Vapaa kuvaus

Aloituksia

147

Kommenttia

2529

  1. Seuraan mielenkiinnolla TV:n koirakoulua kerran viikossa, missä taitava koiraekspertti havainnollisesti esittää kuinka esim. koiranpennun kouliminen tapahtuu muutamassa etapissa.

    Hänelle on myös tuotu ongelmakoiria, joista hän yhden päivän aikana saa oikealla käsittelyllä kuuliaisia, omistajaansa tottelevia koiria!
    Koira omistajineen tulee TV-asemalle aamulla ja illalla esitellään päivän tulokset TV-katsojille.

    Ensimmäinen askel koiranpennun kouluttamisessa on hänen mukaansa sen käsittely ja kehokontakti, joka tulee helpottamaan esim. kynsien leikkaamisessa, trimmauksessa, kylvettämisessä jne.
    Mutta koira on niinkuin ihminenkin, se tulkitsee tunteemme kehonsa kautta kun käsittelemme sitä.
    Kehon, otteitten ja äänen kautta voi välittää iloa, turvallisuutta ja tyytymättömyyttä.

    Seuraava vaihe on "Seuraa minua".
    Koiranpennuilla on luonnollinen tapa seurata jotakin, jos koiranpentuja on useampia, ovat he yleensä yhdessä. Tässä vaiheessa on hyvä kehittää penikan kontaktitarvetta omistajansa kanssa.
    Joskus kolmen kuukauden ikäisenä sen uteliaisuus ympäristöön lisääntyy ja se uskaltautuu tutkimaan ja nuuskimaan paikkoja kauempana.
    Sellaisissa tilanteissa ei tämän ekspertin mukaan pitäisi huudella koiraa vaan piiloutua jonnekin.
    Penikka huolestuu yksinolon tunteesta ja tekee parhaansa löytääkseen omistajansa mahdollisimman nopeasti.
    Opetuksena on: koiran on opittava seuraamaan emäntäänsä/isäntäänsä, eikä päinvastoin.
    Kun huomaa, että penikka on oppinut pitämään emäntänsä liikkeitä silmällä, voi aloittaa kutsun opettamisen jollakin tietyllä sanalla.
    Ehkä nimeltä, tai jotakin "Tänne!" tms. Ja sitten heti kehut, taputukset päälle kun kutsu on ollut onnistunut, jotta penikka yhdistäisi tämän yhteisiin hauskoihin leikkeihin.
    Koiraekspertillä on myös paljon niksejä, kun koirasta tulee "kuuro", eikä tottele kutsuja.

    Seuraavat vaiheet, kuten leikkimisen ja istumaan komentamisen tarkoitukset hän osaa myös selittää sellaisella tavalla jota ei ole koskaan tullut ajatelleeksi.

    Kannattaa mennä koirakouluun, ellumari!
    Säästyt monelta ongelmalta vastaisuudessa.
  2. jos olisi rekisteröintivaatimus.

    Ei saittien silti tarvitse olla maksullisia.
    Nuo missä olen mukana ja joista olen kertonut, toinen on yksityisen omistama ja toinen toimii samalla periaatteella kuin jotkut hyväntekeväisyysorganisaatiot, työntekijät eivät saa palkkaa.
    Mutta koska se on suuri organisaatio, täytyy mukana olevien maksaa pieni jäsenmaksu (n. 120 mummon markkaa vuodessa).
    Luulen että se menee monelta esim. bingohallilla hyvin nopeasti, eikä olisi ylipääsemätön este olla mukana.

    Paljon on yhteiskunnassa sellaista, mitä meiltä vaaditaan tai suorastaan pakotetaan.
    Meitä koulitaan jo aivan pienenä, että meidän on totuttava sopeutumaan erilaisiin vaatimuksiin, että yhteistyö toimisi, ettei meistä tulisi proppuja suuremmassa yhteisössä.

    Kuvailemasi hidas työtoveri ei ehkä ollut oikealla paikalla stressaavassa työyhteisössä, hän häiritsi nopeampien työtahtia ja rutiineja.

    Näinhän se usein on, että joukossa tarvitsee olla vaan yksi ainoa, joka toiminnallaan tai toimettomuudellaan häiritsee toisia.

    Annetaanko satojen tai tuhansien odotella ja katsella mitä tämä yksi ainoa henkilö keksii tai tekee että toiminta voi jatkua, ehkä nykäyksittäin ja uusien häiriöitten hidastaessa vauhtia, vai olisiko kaikille hyväksi jos tämä yksi ainoa henkilö nostetaan syrjään ja järjestetään hänelle ehkä hänelle sopivaa puuhaa yhteisön ulkopuolella?