maissiii
uusi vuosi ja uudet kujeet
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia58 aloitusta · 2332 kommenttia
- Hector laulaa,
että ensilumi satoi kuudelta.
En ole ihan varma tiesikö hän
noin tunnin tarkkuudella asian,
mutta aamulla oli ensilumi maassa,
ja maisema näytti niin uudelta...
https://youtu.be/yUkms8TrhE8 - Kyllä mie normikeittiöstä tykkään,
semmoisesta mihin mahtuu sopivan kokoinen ruokapöytä,
pieneen keittiöön pieni ja isompaan isompi.
Mielikeittiössni saisi olla sen verran tupakeittiötä,
että siihen mahtuisi esim keinutuoli.
Siinä istuu sitten hän,
kenen kanssa voi höpötellä ruokaa laittaessa,
tai vaikka mummo kutimensa kanssa.
Joskus muinoin suunnittelein omaan keittiööni remonttia,
silloin siihen olisi tullut pyörillä oleva saareke,
joka helpottaisi ruuanvalmistusta,
mutta sen voisi sitten työntää kaapiston sisään,
työpäydän alle, kun sitä ei tarvita.
olisi hyvää säilytystilaa.
Remonttia ei koskaan tullut,
ja nyt siinä työpöydän alla asuu satulatuoli,
joka helpottaa ruuanvalmistusta,
jos seisominen kyllästyttää.
Isot saarekkeet eivät ole minun makuuni.
eikös ne usein ole kierrettäviä ja ympärikuljettavia rasitteita
muulloin kun ruuanlaiton yhteydessä. - Kyllä jo villavia pian tarvitaan,
niin pöksyjä kuin pullovereitakin,
vai slipovereitäkö ne olivat.
Nämä alkutalven kylmät tuntuvat kylmemminltä
kuinkonsaan kunnon pakkaset talvemmalla.
Huopatossuja käytän joka päivä,
ne ovat jämsäläistä laatua ja sisätossuina mainiot.
Niissä ei liukastele kun on kumipohjat
ja niillä voi piipahdella pihallakin.
Nykyään niissä on niin somat väritkin,
vaikka ei harmaissa mitään vikaa ole. - Niin ja riisiä syön myös joskus,
käytän yleensä
riisi ohraa
Siitä saa seuraavana päivänä hyvän salaatinpohjan
kun lisää höysteitä - Olikohan satulinnoissa myös hetekoita...
Ainakin suomalaisten pienissä asunnoissa oli muinoin 50 luvulla hetekoita.
Niitä mainostettiin oikein lutikan torjujina.
Nimensä tuo oiva sänky sai sen valmistajasta,
Helsingin teräshuonekalutehdas.
Se valmisti myös lastenvaunuja, miten moni meistäkin on kulkunsa
aloittanut kyseisen tehtaan valmistamissa vaunuissa. Mene ja tiedä.
Omaan lapsuuteeni heteka liittyy, lämpimin muistoin mummolaan,
avovintissä nukuttiin kesäisin polttavan peltikaton alla hetekassa,
jossa jousitus oli pahasti pettänyt.
Oli kuin olisi pienessä pesässä nukkunut tai Aku Ankkaa lukenut.
Aikoinaan kuulema järjestettiin oikein
hetekan veto- tai työntökisoja.
Viimeksi olen hetekan nähnyt, kun naapurin emäntä
pesi pitkiä tuvanmattoja painepesurilla hetekan päällä.
Oli hänen mielstään oiva matonpesuteline.
Eli kyllä heteka on serenadinsa ansainnut
Veikko Lavin tapaan
https://youtu.be/G7gEh2bN0ds - Hei, mihin se Helmipuuro hävisi?
Pitääkin palata noihin ryyneihin.
Aika päiviä sitten heitin äitini kaapista
vanhoilla päiväyksillä olleet Helmi-ryynit menemään.
En ole itse niitä laittanut koskaan.
Mielessä oli vain kuultavat pyöreät helmet maitovellin seassa.
Mutta nyt palaan niihin,
ja nehän ovatkin ohraa, joissa ohranjyvistä on päät typistetty,
eli ne ryynit ovat pyöreitä pieneiä helmiä.
Täytyykin kopasta seuraavalla kauppareissulla Helmiryynejä.
Löysin hyviä reseptejä, esimerkiksi mustaherukka mehusta
ja helmiryyneistä tehtyä puuroa,
kirkkaalta kiisselilta se jotenkin kuvissa näytti,
ja jugurttia oli tällätty päälle.
Näyttää pakettikin tutulta,
samalta kuin se paketti silloin muinoin
kun päivämääriä tutkin ja tuhosin ryynejä. - Ehkä kyse on vain normaalista vanhenemisesta.
Jokaiselle tulee omanlaisensa oireet siitä kun voimat hiipuvat.
Kierrymme yhä enemmän oman vointimme ja vaivojemme ympärille,
sekin ärsyttää kun joutuu tunnustaamaan, ettei voimat riitä kuten ennen.
Lisääkö kaikki tuollainen tieto, mitä media nykyään tuputtaa, vain tuskaamme.
Eikö se lehtijuttu antanut vinkkejä, mitä olisi vielä tehtävissä.
Ei ehkä antanut, koska ne vinkit löytyvät useinkin sieltä omien korvien välistä.
joskus voi olla kyse yksinäisyydestä, arkipäivän yksitoikkoisuudesta.
Luin äskettäin jutun Antista, melkein 106 vuotiaana edesmenneestä
puumalaisesta sotaveteraanista. Hänellä oli pitkä elämä ja
sydämellisellä olemuksellaan ja nikkaroimilla puutöillään rikastutti,
jokaisen elämää, jonka hän tapasi.
Harva kasikymppinen elää ilman vaivoja ja vaikeuksia,
kaikki riippuu siitä miten niihin vaivoihimme suhtaudumme.
Kuvittelisin, että ärtyneisyys ja kiukku vain lisää ärtyneisyyttä ja kiukkua.
Hengähä tok ja hellitä hetkeksi. Anna elämän viedä.
Helppoahan sitä on neuvoa, voi todeta, mutta ainahan voi kokeilla uutta lähestymistapaa.
Anna orkesterin soittaa omaa kiukkusoittoaan,
sinulla on ihan oma soitto, onko molli vai duuri voittoinen ,
riippuu, arvaappa kenestä. - Tykkään kaikenlaisista puuroista.
Vellien syönti on jäänyt vähemmälle, koska ne yleensä keitetään maitoon.
Nytkin on uunissa tuli,
ehkä sinne jonkun puuron laitan iltapäiväksi tai viimeistään illaksi.
Usein se on viime aikoina ollut riisi- tai ohrapuuro.
Karkeista ruisjauhoista ja ouolukasta tulee hyvää,
vaatii tosin pitkän kypsytysajan ja kuivuu jopa kipon reunoie makoisasti.
Sain sitä kerran myös entisiltä vuokraisänniltä,
olivat kypsentäneet sitä iät ja ajat "heinälaatikossa".
Ei taida olla heinälaatikkoa ruuan valmistusmenetelmänä
enää monessakaan huushollissa.
Ehkä nämä haudutuspadat ajavat saman asian nykyään.
Matala lämpö ja pitkä kypsytysaika.
Syksyisin keittelen riisipuuroa veteen,
lisään siihen omenoita tai omenahilloa,
syön sen maidon ja sokerin kanssa.
Lämpimänä hyvää, mutta kylmänäkin maistuu.
Joskus olen muistellut, yhtä puuroa mitä sain lapsena.
Olisiko se ollut hienoista ruisjauhoista tehtyä ,
vähän ikävän näköistä harmaata.
Muistan syöneeni sitä kylmänä,
silloin lämpimän maidon ja sokerin kanssa.
Pitäisikin kokeilla onnistuisiko saavuttamaan saman elämyksen.
kuin makumuistossani on. - En uskaltanut avata linkkiäsi.
Tulkitsen asian niin,
että pappi todellakin on seurakuntalaisten palvelija.
Jumalanpalveluksissa papit kääntävät jossain kohtaa selkänsä seurakunnalle,
mutta silloin pappi suorittaa yhdessä seurakunnan kanssa,
ei minään välikätenä silloinkaan.
Jokaisella on oma henkilökohtainen yhteytensä Jumalaan,
ei siinä mitään välittäjiä tarvita. - ...tule jo, tule jo, kanssani kultaiseen kulkurin valssiin...
viettäköön muut siellä linnoissa kreivien niitä häitään...
Ansa ja Tauno
https://youtu.be/qW_OHK_bmbo - Ennen koin, että kaalilaatikko on suuri töistä,
kun keitin koko kaalin ensin ja siitä sitten silppusin.
Mutta nyt vain suikaloin kaalin ja esikypsennän pannulla,
sitten vain nuitten höysteitten kanssa uuniin.
Paljon helpompaa.
Myös haudutuspadassa kaalilaatikosta tulee hyvää,
siinä se saakin puoli päivää muhia... - Ei pidä paikkaansa.
yritin sitä viime keväänä, ei onnistunut.
Uudesta yhtiöstä ilmoitettiin,
että sopimukseni on vielä voimassa.
En voinut siirtyä uuteen,
mutta siinä oli onni onnettomuudessa,
sillä tämä uusi yhtiö teki nyt syksyllä konkurssin,
joten hyvä kun homma raukesi.
Ilmeisesti tarjosi liian halvalla.
Ehkä niitä kaksivuotiakin sopimuksia voi olla erilaisilla ehdoilla. - Hallituksella kauhia kiire saada Nato äänestykset pois päivä järjestyksestä,
Yksinkertaisella enemmistöllä yritetään saada eduskunta äänestämään.
Luulisi Natoon liitrtyminen olevan niin iso asia,
että 2/3 olisi aiheellista.
Ulkopolitiikkaan vaikuttava asia,
vähäisemmistäkin on 2/ 3 äänestetty.
Mutta ilmeisesti hallitus pelkää,
että seuraava hallitus voi toimia toisin
tässä asiassa.
2/ 3 äänestyksellä 67 kansanedustajaa pystyisi kaatamaan esityksen.
Aikamoista teatteria koko eduskunta nykyään
vai olisioko se peräti tivoli. - Totta kai äänestän.
Tänään alkaa ennakkoäänestys.
Heti eka päivänä menen ensin äänestämään
ja sitten liikkuntaharrastuksiin,
helppoa kun samassa talossa tapahtuvat molemmat.
Kolmelta listalta on varaa valita,
31 ehdokkaasta naisia on 12,
kyllä sieltä sopiva nainen löytyy. - Kylläpä palstalaisia jaetaan jyviin ja akanoihin!!!
Lukeminen on tärkeää, se lienee pääasia.
Just luin jutun noista pisa-tutkimuksista,
joissa suomalaiset koululaiset ovat loistaneet.
Vaan eivät loista enää,
kännykätkö ovat vieneet lukutaidon? - Jos jotain asiaa ei käytä,
sen unohtaa helposti.
Jos pitkään aikaan ei ole käyttänyt esimerkiksi englannin kieltä,
jonka omasta mielestään aikaisemmin osasi joten kuten.
Ykskaks ei muistakaan sanoja, ne varmasti tietää,
vaan aikaa kuluu, kun joutuu mielensä sopukoita sen sanan hakemaan.
Ulkomaalaisten sukulaisteni kanssa puhuessa olen huomannut,
että myös kuuntelu vaatii enemmän kuin aikaisemmin.
Lisäksi kielissä on tullut uusia sanoja,
esimekiksi juuri tyietokoneen käyttö on lisännyt sanoja,
joita pitää tarkistaa.
Opittuja taitoja pitääkin pitää yllä,
joutessaan kertailla, kun vaan muistaisi.
Toisaalta uuden kielen opiskelu tekee myös aivoille hyvää,
varsin jos sen tekee kaverin kanssa yhdessä,
tai jossain piirissä. - Kyl mä luen mitä sattuu ja
kun olen aloittanut kirjan ,
aika pian päätän onko kirja itselleni kelpoinen.
Kelvottoman lopetan lyhyeen.
Kaikin tavoin meihin yritetään vaikuttaa,
mainoksin ja nyt kun olen kuunnellut kirjoja,
niin siellä ei ole mainoksia,
mutta eteen tupsahtaa osio: katso , mitä muut lukevat..
Joskus vilkaisen joskus en.
Jokainen itse päättää kelvollisen, kirjakaverin. - Mulla ainakin on sielu,
ja mahottoman vikkelä liikkeinen vielä.
En päivääkään selviäisi sieluttani,
terveisiä ja mukavaa elämää vaan sieluttomille. - Muutaman varman pisteen nappasin...
Voisin testituloksen mukaan juoda hyvin teetä Royal Doulton teekupeista.
Enpä usko, varmasti käsi alkaisi heti vapisemaan kuten Elisabethillä. - Paljon olen saanut lankoja, jos tietävät mihin tarkoitukseen langat tulevat
jämälankoja varsinkin, pikkusen sitä ja pikkusen tätä.
Ostan joskus, mutta se on pieni raha kun tarjouslaatikoita komuaa.
Joskus olen purkanut villapaitojakin, kyllä ne vielä sukkina kestävät.
Haluan tehdä kaikista tekeleistä kuitenkin mielestäni kauniita.
Silloin siitä on ehkä iloa saajalle, mutta tekijälle ja lahjoittajalle siitä on aina iso ilo.
Vuosia sitten tehtiin Äiti Teresa-peittoja ja ne sentään lähetettiin Intiaan,
sukat sentään menevät paljon lähemmäksi.