varaverkko.be
Energiakartelleista riippumatonta liiketaloudellista voittoatavoittelematonta paikallisen kotimaisen energiatuotannon ja varavoiman tuotekehitystä. Kaikille kehittäjille ja varavoiman kehittämisen tukijoille avoin yhteisö.
http://www.varaverkko.be
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia6 aloitusta · 126 kommenttia
- Täällä esiintyy toisinaan kirjoittajia, jotka ovat jopa väittäneet olevansa TUKES:in akkreditoimia sähköasentajia - kuitenkaan juuri koskaan ei kukaan "ammattilainen" linkitä mihinkään suomenkieliseen lähdemateriaaliin.
On herännyt epäilys, että koko sähköala on vailla kelvollista näkemystä tässä maassa.
Seuraamus on se, että sähköturvallisuus heikkenee. Toisaalta sähköteknillisten aplikaatioiden kehittäjiä ei löydy, koska ei ymmärretä sähkön olemusta materiaalien ja johtimien tasolla.
Sähköasentajien kannataisi käydä Avoimessa luonnontieteellisessä opiskelemassa kemian ja fysiikan perusteet - sähkötekniikan peruskurssi yliopistossa alkaa lauseella "kahden kohtion välillä vallitsee aina potentiaaliero".
Olen nuo peruskurssit käynyt. - > Kun sanot ettei käämistä ole mitään yhteyttä maahan, niin käämin ja maan välillä ei
> voi silloin olla jännitettäkään
Kahden kohtion välillä on aina potentiaaliero. Jos pidät vasemmassa kädessä rautaputkea ja oikeassa kuparista, niin jos putket ovat tarpeeksi pitkiä eli niissä on varastoituneena riittävästi "fjongaa", voi saada sähköiskun pitämällä kiinni kahdesta eri materiaalista samaan aikaan.
Kelluva systeemi on eristetty maasta mutta sillä on silti potentiaalieroa suhteessa maahan. Jos tämä potentiaaliero kasvaa tarpeeksi suureksi, on jälleen sähköiskun vaara. Tästä syystä olen siirtynyt inverttereissä käyttämään 110-120V malleja - näissäkin toisen kohtion ero maapotentiaaliin voi vieläkin pahimmassa tapauksessa olla 240 60 = 300 volttia.
Oleellista on lähteen impedanssi eli se voiko lähde ylläpitää jännitettä vai droppaako jännite sillä hetkellä kun virtapiiri syntyy.
Löysin asiallisen mutta lontoonkielisen artikkelin aiheesta: https://tinyurl.com/y2sm6qb6
Etenkin artikkelin kirjoittajan GaryR ensimmäinen pitkä vastaus jollekin kysyjälle sisältää oleellista näkemystä asiasta. - > Invertterin tai aggregaatin kelluva sähkö näyttää olevan bebelle vieläkin suuri
> mysteeri.
Mitä "kelluminen" mielestäsi tarkoittaa, jos ei erilläänoloa taikka eristystä maapotentiaalista?
Kuvailetko omin sanoin mitä "kelluva" mielestäsi tässä yhteydessä tarkoittaa? - > Taisi olla paukkupakkasilla jotain 16-17 V luokkaa peräti.
Riippuu latausvirrasta. Suurempi latausvirta lämmittää akkua sisältä enemmän, jolloin kennojen tasaus eli latauksen viimeinen vaihe tapahtuu matalammalla jännitteellä. 14.5V on huoneenlämpötilassa.
Ilman rajakatkaisinta akun latausta on vahditttava ettei raja-arvot ylity taikka ole päällä liian kauan. Autossahan lataus on aina 14.5V mutta siinä oletetaan akun olevan ulkoilmassa ja ajomatkakaan harvemmin kestää paria tuntia kauemmin.
Jos huoneenlämmössä 14.5V tai enemmän on akun navoissa tuntikausien ajan, kyllähän se akusta parhaan terän vie aika nopsaan. - > Saat opetuksen Nobelin jos saat tuon kapasitaattoribellen edes jotain
> ymmärtämään.
Kunhan kerrot kuinka paljon opintopisteitä on luonnontieteellisestä, kerron sitten omani. - Asia oli selkeästi selostettu jonkin generaattorin käyttöoppaassa, jonka joku linkitti taannoin tänne.
Kelluvan jännitelähteen käämin molemmat päät ovat jännitteen ulostulo. Jos käämilanka on jännitteellinen, molemmat johtimen päät ovat jännitteellisiä - jännite on eri langan pään ja maan välillä, sekä molempien langan päiden kesken.
Yhdistämällä käämilangan päät virtapiiriksi saadaan käyttöjännite. Mitään yhteyttä maahan ei ole, eikä voi (=ei saa) olla. - 14.5V on lyijyakun latauksen viimeinen vaihe eli kennojen tasaus. Monet laturit ja säätimet ylläpitävät tuota jännitettä liian kauan eli jännitteen kuuluisi pudota arvoon 13.8V latauksen ollessa aina kytkettynä (kuten paneelien kanssa on).
Paneelilaturissa tosin on se hyvä puoli, että latausjännite putoaa aina illan tullen - näin ei tapahdu verkkovirtalaturissa, Verkkovirtalaturin pitää osata pudottaa jännite automaattisesti tuohon 13.8V arvoon. Tätä ei aina tapahdu ja syykin on se, että kuormitus akun navoissa vaihtelee.
Aina akkuun kytketyssä verkkovirtalaturissa pitäisi olla erillinen rajakatkaisin, joka katkaisee laturista virran kun akun navoissa 14.5V saavutetaan.
Akku kypsyy, jos se jää pitemmäksi aikaa tuohon 14.5V arvoon. - > No sittenhän maassa ei siis ole jännitettä. No mutta mittarin ja testikynän
> mukaan on.
Jos todella on noin, tarvitaan erikois-välikaapeli. Siitä on maakontakti irrotettu eli maajohdin katkaistu. Tuollaista kaapelia saa ja pitää käyttää vain invertterin kanssa.
Jos kelluvan jännitelähteen jompikumpi kontakti yhdistyy maahan jotakin kautta, maadoituksessa onkin invertterin jännite. Koska jännitteen arvo puolittuu per kontakti ja johdin, maadoituksen puuttumista pidetään siedettävänä.
Mainitsenpa vielä, että omat invertterini toimivat jo 110 - 120V jännitteellä juuri tästä syystä. Yhdessä navassa ja johtimessa onkin vain puolet tuosta jännitteestä, mitä voidaan pitää kohtuullisen turvallisena - joskaan ei tietenkään täysin turvallinen ole vielä tuokaan. - Ideani oli luoda kokonainen täkäläisten hylkäämä pikkukaupunki keskieurooppalaisille kausi-kaupungiksi.
Vuosi tai pari sitten oli keskieuroopassa läkähdyttävän kuuma heinä- ja elokuu. Miettikää - elokuussa Suomen oma lomakausi on totaalisen ohitse. Idea oli se, että keskieuroopassa voisi milloin tahansa ottaa halpalennon ja lentää helteitä pakoon muutamaksi viikoksi tänne tarkoitusta varten perustettuun kaupunkiin ja elää ja lomailla tai työskennellä kuten haluaa.
Saman pitäisi toimia toisinpäin eli täältä pitäisi voida lähteä pakkasia pakoon joulu-helmikuussa. - > Olen lukenut netistä, että nollaa ja suojamaata ei saa yhdistää. Miksi? Nehän ovat
> kummatkin maajohtimia?
Suojamaan kuuluu olla osana virtapiiriä vain vikatilanteessa. Toisesta päästään yhdistämätön johdin voi olla jännitteellinen mutta virtaa johtimessa ei kulje ilman kytkentää. Vikatilanteessa kytkentä tapahtuu ja suojamaasta tulee virtapiiri, jonka impedanssi on pienempi kuin muiden mahdollisten virran kulkureittien. Vikavirta kulkee suojamaajohtimen eikä jonkun muun kautta.
Kysymys on erittäin vaativa. Toisesta päästään avoimeen johtimeen voi indusoitua sähköä, jolloin virtaa alkaa kulkea vaikka ei ole kytkettyä virtapiiriä (=antenni). - > Ulkona ois viileempää ja tuotto parempi.
Tein tällaisen energiaikkunan vanhoista ikkunoista: https://tinyurl.com/yxfqmkc6
Jossain aikaisemmassa ketjussa kerroin kokeilevani keraamisia lämmitysvastuksia - löytyi sopiva rako vanhan ikkunan välissä. On sen verran pieni ilmatilavuus, että muutaman kymmenen vatin vastus lämmittää ikkunanvälin.
Eipä tulee enää vilunväristyksiä kun menee ikkunan likelle. Tuo on myös invertterin takana ja näinollen akkuvarmistettua sähkölämmitystä.
Taitaakin olla kansallisesti merkittävästä asiasta kyse, jos vanhat kaksikerroslasit voi säilyttää ja saada tuottamaan sekä energiaa että lämpöä. Tonnien uudet kolmikerrosikkunat voi unohtaa.
Noita lämmittäjiä saa pitää päällä aika kauan, että sähköä on kulunut uusien ikkunoiden hinta. - > Huone pimenee, ja panelien tuotto tarvitaan valaistukseen.
Kaihdinta joutuu käyttämään kesäkaudella ikkunaa peittämään - nyt paneelit jäävät kaihtimen ja auringon väliin. Tuohon kohtaan paistaa kesällä iltapäivisin oikein kovasti. - On jo tiedossa, että sähköä paneeleista saadaan. Tekeillä on vielä lataussäädin, joka lataa vakiovirralla. Amppeerit säädetään paneelien tuoton keskiarvoa vastaavaksi - näin tiedetään aina kuinka paljon voi ottaa kuormitukseen samalla kun akut lataantuvat iltaa varten.
Jos ja kun aurinko äityy paistamaan lujasti suoraan paneeleihin - kuten se kesäkaudella aika monena iltapäivänä tekeekin useamman tunnin ajan - vakiovirran ylimenevä osuus ohjataan vedenlämmitykseen tai lisäakkuihin.
Vastaavia systeemeitä tuskin vielä saa juuri mistään edes rahallakaan, jos ei itse suunnittele ja rakenna. - Samanvaiheiset aallot summautuvat. Aaltojen summa on yksittäistä aaltoa sekä syvempi että korkeampi.
Tein taivanilaiselle laitevalmistajalle ehdotuksen master-invertteristä, joka pystyisi verkon nousevan jännitteen käyttämään omien akkujensa lataamiseen. Kuulemma pari vuotta kestää tuotekehitys tuhannen insinöörin firmassa - kyse on niin vaativasta alasta.
Kannattaa laittaa sitkeästi ilman sarvia ja hampaita sekä omia että lähipiirin varavoimia kuntoon vaikka se tuntuisikin vaativalta ja työläältä - eräänä päivänä vaivalla perustetut varajärjestelmät toimivatkin niin hienosti, että ne syrjäyttävät entiset pääjärjestelmät. - > Tämä vaatii kyllä ehdottomasti Kotikapasitorin. En ainakaan itse keksi muuta
> ratkaisua. Kotikapasitori tässä tapauksessa on välttämätön.
Kapasitori ei ole allerginen purkauksen alijännitteelle vaan latauksen ylijännitteelle.
Akuissa on vahdittava molempia todella tarkasti tai muutoin saa olla vaihtelemassa akkuja tuon tuostakin. - > Lueskelin että yhden invertterin syötön voisi helposti asentaa esim, talon yhteen
> vaiheeseen. Sähkömittarin ja vaihekiskon väliin.
Ongelma tuossa tapauksessa on invertterit, jotka ovat kelluvia jännitelähteitä kun taas talo on maadoitettu. Kelluva jännitelähde ei sisällä 0 eli N-johdinta (neutral) lainkaan vaan molemmissa navoissa on jännite suhteessa maahan.
Lähtökohtaisesti eivät ole yhteensopivia mutta varmastikin sovitettavissa yhteen sopivilla teknologioilla. Yksi ratkaisu olisi ottaa verkkosähköä vain virtalähteeseen/akkulaturiin, jolloin talon verkko tulisi aina akkujen ja invertterin kautta. - Kokeilin aikaisemmin tahdistaa grid-tietoista aurinkolatainta paikallisverkkoon, jota ruokin master-invertterillä ja akuilla sähköverkon asemesta. Grid-tietoinen orjalatain tahdistui nätisti master-invertteriin mutta verkon jännite nousi 240 - 250 volttiin.
Tarvittaisiin master-invertteri, joka tuollaisessa tapauksessa pystyisi ohjaamaan verkon ylijännitteen akkujen lataukseen - nyt olisi helppoa asentaa master-invertteri ja akut yhteen paikkaan, ja talon sähköverkon mistä pisteestä tahansa syöttää lisäsähköä ja ladata master-invertterin akkuja kun aurinkopaneeleista saa virtaa. - Samat paneeli on ollut kokeilussa erilaisissa installaatioissa sisällä ja ulkona. Tässä versiossa paneelit on saatu ikkunan sisälle, jolloin on enää vain yksi lasi välissä.
Oleellista on asentokulma, joka parantaa tuottoa paljonkin. Aikaisemmin paneelit ovat riippuneet pystysuorassa ikkunoiden takana eli osoittaneet vastapäisen talon seinää.
Nyt paneeleilla on asentokulmaa ja osoittavat kohti taivasta - sen oikein näkee kuinka paneelit saavat valoa. Tuotto-odotukset ovat hyvät ellei erinomaiset suhteessa paneelien pinta-alaan. Jopa pilvisellä säällä voltteja on navoissa.
Latausvirta viritetään keskiarvon mukaisesti vakiovirraksi. Ylipaiste ohjataan johonkin muuhun kohteeseen. - > Takka on lähinnä tunnelman luoja ja ehkä se nostaa talon arvoa myyntitilanteessa.
Hormittomilla etanolitakoilla saa lisälämpöä. Melko edullista nestemäistä polttoainetta voi tehdä itsekin E85-pumpusta saadusta seoksesta. Bensiini on poistettava, joka tapahtuu vedellä erottamalla.
En lähde tässä kertomaan ainakaan suoraan sivuston osoitetta, jossa asiasta lisätietoa. - Yliopistokaupungin status on se perusta, mistä muualla ollaan valmiita pitämään kiinni kaikin tavoin. Sen päälle voi rakentaa.
Voidaan ajatella, että kaupunki ei tarvitse muuta kuin yliopiston.
Kaikki muu hoituu sen jälkeen kuin itsestään.