Oikea Rokka olikin etsitäkuulutettu Inkeriläinen

Neuvostoliittoon. Linna joutui tekemään petepolun 50 luvun poliittisten paineiden alla olihan kyseessä heimopataljoonan vangista, joka päästettiin karkuun ja joka nostettiin nimeltä mainiten kansakunnan kaapin päälle yhtenä kaikkienaikojen sotasankarina.
Linnalta ei konstit loppuneet, kirje Pylkäkselle ja asiat olivat sovitut.

teloitettavaksi kirjoitti:

Neuvostoliittoon. Linna joutui tekemään petepolun 50 luvun poliittisten paineiden alla olihan kyseessä heimopataljoonan vangista, joka päästettiin karkuun ja joka nostettiin nimeltä mainiten kansakunnan kaapin päälle yhtenä kaikkienaikojen sotasankarina.
Linnalta ei konstit loppuneet, kirje Pylkäkselle ja asiat olivat sovitut.

Lue lisää

Niin kuin hyvin tiedetään, Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanin alikersantissa Antti Rokassa on piirteitä Linnan konekiväärikomppaniassa taistelleesta Viljam Pylkäksestä.

Puoli vuosisataa Tuntemattoman sotilaan ilmestymisen jälkeen esiin marssii Rokan täyskaima, Inkerissä 1910 syntynyt ja Ruotsissa 1989 kuollut alikersantti Antti Rokka, jonka henkilökuvan nokialainen kunnallisneuvos Risto Husa kirjoitti neljä vuotta sitten ilmestyneeseen kirjaansa.

Talvisodan alkaessa opettajaksi valmistunut Antti Rokka kutsuttiin Otto Wille Kuusisen kansanarmeijan valistusjoukkoihin. Kun Neuvostoliitto kesäkuun 15. päivänä 1940 aloitti Viron miehityksen, Rokka marssi etujoukoissa rajan yli.

Jatkosodassa 29. elokuuta 1941 Rokka jäi – tai ennalta tehdyn suunnitelman mukaan jättäytyi – etulinjan taisteluhaudoissa inkeriläisjoukkueen kanssa suomalaisten sotavangiksi Summassa. Hän toimi runsaan vuoden vankileirien tulkkina, kunnes hakeutui ja pääsi Suomen puolella taistelevaan heimopataljoonaan.

Palvelussitoumuksessa, joka on allekirjoitettu 8.12.1942, Rokka lupaa uskollisesti täyttää kaikki palvelustehtävät tietoisena siitä, että lupauksen rikkomisesta hänet voidaan asettaa Suomen sotalakien säätämään rangaistukseen.

Everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin johtamassa Tyrjän rykmentissä Rokka johti kesällä 1944 heimosoturiryhmäänsä Siiranmäen, Punnusjärven ja Äyräpään ankarissa torjuntataisteluissa.

Sotilaallisista ansioistaan hän sai 4. heinäkuuta 1944 Mannerheimin myöntämän 2. luokan vapaudenristimitalin. Pian palkitsemisen jälkeen hän haavoittui, mutta ehti vielä Vuosalmen taisteluihin. Kun jatkosota oli päättynyt, hänet määrättiin heimopataljoonalaisten kanssa Lapin sotaan.

Näin lyhyesti olisi tullut kuvatuksi Antti Rokan sota, ellei Suomeen olisi rauhanteon jälkeen marssinut uusia, tukevia käskijöitä valvontakomission raskaissa mantteleissa.

Pako vankijunasta
Matka kohti Lappia ja saksalaisten karkotusta alkoi lokakuussa 1944.

Heimopataljoona kuljetettiin Riihimäen kautta Kempeleelle, ja 15. divisioonan komentajan, kenraalimajuri Niilo Hersalon, alaisuudessa miehet marssivat Oulunsaloon. Suunta näytti olevan Lappi, mutta 20. lokakuuta miehet siirrettiin laivaan, joka vei heidät Tornion Röytän satamaan.

Päiväkausia miehiä marssitettiin lähiseuduilla, kunnes heidät käskettiin Röytän satamassa laivaan, jonka suuntana oli Raahe. Lokakuun lopussa miehet tekivät Raahen satamassa purkaus- ja lastaustöitä, ase- ja varushuoltoa, ja yllättäen heidät marraskuun 3. päivänä julistettiin Neuvostoliiton sotavangeiksi ja määrättiin kuljetettaviksi Naarajärvelle sotavankileiriin.

Suomalaissotilaat kokivat valvontakomission määräyksen vastenmieliseksi, mutta sitä heidän oli toteltava. Tunnelma kiristyi. Kireinä olivat vangit, ja kireinä olivat heidän saattajikseen määrätyt.

– Miksi ette ammu meitä jo täällä? Näinkö Suomi palkitsee auttajansa? heimopataljoonan miehet huusivat tuntien tulleensa petetyiksi.

Vankeja oli yli 600, junassa vaunua kohti kolme aseistettua vartijaa. Tai niin piti olla. Ensimmäisessä ylämäessä juna liikkui hitaasti. Vartijoiden nostamatta asetta heimosotureita hyppäsi junasta ratapenkereelle ja katosi.

Vankikuljetusoperaatiota johtaneen everstiluutnantin määräys oli jättää junanvaunujen ovet auki, jotta miehet saisivat riittävästi happea. Vangit istuivat oviaukoissa jalkoja junan ulkopuolella roikottaen. Matkan edistyessä väki väheni kaiken aikaa. Ainuttakaan laukausta ei ammuttu.

– Heimopataljoonan sotavangeiksi julistetut miehet tuli luovuttaa Neuvostoliitolle 10. marraskuuta mennessä. Heillä oli käsitys, että he pääsisivät pian siviiliin. Kun heidät marssitettiin Raahen asemalla sivuraiteella odottavaan siviilijunaan, he näkivätkin konepistoolimiehet, filosofian maisteri Risto Husa kertoo kotonaan Nokialla.

– Junamatkan määränpää kävi selväksi. Vaunun kylkeen oli liidulla piirretty teksti SV Naarajärvi, joka merkitsi sotavankilaa Naarajärvellä.

Kun juna pysähtyi Ylivieskassa, Rokka astui radan varteen tupakalle. Aseistettu vartiomies seisoi vieressä. Junan lähtiessä Rokka ei tehnyt elettäkään noustakseen siihen, vaan jäi asemalle ja vaihtoi pian Iisalmeen vievään junaan, jossa löysi ensimmäisen auttajansa.

Pari viikkoa Rokka piilotteli Pyhäsalmella jatkaen sitten Toijalaan ja Valkeakoskelle, missä tapasi Säterin tehtailla työskennelleen vaimonsa Idan, poikansa Kullervon sekä vaimonsa veljet.

Aseet eivät nousseet
Raahen asemalta lähteneessä junassa oli valvontakomission rikollisiksi määrittämiä heimosotilaita 630. Naarajärvelle saavuttaessa heitä oli alle kaksisataa. Heidän kohtalonsa Neuvostoliiton puolella oli sinetöity.

Rakennusliikkeen johtaja, rakennusmestari Kauko Ilonen oli 19-vuotias saadessaan epämieluisan tehtävän toimia junamatkalla vartijana. Kivennavan nuorukainen oli liittynyt 1943 vapaaehtoisena Kannaksen taistelujoukkoihin. Kesäkuisen Kannaksen tulihelvetin jälkeen hän oli kokenut aselevon jälkeisen hiljaisuuden.

– Meidät oli määrätty pohjoiseen saksalaisia hätyyttämään. Oltiin Oulun kasarmilla, kun tuli komennus Raaheen. Tehtävää ei tarkkaan selvitetty, ja aluksi meidän piti pysytellä piilossa. Siellä sitten paljastui tämä outo tehtävä, Ilonen kertoo kotonaan Kangasalla.

– Kaikki me saattajiksi määrätyt olimme nuoria, joten ristiriitaiset tunnelmat jäivät vaikuttavina mieleen. Mitä mahtoivat ajatella miehet, jotka äsken olivat reippaasti laulaen, ehkä vähän pulloista maistaneina, marssineet rautatieasemalle luullen pääsevänsä siviiliin ja jotka nyt olivat vankeja? Kyllä siitä jupinaa ja rähinää seurasi.

– Juna kulki hitaasti, ja jotenkin höyryveturissa oli olevinaan puutetta polttopuista. Kohta alkoi miehiä loikkia junasta, ja meille, joiden piti heitä vartioida, ilmaantui häiriöitä aseisiin. Kertaakaan ei aseita edes nostettu. Se sopimus oli sanaton.

– Siinä tilanteessa toivottomuus valtasi meidät ja kuljetettavamme. Emme ryhtyneet tuomareiksi. Junan ehdittyä Jyväskylään miesvaje oli jo melkoinen, kertoo Kauko Ilonen, joka on Kangasalan Karjalaisen Kulttuurikeskus Äijälän perustajia ja joka keväällä valittiin vuoden kangasalalaiseksi.

Antti Rokan nimi tuli Kauko Iloselle tutuksi vasta Tuntematonta sotilasta lukiessa ja myöhemmin siinä yhteydessä, kun Risto Husa otti yhteyttä haastatellakseen häntä Rokka-kirjaan.

Kauko Ilonen kertoo, että vankien joukkopakoa koskeneet kuulustelut kohdistuivat vastuullisiin henkilöihin. Vaikka Helsingistä oli ensin tullut kovin kärkeviä puheluita, tutkinta oli ohi nopeasti, eikä ketään saattajista syytetty.

Pääteasema Ruotsi
Ylivieskan asemalla alikersantti Antti Rokasta oli tullut lainsuojaton. Sisäministeriö oli luvannut karkureitten pidättämiseen johtaneista ilmiannoista palkkion, joka vastasi suunnilleen 3 300:aa euroa.

Rauhansopimuksen mukaan myös inkerinsuomalaiset siviilit piti palauttaa Neuvostoliittoon. Valpon miehiä kulki työväentaloilla ja kyläjuhlilla. Koskaan ei voinut tietää, missä oli kiinniottaja. Antti Rokka perheineen vaihtoi paikkakuntaa ja työpaikkaa.

Väliaikainen pelastus tuli kirkolta. Valkjärven seurakunnan kirkonkirjat olivat tuhoutuneet, ja Mäntän kirkkoherranvirastossa Antti Rokalle kirjoitettiin uusi virkatodistus ja henkilöllisyys. Tästedes hän oli Antti Jalmari Rantavuori. Myöhemmin kenraalimajuri Aaro Pajari auttoi kunnioittamansa heimopataljoonan miestä. Antti sai virallisesti aseman Suomen armeijan reserviläisenä.

Rokka, nyt Rantavuori, pääsi muonamieheksi agronomi Arvo Penttilän Yli-Vattulan maatilalle Teiskon Paarlahden rannalle. Esikoispoika Kullervon lisäksi perheeseen oli syntynyt kolme lasta: Sirkka, Vilho ja Pentti. Siellä Rantavuoreksi muuttunut perhe asui vuosia.

Vuoden 1950 alkaessa he muuttivat paremman ansion perässä Suopellon tilalle Hyvinkäälle. Sinä keväänä lehdissä oli useita uutisia Suomessa tavoitetuista ja vangituista, henkilöllisyyttään vaihtaneista inkeriläisistä.

Kun heimosoturi tunsi silmukan kiristyvän, hän ystäviensä avustuksella pääsi 16. helmikuuta 1951 rajan yli länteen, Ruotsin Hedemoraan, missä hän sai töitä ison tehtaan valuputsarina.

Ruotsin kansalaisuuden saaneina Rantavuoret tekivät useita avustusmatkoja inkeriläiskyliin sukulaisten ja ystävien luo. Enää heidän ei tarvinnut pelätä. Kaikki heidän neljä lastaan perustivat perheen Ruotsissa ja asuvat siellä edelleen.

Linna ja Antti Rokka
Risto Husa oli Antti Rokan kanssa kirjeenvaihdossa vuodesta 1968. Ystävyys kesti Antin kuolemaan, joulukuuhun 1989 asti. Ida-vaimo kuoli 10 vuotta myöhemmin.

Kunnallisneuvos Risto Husa istui Antin ja Idan kotona Hedemorassa 7.11.1987 äänittäen tunteja kestäneen haastattelun, joka hänellä on hyvässä tallessa.

– Kun Tuntematon sotilas 1954 ilmestyi, Antti pelästyi, Risto Husa kertoo.

Kirjassa Alikersantti Antti Rokka (MC-Pilot Oy, Tampere 2000) hän kirjoittaa useiden todistajien kertomana Väinö Linnan ja Antti Rokan tapaamisesta Teiskon Yli-Vattulan rantasaunassa siinä vaiheessa, kun Linna kirjoitti Tuntematonta sotilasta.

Tapaamisen Husa uskoo vaikuttaneen Tuntemattomaan sotilaaseen kirjoitetun Rokan luonteen muotoutumiseen yhtä lailla kuin Viljam Pylkäksen hahmon, ellei enemmänkin. Tätä Husa vakuuttaa kirjassaan useassa kohtaa. Historian lehtorilta se on erikoinen painotus, onhan Rokan elämä muutenkin kirjan aiheeksi kantava, ei mikään tavallinen elämänkaari.

Väinö Linnasta juuri uuden kirjan kirjoittanut, Linnan lähimpiin kuulunut Jaakko Syrjä ei kuullut Linnan koskaan mainitsevan, että olisi tavannut ketään Antti Rokkaa.

– Ehkä hän ei sitä muistanut, olihan Rokka todennäköisesti silloin jo nimeltään Antti Rantavuori, sanoo puolestaan Husa.

– Olen todennut, että eri puolilta minulle tihkuu lisätodisteita Antin ja Väinö Linnan kontakteista. Antti ei näistä puhunut ja avautui myöhemmin vain harvoille, Husa sanoo kotonaan Nokialla käynnistäen nauhan, jolla Antti Rantavuori puhuu Hedemorassa 1987.

Antti Rokkana syntyneen, 79-vuotiaana kuolleen miehen ääni on selkeä, puhetyyli terävähkö ja nopea, mutta samalla lämmin, kertomistyyli määrätietoinen ja itsetuntoa uhkuva. Yli 30 Ruotsissa eletyn vuoden jälkeenkin puheessa on inkeriläiskarjalainen nuotti.

http://www.apu.fi/ihmiset/article116334-1.html

karkasi kirjoitti:

Niin kuin hyvin tiedetään, Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanin alikersantissa Antti Rokassa on piirteitä Linnan konekiväärikomppaniassa taistelleesta Viljam Pylkäksestä.

Puoli vuosisataa Tuntemattoman sotilaan ilmestymisen jälkeen esiin marssii Rokan täyskaima, Inkerissä 1910 syntynyt ja Ruotsissa 1989 kuollut alikersantti Antti Rokka, jonka henkilökuvan nokialainen kunnallisneuvos Risto Husa kirjoitti neljä vuotta sitten ilmestyneeseen kirjaansa.

Talvisodan alkaessa opettajaksi valmistunut Antti Rokka kutsuttiin Otto Wille Kuusisen kansanarmeijan valistusjoukkoihin. Kun Neuvostoliitto kesäkuun 15. päivänä 1940 aloitti Viron miehityksen, Rokka marssi etujoukoissa rajan yli.

Jatkosodassa 29. elokuuta 1941 Rokka jäi – tai ennalta tehdyn suunnitelman mukaan jättäytyi – etulinjan taisteluhaudoissa inkeriläisjoukkueen kanssa suomalaisten sotavangiksi Summassa. Hän toimi runsaan vuoden vankileirien tulkkina, kunnes hakeutui ja pääsi Suomen puolella taistelevaan heimopataljoonaan.

Palvelussitoumuksessa, joka on allekirjoitettu 8.12.1942, Rokka lupaa uskollisesti täyttää kaikki palvelustehtävät tietoisena siitä, että lupauksen rikkomisesta hänet voidaan asettaa Suomen sotalakien säätämään rangaistukseen.

Everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin johtamassa Tyrjän rykmentissä Rokka johti kesällä 1944 heimosoturiryhmäänsä Siiranmäen, Punnusjärven ja Äyräpään ankarissa torjuntataisteluissa.

Sotilaallisista ansioistaan hän sai 4. heinäkuuta 1944 Mannerheimin myöntämän 2. luokan vapaudenristimitalin. Pian palkitsemisen jälkeen hän haavoittui, mutta ehti vielä Vuosalmen taisteluihin. Kun jatkosota oli päättynyt, hänet määrättiin heimopataljoonalaisten kanssa Lapin sotaan.

Näin lyhyesti olisi tullut kuvatuksi Antti Rokan sota, ellei Suomeen olisi rauhanteon jälkeen marssinut uusia, tukevia käskijöitä valvontakomission raskaissa mantteleissa.

Pako vankijunasta
Matka kohti Lappia ja saksalaisten karkotusta alkoi lokakuussa 1944.

Heimopataljoona kuljetettiin Riihimäen kautta Kempeleelle, ja 15. divisioonan komentajan, kenraalimajuri Niilo Hersalon, alaisuudessa miehet marssivat Oulunsaloon. Suunta näytti olevan Lappi, mutta 20. lokakuuta miehet siirrettiin laivaan, joka vei heidät Tornion Röytän satamaan.

Päiväkausia miehiä marssitettiin lähiseuduilla, kunnes heidät käskettiin Röytän satamassa laivaan, jonka suuntana oli Raahe. Lokakuun lopussa miehet tekivät Raahen satamassa purkaus- ja lastaustöitä, ase- ja varushuoltoa, ja yllättäen heidät marraskuun 3. päivänä julistettiin Neuvostoliiton sotavangeiksi ja määrättiin kuljetettaviksi Naarajärvelle sotavankileiriin.

Suomalaissotilaat kokivat valvontakomission määräyksen vastenmieliseksi, mutta sitä heidän oli toteltava. Tunnelma kiristyi. Kireinä olivat vangit, ja kireinä olivat heidän saattajikseen määrätyt.

– Miksi ette ammu meitä jo täällä? Näinkö Suomi palkitsee auttajansa? heimopataljoonan miehet huusivat tuntien tulleensa petetyiksi.

Vankeja oli yli 600, junassa vaunua kohti kolme aseistettua vartijaa. Tai niin piti olla. Ensimmäisessä ylämäessä juna liikkui hitaasti. Vartijoiden nostamatta asetta heimosotureita hyppäsi junasta ratapenkereelle ja katosi.

Vankikuljetusoperaatiota johtaneen everstiluutnantin määräys oli jättää junanvaunujen ovet auki, jotta miehet saisivat riittävästi happea. Vangit istuivat oviaukoissa jalkoja junan ulkopuolella roikottaen. Matkan edistyessä väki väheni kaiken aikaa. Ainuttakaan laukausta ei ammuttu.

– Heimopataljoonan sotavangeiksi julistetut miehet tuli luovuttaa Neuvostoliitolle 10. marraskuuta mennessä. Heillä oli käsitys, että he pääsisivät pian siviiliin. Kun heidät marssitettiin Raahen asemalla sivuraiteella odottavaan siviilijunaan, he näkivätkin konepistoolimiehet, filosofian maisteri Risto Husa kertoo kotonaan Nokialla.

– Junamatkan määränpää kävi selväksi. Vaunun kylkeen oli liidulla piirretty teksti SV Naarajärvi, joka merkitsi sotavankilaa Naarajärvellä.

Kun juna pysähtyi Ylivieskassa, Rokka astui radan varteen tupakalle. Aseistettu vartiomies seisoi vieressä. Junan lähtiessä Rokka ei tehnyt elettäkään noustakseen siihen, vaan jäi asemalle ja vaihtoi pian Iisalmeen vievään junaan, jossa löysi ensimmäisen auttajansa.

Pari viikkoa Rokka piilotteli Pyhäsalmella jatkaen sitten Toijalaan ja Valkeakoskelle, missä tapasi Säterin tehtailla työskennelleen vaimonsa Idan, poikansa Kullervon sekä vaimonsa veljet.

Aseet eivät nousseet
Raahen asemalta lähteneessä junassa oli valvontakomission rikollisiksi määrittämiä heimosotilaita 630. Naarajärvelle saavuttaessa heitä oli alle kaksisataa. Heidän kohtalonsa Neuvostoliiton puolella oli sinetöity.

Rakennusliikkeen johtaja, rakennusmestari Kauko Ilonen oli 19-vuotias saadessaan epämieluisan tehtävän toimia junamatkalla vartijana. Kivennavan nuorukainen oli liittynyt 1943 vapaaehtoisena Kannaksen taistelujoukkoihin. Kesäkuisen Kannaksen tulihelvetin jälkeen hän oli kokenut aselevon jälkeisen hiljaisuuden.

– Meidät oli määrätty pohjoiseen saksalaisia hätyyttämään. Oltiin Oulun kasarmilla, kun tuli komennus Raaheen. Tehtävää ei tarkkaan selvitetty, ja aluksi meidän piti pysytellä piilossa. Siellä sitten paljastui tämä outo tehtävä, Ilonen kertoo kotonaan Kangasalla.

– Kaikki me saattajiksi määrätyt olimme nuoria, joten ristiriitaiset tunnelmat jäivät vaikuttavina mieleen. Mitä mahtoivat ajatella miehet, jotka äsken olivat reippaasti laulaen, ehkä vähän pulloista maistaneina, marssineet rautatieasemalle luullen pääsevänsä siviiliin ja jotka nyt olivat vankeja? Kyllä siitä jupinaa ja rähinää seurasi.

– Juna kulki hitaasti, ja jotenkin höyryveturissa oli olevinaan puutetta polttopuista. Kohta alkoi miehiä loikkia junasta, ja meille, joiden piti heitä vartioida, ilmaantui häiriöitä aseisiin. Kertaakaan ei aseita edes nostettu. Se sopimus oli sanaton.

– Siinä tilanteessa toivottomuus valtasi meidät ja kuljetettavamme. Emme ryhtyneet tuomareiksi. Junan ehdittyä Jyväskylään miesvaje oli jo melkoinen, kertoo Kauko Ilonen, joka on Kangasalan Karjalaisen Kulttuurikeskus Äijälän perustajia ja joka keväällä valittiin vuoden kangasalalaiseksi.

Antti Rokan nimi tuli Kauko Iloselle tutuksi vasta Tuntematonta sotilasta lukiessa ja myöhemmin siinä yhteydessä, kun Risto Husa otti yhteyttä haastatellakseen häntä Rokka-kirjaan.

Kauko Ilonen kertoo, että vankien joukkopakoa koskeneet kuulustelut kohdistuivat vastuullisiin henkilöihin. Vaikka Helsingistä oli ensin tullut kovin kärkeviä puheluita, tutkinta oli ohi nopeasti, eikä ketään saattajista syytetty.

Pääteasema Ruotsi
Ylivieskan asemalla alikersantti Antti Rokasta oli tullut lainsuojaton. Sisäministeriö oli luvannut karkureitten pidättämiseen johtaneista ilmiannoista palkkion, joka vastasi suunnilleen 3 300:aa euroa.

Rauhansopimuksen mukaan myös inkerinsuomalaiset siviilit piti palauttaa Neuvostoliittoon. Valpon miehiä kulki työväentaloilla ja kyläjuhlilla. Koskaan ei voinut tietää, missä oli kiinniottaja. Antti Rokka perheineen vaihtoi paikkakuntaa ja työpaikkaa.

Väliaikainen pelastus tuli kirkolta. Valkjärven seurakunnan kirkonkirjat olivat tuhoutuneet, ja Mäntän kirkkoherranvirastossa Antti Rokalle kirjoitettiin uusi virkatodistus ja henkilöllisyys. Tästedes hän oli Antti Jalmari Rantavuori. Myöhemmin kenraalimajuri Aaro Pajari auttoi kunnioittamansa heimopataljoonan miestä. Antti sai virallisesti aseman Suomen armeijan reserviläisenä.

Rokka, nyt Rantavuori, pääsi muonamieheksi agronomi Arvo Penttilän Yli-Vattulan maatilalle Teiskon Paarlahden rannalle. Esikoispoika Kullervon lisäksi perheeseen oli syntynyt kolme lasta: Sirkka, Vilho ja Pentti. Siellä Rantavuoreksi muuttunut perhe asui vuosia.

Vuoden 1950 alkaessa he muuttivat paremman ansion perässä Suopellon tilalle Hyvinkäälle. Sinä keväänä lehdissä oli useita uutisia Suomessa tavoitetuista ja vangituista, henkilöllisyyttään vaihtaneista inkeriläisistä.

Kun heimosoturi tunsi silmukan kiristyvän, hän ystäviensä avustuksella pääsi 16. helmikuuta 1951 rajan yli länteen, Ruotsin Hedemoraan, missä hän sai töitä ison tehtaan valuputsarina.

Ruotsin kansalaisuuden saaneina Rantavuoret tekivät useita avustusmatkoja inkeriläiskyliin sukulaisten ja ystävien luo. Enää heidän ei tarvinnut pelätä. Kaikki heidän neljä lastaan perustivat perheen Ruotsissa ja asuvat siellä edelleen.

Linna ja Antti Rokka
Risto Husa oli Antti Rokan kanssa kirjeenvaihdossa vuodesta 1968. Ystävyys kesti Antin kuolemaan, joulukuuhun 1989 asti. Ida-vaimo kuoli 10 vuotta myöhemmin.

Kunnallisneuvos Risto Husa istui Antin ja Idan kotona Hedemorassa 7.11.1987 äänittäen tunteja kestäneen haastattelun, joka hänellä on hyvässä tallessa.

– Kun Tuntematon sotilas 1954 ilmestyi, Antti pelästyi, Risto Husa kertoo.

Kirjassa Alikersantti Antti Rokka (MC-Pilot Oy, Tampere 2000) hän kirjoittaa useiden todistajien kertomana Väinö Linnan ja Antti Rokan tapaamisesta Teiskon Yli-Vattulan rantasaunassa siinä vaiheessa, kun Linna kirjoitti Tuntematonta sotilasta.

Tapaamisen Husa uskoo vaikuttaneen Tuntemattomaan sotilaaseen kirjoitetun Rokan luonteen muotoutumiseen yhtä lailla kuin Viljam Pylkäksen hahmon, ellei enemmänkin. Tätä Husa vakuuttaa kirjassaan useassa kohtaa. Historian lehtorilta se on erikoinen painotus, onhan Rokan elämä muutenkin kirjan aiheeksi kantava, ei mikään tavallinen elämänkaari.

Väinö Linnasta juuri uuden kirjan kirjoittanut, Linnan lähimpiin kuulunut Jaakko Syrjä ei kuullut Linnan koskaan mainitsevan, että olisi tavannut ketään Antti Rokkaa.

– Ehkä hän ei sitä muistanut, olihan Rokka todennäköisesti silloin jo nimeltään Antti Rantavuori, sanoo puolestaan Husa.

– Olen todennut, että eri puolilta minulle tihkuu lisätodisteita Antin ja Väinö Linnan kontakteista. Antti ei näistä puhunut ja avautui myöhemmin vain harvoille, Husa sanoo kotonaan Nokialla käynnistäen nauhan, jolla Antti Rantavuori puhuu Hedemorassa 1987.

Antti Rokkana syntyneen, 79-vuotiaana kuolleen miehen ääni on selkeä, puhetyyli terävähkö ja nopea, mutta samalla lämmin, kertomistyyli määrätietoinen ja itsetuntoa uhkuva. Yli 30 Ruotsissa eletyn vuoden jälkeenkin puheessa on inkeriläiskarjalainen nuotti.

http://www.apu.fi/ihmiset/article116334-1.html

Lue lisää

Antti Rokka alias Antti Rantavuori.

Melko tuore juttu Rokan mysteeristä Netti-Nykypäivän kertomana.


Eero Kivelä järjesti Antti Rokka -tapaamisen

Nokian yhteiskoulun terävän oppilaani Juha Pärssisen juttu Eero Kivelän ja Väinö Linnan suhteista aiheutti ajatuksissani mahtavan heureka-elämyksen. Jo kolmessa alikersantti Antti Rokkaa koskevassa elämäkertakirjassani olen etsinyt vastausta, millä tavoin järjestettiin sotavankikarkuri-statuksella olleen alikersantti Antti Rokan ja aloittelevan kirjailijan Väinö Linnan ensimmäinen äärimmäisen salainen tapaaminen, nimenomaan tämä ensimmäinen.
Nyt ovi on avautunut: se puuttuva kolmas pyörä ei voi olla kukaan muu kuin Mannerheim-ristin ritari Eero Kivelä.
Sankaritaistelija Viljam Pylkästä on pidetty Rokka-ikonin ainoana esikuvana, mutta Rokka-kirjoissani olen tyrkyttänyt rinnalle myös inkeriläistä Antti Rokkaa. Hän antoi ikonille sotilasarvon, nimen, koon ja useita persoonallisuuden piirteitään.
Uunituoreessa, 4.12.2007 julkistetussa kirjassani Nyt puhuu alikersantti Antti Rokka perehdyn erityisesti Linnan ja Rokan tapaamisiin Teiskossa, Tampereella ja kerran myös Ruotsissa. Tamperelaiset Linna -asiantuntijat tyrmäävät tapaamiset: ”puhdasta fantasiaa”, kirjoittaa professori Yrjö Varpio, ”täysin mahdotonta, tunsin Linnan jokaisen askeleen”, totesi kirjailija Jaakko Syrjä.
Olen uuteen kirjaani löytänyt kontakteista useita uusia lähdetietoja Suomesta ja Ruotsista. Varmaankin proosallisin on lähisukulaiselta tullut tieto, että Ida Rokka pesi pyykkiä Kerttu Linnalle. Pyykkääminen Finlaysonin tehtaan ahtaassa asunnossa oli vaikeaa ja uransa alkuvaiheissa oleva kirjailija halusi auttaa ahtaalla olevaa aseveljeään.
Heimopataljoona 3:n ryhmänjohtaja, inkeriläinen Antti Rokka ylennettiin alikersantiksi Äyräpäässä 4.7.1944, mutta jo 3.11.1944 hänet Neuvostoliiton vaatimuksesta julistettiin Raahessa sotavangiksi. Seuraavana päivänä hän heimotovereittensa tavoin hyppäsi vankijunasta, alkoi yli kuuden vuoden taistelu olemassaolosta. Varma niskalaukaus oli rajan takana odottamassa vankileirien tulkkia ja sotavankikarkuria.
Antti Rokka asui perheensä kanssa neljä vuotta Teiskon Yli-Vattulassa, sukunimikin oli kirkonkirjoihin muuttunut Rantavuoreksi. Valmistellessani Alikersantti Antti Rokka -kirjaa haastattelin Oulunsuun yläasteen rehtoria Eila Koivistoa, Antin veljentytärtä. Kansliassaan rehtori räjäytti kirjallisuushistoriaan jäävän pommin: ”Antti-sedälle järjestettiin tapaaminen Väinö Linnan kanssa saunassa, ei Tampereella vaan Tampereen naapurissa Teiskossa”.
Salainen saunatapaaminen järjestettiin Yli-Vattulan rantasaunassa Paarlahden rannalla. Juha Pärssisen jutun perusteella on nyt löytynyt se kolmas rengas, jota olen vuosikausia etsinyt.
Antti Rantavuori avautui jo alkuvaiheissa Yli-Vattulan isännälle agronomi Arvo Penttilälle, joka asui perheineen talvet Tuomisen kivimuurissa lähellä tuomiokirkkoa. Samassa kivimuurissa asui myös kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari kenraali Aaro Pajari, joka pelasti Antin jo Teiskon ajan alkuviikkoina.
Kenraali vieraili kesäisin Yli-Vattulassa. Naapurit hämmästelivät kerran, kun he näkivät Yli-Vattulan omenapuiden katveessa isännän, kenraali Pajarin ja – muonamies Antti Rantavuoren.
”Kolmen koplaan” ensitapaamisen järjestelijöiksi voidaan nyt luontevasti sijoittaa Finlaysonin sosiaalijohtaja Eero Kivelä, joka oli sodan jälkeisinä vuosina johdattelemassa tehtaan työmiestä Väinö Linnaa kirjailijatielle.
RISTO HUSA
kunnallisneuvos
Nokia
14.12.2007 0:02

http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=90877

teloitettavaksi kirjoitti:

Neuvostoliittoon. Linna joutui tekemään petepolun 50 luvun poliittisten paineiden alla olihan kyseessä heimopataljoonan vangista, joka päästettiin karkuun ja joka nostettiin nimeltä mainiten kansakunnan kaapin päälle yhtenä kaikkienaikojen sotasankarina.
Linnalta ei konstit loppuneet, kirje Pylkäkselle ja asiat olivat sovitut.

Lue lisää

"Linnalta ei konstit loppuneet, kirje Pylkäkselle ja asiat olivat sovitut."

Kyllä siinä Rokan hahmossa kuule on mukana joitakin Viljam Pylkään tekoja.

totta toinen puoli kirjoitti:

"Linnalta ei konstit loppuneet, kirje Pylkäkselle ja asiat olivat sovitut."

Kyllä siinä Rokan hahmossa kuule on mukana joitakin Viljam Pylkään tekoja.

nostettu kansakunnan kaapin päälle suurena mystisenä sotasankarina joka ei vastaa koko totuutta.
Rokka oli oikeasti olemassa oleva henkilö kun Tuntemattoman Rokka oli useista esikuvista koostuva henkilöitymä johon vaikutteita antoivat Pylkäs sankariteoillaan ja " oikea " Rokka antoi taas nimensä ja substanssin tuolle roolirokalle. ( Substanssi on olio joka voi olla olemassa itsenäisesti, muista olioista riippumatta ). Rokan rooli oli Tuntemattomassa sotilaassa paljon muutakin kuin tuo kuuluisa Pylkäksen ampumakohtaus, kuitenkaan yhtään sitä kohtausta väheksymättä.

Kannattaa kyllä lueskella, JR 8 tuntemattoman sotilaan rykmentti, niminen historiikki. Samassa rykmentissähän Linna palveli kesään 1942.
Kirjassa kuvataan, kuinka alikersantti Viljam Pylkäs yksin ampui, erään vänrikin täyttäessä lippaita, venäläisten keväthyökkäyksessä Syvärillä, pesäkettä vastaan hyökänneistä venäläisistä 81 hyökkääjää.

Tuntemattoman... kirjoitti:

Kannattaa kyllä lueskella, JR 8 tuntemattoman sotilaan rykmentti, niminen historiikki. Samassa rykmentissähän Linna palveli kesään 1942.
Kirjassa kuvataan, kuinka alikersantti Viljam Pylkäs yksin ampui, erään vänrikin täyttäessä lippaita, venäläisten keväthyökkäyksessä Syvärillä, pesäkettä vastaan hyökänneistä venäläisistä 81 hyökkääjää.

Lue lisää

Tunsitko kookkaan sankaritaistelijan Viljam Pylkäksen? Oletko fundeerannut, miksi elokuvan Antti Rokka ja Viljam Pylkäs ovat kooltaan eri henkilöitä? Väinö Linna antoi etukäteen Edvin Laineelle tarkat kirjalliset ohjeet mm. Rokan ulkonäöstä. Pienikokoinen Rokka-hahmo vastaakin varsin hyvin inkeriläisen Antti Rokan olemusta. Elokuva aiheutti Ruotsissa paljon harmia Antti Rokalle, joka välittömästi samaistettiin kirjan ja elokuvan Antti Rokkaan. Pylkäs ja Rokka olivat lipeväkielisiä Karjalan murteen mestarikäyttäjiä.

oikeaan mittakaavaan. Vapaudenmitalli 2.lk oli samanlainen "osanottomitalli" miehistölle ja aliupseeristolle kuin VR 4 upseeristolle. Ei edellyttänyt minkäänlaista kunnostautumista vaan riitti jos muisti tulla joka aamu soppajonoon eikä hairahtanut sotilaskarkuriksi.

tämäkin asia kirjoitti:

oikeaan mittakaavaan. Vapaudenmitalli 2.lk oli samanlainen "osanottomitalli" miehistölle ja aliupseeristolle kuin VR 4 upseeristolle. Ei edellyttänyt minkäänlaista kunnostautumista vaan riitti jos muisti tulla joka aamu soppajonoon eikä hairahtanut sotilaskarkuriksi.

Lue lisää

Kannattaisi laittaa oikeisiin mitakaavoihin....

Juuri niin, Rokka oli HARVOJA jos ei ainoa heimopataljoonan sotilas, jatkosodan alussa suomalaisille tarkoituksella sotavangiksi antauduttuaan, vielä palkittiin tuolla kyseisellä 2.lk.-vapauden mitalilla.


Hänelle se oli kaikkein tärkein dokumentti jota esittäessään hänelle aukeni lopulta tie vapauteen Tornionjoen yli Ruotsin puolelle.

Tuntemattoman sotilaan Rokan vanginsieppaus tapahtui hieman eri tavalla kuin mitä
todellisuus oli Äyräpäässä. Omistuskirja 2.lk. vapaudenristin mitallista toimitettiin Ida Rokalle Valkeakoskelle. Todistuksen on allekirjoittanut Kenraalimajuri A. E. Martola 2.D:n komentaja.
Tämä todistus oli aina Rokalla rahapussissaan mukanaan pakolaisvuosinaan kun joutui vaihtamaan asuinpaikkansa pidätetyksi tulon vuoksi.
Saatuaan uuden identiteetin Rantavuori, hänet kutsuttiin kertausharjoituksiin jolloin vaara olisi ollut suuri joutua palautetuksi, hän marssi
Tampereelle Kenraalimajuri Aaro Pajarin ovelle ja esitti asiansa. Kenraali järjesti asiat ja kohta Rokka oli virallisesti Suomen armeijan reserviläinen.

Husa tehnyt ison työ ystävystyttyään hänen kanssaan, hän kävi mm. haastattelemassa Rokkaa Ruotsissa. Myös Linna on käynyt Ruotsissa Rokan vieraana.

tämäkin asia kirjoitti:

oikeaan mittakaavaan. Vapaudenmitalli 2.lk oli samanlainen "osanottomitalli" miehistölle ja aliupseeristolle kuin VR 4 upseeristolle. Ei edellyttänyt minkäänlaista kunnostautumista vaan riitti jos muisti tulla joka aamu soppajonoon eikä hairahtanut sotilaskarkuriksi.

Lue lisää

Antti Rokan saama mitali oli "normaali", mutta taistellessaan elämästään 1944-51 hän tiukan paikan tullen mitalitodistuksellaan osoitti luottohenkilölle oikean statuksensa. Todistuksellaan hän useita kertoja pelasti henkensä, itärajan takana sotavankikarkuria ja vankileirien tulkkia odotti varma niskalaukaus.

Risto Husan teoksessa Alikersantti Antti Rokka totuus selviää. Oulunsalolainen Rokan lähisukulainen
rehtorin lausunnot myös todistavat Linnan ja Rokan tapaamiset. Rokka asui Teiskossa ja Tampereen ympäristössä useita vuosia, pakoiltuaan viranomaisia karkotusuhan alla.

"Everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin johtamassa Tyrjän rykmentissä Rokka johti kesällä 1944 heimosoturiryhmäänsä Siiranmäen, Punnusjärven ja Äyräpään ankarissa torjuntataisteluissa."

Siiranmäellä HeimoP 3:n mainitaan osallistuneen osillaan taisteluun 14.6.

Äyräpään sillanpään taistelujen aikana se oli Vuoksen takana osa 2.D:n reservinä, osa takarannan asemissa JR 49:lle alistettuna.Lopun aika seoli JR 49:lle alistettuna.

JR 7:ään se ei kuulunut Vuosalmella missään vaihessa.

HeimoP 3 siirrettiin 12.7. kenttävarustustöihin Visulahteen. Siihen ei luotettu, sillä yliloikkareita oli ollut runsaanlaisesti ja kapinaakin aiemmin haudottu. Taistelusuoritukset olivat heikkoja.
Lapin sotaan HeimoP 3 ei osallistunut,joskin se oli siirretty pohjoiseen.

Nämä asiat ilmenevät viime sotien historioista.

oli koko ajan joko 2.D:n reservinä tai alistettuna JR 49:lle eli Osasto W:lle.

Se ei siis kuulunut enää Siiranmäen jälkeen Aatun joukkoihin.

"Adolf Ehrenroothin Tyrjän rykmentissä heimopataljoonan sotilaana Äyräpää-Vuosalmen torjuntataisteluissa 4.7.-44.
Antti Rokka ylennettiin myös alikersantiksi tuolloin saavutuksistaan."

Ei kuulunut Rokka 4.7 Tyrjän Rykmenttiin, eikä koskaan muulloinkaan. Alistus oli vain taktinen, ei organisatoorinen. HeimoP 3 oli itsenäinen joukko-osasto.

on eri asia, kuin joukon liittäminen toiseen. Alistus JR 7:lle ei tehnyt HeimoP:sta sen osaa. Sama koski kaikkia muitakin alistuksia. Niitä Aatulle riitti.

oli 4.7. alistettu JR 49:lle, ei JR 7:lle.

Taktinen alistus ei tässäkään merkitse siirtymistä toisen jk-osaston kirjoille.

Pitkästä aikaa silmäilen kesällä 2012 käytyä Antti Rokka - keskustelua ja HeimoP 3:n osuutta Tyrjän rykmentissä.
Sota-arkistosta napattu pataljoonan esikunnan 17.8.1944 laatima "Kertomus HeimoP 3:n vaiheista" toteaa mm seuraavaa:
8.3.44 Pataljoona siirtyi Kaljalanjärven maastoon, missä ryhtyi suorittamaan tukilinjojen varustelutöitä.
22.5.44 Pataljoona otti vastaan Ohdan keskilohkon rintamavastuun II/JR 7:ltä ja alistettiin JR 7:lle. ---
13.6.44 Pataljoona marssi Ahijärvelle JR 6:n reserviksi. --
18.6.44 Marssi Kyläpaakkolaan, jossa pataljoona suoritti varustustöitä Äyräpään sillanpääasemassa. --
7.7.44 Ev.luutn. Mäntylä haavoittui ja kapt. Kurkela tuli pataljoonan komentajaksi. Vuosalmen sillanpään taistelujen ajan pataljoona oli etulinjassa". ---
Korp. Antti Rokka ylennettiin alikersantiksi 4.7.44, Äyräpään verisimpänä päivänä. Syntyi todellinen SA:n alikersantti Antti Rokka.
5.7. Antti haavoittui ja kuljetettiin vielä toiminnassa olevalla syöksyveneellä Vuosalmen yli ja edelleen sairaalaan. 3.11.44 häneltä riistettiin Raahessa alikersantin natsat. Alkoi sotavankikarkurin yli 6 vuotta kestänyt olemassaolon taistelu. 16.2.1951 tätini puoliso kuljetti Antti Rantavuoren Tornionjoen yli Ylitornion Kaulirannassa. -Risto Husa

Kunhan höpöttelet vennamolainen joutavia.

Aito Antti Rokka:
https://sotaveteraanit.fi/tuntemattoman-sotilaan-tuntemattomimmaksi-jaanyt-sotilas-tosielaman-antti-rokka-oli-inkerilainen-heimoveteraani/

Anonyymi kirjoitti:

Aito Antti Rokka:
https://sotaveteraanit.fi/tuntemattoman-sotilaan-tuntemattomimmaksi-jaanyt-sotilas-tosielaman-antti-rokka-oli-inkerilainen-heimoveteraani/

Lue lisää

Tuntemattoman sotilaan Antti Rokka on romaanihenkilö.
Ei kukaan tietty elänyt ihminen.

Anonyymi kirjoitti:

Tuntemattoman sotilaan Antti Rokka on romaanihenkilö.
Ei kukaan tietty elänyt ihminen.

On tietenkin romaanihenkilö, jonka ESIKUVANA oli Viljam Pylkäs! Tämän vahhvisti aikoinaan myös itse kirjailija Väinö Linna!

Entä sitten! Kirjailija ITSE vahvisti, että Rokan esikuva oli Pylkäs!

Ei ollut vaan Viljan Pylkäs! Mäin mainitsi Väinö Linna itse kirjeessä Pylkäkselle!