Pikku-pirpana

Vapaa kuvaus

Pieni taivaankannen maalari.

Aloituksia

110

Kommenttia

14856

  1. Mulla on samaa. En voi sietää valokuvia itsestäni. En tykkää katsella itseäni .. en kuvissa tai peilistä. Minulle on aika yksi hailee mille ulkoisesti näytän.

    Väistän aika usein valokuvia ja tilanteita joissa kuvataan. En halua tuoda itseäni freimille. Olen mieluusti näkymätön.
  2. Ymmärrän tuon hyvin, että saattaa pitää moukkana ihmistä joka kohtelee ihmisiä eri tavalla riippuen ulkoisesta habituksesta.

    Yritän itse välttää moista, mutta aina ei onnistu.

    Ihan fakta on mielestäni, että silmää miellyttävät ihmiset pääsevät helpommalla. Heillä on muistaakseni jonkun tutkimuksen mukaan parempi palkkatasokin..
    Mut se ei ollut pointtini, vaan kun maailma menee niin. Se, että silmää miellyttävät löytävät esmes kumppanin helpommalla ja saavat enemmän hymyileviä ihmisiä ympärilleen, on vaan normaalia.

    Suurin osa immeisistä ovat sellaisia. Tykkäävät katinkullasta. Itse uskon siihen, ettei kaikki kultaa mikä kiiltää. En välitä pinnallisuudesta.
    Etkä sinäkään.

    Mut suurin osa välittää. Joten mikäpä minä olen heitä tuomitsemaan. Minähän se olen valtavirran vastarannankiiski.

    Se, etten välitä pinnallisuudesta, ei tee minusta pinnallisia ylempiarvoista. Vain erilaisen. Ja perusteeltaan erilaisuus on hyvästä. Oli sitten pinnallinen tai ei.

    Pinnallisuutta pidetään jotenkin tyhmänä ominaisuutena. Se ei ole sitä. Tämä maailma on pinnallinen joten sopeutuvaisin selviää. Itse en henkilökohtaisesti tunne tarvetta sopeutua tai edes selvitä tässä maailmassa.
    Siitä huolimatta en haluaisi haukkua ketään moukaksi vain pinnallisuutensa takia.

    Minä siedän hyvin paljon kaltoin kohtelua. Olen tottunut siihen. Se, että joku käyttäytyy huonosti minua kohtaan, on hänen häpeänsä. Oli syy sitten mikä vain. En ota itseeni. Enkä ala haukkumaan. Edes vaikka minua kohdeltaisiin todella törkeästi. Loppupeleissä jokainen valitsee ihan itse, miten muita kohtelee ja annan mieluusti jokaiselle vapauden toteuttaa omaa luontoaan.
  3. Niin.. minä olen juuri tuollainen ihminen, siis en kiinnitä muihin mitään huomiota, keskityn vain omiin puuhiini ja olen vaikeasti lähestyttävä.
    Ei oikeasti kiinnosta muut.

    Minua pidetään lieneen aika kovana ihmisenä juuri sen takia kuin miten olen. Ei paljoa rassaa mitä muut ajattelee minusta tai ulkonäöstäni. Olen naturellina lähes aina ja on minulle yhdentekevää kuinka muut siihen suhtautuvat. Olen vain havainnut heidän suhtautumisessaan eroja. Riippuen ulkoisesta habituksestani.

    Jos jaksaisin viittiä olla huoliteltu koko ajan, ehkä en huomaisi eroa niin selvästi. Minulle huoliteltu ulkonäkö on erityinen poikkeustilanne.
  4. No tuosta olen erimieltä. Siis tuosta itserakkausasiasta.

    Hiiri voisi tosiaan olla sinun profiilikuvasi .. tai se rotta, mutta rotasta tulee ihan vääriä tunteiden värittämiä viboja. Itsehän oikeasti inhoan rottia ylitse kaiken. En voi sille mitään.

    Sehän on vain profiilikuva. Ei niin vakava juttu.
  5. Heh. Tuttu tunne.. olet kasvanut ihmisenä niin paljon. Olet tullut kypsään aikuisvaiheeseen jossa tuntee itsensä ja osaa arvostaa sitä.

    Keski-iän kriisi on nuoruuteen tarttumista ja siitä kiinni pitämistä. Ahdistuneisuutta siitä että on keski-ikäinen ja nuoruus on kaukana takanapäin. Keski-ikä on sitä kun lopulta tajuaa olevansa lähes vanhus. Ymmärtää elämän rajallisuuden ja alkaa se villitys elämästä.

    Sinulla on kettukulta vielä matkaa siihen, vaikka nuoruus olisikin jo karissut. Alat vasta tulemaan vanhaksi, senkin huomaat kyllä luissasi ja ytimissäsi.

    Tärkeintä on että olet löytänyt itsesi.
  6. Keski-iän kriisi.. höpsis pöpsis.
    Sä olet löytänyt itseisarvosi. Sitä se on.
  7. Minä muutun aikalailla rumasta ankanpoikasesta kauniiksi joutseneksi meikkien avulla. Ja tämä oli kärjistäen sanottu.

    Eli homssusta tulee söpöliini ja pieni, söpö nainen herättää ihmisissä jotakin hölmöä suojeluvaistoa tai jotakin. On helposti lähestyttävä. Kun taas arkinaamani uhkuu sitä, että älä lähesty.

    Olen miellyttävän näköinen kun minulla on meikkiä ja ilman meikkiä olen kuin suljetulta karannut psykopaatti.. heh.. noin kärjistettynä.
    Olen vain huomannut eron.
  8. Olet varmaankin oikeassa, että meikkaaminen vaikuttaa omaankin olemiseeni. Olen ehkä naisellisempi silloin.. tai tunnen itseni naisellisemmaksi.

    Tosiaan aika harvoin meikkaan nykyisellään. En ole kokenut tarvetta siihen ollenkaan.

    Enkä ottanut negana. Ihan asiallinen kommenttisi oli.
  9. No tuo on sinun kokemus ja en missään nimessä halua vähätellä sitä. Minä todellakin saan ihan erilaista kohtelua riippuen siitä olenko meikeillä vai ilman. Se on minun kokemukseni asiasta.

    Vaatekaupoilla tai ravintolassa.. oikeastaan aika sama missä. Jopa töissä.. mutta siellä ne on jo tottuneet minun arkinaamaani ja ihmettelevät jos meikkaan sinne.
  10. Tämä on monitahoisempi kysymys kuin uskoisikaan..

    Meikkaan nykyään harvoin, todella harvoin oikeastaan. Olen itseni näköinen ja meikillä minä muutun toukasta perhoseksi. Ja se yleensä huomataan.

    Kun haluan meikata, haluan tuntea itseni perhoseksi, vaikka olenkin vain toukka. Peitän kauneusvirheitä ja korostan parempia puoliani meikillä. Teen sen kyllä itseni takia, silti muiden takia. Saan huomiota ja kohtelua, jota en meikittömänä saa.

    Se huomio on omiaan nostamaan itsetuntoa. Eli kun haluan nostaa fiiliksiäni, tai juhlistan jotakin, meikkaan. Mitä tapahtuu nykyään erityisen harvoin. Se on kuin maski, naamari johon muut ihmiset suhtautuvat suopeasti. Kun on visuaalisesti "kunnossa", minua kohdellaan ihan eri tavalla kuin arkinaamallani.

    Meikkaan siis itseäni varten, saadakseni jonkinlaista hyväksyntää. Sillä arkinaamani on ihan erilainen. Olen arkinaamallani 99.8% ajastani ja kun meikkaan, kaipaan jotakin piristystä. Ehkä huomiota.. tiedä siitä sitten.

    Mutta se on varmaa, että siisti, huoliteltu ulkonäkö parantaa sitä, miten sinua kohdellaan. Se on fakta. Se lieneen monella se syy, mutta en menisi takuuseen tästä.
  11. Joku rakkaudella halusi muistaa vanhaa sinua nostamalla ketjusi pintaan.
  12. Minä miellän asian niin, että hitonko väliä, mitä pallurassa on. Palstalla on monen moista kulkijaa ja tuo pallura, tai nykyisellään ruutu, on vain keskustelijan erottamiseksi toisistaan.

    En usko, että sillä kuvalla on niin paljoakaan merkitystä.
    Ehkä sillä on merkitystä jonkinmoista kuvan laittaneelle itselleen.

    En vetäisi juurikaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä toisten mielleyhtymistä koskien profiilikuvaa.
    Puolestani voin sanoa, että se on vain profiilikuva, jolla toinen esittelee itsestään sen puolen jonka tuntee edustavan itseään. Ei muuta.
  13. Fiksu kissa sinulla. Ja varmasti moittii sinua välillä ihan aiheesta... :)
  14. Kiitos Buddy tästä pöllölivestä. Laitathan päivityksiä miten homma etenee. Kiitos.

    Ja arvasinhan, että sinä olet ihanan kiltti luonne. Välität kanssaeläjistämme.
    Ja kysyppäs kissaltasi, metsästikö hän pöllön vai toiko tarkoituksella sen sinun hoiviisi?
    Ei meinaan ole vierasta sekään, että luontokappaleet auttavat toisiaan.

    Saatat olla anteeksipyynnön velkaa toruistasi. Kissallesi.
  15. Ai pahus.. missasin siis tämänkin.
  16. Olen sitä mieltä itsestäni, että panostan mukavaan elämään. Kokemuksin kuin ihan materialistisin valinnoin.
    En varsinaisesti panosta laatuun tai arvokamaan.. päin vastoin, mitä halvemmalla saan, sen tyytyväisempi olen.

    Jättäessäni exän, minulla ei ollut mitään. Ei sänkyä missä nukkua, ei juomalaseja mistä juoda tai edes pyyhettä mihin kuivata itseni suihkun jälkeen. Vain lainattu patja lattialla. Ja vaatteeni.

    Siitä on nyt viisi vuotta ja nykyisellään kotini on oikein minunlaiseni mukava pesä. Olen ostellut asioita pikkuhiljakseen miellyttääkseni itseäni.
    Paljon olen tehnyt itse ja olen myös "temuttanut".

    Sänkyni olen tilannut Unkarista, kirjahyllykokonaisuuden ja työpöydän Slovakiasta, jääkaappini on Virosta jne..
    Olen käyttänyt tuhansia tunteja löytääkseni itseäni miellyttävät halpiskamat. Metsästänyt tarjouksia, vertaillut hintoja ja tehnyt valintoja.

    Loin itselleni kodin. Ja rakastan kotiani yllättävän paljon. Kuoltuani en saa mitään mukaani, niin en näe järkeä sijoittaa vähää varallisuuttani arvokamaan. Minulle riittää, että elämäni on toimivaa ja mukavaa. En tarvitse pröystäilykamaa.

    En ole koskaan aiemmin elämässäni ollut näin onnellinen mitä nyt olen. Oma kotini on mielestäni maailman paras paikka minulle. En siis panosta oikeastaan kumpaankaan, kokemuksiin tai materiaan. Ja tavallaan kuitenkin molemmat ovat osa elämääni.

    Olen köyhä kuin kirkonrotta, joten löydän onnellisuuteni mukavasta elämästä.
    Minulle se mukava elämä on ihan tavallista peruselämää. Hyvä sänky jossa nukkua, hyvänmakuinen hanavesi, tavalliset ja rennot vaatteet joissa olla, ruokaa kaapissa ja satunnaisesti hyvää seuraa. Tyydyn vähään ja saankin paljon. Ja olen onnellinen.
  17. Pujis.. tietääkseni hän aloitti jo viime vuosituhannella..
  18. Ehkäpä pujis tykkää näkkileivästä..? Heh.

    Oli vaan pakko pikkuisen repäistä. En tosiaankaan miellä itseäni herkuksi. Minkäänlaiseksi. En vaan osaa
  19. ❤️
  20. Näkkileipä.. siksi kun olen kuiva korppu. ;)
    21. 8 / 743
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt