Emberizi
Keski-ikäinen keskustelija ja sinkkuäiti Länsi-Uudeltamaalta.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia18 aloitusta · 1763 kommenttia
- Hyvä juttu, että olet terapiaa kokeillut. Ex vieressä sen näki, että hyöty paljon riippui terapeutin ja hoidettavan aaltopituudesta. Osan kanssa yhteyttä ei vaan syntynyt, eikä terapiassa keskusteltu juuri mitään hyödyllistä. Säännöllisemmin tapahtuvaan terapiaan taidat tarvita B-lausunnon (jotta kela maksaa).
Tiedän tuon vahvuuteen sairastumisen, valitttavasti. Ex oli vastuunkantaja (eka tyttöystävä oli vaikeasti masentunut ja lapsena hyväksikäytetty, ei päässyt sängystä ylös). Toinen kuoli ja hän tuki vanhempia, Vasta minun kanssa oli varaa hajota, jonka seurauksia taas itse olen kantanut monta vuotta. Nyt vasta kun omaa aikaa alkaa olla vuosiin, ja vanhemmat ei vielä 10 vuoteen ole hoivattavia, olen tajunnut rajallisuuteni ja oman tarvitsevuuteni. Aikanaan moni ystävä ihmettteli ääneen miten hyvin selvisin. Nyt työkavereista useampi ihmettelee miten sä jaksat ja jaksat olla positiivinen (tiukka vuosi takana). Vihdoin myönnän itselleni, että olen tarvitseva rakkauden edessä ja tarvitsen myös asioita itselleni, ja saan myös tarvita. Tällä hetkellä minulla ei sitä rakkautta ole, mutta luotan että se jostain vielä osuu elämään. Sillä aikaa keskityn asioihin, jotka tekee elämästä muuten hyvää. Perusasiat on jo kunnossa, pienet asiat riittää!
Ohessa on kappale, joka liittyy oman tarvitsevuuteni tajuamiseen. Jaan sen sinulle, koska painit selkeästi salojen asioiden kanssa:
https://m.youtube.com/watch?v=OBSqGiyjA2w - Olet ainakin täällä selvin päin, useimmiten. Huomaa tekstin luettavuudesta. 😉
Olet hyvä mies pohjimmiltasi, älä anna mielijuoman pilata sitä mitä sinulla on ja mitä tulet vielä saamaan! Ainakaan rakkauden kaipuuseen ei kannata juoda, se vähentää mahdollisuuksiasi huomattavasti. Rakkauden kaipuuta ja siihen liittyviä pieniä ja suuria pettymyksiä meillä useimmilla sinkuilla ja välillä myös suhteessa elävillä vaan on. Se on elämää, vaikka välillä turhauttaa.
Jos haluat itse apua, sitä saa vaikka pyytämällä atabus-kapselin käteen tai/ja hakeutumalla keskusteluapuun. Olet myös kertonut elämästäsi ja ymmärrän miksi sinulla on pureskeltavaa. Itse kävin parisuhdeterapiassa 9kk traumaattisen suhteen lopussa ja se auttoi todella paljon. Elämäni oli luultavasti ihan erilaista ilman sitä apua. Myös sairasta ex sama auttoi, hän ei ollut saanut yksilöterapiasta kovin isoa apua. Se, että ymmärsin häntä paremmin ja pakotin osallistumisellani ottamaan osaa aktiivisemmin, auttoi selkeästi enemmän kuin hänen oma terapiassa. Tuo oli kirkon järjestämää perheasiainneuvittelukeskuksen toimintaa. Ehkä jos pääsisit asiakkaaksi, voisi lapsetkin hyötyä juttelusta siellä? Heillä on luultavasti myös lastinsa ex-vaimosi käytöksen takia kannatettavana. Sillä, että itse haet apua, estät ettei lapset paini saman asian kanssa 20-30v päästä. Oma äitini kertoi tuon perheterapian aikana mitä hän oli onnistunut katkaisemaan omasta lapsuudestaan (minulla ei ollut aavistustakaan ja oma lapsuus oli turvallinen kuin Muumilaakso). Olen todella kiitollinen siitä!
Jos sen työn jaksaa tehdä, elämä voi olla paljon parempaa ja myös annat ison lahjan itsellesi ja lapsillesi sillä ettet katoa heiltä päihteisiin myöhemmin vaikka 10v päästä. Jos onnistut, se on luultavasti merkittävin asia mitä voit elämälläsi tehdä. - Oliko isäsi alkoholisti?
Alkoholi sitoutuu GABA-A-reseptoriin, samaan mihin bentsot (ahdistus- ja unilääkkeitä) ja jota ainakin osa hormoneista moduloi samaa resptoria (vahvistaa vaikutusta). Moni käyttää alkoholia ahdistuksen itsehoitoon. Vahinko vaan ahdistus on pahempi kun krapula alkaa. Nuo bentsotkaan ei ole kovin kivoja, jos on sukurasitteita. Taitaa olla yleisimpiä löydöksiä päihdekuolemissa (sekakäyttö tappaa) eikä ole tavatonta, että alkoholilla itseään lääkinnyt menee lääkäriin ja saa ahdistuslääkkeet ja siitä alkaakin lopun alku. Ellei sitten pääse irti, mikä ei käsittääkseni ole ihan normitapaus.
Omissa läheisissä ei päihdeongelmaisia ole koskaan ollut, mutta ex-naapuri ja ystävän ex on käynyt ihan pohjalla, Ensimmäinen tuskin on pitkäikäinen ja toinen taas valui pohjalle (veti kaikkea paitsi heroiiniä sekaisin, kävi 6 krt vatsahuuhtelussa), mutta nyt elää päihteettömästi työkyvyttömyyseläkkeellä ja aika menee bodaten (hormonit!). On helpompi rajoittaa ennen kuin on päihteet on ongelmaksi. Uskoisin, että sinulla on annettavaa lapsillesi ja jollekin naiselle jossain kun on sen aika, kunhan et anna itsesi valua väärälle puolelle! Anteeksi saarna, mutta elämää ei kannata tuhlata tahalliseen tuskaiseen tiehen. 😔Ja jos arvasin väärin tuon isäsi tien, vielä isompi anteeksi pyyntö.
Herkkyys on ihana piirre ihmisessä. Sen voi kääntää vahvuudeksi tai heikkoudeksi. Elämä ei ole aina helppoa, mutta se voi silti olla hyvää. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa! - Nukuin jo yöllä, mukahdin loppujen lopuksi varmaan 2 min. Olen vahvasti intuitiivinen, se on eri ominaisuus kuin tunne-järki-akseli. Olen isoissa elämäni päätöksissä luottanut intuitioon, paitsi rakkaudessa, Rakkaudessakin intuitio on ollut jotain mieltä, mutta olen ohittanut viestit järkisyillä. Näin, koska olen ajatellut, että ihmistä ei saa rankaista vaikeasta elämästä tai siitä, että on ujo ja parisuhdekokematon. Tuota ominaisuutta voi kutsua tietoiseksi sinisilmäisyydeksi tai niin kuin pari työkaveri on tullut naamakkain sanomaan (joko minulle töitä tekevä tai tavallaan työpari), että välitän ihmisistä, enkä tuomitse. En pelkää työtä, enkä haasteita ja olen ehkä tavallista sitkeämpi. Se on sekä vahvuus että heikkous.
En saa ihan kiinni mitä tarkoitat, mutta olen kyllä sekä tunne- että järki-ihminen. Minussa on vahvasti molemmat läsnä. Mitä haastavampi elämäntilanne on, sitä enemmän järki puskee läpi ja mitä rennompaa ja rakkaudellisempaa ja henkisesti turvallisempaa elämä on, sitä enemmän siirryn tunnepuolelle. Olen liian järki-ihminen kiukuttelevalle tunteiden tuuliviirille ja taas liian tunneihminen äärijärki-ihmiselle. Olen kumpaakin ääripäätä kokeillut kumppanissa, ja tasapainoton kumpaakin, mutta itse en ehkä saa sitä mitä tarvitsen ääripäiden kanssa. - Taisit mennä jo unille. Sorry kesti ensin huomata viesti ja sitten kirjoittaa. Kauniita unia, munkin pitää mennä kohta, että selviin m töihin.
Nuuska ei muuten ole terveellistä, älä mun takiani sitä ota. t. Kukkahattutäti - Olet oikeassa. Olen yleensä se, joka on liekeissä, ja kuka innostaa muut perässään. Nyt ajattelin vähän himmailla hetken.
- Tarkoitatko, että olinko asettanut tavoitteeksi löytää rakkaus kesällä? En saa ihan selvää mitä kysyt?
Jos tuo oli kysymys, vastaus olen liian jalat maassa-tyyppi, että voisi laittaa rakkauden tavoitteeksi. En silti olisi pistänyt pahitteeksi, vaikka olisi jotain pientä tai suurta kivaa kesälle osunut. En ole ollut (ilman lapsia) kuin yksi juhlat ja 2 pv festareilla (eka oman porukan kanssa ja toisena päivänä vieläpä selvinpäin yksin ja vain muutaman tunnin). En siis ole mennyt itse tilanteisiin, jossa edes olisi mahdollisuus onnistua. Vähän niin kuin haaveilen lottovoitosta, mutta EN lottoa… 🤣
Yhdet omat hieman villiintyneet tunteet päättyi kesän alussa lähekkäin tanssimiseen, halailuun ja kuitenkin sen selviämiseen, että seinä on vastassa. Oikeastaan kesä on mennyt tunteita purkaessa ja keväästä toipuessa (hektinen kevät töissä), jos nyt rehellinen olen. Olen edelleen pitäisi aktivoitua-vaiheessa, mutta olen silti passiivinen. En tiedä kauan.
Jos hyvä mies olisi tipahtanut taivasta ilman omaa eforttia, olisin sen voinut ehkä vastaanottaakin, mutta enpä ole mitään asialle tehnyt. Kesän ”saldo” on yksi 25v nuorempi mies, joka alkoi keikalla spontaanisti halailemaan takaapäin, mutta jonka sitten torjuin kauniisti ikään vedoten. 😂 😇
Myönnän, että kyllähän sitä toivoisi vielä löytävänsä rakkauden oikeassa elämässä. Palstalla nyt ei tiedä keskusteleeko oikean ihmisen vai mielikuvitushenkilön kanssa, ja onko kirjoitettuna näkyvä kemia myös havaittavissa irl? Helkkarin turhauttavaa se pariutuminen on, ja aikaavievää. Siksi se on jäänyt niin vähälle. - Kesällä on mennyt nukkumaan usein 02 ja useimmiten herännyt 10-11. Samalla aikataululla ehtisin lounasaikaan töihin… Tiedän, ettei lounaalle ilmestymisestä mitään sanomista tulisi varmaan, kun leimaa oma asia sisään, ja laittaisi viestin että oli heräämisvaikeuksia, mutta ei sitä ihan nyt tunnollisena työntekijänä viitsi.
Menen ma töihin 9-10 ja olen paikalla ihan aivot jäässä. Mailien lukemiseen kuitenkin menee 1pv, eikä siihen tarvitse aivoja, joten ihan sama kai. - Yleensä olen ollut syksyllä intoa täynnä, nyt ei oikein huvittaisi mennä vielä töihin ja nimenomaan tarvitsisi lomaltapaluuloman. 😁 Ja kun tietää, että minkälaista tulee syksy olemaan: hektistä. Olen yleensä ollut kohtuullisen proaktivinen, jolla on helposti työllistävä vaikutus… vähän mietin pitäisikö pitää syksyllä suosiolla kevyesti mennä enemmän omalla painollaan kun oma vastuu vähenee projektin loppua kohden. Ihan vastuttomaksi en pääse vaihtamaan, 😂 mutta jos vähän himmailisi. Sitten taas jaksa olla innoissaan kun uusi kehitettävä ”juttu” alkaa.
- Tuossa biisissä on paljon totta, kun miettii hieman syvemmin sanojen taakse.
Uskoisin, että antiikin kreikan aikaan tiedettiin, mitä ihminen pohjimmiltaan tarvitsee. Silloin toteutus taisi olla aika paljon brutaalimpi kuin tänä päivänä, ainakin naisten, sotilaiden, palvelusväen tai orjien elämän osalta.
Se miten paljon tarvitaan tunneyhteyttä ja miten paljon erillisyyttä on yksilö- ja parikohtaista. Toiselle riittää 5min arkiasioiden jakaminen ja toinen taas tarvitsee läsnäoloa ja läheisyyttä päivittäin. Mikään ei ole oikein eikä väärin, vaan parin tarpeet pitää osua joten kuten samalle kartalle.
Itse en ole hönössä, vaan yritän mennä nukkumaan ”ajoissa”, jotta pääsen ma-aamuna töihin. Väsyttää, muttei nukuta. - Tasapaino on taitaa olla onnistumisen ydin, veikkaan.
Jos molempia ei kiinnosta riittävästi ja niin paljon, että alkaa aktiiviseksi ja proaktiiviseksi, homma jää yhteen tai pariin kahvilakäyntiin tms. Jos taas toinen tai molemmat leijuu suhteettomissa pilvilinnoissa tai suhde menee heti 24/7 moodiin, sieltä putoaa aina kolahtaen. Alussa pitää pystyä antaa aikaa tutustua rauhassa (mielummin ilman kujeita paineita ja pakkoa onnistua), aikaa tunteille syttyä ja aikaa päälle pysyä tunteiden vauhdissa. Kun ei ole pakkoa eikä paineita, ei tunteita tarvitse miettiä tutustuessa suurennuslasilla, vaan voi aidosti keksittyä olemaan läsnä ja nauttimaan toisen ihmisen seurasta, Loput näkee elämällä.
Olen sitä mieltä UTR ja antiikin kreikkalaisten kanssa siitä, että juuri Eros, Anteros ja Harmonia tarvitaan toimivaan rakkauteen! Harmonia voisi myös sanoa riittävän erillisyyden ja vahvan tunneyhteyden liitoksi ja tasapainoksi. Tunneyhteys taas vaatii samaa aaltopituutta, molemmin puolista kykyä kuunnella ja uskallusta/tahtoa avata ajatuksiaan. - 😂😁😆🤣😂
- Eiku parisuhdekelpoiset miehet! Jos ei ymmärrä kuuntelun, kuulluksi tulemisen, ymmärtämisen ja empatian merkitystä ihmissuhteissa, on suhteellisen huonoilla asemilla suhteiden muodostuksessa.
Vastakohtana, jos kuvittelee, että nainen on objekti tai esine, jota käytetään vain omien halujen tyydyttämiseen tarvittaessa, jää helposti ilman tai ainakin alkanut suhde katkeaa hyvin lyhyeen. P.S. esineitä saa seksikaupasta ja ne toimii ihan niin kuin käyttäjä tahtoo (kunnes patterit vaatii vaihtoa). - En usko, että pelkkä bensan varastaminen riittää vuoden palkkaan vaan taustalla on muitakin ongelmia, jonka takia ihminen halutaan ulos. Useimmiten tuo johtaa kulujen perimiseen, ehkä autoedun poistamiseen ja varoitukseen. Jos sama toistuu, taitaa olla lähelle tilanetta, että irtisanominen on laillinen.
- Olitko viinaan tai viinaan lääkkeisiin menevä? Jos olit, on valitettavasti firmalle taitaa olla parempi maksaa kuin laittaa hoitoon…. Päihteet ja epävakaus on iso riski tuotannolle, ja hoito ei toimi kuin osalla. Ihmiselle itselleeen olisi parempi saada asiat kuntoon ja sitä kautta parempi ja terveempi elämä.
- Kun itse irtisanoo itsensä, ei tule puolen vuoden palkkaa… ellei sitten ole kultaisia kädenpuristuksia saava johtaja (aika harvassa tätä nykyä). Olen ylempi toimihenkilö ja silläkin asemalla saan mennä ja tulla kohtuullisen vapaasti. Ilmoittaa saldovapaista enkä nyt ihan aina tee duunarin 8-16 työaikaa. Ketään ei kiinnosta, jos tulen töihin 10.30, koska tarvittaessa joustan toiseen suuntaan ja olen mannertenvälisissä palavereissa illalla 16–19 tai kun ongelman ratkaisu on päällä, tunnit voi venyä. Jos tällä ”tasolla” joustetaan, en usko että johtajan menemiset ja tulemiset juuri kiinnostaa, kunhan asiat hoituu. Yleensä mitä ylemmäs mennään sitä vaikeammin korvattavia ihmiset on nopealla aikataululla eikä ihmisiä vahdita yleensä vaan toiminta perustuu luottamukseen.
Yleensä, jos joku jää omalle lomalle ilman ilmoitusta, on kyseessä päihde- tai vakava mt-ongelma. Useimmilla työpaikoilla on velvollisuus ohjata ensin hoitoon.
Irtisanoessa (itse) irtisanomisaika on yleensä 1kk, ja silloin menettää työkkärin tuet karenssin ajaksi. Jos työnantaja irtisanoo rikkomuksen takia, ymmärtääkseni myös silloin menettää työkkärin tuet. Tarinasi taitaa olla keksitty? - On urheilijoissa älykköjäkin… tosin useammin valmentajissa kuin huippuurheilijoissa. En tunne henkilökohtaisesti yhtään jääkiekkoilijaa, joten arvio perustuu vain mielikuvaan. 😆
Harjoittelen heräämään ihmisten aikaan ja pitää varmaan harjoitella myös ihmisten aikaan nukkumaan menemistä myös, maanantaina pitäis palata arkeen. Aika tiukkaa tekee, aivot on täydellisen jäässä, vaikka olen ollut jo reilu 1.5h hereillä. Pitää varmaan joko olla ma etänä tai sitten piiloutua johonkin palaverikoppiin, arvaa jo nyt mikä hurlumhei siellä alkaa. Pariin vuoteen en ole pitänyt oikeasti lomaa ilman, että seuraisin ja antaisin taustatukea. Nyt katsoin, että käynnissä olevassa hullunmyllyssä en ole päävastuullinen ja pidän lomani ihan oikeasti. Eikä nuo ole mitään kyselleet. - Samaa mieltä! Kaksin on kauniinpaa, kun seura kolahtaa oli sitten kyse läheisestä, kumppanista, ystävästä, tai toisesta sinkusta. Kaksin voi myös olla kauheampaa, jos vaikka ihmisten vuorovaikutus ei toimi.
- Ehkä, ehkä ei. 🙃 Jääkiekkoilijoiden touhut on ihan luokattomia, en ole itse heihin koskaan sekaantunut, mutta nähnyt kavereiden kautta minkälaista menoa pitävät vaikka vuodenurheilijaristeilly pitivät (osa sellaista, mistä nykyisin saisi aika helposti syytteitä). Ihan sama onko kaveri varattu, naimisissa vai sinkku, yhtä räävitöntä touhua.
- Oppia ikä kaikki!