Vapaa kuvaus

Kaveri toi nätin kukan. Toivottavasti kestää kaua nmaljakossa.

Aloituksia

47

Kommenttia

3029

  1. Ymmärrän jos siltä tuntuu.
    Itse olen onnekas vastoinkäymisistä huolimatta että elämänhalua on vielä.
    Mutta äkillinen pysähtyminen vamman takia sai ajattelemaan.
    Olin hetkellisesti oikeasti masentunut, halusin vain nukkua, pää ei toiminut, ihan kuin olisi ollut siirappia tai jotain tahmeaa päässä. Onneksi se meni ohi, vaikka en ennallaan ole vieläkään.
    Turha minun on tsempata, mutta voin toivoa sinulle kaikkea hyvää. <3
    Jos joku olisi sanonut minulle kun olin pahimmillani että ajattele positiivisesti, olisin pitänyt keljuiluna.
  2. Minulle on ollut vaikeaa myöntää että tarvitsen apua.
    Tuli niin äkkiä kun Akillesjänne katkesi.
    Ensin olin pyörätuolissa muutaman viikon kun oli kipsi ja ei saanut varata yhtään jalalla. Sitten iso kovasta muovista tehty saapas monta viikkoa.
    Nyt on oltava koroke kantapään alla mutta voin kävellä "normaalisti". ¨Kävelisin ihan normaalisti mutta tulee kovat kivut.
    Eilen kävin terkkarilla muun asian takia, kysyin jalastakin, sanoivat että hyvä jos vuodessa paranee.
    Kun saan ajaa autolla niin paljon helpottaa. Ei minulta korttia viety, mutta sanoivat että ei pitäisi ajaa.
    En ole ajanut kun en halua aloittaa uudelleen tätä vastoinkäymistä.
    Olen ollut liiankin itsenäinen, siksi on vaikeaa sopeutua.
    Mutta onhan nyt jo paljon helpottanut ei pyörätuolia, eikä saapasta. Mutta kovat kivut tulee jos kävelen vähänkään enemmän.
    Kaveri pääsee taas viikonloppuisin, ajattelin lähteä kissan kanssa mökille, hän veisi ja ensi viikonloppuna pääsisin kauppaan hänen kanssaan .
    Saan kyllä kyydin jos ruoka loppuu ennemmin, ei minusta ole niin väliä, mutta jos kissalta loppuu ruoka niin on etsittävä kyyti.
    Katti on hemmoteltu, mutta paras kaverini. Ymmärtää puhettanikin paremmin kuin mikään aikaisempi lemmikkini.
    Toisaalta, ei pitäisi valittaa, tänäänkin tapasin kaupassa käydessämme nuoremman tuttavan joka joutuu käyttämään pyörätuolia loppuelämänsä.
    Ei sitä osaa ajatella kunnolla asiaa kunnes tulee omalle kohdalle. Eikä ollut kuin tilapäinen vaihe, oven pielet ym... ovat aika pahassa kunnossa kun opettelin pyörätuolilla pärjäämistä.
  3. En voi kertoa kuin omasta puolestani.
    Olen tyhmentynyt, varmaan iälläkin on osuutta asiaan.
    Ihan mietin äskettäin että miksi en opi uutta yhtä hyvin kuin ennen.
    Tulin siihen tulokseen että suurin syy on kiinnostuksen puute, saattaisin oppiakin jotain mutta kun ei kiinnosta.
    Kun sain tietokoneen, varsinkin internetin niin minulle avautui taivas. Opettelin kaikkea mahdollista.
    Nykyisin en viitsi läppäriä avata kuin harvoin, puhelimella seuraan Facesta mitä tutuille kuuluu kun paljon asuu ulkomailla ja kotimaassakin toisella laidalla.
    Kyllä nuorempi polvi onn käsitykseni mukaan vähemmän tietoinen asioista jotka meille aikaoinaan oli itsestään selvyyksiä.
    Joskun ihan hämmästyn kun tulee puhetta asioista jotka mielestäni pitäisi kaikkien tietää ja nämä nuoret eivät ole moisesta kuulleetkaan.