Pikku-pirpana
Pieni taivaankannen maalari.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia135 aloitusta · 17035 kommenttia
- Hieno juttu! Se on jo rutkasti etiäpäin. Spa osastosi saa arvoisensa kulkureitin.
Parastahan tässä on kai kuitenkin se, että voit lisätä tuon tehtyjen asioiden listalle ja huokaista.
Oli varmasti urakka, sen uskon. - Oliko kyseessä lehtokurpat..? :)
- Pitää saada pikajuna Turkuun.. ja keventää suurituloisten verotusta..
Rahaa palaa koko ajan ihan mielettömiä summia johonkin.. okei, hyvinvointivaltiomme ei oikeastaan ole enää hyvinvointivaltio.
Moni maa menee jo ohi kevyemmällä verotusasteella hyvinvointivaltiona.
Ja siinä olet oikeassa, että jotakin mätää tässä on. Säästää pitäisi valtiotasolla isosti jotta velkaa saataisiin pois. Rajuja leikkauksia täytyisi tehdä, mutta isoa massaa ei saa kuritettua oikeastaan tämän enempää. Pitäisi leikata turhuuksista.
Silti olen sitä mieltä, että ruoka-apu ei ole valtion tehtävä. Valtion tehtävä on luoda edellytyksiä sille, että ruoka-apua ei tarvittaisi. Se vain, että mikään ei poista koskaan sen tarvetta. Dilemma.
Nyt on kuritettu opiskelijoita, työttömiä, osa-aikatyöllisiä, eläkeläisiä, alanvaihtajia, duunareita ja ammattiliittoja.
Koskas herrat kurittavat urheilua, korkeakulttuuria, puolueita, eduskuntaa, maanpuolustusta, ratahankkeita, investointeja ulkomaille.
Suosi suomalaista on unohtunut valtiotasolla aika päivää sitten.
Isoa massaa puristetaan ruuvipenkissä ja sillä yritetään saada valtion menot alas. Niin. Sillä saadaan myös pienyrittäjät alas. Sillä köyhtyvä massa ei kuluta enää pienyrityksissä, juoksevat suurissa marketeissa tarjouksien perässä, koska muuhun varaa ei ole.
Ja hallitus mukamas yrittäjien puolella.. pöh.
Valtiomme joutuu tekemään suuria säästöleikkauksia myös tulevaisuudessa, hallituksesta riippumatta. Edessä on vaikeita aikoja ja siksipä koko homma haiskahtaa mädälle verotusasteemme huomioiden.
Ei pitäisi valtiommekaan ostaa sellaista mihin sillä ei ole varaa. - En usko taivaaseen sen enempiä kuin helvettiinkään. Tämä nyt on henkilökohtainen näkemykseni. En elä elääkseni kuolemani jälkeen. Elän tässä ja nyt, maanpäälisessä taivaassani ja helvetissä. Elämä on suurin siunaus itsessään ja jokainen uskokoon mihin haluaa. Jokaisella meillä on vapaus valita se, miten elää tämän elämänsä mikä on tässä ja nyt.
Olen aina sanonut, että elämä on asennekysymys ja se pätee myös tähän. Elän nyt tätä elämää, enkä murehdi tai vatvo jotakin mikä ehkä tapahtuu kuolemani jälkeen.
Se, mikä on satavarmaa jos kuoleman jälkeistä elämää on, siellä ollaan henkiolentoja ja siellä ei ole maallisia nautintoja. Ei ruumiin piinaa tai iloja.
Ei tarpeita tyydytettävänä.
Siksipä ihan varman päälle otettuna elän tämän aktuaalisen elämäni eläen. Murehtimatta sen päättymistä, sillä se tulee päättymään. - Toisille on pientä ja toisille ei.
Minut on monasti pelastanut se kassillinen palautuspulloja.
Ei silti tee tiukkaa ottaa rahat automaatista jos kerran sillä saan oman nälkäni taltutettua. Onhan meilläkin ollut täällä tuo lahjoitusmahdollisuus iät ja ajat.
Itse köyhänä ymmärrän tuon tarpeen ruoka-avulle ja mielestäni ääsryhmän idea on loistava. Antakoon ne, joiden leipä ei ole pullorahoista kiinni. - Ehei, murheeni yleensä johtuvat työstä jos nyt alkuunsakaan viitin murehtia.
Ja sikseen pomoni on hyvä tyyppi.. turhan pehmo, mutta hyvä esihenkilö.
Jurppii toi meidän laatuosasto. Olemmekin nimenneet sen osuvasti jarruosastoksi. Heillä kun ei tunnu olevan mitään kosketusta todellisuuteen... - Minä narisen harvoin, nyt vaan narisuttaa toi duunihomma. Syö naista.
Kiitos kun sain narista ketjussasi. :) - Kanada sopii sinuun kuin valettu.
- Narisen nyt kumminkin.. firman laatuosasto ja sen mielipuoliset 100% tarkistukset. Se ON persiistä.
- Varmaankin Luxenburg. Pieni mutta pippurisen lempeä maa Euroopassa.
Ja koska haluan säilyä sellaisena kuin olen. - Saanko minäkin narista?
- Olen hyvinkin aloitteellinen ollut aina. Osaan sanoa ja tehdä asioiden eteen jotakin jos niin haluan.
Se, on joskus johtanut hyvinkin mielenkiintoisiin tilanteisiin. Niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Mutta en kadu.
Se seikka, että ymmärtää sen, että elämä on lyhyt hetkinen ja asioita on turhaa odottaa tapahtuvaksi. Tai katua tekemiään valintoja. Joskus omat valintani eivät ole olleet ihan parhaimmasta päästä, mutta en suostu häpeämään niitä.
Elämä on lyhyt ja se pitää elää silläkin uhalla, että joskus kasahtaa karikkoon. - Hyvä sinä! Loistavaa ja pettämätöntä logiikkaa, niin että ihan hämmästyttää.
Tartut yhteen kommenttiin ja yleistät sen koskemaan kaikkia naisia.
Että oletkin yksinkertainen! - Elämä itse.
- No höh! Olen nainen ja välttelen juurikin parisuhdetta parhaani mukaan.
Voin esittää ja leikkiä parisuhdetta hyvin tilapäisesti, mutta mitään 24/7 pjaskaa en ota ristikseni.
Kuka oikeasti kaipaa jotakuta rinnalleen koko ajan? Aika moni tietääkseni, mä en.
En vaihtaisi omaa elämääni parisuhteiluun. En kuunaan. - Onneksi olkoon! Saat sen maaliin vihdoinkin.
Olihan se työn alla jo tovin. Yksi murhe poissa ja yksi homma vähemmän hoidettavaa. Ihan jees! - Jos asuu niin skutsissa...
- Työ.. työaikana huoraan työnantajalle. Sepä ei olekaan omaa aikaa josta saisin itse päättää.
Jos vietän elämäni sängyssä loikoillen siihen asti kun inspaa, se on sitten niin.
Pyrin olemaan järkevä ja suomaan itselleni armoa. En juurikaan joudu pakottamaan itseäni. No juu.. pölyjen pyyhkimiseen kyllä joudun vähän potkimaan itseäni persiille, mutta sekin menee omalla painollaan.
Yksi ms oireistani on fatiikki eli uupumus, joten tarvitsen tavallista enemmän lepoa ja myöskin unta. Sallin itselleni sillä ajalla joka on käytettävissäni paljon lepoa. Sillä kun uupumus iskee, en ole toimintakykyinen.
En saisi oikein rasittaa itseäni liikaa. Mutta se onkin suhteellista, mikä on liikaa. :) - Olisipas asia noin.
Ainakaan se ei ole noin yksinkertaista.
On myös tuottamatonta työtä, joka on yhtä tärkeää sen tuottavan työn tekemisen kannalta.
Tuottavaa työtä ei pysty tekemään ilman tuottamatonta työtä. Fakta. - Jos AV heittää huuli pyöreänä legendaa, niin eihän semmoiseen tosissaan voi vastata.
Löysääs taas vähän nutturaa ..