Thaimaan kierto – upea matka!

Pohjustukseksi seuraavalle kerron, että en ole ihan kokematon matkailija. 1960-luvulta alkaen olen tehnyt ulkomaan matkoja, aluksi vain noin matkan vuodessa joko etelän rantalomakohteisiin tai omalla autolla perheen kanssa. Jo parikymmentä vuotta olen tehnyt kaksi-kolme matkaa vuodessa, enimmät niistä johdettuja kiertomatkoja. Lähes kaikki Euroopan maat on tullut kierretyiksi ja paljon myös muissa maanosissa. Vuoden 2006 keväällä kiersin Intiaa (jo kolmannen kerran), syksyllä Ranskaa, ja nyt olin kiertämässä Thaimaata.

Kyseessä oli Tema-matkojen Thaimaan kierto, kestoltaan 17 päivää. Matka vastasi todella hyvin Tema-matkojen tunnuslausetta: ”Matkat kulttuuriin ja luontoon”.

Finnairin lennot olivat suorat Helsinki-Bangkok-Helsinki. Matkalla oli myös kaksi Thaimaan sisäistä lentoa. Kuudessa eri hotellissa asuimme matkan aikana, Kaikki hotellit olivat erittäin korkeatasoisia, ruoka ja palvelut erinomaiset. Oppaamme ja matkanjohtajamme oli loistava: Thaimaan historian ja kulttuurin täydellisesti tunteva, erittäin sympaattinen n. 40-vuotias suomalaisnainen, joka on kohta 20 vuotta opastanut suomalaisia talvisin Thaimaassa ja Intiassa, kesäisin Ranskassa. Aina oli matkassamme myös thaimaalainen opas, Etelä-Thaimaassa nuorehko nainen, Pohjois-Thaimaassa vielä nuorempi mies.

Meitä oli matkassa 30 ihmistä, 12 pariskuntaa, joista kahdella myös kaksi nuorta mukanaan, ja minä 71-vuotias leskimies olin sinkkuna, samoin yksi n. 60-vuotias nainen. Lähes koko porukkamme oli kokeneita matkailijoita. Mm. tuo ”sinkkunainen” entinen suuren sanomalehden toimittaja ja maailmaa laajalti kiertänyt, minunkin jo silloin nimeltä tuntemani reportteri. Joukkomme vanhin, matkalla 85-vuotta täyttänyt rouva oli tehnyt kaksikin maailmanympärimatkaa, ja suunnitteli tekevänsä vielä kolmannenkin!

Sää oli matkan jokaisena päivänä aurinkoinen, päivälämpötilat 30/32 C, ja illallakin tarkeni hyvin liikkua ulkona lyhythihaisessa paidassa Pohjoisinta Thaimaata lukuun ottamatta, jossa aamuin ja iltaisin oli pitkähihainen paita tarpeen. Olimmehan siellä lähes 1000 km Bangkokia pohjoisempana ja paikoin runsaan kilometrin korkeudessa. Hotellihuoneet jokaisessa hotellissamme olivat ilmastoinnin ansiosta viileimmät paikat, jopa niin, että ajoittain piti ilmastointi kytkeä pois päältä.

Bangkokissa majoituimme Century Park –hotelliin. Siellä yövyimme kolme yötä. Bangkok on virallisesti kai 9 miljoonan asukkaan kaupunki, mutta suur-Bangkokissa asuu n. 14 miljoonaa ihmistä ja kaupunki kasvaa yhä nopeasti. Kaupungissa on lukuisia yli 50-kerroksisia pilvenpiirtäjiä, mutta paljon vielä myös matalaa, itämaisluontoista, idyllistä kaupunkirakennetta.

Kaupunkia halkoo suuri Chao Praya -.joki ja monet kanavat, jotka yhä ovat merkittäviä liikenneväyliä. Kaupungissa on myös maanalainen, mutta nopein ja mukavinkin liikkumistapa on ylhäällä kattojen yläpuolella kulkeva ilmajuna. Sitäkin kokeilimme, samoin teimme retken joelle ja kanaville koko Thaimaassa tyypillisillä ”pitkähäntäveneillä” – nimi siitä, että moottorin potkuri on n. 3 metriä pitkän varren päässä.

Bangkokissa tutustuimme moniin historiallisiin ja muihin nähtävyyksiin. Entinen kuninkaanlinna Gran Palace on mahtava paikka. Nykyinen kuningas asuu uudemmassa ja vaatimattomammassa linnassaan. Thaimaan kuningas Bhumipol Aduljadey on maailman nykyisistä kuninkaallisista ollut pisimpään vallassa; hän tuli kuninkaaksi 19-vuotiaana 1947. Kuningas ja kuningatar Sirikit ovat tavattoman suosittuja Thaimaassa; heidän kuviaan on kaikkialla, myös teiden varsilla, joilla kaikkialla liehuvat myös Thaimaan puna-valko-sini-valko-punaraitaiset ja keltaiset kuninkaan liput. Lähes joka toisen thaimaalaisen päällä näkyi olevan keltainen paita, jonka rinnuksessa kuninkaan vaakuna.

Gems Galleryssä tutustuimme jalokivien hiontaan ja eräät varakkaimmat meistä ostivat ”tehtaan myymälästä” arvokkaita koruja. Tutustuimme uskomattoman upeaan Wat Phra Keo-temppeliin, jossa mm. on Thaimaan kuuluisin Buddhan patsas, Smaragdi-Buddha. Kävimme katsomassa myös upean shown, jonka hämmästyttävän taitavat esiintyjät olivat tavattoman kauniita naisia, vaikka itse asiassa olivat miehiä, tai ainakin sellaisiksi syntyneitä. Esityksessä ei ollut mitään vastenmielistä tällaiselle perusheterollekaan.

Neljännen matkapäivän aamuna lensimme Bangkokista Pohjois-Thaimaassa ”kultaisen kolmion” alueella sijaitsevaan Chiang Raihin. Siellä majoituimme hotelli Dusit Islandiin, Mae Kok -joen saaressa sijaitsevaan hotelliin, jossa yövyimme kaksi yötä.

Ensimmäisenä iltana kaupungissa tutustuimme mm. yötorin värikkääseen elämään. Seuraavana päivänä teimme retkiä Pohjois-Thaimaan maaseudulle, mm. vuoristolaisheimojen kyliin. Kävimme myös Chiang Saenissa, entisen Lanna-valtion temppelikaupungissa, ja koska ”kultainen kolmio” oli aikoinaan maailman oopium-tuotannon keskus, vierailimme myös Opium-museossa.

Chiang Raissa otin elämäni ensimmäisen thai-hieronnan. Nuori nainen muokkasi vanhaa kroppaani kaksi tuntia käsin ja jaloin ihan joka paikasta, paitsi ei siitä yhdestä, johon täällä Suomessakin vääriä muotoja saanut thai-hieronta usein yhdistetään. Hieronnan jälkeen tunsin itseni todella virkistyneeksi.

Kävimme Thaimaan pohjoisrajalla sijaitsevassa Mae Sain kaupungissa, josta pistäydyimme myös Myanmarin (ent. Burma) puolella. Menimme taas pitkähäntäveneillä pitkin Thaimaan ja Laosin rajajokena kulkevaa Mekong –jokea (joka laskee mereen Vietnamissa), ja nousimme maihin eräässä Laosilaisessa kylässä tekemään mm. silkkiostoksia Thaimaata paljon halvemmin hinnoin.

Kaksi päivää ”kultaisen kolmion” aluetta kierreltyämme bussimme jatkoi matkaa n. 200 km lounaaseen Chiang Main kaupunkiin. Tuo n. 300 000 asukkaan kaupunki on Pohjois-Thaimaan pääkaupunki. Chiang Maissa Majoituimme Chiang Mai Plaza-hotelliin.

Täälläkin tutustuimme paikallisiin käsityötaitoihin, kuten silkin valmistukseen aina silkkiperhosten toukkien kasvatuksesta silkin kudontaan ja upeiden silkkivaatteiden valmistukseen asti. Monet ostelivat tehtaan myymälästä silkkituotteita, minäkin vähän. Tutustuimme myös hopeaseppien työhön ja filigrani-korujen valmistukseen, ja taas monet tekivät kauppoja.

Seuraavana päivänä mielenkiintoinen matkaohjelma alkoi käynnillä elefanttifarmilla. Seurasimme norsujen aamutoimia, mm. peseytymistä farmin ohi virtaavassa vuolaassa joessa, näimme elefanttien esityksiä (hirsirakennelman kokoamista, jalkapalloa, taulujen maalausta, tikanheittoa kärsällään – uskomattoman taitavia kaikissa noissa) ja lopuksi teimme varsin pitkän elefanttiratsastuksen vaikeaa mäkistä maastoa kulkevaa polkua pitkin, ylittäen matkalla mm. em. vuoraan pienen joen. Kaki ihmistä oli aina kunkin norsun selässä olevassa korissa, ja norsun ”kuski” istui edessämme eläimen niskassa.

Iltapäivällä tutustuimme kaupungin moniin nähtävyyksiin. Kävimme mm. Chiang Main yläpuolella kohoavalla vuorella sijaitsevassa mahtavassa Doi Suthepin temppelissä. Kaupungin ulkopuolella tutustuimme uskomattoman upeaan orkidea-viljelmään.

Sunnuntaina eli jouluaattona lensimme aamulennolla jälleen Bangkokiin, jatkaen lentokentältä n. 50 km. kaupungin keskustan ulkopuolella sijaitsevaan upeaan Rose Garden-hotelliin. Hotelli sijaitsee suuressa puistossa, jossa mm. on pari pientä lampea suihkulähteineen. Puistossa on paljon myös ruusutarhoja.

Illalla meillä oli lähes pohjoismainen jouluillallinen, ja jokainen meistä sai pieniä lahjoja sekä hotellilta että matkatoimistoltamme. Jouluaika joulupukkeineen ja kaikkine jouluun kuuluvine rekvisiittoineen oli muuten läsnä kaikissa hotelleissamme ja koko Thaimaassa, vaikka maa onkin buddhalainen. Joulusään lämpö ja valo tuntui huvittavan seurueemme nuorimpia, 12-18 vuotiaita jäseniä, mutta minulle neljä joulua aikaisemmin etelässä viettäneenä se toi mieleeni vain mieluisia muistoja.

Rose Gardenissa yövyimme vain yhden yön, ja matkabussimme suuntasi sieltä länteen ja noin 150 km:n päässä sijaitsevalle kirjasta ja filmistä kuuluisaksi tulleelle Kwai-joelle. Söimme lounaan kuuluisan Kwai-joen sillan vieressä joen partaalla sijaitsevassa viehättävässä ravintolassa. Jokea pitkin matkaten kävimme myös Chong Kain hautausmaalla, jonne on haudattu lähes 3000 radan rakennuksessa menehtynyttä japanilaisten sotavankia, brittejä enimmäkseen. Siviili-pakkotyövoimaa menehtyi jokseenkin kymmenkertainen määrä, mutta siitä ei ole suurta numeroa tehty. Hieman hämmästytti, että suurin osa Kwai-joen turisteista taisi olla japanilaisia, joita thaimaalaiset palvelivat nyt yhtä auliisti hymyillen kuin muitakin.

Majoituimme Kwai-joen korkealla rantatöyräällä jälleen vehreässä puistossa sijaitsevaan River Kwai Village-hotelliin, jossa yövyimme kaksi yötä. Rentouttavan aamupäivän ohjelma vei meidät Kwai Noe-joelle, ja lautan kyydissä matkasimme yläjuoksulle. Siellä nautimme kevyen lounaan eväistämme hiekkarannalla, ja halukkaille jaettiin kelluntaliivit, ja osa meistä tuli vuolasta jokea kelluen alas monta kilometriä, mutta mm. minä mukavuuttani palasinkin lauttakyydissä.

Sitten matkustimme bussillamme japanilaisten sotavankeina olleiden brittien ja japanilaisten valloittamista maista tuodun pakkotyövoiman rakentamaa ”kuoleman rautatietä” n. 30 km. vanhanaikaisella junalla, jonka vaunuissa oli hyvä ilmastointi, kun niissä ei ollut ikkunalaseja. 480 kilometriä pitkä rata alkaa Burmasta ja jatkuu Bangkokin lähelle yhdistyen siellä muuhun rataverkkoon.

Kwai-joen maisemissa vietimme siis joulupäivät. Keskiviikkona matkamme kääntyi etelään ja kohden lähes 400 km:n päässä sijaitsevaa Hua Hiniä, matkamme viimeistä etappia. Matkalla tutustuimme mm. Photramin kuuluisiin kelluviin markkinoihin, peri-thaimaalaiseen kaupankäynnin muotoon. Siellä sadat veneet tulevat kanaville tuoden kaikkea mahdollista ja suomalaisen mielestä mahdotontakin tavaraa kaupan suoraan veneistä myytäväksi. Rannat ovat kilometrejä pitkien katosten kattamia, ja katosten alla kuhisee elämä kaikissa muodoissaan: on kauppoja, ravintoloita, mitä vaan, ja väentungos on valtava.

Hua Hin sijaitsee Malaijan niemimaan itärannikolla, Etelä-Kiinan mereen kuuluvan Siamin lahden rannalla. Lahden pohjoispäässä n. 200 km. Hua Hinistä pohjoiseen sijaitsee Bangkok. Hua Hin on Thaimaan kuninkaallisten kesäpaikka, jossa sijaitsee kuninkaan laaja kesäpalatsialue. ”Kuninkaallisuudestaankin” johtuen Hua Hin on varsin toisenlainen, hillitympi ja thaimaalaisempi kuin suomalaisten yleisemmin suosimat rantalomakohteet, kuten Phuket, Pattayasta puhumattakaan.

Hotellimme Dusit Resort sijaitsi n. 10 km Hua Hinin keskustasta pohjoiseen. Suuri hotellimme upeine rantoineen, monine viihtyisine allasalueineen, ravintoloineen ja uskomattoman upeine puistoineen – jälleen – oli kuulemma Hua Hinin paras, Keskustaa lähempänä sijaitsevaa Hiltoniakin parempi. Ehdottomasti upeimpia hotelleja joissa minä olen koskaan ollut, ja niiden hotellien määrä ei ole aivan vähäinen.

Hua Hinissä vietimme neljä viimeistä matkapäiväämme. Monenlaista ohjelmaa meillä oli sielläkin. Tutustuimme kaupunkiin ja sen moniin kohteisiin polkupyörätaksin kyydissä kierrellen. Monet meistä tekivät vielä Hua Hinissä paljon ostoksia, varsinkin naiset mutta eräät miehetkin teettivät mm. mittapukuja ja silmälaseja. Ajatella, että siellä voi saada hyvän mittapuvun tai moniteholasit parissa päivässä, kun Suomessa sama kestää pari viikkoa!

Hua Hinissä minäkin sitten vietin melko paljon aikaa altailla ja kävelin pitkin hienoja ja varsin hiljaisia hiekkarantoja. Viimeisenä matkapäivänäni otin vielä toisen thai-hieronnan, joka tapahtui hiljaisella rannalla. Kuvankaunis nuori nainen taas muokkasi jäseniäni muurin kyljessä olevan katoksen alla, aaltojen kohahdellessa rantaan ja miellyttävän tuulenvireen vilvoitellessa avointa katosta.

Täällä meillä oli matkaan kuuluvina kolmena päivänä vain aamiaiset hotellissamme. Allasbaarissa söin aina kevyen lounaan ja illallistamassa kävin aina kaupungilla. Toisen ”sinkkumatkalaisemme”, siis tuo viehättävän 60-vuotiaan ex-rouvan kanssa nautimme kahdestaan maittavan illallisen meren päälle pylväiden nenään rakennetussa rantaravintolassa. Palasimme hotelliimme romanttisesti tuk-a-tuk-taksilla. (tuk-a-tuk on moottoripyörän päälle rakennettu kolmipyöräinen ajoneuvo).

Lähtöä edeltävän päivän illallinen meillä oli hotellissamme, sen eräässä rantaravintolassa. Minä sain matkaseurueelta kunniatehtävän lausua meidän kaikkien puolesta kiitoksen sanat loistavalle oppaallemme, ja tehtävässä kumppaninani ollut nuori, kaunis nainen ojensi oppaallemme hänelle keräämämme rahalahjan. Erään toisen kuoromiehen kanssa esitimme oppaallemme myös serenadin ja vedimme muutaman yhteislaulun. Lähtöillallinen oli kruunu hienon matkamme päähän!

Kaikissa hotellihuoneissani oli tietysti televisio, ja päivittäin katsoin uutisia sekä BBC:ltä että Deutsche Welleltä, ja pysyin hyvin tietoisena maailman tapahtumista, joita viimeisinä matkapäivinäni hallitsi Saddam Husseinin hirttäminen. Suomesta näin vain uutisen EU:n puheenjohtajuuden siirtymisestä Saksalle, ja D.W. asetti Saksalle velvollisuuden Suomea paremmasta onnistumisesta tehtävässä!

Vaikka esitykseni venähti tälle areenalle liiankin pitkäksi, en ole siinä voinut kuvata läheskään kaikkea matkalla näkemäämme ja kokemaamme. Thaimaa on todella moni-ilmeinen maa, josta siellä moniakin rantalomia viettäneellä ei ole ehkä aavistustakaan. Thaimaa on elintasoltaan naapureitaan hyvin paljon korkeampi. Vuoden 2001 tilastojen mukaan Thaimaan kansantuote asukasta kohden oli 2740 Yhdysvaltain dollaria, Laosin 400, Vietnamin ja Kambodian vain 300 dollaria. Luonnonvaroistaan rikas Malesia hieman ylittää Thaimaankin tason ja Singapore on moninkertainen, eli 32000 dollaria/asukas, eli Suomeakin korkeampi (Suomessa tuolloin 24700 dollaria/asukas).

Thaimaalaiset ovat äärettömän ystävällisiä, alati hymyileviä ihmisiä, mutta syystäkin itsetietoisia ja ylpeitä historiastaan. Heidän maansa on Taka-Intian alueella ainoa, joka ei ole koskaan joutunut siirtomaaksi, kun läntinen naapuri Burma (Myanmar) ja eteläinen naapuri Malesia olivat Iso-Britannian siirtomaita, ja itäiset ja pohjoiset naapurit Kambodia, Laos ja Vietnam kuuluivat Ranskan Indo-Kiinaan. Japani tosin miehitti suurta osaa Thaimaasta toisen maailmansodan aikana, mutta ei riistänyt siltä itsenäisyyttä eikä pakottanut thaimaalaisia pakkotöihinsäkään, joissa siis naapureista kuoli yhteensä satoja tuhansia ellei miljoonia ihmisiä.

Thaimaan hintataso on vielä edullinen suomalaiselle. Ruoka, taksit ja muut liikennemaksut ovat halpoja, vaatteet samoin. Ulkoa tuodut alkoholijuomat ovat lähes suomalaisissa hinnoissa. Minun matkani kokonaisuudessaan tuli maksamaan n. 3000 euroa. Varsinainen matkatoimiston perimä maksu yhden huoneesta koituvine 420 euron lisineen oli n. 2500 euroa ja n. 500 euroa kului lähinnä maksullisiin ruokajuomiin (ateriat muutoin kuuluivat matkaan) ja pikkutuomisiin. Ottaen huomioon matkan runsaan ohjelman ja mm. kaksi sisäistä lentoa matkan hinta on mielestäni hyvin kohtuullinen.

Jos jotakin negatiivista pitäisi matkasta sanoa, niin se olisi liian pitkä lentomatka. 11 tuntia suuntaansa. Tosin keväällä Intiaan tekemäni matkan lennot kestivät kauemmin, vaikka Intia on lähempänä, sillä ne tehtiin Lufthansan koneilla ”mutkan kautta”, kun Münchenissä oli tullen mennen välilasku ja koneen vaihto. Täälläkin uutisoiduista uudenvuoden aaton pienistä pommiräjäytyksistä Bangkokissa saimme kuulla, mutta eivät ne ketään meitä Hua Hinissä säikäyttäneet, tuskin Bangkokissakaan, sillä todella huono pitää olla tuuri, jos sellainen sattuu kohdalle tuollaisessa jättiläiskaupungissa.

Vilpittömästi voin suositella matkaa, jonka uskon täyttävän vaativankin matkailijan odotukset!

Nyt olen jo pari päivää pessyt matkapyykkiä, vienyt tietokoneelleni yli 600 digikameralla ottamaani matkakuvaa (joista ainakin puolet poistan ennen lopputalletusta), tehnyt muita kotiaskareita ja koettanut sopeutua tähän Etelä-Suomen lumettomaan, pimeään talveen, jonka piristykseksi tekaisin tuoreeltaan myös tämän matkakertomuksen. Tapani mukaan pitämäni matkapäiväkirjan ja muun aineiston perusteella tämä oli helppo tehdä yhdeltä istumalta. Toivottavasti joku haluaa ja jaksaa tämän lukeakin ja toivottavasti hän houkuttuu matkalle, tälle tai muulle. Sillä matkailu avartaa!