Vapaa kuvaus

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Tulikärpästen polku-julkistamistilaisuus 7/05, klo 12:00 Kulttuurikulmassa, Liisankatu 19, Helsinki. Tervetuloa!

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

194

Kommenttia

5887

  1. Olin Helsinginristeilyllä n. 500 ruotsinsuomalaisen senoirinkanssa ja koska olin lähes ensimmäistä kertaa tällaisessa ikäihmisten joukkotapahtumassa, niin huomioini kiinnittyi erityisesti siihen miten likkumiskyky oli monella todella heikko. Rollaattorilla, kyynärsauvojen avulla, hitaasti askeltaen me liikumme, jotkut selkä kumarassa , toisi atalutettiin käsipuolesta, yksi vanhahko setä kompastui rullaportaissa ja oli vahingoittaa itsensä. Likkumisrajoitteisia jollakin tapaa toinen puoli.

    Minäkin kuulun siihen joukkoon sillä tapaa että otan mielelläni mieheni käsipuolesta kiinni, esim. rapuissa ja astun varovasti liikuviin rappuihin, koska on kohdistettava ensin katse ja koordinoitava sopivasti ennen kuin loikkaa juoksevalle nauhalle tai rapulle.

    Eläkeliiton juhlaristeilyllä oli myös ohjelmaa, sitä oli tanssin, laulun, runonlausunnan, sketsien ja huumoriesitysten muodossa. Inspiroivaa katsella minuakin vanhempien ihmisten reippautta ja iloa monista rajoituksista riippumatta.

    Mutta se juhlapuhe! Vanhustenhoidon ministeriön puhemies/nainen, oikeistolainen nuorehko rouvashenkilö seisoi siellä lavalla ja puhui siitä, miten eläkeläiset maksavat Ruotsin valtiolle 70 miljardia vuosittain, eikä meitä olisi varaa elättää, että emmekö voisi ajatella mennä vielä vähän töihin!!! Sen sijaan että hän olisi kiittänyt tätä sukupolvea suomalalaisia jotka ovat antaneet kaikkensa, terveytensä ja kaiken työkykynsä Ruotsin yhteiskunna ja talouselämän kehittämiseksi, kolmivuorotyössä tehtailla, tekemällä raskasta, vaarallista, likaista työtä, joka ei kelvannut kermaperseille ruotsalaisille, niin hän tarjosi meille että hakekaa takaisin työelämään.

    Että meillä on taitoja, tietoja, kokemusta ja know-howta jakaa nuoremillekin.
    Kaksi kysymystä: mihin työpaikkoihin, kun ei niitä riitä nuoremmillekaan?
    Yli 55-vuotiaan on melkein turha edes hakea työpaikkaa, koska nuorempia on pitkä jono edessä.
    Kysymys numero 2: Onmhan know-howta, kokemusta ja viisautta roppakaupalla, mutta muuttuvassa yhteiskunnassa meidän osaamisemme on usein jo vanhentunutta, teknilliset osaamisemme eivät vastaa nykynuorison näppäryyttä tietotekniikanparissa, tekemisemme vauhti on hidastunut ja jäämme vain jalkoihin.
    Hyvä vanhustenministeri: olisit saanut hävetä puhettasi.

    Laimeat olivat aploodit ja tultiin kyllä jälkeenpäin käytävällä kysymään että mitäs se rouva ministeri oikein tarkoitti?
  2. Terveisiä Helsingistä, jossa ehdimme olla kokonaiset seitsemän tuntia, mukaanluettuna vierailu kustantamossa, julkistamisskoolaus ja sitten käveltiin Liisankadulta Katajanokan terminaaliin, ihan reipas puolen tunnin kävely meikäläiselle, kun askel on hidastunut. Mukava risteily, hyvää ruokaa, ohjelmaa laivalla (Ruotsinsuomalaisten eläkeläisten ja suomiseurojen yhteinen kulttuuriristeily) ja osa vanhuksistakin jaksoi lähteä vielä tanssimaan ja karaokeen illalla, minulla riitti energiaa a la carte-ravintolan jälkeen vain pienen tovin pubiin istumaan ja kuuntelemaan kun nuori nainen lauloi ihan hyvin tuttujakin kappaleita (Joan Osbournea jne.) ja soitti kitaraa.
    Tulikärpästen polku on nyt virallisesti lanseerattu ja saatavilla jo parissakymmenessä kirjastossa ympäri Suomea. Varauksiakin on jo jossain. Finna.fi-linkistä kunpainaa kirjallisuutta ja kirjoittaa hakuruutuun kirjannimen tulee näkyviin 20 osumaa eri puolella Suomea, joten hyvin on lähtenyt jakeluun ainakin kirjastoihon.
    Julkkareista tuli pienimuotoiset, koska sain todella paljon peruutuksia viime tipassa, sekä laivassa mukana olleilta ruotsinsuomalaisilta että Suomesta ilmoittautuneilta, mutta solmin muutaman arvokkaan ja mielenkiintoisen kontaktin ja olihan meillä somaa ja kotoista tilaisuudessa myös.
    Nyt odottelen kirjalaatikkoa, jonka pitäisi tulla tänään ja paikalliset ystävät ja lukupiiriläiset kokoontuvat sitten tutustumaankirjaani ja skoolaamaankanssani tiistaina.
    Sitä ennen. sunnuntaina, on käynti miehen edesmenneen haudalla viemässä äitienpäiväkukat heidän perinteensä mukaan, aina suomalaisena äitienpäivänä.

    Täällä ollaan jääkiekon/euroviisujen huumassa juuri nyt. Minulla riittää kiinnostusta nyt lähinnä euroviisuihin, puutarhanhoitoon, kirjallisuuteen ja tyttärenpojan lakkiaisiin ensi kuun alussa. Maailmalla tapahtuu, paavi on valittu ja varmaan monille katolisille helpotus, että ei ole odotettavissa mitään suuria muutoksia.

    Kaikenlaista ohjelmaa allakka täynnä, tulisi edes kesä.
  3. En menisi ihan sanomaan että Jeesus (perustuen Raamatun kertomuksiin) olisi ollut feministi, mutta Vapautuksen teologiassa, joka oli kovasti huudossa Latinalaisessa Amerikassa silloin kun eka kertaa menin sinne katolinen kirkko oli asettunut selkeästi köyhien ja sorrettujen puolelle, joka oli kirkon virallinen kanta myös v. 1968 katolisten piispojen kokouksessa (CELAM II- konferenssi) Medellinissä, Kolumbiassa antaman julkilausuman mukaan. Kirkko pahoitteli että oli usein asettunut valtaapitävien, kansaa sortavien hallitusten puolelle ja piispat julistivat kristillisyyden olevan alkukohtaisesti köyhien ja sorrettujen tukena ja että vapautus sorrosta ja yhteiskunnan asettamista kahleista oli osa siitä.

    Paavi Johannes XXIII tuki tätä katolista ruohonjuuriliikettä 60-luvulla jmutta etenkin vanholliset paavit ovat suhtautuneet vapautuksen teologiaan varauksellisti ja arkkivanhoillinen paavi Johannes Paavalin tuominnut sen marxilaisuutena.

    Vapautuksen teologian jälkimainingeissa syntyi sitten monia uusia suuntayuksia, kuten vapautus patriarkaatista, joka voimaannutti myös feminismiä.

    En ole mikään Raamatun tutkija, mutta mielestäni Jeesus kuvataan hengellisenä johtajana jolla ei ollut poliittista agendaa, mutta joka ei kaihtanut nousta yhteiskunnassa esiintyviä epäkohtia vastaan ja hänen piireihinsä kuului myös naisia, joilta ei vaadittu mitään normikäyttäytymisiä (vr. Maria ja Martta).
  4. Olen huomannut samaa väsymystä, tylsistymistä ja elämään väsymistä täällä myös, ihan ymmärrettävää, koska palstalla on monta minuakin vanhempaa ja puheenaiheet pyrkivät jähmettymään samoihin kuvioihin; toisaalta juuri arkielämän kuviot, pienetkin ja säännöllisesti toistuvat, tuovat tiettyä kodikkuutta ja turvallisuutta päivien rytmiin.
    Hieman haikeasti mietin menneitä vuosikymmeniä; paljon on elettyä elämää, matkusteluakin, uusia elämyksiä, uusia ja vanhoja ystäviä, nyt jopa kauppareissut lähimpään ostoskeskukseen tuntuvat viikon kohokohdilta, mikä "happening" löytää marketin hyllyiltä uusi tuote, sosiaalinen tapahtuma vaihtaa pari ystävällistä sanaa kassan kanssa. (kyllä, me valitsemme nykyisin kassoja joissa kassakoneen takana istuu ihan oikea, jopa puolituttu henkilö, joka tervehtii)

    En kuitenkaanole vielä ihanvalmis luovuttamaan ja niinkauan kuin kaali toimii ja jalat kantavat aion yrittää täyttää päiväni mielekkäällä tekemisellä. Juuri nyt puutarha ja piha, kasivuohen ja kukkapenkit ovat olleet etusijalla, mutta ylihuomenna lähdemme kulttuuriristeilylle Helsinkiin, keskiviikkona ole Liisankadulla julkkareissani, seuraavalla viikolla onkin julkkarit paikallisessa kirjastossa ja nyt ole vielä mennyt lupautumaan ruotsinsuomalaiseen kirjailijatapahtumaan Tukholmassa kuun lopulla.

    Sen jälkeen heti, kesäkuun alussa, tyttärenpojan lakkiaiset ja seuraavana päivänä lähdemme sparisteilylle Turkuun kahdestaan tyttären kanssa, lepäämään kaikesta hässäkästä.

    Kesällä aion olla Suomessa nyt vaihteeksi pitkään, kokonaosta kuusi viikkoa, kirjoittaa, tavata sukulaisia, kokoontua vanhojen koulukavereiden kanssa, viettää aikaa siskojeni kanssa.

    @korpikirjailija, noteerasin kauniin leninkisi kuvissa ravintolasta. Vähän kerrassaan, askel askeleelta pääset takaisin normaaliin, omaan elämääsi. Mökkeileminen, ravintolavierailut, hyvät ruuat, kauniit asut ja osallistuminen paikallisiin tapahtumiin ja miksei käväisy esim. miehesi kotimaassakin ei ole mikään mahdottomuus.