.
Joidenkin elämänkatsomukseen se sopii - "kun kerran laki velvoittaa kuntaa järjestämään hoidon - se tapahtukoot ja minua hoidettakoot"- asenne on melko yleinen. Mieletöntä sinänsä, että mielummin kärsitään elämisen velvollisuudesta ja pakosta (laki velvoitaa järjestämään hoidon)-
kuin kuollaan onnellisina ja tyytyväisinä - kas mikään laki - ei asetus tai suositus kun ei voi taata onnellista vanhuutta tai edes onnellista kuolemaa - ei siis mikään Ei edes se hoitaja siellä laitoksessa. Tämän kun ihmiset oivaltaisivat.

Lue lisää

Enkä kaikki eivät huomaa mitään eroa 40-v. inkosuojan ja 80 v-laitosvanhuksen vaipan välillä. On niillä kuitenkinyksi pieni mutta sangen merkittävä ero: 40-vuotias voi yleensä ihan itse omin neuvoin vaihtaa "vaippansa niin usein kuin haluaa, 80-vuotiaalle se vaihdetaan silloin kun se sattuu osaston aikatauluun sopimaan. 40-v voi siitä huolimatta itse käydä vessassa, 80-v ei tarvitse käydä-käyttää, hänellä kun on se vaippa, toisinaan jopa joku "hygieniahaalari" - ajatelkaa kuinka vitsikäs nimi, kun ajattelee, kuinka "hygieenistä " siellä sisäpuolella on - esteenä omatoimiselle vessassakäynnille.

bimbo... kirjoitti:

Enkä kaikki eivät huomaa mitään eroa 40-v. inkosuojan ja 80 v-laitosvanhuksen vaipan välillä. On niillä kuitenkinyksi pieni mutta sangen merkittävä ero: 40-vuotias voi yleensä ihan itse omin neuvoin vaihtaa "vaippansa niin usein kuin haluaa, 80-vuotiaalle se vaihdetaan silloin kun se sattuu osaston aikatauluun sopimaan. 40-v voi siitä huolimatta itse käydä vessassa, 80-v ei tarvitse käydä-käyttää, hänellä kun on se vaippa, toisinaan jopa joku "hygieniahaalari" - ajatelkaa kuinka vitsikäs nimi, kun ajattelee, kuinka "hygieenistä " siellä sisäpuolella on - esteenä omatoimiselle vessassakäynnille.

Lue lisää

Kokoasulle jonka tarkoituksena on mm. estää - ei wc-käyntejä - vaan se että potilas ei pääse mm. kaivelemaan ulosteitaan, leikkimään kakkapalleroilla ja levitämään eritteitään joka paikkaan, vuoteeseen, suuhunsa, vaatteisiinsa, hiuksiinsa. Se estää myöskin sekavaa vanhusta repimästä alapäätänsä - kuin myös vaippaansa jonka riekaleita hän voi tunkea suuhunsa ja tukehtua niihin.
Hygihaaalaripotilaita olen käytänyt wc.ssä ihan normaalisti - kun potilaan jalat kantavat - Inkontinenssia esiintyy wc.ssä käynneistä huolimatta - joka kolmas tunti "vessattaminen" on silkkaa utopiaa - rakon on sopeuduttava siellä olevaan virtsaan - jos käyt liian usein tyhjentämässä rakon, sen seinämä herkistyy jo pikkulusikalliseen virtsamäärää ja reagoi hermoston kautta antaen tunteen että rakko olisi täynnä - vaikka ei olekkaan.
Mietin myös tätä - jos tietty ammattikunta käy koulua opiskellen ihmisen anatomiaa, fysiologiaa ja kaikkea muuta monta vuotta niin - mikä merkitys on koulutuksella jos koulutuksen saaneen ammattitaitoon tai ammattietiikkaan ei edes luoteta? Eikö olisi tuolloin paras ratkaisu se, että he jotka eivät luota ammattihenklökuntaan - perustaisivat ihan oman hoitolaitoksen omaisilleen ja hoitaisivat itse? Sehän tulisi yhteiskunalle halvemmaksikin, mitä järkeä on kouluttaa kalliisti monia vuosia ihmisiä - eikä heihin edes luoteta? Täysin järjetöntä touhua. Lisäksi jatkuva epäluottamuksen osoittaminen - halveksunta ja aliairvioiminen murentaa kenen tahansa itsetuntoa pitemmän ajan kuluessa aiheuttaen masennusta kohteessaan ja on siis jo työterveyden kannalta haitallista. Se tulee yhteiskunalle kalliiksi, ensin kouluttaa.
Sitten tyytymättömien ja jatkuvaa solvaamista harrastavien omaisten ja läheisten vuoksi tulee sairaspäiviä runsaanlaisesti - puhumattakaan siitä henkisestä taakasta ja paineesta jota alituinen marmatus ja piruilu, nälviminen ja v...uilu aiheuttaa. Tämä v..lu kaiken sen fyysisen ja henkisen kuorman lisäksi mitä itse työ aiheuttaa on jo kohtuutonta. Jokin uusi työlainsäädäntö mm. lähestymiskiellon salliminen simputusta, syrjintää jne. harrastaville omaislle olisi ihan paikallaan.
Olisiko joku taho - liitto joka ottaisi asiakseen uudistetun työlainsäädännön kehittämisen ja suunittelun - potilasliitto mukana ollen. Omaisista on suuri osa ihan fiksuja ihmisiä, mutta muutama vakavasti psyykkeeltään /tunne-elämältään häiriintynyt saa aikaan massivisia tuhoja työpaikassa kuin työpaikassa.
Sairaalat, hoitolaitokset eivät omista hoidettaviaan, mutta he ovat heistä vastuussa - eivät myöskään omaiset omista läheisiään - sellaisen väittämän esittäjä on jo bimbo itse. Niin kauan kun yhteiskunnan jäsenet ovat antaneet ulkopuolisten asiantuntijoiden hoitoon omaisensa - päästäkseen itse vähemmällä ja pystyäksen toteuttamaan omaa elämäänsä vailla vastuuta - voi odottaa että he myöskin antavat kohtuullisen työrauhan - arvostavat työn tekijöitä ja tehtyä työtä. Suuri osa kuitenkin tekee tätä työtä palkalla joka on työn raskauteen suhteutettuna naurettava.
Laskekaapa paljonko maksaisi yhteiskunnalle jos kaikki nyt omassa, siistissä tai vähemmän siistissä työssä olevat joutuisivat irrottautumaan työtehtävistään ja ottamaan kotiinsa niin isänsä kuin äitinsä, mummonsa, lapsensa (kehitysvmmaiset mukaan lukien) eikä yksikään ammattialan edustaja suostuisi tekemään ainuttakaan työvuoroa - ei ykstyispuolella -ei julkisella. Virosta voisi saada työntekijöitä - mutta jos hekin kieltäytyisivät? Absurdi tilanne - mutta houkutteleva.
Eläisivätkö vanhukset ja muut hoidettavat laadukkaammin - eläisivätkö yleensä enää pitkään?

Jos mietit kirjoitti:

Vanhuutta ja sen mukanaan tuomia muutoksia, ymmärrät kyllä että vanhuksen liikkuminen heikentyy automattisesti ihan fysiologisista syistä.
Tunnen henkilökohtaiseti toki ikäihmisiä jotka yli 90-vuotiaina asuvat kotona, käyvät kaupassa ja hoitavat asiansa ihan itse, käyvät teatterissa jne. Elävät täyttä elämää siis. Jos vertaan heitä ja niitä jotka ovat laitoksessa - huomaan toki eron. Mutta sinne laitokseen EI jouduta ennenkuin kaikki mahdolliset voimavarat on jo käytetty, ei laitoksiin mennä terveinä ja toimintakykyisinä - vaan erittäin huonokuntoisina ja lähes täysin autettavina..tai vakavan sairauden tai tapaturman seurauksena - ei terveinä ja toimintakykyisinä. Haasteellista sinänsä on näiden ikäihmisten toimintakyvyn palauttaminen ja toipumisen edistäminen.
Kaukana takana ovat ne ajat jolloin vanhainkodeissa oli pirteitä mummoja pappoja jotka tarvitsivat vain pientä apua selviytyäkseen. Tilanne on muuttunut lähes täysin ja jos vanhus loukkaa itsensä ja joutuu sairaalaan - hänet pyritään kuntouttamaan takaisin kotiin ei missään tapauksessa makuuttamaan - se ei ole kenenkään etu tai hyöty.
Valitettavan usein jo ympäristön muutos - pois kotoa joutuminen langistaa jotkut vanhukset ja he ovat alttiimpia laitostumaan- he masentuvat.
Mikäili potilaalla on voimavaroja, ne pyritään hyödyntämään ja ottamaan huomioon jokapäiväisissä toimissa, jo kasvojen pesu itsenäisesti tehden on voimavarojen hyödyntämistä, samoin jalatonta ihmistä ei koskaan jätetä vuoteen laidalle istumaan - koska kuka takaa sen etteikö hän valuisi siitä lattiallle. Jos potilas kävelee itse - hän saa kävellä - ellei ole pahasti dementoitunut ja näin täysin ympäristöään hahmottamaton. Muista, että dementia sairautena tuhoaa pala palalta ihmsen kykyä liikkua, ajatella jne. Se on siis sairaus, jota ei voi parantaa. Sairaus itsessään aiheuttaa jäsenten jäykistymisen ja todella sadistista lähteä vääntämään raajoja ja siten pitämään niiden liikkuvuutta yllä. Olen nähnyt kuinka tällaista aktiivista kuntoutusta pidetän yllä enkä koskaan - missään olosuhteissa - haluasi itselleni tällaista.

Apuvälineitä tulee ola joka paikassa - se on elinehto sille että ihmiset yleensä pääsevät liikkumaan itsenäisesti. Usein myös hoitaja on mukana liikkumisen turvallisuutta varmistamassa. Jos mummosi on valunut poikittain vuoteen reunalle, on kyse jostain josta minä en voi tietää mitään. Hetkellinen TIA-kohtaus, fyysinen heikkous t.m.v.

Lihaskunon heikkous voi johtua liikkumisen puutteesta, ravinnon imeytymishäiriöstä (vanhuksilla ravinto ylipäätään imeytyy huonommin kuin nuoremmilla), väärästä ravinnosta, siitä että potilas ei syö, ei suostu syömään, monet lääkkeet heikentävät ruokahalua jne. Eli, syitä on monia. Myös sairaudet vaikuttavat. Aina ei pelkästään ole syynä liikunnan puute.
Vanhukset "vuorataan" vaipoila vain siksi, että heillä yleisesti - enemmän tai vähemän - esiintyy virtsan-tai ulosteen karkailua. Sekin on näitä ikääntymiseen liittyviä asioita - tiputteleehan keski-ikäiset naiset ja vasta synnyttäneet naisetkin - miksei hedän "varmuuden vuoksi" käyttämiään inkontinenssi-suojia paheksuta? Päin vastoin - asiaan liittyvää salailua ja häpeää pyritään mainosten avulla hälventämään. Minä itse ihmsttelen, kun 50-v naiset käytävät terveyssiteitä tiputtelun tuomaan ongelmaan. mutta jos yli 90-v. käyttää inkosuojia - sitä paheksutaan???
Ja vielä - kukaan hoitaja ei rankaise vanhusta - ellei ole ihan bimbo - enenmmänkin olen ollut havaitsevinani, että hoitaja - valitettvasti - itse kärsii. Ehkä tulevaisuudessa tämä lähes masokistinen asenne hoitotyöhön muuttu ja terveellä itsetunnolla varustetut naiset eivät alistu ihan mihin tahansa, se olisi suunta terveempään päin. Itsensä uhraamalla ei koskaan saa mitään - ei kiitosta - ei mitään -

Omaa vanhuuteni - se toivon mukaan on selväpäisen ihmisen vanhuus. Sen näkee sitten - mutta laitoshoito ja riutuminen, eli eläminen pitkään lääkkeiden ja hoidon avulla - ei sovi minun maailman-ja elämänkatsomukseeni.
Joidenkin elämänkatsomukseen se sopii - "kun kerran laki velvoittaa kuntaa järjestämään hoidon - se tapahtukoot ja minua hoidettakoot"- asenne on melko yleinen. Mieletöntä sinänsä, että mielummin kärsitään elämisen velvollisuudesta ja pakosta (laki velvoitaa järjestämään hoidon)-
kuin kuollaan onnellisina ja tyytyväisinä - kas mikään laki - ei asetus tai suositus kun ei voi taata onnellista vanhuutta tai edes onnellista kuolemaa - ei siis mikään Ei edes se hoitaja siellä laitoksessa. Tämän kun ihmiset oivaltaisivat.

Lue lisää

Tässä kunnon romahtaminen on tapahtunut jo siitä syystä että odotettua paikkaa palvelutalosta ei ole vapautunut vielä. Mitään lääketieteellistä perustetta mummon terveyskeskuksen vuodeosastolla oloon ei ole. Kaikki keuhkoveritulpan jälkeinen hoito on saatu päätökseen aika päiviä sitten.

Me omaisina vetosimme mummoon että enää ei ole yksin sinne kotikorpeen menemistä koska ei ole ketään joka voisi olla paikalla jatkuvasti hänestä huolehtimassa. Mummo itse ymmärsi asian ja suostui että kun paikka palvelutalosta vapautuu, niin hän menee sinne.

Dementiaa mummollani ei ole todettu, sen sijaan sekavuutta jatkuvasti uusivista virtsatietulehduksista johtuen.

Oman mummoni masentunut mieliala on seurausta monista asioista viimeisimpänä mainittakoon se että vieressä huutava "kämppäkaveri" on aiheuttanut hänelle ja myös kahdelle muulle potilashuoneen asukille unettomia öitä eikä rauhaa ole päivälläkään. Ja myös se masentaa häntä että joka päivä tuossa laitoksessa on palvelutaloon pääsyn odottamista. Kyseessä ei siis ole dementiapotilas vaan henkisesti jo pelkästään jatkuvaan odottamiseen väsynyt vanha ihminen, jolle jokainen päivä sängyn pohjalla yksinäisenä on ihan liikaa!!

Sillä aikaa kun odotellaan, olisi paljon jos hoitohenkilökunta jaksaisi piristää potilaitaan ja yhä muistuttaa että heilläkin on ihmisarvo.

Mummoni valuminen vuoteen reunalle johtuu yksinkertaisesti siitä että hän ei kauaa jaksa istua ilman minkäänlaista tukea. Muodon vuoksi yhden tyynyn asettelu selän taakse ei todellakaan vastaa käsitystäni tukevasta asennosta jossa olisi mukava syödä. Kun tarjotin kerätään pois olisi kohteliasta kysyä tarvitseeko potilas apua pitkälleen menossa eikä vain jättää niin että painovoimalla kallistuu makaamista muistuttavaan asentoon, olkoon sitten poikittain keskelle sänkyä!

Enkä toki paheksu inkontinenssisuojien käyttöä, mutta voin sanoa että turhan helposti pelkästään niiden varaan tuudittaudutaan. Mummolla oli jo kotona ollessaan vaipat, mutta hän yritti silti aina ehtiä vessaan ja jos vaippa kastui, kotihoitaja tai omainen vaihtoi sen. Laitoksessa pissahädästä ilmoittaminen tuntuu olevan turhaa jos vastaus pyyntöön päästä vessaan kuuluu: "Siellä on vaippa housuissa." Saati sitten se että yksittäin käytettäviksi tarkoitettuja vaippoja tungetaan potilaan jalkoväliin vain työmäärässä säästämiseksi. Eikö olisi kaikin puolin kannattavampaa vaihtaa vaippa kun indikaattorinauha näyttää sen tulevan tarpeeseen eikä pakata vaippoja niin että kerralla saa yhden sijaan heittää kolme vaippaa roskiin.

Mummo on jälkeenpäin monesti sanonut että olisipa kuollut saamaansa keuhkoveritulppaan. Niin toivon minäkin...se olisi ollut varmasti fyysisesti kivuliaampi kuolema mutta tällaista loppua ei toivoisi kenellekään.

kyllästynyt kirjoitti:

Tässä kunnon romahtaminen on tapahtunut jo siitä syystä että odotettua paikkaa palvelutalosta ei ole vapautunut vielä. Mitään lääketieteellistä perustetta mummon terveyskeskuksen vuodeosastolla oloon ei ole. Kaikki keuhkoveritulpan jälkeinen hoito on saatu päätökseen aika päiviä sitten.

Me omaisina vetosimme mummoon että enää ei ole yksin sinne kotikorpeen menemistä koska ei ole ketään joka voisi olla paikalla jatkuvasti hänestä huolehtimassa. Mummo itse ymmärsi asian ja suostui että kun paikka palvelutalosta vapautuu, niin hän menee sinne.

Dementiaa mummollani ei ole todettu, sen sijaan sekavuutta jatkuvasti uusivista virtsatietulehduksista johtuen.

Oman mummoni masentunut mieliala on seurausta monista asioista viimeisimpänä mainittakoon se että vieressä huutava "kämppäkaveri" on aiheuttanut hänelle ja myös kahdelle muulle potilashuoneen asukille unettomia öitä eikä rauhaa ole päivälläkään. Ja myös se masentaa häntä että joka päivä tuossa laitoksessa on palvelutaloon pääsyn odottamista. Kyseessä ei siis ole dementiapotilas vaan henkisesti jo pelkästään jatkuvaan odottamiseen väsynyt vanha ihminen, jolle jokainen päivä sängyn pohjalla yksinäisenä on ihan liikaa!!

Sillä aikaa kun odotellaan, olisi paljon jos hoitohenkilökunta jaksaisi piristää potilaitaan ja yhä muistuttaa että heilläkin on ihmisarvo.

Mummoni valuminen vuoteen reunalle johtuu yksinkertaisesti siitä että hän ei kauaa jaksa istua ilman minkäänlaista tukea. Muodon vuoksi yhden tyynyn asettelu selän taakse ei todellakaan vastaa käsitystäni tukevasta asennosta jossa olisi mukava syödä. Kun tarjotin kerätään pois olisi kohteliasta kysyä tarvitseeko potilas apua pitkälleen menossa eikä vain jättää niin että painovoimalla kallistuu makaamista muistuttavaan asentoon, olkoon sitten poikittain keskelle sänkyä!

Enkä toki paheksu inkontinenssisuojien käyttöä, mutta voin sanoa että turhan helposti pelkästään niiden varaan tuudittaudutaan. Mummolla oli jo kotona ollessaan vaipat, mutta hän yritti silti aina ehtiä vessaan ja jos vaippa kastui, kotihoitaja tai omainen vaihtoi sen. Laitoksessa pissahädästä ilmoittaminen tuntuu olevan turhaa jos vastaus pyyntöön päästä vessaan kuuluu: "Siellä on vaippa housuissa." Saati sitten se että yksittäin käytettäviksi tarkoitettuja vaippoja tungetaan potilaan jalkoväliin vain työmäärässä säästämiseksi. Eikö olisi kaikin puolin kannattavampaa vaihtaa vaippa kun indikaattorinauha näyttää sen tulevan tarpeeseen eikä pakata vaippoja niin että kerralla saa yhden sijaan heittää kolme vaippaa roskiin.

Mummo on jälkeenpäin monesti sanonut että olisipa kuollut saamaansa keuhkoveritulppaan. Niin toivon minäkin...se olisi ollut varmasti fyysisesti kivuliaampi kuolema mutta tällaista loppua ei toivoisi kenellekään.

Lue lisää

Se ettei mummollesi ole pystytty järjestämään paikkaa muualla kuin terveyskeskuksessa ei ole hoitajasta eikä edes lääkäristä kiinni. Jonkun pitää oikeasti kuolla että paikka vapautuu. Se on se "luonnollinen poistuma". Hoitopaikkojen vähäisyydestä on vastuussa kunta ja sehän ei tee mitään ylimääräistä..

Ja odotusaikana mummosi kunto huononee ja lopulta voi käydä niin ettei kunto riitä palvelutalossa asumiseen vaan jäädään kuolemaan terveyskeskukseen. Näin se vaan menee.

Outoa- itse saman kokeneena et voi ymmärtää kollegoita? Miksi te aina ja jatkuvasti syytätte hoitohenkilökuntaa ihan kaikesta. Itse olette äänestäneet päättäjät kunnanvaltuustoihin; sitä sa mitä tilaa, eikö se näin mene. Ettekö te todellakaan tajua ettei yksittäinen hoitaja voi sille mitään että kunta ei myönnä varoja henkilökunnan lisääämisen, ei myönnä palkankorotuksia jotta edes siten saataisiin alalle uusia työntekijöitä. Ilmaiseksiko te odotatte ihmisten hoitavan omaisianne - ettehän te edes läheisinä sitä tee vaan vaaditte rahaa..ja kyse on teidän omaisestanne - ei hoitajan.
Jos ihmiset uupuvat, kyynistyvät, väsyvät jne. niin eikö silloin työnantajassa ole jotain vikaa - heidän tavassaan mitoittaa henkilökuntamäärä, työn määrä, potilasmäärä ja kaikki se, mikä vaikuttaa itse työhön ja sen tekijään. Vai taasko on vika yksittäisissä hoitajissa - voi olla - koska eivät ole pystyneet lähtemään pois aiemmin - siinä mielessä kyllä - mutta itse perusongelmaa - huonoja ja epäinhimillisiä työolosuhteita se ei muuta miksikään - ei tule alalle uusia ja miksi - sitä voi itse kukin mielessään miettiä ja jos oikein miettii löytää kyllä vastauksen itsekin.

Normaali työpaikalla - oli se mikä tahansa - pyritään työntekijän työssä viihtymiseen - paitsi hoitoalalla, siellä ei kuulu viihtyä vaan siellä täytyy kärsiä.

Työntekijän roolissa on kuitenkin vain ihminen, ei jumala - eikä neitsyt maaria
nyt tilanne huomataan - kun alalle ei enää saada suomalaisia tekijöitä, ulkomaalaiset, maahanmuuttajat ovat vielä niin naiveja että allalle tulevat, mutta ei kestä kauaakaan kun he poistuvat.
Tosiasia on se, että vanhusten hoitoa eivät arvosta edes omaiset itse - vaikka se työ tehtäisiin miten hyvin tahansa - koska kukaan ei voi käsittää miten joku voi esim. korjata tuntemattomien eritteitä, pestä heitä jne. eli kuten eräs vanhempi henkilö joka nähtyään ja lukiessan lehdestä mitä hoitajan työ ihan konkreettisesti on - ilman mitään korkekakoulujen ammattieettistä hömppäjauhamista - ihmetteli ja siunaili miten joku ihminen voi tuollaista työtä tehdä. Eli luullaanko sitä että ne vaipat, kakat ja pissat ja muut korjaantuvat pyhän hengen avulla, rukouksen voimalla vai sitten pelkällä lähimmäisen rakkaudella.
Eli - hoitotyötä "arvostetaan" juuri niin kauan kuin ei tiedetä mitä se todellisuudessa on - kun tiedetään - tulee kuvaan mukaan halveksunta ja vastenmielisyys. Koska itse ei pystytä samaa tekemään oletetaan automaattisesti että sen työn tekijöissä täytyy olla jotain vikaa ihan luonnostaan. Ja se asenne heijastuu pitkälle - myös palkkapolitiikkaan. Ja arvostukseen - ei jätekuskejakaan arvosteta kovin korkealle - mutta palkkaa he saavat enemmän - juuri korvauksena työn vastenmielisyydelle ja aliarvostukselle.


Nii ja -siitähän te maksatte- että joku toinen kykenee tekemään sen työn mihin ette itse kykene - ette edes halua tehdä - koska se on vastenmielistä, ei vaadi juuri mitään ja on yksitoikkoista, aina samaa vaan päivästä toiseen.
Jos vanhusten ja sairaiden hoito olisi niin miellyttävää ja antoisaa- sitähän tekisivät kaikki - eikö. Ei olisi tunkua korkeakouluihin vaan kaikki korjaisivat ripuliulosteet riemumielin?

Sitten on oma lukunsa tämä korkealentoinen, korkeakoulujen mutina ihmisarvosta. Tosiasia sekin, että harva oikeasti kykenee kunnioittamaan ja arvostamaan omia ulosteitaan syövää, harhaista ihmistä - mutta siitäkin maksetaan - siitä illuusiosta ja uskomuksesta että on olemassa ammattiryhmä joka kunnioittaa ihnmisarvoa - oli ihminen sitten minkälainen tahansa. Ikään kuin olisimme ikuisiä äitejä jotka rakastavat ja kunnioittavat juuri saamaansa lasta - näkemättä minkälainen se lapsi oikeasti on. Kunnioitus on niin pyhää, että se sokeutuu kaikelle mitä ihminen kaikessa raadollisuudessaan voi olla. Ulosteitaan mukeltava harhainen mummo on mitä ihanin ihminen meidän silmissämme. Tai ihminen, joka on juuri pidätetty tappamansa ihmisen syönnistä- paistinpannussa vielä tirisee pakaraliha kun poliisi kolkuttaa ovelle - joo ihan totta kunnioitamme ja arvostamme- ihan varmasti - ihan kuten tekin..kunniallisina ihmisinä - jokainen ansaitsee kunnioituksen, ihan kaikki. Me kun olemme kaikki niiin ihania.

Ja taas- siitähän te maksatte, illuusiosta - mahdottomasta - johon kukaan ei kykene oikesti.
Näinhän se menee. Maksanhan minäkin siitä jotain, että meillä on poliisi joka korjaa haisevat pultsarit talteen, käy rauhoittamassa riehuvat rähinöitsijät ja tekevät paljon , paljon muutakin. Mutta minä sentään arvostan heitä. Hoitajia ei arvosta kukaan - koska he tekevät työtä hierarkian kaikkein alimmalla portaalla.
Mikä voi olla ihmisarvoa loukkavaampaa ja alentavampaa kuin korjata tuiki tuntemattoman - toisen ihmisen haisevat eritteet - toimia tämän henkilökohtaisena palvelijana. Itsensä alentamisesta ei makseta juuri mitään - ja sen huomaa- joten turha valittaa - yhteiskunta käyttää raa asti hyväkseen erittäin kilttejä ja alistuvia nasia.

Ongelmat ja loppuunpalamiset johtuvat siitä, että yritetään hoitaa asiat liian vähillä resursseilla.

Tuloksen näyttää olevan, että omaiset ja hoitajat ovat toistensa tukassa kiinni, kun syylliset ovat muualla.

Dementikon omainen kirjoitti:

Ongelmat ja loppuunpalamiset johtuvat siitä, että yritetään hoitaa asiat liian vähillä resursseilla.

Tuloksen näyttää olevan, että omaiset ja hoitajat ovat toistensa tukassa kiinni, kun syylliset ovat muualla.

Lue lisää

Minä kyllä uskallan väittää, että henkilökunnan vähyys ei aina ole syynä huonoon hoitoon eikä ongelma poistu henkilökuntaa lisäämällä.
On olemassa dementiaosasto, jossa on yleensä päivän aikana kahdessa vuorossa yhteensä 5 henkilöä, ja harjoittelijat ym. lisäväki mukaan luettuna jopa aamulla, 4, illalla 2-3= yhteensä 6/päivä yövuorolainen. Osastolla on potilaita 10-12, kaikki ovat jollakin tavalla liikkuvia, eivät nostettavia ja syötettäviä vaan pääasiassa "paimennettavia". Silti tällä osastolla ei ehditä kävelyttää heikommin liikkuvia, saati sitten käyttää potilaita ulkona. Usein suurin osa potilaista istuu siinä "suuressa salissa, yksi hoitaja valvojana. Ja varsin usein kaikki 5-6 hoitjaa istuvat kansliassa lukitun oven takana keskenään - te hoitajat varmaan paremmin tiedätte, miksi. Ja silloin heitä ei saa missään tapauksessa häiritä vaikkapa niin turhanpäiväisten asioiden vuoksi kuin nälkäisen potilaan.
Missä se syy tämän osaston tilanteeseen sitten on? Liian vaativissa omaisissako, jotka haluavat, että potilailla on vaatteet päällä, hampaat suussa, he saavat liikkua kykyjensä mukaan, käydä itse vessassa ja olla ilman vaippoja jne....

Vaikka itse olit samanlainen kirjoitti:

Outoa- itse saman kokeneena et voi ymmärtää kollegoita? Miksi te aina ja jatkuvasti syytätte hoitohenkilökuntaa ihan kaikesta. Itse olette äänestäneet päättäjät kunnanvaltuustoihin; sitä sa mitä tilaa, eikö se näin mene. Ettekö te todellakaan tajua ettei yksittäinen hoitaja voi sille mitään että kunta ei myönnä varoja henkilökunnan lisääämisen, ei myönnä palkankorotuksia jotta edes siten saataisiin alalle uusia työntekijöitä. Ilmaiseksiko te odotatte ihmisten hoitavan omaisianne - ettehän te edes läheisinä sitä tee vaan vaaditte rahaa..ja kyse on teidän omaisestanne - ei hoitajan.
Jos ihmiset uupuvat, kyynistyvät, väsyvät jne. niin eikö silloin työnantajassa ole jotain vikaa - heidän tavassaan mitoittaa henkilökuntamäärä, työn määrä, potilasmäärä ja kaikki se, mikä vaikuttaa itse työhön ja sen tekijään. Vai taasko on vika yksittäisissä hoitajissa - voi olla - koska eivät ole pystyneet lähtemään pois aiemmin - siinä mielessä kyllä - mutta itse perusongelmaa - huonoja ja epäinhimillisiä työolosuhteita se ei muuta miksikään - ei tule alalle uusia ja miksi - sitä voi itse kukin mielessään miettiä ja jos oikein miettii löytää kyllä vastauksen itsekin.

Normaali työpaikalla - oli se mikä tahansa - pyritään työntekijän työssä viihtymiseen - paitsi hoitoalalla, siellä ei kuulu viihtyä vaan siellä täytyy kärsiä.

Työntekijän roolissa on kuitenkin vain ihminen, ei jumala - eikä neitsyt maaria
nyt tilanne huomataan - kun alalle ei enää saada suomalaisia tekijöitä, ulkomaalaiset, maahanmuuttajat ovat vielä niin naiveja että allalle tulevat, mutta ei kestä kauaakaan kun he poistuvat.
Tosiasia on se, että vanhusten hoitoa eivät arvosta edes omaiset itse - vaikka se työ tehtäisiin miten hyvin tahansa - koska kukaan ei voi käsittää miten joku voi esim. korjata tuntemattomien eritteitä, pestä heitä jne. eli kuten eräs vanhempi henkilö joka nähtyään ja lukiessan lehdestä mitä hoitajan työ ihan konkreettisesti on - ilman mitään korkekakoulujen ammattieettistä hömppäjauhamista - ihmetteli ja siunaili miten joku ihminen voi tuollaista työtä tehdä. Eli luullaanko sitä että ne vaipat, kakat ja pissat ja muut korjaantuvat pyhän hengen avulla, rukouksen voimalla vai sitten pelkällä lähimmäisen rakkaudella.
Eli - hoitotyötä "arvostetaan" juuri niin kauan kuin ei tiedetä mitä se todellisuudessa on - kun tiedetään - tulee kuvaan mukaan halveksunta ja vastenmielisyys. Koska itse ei pystytä samaa tekemään oletetaan automaattisesti että sen työn tekijöissä täytyy olla jotain vikaa ihan luonnostaan. Ja se asenne heijastuu pitkälle - myös palkkapolitiikkaan. Ja arvostukseen - ei jätekuskejakaan arvosteta kovin korkealle - mutta palkkaa he saavat enemmän - juuri korvauksena työn vastenmielisyydelle ja aliarvostukselle.


Nii ja -siitähän te maksatte- että joku toinen kykenee tekemään sen työn mihin ette itse kykene - ette edes halua tehdä - koska se on vastenmielistä, ei vaadi juuri mitään ja on yksitoikkoista, aina samaa vaan päivästä toiseen.
Jos vanhusten ja sairaiden hoito olisi niin miellyttävää ja antoisaa- sitähän tekisivät kaikki - eikö. Ei olisi tunkua korkeakouluihin vaan kaikki korjaisivat ripuliulosteet riemumielin?

Sitten on oma lukunsa tämä korkealentoinen, korkeakoulujen mutina ihmisarvosta. Tosiasia sekin, että harva oikeasti kykenee kunnioittamaan ja arvostamaan omia ulosteitaan syövää, harhaista ihmistä - mutta siitäkin maksetaan - siitä illuusiosta ja uskomuksesta että on olemassa ammattiryhmä joka kunnioittaa ihnmisarvoa - oli ihminen sitten minkälainen tahansa. Ikään kuin olisimme ikuisiä äitejä jotka rakastavat ja kunnioittavat juuri saamaansa lasta - näkemättä minkälainen se lapsi oikeasti on. Kunnioitus on niin pyhää, että se sokeutuu kaikelle mitä ihminen kaikessa raadollisuudessaan voi olla. Ulosteitaan mukeltava harhainen mummo on mitä ihanin ihminen meidän silmissämme. Tai ihminen, joka on juuri pidätetty tappamansa ihmisen syönnistä- paistinpannussa vielä tirisee pakaraliha kun poliisi kolkuttaa ovelle - joo ihan totta kunnioitamme ja arvostamme- ihan varmasti - ihan kuten tekin..kunniallisina ihmisinä - jokainen ansaitsee kunnioituksen, ihan kaikki. Me kun olemme kaikki niiin ihania.

Ja taas- siitähän te maksatte, illuusiosta - mahdottomasta - johon kukaan ei kykene oikesti.
Näinhän se menee. Maksanhan minäkin siitä jotain, että meillä on poliisi joka korjaa haisevat pultsarit talteen, käy rauhoittamassa riehuvat rähinöitsijät ja tekevät paljon , paljon muutakin. Mutta minä sentään arvostan heitä. Hoitajia ei arvosta kukaan - koska he tekevät työtä hierarkian kaikkein alimmalla portaalla.
Mikä voi olla ihmisarvoa loukkavaampaa ja alentavampaa kuin korjata tuiki tuntemattoman - toisen ihmisen haisevat eritteet - toimia tämän henkilökohtaisena palvelijana. Itsensä alentamisesta ei makseta juuri mitään - ja sen huomaa- joten turha valittaa - yhteiskunta käyttää raa asti hyväkseen erittäin kilttejä ja alistuvia nasia.

Lue lisää

että se on työnä niin helv...puuduttavaa,ettei sitä pitäisi tehdä yhtäjaksosesti yli 10:ntä vuotta.Henkilökuntapula on ollut jo 80 luvulta saakka.Silloin varsinkin vanhainkodeissa sotkettiin työkuviot siten että kaikki rupesivat sähläämään kaikkea,eli ammattikuntien työt jaettiin sekaisin.Se oli suuri virhe,joka näkyy nyt hoitoalalla kaikin tavoin.Nyt näyttää siltä että isompien kaupunkien ja kuntien isot laitokset eivät tarvitse enää laitosapulaisia,näitä jotka hallitsivat vielä kunnon siivouksen.Kaikki korvataan ulkoistetuilla siivouspalveluilla,ja sählinki senkun pahenee.Suomi on kyllä muutenkin niin surkean sekaisin nykyään ettei siinä ole enää mitään järkeä.Ei ainakaan palkkaustasossa.

totean vain kirjoitti:

että se on työnä niin helv...puuduttavaa,ettei sitä pitäisi tehdä yhtäjaksosesti yli 10:ntä vuotta.Henkilökuntapula on ollut jo 80 luvulta saakka.Silloin varsinkin vanhainkodeissa sotkettiin työkuviot siten että kaikki rupesivat sähläämään kaikkea,eli ammattikuntien työt jaettiin sekaisin.Se oli suuri virhe,joka näkyy nyt hoitoalalla kaikin tavoin.Nyt näyttää siltä että isompien kaupunkien ja kuntien isot laitokset eivät tarvitse enää laitosapulaisia,näitä jotka hallitsivat vielä kunnon siivouksen.Kaikki korvataan ulkoistetuilla siivouspalveluilla,ja sählinki senkun pahenee.Suomi on kyllä muutenkin niin surkean sekaisin nykyään ettei siinä ole enää mitään järkeä.Ei ainakaan palkkaustasossa.

Lue lisää

Siivoojat olivat hyvin tärkeitä ammattilaisia.
Oli suuri virhe lopettaa näitä virkoja.
Olemme saaneet hurjan sairaalabakteerilisäyksen sen jälkeen.

liian vähän? kirjoitti:

Minä kyllä uskallan väittää, että henkilökunnan vähyys ei aina ole syynä huonoon hoitoon eikä ongelma poistu henkilökuntaa lisäämällä.
On olemassa dementiaosasto, jossa on yleensä päivän aikana kahdessa vuorossa yhteensä 5 henkilöä, ja harjoittelijat ym. lisäväki mukaan luettuna jopa aamulla, 4, illalla 2-3= yhteensä 6/päivä yövuorolainen. Osastolla on potilaita 10-12, kaikki ovat jollakin tavalla liikkuvia, eivät nostettavia ja syötettäviä vaan pääasiassa "paimennettavia". Silti tällä osastolla ei ehditä kävelyttää heikommin liikkuvia, saati sitten käyttää potilaita ulkona. Usein suurin osa potilaista istuu siinä "suuressa salissa, yksi hoitaja valvojana. Ja varsin usein kaikki 5-6 hoitjaa istuvat kansliassa lukitun oven takana keskenään - te hoitajat varmaan paremmin tiedätte, miksi. Ja silloin heitä ei saa missään tapauksessa häiritä vaikkapa niin turhanpäiväisten asioiden vuoksi kuin nälkäisen potilaan.
Missä se syy tämän osaston tilanteeseen sitten on? Liian vaativissa omaisissako, jotka haluavat, että potilailla on vaatteet päällä, hampaat suussa, he saavat liikkua kykyjensä mukaan, käydä itse vessassa ja olla ilman vaippoja jne....

Lue lisää

Tuollainen henkilökunta on tullut uransa päähän.
Ei mitään empatiaa eikä kehitystä parempaan.
Odotellaan vain seuraavaaa ruokatuntia, seuraavaa kahvituntia.
He ovat uupunneita, ärtyisiä ja ilkeitä omaisille.
JOtaki piräs tehrä.

sairaalabakteerit sikiää kirjoitti:

Siivoojat olivat hyvin tärkeitä ammattilaisia.
Oli suuri virhe lopettaa näitä virkoja.
Olemme saaneet hurjan sairaalabakteerilisäyksen sen jälkeen.

kostautumaan vielä rankasti.On jo alkanut näkymään todella paljon eri laitoksissa.Ei voi kun ihmetellä?????

tämä molemminpuolinen ymmärtämättömyys... Hoitaja ei aina jaksa ajatella potilaan ja omaisen näkökulmaa, omainen luulee, että kaikki on juuri sitä miltä näyttää, päättäjä ei koskaan edes käy katsomassa olosuhteita, virkamies on pakotettu tekemään huonoja päätöksiä määrärahojen kiristyessä... Ei varmaan sellaista paikkaa löydykään,missä kaikki olisi täydellisen hyvin. Kun löytyisi sellainen vilpitön asioitten selvittelymieliala, jossa kaikki voisivat ymmärtää toisiaan. Hoitaja ymmärtää, että omainen omien paineittensa alla äkäilee ja näkee vain sen omaisensa ja hoitajalla on 16 muuta asiakasta vuoronsa aikana huolehdittavana, omainen kyselee ensin, mikä on tilanne (mummo on voinut saada aterian 15 min aikaisemmin, mutta ei muista sitä), päättäjä tietää, mitä seurauksia päätöksellä on ja virkamies selvittää asiat tarpeeksi selkeästi päätöksen tekoa varten. Asenteesta kaikki on kiinni...Olen tehnyt tätä työtä 30 vuotta ja viimeinen 10 vuotta on kristallisoinut käsitykseni!

kestoaihe kirjoitti:

tämä molemminpuolinen ymmärtämättömyys... Hoitaja ei aina jaksa ajatella potilaan ja omaisen näkökulmaa, omainen luulee, että kaikki on juuri sitä miltä näyttää, päättäjä ei koskaan edes käy katsomassa olosuhteita, virkamies on pakotettu tekemään huonoja päätöksiä määrärahojen kiristyessä... Ei varmaan sellaista paikkaa löydykään,missä kaikki olisi täydellisen hyvin. Kun löytyisi sellainen vilpitön asioitten selvittelymieliala, jossa kaikki voisivat ymmärtää toisiaan. Hoitaja ymmärtää, että omainen omien paineittensa alla äkäilee ja näkee vain sen omaisensa ja hoitajalla on 16 muuta asiakasta vuoronsa aikana huolehdittavana, omainen kyselee ensin, mikä on tilanne (mummo on voinut saada aterian 15 min aikaisemmin, mutta ei muista sitä), päättäjä tietää, mitä seurauksia päätöksellä on ja virkamies selvittää asiat tarpeeksi selkeästi päätöksen tekoa varten. Asenteesta kaikki on kiinni...Olen tehnyt tätä työtä 30 vuotta ja viimeinen 10 vuotta on kristallisoinut käsitykseni!

Lue lisää

Kun sinä hoitajan tiedät tilanteen esim. siitä mummon syömisestä juuri 15 min aikaisemmin sekä sen, että hänellä voi siitä huolimatta oikeasti olla nälkä, niin miksi sinä suutut omaiselle joka tulee mummolle kysymään ruokaa etkä selitä asiaa? Etkö sinä todella tiedä, että omaiselle on aivan totta se tilanne, että kyllä mummolla nyt nälkä on - ei hän tiedä, eikö se mummo ole vielä saanut ruokaa vai eikö hän ole sitä syönyt.
Ei se ole syytös huonosta hoidosta, jos omainen tulee kysymään ruokaa, vaan vilpitön huoli potilaan hyvinvoinnista. Monet omaiset ovat hoitaneet näitä samoja potilaita ensin pitkään kotona ja ovat kyllä tarjonneet toisinaan ruokaa 10 minuutin välein, toisinaan taas huolestuneet monen päivän paastosta. He kyllä ymmärtävät, kunahn heihin suhtaudutaan ystävällisesti ja asiallisesti eikä pidetä ilkeinä ja haukkuvina.
Toistan vielä: kysymys ei ole moite eikä haukkuminen, se on vaan ihan vilpitöntä uteliaisuutta ja/tai huolestumista.

omainen kirjoitti:

Kun sinä hoitajan tiedät tilanteen esim. siitä mummon syömisestä juuri 15 min aikaisemmin sekä sen, että hänellä voi siitä huolimatta oikeasti olla nälkä, niin miksi sinä suutut omaiselle joka tulee mummolle kysymään ruokaa etkä selitä asiaa? Etkö sinä todella tiedä, että omaiselle on aivan totta se tilanne, että kyllä mummolla nyt nälkä on - ei hän tiedä, eikö se mummo ole vielä saanut ruokaa vai eikö hän ole sitä syönyt.
Ei se ole syytös huonosta hoidosta, jos omainen tulee kysymään ruokaa, vaan vilpitön huoli potilaan hyvinvoinnista. Monet omaiset ovat hoitaneet näitä samoja potilaita ensin pitkään kotona ja ovat kyllä tarjonneet toisinaan ruokaa 10 minuutin välein, toisinaan taas huolestuneet monen päivän paastosta. He kyllä ymmärtävät, kunahn heihin suhtaudutaan ystävällisesti ja asiallisesti eikä pidetä ilkeinä ja haukkuvina.
Toistan vielä: kysymys ei ole moite eikä haukkuminen, se on vaan ihan vilpitöntä uteliaisuutta ja/tai huolestumista.

Lue lisää

Kerron, että mummo söi ihan hyvin varttitunti sitten, mutta jos hänellä on edelleen nälkä,ottaisiko hän vaikka viiliä ja voileipää ja on jääkaapissa soppaakin ihan sen takia, että nälkä voi yllättää? Helpompi minun on korjata pois ne syömättä jäävät eväät kuin inttää, ettei mummolla voi olla nälkä...

Ihminen se on se teidän piinamanne sijaiskärsijä, omainenkin.

että minä suutun? kirjoitti:

Kerron, että mummo söi ihan hyvin varttitunti sitten, mutta jos hänellä on edelleen nälkä,ottaisiko hän vaikka viiliä ja voileipää ja on jääkaapissa soppaakin ihan sen takia, että nälkä voi yllättää? Helpompi minun on korjata pois ne syömättä jäävät eväät kuin inttää, ettei mummolla voi olla nälkä...

Lue lisää

Älä ota henkilökohtaisesti, jospa sinä et olekaan sillä osastolla töissä jossa mummoani hoidetaan.
Ei siellä mitään viiliä tuoda, todennäköisesti hän sen nälissään söisi, vaikka olisikin suuren annoksen juuri varttitunti sitten syönytkin. Omainen saa itse hakea jotain, jos sattuuu uskaltamaan, osaamaan ja löytämään. Minulle on oltu todella kiukkuisia siitä, että niin tyhjänpäiväisestä asiasta ilkeän edes mainita kuin kaatuneesta juomasta. Niin kuin se nyt olisi maailman suurin vahinko! Ei minua se yksi kaatunut lasi huolestuttanut vaan se, että saako mummo sitten riittävästi juotavaa, kun näkyi olevan edelliset juomat lattialla (siivouksesta jätän mainitsematta) ja kova jano sillä kertaa oli.

paikassa töissä. Työssä tehdään työtä ja palkka tulee siitä. Ei työssä olla viihtymässä

Yön vaippatouhut tiedän, sillä olin osastolla yöllä yksin ja vahdittavanani 40 asukasta. Suurin osa asukkaista oli todella huonokuntoisia ja muutenkin yöllä väsymyksestä sekaisin, jos olisin kaikkia lähtenyt viemään vessaan niin kuinka moni asukas olisi kaatunut kesken kaiken matkalla sekavuudesta. Siis ei hoitajaa helpottaakseen, vaan asukkaan turvallisuutta ajatellen hiukan topataan. Ja eikö yö vanhuksillakin pitäisi olla nukkumista varten, eikä sitä varten, että heitä herätellään kesken kaiken vessaan tai miltä sinusta tuntuisi kun olisit juuri nukahtanut ja joku on yhtäkkiä housuissasi penkomassa. Aamuyöstä on sitten ollut parempi hoitaa vaipan vaihdot ja housuihin katsomiset kun suurin osa yöstä on jo nukuttu sikeästi.

Tottahan tuokin, mutta enemmän olisi voitu tehdä. Jos tavoite olisi alunperinkin että voimia olisi edes jotenkin haluttu ylläpitää niin uskon että tilanne olisi toinen. Mummo otti vielä askelia kun joutui vuodeosastolle ja on jälkeenpäin monesti sanonut, että eikö sitä nyt voisi vielä harjoitella, ja kuinka kurjaa että yhtäkkiä ei ihminen jaksa kävellä. Motivaatiota olisi ollut. Kysyttäessä kerrotaan että "kyllä me muutaman kerran on käveltykin". Silloin sanoivat jumpparit että ihan hyvin meni vaikka voimat olivat tottakai pelkän sairauskohtauksen vuoksi vähentyneet. Tuolloin sai sen kuvan että jotain edes yritetään tehdä. Nyt on toisin.

Juuri tämän taakse hoitajat menevät, että "ettekö te nyt ymmärrä, että tämä sairaushan etenee ja ihminen vanhenee, ei hän voi enää millään enää tulla entiselleen".

Näin kävi meidänkin omaiselel: sai jonkun selvittämättömäksi jääneen sekavuuskohtauksen, joutui sairaalaan, palasi sieltä vanhainkotiin todella kehnossa kunnossa. Mutta kas ihmettä: kun ymmärtämättömät ( ja ilkeät ja muutenkin hankalat) omaiset menivät laitokseen, nostivat sen vanhan, dementoituneen ja raskaasti lääkityn ja lähes kävelykyvyttömän potilaan joka päivä ylös ja kävelyttivät, vaativat samaa hoitajilta, soittivat ja kirjoittivat kanteluja ja valituksia, potilas tervehtyikin entiselleen!

Tämä lääketieteessä toistaiseksi tuntematon menetelmä on kaikkien käytettävissä. Ei se varmaan aina onnistu, mutta samapa tuo on monissa niin lääketieteellisissä kuin "vaihtoehtoisissakin " menetelmissä vikana.

kuntoutua kirjoitti:

Juuri tämän taakse hoitajat menevät, että "ettekö te nyt ymmärrä, että tämä sairaushan etenee ja ihminen vanhenee, ei hän voi enää millään enää tulla entiselleen".

Näin kävi meidänkin omaiselel: sai jonkun selvittämättömäksi jääneen sekavuuskohtauksen, joutui sairaalaan, palasi sieltä vanhainkotiin todella kehnossa kunnossa. Mutta kas ihmettä: kun ymmärtämättömät ( ja ilkeät ja muutenkin hankalat) omaiset menivät laitokseen, nostivat sen vanhan, dementoituneen ja raskaasti lääkityn ja lähes kävelykyvyttömän potilaan joka päivä ylös ja kävelyttivät, vaativat samaa hoitajilta, soittivat ja kirjoittivat kanteluja ja valituksia, potilas tervehtyikin entiselleen!

Tämä lääketieteessä toistaiseksi tuntematon menetelmä on kaikkien käytettävissä. Ei se varmaan aina onnistu, mutta samapa tuo on monissa niin lääketieteellisissä kuin "vaihtoehtoisissakin " menetelmissä vikana.

Lue lisää

voi kuntoutua jopa vaativan leikkauksen jälkeen ja olen muutaman henk.kohtaisesti nähnyt.
Äitini - hän, joka on liki 90v ei halua paljon liikkua, vaikka häntä kuin kannustetaan ja autettaisiin.Henkisesti hän erittäin vireä ja seuraa tapahtumia, lukee paljon ja muisti pelaa.

Hän kokee olevansa elämän loppuvaiheessa, vaikka kaikki asiat hänen elämässään ovat kunnossa. Hän on jo luovuttanut henkisesti ( varmaan iän vuoksi ja kokemuksen, että voimat ovat hiipuneet) ja antanut "ukaasit" suvulle, että sairaalaan ette sitten vie, jos tulee sairauskohtaus."Haluan kuolla kotona", hän sanoo.

Eräs tuttu vanhus oli todella hyväkuntoinen siinä vaiheessa, kun sai lonkkamurtuman. Yksinasuja hakkasi polttopuunsa vielä 85v ja oli pärjännyt täysin omin avuin vuosikymmenet. Hän kuntoutui nopeasti omin avuin kotona pärjääväksi.
Fyysinen työ ja liikunta varmistavat kunnon pysyvyyden vielä iäkkäänä ja sellainen vanhus voi kuntotua hyvin.

Ikä ei ole este kuntoumiseen, mutta fyysinen kunto on - myös henkinen. Jos on luovuttanut, antanut periksi, niin siitä ei enää nousta.

että vanhuskin kirjoitti:

voi kuntoutua jopa vaativan leikkauksen jälkeen ja olen muutaman henk.kohtaisesti nähnyt.
Äitini - hän, joka on liki 90v ei halua paljon liikkua, vaikka häntä kuin kannustetaan ja autettaisiin.Henkisesti hän erittäin vireä ja seuraa tapahtumia, lukee paljon ja muisti pelaa.

Hän kokee olevansa elämän loppuvaiheessa, vaikka kaikki asiat hänen elämässään ovat kunnossa. Hän on jo luovuttanut henkisesti ( varmaan iän vuoksi ja kokemuksen, että voimat ovat hiipuneet) ja antanut "ukaasit" suvulle, että sairaalaan ette sitten vie, jos tulee sairauskohtaus."Haluan kuolla kotona", hän sanoo.

Eräs tuttu vanhus oli todella hyväkuntoinen siinä vaiheessa, kun sai lonkkamurtuman. Yksinasuja hakkasi polttopuunsa vielä 85v ja oli pärjännyt täysin omin avuin vuosikymmenet. Hän kuntoutui nopeasti omin avuin kotona pärjääväksi.
Fyysinen työ ja liikunta varmistavat kunnon pysyvyyden vielä iäkkäänä ja sellainen vanhus voi kuntotua hyvin.

Ikä ei ole este kuntoumiseen, mutta fyysinen kunto on - myös henkinen. Jos on luovuttanut, antanut periksi, niin siitä ei enää nousta.

Lue lisää

Muistan elävästi erään vanhuksen joka sai aivoverenvuodon, oli nenä-mahaletkut ja kaikki. Ensin yritettin herätellä nielemisrefleksiä - tikuilla jne. annettiin suun kautta nesteitä. Vanhus kieltäytyi, mutta vihdoin, jostain kumman syystä jokin naksahti vanhuksen omassa päässä. Hän repi letkut pois ja ryhtyi syömään ja kuntoutui niin, että asuu kotonaan ja hoitaa omaa vaimoaan. Se mitä tapahtui, tapahtui vanhuksen omasta tahdosta ja halusta, hänelle jostain syystä kirkastui syy jatkaa elämäänsä. Eli kuntoutumiseen vaikuttavat monet muutkin tekijät, joskus joudutaan epätoivoisesti "raastaman ja repimään" henkilöä joka ei edes halua kuntoutua, vaikka mitä tehtäisiin, ei taahdu mitään, mikään ei edisty. Lopulta hoitohenkilökuntakin luovuttaa, on selkeästi tilastoitu että potilaat jotka eivät tietyssä ajassa saavuta määrättyä tavoitetta, eivät kuntoudu koskaan siihen mitä toivotaan. Omaisilla on vain sellainen epärealistinen toive koko ajan takaraivossa että" jos nyt kuitenkin". Kaikki on kuitenkin kiinni potilaan omasta halusta, tahdosta ja motivaatiosta, ne ovat kunkin päänsisäisiä juttuja joille paraskaan hoitaja tai fysioterapeutti eivät voi mitään.

Olen ehdottomasti samaa mieltä vanhusten kuoleman nopeuttamisesta hoitolaitoksissa. Kukaan ei ota vastuuta mistään, eikä lääkärillä ole aavistustakaan mitä etiikka tarkoittaa. Äitini kohdalla hoitajia oli kielletty soittamasta ambulanssia hoivakodin johdon taholta, vaikka potilas oli kuivumassa sänkyyn! Paikalla käyneen lääkärin kirjalliset ohjeet oli: suun kostutus tarvittaessa. Muutenkin kohtelu oli ihmisarvoa alentavaa ja "hoito" ala-arvoista: takavarikoitiin hampaat, pidettiin märissä vaipoissa, mistä seurasi virtsarakon tulehduksia.
Tiukempi kontrolli kuntien taholta hoitolaitosten toimintaan! Lukekaa omaistenne päiväraportit, joita hoitokodeissa kirjoitetaan joka päivä. Kaikki ei ole kohdallaan mikäli raportteja ei näytetä.

Kun vanhojen sairaiden ihmisten omatoimisuutta väkisin elvytetään, se aiheuttaa paitsi kärsimystä niin, se on myös nöyryttävää ja on osoitus siitä miten paljon Suomalainen yhteiskunta halveksii iäkkäitä kansalaisia.

Mielenkiinto heräsi. Mikä eroa mielestäsi uusi vanhustenhoitolaki tuo nimenomaan hoitolaitoksiin?Eiköhän laitosvanhusten kohdalla olla jo hieman post festum, sillä joissain kunnissa laitoshoitoon pääsee vasta kun et enää selviydy ilman kahden henkilön avustamista.

lusiinana kirjoitti:

Mielenkiinto heräsi. Mikä eroa mielestäsi uusi vanhustenhoitolaki tuo nimenomaan hoitolaitoksiin?Eiköhän laitosvanhusten kohdalla olla jo hieman post festum, sillä joissain kunnissa laitoshoitoon pääsee vasta kun et enää selviydy ilman kahden henkilön avustamista.

Lue lisää

Eikä välttämättä pääse vielä silloinkaan vanhainkotiin, vaikka olisit kotona jo sänkypotilaana, sillä kotihoito velvoitetaan hoitamaan kotona myös sänkypotilaita. Tosin kauhulla katsellut kun sänkyyn pakosta jääneet ovat sitten kotona ja siellä vain kotihoito ehtii käydä neljä kertaa päivässä katsomassa että kaikki on hyvin ja vaipat vaihdetaan ja ruokaa annetaan. Turvallisuus kaukana ellei asiakas ole vielä järjissään ja ymmärtää sen ettei kenelläkään hoitajalla ole aikaa eikä mahdollisuutta jäädä seuranpitäjäksi.

sivusta katsoja kirjoitti:

Eikä välttämättä pääse vielä silloinkaan vanhainkotiin, vaikka olisit kotona jo sänkypotilaana, sillä kotihoito velvoitetaan hoitamaan kotona myös sänkypotilaita. Tosin kauhulla katsellut kun sänkyyn pakosta jääneet ovat sitten kotona ja siellä vain kotihoito ehtii käydä neljä kertaa päivässä katsomassa että kaikki on hyvin ja vaipat vaihdetaan ja ruokaa annetaan. Turvallisuus kaukana ellei asiakas ole vielä järjissään ja ymmärtää sen ettei kenelläkään hoitajalla ole aikaa eikä mahdollisuutta jäädä seuranpitäjäksi.

Lue lisää

Aika virikkeetöntä on jos ainoa virike kotiin hoidettavalle vuodepotilaalle on kotihoitajien käynnit. Jos ei ole omaisia jotka kävisivät.

lusiinana kirjoitti:

Aika virikkeetöntä on jos ainoa virike kotiin hoidettavalle vuodepotilaalle on kotihoitajien käynnit. Jos ei ole omaisia jotka kävisivät.

Mitä virikkeitä kotiin tarjoat?

Huh huh kirjoitti:

Mitä virikkeitä kotiin tarjoat?

No leikitääs vaikka että minä olisin se vuoteessa olija. Haluaisin että minulle tarjottaisiin hoitoa ja hoivaa, muiden ihmisten läsnäoloa vaikka en its osaisi os0ttaa siitä nauttivani. Kauhistus olisi ajatella että yksin päivät, hyi.

"Kohtele minua hyvin,
sitten kun en enää muista nimeäni.
Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten kun aikuiset lapseni
ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,
sitten kun en enää ole tuottava yksilö,
kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta,
antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa,
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus."

- Tuntematon -

lusiinana kirjoitti:

No leikitääs vaikka että minä olisin se vuoteessa olija. Haluaisin että minulle tarjottaisiin hoitoa ja hoivaa, muiden ihmisten läsnäoloa vaikka en its osaisi os0ttaa siitä nauttivani. Kauhistus olisi ajatella että yksin päivät, hyi.

"Kohtele minua hyvin,
sitten kun en enää muista nimeäni.
Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten kun aikuiset lapseni
ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,
sitten kun en enää ole tuottava yksilö,
kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta,
antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa,
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus."

- Tuntematon -

Lue lisää

Mene sitten järjestämään em. viriketuokioita! Vai kenen niitä odotat järjestävän?

Huh huh kirjoitti:

Mene sitten järjestämään em. viriketuokioita! Vai kenen niitä odotat järjestävän?

Minä kuokin Jo omaa sarkaani, enempään en tällä hetkellä kykene.

Lusiina kirjoitti:

Minä kuokin Jo omaa sarkaani, enempään en tällä hetkellä kykene.

Sehän se just on! Jonkun pitäis jotain tehdä, eikä kukaan tee mitään! Turhia ja toteuttamiskelvottomia ideoita on maailma täynnä, mutta konkretia toteuttamiseen puuttuu. Eiköhän anneta asioiden edetä omalla painollaan? Hoidetaan jokainen oma siivumme maailmassa, joka kulkee kulkuaan, emmekä siihen voi mitenkään vaikuttaa.

Suomen vanhuksilla ei ole mitään hätää, jos ei hädäksi lueta liian paljon ja liian pitkään!

Huh huh kirjoitti:

Sehän se just on! Jonkun pitäis jotain tehdä, eikä kukaan tee mitään! Turhia ja toteuttamiskelvottomia ideoita on maailma täynnä, mutta konkretia toteuttamiseen puuttuu. Eiköhän anneta asioiden edetä omalla painollaan? Hoidetaan jokainen oma siivumme maailmassa, joka kulkee kulkuaan, emmekä siihen voi mitenkään vaikuttaa.

Suomen vanhuksilla ei ole mitään hätää, jos ei hädäksi lueta liian paljon ja liian pitkään!

Lue lisää

Minä en taas millään haluaisi uskoa että

"emmekä siihen voi mitenkään vaikuttaa."
Yksi ihminen ei voi paljoa mutta kaikki voivat jotain.

lusiinana kirjoitti:

Minä en taas millään haluaisi uskoa että

"emmekä siihen voi mitenkään vaikuttaa."
Yksi ihminen ei voi paljoa mutta kaikki voivat jotain.

Ai niin ja tarkenna vielä. minä teen jo jotain ja niin paljon että en nyt tässä elämänvaiheessa enempään pysty. joten ei voi sanoa että en mitään tekisi.

No siitä avustamisestahan hoytajille maksetaan ja sitä vartenhan he siellä työssä ovat että palvelevat ja passaavat :)

lusiinana kirjoitti:

No siitä avustamisestahan hoytajille maksetaan ja sitä vartenhan he siellä työssä ovat että palvelevat ja passaavat :)

Tuleppa viikoksi avustamaan vapaaehtoisena osastolle niin kyllä käsityksesi muuttuu, ei hoitajat mitään palvelijoita ole.......

voi itkun pujut kirjoitti:

Tuleppa viikoksi avustamaan vapaaehtoisena osastolle niin kyllä käsityksesi muuttuu, ei hoitajat mitään palvelijoita ole.......

Niinpä.......................:)

voi itkun pujut kirjoitti:

Tuleppa viikoksi avustamaan vapaaehtoisena osastolle niin kyllä käsityksesi muuttuu, ei hoitajat mitään palvelijoita ole.......

En tule avustamaan - on oma työ ja elanto tienattava.