Paloma.se01

Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

206

Kommenttia

6203

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Mielestäni nuoremmat sukupolvet eivät pidä enää itsestäänselvänä samoja asioita kuin me tehtiin nuoruudessa. heidän prioriteettinsä ovat muuttuneet. Ajat ovat toiset ja jos meitä huoletti toimeentulo ja vakiintuminen niin he eivät panosta samalla tavalla pysyviin työpaikkoihin, pysyviin ihmissuhteisiin eikä materiaalisen pääoman keräämiseen.

    Monet nuoret elävät epävarmuudessa ja tekevät pätkätöitä, keskeyttävät opintonsa tai vaihtavat alaa, kun ei enää kiinnosta. Vanhemmat tukevat rahallisesti aikuisia lapsiaan, mikä on tietysti hyvä ja arvokas asia, mutta monet meistä eivät voineet turvautua varakkaisiin vanhempiin, kun opintolaina oli loppunut tai työsuhde päättynyt, vaan oli ratkottava ne ongelmat itse. Nyt jos vanhemmilta ei voi saada apua niin isä yhteiskunta auttaa ja ketään ei jätetä.
  2. Minulla on Suomessa laaja suku johon kuuluu monta sisarusten tytärtä ja poikaa, nyt keski-ikäisiä ja tai nuoria aikuisia ja pidän yhteyttä moniin heistä säännöllisesti Facebookissa ja tapaamme sekä Suomessa että täällä ja tosiasia on että nykyajannuoret, meistä seuraavat sukupolvet ovat ensimmäiset sodanjälkeiset sukupolvet joilla on ollut vaikeampaa löytää.
    Onneksi suurin osa heistä on nyt löytäneet paikkansa yhteiskunnasta, opiskelleet, työllistyneet ja omilla jaloillaan, mutta ei se helppoa ole ollut.

    Me miehemme kanssa syyllistymme myös tuohon epäreiluun vertailuun (minä tuossa iässä olin jo elättänyt itseni kymmenen vuotta, opiskellut, matkustellut , mennyt avioon, hommannut perheen, pari lasta, oman kodin ja auton...jne)

    Pyrkimykset, tavoitteet ja päämäärät ovat myös muuttuneet ja meistä seuraavat sukupolvet elävät eri maailmassa kuin me nuorina, jolloin materiaalinen turva oli ensisijainen kysymys, työn perässä muutettiin jopa ulkomaille mukisematta. Villa, volvo ja pari pellavapäätä oli menestyksen merkki ja turvallisuuden tae.

    Nykyajan nuoremmat sukupolvet harrastavat, matkustavat, elämänlaatu ja yksilöllisyys ovat tärkeitä ja ei kaikki halua välttämättä lapsia edes vastuksikseen

    Emme me aina tajua nykynuorten todellisuutta ja he eivät aina tajua meidän todellisuuttamme. Voimme kuitenkin elää sovussa.
  3. Ruokakulttuurikin on muuttunut sekä Suomessa että Ruotsissa elintason noustessa. Uskonkin tuon perunasaatti/nakkiaterian olevan rakas perinne seitskytluvun opiskelijabileistä ja kaupunkilaiskodeista.

    Täällä meillä janssonit ja lihapullat ovat edelleen osa joulupöytää ja joillakin myös juhannus ja pääsiäisateriaa, sillin ja lohen ohella, mutta uudenvuodenvalvojaisissa en ole niitä nähnyt pöydässä, kenenkään kotona, tv-ohjelmissa, kaupan uudenvuodentarjouksissa tai kauppakejujen mainoslehdissä. Arlan uudenvuodenmeny tarjoaa gratinoitua hummeria , taikinakuoressa paistettua häränfileetä ja pannacottaa. (Esimerkiksi)

    Minulla ei ole varsinaisesti minkäänlaista erityistä uudenvuodenperinnettä ja se ei johdu varallisuudestani tai sen puuttumisesta (röyhkeää vihjailla siitä julkisella palstalla tietämättä asiasta mitään) vaan siitä että kotioloissa en ole juurikaan juhlinut uutta vuotta koskaan millään muulla kuin jollain kuoharimaljalla kellon lyödessä kahtatoista. Olen toki ollut uudenvuodenbileissä nuorena sekä vanhana, Suomessa viimeiksi vuosituhannen vaihteessa, kun söimme buffet-pöydästä herkkuja ja tanssimme salsaa kahdeksaan saakka aamulla ja vuosituhannes vaihtui eikä maailma loppunutkaan!
  4. Jokaisen joulunvietto on "oikea" ja "paras" juuri hänelle, tässä iässä. Muistoja on mukava vertailla, mutta ei tämäkään tarvitsisi tulla väittelyksi kenellä on ollut se paras joulu ja ne parhaat muistot.
    Jokaisella on oikeus omiin muistoihinsa ja omiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa; ei niitä tarvitse asettaa paremmuusjärjestykseen eikä mitätöidä muiden tapaa hahmottaa oma joulunviettonsa.

    Minäkin kysyin vain tuosta perunasalaatti/nakkiperinteestä, ilman sarvia ja hampaita.
  5. Aika röyhkeää on tulla julkisesti määrittelemään jonkun muun palstakirjoittajan elintaso ja varallisuus tuntematta henkilöä ja tietämättä tuon taivaallista hänen tuloistaan, ekonomiastaan tai elintavoistaan.
    "Tietämättömyys on julkeaa." (Sananlasku)
  6. Sinunkin kannattaisi päivitäää tietosi siitä mitä ruotsalaiset syövät ja kokemuksesi ruotsalaisesta juhlaruuasta taitaa olla aika pieni. Ja aika vaatimattomista oloista. ;)
    Snellmannin nakkeja ostan lähimmästä osuuskaupasta, lenkkiä on sekä snellmannin, atrian että HK:n sinistä. Kivikylää silloin tällöin.
    Onhan meidän perheessä onneksi tuloja muillakin kun "tarhatädillä"
  7. Näin se varmaan on, naposteltavaa.
    Täällä näytetään myös sitä samaa ikivanhaa kompastelevaa palvelijaa ja emäntää, mutta en jaksanut katsoa kuin puoleenväliin, ei vetänyt suuta edes hymyyn.
    Olen tavallaan luonut ikäänkuin omat perinteeni juhlapäivienkin viettoon, jotka ovat muotuotuneet olosuhteiden mukaan ja ajan saatossa.
    Ruotsalaisia perinteitä ja tapoja olen omaksunut vain rajoitetusti, suomalaisista perinteistä on jäljellä vain muutama lapsuudesta jäänyt juttu, kuten joulu- ja juhannussauna, itsenäisyyspäivän kynttilät ja sen sellaista.
    Kaikki muu on koottu palasista jotka ovat minulle tärkeitä ja rakkaita, jotka olen valinnut ja omaksunut eri kulttuureista ja rakentanut oman "kuplani" suomalaisen lapsuuden ja monen ulkomailla vietetyn joulun ja uudenvuoden, pääsiäisen ja juhannuksen pohjalle.
  8. En tiedä mistä sinä tuon kehuskelun tempaisit.
    Totean vain, mitä juhlaruokia on täällä tarjolla kaupoissa ja kai ne ihmiset niitä ostavat, kun menekkiä on.
    Itse en ole syönyt hummeria kuin joskus ravintolassa. Olen kalaruuan ja meren elävien ystävä, mutta nykyisessä taloudessani olen ainoa, joka pitää äyriäisistä , joskus harvoin ostan vähän katkarapuja ihan itselleni.
    Kovin tuntuu tutulta lapsuudenajan ruokataloutesi, meillä taisi olla hyvinkin samanlaista.
    ***
    Me syömme ilta-aterian n. kl 19:00 juhlana ja arkena. Minä saatan napostella jotain illemmalla, etenkin kun syön kerralla tosi vähän, joten syön hedelmiä tai jotain pientä välipalaa pari kertaa päivässä. Mies ei syö kuinkaksi lämmintä ateriaa päivässä, sikis puolenpäivän tienoilla nautittu "brunssi" joka korvaa aamiaisen ja lounaan, on tukevampi, leivänpäällisineen jne.
    "Kymmenen leikkeleen vati" on neljän osion tapasvati, eli ei siihen mitenkään kymmentä eri sorttia mahdu, pari salamia ja yksi kinkku, kurkkusiivuja tai paprikaa neljännessä osiossa, arkipäivänä. Lisäksi juusto. Ne "kymmenet eri sortit" taisi olla lista vaihtoehdoista mitä laitan tarjoan, koska tarjoilu ei ole aina sama.
  9. Nakki/peruunasalaattperinne uudenvuodenaattona ei ole koskaan löytänyt tietään meidän huusholliin.
    Ei edes Suomessa nuorena, eiköhän me syöty kinkunrippeitä ja laatikkojen jämiä uudenvuodenaattona....
    Brietä ja viinirypäleitä, pari lasia kuoihuviiniä saivat juhlistaa vuodenvaihteen.

    Minulle on vähän epäselvää tuo suomalainen perinne mitä tulee vuodenvaihteen tarjoiluun. Onko se aina ollut perunasalaattia ja nakkeja?

    Täällä pakastealtaat ovat tulvillaan hummereita ja lihatiskillä entrecoteta tai härän fileetä.
  10. Täällä Dalajoen alavirrassa, tukinuittajien kyläyhteisössä on myös yhteisöllisyys, joka kylän asukkaissa (monet sukua toisilleen) ollut aina vahva. pairkin kylähdistystä toimii ja yhteisiä tilaisuuksia on aina muutama vuodessa, vapunviettoa, juhannusjuhlia, rannan siivousta, luciaa jne. ja aikaisemmin on ollut myös paljon väkeä uutta vuotta vastaanottamassa kadulla ja rannassa.
    Hiljaista oli viime yönä. Naapurit järjestivät onneksemme komeat ilotulitukset ja katselimme niitä untavatakkeihin kääriytyneinä, proseccolasit kädessä lumisella ajotiellä, hyvin kolatulla, kuu loisti taivaalta.
    Kaikki muut taisivat ola sisätiloissa,, paitsi naapurit, jotka amppuivat rakettejaan sisäpihalta.
  11. Mä yritän ain olla pulune :)
    Hyvää uutta vuotta nojatuoliin!
  12. Samat vastaukset taisivat olla minullakin, kun tolkun sain. Toisten verotiedot eivät todellakaan kiinnosta minua ja jos puseroani kehutaan ei minulla ole mitään vaikeuksia sanoa , kiitos, minunkin mielestäni tämä on aivan ihana.
    Hyvää uutta vuotta!
  13. Minä olen tehnyt DNA-testin. Olen 97% suomalainen , de loput 3 prossaa on sitä tolkkua.
  14. Enpä varmaan ole. :)
  15. Olet tolkun suomalainen
    Olet tolkun suomalainen, eli kultaisen keskitien kulkija. Arvostat kotimaisia juuriasi, mutta nautit myös ulkomaalaisista virtauksista. Kenties viihdyt juhannuksen mökillä, mutta sen jälkeen on otettava äkkilähtö Rodokselle? Rakastat ruisleipää, mutta sen päältä löytyy avokadoa? Olet modernin suomalaisen perikuva.
  16. Kiitos Ramoona, kun viitsit guuglettaa, minäkin laitoin ilmaisun hakuun ja siihen tuli niin paljon viitteitä että en jaksanut kahlata niitä läpi. Historien siipien havinaan minäkin sen mielessäni sijoitin ja kauanhan sitä on käytetty.

    Juteltiin aika pitkään 14-vuotiaan peruskoulun ylä-asteella olevan tyttärenpojan kanssa jouluaattoiltana ja hän valitti sitä että koulussa ei opeteta miten rahaa ansaitaan, henkilökohtaisen ekonomian hoitoa, rikastumista. Siis perusasioiden lisäksi. Että aikaa tuhlataan musiikin, taiteen, kirjallisuuden, kotitalouden yms. hyödyttömän opiskeluun. Miksi ei opetella pörssejä, kansainvälistä markkinataloutta, rahamarkkinoita jne. Tämä kurkahdus nykynuorten ajatusmaailmaan oli opettavainen. Eipä siinä ollut mitään maailmaasyleilevää idealismia läsnä, Hän aloittaa lukion ensi syksynä ja keskustelimme linjavalinnasta. Hän ei kuitenkaan aio hakea ekonomiselle linjalle vaan esteettiselle, koska jälkimmäisellä linjalla on yksi pääaineista ja valinnoista tietokonepelien suunnittelu.

    Tulevaisuus huolettaa tietenkin, mutta enemmän lasten ja lastenlasten, tulevien sukupolvien puolesta.
  17. Minä en suuresti pelkää mitään, mutta tulee mieleen sanonta "meidän jälkeemme vedenpaisumus", mistähän se on lähtöisin?
    Ainakin lumenpaisumus nyt kaikkein akuutein huolenaihe ja että jaksaisi luoda lunta yhtä nopeasti kun sitä tulee (kolme miestä talossa, yksi lumilinko ja kaksi pitkävartista lumialpiota).
    Maailma menee niin kuin se menee, minä seuraan tarkkailen, kommentoin ja dokumentoin, mutta mitään varsinaista pelkotilaa en ole kehittänyt. Moni asia harmittaa, vihastuttaa ja huolestuttaa monella eri tasolla, mutta ns"isommassa kuvassa" Euroopan turvallisuustilanne Venäjän hyökkäyssodan jatkuessa armottomana Ukrainassa, Hamaksen ja Israelin sota Gazassa, ilmastonmuutokset ja luonnonkatstrfit jotka ovat seurauksena siitä ja jotka voimistuvat ja kiihtyvät aina kasvavassa tahdissa ympäri maailmaa.

    Toivon että rakkaitteni ja oma terveyteni pysyisi hyvänä tulevan vuoden aikana.
  18. Voi vain toivoa että nuoremmmat sukupolvet lähtevät sankoin rivein äänestämään. Meidänikäluokassamme ja sukupolvessamme alkavat asenteet olla niin jämähtäneitä että objektiivisuus on haussa. Asialliseen keskusteluun pysttään vastaamaan vain loukkavalla ja agressiivisella kielnkäytöllä ja huutamalla mielipiteitä ilman perusteluja.
  19. Unohdin Stubbin tuosta ennustuksestani.
    Stubb on kuitenkin parempi valinta kuin esim. Rehn tai Aaltola ja arvomaailmaltaan selkästi hahmotettava elikkä saa mitä tilaa.
    Elikkä toisella kierroksella Stubb/Haavisto tai Stubb/Urpilainen.
  20. Minä en ole koskaan oikein ymmärtänyt tuota kuninkaallisten elämän seuraamista ja ihailua, jota jopa monet suomalaisetkin harrastavat. Euroopan kuningashuoneet ovat, kuten Mkr, tuossa edellä kertoi, vain eräänlainen jäännös menneiltä vuosisadoilta, jolloin kuninkailla oli todellinen valta käsissään. Nyt he ovat "siniveristen" creme-de-la -creme yläluokan klubi, kaikki sukua toisilleen ja edustavat lähinnä omiaan ja sukunsa intressejä ja yhteenkuuluvaisuus kansan syvien rivien kanssa on lähes olematonta.

    Heillä katsotaan olevan kansaa yhdistävä, symboolinen vaikutus, mutta minä henkilökohtaisesti näen sen vain taakkana yhteiskunnalle ja valtiolle.

    Suomessa taas on aivan liikaa presidenttiehdokkaita ja he syövät toistensa kannatusta. Lopuksi päästään toiselle kierrokselle kahden ehdokkaan välillä, valitaan toinen ja ainakin kaksi kolmasosaa kansasta tyytymättömiä kun oma ehdokas ei pärjännyt.

    Oma otokseni:
    Haavisto ja Urpilainen toiselle kierrokselle. Rehnin puheista ei kuulemma kukaan ymmärrä mitään, Aaltolaan ei luoteta, Halla-aho on suurelle osalle kansaa hyvin vastenmielinen poliitikko ja johtaisi Suomea Orbanin leiriin, pariaksi kansainvälisessä yhteisössä ja siihen Suomella ei ole varaa. Li Andersson on oikealla asialla, mutta ei riittävästi karismaa että pärjäisi Haavistoa ja Urpilaista vastaan.
    Minä ennustaisin Haavistoa, vaikka näkisin mielelläni naispresidentin Suomessa. Lähtikö Urpilainen liian myöhään mukaan leikkiin?
    21. 99 / 311
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt