ToivottomuudestaToivoon
Ps.1:1-3 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei seiso syntisten tiellä eikä istu, missä pilkkaajat istuvat, vaan Herran sanan opetus on hänen ihastuksensa, ja hän tutkistelee sitä päivät ja yöt! Hän on kuin veden ääreen istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia13 aloitusta · 76 kommenttia
- Nämä, jotka nyt täälllä nimettöminä riehuvat hylkäävät Raamatun opetukset, peittäen ne hirmuisella lestavihallaan.
Se on surullista.
Ei viha ja halveksinta koskaan anna oikeaa ymmärrystä. Ei kenellekään. Eikä millekään aatteen suunnalle. Eikä missään asiassa.
Jeesus toteaa heistä, että näin toimiessaan he luulevat tekevänsä palvelusta Jumalalle.
Me tietenkin haluamme rukoilla kaikkien - heidänkin - puolesta, että kääntyisivät parannukseen ja mielenmuutokseen - Jumalan mielen mukaiseen muutokseen. Elämme toivossa, että meillä olisi yhteinen suunta ja yhteinen matka. Jeesuksen viitoittamaa tietä. - Jaakobin kirjeestä löytyy ihan suora kehotus:
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Paljon voi vanhurskaan toimellinen rukous.
Jatkaa vähän myöhemmin: Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, tietäkää, että se, joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.
Jaakob kysyy kirjoittaen vähän aiemmin, jota myös lainaan:
Mistä taistelut ja riidat tulevat keskuuteenne? Eivätkö himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
... Tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa. Riitelette ja taistelette, mutta teillä ei ole, sen tähden ettette ano.
..."Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Olkaa siis Jumalalle alamaisia, mutta vastustakaa perkelettä, niin hän teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.
Ja taas:
Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksiselitteiset. Tuntekaa kurjuutenne, murehtikaa ja itkekää. Naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.
Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee veljeään, se panettelee lakia ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. Yksi on lainantaja, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa. Mutta mikä olet sinä, joka toista tuomitset?
Tässä edellä vakavaa tekstiä meille kaikille Herran apostolilta Jaakobilta. - Toivon, että pyydät Pyhää Henkeä kirkastamaan ja avaamaan Raamattua, kun sitä luet seuraavan kerran. Syntien anteeksiantamus on aivan keskeinen asia. Jeesus sanoi opetuslapsilleen heti ylösnousemisensa jälkeen, että 'joille te synnit annatte anteeksi niille ne ovat anteeeksannetut, ja joille pidätätte, niin niille ovat pidätetyt'. Löytyyhän niitä muitakin Raamatun paikkoja, jotka varmaan löydät, kun mielesi muutuu niitä etsimään.
Kun me todistamme jollekin syntiä anteeksi, niin ne ovat hänen omia syntejään, jotka hän haluaa uskoa saaneensa anteeksi. Me kaikki pelastumme uskomalla omat syntimme anteeksi - ei muiden. Ne on uskottava anteeksi joka päivä ja joka hetki - aina uudestaan ja uudestaan - sillä joka aamu on armo uusi.
Niin kuin meidän tarvitsee käydä pesulla, suihkussa tms. joka päivä, niin tarvitsemme myös sielun puhdistusta joka päivä.
Tämä kertoo meille sen, että me olemme Jumalan lapsia - ei sitä, että me tulemme Jumalan lapsiksi aina uudestaan vaan, että me olemme Jumalan lapsia uudestisyntymästämme alkaen. - Paavali kirjoittaa, että 'suumme on auennut puhumaan teille, korinttolaiset, sydämemme on avartunut. Teillä ei ole ahdasta meidän sydämessämme, vaan ahdasta on teidän omassa sydämessänne. Maksakaa samalla mitalla – puhun kuin lapsille – avartukaa tekin. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä epäuskoisten kanssa, sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja laittomuudella? Tai mitä yhteyttä on valolla ja pimeydellä?
Tarkoittanee tässä yksittäisessä tapauksessa esimerkiksi sitä; kun ihmetellään kukista, että onko ne kukkien juuret syntiä vai itse kukka? Niin. Jos tällaisista asioista saadaan hikarit, olisi ehkä itsetutkiskelun paikka, sillä itseään tällaisella asenteella kiusaa.
Sellainen ihminen, joka ahdistuu tästä tai vastaavasta ohjeesta (vaikka ihan typerältä kuulostavasta), ahdistuu oman itsensä epävarmuuden tai muun vastaavan, omasta itsestään johtuvan syyn takia. Itse asiassa minäkin ahdistun aivan liian usein. Mutta matkan on jatkuttava.
Ihminen on synnin kyllästämä - niin neuvoja kuin neuvottava - niin saarnaaja kuin sanankuulija.
Rakkaus on lempeä, anteeksiantavainen ja laupias - ja paljon, paljon muuta mukavaa. Rakkaus tekee elämän siedettäväksi. - Kyllä on pilkkaajilla otsaa. He ehkä ovat saaneet taidon erottaa pilkut ja pisteet ja laittaa ne oikealle paikalleen, mutta siellä missä viisautta ja rakkautta on jaettu, ovat he olleet kaukana. Tulkaa lähemmäksi. Kristus rakastaa teitäkin ja haluaa lämmittää kylmiä sydämiänne.
- Jeesuksen ei tarvinnut syntyä uudesti, koska hän siksi Pyhästä Hengestä. Koko Hänen sisin olemuksensa oli jumallinen ja hän oli Jumala. Ulkoinen olemus oli ihmisen muoto. Inhimillisessä muodossaan hän tunsi ne kaikki synnit joissa me elämme. Hän tunsi ne ilman syntiä. Hän armahtaa meitä jokaista - hän tietää mitä tekoa me olemme. Hän kantoi kaikki meidän syntimme ristinpuulle ja täytti siten Jumalan tahdon täydellisesti. Hän nousi kuolleista että meikin saisimme elää. Kun tämän sydämessään uskoo, ja kastetaan, jos ei ole jo kastettu, niin syntyy uudesti ja saa aloittaa ikuisen elämän jo täällä maan päällä.
Ruumiillinen kuolema merkitsee uudestissyntyneelle, että elämä jatkuu iankaikkisuudessa, mutta ilman synnin kuormaa. Synti jää hautaan. Uskovan sielu nousee viimeisenä päivänä Jumalan luokse - pysyvästi. - On mielenterveyskysymys, jos kieltää näkymättömien olemassaolon.
Tänä päivänä niinkuin usein ennenkin, mutta erityisesti tänäpäivänä. Ihmiset värisevät vilusta ja pelosta - pelosta, että mikä ihmiskuntaa kohtaa. Mediahan näyttää tekevän kaikkensa, että ihmiset pelkäisivät ja olisivat epävarmoja mitä tuleman pitää ja syyllistäisivät itseänsä ja toisiansa. Vähän väliä tulee ohjeita miten elää ja olla, ja heti perään ohjeita, jotka kumoavat edelliset! Näin toimii tiedekin - tieteen 'faktat' näyttävät muuttuvan kaiken aikaa.
Sellainen ihminen, jolla ei ole kaiken Luojaa Jumalanaan pitää liian helposti onnen edellytyksenä vain sitä, että minä itse saan tyydytyksen. Se kasvattaa vain tyhjyyttä ja tyhjyyden tunnetta itsessään ja ympäristöään kohtaan. Elämän merkityksettömyys lisääntyy, vaikka toisin uskotellaan.
Me elävän Jumalan lapset haluamme levittää todellista rakkauden ja lämmön sanomaa ympärillemme. Mutta lämmittääkö meidän sanomamme me tätä kylmää maailmaa?
Tärkeintä on, että sanoma ja käytöksemme lämmittää ympärillämme olevia lähimmäisiä - oli niitä vähän tai paljon. Lämpö on sellaista, että sitä on tuotava lämmönlähteestä - ilman lämpöä on vain kylmyyttä. Kylmyys on lämmön puutetta.
Tieto asioista ei tuo lämpöä ja rakkautta - se usein tuo ylpeyttä ja ylenkatsetta vähemmän tietäviä ja vähemmän koulutettuja kohtaan.
Rakkaus rakentaa.
Anteeksiantamus luo toivoa tulevaan ja saa linnut laulamaan.
Maailma, joka koostuu samoista atomeista kuin me ihmisetkin, tulee kuolemaan sitten, kun on Jumalan aika. Mutta monet meistä, ehkä kaikki, kuolemme sitä ennen. Se on todella kurja juttu niille, jotka ovat ilman Jumalaa ja ilman toivoa sovituksesta Jumalan kanssa. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että meillä kaikilla olisi sovinto Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta - siinä toivossa on hyvä elää - niin kauan kuin on elämää - niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. - Jumala näyttää olemassa olonsa joka hetki. Siinä jo, että sinä elät. Jumala on Elämä ja sen lähde! Kaikki mitä me näemme silmillämme on ainetta, joka rakentuu n. 120 alkuaineesta. Aine ei elä ellei sille anneta elämää ja kukaan muu ei anna elämää kuin Jumala.
Alun alkaen kaikki täällä maanpäällä oli hyvin - ensimmäisen ihmisparin kohdalla. Kunnes...
Se miksi täällä on sairautta, köyhyyttä, väärintekoja, alistamista, sortoa, vihapuheita, anarkiaa, hyväksikäyttöä, ylpeyttä, kateutta, tuhlailua, riistämistä jne.. jne... johtuu syntiinlankeemuksesta, josta me kaikki olemme osallisia. Kaikki!
Kun aika täyttyi tuli Jeesus Kristus pelastamaan meidät. Ja kuka häneen uskoo pelastuu.
Tämä maailma aikanaan katoaa ja tuhoutuu. Mutta me ihmiset emme saa maapalloa tuhottua, mutta teemme muunmuassa noilla edellämainituilla asioilla elämämme ja lähimmäistemme elämän hyvin hankalaksi ja tukalaksi.
Oma elämämme loppuu aikanaan, sillä jokainen lähtee täältä vuorollaan - toiset kadotukseen ja toiset, jotka Jeesuksen lunastukseen uskovat, iankaikkiseen iloon.
Tämä toteutuu vaikka emme siihen uskoisikaan, sillä Jumalan olemassaolo ja Hänen tuomionsa ei ole meidän uskosta riippuvainen millään tavalla. Pelastuksemme on. - Vaitovainen kirjoittaa hyvin ja asiaa, mutta usein.
Uskon veljenä haluaisin sanoa, että me kaikki elämme lihassa ja olemme lihallisia, joten vastaanottokykymme on hyvin rajallinen ja yksilöllinenkin. Nyt näyttäisi siltä, että hyvä ja erittäin kallis asia aiheuttaa turhaa ärsytystä, kun sitä liikaa tarjotaan liikaa yhdestä tuutista.
Tuutista tuleekin mieleeni eräs herkkuni - jäätelö - söin kerran sitä niin paljon, että yök ja yök.. - tuli enemmänkin kuin ähky olo. Meni pitkän aikaa ennenkuin jäätelö maistui taas hyvälle ja herkulliselle. Nyt maistuu - ja usein, mutta yritän pitää kohtuudessa.
Tehkäämme työtämme rukouksen hengessä toinen toistamme tukien. - En todellakaan tarkoita sellaista hymistelevää keskustelua - ei sellainen ketään hyödytä.
Mutta erimieltä voi olla suht'sovinnollisella mielellä tai kärjekkäästi kipinöiden. Myönnän, että se on tosi vaikea taiteen laji. Itse osaan sen lajin todella huonosti, mutta kilvoittelen.
Osmo A Viio on sanonut (hän oli viestinnän professori aikoinaan), että viesti ei mene koskaan samanlaisena perille, kuin miten se on lähtenyt. Ongelma on sama varmaankin sekä suullisessa että kirjallisessa viestinnässä.
Kokemukseni mukaan se voisi johtu siitä, että viestittäjä ja vastaanottaja ovat tiedon ja kokemusten suhteen ns. eri aallon pituuksilla. Viesti menee ohi, yli tai ali, sanalla sanoen - huti.
Ajattelen, että kristittyinä meillä on uudestisyntymisen johdosta rakkauden lahja!
Rakkaudella on taipumus lähettää viestejä toista kunnioittaen ja vastaanottaa viestejä toista ymmärtäen.
No, kaikkihan me ymmärrämme, että näin ei aina käytännön elämässä suju. Mutta tärkeintä olisikin, että meillä olisi se mieli - anteeksiantamuksen mieli - se mieli, joka Jeesuksella oli ja on meitä kaikkia kohtaan. Sen toivoisin näkyvän niin omassa ja muidenkin viestinnässä. - Tämän sanoin ...
...päivämäärä muuttui huhtikuulle 2019 ja näiden asiallisten kommenttien jälkeen alkoi taas normaali riepottelu ja nokittelu ja oikeassa olemisen näytön halu! Oikein te sen taas itse todistitte. MOT!
Keskusteletteko puolisoidenne kanssa yhtä rakentavasti ja sivistyneesti kuin mitä tällä palstalla? - Kun aloin lukemaan tätä keskusteluketjua todella kauniin virren sisällöstä ja merkityksestä, niin ihmettelin, että miten ihmeessä he voivatkin keskustella asiasta näin hyvässä ja sivistyneessä hengessä - kunnes huomasin, että sehän olikin nostettu VL:n puolelta ja oli aika vanha ketju vuodelta 2004.
Sitten tulikin pari uutta, hyvin asiallista kommenttia. Päivämäärä muuttui huhtikuulle 2019 ja näiden asiallisten kommenttien jälkeen alkoi taas normaali riepottelu ja nokittelu ja oikeassa olemisen näytön halu!
Huomasiko kukaan muu tämän muutoksen? - Unohdin ottaa kantaa ainoan oikean seurakunnan väitteeseen. Olen itse ollut samaa mieltä vuosikymmeniä sitten; vain tässä tullaan autuaaksi. Esikoisissa ei onneksi niin opeteta - usko Kristukseen pelastaa. Tuomio on Jumalalla.
Miten minä tai joku muu muuttaa mieltään jossain näinkin tärkeässä asiassa? En tiedä. En todellakaan tiedä. Se vain alkoi jossain vaiheessa kirkastua, kun silmät aukenivat näkemään Jumalan mahdollisuudet ja Hänen valtansa Hänen Sanansa ja Henkensä kautta. Jotenkin ne asiat itse kullekin kirkastuvat ja sen jälkeen me kaikin tavoin yritämme vahvistaa uskoamme Jumalan sanan perustalle.
Joku kertoi jossakin, että ennen käytettiin sammakoita kaivojen puhdistamiseen. Sammakot ovat liikkuvia eläimiä, joten aikansa kuluksi ne uivat kaivon reunoja pitkin eli käytännössä ympyrän muotoista rataa. Sitten myöhemmin ne laskettiin vapaaksi avoveteen. Ne jatkoivat uimista edelleen, mutta uintirata olikin edelleeen ympyrän muotoinen ja samanlainen mitä kaivossa. Ne eivät huomanneet, että olivat vapaat menemään ja elämään laajemmalla alueella. Ehkä he myöhemmin oppivat?
Näin voi käydä ja monesti käykin, että ahtaassa ymmpyröissä kasvanut ei näe, että muuallakin on elämää - oikeaa elämää. Jumala meitä kaikkia varjelkoon kaikenlaisista eksytyksistä. - Vastaan alkuperäiseen väitteeseen, jossa väitetään, että lestadiolaisryhmissä autuuden perusta olisi loppujen lopuksi tekoihin perustuvaa.
Olen saanut seurata Kristusta useiden vuosikymmenien ajan - ensin esikoislestadiolaisissa ja nyt viimeisimmät vuodet esikoisissa. Väitteeseen en voi vastata kuin omasta puolestani ja mitä näen ympärilläni, niin sen näen tietenkin subjektiivisesti.
Pohdin asiaa eletyn elämäni kautta - elämän, johon liittyy maallisen sekä hengellisen elämän koettelemuksia ja myös ilon hetkiä molempien elämän alueiden saralla, sekä miten Sanaa olen tulkinnut toteutettavaksi.
Lestadiolaisuudessa näyttää ihan yleisesti olevan vahvat säännöstöt - esikoislestadiolaisuudessa erityisesti on vahva rigorismin perinne. Rigorismi jäi esikoisilta historiaan - Jumalalle kiitos. Synti ja sitä vastaan sotiminen on meille edelleeen uskon elämän joka päiväistä elämää - rukouksen kanssa.
Itse koin rigorismin hyvin ahdistavaksi ja kristilliseen opetukseen kuulumattomaksi. Olen välillä itsekin ajatellut, että säännöt on saarnattu jopa autuuden ehdoksi. Mutta olen yrittänyt kuunnella puheita omilla korvillani - korvilla, jotka eivät niistä säännöistä pidä ollenkaan. Mutta ollakseni rehellinen itselleni, niin koen, että pohjimmiltaan heilläkin usko Kristukseen on se, joka on ainoa ehto pelastumiseen.
Rigorismi on heidän yhteisönsä koossapitämiseksi tärkeää ja välttämätöntä ja sillä on jo historiallisestikin ainoan oikean sisällön asema. Muunlainen elämän tapa, kuin mitä heillä on saarnattu, on heille tuomittua.
Mutta jokainen meistä on uskonsa kanssa yksin Jumalan edessä, ja silloin on suuri armo, että voimme turvautua Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Kun Häneen turvaudumme, niin emme ole yksin Jumalan edessä - me olemme Hänen edessään edesvastaajamme kanssa. - Huomaan taas, että tämä palsta on edelleen monien muidenkin suuntien temmellyskenttä, kuin pelkästään esikoislestadiolaisten tai esikoisten. Vanhoillisilla on omansa ja näyttävät pysyvän siellä.
Kaikki hyvin, jos kommentit olisivat rakentavia ja Kristuksen rakkautta tihkuvia, mutta ne ovat syyttäviä - ylhäältä, tuomarin valtuuksin annettuja. Aika lailla samanlaisia kuin lessujen keskinäiset kahinat.
Onko meillä uskossamme paha olla?
Pitääkö meidän aina tuomita veli tai sisar, jos hän on eri ryhmässä ja ajattelee tai pukeutuu eri tavalla?
Kristus on noussut ylös!
Jos Kristus ei olisi noussut ylös, niin silloin meillä olisi syytä pahaan oloomme, mutta nyt meidän tulisi iloita kaikkien niiden kanssa, jotka uskovat - sillä Kristus on noussut ylös - Hän elää! - kaikkien uskovien sydämissä. - Päätinkin rekisteröityä. Toivon todella, että rekisteröityminen ryhdistää keskusteluilmapiiriä ja tuo vastuullisuutta siihen mitä haluaa sanoa. Uskoisin, että parasta olisi, jos voisimme käyttää omia nimiämme, mutta se ei liene turvallista - pahat puheet ja sanat voivat muuttua teoiksi.
Se mitä itse tällaiselta julkiselta keskustelupiiriltä toivon on, että voisimme jakaa matkaystäville rohkaisua uskon elämään ja tarvittaessa antaa ja saada opastusta tiellä ja matkalla.
Meillähän on yhteinen päämäärä ja yhteinen iankaikkinen kotimaa. Sovitaan nämä vaelluksen aikana tulleet ja tulevat virheet ja kärsitään toinen toistamme rakkaudessa. Tänäkin Pääsiäisenä sanoma kuuluu, meidän tähtemme tapahtuneen ristinkuoleman jälkeen - Jeesus elää - ja me hänen kanssaan.