Pikku-pirpana

Vapaa kuvaus

Pieni taivaankannen maalari.

Aloituksia

125

Kommenttia

16103

  1. Näinpä. Mielikuvitus tekee herkästi tepposet kun oikeanlainen miljöö osuu kohdalle. Pelko on useimmiten vain tunne korvien välissä. Järki saattaa sanoa, ettei oikeasti ole mitään pelättävää, vaikka samanaikaisesti kun on kauhusta kankeana ja pelkää.

    Irrationaalinen pelko on just tuota.
  2. Juu.. minä olen kyllä rommin ystävä. Palstamiitissäkin oli rommikolaa repun pohjalla. Juotiin se puokkiin pois Haaveilijan kanssa junassa.

    Kerran mulle kävi niin hassusti, että join ennen töihin lähtöäkin rommikolan.
    Olin herännyt turhan aikaisin ja aikaa oli liikaa. Istuskelin sohvalla ja otin mitään ajattelematta rommikolan. Vasta juotuani sen tajusin juoneeni alkoholia ennen työpäivää.

    Siis ihan epähuomiossani. Ihan siksi, kun se on niin hyvää.
  3. Timpan kanssa on sellainen diili, että jos hukun lumikinokseen, niin hän sotkee Kokkolasta polkupyörällä minua pelastamaan.

    Siinä on herrasmies vailla vertaa.. :D
  4. Voihan vitalis.. lehmät tosiaan lentää!!

    Niin ja jos lehmätkin lentää.. olen valmis myöntämään, että naiset sontivat hedelmärakeita, ihan niin kuin pääsiäispuput.
  5. Heh.
    Spoileri: naiset kakkivat siinä missä muutkin eliöt.

    Mutta voit tosiaan uskotella itsellesi, ettei noin ole. Ja että pilvet on hattaraa ja lehmätkin lentää. :D
  6. Minua luullaan monasti lapseksi kun liikun liikenteessä. Saan hyvin usein tilaa suojateillä.
    Toki huolehdin näkyvyydestäni aina heijastimilla ja puen jo pelkkään hämäräänkin heijastimet.

    Liikun paljon jalkaisin, sillä ajolupaa minulla ei ole.

    Talvisin jos tulee paljon lunta, autoilijoiden on vaikeaa havaita minua, niin joudun itse olemaan tavallista varovaisempi. Sitä oppii kantapään kautta.
  7. Vai niin, vai niin..
    Perinteistä palstahäröilyä siis. Sanot jotakin ja se tulkitaan vähän niinkuin sinnepäin. Tai mikä pahinta - se tulkitaan kirjaimellisesti pilkun paikkaa myöten.

    No juu.. en minäkään kyllä pasko vieraisilla, ellei ole ihan välttämätön pakko.
    Ääh, ai niin .. me naisethan ei harrasteta paskomista.. :D
  8. Juu.. mun elämästä saisi hyvän vitsikirjan.. tai elämäntaito-oppaan.. "Näin elät elämäsi vituix".
    Tai lastenkirjan " Maasta se pienikin ponnistaa".

    Eiku oikeesti..
  9. Heh.. juu..
    Ehkä kunnioitamme sinun kylppärisi yksityisyyttä ..
    Tai sit ei.

    Ihan kuule juuri siksi valitsin tähän aloitukseen sinut. Lukemani mukaan sinä piilotat vessapaperit kun tulee vieraita...
  10. Höpsis.. ei mörköjä ole olemassakaan.
  11. Juuri noin. Koskaan ei voi olla varma, mitä siellä lymyää. Siellä pimeässä siis.
  12. Mitäh !?!

    Etkö sinä huoli meitä paskomaan luoksesi..?
    No johan on markkinat!
  13. Samaa mietin, että Harmiksen.. muistan tuoda omat paperit tullessani.. heh.
  14. Mielestäni romanttista on se, kun huomaa ja huomioi kumppaninsa. Se riittää. Ja miten se tapahtuu, siihen on tuhansia erilaisia tapoja.
  15. Kissat ovat ihmiskunnan riesa.. no ei, mutta en ole kissaihminen ollenkaan.

    Olen joskus pelännyt kissoja, mutta en enää. Onhan mulla ollut nuo Randen kisuliinit kylässä, mutta en juurikaan tehnyt tuttavuutta niiden kanssa. Uskon vakaasti siihen, että eläimen tulee lähestyä ihmistä. Ihmisen ei kuulu lähestyä eläimiä. Se on eräänlaista kunnioitusta minun puoleltani.

    Minä olen myös pienestä pitäen ollut heitteillä ja joutunut ottamaan vastuuta itsestäni jo hyvin nuorena.
    Muistan kun olin esikoulussa ja matkalla päätinkin, että lähdenkin rannalle, enkä esikouluun. Vietin koko päivän biitsillä haahuillen ja luonnollisesti esikoulusta oli ilmoitettu muorille, etten ollut saapunut sinne.
    Ja voi sitä haloota, mikä siitä syntyi.
    Ja mä olin ihan ihmeissäni että miksi?
    Me muksut muutoinkin liikuttiin pitkin maita ja mantuja keskenämme ja nyt olinkin mennyt yksin.
    Olin tuolloin 5 tai luultavammin 6 vuotias.
    Itsenäinen ja itsellinen jo syntyessään.
    En pitänyt tuota yhtään ihmeellisenä.

    Nyt tuntuu oudolta ajatellakin, että tuon ikäinen liikkuisi yksin koko päivän jossakin teillä tietymättömillä.

    Kesät kun äiti oli töissä, me muksut oltiin keskenämme ties missä aina. Tottui jo todella pienestä pitäen tekemään mitä huvitti.

    Minulla tosin ei ollut tuota vastuuta sisaruksistani koska olin kuopus. Porukan pahnanpohjimmainen.
  16. Niin.. sama on mullakin. Ja luen aina kaikki viestit.
  17. Jaa, entäs jos kumppani ei ole "söpöpainoinen" ..?
  18. Mulla ihan sama "minä itte" syndrooma. Exä ei koskaan ollut huomaavainen minua kohtaan, joten pärjäsin aina omillani. Ja pärjään edelleen. Aina.

    Mutta kun oli sellainen jyrkkä rinne, joka päättyi ojaan.. oli todella hellyyttävää kun Rande oli tukenani. Olisin ehkä pärjännyt muutoinkin, mutta silti..

    Olin epävarma ja hän tuki minua. Häkellyttävää. En ole tottunut sellaiseen.
  19. Ei ole.. ei. Olet oikeassa.
  20. Olet onnekas, kun voit paeta todellisuutta mielikuvitukseesi. Se on paras paikka. Unet ja oma mielikuvitus.
    21. 318 / 806
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt