Oikea Rokka olikin etsitäkuulutettu Inkeriläinen

SOTAVANKIKARKURI

Joutuiko Pylkäs " sijaiskärsijäksi ".

Linna istutti Rokan myyttisen hahmon Viljami Pylkkään ylle poliittisista syistä koska oikea Rokka oli ollut etsintäkuulutettu heimosotilas.

http://www.genealogia.fi/hakem/rikospoliisiosasto1.htm

" Pieksämäen asemalla Antti Rokka sanoi vartijalle että nyt hän lähtee "ammu jos haluat mutta Neuvostoliittoon en mene!" koska hänkin tiesi että se tiesi varmaa kuolemaa. "


Nyt puhuu alikersantti Antti Rokka.

Inkeriläinen heimosotilas Antti Rokka ylennettiin Äyräpään kuumimpana päivänä 4.7.1944 alikersantiksi, mutta hän saattoi kantaa alikersantin arvomerkkejä vain 4 kuukautta. Marraskuun 3. päivänä 1944 hänet julistettiin Raahessa sotavangiksi, mutta jo seuraavana päivänä hän monien heimotovereittensa tavoin hyppäsi sotavankijunasta omille teilleen. Alkoi yli kuusi vuotta kestänyt olemassaolon taistelu, sukunimikin muuttui virkatodistuksiin Rantavuoreksi.

Heti Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ilmestyttyä (1954) alettiin innokkaasti etsiä esikuvaa tunnetuimmalle sankarille, alikersantti Antti Rokalle. Varsin pian Väinö Linna siirsi Rokan teot Viljam Pylkäkselle ja keskustelu esikuvasta vaimeni.

Pylkäs ei kuitenkaan ollut ainoa. Risto Husa osoittaa, että kirjailija Väinö Linna ja heimosoturi Antti Rantavuori (Rokka) todella tapasivat, jopa useita kertoja: 1940-luvun lopulla Teiskossa ja Tampereella ja kerran, v. 1952 Ruotsissa. Heimosoturi luovutti tahtomattaan useita persoonallisuuden piirteitään Tuntemattoman Rokka-hahmolle.

Väinö Linna ja Antti Rokka kuitenkin vaikenivat tyystin. Heimosoturi torjui jyrkästi kaikki samaistukset romaanisankarin tekoihin. Vasta vuosien kuluttua hän avautui lähimmilleen.
Myös kirjailija vaikeni. Hän ei voinut paljastaa saaneensa vaikutteita sotavankikarkurilta. Väinö Linna ohjasi taitavasti kaikki Antti Rokan sankariteot Viljam Pylkäkselle.
Risto Husa on myös siirtänyt teokseen Antti Rokan muistelmat aitoina, kuitenkin selkeästi erottuvin lisäyksin ja kommentein. Tuoreina kirjoitetut ja kerrotut muistelmat on voitu osoittaa luotettaviksi.



http://www.pilotkustannus.fi/etu.php?id=978-952-464-745-8&sivu=kirjat&ryhma=muistelmat

39

6571

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • käyttöönsä

      Husa Risto
      Syntynyt 18.03.1934 Lappajärvellä, fil.kand. Helsingin yliopisto 1958, fil.maisteri 1960, kunnallisneuvos 2000. Toiminut historian ja yhteiskuntaopin lehtorina Kajaanin lyseossa ja Maunulan yhteiskoulussa (Helsinki) sekä vanh. lehtorina Nokialla 1960-94. Eläkkeelle1994.
      Aktiivinen lehtikynäilijä, Nokian Sanomalehti Oy:n (Nokian Uutiset) sivut. toimitusjohtaja 1969-84.
      Nokian kauppalan/kaupunginvaltuuston jäsen 1969-2000, valtuuston 1. varapuheenjohtaja 1977-2000, kh:n jäsen 1975-76.
      Harrastukset: kotiseututyö (Nokia-Seuran puheenjohtaja 1970-94), sukututkimus, Lions 40 v., liikuntaharrastuksina alppihiihto, golf ja senioritanssien ohjaus.
      ”Olin ystävyyskontaktissa v. 1967 alkaen Heimopataljoona 3:n inkeriläisen ryhmänjohtajan alikersantti Antti Rokan kanssa. Sodan päätyttyä alikersantti Rokka julistettiin sotavangiksi, mutta hän pakeni 4.11.1944 vankien kuljetusjunasta ja pystyi yli 6 vuotta välttämään Valpon ja Suopon poliisien pyydykset, ennen kuin hänet autettiin Tornionjoen yli Ruotsiin helmikuussa 1951. Kansakoulunopettaja Antti Rokka lähetti kaikki muistelmansa minulle. Hedemorassa myös haastattelin ääninauhalle heimosoturia ja hänen vaimoaan Ida Rokkaa.
      Muistelmien ja virallisten asiakirjalähteiden sekä haastattelujen (Suomesta löytyi useita Antin tunteneita) pohjalta syntyi kaksi dokumentteihin perustuvaa elämäkertateosta, ”Alikersantti Antti Rokka ja ”Inkerin urheat Rokat ja Raput”. Antti Rokalle (Rantavuorelle) järjestettiin erittäin salainen tapaaminen Väinö Linnan kanssa Teiskossa. Eri rykmenttien soturit tapasivat myös Ruotsissa”.

      • teloitettavaksi

        Neuvostoliittoon. Linna joutui tekemään petepolun 50 luvun poliittisten paineiden alla olihan kyseessä heimopataljoonan vangista, joka päästettiin karkuun ja joka nostettiin nimeltä mainiten kansakunnan kaapin päälle yhtenä kaikkienaikojen sotasankarina.
        Linnalta ei konstit loppuneet, kirje Pylkäkselle ja asiat olivat sovitut.


      • karkasi
        teloitettavaksi kirjoitti:

        Neuvostoliittoon. Linna joutui tekemään petepolun 50 luvun poliittisten paineiden alla olihan kyseessä heimopataljoonan vangista, joka päästettiin karkuun ja joka nostettiin nimeltä mainiten kansakunnan kaapin päälle yhtenä kaikkienaikojen sotasankarina.
        Linnalta ei konstit loppuneet, kirje Pylkäkselle ja asiat olivat sovitut.

        Niin kuin hyvin tiedetään, Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanin alikersantissa Antti Rokassa on piirteitä Linnan konekiväärikomppaniassa taistelleesta Viljam Pylkäksestä.

        Puoli vuosisataa Tuntemattoman sotilaan ilmestymisen jälkeen esiin marssii Rokan täyskaima, Inkerissä 1910 syntynyt ja Ruotsissa 1989 kuollut alikersantti Antti Rokka, jonka henkilökuvan nokialainen kunnallisneuvos Risto Husa kirjoitti neljä vuotta sitten ilmestyneeseen kirjaansa.

        Talvisodan alkaessa opettajaksi valmistunut Antti Rokka kutsuttiin Otto Wille Kuusisen kansanarmeijan valistusjoukkoihin. Kun Neuvostoliitto kesäkuun 15. päivänä 1940 aloitti Viron miehityksen, Rokka marssi etujoukoissa rajan yli.

        Jatkosodassa 29. elokuuta 1941 Rokka jäi – tai ennalta tehdyn suunnitelman mukaan jättäytyi – etulinjan taisteluhaudoissa inkeriläisjoukkueen kanssa suomalaisten sotavangiksi Summassa. Hän toimi runsaan vuoden vankileirien tulkkina, kunnes hakeutui ja pääsi Suomen puolella taistelevaan heimopataljoonaan.

        Palvelussitoumuksessa, joka on allekirjoitettu 8.12.1942, Rokka lupaa uskollisesti täyttää kaikki palvelustehtävät tietoisena siitä, että lupauksen rikkomisesta hänet voidaan asettaa Suomen sotalakien säätämään rangaistukseen.

        Everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin johtamassa Tyrjän rykmentissä Rokka johti kesällä 1944 heimosoturiryhmäänsä Siiranmäen, Punnusjärven ja Äyräpään ankarissa torjuntataisteluissa.

        Sotilaallisista ansioistaan hän sai 4. heinäkuuta 1944 Mannerheimin myöntämän 2. luokan vapaudenristimitalin. Pian palkitsemisen jälkeen hän haavoittui, mutta ehti vielä Vuosalmen taisteluihin. Kun jatkosota oli päättynyt, hänet määrättiin heimopataljoonalaisten kanssa Lapin sotaan.

        Näin lyhyesti olisi tullut kuvatuksi Antti Rokan sota, ellei Suomeen olisi rauhanteon jälkeen marssinut uusia, tukevia käskijöitä valvontakomission raskaissa mantteleissa.

        Pako vankijunasta
        Matka kohti Lappia ja saksalaisten karkotusta alkoi lokakuussa 1944.

        Heimopataljoona kuljetettiin Riihimäen kautta Kempeleelle, ja 15. divisioonan komentajan, kenraalimajuri Niilo Hersalon, alaisuudessa miehet marssivat Oulunsaloon. Suunta näytti olevan Lappi, mutta 20. lokakuuta miehet siirrettiin laivaan, joka vei heidät Tornion Röytän satamaan.

        Päiväkausia miehiä marssitettiin lähiseuduilla, kunnes heidät käskettiin Röytän satamassa laivaan, jonka suuntana oli Raahe. Lokakuun lopussa miehet tekivät Raahen satamassa purkaus- ja lastaustöitä, ase- ja varushuoltoa, ja yllättäen heidät marraskuun 3. päivänä julistettiin Neuvostoliiton sotavangeiksi ja määrättiin kuljetettaviksi Naarajärvelle sotavankileiriin.

        Suomalaissotilaat kokivat valvontakomission määräyksen vastenmieliseksi, mutta sitä heidän oli toteltava. Tunnelma kiristyi. Kireinä olivat vangit, ja kireinä olivat heidän saattajikseen määrätyt.

        – Miksi ette ammu meitä jo täällä? Näinkö Suomi palkitsee auttajansa? heimopataljoonan miehet huusivat tuntien tulleensa petetyiksi.

        Vankeja oli yli 600, junassa vaunua kohti kolme aseistettua vartijaa. Tai niin piti olla. Ensimmäisessä ylämäessä juna liikkui hitaasti. Vartijoiden nostamatta asetta heimosotureita hyppäsi junasta ratapenkereelle ja katosi.

        Vankikuljetusoperaatiota johtaneen everstiluutnantin määräys oli jättää junanvaunujen ovet auki, jotta miehet saisivat riittävästi happea. Vangit istuivat oviaukoissa jalkoja junan ulkopuolella roikottaen. Matkan edistyessä väki väheni kaiken aikaa. Ainuttakaan laukausta ei ammuttu.

        – Heimopataljoonan sotavangeiksi julistetut miehet tuli luovuttaa Neuvostoliitolle 10. marraskuuta mennessä. Heillä oli käsitys, että he pääsisivät pian siviiliin. Kun heidät marssitettiin Raahen asemalla sivuraiteella odottavaan siviilijunaan, he näkivätkin konepistoolimiehet, filosofian maisteri Risto Husa kertoo kotonaan Nokialla.

        – Junamatkan määränpää kävi selväksi. Vaunun kylkeen oli liidulla piirretty teksti SV Naarajärvi, joka merkitsi sotavankilaa Naarajärvellä.

        Kun juna pysähtyi Ylivieskassa, Rokka astui radan varteen tupakalle. Aseistettu vartiomies seisoi vieressä. Junan lähtiessä Rokka ei tehnyt elettäkään noustakseen siihen, vaan jäi asemalle ja vaihtoi pian Iisalmeen vievään junaan, jossa löysi ensimmäisen auttajansa.

        Pari viikkoa Rokka piilotteli Pyhäsalmella jatkaen sitten Toijalaan ja Valkeakoskelle, missä tapasi Säterin tehtailla työskennelleen vaimonsa Idan, poikansa Kullervon sekä vaimonsa veljet.

        Aseet eivät nousseet
        Raahen asemalta lähteneessä junassa oli valvontakomission rikollisiksi määrittämiä heimosotilaita 630. Naarajärvelle saavuttaessa heitä oli alle kaksisataa. Heidän kohtalonsa Neuvostoliiton puolella oli sinetöity.

        Rakennusliikkeen johtaja, rakennusmestari Kauko Ilonen oli 19-vuotias saadessaan epämieluisan tehtävän toimia junamatkalla vartijana. Kivennavan nuorukainen oli liittynyt 1943 vapaaehtoisena Kannaksen taistelujoukkoihin. Kesäkuisen Kannaksen tulihelvetin jälkeen hän oli kokenut aselevon jälkeisen hiljaisuuden.

        – Meidät oli määrätty pohjoiseen saksalaisia hätyyttämään. Oltiin Oulun kasarmilla, kun tuli komennus Raaheen. Tehtävää ei tarkkaan selvitetty, ja aluksi meidän piti pysytellä piilossa. Siellä sitten paljastui tämä outo tehtävä, Ilonen kertoo kotonaan Kangasalla.

        – Kaikki me saattajiksi määrätyt olimme nuoria, joten ristiriitaiset tunnelmat jäivät vaikuttavina mieleen. Mitä mahtoivat ajatella miehet, jotka äsken olivat reippaasti laulaen, ehkä vähän pulloista maistaneina, marssineet rautatieasemalle luullen pääsevänsä siviiliin ja jotka nyt olivat vankeja? Kyllä siitä jupinaa ja rähinää seurasi.

        – Juna kulki hitaasti, ja jotenkin höyryveturissa oli olevinaan puutetta polttopuista. Kohta alkoi miehiä loikkia junasta, ja meille, joiden piti heitä vartioida, ilmaantui häiriöitä aseisiin. Kertaakaan ei aseita edes nostettu. Se sopimus oli sanaton.

        – Siinä tilanteessa toivottomuus valtasi meidät ja kuljetettavamme. Emme ryhtyneet tuomareiksi. Junan ehdittyä Jyväskylään miesvaje oli jo melkoinen, kertoo Kauko Ilonen, joka on Kangasalan Karjalaisen Kulttuurikeskus Äijälän perustajia ja joka keväällä valittiin vuoden kangasalalaiseksi.

        Antti Rokan nimi tuli Kauko Iloselle tutuksi vasta Tuntematonta sotilasta lukiessa ja myöhemmin siinä yhteydessä, kun Risto Husa otti yhteyttä haastatellakseen häntä Rokka-kirjaan.

        Kauko Ilonen kertoo, että vankien joukkopakoa koskeneet kuulustelut kohdistuivat vastuullisiin henkilöihin. Vaikka Helsingistä oli ensin tullut kovin kärkeviä puheluita, tutkinta oli ohi nopeasti, eikä ketään saattajista syytetty.

        Pääteasema Ruotsi
        Ylivieskan asemalla alikersantti Antti Rokasta oli tullut lainsuojaton. Sisäministeriö oli luvannut karkureitten pidättämiseen johtaneista ilmiannoista palkkion, joka vastasi suunnilleen 3 300:aa euroa.

        Rauhansopimuksen mukaan myös inkerinsuomalaiset siviilit piti palauttaa Neuvostoliittoon. Valpon miehiä kulki työväentaloilla ja kyläjuhlilla. Koskaan ei voinut tietää, missä oli kiinniottaja. Antti Rokka perheineen vaihtoi paikkakuntaa ja työpaikkaa.

        Väliaikainen pelastus tuli kirkolta. Valkjärven seurakunnan kirkonkirjat olivat tuhoutuneet, ja Mäntän kirkkoherranvirastossa Antti Rokalle kirjoitettiin uusi virkatodistus ja henkilöllisyys. Tästedes hän oli Antti Jalmari Rantavuori. Myöhemmin kenraalimajuri Aaro Pajari auttoi kunnioittamansa heimopataljoonan miestä. Antti sai virallisesti aseman Suomen armeijan reserviläisenä.

        Rokka, nyt Rantavuori, pääsi muonamieheksi agronomi Arvo Penttilän Yli-Vattulan maatilalle Teiskon Paarlahden rannalle. Esikoispoika Kullervon lisäksi perheeseen oli syntynyt kolme lasta: Sirkka, Vilho ja Pentti. Siellä Rantavuoreksi muuttunut perhe asui vuosia.

        Vuoden 1950 alkaessa he muuttivat paremman ansion perässä Suopellon tilalle Hyvinkäälle. Sinä keväänä lehdissä oli useita uutisia Suomessa tavoitetuista ja vangituista, henkilöllisyyttään vaihtaneista inkeriläisistä.

        Kun heimosoturi tunsi silmukan kiristyvän, hän ystäviensä avustuksella pääsi 16. helmikuuta 1951 rajan yli länteen, Ruotsin Hedemoraan, missä hän sai töitä ison tehtaan valuputsarina.

        Ruotsin kansalaisuuden saaneina Rantavuoret tekivät useita avustusmatkoja inkeriläiskyliin sukulaisten ja ystävien luo. Enää heidän ei tarvinnut pelätä. Kaikki heidän neljä lastaan perustivat perheen Ruotsissa ja asuvat siellä edelleen.

        Linna ja Antti Rokka
        Risto Husa oli Antti Rokan kanssa kirjeenvaihdossa vuodesta 1968. Ystävyys kesti Antin kuolemaan, joulukuuhun 1989 asti. Ida-vaimo kuoli 10 vuotta myöhemmin.

        Kunnallisneuvos Risto Husa istui Antin ja Idan kotona Hedemorassa 7.11.1987 äänittäen tunteja kestäneen haastattelun, joka hänellä on hyvässä tallessa.

        – Kun Tuntematon sotilas 1954 ilmestyi, Antti pelästyi, Risto Husa kertoo.

        Kirjassa Alikersantti Antti Rokka (MC-Pilot Oy, Tampere 2000) hän kirjoittaa useiden todistajien kertomana Väinö Linnan ja Antti Rokan tapaamisesta Teiskon Yli-Vattulan rantasaunassa siinä vaiheessa, kun Linna kirjoitti Tuntematonta sotilasta.

        Tapaamisen Husa uskoo vaikuttaneen Tuntemattomaan sotilaaseen kirjoitetun Rokan luonteen muotoutumiseen yhtä lailla kuin Viljam Pylkäksen hahmon, ellei enemmänkin. Tätä Husa vakuuttaa kirjassaan useassa kohtaa. Historian lehtorilta se on erikoinen painotus, onhan Rokan elämä muutenkin kirjan aiheeksi kantava, ei mikään tavallinen elämänkaari.

        Väinö Linnasta juuri uuden kirjan kirjoittanut, Linnan lähimpiin kuulunut Jaakko Syrjä ei kuullut Linnan koskaan mainitsevan, että olisi tavannut ketään Antti Rokkaa.

        – Ehkä hän ei sitä muistanut, olihan Rokka todennäköisesti silloin jo nimeltään Antti Rantavuori, sanoo puolestaan Husa.

        – Olen todennut, että eri puolilta minulle tihkuu lisätodisteita Antin ja Väinö Linnan kontakteista. Antti ei näistä puhunut ja avautui myöhemmin vain harvoille, Husa sanoo kotonaan Nokialla käynnistäen nauhan, jolla Antti Rantavuori puhuu Hedemorassa 1987.

        Antti Rokkana syntyneen, 79-vuotiaana kuolleen miehen ääni on selkeä, puhetyyli terävähkö ja nopea, mutta samalla lämmin, kertomistyyli määrätietoinen ja itsetuntoa uhkuva. Yli 30 Ruotsissa eletyn vuoden jälkeenkin puheessa on inkeriläiskarjalainen nuotti.

        http://www.apu.fi/ihmiset/article116334-1.html


      • Pussinperä
        karkasi kirjoitti:

        Niin kuin hyvin tiedetään, Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanin alikersantissa Antti Rokassa on piirteitä Linnan konekiväärikomppaniassa taistelleesta Viljam Pylkäksestä.

        Puoli vuosisataa Tuntemattoman sotilaan ilmestymisen jälkeen esiin marssii Rokan täyskaima, Inkerissä 1910 syntynyt ja Ruotsissa 1989 kuollut alikersantti Antti Rokka, jonka henkilökuvan nokialainen kunnallisneuvos Risto Husa kirjoitti neljä vuotta sitten ilmestyneeseen kirjaansa.

        Talvisodan alkaessa opettajaksi valmistunut Antti Rokka kutsuttiin Otto Wille Kuusisen kansanarmeijan valistusjoukkoihin. Kun Neuvostoliitto kesäkuun 15. päivänä 1940 aloitti Viron miehityksen, Rokka marssi etujoukoissa rajan yli.

        Jatkosodassa 29. elokuuta 1941 Rokka jäi – tai ennalta tehdyn suunnitelman mukaan jättäytyi – etulinjan taisteluhaudoissa inkeriläisjoukkueen kanssa suomalaisten sotavangiksi Summassa. Hän toimi runsaan vuoden vankileirien tulkkina, kunnes hakeutui ja pääsi Suomen puolella taistelevaan heimopataljoonaan.

        Palvelussitoumuksessa, joka on allekirjoitettu 8.12.1942, Rokka lupaa uskollisesti täyttää kaikki palvelustehtävät tietoisena siitä, että lupauksen rikkomisesta hänet voidaan asettaa Suomen sotalakien säätämään rangaistukseen.

        Everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin johtamassa Tyrjän rykmentissä Rokka johti kesällä 1944 heimosoturiryhmäänsä Siiranmäen, Punnusjärven ja Äyräpään ankarissa torjuntataisteluissa.

        Sotilaallisista ansioistaan hän sai 4. heinäkuuta 1944 Mannerheimin myöntämän 2. luokan vapaudenristimitalin. Pian palkitsemisen jälkeen hän haavoittui, mutta ehti vielä Vuosalmen taisteluihin. Kun jatkosota oli päättynyt, hänet määrättiin heimopataljoonalaisten kanssa Lapin sotaan.

        Näin lyhyesti olisi tullut kuvatuksi Antti Rokan sota, ellei Suomeen olisi rauhanteon jälkeen marssinut uusia, tukevia käskijöitä valvontakomission raskaissa mantteleissa.

        Pako vankijunasta
        Matka kohti Lappia ja saksalaisten karkotusta alkoi lokakuussa 1944.

        Heimopataljoona kuljetettiin Riihimäen kautta Kempeleelle, ja 15. divisioonan komentajan, kenraalimajuri Niilo Hersalon, alaisuudessa miehet marssivat Oulunsaloon. Suunta näytti olevan Lappi, mutta 20. lokakuuta miehet siirrettiin laivaan, joka vei heidät Tornion Röytän satamaan.

        Päiväkausia miehiä marssitettiin lähiseuduilla, kunnes heidät käskettiin Röytän satamassa laivaan, jonka suuntana oli Raahe. Lokakuun lopussa miehet tekivät Raahen satamassa purkaus- ja lastaustöitä, ase- ja varushuoltoa, ja yllättäen heidät marraskuun 3. päivänä julistettiin Neuvostoliiton sotavangeiksi ja määrättiin kuljetettaviksi Naarajärvelle sotavankileiriin.

        Suomalaissotilaat kokivat valvontakomission määräyksen vastenmieliseksi, mutta sitä heidän oli toteltava. Tunnelma kiristyi. Kireinä olivat vangit, ja kireinä olivat heidän saattajikseen määrätyt.

        – Miksi ette ammu meitä jo täällä? Näinkö Suomi palkitsee auttajansa? heimopataljoonan miehet huusivat tuntien tulleensa petetyiksi.

        Vankeja oli yli 600, junassa vaunua kohti kolme aseistettua vartijaa. Tai niin piti olla. Ensimmäisessä ylämäessä juna liikkui hitaasti. Vartijoiden nostamatta asetta heimosotureita hyppäsi junasta ratapenkereelle ja katosi.

        Vankikuljetusoperaatiota johtaneen everstiluutnantin määräys oli jättää junanvaunujen ovet auki, jotta miehet saisivat riittävästi happea. Vangit istuivat oviaukoissa jalkoja junan ulkopuolella roikottaen. Matkan edistyessä väki väheni kaiken aikaa. Ainuttakaan laukausta ei ammuttu.

        – Heimopataljoonan sotavangeiksi julistetut miehet tuli luovuttaa Neuvostoliitolle 10. marraskuuta mennessä. Heillä oli käsitys, että he pääsisivät pian siviiliin. Kun heidät marssitettiin Raahen asemalla sivuraiteella odottavaan siviilijunaan, he näkivätkin konepistoolimiehet, filosofian maisteri Risto Husa kertoo kotonaan Nokialla.

        – Junamatkan määränpää kävi selväksi. Vaunun kylkeen oli liidulla piirretty teksti SV Naarajärvi, joka merkitsi sotavankilaa Naarajärvellä.

        Kun juna pysähtyi Ylivieskassa, Rokka astui radan varteen tupakalle. Aseistettu vartiomies seisoi vieressä. Junan lähtiessä Rokka ei tehnyt elettäkään noustakseen siihen, vaan jäi asemalle ja vaihtoi pian Iisalmeen vievään junaan, jossa löysi ensimmäisen auttajansa.

        Pari viikkoa Rokka piilotteli Pyhäsalmella jatkaen sitten Toijalaan ja Valkeakoskelle, missä tapasi Säterin tehtailla työskennelleen vaimonsa Idan, poikansa Kullervon sekä vaimonsa veljet.

        Aseet eivät nousseet
        Raahen asemalta lähteneessä junassa oli valvontakomission rikollisiksi määrittämiä heimosotilaita 630. Naarajärvelle saavuttaessa heitä oli alle kaksisataa. Heidän kohtalonsa Neuvostoliiton puolella oli sinetöity.

        Rakennusliikkeen johtaja, rakennusmestari Kauko Ilonen oli 19-vuotias saadessaan epämieluisan tehtävän toimia junamatkalla vartijana. Kivennavan nuorukainen oli liittynyt 1943 vapaaehtoisena Kannaksen taistelujoukkoihin. Kesäkuisen Kannaksen tulihelvetin jälkeen hän oli kokenut aselevon jälkeisen hiljaisuuden.

        – Meidät oli määrätty pohjoiseen saksalaisia hätyyttämään. Oltiin Oulun kasarmilla, kun tuli komennus Raaheen. Tehtävää ei tarkkaan selvitetty, ja aluksi meidän piti pysytellä piilossa. Siellä sitten paljastui tämä outo tehtävä, Ilonen kertoo kotonaan Kangasalla.

        – Kaikki me saattajiksi määrätyt olimme nuoria, joten ristiriitaiset tunnelmat jäivät vaikuttavina mieleen. Mitä mahtoivat ajatella miehet, jotka äsken olivat reippaasti laulaen, ehkä vähän pulloista maistaneina, marssineet rautatieasemalle luullen pääsevänsä siviiliin ja jotka nyt olivat vankeja? Kyllä siitä jupinaa ja rähinää seurasi.

        – Juna kulki hitaasti, ja jotenkin höyryveturissa oli olevinaan puutetta polttopuista. Kohta alkoi miehiä loikkia junasta, ja meille, joiden piti heitä vartioida, ilmaantui häiriöitä aseisiin. Kertaakaan ei aseita edes nostettu. Se sopimus oli sanaton.

        – Siinä tilanteessa toivottomuus valtasi meidät ja kuljetettavamme. Emme ryhtyneet tuomareiksi. Junan ehdittyä Jyväskylään miesvaje oli jo melkoinen, kertoo Kauko Ilonen, joka on Kangasalan Karjalaisen Kulttuurikeskus Äijälän perustajia ja joka keväällä valittiin vuoden kangasalalaiseksi.

        Antti Rokan nimi tuli Kauko Iloselle tutuksi vasta Tuntematonta sotilasta lukiessa ja myöhemmin siinä yhteydessä, kun Risto Husa otti yhteyttä haastatellakseen häntä Rokka-kirjaan.

        Kauko Ilonen kertoo, että vankien joukkopakoa koskeneet kuulustelut kohdistuivat vastuullisiin henkilöihin. Vaikka Helsingistä oli ensin tullut kovin kärkeviä puheluita, tutkinta oli ohi nopeasti, eikä ketään saattajista syytetty.

        Pääteasema Ruotsi
        Ylivieskan asemalla alikersantti Antti Rokasta oli tullut lainsuojaton. Sisäministeriö oli luvannut karkureitten pidättämiseen johtaneista ilmiannoista palkkion, joka vastasi suunnilleen 3 300:aa euroa.

        Rauhansopimuksen mukaan myös inkerinsuomalaiset siviilit piti palauttaa Neuvostoliittoon. Valpon miehiä kulki työväentaloilla ja kyläjuhlilla. Koskaan ei voinut tietää, missä oli kiinniottaja. Antti Rokka perheineen vaihtoi paikkakuntaa ja työpaikkaa.

        Väliaikainen pelastus tuli kirkolta. Valkjärven seurakunnan kirkonkirjat olivat tuhoutuneet, ja Mäntän kirkkoherranvirastossa Antti Rokalle kirjoitettiin uusi virkatodistus ja henkilöllisyys. Tästedes hän oli Antti Jalmari Rantavuori. Myöhemmin kenraalimajuri Aaro Pajari auttoi kunnioittamansa heimopataljoonan miestä. Antti sai virallisesti aseman Suomen armeijan reserviläisenä.

        Rokka, nyt Rantavuori, pääsi muonamieheksi agronomi Arvo Penttilän Yli-Vattulan maatilalle Teiskon Paarlahden rannalle. Esikoispoika Kullervon lisäksi perheeseen oli syntynyt kolme lasta: Sirkka, Vilho ja Pentti. Siellä Rantavuoreksi muuttunut perhe asui vuosia.

        Vuoden 1950 alkaessa he muuttivat paremman ansion perässä Suopellon tilalle Hyvinkäälle. Sinä keväänä lehdissä oli useita uutisia Suomessa tavoitetuista ja vangituista, henkilöllisyyttään vaihtaneista inkeriläisistä.

        Kun heimosoturi tunsi silmukan kiristyvän, hän ystäviensä avustuksella pääsi 16. helmikuuta 1951 rajan yli länteen, Ruotsin Hedemoraan, missä hän sai töitä ison tehtaan valuputsarina.

        Ruotsin kansalaisuuden saaneina Rantavuoret tekivät useita avustusmatkoja inkeriläiskyliin sukulaisten ja ystävien luo. Enää heidän ei tarvinnut pelätä. Kaikki heidän neljä lastaan perustivat perheen Ruotsissa ja asuvat siellä edelleen.

        Linna ja Antti Rokka
        Risto Husa oli Antti Rokan kanssa kirjeenvaihdossa vuodesta 1968. Ystävyys kesti Antin kuolemaan, joulukuuhun 1989 asti. Ida-vaimo kuoli 10 vuotta myöhemmin.

        Kunnallisneuvos Risto Husa istui Antin ja Idan kotona Hedemorassa 7.11.1987 äänittäen tunteja kestäneen haastattelun, joka hänellä on hyvässä tallessa.

        – Kun Tuntematon sotilas 1954 ilmestyi, Antti pelästyi, Risto Husa kertoo.

        Kirjassa Alikersantti Antti Rokka (MC-Pilot Oy, Tampere 2000) hän kirjoittaa useiden todistajien kertomana Väinö Linnan ja Antti Rokan tapaamisesta Teiskon Yli-Vattulan rantasaunassa siinä vaiheessa, kun Linna kirjoitti Tuntematonta sotilasta.

        Tapaamisen Husa uskoo vaikuttaneen Tuntemattomaan sotilaaseen kirjoitetun Rokan luonteen muotoutumiseen yhtä lailla kuin Viljam Pylkäksen hahmon, ellei enemmänkin. Tätä Husa vakuuttaa kirjassaan useassa kohtaa. Historian lehtorilta se on erikoinen painotus, onhan Rokan elämä muutenkin kirjan aiheeksi kantava, ei mikään tavallinen elämänkaari.

        Väinö Linnasta juuri uuden kirjan kirjoittanut, Linnan lähimpiin kuulunut Jaakko Syrjä ei kuullut Linnan koskaan mainitsevan, että olisi tavannut ketään Antti Rokkaa.

        – Ehkä hän ei sitä muistanut, olihan Rokka todennäköisesti silloin jo nimeltään Antti Rantavuori, sanoo puolestaan Husa.

        – Olen todennut, että eri puolilta minulle tihkuu lisätodisteita Antin ja Väinö Linnan kontakteista. Antti ei näistä puhunut ja avautui myöhemmin vain harvoille, Husa sanoo kotonaan Nokialla käynnistäen nauhan, jolla Antti Rantavuori puhuu Hedemorassa 1987.

        Antti Rokkana syntyneen, 79-vuotiaana kuolleen miehen ääni on selkeä, puhetyyli terävähkö ja nopea, mutta samalla lämmin, kertomistyyli määrätietoinen ja itsetuntoa uhkuva. Yli 30 Ruotsissa eletyn vuoden jälkeenkin puheessa on inkeriläiskarjalainen nuotti.

        http://www.apu.fi/ihmiset/article116334-1.html

        Antti Rokka alias Antti Rantavuori.

        Melko tuore juttu Rokan mysteeristä Netti-Nykypäivän kertomana.


        Eero Kivelä järjesti Antti Rokka -tapaamisen

        Nokian yhteiskoulun terävän oppilaani Juha Pärssisen juttu Eero Kivelän ja Väinö Linnan suhteista aiheutti ajatuksissani mahtavan heureka-elämyksen. Jo kolmessa alikersantti Antti Rokkaa koskevassa elämäkertakirjassani olen etsinyt vastausta, millä tavoin järjestettiin sotavankikarkuri-statuksella olleen alikersantti Antti Rokan ja aloittelevan kirjailijan Väinö Linnan ensimmäinen äärimmäisen salainen tapaaminen, nimenomaan tämä ensimmäinen.
        Nyt ovi on avautunut: se puuttuva kolmas pyörä ei voi olla kukaan muu kuin Mannerheim-ristin ritari Eero Kivelä.
        Sankaritaistelija Viljam Pylkästä on pidetty Rokka-ikonin ainoana esikuvana, mutta Rokka-kirjoissani olen tyrkyttänyt rinnalle myös inkeriläistä Antti Rokkaa. Hän antoi ikonille sotilasarvon, nimen, koon ja useita persoonallisuuden piirteitään.
        Uunituoreessa, 4.12.2007 julkistetussa kirjassani Nyt puhuu alikersantti Antti Rokka perehdyn erityisesti Linnan ja Rokan tapaamisiin Teiskossa, Tampereella ja kerran myös Ruotsissa. Tamperelaiset Linna -asiantuntijat tyrmäävät tapaamiset: ”puhdasta fantasiaa”, kirjoittaa professori Yrjö Varpio, ”täysin mahdotonta, tunsin Linnan jokaisen askeleen”, totesi kirjailija Jaakko Syrjä.
        Olen uuteen kirjaani löytänyt kontakteista useita uusia lähdetietoja Suomesta ja Ruotsista. Varmaankin proosallisin on lähisukulaiselta tullut tieto, että Ida Rokka pesi pyykkiä Kerttu Linnalle. Pyykkääminen Finlaysonin tehtaan ahtaassa asunnossa oli vaikeaa ja uransa alkuvaiheissa oleva kirjailija halusi auttaa ahtaalla olevaa aseveljeään.
        Heimopataljoona 3:n ryhmänjohtaja, inkeriläinen Antti Rokka ylennettiin alikersantiksi Äyräpäässä 4.7.1944, mutta jo 3.11.1944 hänet Neuvostoliiton vaatimuksesta julistettiin Raahessa sotavangiksi. Seuraavana päivänä hän heimotovereittensa tavoin hyppäsi vankijunasta, alkoi yli kuuden vuoden taistelu olemassaolosta. Varma niskalaukaus oli rajan takana odottamassa vankileirien tulkkia ja sotavankikarkuria.
        Antti Rokka asui perheensä kanssa neljä vuotta Teiskon Yli-Vattulassa, sukunimikin oli kirkonkirjoihin muuttunut Rantavuoreksi. Valmistellessani Alikersantti Antti Rokka -kirjaa haastattelin Oulunsuun yläasteen rehtoria Eila Koivistoa, Antin veljentytärtä. Kansliassaan rehtori räjäytti kirjallisuushistoriaan jäävän pommin: ”Antti-sedälle järjestettiin tapaaminen Väinö Linnan kanssa saunassa, ei Tampereella vaan Tampereen naapurissa Teiskossa”.
        Salainen saunatapaaminen järjestettiin Yli-Vattulan rantasaunassa Paarlahden rannalla. Juha Pärssisen jutun perusteella on nyt löytynyt se kolmas rengas, jota olen vuosikausia etsinyt.
        Antti Rantavuori avautui jo alkuvaiheissa Yli-Vattulan isännälle agronomi Arvo Penttilälle, joka asui perheineen talvet Tuomisen kivimuurissa lähellä tuomiokirkkoa. Samassa kivimuurissa asui myös kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari kenraali Aaro Pajari, joka pelasti Antin jo Teiskon ajan alkuviikkoina.
        Kenraali vieraili kesäisin Yli-Vattulassa. Naapurit hämmästelivät kerran, kun he näkivät Yli-Vattulan omenapuiden katveessa isännän, kenraali Pajarin ja – muonamies Antti Rantavuoren.
        ”Kolmen koplaan” ensitapaamisen järjestelijöiksi voidaan nyt luontevasti sijoittaa Finlaysonin sosiaalijohtaja Eero Kivelä, joka oli sodan jälkeisinä vuosina johdattelemassa tehtaan työmiestä Väinö Linnaa kirjailijatielle.
        RISTO HUSA
        kunnallisneuvos
        Nokia
        14.12.2007 0:02

        http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=90877


      • totta toinen puoli
        teloitettavaksi kirjoitti:

        Neuvostoliittoon. Linna joutui tekemään petepolun 50 luvun poliittisten paineiden alla olihan kyseessä heimopataljoonan vangista, joka päästettiin karkuun ja joka nostettiin nimeltä mainiten kansakunnan kaapin päälle yhtenä kaikkienaikojen sotasankarina.
        Linnalta ei konstit loppuneet, kirje Pylkäkselle ja asiat olivat sovitut.

        "Linnalta ei konstit loppuneet, kirje Pylkäkselle ja asiat olivat sovitut."

        Kyllä siinä Rokan hahmossa kuule on mukana joitakin Viljam Pylkään tekoja.


      • Rokkana
        totta toinen puoli kirjoitti:

        "Linnalta ei konstit loppuneet, kirje Pylkäkselle ja asiat olivat sovitut."

        Kyllä siinä Rokan hahmossa kuule on mukana joitakin Viljam Pylkään tekoja.

        nostettu kansakunnan kaapin päälle suurena mystisenä sotasankarina joka ei vastaa koko totuutta.
        Rokka oli oikeasti olemassa oleva henkilö kun Tuntemattoman Rokka oli useista esikuvista koostuva henkilöitymä johon vaikutteita antoivat Pylkäs sankariteoillaan ja " oikea " Rokka antoi taas nimensä ja substanssin tuolle roolirokalle. ( Substanssi on olio joka voi olla olemassa itsenäisesti, muista olioista riippumatta ). Rokan rooli oli Tuntemattomassa sotilaassa paljon muutakin kuin tuo kuuluisa Pylkäksen ampumakohtaus, kuitenkaan yhtään sitä kohtausta väheksymättä.


    • Sextiettan

      >Varsin pian Väinö Linna siirsi Rokan teot Viljam Pylkäkselle ja keskustelu esikuvasta vaimeni.<

      Alkuperäisessä Konekiväärimiehen sota -kirjassa on heti alussa tuo Linnan Pylkkäälle kirjoittama kirje kokonaisuudessan julkaistu.

      Pylkäs Viljam: Rokka. Kertomus konekiväärimiehen sodasta, Pohjola ja Kumpp., 1956, 292

      Viljam Pylkäksen ääninauhalle kertoman stilisoinut ja puhtaaksi kirjoittanut Kaarlo Nuorvala.


      Tämä on se uudempi kirja Viljami Pylkkäästä

      Sarjanen Petri Tuntematon Rokka, Revontuli, 2004



      --------------


      Löysit näemmä vanhasta ketjusta höystöt juttuusi... Se siitä.


      Rokka
      Kirjoittanut: realisti#1 10.11.2006 klo 12.36

      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000021176020#22000000021176020

      • Tuntemattoman...

        Kannattaa kyllä lueskella, JR 8 tuntemattoman sotilaan rykmentti, niminen historiikki. Samassa rykmentissähän Linna palveli kesään 1942.
        Kirjassa kuvataan, kuinka alikersantti Viljam Pylkäs yksin ampui, erään vänrikin täyttäessä lippaita, venäläisten keväthyökkäyksessä Syvärillä, pesäkettä vastaan hyökänneistä venäläisistä 81 hyökkääjää.


      • RH
        Tuntemattoman... kirjoitti:

        Kannattaa kyllä lueskella, JR 8 tuntemattoman sotilaan rykmentti, niminen historiikki. Samassa rykmentissähän Linna palveli kesään 1942.
        Kirjassa kuvataan, kuinka alikersantti Viljam Pylkäs yksin ampui, erään vänrikin täyttäessä lippaita, venäläisten keväthyökkäyksessä Syvärillä, pesäkettä vastaan hyökänneistä venäläisistä 81 hyökkääjää.

        Tunsitko kookkaan sankaritaistelijan Viljam Pylkäksen? Oletko fundeerannut, miksi elokuvan Antti Rokka ja Viljam Pylkäs ovat kooltaan eri henkilöitä? Väinö Linna antoi etukäteen Edvin Laineelle tarkat kirjalliset ohjeet mm. Rokan ulkonäöstä. Pienikokoinen Rokka-hahmo vastaakin varsin hyvin inkeriläisen Antti Rokan olemusta. Elokuva aiheutti Ruotsissa paljon harmia Antti Rokalle, joka välittömästi samaistettiin kirjan ja elokuvan Antti Rokkaan. Pylkäs ja Rokka olivat lipeväkielisiä Karjalan murteen mestarikäyttäjiä.


    • palvellessaan

      Adolf Ehrenroothin Tyrjän rykmentissä heimopataljoonan sotilaana Äyräpää-Vuosalmen torjuntataisteluissa 4.7.-44.
      Antti Rokka ylennettiin myös alikersantiksi tuolloin saavutuksistaan.

      • tämäkin asia

        oikeaan mittakaavaan. Vapaudenmitalli 2.lk oli samanlainen "osanottomitalli" miehistölle ja aliupseeristolle kuin VR 4 upseeristolle. Ei edellyttänyt minkäänlaista kunnostautumista vaan riitti jos muisti tulla joka aamu soppajonoon eikä hairahtanut sotilaskarkuriksi.


      • olivat
        tämäkin asia kirjoitti:

        oikeaan mittakaavaan. Vapaudenmitalli 2.lk oli samanlainen "osanottomitalli" miehistölle ja aliupseeristolle kuin VR 4 upseeristolle. Ei edellyttänyt minkäänlaista kunnostautumista vaan riitti jos muisti tulla joka aamu soppajonoon eikä hairahtanut sotilaskarkuriksi.

        Kannattaisi laittaa oikeisiin mitakaavoihin....

        Juuri niin, Rokka oli HARVOJA jos ei ainoa heimopataljoonan sotilas, jatkosodan alussa suomalaisille tarkoituksella sotavangiksi antauduttuaan, vielä palkittiin tuolla kyseisellä 2.lk.-vapauden mitalilla.


        Hänelle se oli kaikkein tärkein dokumentti jota esittäessään hänelle aukeni lopulta tie vapauteen Tornionjoen yli Ruotsin puolelle.

        Tuntemattoman sotilaan Rokan vanginsieppaus tapahtui hieman eri tavalla kuin mitä
        todellisuus oli Äyräpäässä. Omistuskirja 2.lk. vapaudenristin mitallista toimitettiin Ida Rokalle Valkeakoskelle. Todistuksen on allekirjoittanut Kenraalimajuri A. E. Martola 2.D:n komentaja.
        Tämä todistus oli aina Rokalla rahapussissaan mukanaan pakolaisvuosinaan kun joutui vaihtamaan asuinpaikkansa pidätetyksi tulon vuoksi.
        Saatuaan uuden identiteetin Rantavuori, hänet kutsuttiin kertausharjoituksiin jolloin vaara olisi ollut suuri joutua palautetuksi, hän marssi
        Tampereelle Kenraalimajuri Aaro Pajarin ovelle ja esitti asiansa. Kenraali järjesti asiat ja kohta Rokka oli virallisesti Suomen armeijan reserviläinen.

        Husa tehnyt ison työ ystävystyttyään hänen kanssaan, hän kävi mm. haastattelemassa Rokkaa Ruotsissa. Myös Linna on käynyt Ruotsissa Rokan vieraana.


      • RH
        tämäkin asia kirjoitti:

        oikeaan mittakaavaan. Vapaudenmitalli 2.lk oli samanlainen "osanottomitalli" miehistölle ja aliupseeristolle kuin VR 4 upseeristolle. Ei edellyttänyt minkäänlaista kunnostautumista vaan riitti jos muisti tulla joka aamu soppajonoon eikä hairahtanut sotilaskarkuriksi.

        Antti Rokan saama mitali oli "normaali", mutta taistellessaan elämästään 1944-51 hän tiukan paikan tullen mitalitodistuksellaan osoitti luottohenkilölle oikean statuksensa. Todistuksellaan hän useita kertoja pelasti henkensä, itärajan takana sotavankikarkuria ja vankileirien tulkkia odotti varma niskalaukaus.


    • joukkoihin

      talvisodan aikana. Joukkoihin kuului 14 ooo suomalaista ja inkeriläistä. Kuusisen kansanarmeija oli paraatijoukko joka ei osallistunut taisteluihin,joukko asettui Terijoelle ja oli valmiina vielä maaliskuulla tulemaan Helsinkiin Kuusisen paraatiin. Opettajakoulutuksen saanut Antti
      Rokka oli kultakimpale kielitaitoisena tuohon joukkoon.

    • kirjan

      on kirjoittanut Risto Husa. Kirja antaa käsityksen kuinka Inkeriläisten pakkokarkotukset suoritettiin Siperiaan vielä viisikymmentä luvullakin.

    • jos on?

      "Sankaritaistelija Viljam Pylkästä on pidetty Rokka-ikonin ainoana esikuvana, mutta Rokka-kirjoissani olen tyrkyttänyt rinnalle myös inkeriläistä Antti Rokkaa. Hän antoi ikonille sotilasarvon, nimen, koon ja useita persoonallisuuden piirteitään.
      Uunituoreessa, 4.12.2007 julkistetussa kirjassani Nyt puhuu alikersantti Antti Rokka perehdyn erityisesti Linnan ja Rokan tapaamisiin Teiskossa, Tampereella ja kerran myös Ruotsissa. Tamperelaiset Linna -asiantuntijat tyrmäävät tapaamiset: ”puhdasta fantasiaa”, kirjoittaa professori Yrjö Varpio, ”täysin mahdotonta, tunsin Linnan jokaisen askeleen”, totesi kirjailija Jaakko Syrjä."

      http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=90877

      • VÄÄRÄSSÄ

        Risto Husan teoksessa Alikersantti Antti Rokka totuus selviää. Oulunsalolainen Rokan lähisukulainen
        rehtorin lausunnot myös todistavat Linnan ja Rokan tapaamiset. Rokka asui Teiskossa ja Tampereen ympäristössä useita vuosia, pakoiltuaan viranomaisia karkotusuhan alla.


    • Rokkaa/JR-seiskassa

      Rokka Antti. Ja minua ei saa sanoa Anteroksi.

      " Palvelussitoumuksessa, joka on allekirjoitettu 8.12.1942, Rokka lupaa uskollisesti täyttää kaikki palvelustehtävät tietoisena siitä, että lupauksen rikkomisesta hänet voidaan asettaa Suomen sotalakien säätämään rangaistukseen.

      Everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin johtamassa Tyrjän rykmentissä Rokka johti kesällä 1944 heimosoturiryhmäänsä Siiranmäen, Punnusjärven ja Äyräpään ankarissa torjuntataisteluissa.

      Sotilaallisista ansioistaan hän sai 4. heinäkuuta 1944 Mannerheimin myöntämän 2. luokan vapaudenristimitalin. Pian palkitsemisen jälkeen hän haavoittui, mutta ehti vielä Vuosalmen taisteluihin. Kun jatkosota oli päättynyt, hänet määrättiin heimopataljoonalaisten kanssa Lapin sotaan.

      Näin lyhyesti olisi tullut kuvatuksi Antti Rokan sota, ellei Suomeen olisi rauhanteon jälkeen marssinut uusia, tukevia käskijöitä valvontakomission raskaissa mantteleissa. "

      Onko muuta osoitettavassa ?

      • Ei nyt sentään!!

        "Everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin johtamassa Tyrjän rykmentissä Rokka johti kesällä 1944 heimosoturiryhmäänsä Siiranmäen, Punnusjärven ja Äyräpään ankarissa torjuntataisteluissa."

        Siiranmäellä HeimoP 3:n mainitaan osallistuneen osillaan taisteluun 14.6.

        Äyräpään sillanpään taistelujen aikana se oli Vuoksen takana osa 2.D:n reservinä, osa takarannan asemissa JR 49:lle alistettuna.Lopun aika seoli JR 49:lle alistettuna.

        JR 7:ään se ei kuulunut Vuosalmella missään vaihessa.

        HeimoP 3 siirrettiin 12.7. kenttävarustustöihin Visulahteen. Siihen ei luotettu, sillä yliloikkareita oli ollut runsaanlaisesti ja kapinaakin aiemmin haudottu. Taistelusuoritukset olivat heikkoja.
        Lapin sotaan HeimoP 3 ei osallistunut,joskin se oli siirretty pohjoiseen.

        Nämä asiat ilmenevät viime sotien historioista.


    • JR-7 Rokkaa

      Heimopataljoonan toiminta perustamisen jälkeen ja osallistuminen taisteluihin

      Pataljoonaa koulutettiin perustamisen jälkeen Säämingin Aholahdessa huhtikuun 1943 loppuun. Koulutuksen aikana pataljoonassa järjesttiin kaksi aliupseerikurssia ja kahdeksalle puna-armeijassa upseerina palvelleelle annettiin heimoupseerin arvo.

      Pataljoona keskitettiin junakuljetuksena 30.4. - 3.5.1943 Savonlinnasta Metsäpirttiin ja alistettiin 15. Divisioonalle. Kustakin pataljoonan komppaniasta oli aluksi yksi joukkue kerrallaan etulinjassa saamassa taistelukokemusta. Tässä vaiheeesa pataljoonasta karkasi neljä miestä vihollisen puolelle.

      22.5.1944 pataljoona alistettiin Jalkaväkirykmentti 7:lle (JR 7) ja se otti rintamavastuun Ohdan lohkon keskilohkosta.

      1.6.1944 pataljoonassa paljastui 40 miehen salaliittoryhmä. Sen tarkoituksena oli tuhota oma tukikohta ja viedä mukanaan yksi suomalainen upseeri vihollisen puolelle.

      Suurhyökkäyksen alkaessa Heimopataljoona 3 oli mukana 2. Divisioonan viivytyksessä Ohdasta Siiranmäen kautta Äyräpäähän ja Vuosalmelle.

      Heinäkuun puolivälin jälkeen pataljoona siirrettiin varustelutöihin. Rintaman hiljetessä 4.9.1944 pataljoona toimi sadonkorjuussa 4. 9 - 7.10.1944 Ruokolahdella

      8.10.pataljoona alistettiin 15. Divisioonalle ja siirrettiin Ouluun, josta sen matka jatkui Yli-Tornioon.

      25.10 ilmoitettiin, että pataljoona kotiutetaan ja se siirrettiin Oulun kautta Raaheen. Todellisuudessa Valvontakomission vaatimuksesta pataljoonassa palvelleet Neuvostoliiton kansalaiset piti palauttaa Neuvostoliittoon. Tätä ei ilmoitettu pataljoonan miehille.

      Pataljoona purettiin Raahessa 3.11.1944. Kun miehille selvisi määräasema, pataljoonan heimosotureista karkasi jo Raahessa 14 miestä. Juna lähtiessä Raahesta kohti Naarajärvellä sijainnutta sotavankileiriä, sen kyydissä lähti 650 miestä. Perille Naarajärvelle tuli n 200 miestä, loppujen karatessa välillä Raahe-Pieksämäki. Pataljoonan miehistä pääsi pakenemaan Ruotsiin ainakin 172.[3]


      Pataljoonan tappiot

      Pataljoona menetti kaatuneina ja haavoittuneina taistelujen aikana 367 miestä.

      http://fi.wikipedia.org/wiki/Heimopataljoona_3

    • Rokataan vaan

      Vuosalmen asemat.

      Suomen sota 1941-1945. 7. osa, piirros 20 - 2.D:n puolustusasemista heinäkuun alussa ja tilanteesta 8.7. 1944. Osa/heimoP.3 ja HeimoP 3 Takarannan asemat 23.6.

      Risto Husa kertoo: Rokka sai vapaudenmitallin vanginsieppauksesta
      Adolf Ehrenroothin Tyrjän rykmentissä heimopataljoonan sotilaana Äyräpää-Vuosalmen torjuntataisteluissa 4.7.-44.
      Antti Rokka ylennettiin myös alikersantiksi tuolloin saavutuksistaan.

      • Vuosalmella HeimoP 3

        oli koko ajan joko 2.D:n reservinä tai alistettuna JR 49:lle eli Osasto W:lle.

        Se ei siis kuulunut enää Siiranmäen jälkeen Aatun joukkoihin.

        "Adolf Ehrenroothin Tyrjän rykmentissä heimopataljoonan sotilaana Äyräpää-Vuosalmen torjuntataisteluissa 4.7.-44.
        Antti Rokka ylennettiin myös alikersantiksi tuolloin saavutuksistaan."

        Ei kuulunut Rokka 4.7 Tyrjän Rykmenttiin, eikä koskaan muulloinkaan. Alistus oli vain taktinen, ei organisatoorinen. HeimoP 3 oli itsenäinen joukko-osasto.


    • Koko iso rokka

      Hölmö vastaus.

      " . HeimoP 3 oli itsenäinen joukko-osasto. " ja vielä alistettuna JR-7:aankin.

      Everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin

      • Taktinen alistus

        on eri asia, kuin joukon liittäminen toiseen. Alistus JR 7:lle ei tehnyt HeimoP:sta sen osaa. Sama koski kaikkia muitakin alistuksia. Niitä Aatulle riitti.


    • rOKII Rokkii

      Toinen hölmöytesi.....,.,.Adolf Ehrenroothin Tyrjän rykmentissä heimopataljoonan sotilaana Äyräpää-Vuosalmen torjuntataisteluissa 4.7.-44. Sinä toteat edellisen lukeneena: "Ei kuulunut Rokka 4.7 Tyrjän Rykmenttiin, eikä koskaan muulloinkaan.

      • Rokan porukka

        oli 4.7. alistettu JR 49:lle, ei JR 7:lle.

        Taktinen alistus ei tässäkään merkitse siirtymistä toisen jk-osaston kirjoille.


      • Rippe

        Pitkästä aikaa silmäilen kesällä 2012 käytyä Antti Rokka - keskustelua ja HeimoP 3:n osuutta Tyrjän rykmentissä.
        Sota-arkistosta napattu pataljoonan esikunnan 17.8.1944 laatima "Kertomus HeimoP 3:n vaiheista" toteaa mm seuraavaa:
        8.3.44 Pataljoona siirtyi Kaljalanjärven maastoon, missä ryhtyi suorittamaan tukilinjojen varustelutöitä.
        22.5.44 Pataljoona otti vastaan Ohdan keskilohkon rintamavastuun II/JR 7:ltä ja alistettiin JR 7:lle. ---
        13.6.44 Pataljoona marssi Ahijärvelle JR 6:n reserviksi. --
        18.6.44 Marssi Kyläpaakkolaan, jossa pataljoona suoritti varustustöitä Äyräpään sillanpääasemassa. --
        7.7.44 Ev.luutn. Mäntylä haavoittui ja kapt. Kurkela tuli pataljoonan komentajaksi. Vuosalmen sillanpään taistelujen ajan pataljoona oli etulinjassa". ---
        Korp. Antti Rokka ylennettiin alikersantiksi 4.7.44, Äyräpään verisimpänä päivänä. Syntyi todellinen SA:n alikersantti Antti Rokka.
        5.7. Antti haavoittui ja kuljetettiin vielä toiminnassa olevalla syöksyveneellä Vuosalmen yli ja edelleen sairaalaan. 3.11.44 häneltä riistettiin Raahessa alikersantin natsat. Alkoi sotavankikarkurin yli 6 vuotta kestänyt olemassaolon taistelu. 16.2.1951 tätini puoliso kuljetti Antti Rantavuoren Tornionjoen yli Ylitornion Kaulirannassa. -Risto Husa


    • tiatoo

      Tiedoksi

      Väinö Linnan Tuntematon sotilas on romaani, ei historiatietokirja.
      Sen hahmoista ei mikään ole elänyt. Tietysti vaikutteita on monelta taholta.

    • Pylkäs

      .. No tuota. Sen voin saboa että Viljam oli luonteeltaan Smanlainen kuin rokka ja kuvastikin aika paljon. Niin ainqkim sukulaisena voin sanoa.

    • ghjfhjfghj

      Kyllä se tuo Kekkonen oli sitten liero.

      • Anonyymi

        Kunhan höpöttelet vennamolainen joutavia.


    • Anonyymi

      Onhan tuo ollut vuosikymmeniä tiedossa, että Tuntemattoman sotilaan Antti Rokan esikuva on Viljam Pylkäs.

      Tämä käy ilmi Väinö Linnan mm Pylkkäälle lähettämästä kirjeestä]:

      »Sillä sinä olet Rokan esikuva. Kuten olet huomannut, olen minä muunnellut tapahtumia, sijoittanut niitä toiseen aikajärjestykseen, siirrellyt toisten miesten tekoja toisille, ja niin edespäin. Mutta ne kuuluvat romaanin luonteeseen ja ovat vain sikäli todenmukaisia.»
      (Ote Väinö Linnan kirjeestä Viljam Pylkkäälle, päivätty Tampereella 23. toukokuuta 1955)

      Tässä Linna tapaamassa aseveljeään Pylkästä:

      https://www.paivanlehti.fi/vaino-linna-tunnusti-viljam-pylkkaalle-sina-olet-antti-rokka/:

    • Anonyymi

      Sekä Antti että Rokka olivat yleisiä nimiä Kannaksella.

      • Anonyymi

        Entä sitten! Kirjailija ITSE vahvisti, että Rokan esikuva oli Pylkäs!


    • Anonyymi

      - oliko tämä rokka se sama, joka esiintyi putkinen nimellä ? - NL kansakolunopettaja, inkeriläinen, ja kirjoitti Ruotsissa muistelmat, elämäni neuvostoliitossa ?

      Lienee monta tarinaa ja kertojaa. Ja joku on todellinen. Toinen hahmo ei. Ja yhdistelmiäkin on. Sellaista se on .

      • Anonyymi

        Ei ollut vaan Viljan Pylkäs! Mäin mainitsi Väinö Linna itse kirjeessä Pylkäkselle!


    Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martinan firma haastettiin käräjille

      Seiska: Martinan firma haastettiin käräjille, taustalla outo rahasotku.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      328
      2707
    2. Veriteko Kajaanissa.

      Nuorta naista epäillään puukotuksesta. Väkivaltaisuus lisääntyy, eihän ole kauan kun kyse oli samanlaisesta teosta.
      Kajaani
      28
      1941
    3. Anna vihje jonka vain te tiedätte

      Tällä näkyy olevan monia etsijöitä ja kaipaajia. Otetaan ketju jossa voi antaa vihjeen. Kirjoittakaa jotain mitä muut e
      Ikävä
      141
      1767
    4. Miksi haluat satuttaa

      Sillä tiedolla ettet välittäisi minusta vaikka se ei ole totta. Silti tiedän että rakastat minua edelleen. Niinkuin sano
      Ikävä
      58
      1468
    5. Millaisiin naisiin miehet OIKEASTI hullaantuvat

      Kerrotaanpa nyt muutamia tosiasioita, joita miehet eivät yleensä halua myöntää ja joihin naiset usein haluavat olla usko
      Sinkut
      161
      989
    6. Olet kamalin ihminen mitä tiedän M

      Toivottavasti ei ikinä nähdä enää.
      Ikävä
      68
      979
    7. Mitä sanoisit jos uskaltaisin

      Avautua IRL ihan oikeasti? Mietin keinoja siihen koska en vain enää jaksa että meidän välit jatkuu näin. Tiedän ettet ha
      Ikävä
      69
      939
    8. Taitaa olla kaikki ohi

      Meidän väliltä.
      Ikävä
      69
      929
    9. Mikä sai sut

      Rakastumaan häneen ja miten pitkään siinä meni? Mikä nyt on tilanne?
      Ikävä
      55
      840
    10. Farmi Suomi: Ari Koivunen tekee "ongelmallisen" päätöksen eläimille - Lloyd Libiso kieltää jyrkästi!

      Oho, heti “kriisiä” pukkaa Farmilla! Uusi kausi starttaa tv:ssä torstaina. Jaksaako Farmi Suomi kiinnostaa? Lue lisää,
      Tv-sarjat
      14
      819
    Aihe