mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. oli armeijan varusmiehillä tavallinen vaatetus
    pussihousut ja saappaat.
    Isäni käytti pussihousuja ja jatsareita.
    Arkihousuihin ompeli äiti vahvikkeeksi ns. rakuunapaikat eli ratsupaikat, jotka kiersivät
    takamuksilta sisäreisiä pitkin polvien yli.
    Joskus ompeli naapurin suutari rakuunapaikat ohuesta nahasta isän housuihin.

    Jatsareitten sijasta käytti isä talvella riukuvarsisaappaita. Niissä oli niin pitkät varret että ne voi taittaa kaksinkerroin ja vetää taas reisiin asti ylös, jos joutui kahlaamaan hangessa.
  2. joltakin muulta kuin meidän señoralta...
  3. Huomasinpa sanakukkasen "ikäkokoomus"...Tarkoitan tietenkin ikäkoostumusta... Sorry!
  4. vaatteista, kun ne yleensä kiinnostaa ainakin naisia :-)

    Naisille oli annettu vihje pukeutua kansallispukuun tai vastaavaan.
    Minulla on Ruotsi-puku, joka vastaa
    suomalaisten Suomi-pukua, jos ei omista jonkun
    maakunnan pukua.
    Ruotsi-puku Silviallakin on päällä kun juhlivat Ruotsin lipun päivää Skansenilla.
    Kyllä oli kaappi hujanhajan sopivia vaatteita katsellessani, kunnes sain kuulla että voisin laittaa Ruotsi-puvun jos sellaisen omistan!
    Onneksi omistan ja mahtui vielä päällekin!

    Skoonelaiset kansallispuvut ovat kaunitta ja niihin kuuluu valtavan isot korut (jos on varaa hankkia sellaisia).
    Kuului sellainen rahina kuin olisi tavarajuna tullut asemalle kun naiset kävelivät puvuissaan!

    Kuninkaalla oli tavallinen vaaleansininen puku, valkoinen paita ja viininpunainen solmio.
    Muuten hän oli hyvin ruskettunut, on ollut paljon ulkona kesän aikaan.
    Rusketus ei ole tullut pelkästä auringossa makoilusta, vaan hän tekee mielellään ruumillista työtä kesäasunnolla ollessa.
    Turistit saattavat hätkähtää kun huomaavat että traktorin päällä istuva ukonturilas onkin itse kuningas!

    Kuningasperhe on suosittu täälläkin useimmissa piireissä, siitä huolimatta että heiltä on kaikki valta otettu pois, tekevät muuten hyvää mainosta Ruotsille ympäri maailmaa.
  5. ainoastaan pari adjutanttia + turvallisuusmiehet mukana.
    Hänet oli istutettu neljän hevosen vetämään vaunuun ja joutui keskelle historiallista näytelmää paikalle saavuttuaan.
    Itse kuningas Valdemar I, vuosi on 1161, otti hänet vastaan :-)
    Kuninkaalliset joutuvat itsekin esittämään paljon "teatteria", vaikka ovat aivan tavallisia kuolevaisia niinkuin me muutkin.
    Ajatellaan nyt vaikka Nobeljuhlia, missä on loistoa kuin satukirjoissa.

    Olen joskus kertonut täällä netillä kun tapasin kuningatar Silvian naisten messuilla 1988, missä minulla oli osasto.
    Viikkoa aikaisemmin olin ollut TV:ssä ja esitellyt kuinka voi pakata pienen attachealaukun parin viikon matkaa varten. Sitä samaa esittelin nytkin. Kansaa oli valtavasti ympärilläni, enkä nähnyt mitä oli tapahtumassa, kun vedin esille pienen Chanel5 pullon ja kajotin isolla äänellä:
    - Hyvät naiset, jos ette saa yöpaitaanne mahtumaan tähän laukkuun, niin Chanel 5 pullolle on aina tilaa, sitä Marilyn Monroekin käytti!
    Ja kun käännyin toiseen suuntaan, seisoi Silvia lähellä ja nauroi ääneen!
    Totesi vaan: - Täytyypä kokeilla!
    Esirippu.
  6. Kun saan tuollaisen tekstin ruutuun ja pitkä juttu näyttää menevän taivaan tuuliin, niin klikkaan "peruutusnuolta", jolloin teksti on
    taas esillä.

    Sitten vedän tekstin siniseksi, klikkaan Ctrl+c,
    aukaisen tyhjän word-sivun, klikkaan Ctrl+v ja
    saan tekstin wordille. Sitten voi säästää sen
    siksi aikaa kun linjat on tukossa.

    Uudelleen kirjoittamiselta säästyy sitten kun tekee taas samalla tavalla, vetää tekstin wordilta siniseksi, klikkaa Ctrl+c, aukaisee
    "vastaa tähän", klikkaa taas Ctrl+v niin teksti
    tulee esille.
    Sitten vaan uusi yritys "Lähetä viesti".
  7. on päivä pilalla.
    Minulla ei ole kelloa mailla halmeilla, enkä anna sen stressata itseäni.
    Näen herättyäni rullaverhon läpi, missä aurinko on (jos se paistaa) ja tiedän aika tarkalleen mitä kello on.
    En yleensä loju kovin pitkään sängyssä vaan petaan vuoteen heti, aukaisen oven parvekkeelle, jonne pääsen makuukamaristakin.

    Työhuoneen ohi mennessä napsautan tietokoneen päälle, sitten keittiöön ja Gevaliaa tippumaan siksi aikaa kun menen kylppäriin!
    Kun on ollut tällaisia ihanan lämpimiä ja aurinkoisia aamuja niin olen syönyt aamiaisen parvekkeella, katsellut kimaltelevalle järvelle
    ja ympäröivää kaunista luontoa.

    Sitten onkin aika lähteä lenkille ja sen jälkeen maistuu ehkä kupillinen kahvia ja kotona leivottu sämpylä.
    Päivä on minun! Voin tehdä siitä mitä haluan, useimmiten ainakin!
  8. Joku aika sitten oli eräs lehti tekaissut uutisen prinsessoistamme kuinka rietasta elämää he elävät.
    Victorian ja Madeleinen päät oli yhdistetty alastomien strippareitten kehoon.

    Yhtä älytön (eikä ensimmäinen kerta) on uutinen kuninkaan uskottomuudesta.
    Aikaisemmin on hovi katsellut läpi sormiensa skandaalilehtien juttuja, mutta ovat alkaneet viime aikoina puolustautua pahimpia törkyjä vastaan.

    Prinsessa Victoria sanoi eräässä TV-haastattelussa että lehdistö saa kirjoittaa kuinka paljon haluaa, kunhan vaan se mitä kirjoittavat on totta.
  9. Olen ollut perjantaista lähtien Skoonessa.
    Viikonvaihde on ollut todellakin ohjelmaa täynnä.

    Eräs seurakunta täytti 850 vuotta, juhlimista riitti 4 päivää ja juhlatunnelmaa lisäsi itse kuninkaan läsnäolo.
    Sain jopa kunnian syödä lounasta kuninkaallisessa seurassa.
    Niin että mistä hyvästä? Olen vaan sanoittanut erään ystäväni sävellyksen, jonka kuoro ja orkesteri + pari oopperalaulajaa esittivät.
    Se riitti pääsylipuksi ystävälleni ja minulle :-)

    On se tarkkaan suunniteltua edeltä käsin kun tuollaisia arvohenkilöitä odotellaan.
    Kaikki on edeltäkäsin testattu, kuinka monta minuuttia menee siitä kun kuninkaallinen seurue
    kävelee hevosten vetämiltä rattailta luostarin raunioille, sieltä kirkkoon jne.
    Turvajärjestelyt ym. Joka puskassa vahteja.

    Ehdin tällä reissullani olla mukana myös Ystadin
    luostarikirkon Pukumessussa.
    Oli mielenkiintoista kuulla asiantuntijoitten kertomaa pukujen historiasta.
    Kirkkoon tuli ensin aviopari, rouvalla oli vaan kansallispukuun kuuluva paita päällä, miehellä oli vaimonsa vaatteet käsivarrellaan ja hän puki vaimonsa kirkkovieraitten edessä, samalla kertoen eri vaatekappaleista ja kuinka ne kuului laittaa päälle.

    Saimme nähdä myös morsiuskulkueen.
    Morsiamen pukeminen alkoi kuulemma jo edellisenä päivänä ja hänen täytyi nukkua vaatteet päällä tuolilla hääpäivää edeltävänä yönä.
    Naimisiinmenon jälkeen ei naiset saaneet kulkea avopäin, vaan piti aina peittää hiukset huivilla.
    Tänään olemme hyvin ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia esim. musliminaisia kohtaan, vaikka täällä meillä on ollut samat tavat, eikä niin kauhean kauan sitten.

    Kasteseremonioihin saimme myös tutustua.
    Ystadin luostarikirkko on ollut aikoinaan katolinen ja siellä on vieläkin kastetuoppi ulko-oven lähellä.
    Ennen vanhaan ei lasta saanut tuoda itse kirkkosaliin kastamattomana, sen takia kastetuoppi oli itse kirkkosalin ulkopuolella, useimmiten ns. asehuoneessa.

    Eriskummallisimpia olivat suruväen vaatetukset.
    Saimme nähdä lesken joka oli peitetty kokonaan mustaan kaapuun. Ainoastaan silmien kohdalle oli jätetty pieni rako, että hän voi nähdä ulos.
    Täällä pohjolassakin on siis käytetty eräänlaista burkaa.
    Sitten ei jotkut papit halunneet että tuota kaapua käytettäisiin jumalanpalvelusten aikaan kirkoissa, koska ei voinut nähdä jos asianomainen vaikka nukkui sen sisällä saarnan aikana :-)

    Nyt on maanantai, ihanan aurinkoinen päivä. Olen ollut metsässä ja poiminut...no enimmäkseen syönyt karhunmarjoja.
    Mahtaako niitä suomessa kasvaa? Kasvavat pensaissa, muistuttavat vadelmia, mutta ovat tummanpunaisia, melkein mustia. Siitä erikoisia, etteivät ole mahdon syömiä laisinkaan. Uusia marjoja kypsyy koko ajan, näyttää kuin ne eivät loppuisi ennenkuin alkaa olla pakkasta.

    Laitan tähän rasian maistiaisiksi ja nappaan itselleni tiikerijätskin pakasteesta. Sitä herkkua kun ei täällä saa!
    Heippa taas!
  10. Perheongelmista puhuminen oli ankarasti kiellettyä, ainakin meillä.

    Oli kuin olisin jättänyt kantamani kivirepun pois harteiltani kun kirjoitin kaikki kauheudet pois mielestäni isän eläessä viimeisiä vuosiaan.
    Tein kertakaikkiaan välit selväksi menneisyyden kanssa.

    Isän hautajaispäivänä menin hevoshakaan, koska isä piti niin kovasti hevosista.
    Minulla oli leivän kannikoita mukana ja hevoset pysyttelivät lähelläni niin kauan kuin haassa viivyin.
    Ajattelin että tästä minun seremoniastani isä pitää varmaankin yhtä paljon kuin siitä virallisesta hautajaistoimituksesta, jossa en ollut mukana.
    Veisasin hevosille "Oi, Herra jos mä matkamies maan", kaikki kuusi värsyä, jotka on vieläkin muistissa isän repertoaarista...
  11. on tuttu virsi minullekin.
    Olen joutunut elämään lapsuuteni samanlaisissa olosuhteissa kuin sinäkin.
    "Raivoraitis" isäni alkoi juoda sodan jälkeen ja kuvaamasi kauhun hetket isän tullessa kotiin ovat tuttuja minullekin.

    On kuin jostakin filmistä kun muistelee esimerkiksi iltaa kun isä yrittää ajaa hevosella suoraan pirttiin.
    Reen aisat takertuvat oven pieliin ja hevonen korskuu eteisessä suu vaahdoten, silmät pullollaan.

    Ajattelin vastata aikasemmin avaamaasi ketjuun rakastavasta jumalasta.

    Muistan kuinka joka ilta rukoilin, että Jumala tekisi isästä taas kiltin ja raittiin isän.
    Tuskin rukous voi olla vilpittömämpi kuin avuttoman ja hätääntyneen lapsen avunpyyntö, mutta Jumala ei kuullut. Isästä tuli aina vaan
    pahempi viinan orja.

    Isällä oli hyvä lauluääni ja hänen repertoaarinsa humalassa muodostui virsistä ja opereteista.
    Välillä kuultiin "Ollaan niinkuin pääskyset" tai
    "Sun haltuus rakas isäni"...
    Viimeksi mainittua virttä oli veisattu isän hautajaisissa, missä en ollut mukana.
  12. Saman neuvon olen saanut pojaltani, jos en pääse linjoille. Itselläni on modeemi ja routeri, joista nyppäsen johdon irti muutamaksi sekunniksi ja laitan takaisin.
    Simsalabim! Kaikki toimii taas!
  13. Äitini synnytti 4 lasta viiden vuoden sisällä ja vielä pahnan pohjimmaisen sodan jälkeen.
    Pienten lasten hoitamisen lisäksi oli hänen harteillaan myös kaikki miesten askareet pelloilla, tallissa ja navetassa.

    Pääasia lasten hoidossa oli tietenkin, että he olivat helppohoitoisia, kilttejä ja sopeutuvaisia.
    Itse olin hellyydenkipeä, mutta äidin syliin oli aina pienempiä tulijoita, minun piti hävetä kun pyrin syliin. Iso tyttö.
    Sanotaan että rakkaus on tasapuolista silloin, kun kaikki kuvittelevat saaneensa suurimman palan rakkauden kakusta.

    Äiti itse sanoo, että kaikki lapset ovat olleet yhtä rakkaita, mutta hän ei kuitenkaan voi selittää, miksi esimerkiksi minun olisi ollut otettava "mallia" siskoistani että olisin ollut täydellinen hänen silmissään.

    Vasta viime vuosien aikana, kun on käynyt selväksi, että olen saanut arvostusta odottamattomalta taholta, vielä vieraassa maassa, ei tunnu enää olevan tarvetta ottaa mallia siskoistani. :-)

    Päätin jo pienenä etten ikinä hankkisi lapsia, tai jos hankkisin, hankkisin vaan yhden, jota ehtisin hoitaa ja helliä.
    Niin teinkin. Poikani on saanut kaiken rakkauteni ja hellyyteni, eikä ole osoittanut pilalle menon merkkejä.

    Olemme kaikki aikamme lapsia. Vanhemmat tekevät varmasti parhaansa ja sen, minkä uskovat olevan lapselle tulevaisuudessakin hyväksi.
  14. että alkaa olla vanha ja vaivainen kun sattuu pudottamaan jotakin lattialle ja kun on saanut
    itsensä taivutettua alas ottaakseen esineen ylös, alkaakin miettiä mitä muuta voisi tehdä samalla kertaa kun on kerran saanut itsensä sinne alas lattian rajaan :-D!
  15. saa "ihmeitä" aikaan. Kävin eilen taas permanentissa, koska hiukseni ovat kuin rautalankaa, varsinkin nyt kun ne ovat harmaat.

    Olen sitä mieltä, että lyhyeksi leikatut (ei kynityt) hiukset tekevät nuorentavan vaikutelman.

    Katsoin eräänä iltana TV:tä, missä eräässä ohjelmassa oli mukana ryppykasvoinen nainen, jolla oli nykyaikainen, joka suuntaan harottava lyhyt kampaus.
    Ulospäin sojottavat hiustupsut olivat kuin rypyn jatkeita ja vahvistivat ryppyjen suuntaa ja syvyyttä. Tarkoitus oli varmaankin ollut hämätä räväkkäällä ulkonäöllä, mutta vaikutus oli tosi groteski.

    Moni rakastaa pitkiä hiuksiaan ja kuvittelee että kun hiukset ovat poninhännällä, niinkuin joskus parikymppisenä, niin sitä ollaan nuorekkaita!

    Hiusten värjäys on mielestäni kaksipiippuinen juttu. Vaikka nuorena olisi ollut mustat hiukset niin kyllä ne pikimustaksi värjätyt hiukset ryppyistä naamaa vasten tekee sellaisen "golgatan olga"-vaikutelman.
    Samoin punaiseksi värjätyt hiukset. Klimakteriumin punaiset hiukset on yksi kampaajien vitsi.
    Jos haluaa värjäyttää hiuksensa niin kannattaa ottaa pari astetta vaaleampi sävy kuin mitä alkuperäinen hiustenväri on ollut. Se on luonnollisemman näköinen ihoa vasten.
  16. Sri Lankan matkastani, kirjoitin sen eri jaksoissa ja numeroin jutut, eikä kukaan
    valittanut juttujen pituutta.
    Ne olivat Kahvipirtin puolella.
  17. hienoon lounasbuffeeseen viikon päästä :-)
    Olen nimittäin mukana eräässä tilaisuudessa, jonne on pyydetty myös kuningasta tulemaan, mutta ei oltu varmoja ehtiikö hän tulla.
    Nyt sitten on saatu vahvistus, että "kunkku" tulee ja jää myös syömään kanssamme.

    Voi, voi kun muistaisi käyttäytyä fiksusti...
  18. on komea linna täällä naapurissa. Arvostettu nainen, joka on tehnyt paljon linnan kunnostamiseksi, ympäristön säilyttämiseksi ja uusien ideoiden kehittelemiseksi, jotta linnan ympärillä olisi elämää jatkossakin.
  19. bussit ovat pyörineet täällä naapurissa monessa kaupungissa paikallisliikenteessä jo useiden vuosien ajan.
    Biodieseliä tehdään mm rapsista. Viljavuorista saadaan etanolia.

    Seuraavissa valtiopäivävaaleissa on joillakin puolueilla houkuttimena autoverosta vapauttaminen niille, jotka antavat tehdä autoihinsa muutoksen biopolttoaineella käyttämistä varten.
  20. Kirjoittelen joskus tuonne vitsiosastolle savolaisjuttuja ja tämäkin siellä on mukana.

    Naapurissamme asui Heikki ja hän käänteli
    uutta sormustansa pirttimme ikkunan ääressä
    todeten: - Näessä nykyaejjan kullissa ee oo kissankäpälän kuvvoo.
    (Sota-aikana valtion toimesta kerättiin kultasormukset ja annettiin tilalle joku halvasta metallista tehty sormus, joka ei ollut leimattu niinkuin aidot kultasormukset.)
    21. 105 / 150
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt