kajal

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

68

  1. Ennen raskautta tupakoin baarissa ja satunnaisesti jos oli esim. tupakoivia kavereita kylässä. Lopetin heti, kun sain tietää raskaudesta eikä ollut vaikeaa vaikka välissä tuntuu et nyt maistuisi savut.

    En oo halunnu sanoa mitään niille, jotka polttaa raskaanakin, koska uskon että se voi olla todella vaikeaa. Jos se on yhtä vaikeaa ku mulle syömisten kuriin saaminen, en viitsi pahoittaa toisten mieltä. Kyllä minäkin haluaisin olla hoikka ja syödä terveellisesti mutten vaan pysty.
  2. Hei!

    Mulla on l.a. 7.2. ja hyvin voin. Lapsi on ensimmäiseni, joten jännittää vähän kaikki. Painoa on tullu 4kg eikä olis niin väliksi et enää tuliskaan ku sitä on jo ennestään liikaa. Sokerirasitukseen meen tiistaina. En oo omasta mielestäni kovin odottavan näköinen vielä.

    Muutaman viikon oon tuntenu kupruilua, mutten osaa sitä vielä vauvaksi tuntea. Terkkari sanoi et mulla on istukka edessä, joka vaimentaa potkuja.
  3. Kävin eilen neuvolassa ja mulle varattiin aika ens viikon tiistaiksi eli viikolle 22+6. BMI on mulla tosi korkea, 40, mut pissassa ei oo ollu sokeria eikä sukurasitettakaan oo. Ehkä ne ton painon takia laittaa mut siihen... Ihan hyvä vaan että seurataan.
  4. Oon itse ajellu karvoja joskus ihan muuten vaan ja voisin ajella synnytykseenkin. Mutta mulla tulee pikku näppylöitä sinne alapäähän ja kutiaa. Onko mitään konstia tähän pulmaan?
  5. Mun bmi oli 40 eli tosi korkea, kun aloin odottaa. Nyt painoa on tullut 4kg lisää. Kävin tänään neuvolassa ja onneksi verenpaine oli hyvä eikä virtsassa ollut sokeria. Vai mitä siitä katsotaan, terkkari sano vaan et puhdas.

    Odotus on fyysisesti mennyt hyvin, mut pahoitan mieleni tosi helposti kun ihmiset katsovat asiakseen arvostella minua ja painoani. Sanoinkin terkkarille, et haluan tulla synnytyksen ja imetyksen jälkeen puhumaan painoasioista. Ahdistaa, kun olin lapsena pyöreä ja sain kuulla siitä kotona ja koulussa ja kylässä. Muutettuani kotoa söinkin sen edestäkin. Vieläki uhma päällä syömisessä...
  6. Tuoremehupurkissa lukee et "ei lisättyä sokeria". Tuli tuosta mieleen, että varmaan se hedelmän ihan oma sokerikin nostaa sit verensokeria.

    Niin, ei kai se paino oo ainoa riskitekijä, eikö diabetes, ne kaiken tyyppiset, oo perinnöllisiä? Mummollani oli 2-diabetes mut neuvolassa sanottiin ettei se niin kaukaa periydy. Eikä siellä puhuttu näistä asioista juuri muutenkaan. Ehkä eivät halua pelotella.
  7. Pakko korjata ennen kuin joku muu ehtii puuttua tähän lasten syömisten kyttäämiseen. Eli mua siis syyllistettiin painostani lapsena ja sain käsityksen että olen vammainen. Uskon etä painosta ei olisi tullut niin iso ongelma, jos sitä ei olisi korostettu niin paljon.

    Aion itse antaa lapselleni samaa ruokaa ku itsekin syön, toisin sanoen muutan ruokavaliotani terveelliseen suuntaan. Ei siis pyöreälle lapselle mitään omia ruokia kun muu perhe mässää, vaan kaikille normaali ja terveellinen ruoka.

    Itse oon saanu huomata, et raskauden aikana ei oo juuri ollu himoja, ehkä oon sit osannu joten kuten oikein syödä. Sokeritonta mehua tosin juon taas:)
  8. Mulla on raskaus menny tosi hyvin, ei pahaa oloa eikä väsymystä -vielä. Stressiä vaan pukkaa, ku tuntuu et ylipaino on pahin mitä voi olla. Neuvolassa ei tosin sanottu mitään negatiivista.

    Oon ruokaillessa syöny aina ensin salaattia ja sit ruokaa. Ei oo oikeastaan ollu himoja, mut tuoremehu ja yleensä mehu on maistunu. Tuoremehuissahan ei oo sokeria.

    En oikein osaa syömisiäni katsoa, hermostun jotenki. lapsena äiti kyttäsi syömisiäni, ehkä siitä tuli kammo ja syön vieläkin "salaa" eli jääkaapin oven raossa. Jos teen itelleni jonkun säännön kuten "en syö kuin pöydässä" niin uhmaan itseänikin ja syön kuitenkin.

    hassua, mut totta.

    Minkä kokoinen sun vauva muuten oli syntyessään? Onko pyöreillä äiseillä isoimmat lapset?
  9. Mahassa vihloo ja joskus kävellessä tulee inhottava tunne jommalle kummalle puolen mahaa. Tunne loppuu kun pysähdyn, kaipa se on vaavi joka muljahtelee.

    Olo on hyvä, painoa tullu 2kg eikä kovin paljon saiskaan tulla, painoindeksini on 40. Olo on pönäkämpi kuin ennen, mut pyöreällä odottajalla masua ei ehkä huomaa näin varhain. Vanhat housut mahtuu vielä. Kahvi ällötti alussa, nyt sitä taas voi juoda.

    Naama on näppylöillä:(
  10. En uskaltanut tehdä testiä aiemmin, koska menkat oli epäsäännölliset joten ajattelin niiden olevan vain myöhässä.

    Vaikea sanoa, oliko raskaus suunniteltu. Harrastimme kerran seksiä ilman kumia. Kaipa se joku päätös oli alitajunnassa syntynyt, kun uskalsimme moiseen ryhtyä:)
  11. Mulla ei oikeastaan huomaa vuavamasua, mutta olen tosi pyöreä muutenkin. Tosin painoa on raskauden aikana tullut vasta 2kg. Kävin ultrassa ja lapsi oli kasvanut juuri sen mitä 19 viikossa kuuluukin.
  12. Luin neuvolan kirjasta ja siinähän sanottiinkin, että ekan potkun voi tuntea 16.-20. viikolla. Joku sanoi, et riippuu istukan paikastakin, milloin potkut tuntuu, mun istukka on kuulemma korkealla.

    On se vaan jännää tää ekan lapsen odotus:)
  13. Hei!

    Helmivauvaa odottelen. Tuli vähän yllätyksenä, mutta ollaan miehen kans onnellisia. Mua huolestuttaa mun ylipaino, bmi 40. Olo on ollu muuten hyvä, vuorotyössä vähän väsyttää. Onneksi huomenna on viimeinen päivä ja alan taas opiskella maanantaina. Ja Oulussa siis asutaan.
  14. Oon 156cm pitkä ja painan 97 kg. Varmaan vauvasta tulee kans iso. Pelottaa, miten saan sen ulos, mut kiva lukea positiivisia kokemuksia lyhyiltä naisilta. Lantioni on ulkoapäin leveä, mut se ei kai kerro sisämitoista mitään.
  15. Olen 156 cm pitkä ja painan 97 kiloa. Aivan niinkuin ei muutenkin pelottaisi:´(
  16. Mulla on suorastaan paniikki ylipainostani! Tulin raskaaksi yllättäen, mutta vauva on toivottu ja olemme mieheni kanssa iloisia jos terveen lapsen helmikuussa saamme.

    Pituutta on 156cm ja painoa 98kg ja hirvittää, että saanko diabeteksen tai verenpainetta. En ole vielä päässyt neuvolaan, koska olen vasta raskausviikolla 7+3.

    Mitään vaivoja ei ole koskaan ollut (olen 25v.) ja paino on ollut minulle tähän mennessä vain ulkonäköhaitta, mut nyt pelottaa. Mitään väsymystä tai pahoinvointia ei oo vielä ollu.

    Kauhea vuodatus, mut oli pakko vähän purkautua...
  17. Kiiots vastauksista! Ehkäpä tosiaan kerron muille viikon 12 jälkeen. Mies, omat vanhempani ja anoppi tietävät jo.

    Milloin muuten esiintyy pahoinvointia?

    Ja vinkatkaa hyviä linkkejä, etten tuki tätä palstaa kysymyksillä:)
  18. Kun kuolen, synnyn uudelleen. Tai sitten, jos joskus olen yhtä kehittynyt kuin Jeesus Kristus, jään Jumalan luo. Ei ole mitään "juuri minua". Mikä tarkoitus voisi olla sillä, että Jumala heittäisi helvettiin osan lapsistaan? Heittäisitkö itse oman lapsesi "helvettiin", vaikka hän tekisi mitä pahaa? Et, vaan opettaisit ja ohjaisit häntä.
  19. Kaikkihan tässä Raisa-tapauksessa on mahdollista, koska havaintoja tai vinkkejä on niin vähän.

    Olen vängännyt ja tingannut tällä palstalla tätä samaa kysymystä että mihin Raisa sanoi menevänsä. Kukaan ei tunnu tietävän. Ehkäpä Raisa ei kertonutkaan sitä. Ehkä hän oli menossa jonnekin, mistä ei halunnut kellekään mainita.

    Mahdotonta tietää, oliko Raisa masentunut ja vaikkapa suuttunut perheelleen tai muuten tunnekuohun vallassa, koska tällaisia tietoja ei anneta julkisuuteen.
  20. On aika erikoista, et yksi tyttö ei mahdukaan mukaan autoon. Kuulostaa ihan syrjimiseltä! Ei mun kaverit jättäis mua kadulle. Tai ainakin jotenkin varmistaisi perillepääsyn muulla keinoilla. Mut nää kaverit ei vissiin tienny tai ainakaan mä en oo lukenut mistään, että mihin Raisa sanoi menevänsä.

    Muistan itse, kun olin lukion ekalla. Tutustuin uusiin ihmisiin ja vanha kaveripiiri vähän jäi. Nämä ihmiset, ketkä näkivät Raisan viimeksi eivät välttämättä olleet Raisan parhainpia ystäviä. Ehkä Raisa ei edes kertonut heille mihin oli menossa. Ehkä he eivät edes kysyneet.
    21. 2 / 4
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt