kajal

kajal profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 22v sitten
21 aloitusta · 68 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Mailiosoitteeni on [email protected]
Olen itse kävellyt lukemattomia kertoja baari-illan jälkeen siitä missä raiskaus tapahtui. Hirvittää. Näkiköhän raiskausta tai sitä miesporukkaa kukaan? Luulisi, että joku kiinnittäisi huomiota ulkomaalaisiin miehiin jotka porukalla liikkuvat.

Ja tosiaankin karkoitus vaikka Siperiaan noille raiskaajille!
Olen vieläkin melko oireeton, vaikka viikkoja on 28+1. Jotakin oireita on ollut, mutten tiiä kuvittelinko. Esim. rinnat ovat kasvaneet heti alusta asti, kahvi ei enää maistunut kuin aamulla, pieniä vihlaisuja vatsassa. Sanoimme miehen kanssa vauvaa piilovaaviksi.

Nyt tietysti vyötärö on tukevoitunut:D tosin minusta ei vieläkään välttämättä huomaa et odotan.
Kävin rv 26+1 lääkärineuvolassa ja lääkäri sanoi, että lapsi on syntyessään arviolta 3,5-3,6kg. Koskaan ei ole sanottu, paljonko sikiö painaa sillä hetkellä.
Mulla tuntuu emätin niin pieneltä, etten pysty harrastaan seksiä missään asennossa. Sattuu niin vietävästi! Viime viikolla oli lääkärinneuvola ja lääkäri totes ettei mitään vikaa löydy. Eli syy lienee psyykkinen, seksi ei vaan huvita tarpeeksi. Emätin ei kostu eikä laajene, vaikka käytämme liukuvoidetta.
Nyt on viikkoja 26+4 ja mun mielialat vaihtelee kuin vuoristoradalla. Mä joko vihaan tai rakastan kaikkea. Oon 10 kertaa tunteellisempi ku ennen. Välissä pelkään synnytystä, nyt pelkään että anoppi sotkeutuu elämäämme liikaa (siinä on tosin perää) ja välillä näen painajaisia.

Onneksi mies ja koulu ovat niitä asioita, joita rakastan.

Tänään kävi ilmi et mies ei ollu maksanu yhtä laskua ja huusin päin naamaa vanhemmilleni, jotka olivat täysin viattomia. Eli pikkuasiasta hirveä huuto. Onneksi ymmärsivät mut mua nolottaa. Ja sitten itkua miehelle etten halua ikinä toista lasta ku hormonit on niin kauheita...

kauhea vuodatus, mut pakko saada ulos.
Kaverini oksensi melkein koko raskausajan. Saattoi olla muitakin vaivoja, mut tuota pahoinvointia lähinnä. Synnytyksessä hän repesi ja totesi sen jälkeen ettei se synnytys ollut mitään koska raskausaika oli niin rankka.

Nyt mua alkoi pelottaa, et onkohan mulla vaikee ja pitkä synnytys ku ei oo ollu mitään kipuja rv 26+4 mennessä. No ehtiihän niitä tulla...
Ne tosiaan kysy siinä puhelimessa, et onko toivottu raskaus. Jos ei ois ollu, oisin saanu ajan nopeammin.

Ja se terkkari ei olis ensin kuunnellu sydänääniä, ku mä kuulemma huolestun jos en kuule niitä. Halusin yrittää ja ne kuulu. Itku tuli. Ja silloin oli rv. 9+6
Et ollu tyly, ihan hyvä vaan tietää, että jotkut puhuu sen hetkisestä painosta ja toiset syntymäpainosta:)
Mä tein positiivisen raskaustestin ja soitin neuvolaan. Sain ajan vasta kuukauden päähän. Eli olin viikolla 9+6 ku sinne menin. Antoivat jotain neuvoja jo puhelimessa.
En mä aatellutkaan, että ne mittais vauvan sen hetkistä painoa. Tää lääkäri siis tarkoitti, että lapsi on syntyessään 3,5-3,6kg, jos kasvu jatkuu samanlaisena. En edes kysynyt, paljonko se nyt painaisi. Oon lihonu 5kg, en tiiä onko se paljon vai vähän, ei ainakaan oo tullu mitään huomautusta neuvolassa.
Ystävälleni on tehty 5 sektiota ja kaikki on mennyt kuulemma hyvin ja kuudeskin onnistuisi, mutta hän ei ikänsä vuoksi halua enempää lapsia.

Ainoa asia mistä hän on valitellut on vatsan ihon roikkuminen, mutta se ei liene oleellisinta.

Kuulemma yksilöllistä, että montako voi tehdä. Kysy lääkäriltä.

t. sektiolla syntynyt
Mua suututtaa (prkl raskaushormonit) ku mun anoppi on semmoinen höpö-höpöttelijä. Eli jos vähänki sanon jotain mikä vois pelottaa raskaudessa tai synnytyksessä, se sanoo heti et höpsis tai jotain sinnepäin. Kyllä mä tiedän, ettei synnytys oo kivutonta ja siihen voi tulla kaikkea odottamatonta. Kiva lukea noita repeämistarinoita ku tietää, et ne on ihan totta...

Ja kaiken huipuksi anoppi sanoin et sillä oli niin korkea kipukynnys, ettei se tarvinnu kivunlievityksiä.
Itse oon aina ollu semmoinen, et paino pomppaa heti kilon pari ylöspäin, jos on pariki herkuttelupäivää viikossa. Nyt hirvee stressi et jos mä synnytän jättivauvan, vaikka toppuuttelen syömisiäni ku mun elimistö tuntuu käyttävän kaiken niin tehokkaasti hyödykseen.

Mun äiti, joka on pieni ja laiha, on saanu 4,3kg ja 3,8kg kokoiset vauvat, vaikkei oo ite lihonu juuri yhtään raskausaikana. Et mä vissiin osasin lihoa jo kohdussa:)
Nyt mennään viikkoa 26+2 ja tuntuu, ettei enää jytise. Eilen oli lääkätineuvola enkä muistanut kysyä, koska siellä oltiin niin kauhean kiireisiä. Mutta sydänäänet kuuluivat hyvin, että kaipa se vauveli siellä elossa on...
Luulen, että perintötekijät ovat vain yksi tekijä lapsen koossa. Syömiset taatusti vaikuttavat.

Kävin tänään neuvolassa ja lääkäri sanoi, "ettei tämä nyt mikään viiskiloinen ole, ehkä kolme ja puoli. Ja me siis molemmat miehen kans ollaan oltu yli neljän kilon.
Mua kans pelottaa sektio enemmän ku tavallinen synnytys. En tiiä mistä tääki pelko on peräisin. Äidilleni on tehty 2 sektiota ja kommentti oli: "Ne on helppoja, ei tarvi sängyssä kieriä tuskissaan." Tosin paraneminen on kerta kerralta vaikeempaa, luulen.
Kiva kuulla jotain positiivista! Luin nuo repeämiskeskustelut ja melkein pyörryin. En haluais mitään jättivauvaa just sen repeämisen ja pitkittyneen synnytyksen takia. Ite painoin 4,3kg ja mies 4,1kg, että ei sieltä ihan pikkuista oo tulossa, ehkä..

Se on vaan ikävä, et ku ei oo ennen raskautta osannu syödä oikein, ei osaa nytkään...
Tuleeko lapsestakin isokokoisempi, jos äiti on ylipainoinen? Itsestäni tuntuu nyt, että jaksan mitä vaan, mutta entä jos se vauva on vaan liian iso?

En saanut mitään kunnon ohjetta neuvolasta, koska mun sokeriarvot on kuulemma hyvät. Pitäisikö tässä alkaa dieetille, ettei vauva kasva liikaa?
Mua ärsyttää se et jos oon vähä sanonu et synnytys jännittää niin kaikki kylän naiset ja miehet kertoo miten helppoa se on ja "itellä meni 2 tuntia" ja "ennen vanhaan naiset sai lapset saunassa" ja et mä marisen.

Eihän kukaan voi taata et mulla menis hyvin! Jos mun äidillä on menny 26 tuntia, voi mullaki mennä! Kyllä mä voin olla just se jolla repeää peräsuoli. En kyllä enää otakaan tätä enkä mitään muutakaan raskauteen liittyvää asiaa puheeksi ku neuvolassa. Muutenki tuntuu, et olen yleistä riistaa. Mua saa arvostella tyyliin: "susta ei tuu hyvä äiti ku luet niin paljon kirjoja, ei sulla oo aikaa lapsille"

Huh huh.. Mulla taitaa olla hormonit pinnassa..
1 / 4
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt