Tyttäreni on 12 vuotta ja n 150 pitkä painaa saman verran kuin minä eli 65 kg. meillä on kotona hyvin terveelliset ruuat. Aamulla aina puuro, normaalit ruuat. Ei miltei koskaan virvoitusjuomia tai mehuja. Ei karkkia yms. Tyttärellä kuitenkin on omaa rahaa, joka menee kaikki karkkiin. Sokeripalatkin häviävät kaapista. Ja juuri äsken tajusin, että hän on syönnyt peräti minun d vitamiinit kun ovat makeita. Eli kaikki mikä on vähäkin makeaa häviää.
Ollaan käyty ravintoterapeutillakin ja ruokapäivä kirja kertoi, että tytär saa liian vähän energiaa päivässä, eli ei rehellistä ylöskirjaamista. Kolestrooli oli yli viisi, joka ton ikäisellä on minusta kova (suvussa ei taipumusta) Oletteko kukaan kokeilleet mitään vitamiiniä ? Oliko se mangneesium? Mitä keinoja tollaselle tajuttomalle makean himolle on?
Makean sairas himo
17
1231
Vastaukset
- on tunne-elämän
ongelma. Tyttäresi on jotain paitsi, hän kompensoi puutteen ylettömällä makean syönnillä hakien siitä mielihyvää. Lohduttautuuko hän makealla vai mistä on kyse? Tasapainoinen nuori ei toimi noin.
Hakeudu perheneuvolan kautta terapiaan tyttösi kanssa. Hän on jo nyt huolestuttavan lihava ja tilanne tulee vain pahenemaan ajan myötä. Vertailun vuoksi samanpituinen tyttäreni painaa 35 kg. Hän on erittäin hoikka, mutta urheilullinen ja terveen näköinen.
D-vitamiinin yliannostus on muuten erittäin vaarallista, joten piilota vitamiinisi, jos noin on pelko käydä. Mistä tämä "oma raha" muuten on? Jos sinulta, niin laita rahahana kiinni. - henki vielä puihisee
rusinoita, hunajaa, purkkaa, kuivahedelmiä, suuhun karkin, kaljan tai tupakan sijasta, ihan päteviä kotikorvaushoitoa.
- tuttua on
Omasta kokemuksestani. Nyt olen 19-vuotias JA VAROITTAVANA ESIMERKKINÄ mittani 100/166!!!
Mulla alkoi ongelma joskus 10-vuotiaana, karkkia oli pakko saada, suklaata, hyvää hyvää hyvää. Olihan se hyvää. Kerran kävin kaupassa ja patjan alla seitsemän suklaalevyä (ja paljon muuta), meni parissa päivässä. Paino nousi huomaamatta, seiskaluokalla painoa 72 kg, ysin loputtua 90. Amis perään (ravintola-ala), ja nyt tuo sata meni rikki viime keväänä (108). Kahdeksan kiloa suunnilleen olen siis saanut jo alas. Mutta silloin nuorena tyttönä kyllä ne sokeripalat ja keksit sieltä kaapeista hävisi. Ja jos ei makeeta ollut, niin sitten jotain suolaista, mättöä mätön perään!
Edelleen kärsin siitä että makeaa tulee ostettua lähes joka päivä, mutta nyt jo enemmän kohtuuden rajoissa kuin aiemmin. (juuri kävin jääkaapilla, tartuin jo viinirypälerasiaan, kunnes muistin että pakkasessahan on jäätelöä) :P Ukko rakastaa kans makeaa, mutta sen raja menee siinä lusikallisessa hunajaa / palasessa baklavaa (joka on siis todella makea pieni mättö)
Itselläni paha olo purkaantui juuri makean syömisenä, en oikein osaa selittää mikä mun pahan olon aiheutti. Vanhempani olivat tottakai huolissaan ku äpärä vaa lihoo ja lihoo. Vanhemmat kuitenkin tappelivat aina ja jo pienestä asti joutunut peiton alla piilossa pelkäämään kumpi tappaa toisensa kännipäissään. Ei, en todellakaan lähde heitä syyttelemään! Mutta paha olo vain lisääntyi (ja makean syöminen sitä kautta) kun painostani huomautettiin ja sitä kytättiin mitä laitan suuhuni.
Toivon nyt vain että joku ois tosissaan ottanut (äiti kyllä yritti, Luoja miten hän yrittikin) mua niskasta kiinni, mutta olin niin itsepäinen.
Neuvoni siis: Rahat pois, jos esim. viikkorahasysteemi, rahat tilille, ei korttia tytölle. Jos tarvii ostaa jotakin, kauppaan mukaan. Hyvää kotiruokaa, terveellistä jolla maha täyttyy, niin ei edes kykene syömään kuin vähän makeeta. Hankalaa tuossa rahojen pois ottamisessa on se, että jos haluaa lähteä kavereitten kanssa leffaan/kahville...
Ei kaikkea makeaa kannata jättää pois, kevytkeksejä ja karkkeja silloin tällöin. Turha lähteä vielä tuossa vaiheessa varmaan laihduttelemaan, kunhan painon sais pysymään suunnilleen samoissa, niin pituuskasvu hoitaa loput.
Tsemppiä ja voimia, sitä tarvitsette jos tyttärenne yhtään samanlainen kuin minä!- kromia!!
jospa siitä ois jotain apua!
- Addiktio
Hänellä on jokin psyykkinen ongelma, johon hän syö. Karkkia. Jollei olisi karkkia, niin ahmisi jotain muuta.
Terapia ja rakkaus ovat ne keinot, jotka auttavat. Ne psyykkiset ongelmat täytyy korjata, muuten hän ei välttämättä parane koskaan.
Kaverini pojalla alkoi syömishäiriö, kun poika oli 7 vuotta ja se jatkuu edelleen (nyt 15v), koska sille EI ole tehty mitään. Heidän toinen poikansa (13v) käy terapiassa käyttäytymishäiriön takia (hyvä hänelle).- kokemusta omaava.
Miksi tässä maailmassa aina tuputetaan psyykkisiä ongelmia kaiken syyksi.
Voi makeisia ym.ta syödä koska ne maistuvat hyvältä ja mitä enmpi niitä syö sen paremmalle ne päivästä toiseen maistuvat. Toiset lihovat vaan toisia nopeammin...
Ei aina ole psyykkisiä ongelmia takana jos syö liikaa makeita tai muuta ruokaa.
Onnellinen, mutta lihava.
- makia maistuu
Niin kysyit sitä mikä auttaisi makean himoon. Itsellänikin se alkoi jo lapsena ja nyt aikuisena syön makeaa kaikissa muodoissa päivittäin. Olen kokeillut kaiken mahdollisen, mutta tulos on ollut hyvinkin laiha.
Makea kun maistuu niiiin hyvälle.
Yritä nyt kuitenkin vaikka tarjota makeita hedelmiä kuten banaaneja ja päärynöitä.
jospa tyttäresi pystyisi olemaan ilman karkkeja jne viikon voisi se helpottaa hieman, se jokapäiväinen kaipuu niihin.
p.s Kromi ei todellakaan auta, mutta hyvä itsekuri ja luonteenlujuus kylläkin....- Siiri69
huomioidaan. Kiitos vaan vinkeistä. Olen miettinyt tota henkistä puoltakin tosi paljon. En vaan ymmärrä mistä se johtuu, kun meillä tai luulen niin on aika avoimet välit. Tottakai rangaistaan kun siihen aihetta (esim parhaillaan nettikielto rahan varastamisen vuoksi) Halaillaan ja pussaillaan. Yritän aina varata aikaa kun huomaan esim jonkun kouluasian painavan. Keskustellaan.... Mutta enhän minä se terapeutti ole. Mutta tuli taas yksikin ihan esimerkki kesältä mieleen. Oltiin matkailuautolla liikkeellä. Käytiin syömässä ABC asemalla jossa lapset saivat jäätelön jälkiruuaksi. Sisar ei jaksanut omaansa, joten hän söi kaksi ja jo kohta leirintäalueella tavoitin hänet kolmas jäätelö kädessä kioskilta.
Mielessä myllertää kokoajan, että on joku addiktio joka pahimmissa tapauksissa kääntyy vielä viinaan yms.aikuisiässä. Olen valmis tekemään mitä vain, mutta en haluaisi hosua kaikkia vaihtoehtoja, sillä niitä vaahtoamalla hänelle saan ainakin jonkun syömähäiriön aikaiseksi. Olen nätisti jutellut kyllä asiasta ja hän on itkenyt, että tekee niin mieli karkkia yms. Olen enemminkin painottanut terveysasioilla, mutta kyllähän ton ikäinen jo hiffaa, ettei saa mitään kivaa esim vaatekaupasta.
Hänellä on kuukaúsirahaa 20 euroa, koska tekee kotihommia. Otin jopa Visa Elöektronin, että näen mistä on ostettu. Meni jonkin aikaa kun tajusin, että aesim Ikea myy kolme suklaalevyä 1,50 hintaan yms. Täytyy nyt miettiä näitä vaihtoehtoja - kokemusta on
Siiri69 kirjoitti:
huomioidaan. Kiitos vaan vinkeistä. Olen miettinyt tota henkistä puoltakin tosi paljon. En vaan ymmärrä mistä se johtuu, kun meillä tai luulen niin on aika avoimet välit. Tottakai rangaistaan kun siihen aihetta (esim parhaillaan nettikielto rahan varastamisen vuoksi) Halaillaan ja pussaillaan. Yritän aina varata aikaa kun huomaan esim jonkun kouluasian painavan. Keskustellaan.... Mutta enhän minä se terapeutti ole. Mutta tuli taas yksikin ihan esimerkki kesältä mieleen. Oltiin matkailuautolla liikkeellä. Käytiin syömässä ABC asemalla jossa lapset saivat jäätelön jälkiruuaksi. Sisar ei jaksanut omaansa, joten hän söi kaksi ja jo kohta leirintäalueella tavoitin hänet kolmas jäätelö kädessä kioskilta.
Mielessä myllertää kokoajan, että on joku addiktio joka pahimmissa tapauksissa kääntyy vielä viinaan yms.aikuisiässä. Olen valmis tekemään mitä vain, mutta en haluaisi hosua kaikkia vaihtoehtoja, sillä niitä vaahtoamalla hänelle saan ainakin jonkun syömähäiriön aikaiseksi. Olen nätisti jutellut kyllä asiasta ja hän on itkenyt, että tekee niin mieli karkkia yms. Olen enemminkin painottanut terveysasioilla, mutta kyllähän ton ikäinen jo hiffaa, ettei saa mitään kivaa esim vaatekaupasta.
Hänellä on kuukaúsirahaa 20 euroa, koska tekee kotihommia. Otin jopa Visa Elöektronin, että näen mistä on ostettu. Meni jonkin aikaa kun tajusin, että aesim Ikea myy kolme suklaalevyä 1,50 hintaan yms. Täytyy nyt miettiä näitä vaihtoehtojaPeruskoulun aikoina oli monesti nälkä kun tulin koulusta, mutten tehnyt itselleni monestikaan tarpeeksi hyvää välipalaa, jolloin teki kaikkea makeaa mieli niin kauan kunnes söin jotain mikä vei nälän.
Niinä päivinä joina söin ruoan koulusta tullessa (16 aikoihin) niin ei tehnyt makeata mieli.
Silleenhän sitä helposti lihoo kun syö liian vähän ja yrittää kompensoida sitä sitten makealla.
- Mollariini
Olet nyt ottanut kyttääjän roolin,eli tarkkailet ja kyttäät syökö tyttäresi kuinka paljon makeaa milloinkin.
Tyttösi ahdistuu tästä tietysti ja seurauksena on salasyöminen,koska salassa pitää syödä niin tulee helposti kolmas ilmiö,eli ahmiminen,ylensyönti.
Kyttäämällä ja huomauttamalla aiheutat noidankehän jossa tyttö tuntee syömisestään häpeää,huonommuutta ja hoitaa sitä pahaa oloa syömällä lisää makeaa.
Salasyöntiin jos on jo menty on tosiaankin vaarana että kaikki salaa ostetut herkut pitää syödä pois,eli vaikkei enää kolmatta ostettua karkkipussia jaksaiskaan on se syötävä pois ettei jää kiinni.
Seuraavaksi tyttösi hoksaa oksentamisen,jollainhan se morkkis pitää hoitaa..
Olen tuon kaiken kokenut ja toivon ettei teillä käy näin.
Neuvon sinua tekemään makean syömisen hyväksytyksi ja sallituksi,sano että anteeksi kun olen kytännyt syömisiäsi,se on varmasti tuntunut pahalta.
Sano että hän päättää tästedes ihan itse mitä syö,jokaisen oma asia.
Näin tuo kierre katkaistaan.
Tuolla nykyisellä konstilla mennään metsään.- Miss x
Totta, kyttääminen voi pahentaa asiaa... tyttö saattaa syödä uhmatakseen.
Itse olen hoikka, mutta hampaat alkoi kärsiä sokerin mässäyksestä. Kuulin ystävältäni ns. intiaanisokerista, joka on täysruokosokeria. Jätin kaiken valkoisen sokerin pois ja käytän ainoastaan tuota ruskeaa sokeria, siinä on paljon erilaisia ravinteita.
Luulenkin että makeanhimo johtuu siitä, että elimistöstä puuttuu jotain aineita. Ehkä keho kaipaisi vaikkapa makeita hedelmiä, mutta mieliteko kohdistuukin karkkeihin. Makeaan tulee myös henkinen riippuvuus.
Ota kaikki valkoinen sokeri pois käytöstä ja korvaa se tuolla terveysvaikutteisella täysruokosokerilla. Voit vaikka leipoa leivonnaisia ja keksejä (käytä vaikka spelttijauhoa tai jotain muuta kuin pelkkää vehnäjauhoa) ja anna tyttäresi syödä luvan kanssa makeaa.
Itselleni kävi niin että valkoinen sokeri alkoi maistua ällöttävän makealle täysruokosokerin jälkeen. Enää sokerinhimoa ei ole ja voin ihan hyvällä omalla tunnolla silloin tällöin syödä makeaa, jossa on käytetty tuota täysruokosokeria. (Huom! Pelkkä ruokosokeri tai raakaruokosokeri ei ole sama asia, niistä on poistettu ravinteita valmistusprosessin aikana.)
Kannattaa kokeilla!!! - Mollariini
Haluan lisätä kirjoitukseeni vielä:
Ymmärrän että olet tarkoittanut vain hyvää tarkkailemalla tyttäresi makeansyömistä ja tehnyt parhaasi,etkä ilkeyttäsi "kytännyt" syömisiä.
Uskaltaisitko tehdä näin radikaalin ratkaisun ja kääntää kelkkasi toisin päin?
Toivon näin todellakin,jos tuossa iässä tyttäresi oppii ettei syömiseen tarvitse liittyä suuria tunteita,häpeää ym.niin hän oppiikin hallitsemaan syömistään järkiperäisesti,jos taas pahan olon kehää jatketaan pelkään lihavuuden ja syömisen vain pahentuvan aikuistuessa.
Minusta olisi tärkeää että myös puhdistaisit ilman makea-asian ympäriltä pyytämällä anteeksi tarkkailuasi(vaikkakin olet tarkoittanut vain hyvää!)
Eräänkin ylipainoisen aikuisen sanoin"Ellei kaikki olisi aina kytännyt mun painoani en olisi näin lihava kuin nyt olen"
Kolesterolista voitte tietysti ottaa koko perheen projektin ihan painosta erillisenä asiana,hyvässä hengessä.
Toivon että elämä helpottuu! - siiri69
Mollariini kirjoitti:
Haluan lisätä kirjoitukseeni vielä:
Ymmärrän että olet tarkoittanut vain hyvää tarkkailemalla tyttäresi makeansyömistä ja tehnyt parhaasi,etkä ilkeyttäsi "kytännyt" syömisiä.
Uskaltaisitko tehdä näin radikaalin ratkaisun ja kääntää kelkkasi toisin päin?
Toivon näin todellakin,jos tuossa iässä tyttäresi oppii ettei syömiseen tarvitse liittyä suuria tunteita,häpeää ym.niin hän oppiikin hallitsemaan syömistään järkiperäisesti,jos taas pahan olon kehää jatketaan pelkään lihavuuden ja syömisen vain pahentuvan aikuistuessa.
Minusta olisi tärkeää että myös puhdistaisit ilman makea-asian ympäriltä pyytämällä anteeksi tarkkailuasi(vaikkakin olet tarkoittanut vain hyvää!)
Eräänkin ylipainoisen aikuisen sanoin"Ellei kaikki olisi aina kytännyt mun painoani en olisi näin lihava kuin nyt olen"
Kolesterolista voitte tietysti ottaa koko perheen projektin ihan painosta erillisenä asiana,hyvässä hengessä.
Toivon että elämä helpottuu!Totta, salasyömistä on ollut jo pitkään. Kyllähän se niin on, että jos mullekin sanottais, että et saa vaikka juoda saunakaljaa, mun kävis tekee sitä mieli, vaikka en sitä muuten kaipaiskaan. No kai sitten sen pitää tajuta ite, ettei sitä makeeta söis niin jumalattomasti. Mä ajattelin et lauantaina sais ihan karkkia, eihän kuitenkaan jokapäivä siihen pitäis olla tarvetta. Katsellaan kuis mun käy. En kuitenkaan ääneen näitä ajatuksia hänen lihavuudestaan kotona huutele. Mutta varmasti näkee mun ilmeestä kun tulee joku vaikka ihana suklaa tai karkkimainos ja alkaa lipomaan kieltä, mitä miltä olen.
- Mollariini
siiri69 kirjoitti:
Totta, salasyömistä on ollut jo pitkään. Kyllähän se niin on, että jos mullekin sanottais, että et saa vaikka juoda saunakaljaa, mun kävis tekee sitä mieli, vaikka en sitä muuten kaipaiskaan. No kai sitten sen pitää tajuta ite, ettei sitä makeeta söis niin jumalattomasti. Mä ajattelin et lauantaina sais ihan karkkia, eihän kuitenkaan jokapäivä siihen pitäis olla tarvetta. Katsellaan kuis mun käy. En kuitenkaan ääneen näitä ajatuksia hänen lihavuudestaan kotona huutele. Mutta varmasti näkee mun ilmeestä kun tulee joku vaikka ihana suklaa tai karkkimainos ja alkaa lipomaan kieltä, mitä miltä olen.
Kiva että hoksasit mitä tarkoitin,ethän suutu jos löytyykin viis suklaalevyä patjan alta?Toivottavasti et :)Häpeä olisi silloin nimittäin kiinnijääjällä ihan hirveä.
Mulla itselläni isä harrasti syömisieni vahtimista,piirteli painokäyriä,halasi jos olin laihtunut,halveksi jos en ollut.
Nolasi minua minkä kerkesi ja haukkui läskipalloksi.
Koko lapsuuteni luulin olevani todella lihava,mutta jälkeenpäin luokkakuvista olen todennut että en koskaan ollutkaan lihava,vain hiukan pyöreä välillä.
Tyttösesi on vielä niin nuori että aika ja elämä voi korjata koko ongelman...
Onko hän muuten mielestäsi onnellinen tyllerö?
Onko intohimoa johonkin muuhunkin asiaan kuin makeaan?
Tyttösi on varmaan suloinen lapsi ja toivotan hyvää alkutalvea teille. - Miss x
siiri69 kirjoitti:
Totta, salasyömistä on ollut jo pitkään. Kyllähän se niin on, että jos mullekin sanottais, että et saa vaikka juoda saunakaljaa, mun kävis tekee sitä mieli, vaikka en sitä muuten kaipaiskaan. No kai sitten sen pitää tajuta ite, ettei sitä makeeta söis niin jumalattomasti. Mä ajattelin et lauantaina sais ihan karkkia, eihän kuitenkaan jokapäivä siihen pitäis olla tarvetta. Katsellaan kuis mun käy. En kuitenkaan ääneen näitä ajatuksia hänen lihavuudestaan kotona huutele. Mutta varmasti näkee mun ilmeestä kun tulee joku vaikka ihana suklaa tai karkkimainos ja alkaa lipomaan kieltä, mitä miltä olen.
usko että makeanhimon saat pois syöttämällä karkkia kerran viikossa. Ihan sama kuin sanoisi alkoholistille että yhtenä päivänä viikossa voi ottaa. Mieli tekee jatkuvasti ja riippuvuus pysyy.
Se sokeri täytyisi vain korvata henkisesti ja fyysisesti jollakin terveemmällä.
- Lääketieteellinen syy!
Hei! Unohda nuo edelliset! Todellinen syy on heikosti toimiva sokeriaineenvaihdunta. Kärsin itse lapsena samasta ongelmasta, eikä ollut mitenkään poikkeavaa, että lääkitsin itseäni sokeripaloilla.
Lapsellasi on heikentynyt kyky ylläpitää verensokeria. Kärsin itse samasta vaivasta.
Lapsesi syö hiilihydraattia (peruna, leipä, mehu, murot, pasta jne.) nousee verensokeri nopeasti korkeaksi ja lapsellasi on hyvä olo. Lapsen kroppa alkaa erittää insuliinia jonka avulla sokeri siirretään kropasta rasvaksi nahan alle. Insuliinia tulee kuitenkin liikaa ja lapsen verensokeri laskee alas. Tulee heikko ja nälkäinen olo vaikka juuri olisi syönyt. Tyypillisesti noin 35 min ruokailun jälkeen. Jotta olo kohenisi on syötävä jotain verensokeria nostavaa ja kierre alkaa uudelleen. Seurauksena on väistämättä lihominen jossain vaiheessa, kun kaloreita tulee päivän mittaan ihan liikaa.
Lapsella, kuten minullakin on varsin suuri riski sairastua II-tyypin diabetekseen.
Itse sain verensokerin heittelyn kuriin jättämällä nuo sokeria nostavat tyhjää energiaa sisältävät hiilihydraatit pois ja korvaamalla ne vihanneksilla ja hyvillä rasvoilla. Nyt saan kuitua, vitamiineja ja hivenaineita paljon enemmän kuin ennen! Eli parantuakseen ongelmasta lapsesi on alettava rajoittaa nopeiden hiilihydraattien saantia.
Reseptejä ja ohjeita www.karppaus.info - sokerihiirinen
Itse syön makeisia lähes joka päivä pituutta mulla on 160cm painoa 47kg. Yksi hyvä keino hallita painoa on vähentää joko suolan ,sokerin tai rasvan määrää ruokavaliossa kun nimenomaan rasvan ja suolan tai rasvan ja sokerin seokset lihottaan erillään ei niin pahasti.
Vegetaristiksi kääntyessäni sain pudotettua rasvan määrää ja mausteinen ruoka mahdollistaa vähäisen suolan käytön.
Karkit voi välillä yriyttää korvata muilla makeilla asioilla; esm viinirypäleet on yllättävän makeita ja kuvatut hedelmät myös, kannattaa kokeilla aluksi vaikka suklaakuorrutteella=P
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 911355
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511086En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse76888Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll15817- 65737
Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli290716Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107708Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?39701- 60688
En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt43665