Pikku-pirpana

Vapaa kuvaus

Pieni taivaankannen maalari.

Aloituksia

125

Kommenttia

16104

  1. Juu.. mun äidillä oli mm. PSP, joka saman tyylinen kuin ALS. Kuolemaa osattiin odottaa ja se oli sitten lopulta äidin oman käden kautta. Hän ei pystynyt loppuaikoina nielemään ja silti joi vettä. Mikä meni keuhkoihin ja lopulta keuhkot lakkasi toimimasta.

    Sai olla kotona viimeiseen päivään asti. Mikä oli hänen toiveensa.

    En toivoisi pahimmalle vihamiehellekään sellaisia kärsimyksiä mitä nuo mainitsemani sairaudet aiheuttaa.
  2. Unelmoi sinä vaan.. mutta kyllähän niitä unelmia pitää olla. :)
  3. Tuossa hyväksymisessä olet mielestäni ihan oikeassa. Pitkälle on kyse siitä miten asennoituu asioihin.

    Itse olen sitä mieltä, että elämä on asennekysymys. Miksipä siten kuolema olisi eri juttu. Mutta se ei saa olla tabu. Siitä pitää pystyä puhumaan ja keskustelemaan.
  4. Onhan se raskasta katsoa toisen hiipumista vierestä. Varsinkin rakkaimpiensa.

    Jokainen meistä kai kokee kuoleman vähän eri lailla.
  5. Toivon toki sinulle nopeaa lähtöä, mutta ei ihan vielä.
  6. Hitto mikä pällinaama olet. Lopeta tommoinen kiusaaminen. Ymmärrän jos olet kateellinen sudelle mutta yritäppäs kuitenkin kasvaa ihmiseksi.
  7. Okei..?
  8. Kai sä kuitenkin tajuat, että sä olet ainutkertainen ja erinomainen sinä. Saat olla suomalainen eikä tarvitse elää missään slummissa nälkäkuoleman partaalla. Helppoa elämää. Sitä ei monille suoda. Niin helppoa, että elämä tuntuu vaikealta tyhjänpäiväisyyksien vuoksi. Mikä oikeasti on tärkeää?
  9. Niillä mennään mitä on. Tosi. Ei ne minunkaan kortit kovin häävejä ole. Silti elän niillä hyvää elämää. Se että osaa.. niin.. osaa arvostaa elämäänsä on asennekysymys.
  10. Juu. Noin tehdään.
  11. No, jos oli aika, niin oli sit hänen aikansa. Noista ei tiedä.
  12. Elä hyvä elämä, sit on hyvä kuolla. Näe elämän rikkaus jokapaiväisessä elämässäsi ja ymmärrä sinun oma ainutkertaisuutesi. Olet hyvä tyyppi ja arvosta itseäsi ja elämääsi. Ja kun se päättyy.. olet elänyt hyvän elämän.
    Avainasia on, että sinun itsesi pitää arvostaa elämääsi ja sen valtaisaa rikkautta ensin. Sit on hyvä elää. Ja hyvän elämän jälkeennon hyvä kuolla.

    Näin minä asian koen.
  13. Toivon sitä minäkin. Minulla on sinulle lahjaidea, mikä tosin voi olla ihan umpisurkea. Voin treffeillä kysyä siitä sinulta.
  14. No niih.. minulla on hieman tapana ottaa raskaitakin aiheita esille. Kuolee ne sinkutkin nääs.

    Toisaalta olet kyllä oikeassa, että sairauden myötä joutuu totuttelemaan omaan kuolevaisuuteensa.
    Mutta siinä voi käydä niinkin, että kituu vuosikausia ilman kuoleman hepotusta.

    Minun tapani on kai just tämä. Siis lähestyä omaa kuolevaisuuttani perehtymällä aiheeseen ja keskustelemalla.

    Ennen kuolema oli läsnä jokapäiväistä elämää ja nykyään se tosiaan on ulkoistettu. Kuten vanhukset ja sairaat. Ulkoistettuja. Emme törmää kuolevaisuuden olemassaoloon kuin uutisissa. Mikä on eräänlaista viihdettä sekin. Miten ihmeessä sitten osaamme ihmisinä valmistautua kuolemaamme tässä ilmapiirissä jossa ihannoidaan ikinuorekkuutta ja terveyttä?

    Kukaanhan ei välty kuolemalta ja siispä.. minkälainen on hyvä kuolema?
  15. Siihen liittyi monia asioita.. muistetaan että silloin oli katolilaisuus vallassa.

    Olen kirjassa vasta kolmanneksessa joten voin kertoa asioista joita tapahtuu ennen kuolemaa.

    Hyvään kuolemaan kuului testamentti, jolla sai maalliset asiat suoritettua ja lahjoituksilla kirkoille esimerkiksi sai ostettua itselleen paremman mahdollisuuden taivaspaikkaan. Sijoitus kuoleman jälkeiseen elämään.

    Myös kuolinasento oli tärkeä. Mieluiten maassa tai lattialla, silmät suunnattuna taivaaseen.

    Viimeinen voitelu ja pyhät sakramentit ennen kuolemaa olivat tärkeitä. Ilman papin suorittamaa siirtymäriittiä ei voitu puhua hyvästä kuolemasta.

    Hyvään kuolemaan kuului myös ostaa kirkolta tai luostarilta sielunmessuja kuolemansa jälkeiseksi ajaksi.

    Enempää en voi kertoa, sillä kirja on vielä kesken.
  16. Niin, sinä valmistaudut kuoleman jälkeiseen aikaan jättämällä perinnön kirjan muodossa. Tapa se on tuokin jättää jälkensä tähän maailmaan.

    Äitini teki tavallaan myös itsemurhan juomalla vettä. Hän olisi kuollut muutoinkin pian ja varmasti kamalammalla tavalla. Hän oli jo pitkään sairastanut ja päätti lopulta itse kuolemastaan.

    Ja tuossa olen samaa mieltä, että ihmisen elämää pitkitetään ihan suotta. Ei mitään järkeä. Ja tuo putkenavaaja-episodi kertoo samaa tarinaa. Höösätään kuolemansairaita ja ikäloppuja.
    Oma vaarini elvytettiin viidesti. Aivan tyhjänpäiväisen takia. Hän oli elävä kuollut.

    Mutta haluaisin kysyä sinultakin, minkälaisena pidät hyvää kuolemaa?
  17. Toi on aika ideaali. Iän myötä haurastuu ja rapistuu fyysisesti ja usein voi käydä niinkin että levon tarve vähenee iän myötä. Kun kroppa ei jaksa olla aktiivinen, niin lepoa ei kaipaa samalla tavalla.

    Isoisäni äiti kuoli pelosta vapisten ja itkien. Apua huutaen. Olimme sairaalassa katsomassa häntä kuolinpäivänään. Hän ei ilmeisesti ollut työstänyt ajatustaan kuolemastaan elinaikanaan tai sitten oli jo ajatukseltaan niin rapistunut.

    Hätä ja huoli.. niitä en itse haluaisi tuntea kuolinhetkelläni. Tuollainen pois hiipuminen joka sinulla on mielessäsi ei myöskään ole minulle mieleen.

    Kuoleminen on arvaamaton asia. Sitä ei oikeasti tiedä ennakkoon minkälaisen arvan siinä saa.
  18. Ja minä sitten antaisin sinulle lämpimän, pehmoisella langalla neulotun kalukukkaron, josta olikin jo puhetta tuolla toisessa ketjussa..

    Tai no olen minä muutakin miettinyt. Katsotaan sitä sitten kun seuraavan kerran tavataan. :D
  19. Hmm.. minä voisin ottaa seuraavilla treffeillä strategiset mitat ylös, jos vaikka innostuisin neulomaan.. :D
  20. Juu.. ymmärrän hyvin mistä puhut. Autismin kirjolaiset tuntevat kyllä, mutta esimerkiksi mikroilmeet saattavat jäädä jopa kokonaan pois, jolloin ilmeet eivät kuvasta tunnetta jota hän tuntee. Samoin nk. katseessa ei ole sellaista syvyyttä. Puuttuu sellainen intesiteetti.

    Samoin autismin kirjolaisten on vaikeampaa tulkita ilmeitä ja sanaton viestintä voi mennä kokonaan ohi.

    Minusta sanotaan että olen suora, rehellisen kursailematon ja välitön ihminen.. ai miksikö? Elämäni tärkein ihminen on autismin kirjolainen. En voi ehdollistaa tai jossitella. Asiat asioina ja aina suoraan sekä rehellisesti. Siten pärjään aspergerin kanssa.
    21. 314 / 806
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt