Huonoimmat käsiaseet sodassa?

Mitähän konekivääriä mahdat tarkoittaa?

KVKK?

Olen itsekin miettinyt kevyttä konekivääriä. Onhan se Kaakonkulmalla hyvä peltoaukioiden laidassa, mutta onko se kuusikossa liioittelua. Valmetin Tšekkoslovakiasta kopioitu kevyt konekivääri ei ole oikein hyvä ainakaan enää nykyän. Neuvostoliittolais-venäläinen on parempi.

Toinen asia on sitten se, että jos haluaa ampua helpolla paljon pienellä miesmäärällä niin sitten rynnäkkökivääriin jalat. Tosin jos ampuu erittäin paljon, piippu kuumenee eikä sitä voi vaihtaa niin kuin konekiväärissä.

Kivääriryhmään pitäisi saada yksi Dragunovin kaltainen tukituliase ja toisaalta yhdelle tai kahdella jääkärille, jotka osaavat ampuakin, lisäksi jalat rynnäkkökivääriin.

Myös lennokkien alasampumista pitäisi kehittää.

Tässä jälleen Esso-kahvilan höpötuksia!!!! minulla ON omakohtaisia kokemuksia italialsista aseista ja autoista, olen erinomaisen tyytyväinen! Laatu ja hinta varmasti kunnossa. Kestävät ja toimivat hyvin!

Taisi japanilla myös nuo aseet olla melko huonolaatuisia. Kaliiberi ei tainnut olla mikään voittaja valinta...

"toisaalta MP40 oli myös varsin keskinkertainen tekele ja kärsi pahoista syöttöongelmista (se lippaan käyttö käsikahvana)."

MP40:ssä EI käytetty lipasta käsikahvana. Lipasaukossa oli aseeseen kuuluva jatke, jonka sisään lipas meni. Uritettua jatketta käytettiin käsikahvana. MP40:ssä ei ollut 'pahoja' syöttöongelmia, mutta lipaskapasiteetti (30) oli pieni.

Opin armeijassa, että 7.62 kk 62 ei ole jokamiehen ase. Kun sitä osaa huoltaa, ei se niin huono ole. Tulinopeus 1000 laukausta minuutissa. Vyön voi päästellä vaikka yhdellä kertaa kuudessa sekunnissa ja useita vöitä peräkkäin. Tätä myös harjoiteltiin. Pitää vain muistaa ottaa kantokahvasta sen jälkeen kiinni eikä piipusta, niinkuin eräs kaveri.

Siis kyllä sillä pärjää kun saa koulutuksen. Meillä eräs kaveri oli siihen erityisen mieltynyt ja oppi muun muassa purkamaan ja kokoamaan sen juostessaan rynnäkössä.

Kun sitä kierrätettiin mieheltä toiselle harjoitksissa, ei se tietenkään toiminut. Ei huollettu eikä osattu edes purkaa.

Ase on kopioitu tsekkiläisestä Bren-pikakivääristä, jota englantilaiset käyttivät koko II MS:n

>>Italialaisten aseet olivat ehdottomasti ykkössijalla kelvottomien pitkässä listassa.

Rateki kirjoittaa tavanmukaista asiantuntematonta pötyään. Kuinkas muuten?

Kertalaukeava kivääri oli perusase kaikissa armeijoissa, joskin automaattiaseita lisättiin sodan aikana.

Suomi-kp oli täysin kilpailukykyinen ase isoine rumpulippaineen ja noin 150 m ulottuvine tehoineen. Kp-määrä kivääriryhmässä nostettiin kolmeksi. Se oli myös johtajien ase.

Kivääriryhmän tulivoimaa lisäsi pikakivääri.

Useimmat maat käyttivät Maxim-tyyppistä raskasta konekivääriä koko sodan ajan. Erityisesti puna-armeija. Sillä oli mahdollista ampua myös ilman raskasta jalustaa.

Pst-kivääri tehosi keveisiin vaunuihin sodan loppuun asti, Se oli myös hyvä jalkaväen tukiase.
Esimerkiksi puna-armeija käytti 13 mm pst-kivääriä koko sodan ajan.

Suomalaisten kevyt aseistus ei juuri poikennut muista sotaakäyvistä.

"Kiitos asiantuntevan sodanjohdon oli koko kahinan ajan suurimmalla osalla joukkoja kertalaukauksia ampuva pystykorva."

Pystykorva oli erinomainen jv-kivääri, mutta toki enemmän kaivattiin konetuliaseita.

"Ryhmässä oli yksi Suomi, joka oli tarkka peräti 30 metrille ja jonka rumpulippaan lataaminen dominona kaatuilevine patruunoineen vei kymmeniä minuutteja."

Suomi-kp:tä oli vuonna 1944 joukoilla jo yli 50.000 kpl. Se oli painava , mutta luotettava ase ja sillä pystyi tuelta ampumaan tarkasti jopa 150 metrin päähän. Toki rumpulipas oli aikaavievä lipastaa, mutta eipä sitä yleensä tehty taistelutilanteessa vaan tauolla tai rauhassa korsussa. Lisäksi aseeseen olii saatavissa yksi- ja kaksirivisiä tankolippaita.

Täyttä soopaa tämä kaikki.

Suomi KP on riittävän tarkka ja tuhoisa ainakin 100 m etäisyydelle saakka. Vain tumpelo kämmentää rumpulippaan täytössä 10 minuutia. Tankolippaalle oli latausapulaite. Maximista en tiedä, mutta suomalaisten jalusta oli aika hyvä vanhaan konekiväärimalliin. Lukitukset toimi ja paino oli kohtuullinen.

>>L-S pst-kivääriä jolla tosin ei saanut reikää enää vuosimallin 1935 jälkeisiin tankkeihin.>Hitleriä joka palvoi K98 kivääriä

Madsen kirjoitti:

Täyttä soopaa tämä kaikki.

Suomi KP on riittävän tarkka ja tuhoisa ainakin 100 m etäisyydelle saakka. Vain tumpelo kämmentää rumpulippaan täytössä 10 minuutia. Tankolippaalle oli latausapulaite. Maximista en tiedä, mutta suomalaisten jalusta oli aika hyvä vanhaan konekiväärimalliin. Lukitukset toimi ja paino oli kohtuullinen.

>>L-S pst-kivääriä jolla tosin ei saanut reikää enää vuosimallin 1935 jälkeisiin tankkeihin.>Hitleriä joka palvoi K98 kivääriä

Lue lisää

Tuolta saa lisätietoja

ARTIKKELEITA JÄSENLEHDESTÄMME

http://www.pkymasehist.fi/jasenlehti.html

Ainakin maximin olisi voinut korvata sampo konekiväärillä,joka kehitettiin jo -41.Olis ollu paljon helpompi siirrellä.En tiedä sitten olisiko vaikuttanut sodan kulkuun.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sampo-konekivääri

Jostain on tuo 13 mm tarttunut.

Todettakoon vielä, että Suomi-kp:a ruvettiin sodan loppuvaiheessa korvaamaan kokometallisella "peltiheikillä" eli kp-44:llä. Siihen kävi Suomi-kp:n lippaat ( myös rumpu-), mutta enimmäksreen käytettiin 30 patruunan tankolipasta.

Kiitosta vaan kirjoitti:

Jostain on tuo 13 mm tarttunut.

Todettakoon vielä, että Suomi-kp:a ruvettiin sodan loppuvaiheessa korvaamaan kokometallisella "peltiheikillä" eli kp-44:llä. Siihen kävi Suomi-kp:n lippaat ( myös rumpu-), mutta enimmäksreen käytettiin 30 patruunan tankolipasta.

Lue lisää

Jatkosodan lopulla kerittiin tilata asetehtailta 20 000 "heikkiä", mutta sota loppui kesken. Tilaus pudotettiin 10 000:een, jotka valmistettiin vuonna 1945.

Puolustusvoimien ja rajavartioston lisäksi "heikki" oli 1950-luvulla myös Suomen YK-joukkojen käytössä.

"Tuli pikku lipsahdus kaliiperin suhteen, 14,5 mm. Itse asia ei muutu tosta mihinkään vaik korjataan kaliiperit."

Kylläpä muuten muuttuu. Sama kuin vertailisi 12.7mm NSV:tä ja 14.5mm KPV:tä. Jälkimäinnen on huikeasti tehokkaampi ase ja sen ammus painaa noin tuplasti sen mitä puolituumainen.

13mm pst-kiväärin ja 14.5mm pst-kiväärin ero oli samaa luokkaa: pienempi puhkaisi 15mm panssaroinnin, suurempi taas jopa 30mm. Kantamassa ero oli 1.5 kertainen.

Ei sakujen aseet juuri loistaneet konekivääreitä lukuunottamatta. Turha sitä on alkaa muuksi vänkäämään.

K98 oli aivan tavallinen pulttilukko, joita oli kaikilla. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Maailman parhaita JV-kivääreitä oli sen sijaan juurikin USA:n Garand, Brittien SMLE ja neukkujen Tokarevin itselataavat.

MP40, joka tunnettiin Schmeisserinä virheellisesti, kärsi juurikin siitä ongelmasta että lipasta käytettiin vastoin ohjeita tukikahvana. Oppikirjamaisesti rungon alta tuettuna ase kun oli hyvin epäergonominen ja kuuma ammuttava. Mitään ihmeellistä ei siinä aseessa vallankumouksellisen taittoperän lisäksi ollutkaan. Parempia konepistooleita oli maailma täynnä: Suomi-KP, PPsh41, Pelti-heikki, M3 Grease Gun jne.

"Saksalainen jv-ryhmä oli erittäin tulivoimainen yksikkö. "

Saksalaisella jv-ryhmällä ei ollut konekiväärin lisäksi käytännön tulivoima lähelläkään neukkujen ja liittoutuneiden jv-ryhmiä. Kaikki sen tuliteho perustui konekivääriin ja huonostihan siinä sitten kävikin, kun taisteltiin muualla kuin avoimessa maastossa. Lähitaisteluissa itselataavin ja konepistoolein varustetut jenkit ja neukut röykyttivät sakuja moneen otteeseen ja tästä johtuikin se että rynnäkkökivääriä hamuttiin tasoittamaan tilejä. Konepistooleita kun ei jalkaväellä juuri ollut ja pelkillä konekivääreillä ei pärjätty.

Sakujen jv-ryhmä oli käytännössä kk-ryhmä ja sen taktinen ulottuvuus samaa luokkaa: varsin kehno.

"olla oli m aailmankuulu tulibopeus."

Liian suuri tulinopeus olikin MG42:n suurin heikkous: patruunaa kului aivan liikaa jv-ryhmän kantokykyä ajatellen ja ase oli erittäin haastava ammuttava. Kallis hinta pelkän moraalin ampumisesta, kun se olisi hoitunut sopivalla 600-900 laukauksen minuuttivauhdillakin aivan mainiosti. Osa nykyisistä MG42-konversioista, joita moni armeija käyttää, onkin varustettu painavammalla lukolla tuon typerän tulinopeuden laskemiseksi käytännölliseen suuntaan.

ei ihan noinkaan kirjoitti:

Ei sakujen aseet juuri loistaneet konekivääreitä lukuunottamatta. Turha sitä on alkaa muuksi vänkäämään.

K98 oli aivan tavallinen pulttilukko, joita oli kaikilla. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Maailman parhaita JV-kivääreitä oli sen sijaan juurikin USA:n Garand, Brittien SMLE ja neukkujen Tokarevin itselataavat.

MP40, joka tunnettiin Schmeisserinä virheellisesti, kärsi juurikin siitä ongelmasta että lipasta käytettiin vastoin ohjeita tukikahvana. Oppikirjamaisesti rungon alta tuettuna ase kun oli hyvin epäergonominen ja kuuma ammuttava. Mitään ihmeellistä ei siinä aseessa vallankumouksellisen taittoperän lisäksi ollutkaan. Parempia konepistooleita oli maailma täynnä: Suomi-KP, PPsh41, Pelti-heikki, M3 Grease Gun jne.

"Saksalainen jv-ryhmä oli erittäin tulivoimainen yksikkö. "

Saksalaisella jv-ryhmällä ei ollut konekiväärin lisäksi käytännön tulivoima lähelläkään neukkujen ja liittoutuneiden jv-ryhmiä. Kaikki sen tuliteho perustui konekivääriin ja huonostihan siinä sitten kävikin, kun taisteltiin muualla kuin avoimessa maastossa. Lähitaisteluissa itselataavin ja konepistoolein varustetut jenkit ja neukut röykyttivät sakuja moneen otteeseen ja tästä johtuikin se että rynnäkkökivääriä hamuttiin tasoittamaan tilejä. Konepistooleita kun ei jalkaväellä juuri ollut ja pelkillä konekivääreillä ei pärjätty.

Sakujen jv-ryhmä oli käytännössä kk-ryhmä ja sen taktinen ulottuvuus samaa luokkaa: varsin kehno.

"olla oli m aailmankuulu tulibopeus."

Liian suuri tulinopeus olikin MG42:n suurin heikkous: patruunaa kului aivan liikaa jv-ryhmän kantokykyä ajatellen ja ase oli erittäin haastava ammuttava. Kallis hinta pelkän moraalin ampumisesta, kun se olisi hoitunut sopivalla 600-900 laukauksen minuuttivauhdillakin aivan mainiosti. Osa nykyisistä MG42-konversioista, joita moni armeija käyttää, onkin varustettu painavammalla lukolla tuon typerän tulinopeuden laskemiseksi käytännölliseen suuntaan.

Lue lisää

Mielestäni nyt pyöristelet vähän nurkkia oman näkemyksesi mukaan?

"K98 oli aivan tavallinen pulttilukko, joita oli kaikilla. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Maailman parhaita JV-kivääreitä oli sen sijaan juurikin USA:n Garand, Brittien SMLE ja neukkujen Tokarevin itselataavat."

Eipäs sekoiteta puoliautomaattikiväärejä ja pulttilukkoisia toisiinsa. Täyskokoista patruunaa ampuvista puoliautomaateista on yleisesti ottaen luovuttu joka puolella.

Pulttilukkoisten sotilaskivääreiden sarjassa K98K on yksi parhaista koskaan valmistetuista ja sen Mauser-lukkoa on matkittu runsaasti.

"MP40, joka tunnettiin Schmeisserinä virheellisesti, kärsi juurikin siitä ongelmasta että lipasta käytettiin vastoin ohjeita tukikahvana. Oppikirjamaisesti rungon alta tuettuna ase kun oli hyvin epäergonominen ja kuuma ammuttava."

Enpä osaa tuohon sanoa, kun en ole ampunut. Joka tapauksessa se oli maailman ensimmäinen täysmetellinen kevyt kp eikä sitä kuulunut tukea lippaasta. Mielestäni sitä on väärin verrata raskaampiin konepistooleiohin kuten Suomi-kp tai PPsh. Peltiheikki tai GreaseGun eivät olleet yhtään sen parempia kuin MP40.

"Saksalaisella jv-ryhmällä ei ollut konekiväärin lisäksi käytännön tulivoima lähelläkään neukkujen ja liittoutuneiden jv-ryhmiä. Kaikki sen tuliteho perustui konekivääriin ja huonostihan siinä sitten kävikin, kun taisteltiin muualla kuin avoimessa maastossa."

Voi olla. Mutta kun niitä taisteluja käytiin paljon myös avoimessa maastossa. Eikä se jv-ryhmän muutkaan jäsenet olleet tyhjän pantteja.

Myös liittoutuneen jv-ryhmillä oli yleensä jokin kevyt kk tai pk tyyliin BAR, Bren tai Emma.

"Lähitaisteluissa itselataavin ja konepistoolein varustetut jenkit ja neukut röykyttivät sakuja moneen otteeseen ja tästä johtuikin se että rynnäkkökivääriä hamuttiin tasoittamaan tilejä. Konepistooleita kun ei jalkaväellä juuri ollut ja pelkillä konekivääreillä ei pärjätty."

Toki saksalaiset itsekin tajusivat, että pitäydyttiin (AH:n takia) liian pitkään pelkissä kivääreissä ja siksi kehittivät maailaan ensimmäisen rynnäkkökiväärin).

"Liian suuri tulinopeus olikin MG42:n suurin heikkous: patruunaa kului aivan liikaa jv-ryhmän kantokykyä ajatellen ja ase oli erittäin haastava ammuttava. Kallis hinta pelkän moraalin ampumisesta, kun se olisi hoitunut sopivalla 600-900 laukauksen minuuttivauhdillakin aivan mainiosti. Osa nykyisistä MG42-konversioista, joita moni armeija käyttää, onkin varustettu painavammalla lukolla tuon typerän tulinopeuden laskemiseksi käytännölliseen suuntaan."

Pitää osittain paikkansa. Suuri tulinopeus EI tarkoita sitä, että vyö on kertalaakista tyhjennettävä. Esim. jenkit ovat todenneet, että MHG-42:lla (jota he Spandauksi kutsuivat) oli varsin suuri demoralisoiva vaikutus, kun hyökkäyksessä pienikin liike aiheutti melkoisen luotikuuron.

ei ihan noinkaan kirjoitti:

Ei sakujen aseet juuri loistaneet konekivääreitä lukuunottamatta. Turha sitä on alkaa muuksi vänkäämään.

K98 oli aivan tavallinen pulttilukko, joita oli kaikilla. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Maailman parhaita JV-kivääreitä oli sen sijaan juurikin USA:n Garand, Brittien SMLE ja neukkujen Tokarevin itselataavat.

MP40, joka tunnettiin Schmeisserinä virheellisesti, kärsi juurikin siitä ongelmasta että lipasta käytettiin vastoin ohjeita tukikahvana. Oppikirjamaisesti rungon alta tuettuna ase kun oli hyvin epäergonominen ja kuuma ammuttava. Mitään ihmeellistä ei siinä aseessa vallankumouksellisen taittoperän lisäksi ollutkaan. Parempia konepistooleita oli maailma täynnä: Suomi-KP, PPsh41, Pelti-heikki, M3 Grease Gun jne.

"Saksalainen jv-ryhmä oli erittäin tulivoimainen yksikkö. "

Saksalaisella jv-ryhmällä ei ollut konekiväärin lisäksi käytännön tulivoima lähelläkään neukkujen ja liittoutuneiden jv-ryhmiä. Kaikki sen tuliteho perustui konekivääriin ja huonostihan siinä sitten kävikin, kun taisteltiin muualla kuin avoimessa maastossa. Lähitaisteluissa itselataavin ja konepistoolein varustetut jenkit ja neukut röykyttivät sakuja moneen otteeseen ja tästä johtuikin se että rynnäkkökivääriä hamuttiin tasoittamaan tilejä. Konepistooleita kun ei jalkaväellä juuri ollut ja pelkillä konekivääreillä ei pärjätty.

Sakujen jv-ryhmä oli käytännössä kk-ryhmä ja sen taktinen ulottuvuus samaa luokkaa: varsin kehno.

"olla oli m aailmankuulu tulibopeus."

Liian suuri tulinopeus olikin MG42:n suurin heikkous: patruunaa kului aivan liikaa jv-ryhmän kantokykyä ajatellen ja ase oli erittäin haastava ammuttava. Kallis hinta pelkän moraalin ampumisesta, kun se olisi hoitunut sopivalla 600-900 laukauksen minuuttivauhdillakin aivan mainiosti. Osa nykyisistä MG42-konversioista, joita moni armeija käyttää, onkin varustettu painavammalla lukolla tuon typerän tulinopeuden laskemiseksi käytännölliseen suuntaan.

Lue lisää

"Liian suuri tulinopeus olikin MG42:n suurin heikkous: patruunaa kului aivan liikaa jv-ryhmän kantokykyä ajatellen ja ase oli erittäin haastava ammuttava."

Tuo on juuri se virheellinen käsitys MG42:sta, joka muuten aiheutti ilmeisesti jonkin verran ongelmia MG34:n koulutetuilla miehillä. MG42:n suuren tulinopeuden ideana oli juuri ehtia saada aikaan mahdollisimman tuhoisa lyhyt purske ennen kuin vastustaja ehtisi maastoutua.

Faija soti Summassa ja välirauhan aikana pestautui SS joukkoihin. Suuri syy oli täydellinen turhautuminen armeijan kaikilla mittareilla surkeisiin varusteisiin ja aseisiin.kiitos maalaisliiton. Parrun pätkiä soviteltiin ryssän tankkien telojen väliin ja heiteltiin polttopulloja minne sattuu. Yleensä hankeen. Enolla oli kyseenalainen kunnia käyttää lahti - saloranta pikakivääriä jota ei lakannut haukkumasta kunnes kuoli 80 luvulla.
Ss kokemuksen perusteella sanoi isäni että jos Talvisodassa olisi ollut yksi mg 42 per joukkue niin rajan yli ei olisi tullut yhtään piippalakkia.piste.
Totta on että kuulaa kului mutta kyllä tuli jälkeäkin.itärintaman pelottavin homma oli viedä sivuvaunulla patruunoita konekivääreille.
Kun palasi Jr 8 niin kirosi taas kun perus kk oli Maxim.
Spandau ei ole sama kivääri kuin mg 42 vaan sen halvempi malli.
Vietnamissa olleet jenkki tutut kertoo että he raahasivat m 60 kivääriä pusikossa. Sehän painaa helvetisti ja on vyösyöttöinen. Vietkongilla oli kommunistien pikakiväärejä jokka oli puolet kevyempiä.
Lapin sodasta ukko sanoi että veemäidyyden lisäksi Saksalaisilla oli ksrsean hyvä osumatarkkuus ryssiin nähden.

krhmies76 kirjoitti:

Faija soti Summassa ja välirauhan aikana pestautui SS joukkoihin. Suuri syy oli täydellinen turhautuminen armeijan kaikilla mittareilla surkeisiin varusteisiin ja aseisiin.kiitos maalaisliiton. Parrun pätkiä soviteltiin ryssän tankkien telojen väliin ja heiteltiin polttopulloja minne sattuu. Yleensä hankeen. Enolla oli kyseenalainen kunnia käyttää lahti - saloranta pikakivääriä jota ei lakannut haukkumasta kunnes kuoli 80 luvulla.
Ss kokemuksen perusteella sanoi isäni että jos Talvisodassa olisi ollut yksi mg 42 per joukkue niin rajan yli ei olisi tullut yhtään piippalakkia.piste.
Totta on että kuulaa kului mutta kyllä tuli jälkeäkin.itärintaman pelottavin homma oli viedä sivuvaunulla patruunoita konekivääreille.
Kun palasi Jr 8 niin kirosi taas kun perus kk oli Maxim.
Spandau ei ole sama kivääri kuin mg 42 vaan sen halvempi malli.
Vietnamissa olleet jenkki tutut kertoo että he raahasivat m 60 kivääriä pusikossa. Sehän painaa helvetisti ja on vyösyöttöinen. Vietkongilla oli kommunistien pikakiväärejä jokka oli puolet kevyempiä.
Lapin sodasta ukko sanoi että veemäidyyden lisäksi Saksalaisilla oli ksrsean hyvä osumatarkkuus ryssiin nähden.

Lue lisää

pääsi Berliiniin?

"Ss kokemuksen perusteella sanoi isäni että jos Talvisodassa olisi ollut yksi mg 42 per joukkue niin rajan yli ei olisi tullut yhtään piippalakkia.piste."

Armeijan taisteluteho ei ole yhden hyvänkään asetyypin varassa. Ei asia niin yksinkertainen ole.
Puna-armeija käytti Maxim-sovellutustaan sodan loppuun asti.

krhmies76 kirjoitti:

Faija soti Summassa ja välirauhan aikana pestautui SS joukkoihin. Suuri syy oli täydellinen turhautuminen armeijan kaikilla mittareilla surkeisiin varusteisiin ja aseisiin.kiitos maalaisliiton. Parrun pätkiä soviteltiin ryssän tankkien telojen väliin ja heiteltiin polttopulloja minne sattuu. Yleensä hankeen. Enolla oli kyseenalainen kunnia käyttää lahti - saloranta pikakivääriä jota ei lakannut haukkumasta kunnes kuoli 80 luvulla.
Ss kokemuksen perusteella sanoi isäni että jos Talvisodassa olisi ollut yksi mg 42 per joukkue niin rajan yli ei olisi tullut yhtään piippalakkia.piste.
Totta on että kuulaa kului mutta kyllä tuli jälkeäkin.itärintaman pelottavin homma oli viedä sivuvaunulla patruunoita konekivääreille.
Kun palasi Jr 8 niin kirosi taas kun perus kk oli Maxim.
Spandau ei ole sama kivääri kuin mg 42 vaan sen halvempi malli.
Vietnamissa olleet jenkki tutut kertoo että he raahasivat m 60 kivääriä pusikossa. Sehän painaa helvetisti ja on vyösyöttöinen. Vietkongilla oli kommunistien pikakiväärejä jokka oli puolet kevyempiä.
Lapin sodasta ukko sanoi että veemäidyyden lisäksi Saksalaisilla oli ksrsean hyvä osumatarkkuus ryssiin nähden.

Lue lisää

Sun faija ei ole sotaa nähnytkään oli piilossa sillon.

Eikä MG34 todellakaan ollut halvempi kuin MG42, vaan päinvastoin! Koneistamalla & siten hitaammin valmistettu MG34 maksoi reippaasti enemmän, kuin simppelimpi pellistä prässätty MG42.

Spandau-konekivääri on kylläkin MG08, joka on Maximin kopio. Käytössä jo WW1:ssä.

Opetelkaa jotain kirjoitti:

Spandau-konekivääri on kylläkin MG08, joka on Maximin kopio. Käytössä jo WW1:ssä.

Ja höpö höpö! Jenkit ja englantilaiset käyttivät saksalaisten vakiokonekivääreistä (MG-34 ja MG-42) slanginimeä Spandau.

Saksalaiset eivät toisessa maailmansodassa juurikaan käyttäneet enää vanhaa Maxim-perustaista 1. MS:n kk:ta, joka painoi kymmeniä kiloja!

Saksalaisilla jokaisessa jalkaväkiryhmässä oli kk, jota voitiin painon puolesta kantaa ryhmän mukana. Siihen kelpasi ainoastaan (MG-34 tai MG-42) . Koko muu ryhmä tuki tätä asetta!

Opi ite! kirjoitti:

Ja höpö höpö! Jenkit ja englantilaiset käyttivät saksalaisten vakiokonekivääreistä (MG-34 ja MG-42) slanginimeä Spandau.

Saksalaiset eivät toisessa maailmansodassa juurikaan käyttäneet enää vanhaa Maxim-perustaista 1. MS:n kk:ta, joka painoi kymmeniä kiloja!

Saksalaisilla jokaisessa jalkaväkiryhmässä oli kk, jota voitiin painon puolesta kantaa ryhmän mukana. Siihen kelpasi ainoastaan (MG-34 tai MG-42) . Koko muu ryhmä tuki tätä asetta!

Lue lisää

"The gun was sometimes called "Spandau" by British troops, as was the MG 34, as a generic term for all German MG's from the manufacturer's plates noting the district of Berlin where some were produced"

mutta voittajat kunnioittivat saksalaisia konekiväärimiehiä siinä määrin, että vesijäähdytteinen konekivääri kiellettiin Reichsheeriltä.
Niinpä sitten Saksassa kehitettiin ilmajäähdytteinen MG 34, joka oli aikansa paras ase lajissaan.

ja minä.

Laskin että saksalaiset valmistivat 1934-1945 puoli tai automaattiaseita n. 3 miljoonaa kpl. Nämä aseet olivat mg-34,mg-42, stg-44,gw-43 ja mp-40. Kun saksan asevoimissa palveli hieman alle 13 miljoonaa sotilasta 1939-1945, oli automaattiase lähes joka neljännellä sotilaalla.