Ovatko kaikki lapsesi sinulle yhtä rakkaita

eikä mustasukkaisuutta. On niin isot ikäerotkin ipanoilla, että ovat ehtineet kukin vuorollaan äidin pienenä olemaan. Nuorin lähti eskariin tänä syksynä ja vanhin odottaa vauvaa ja on jo omillaan;)

Rakastan molempia tyttäriäni yhtä paljon. Olen pyrkinyt kohtelemaan heitä tasapuolisesti, enkä ole milloinkaan sanonut kummallekaan "kerron sinulle nyt asian, jota et saa siskollesi kertoa".

Uskon, että heidän keskinäiset välinsä säilyvät hyvinä koko elämän, koska heidän ei tarvitse pelätä, että juonittelen toisen tyttären kanssa jotakin.

Rehellisesti voin sanoa lapseni ovat minulle yhta rakkaita,mutta olenko kohdellut heita tasapiolisesti,siihen on vaikeata vasta.Sairaalloinen lapsi trvitsi enemman huolenpitoa,ja toiset ehka kokivat sen puolueelliseksi puoleltani.
Taytyi tossissaan muistaa huomioida myos kilttia ja hiljaista lasta,siis lasten tarpeet olivat erilaisia,mutta rakkauteni oli tasapuolista vaikka he toisin vaittavatkin..

yritetty kohdella yhtä tasapuolisesti, mutta kun lapset ovat erilaisia. Yksi katkeroituu teosta, josta toinen on vilpittömän iloinen...
Tasapuolinen voinee olla vain teoriassa ja omalta katsantokannaltaan. Koskaan ei tiedä mitä lapsikullat ajattelevat.

kaikki lapset ja kaikki lastenlapset.

Pyrin antamaan kaikille huomionosoituksia ja lahjoja saman verran.

Olen kysellytkin lapsiltani, että ovatko he kokeneet joskus lapsuudessaan jääneensä huonommalle osalle. Ei kellään tunnu olevan mitään "hampaan kolossa".

Hyvät, avoimet välit kaikkien kanssa ja toivottavasti säilyykin.

Lapsemme olivat keskenään pohtineet vaimoani ja minua kasvattajina. Muuten olimme saaneet kiitettävän arvosanan paitsi kurin pidossa. Se olisi saanut olla tiukempaa. Eivät he kyllä meidän mielestämme pilalle ole menneet.

Lastenlasten suhteen varsinkin minä olen toivoton tapaus. Heitä on riittävästi ja minä olen jokaisesta vuorollaan ottanut kaiken irti, ts. lellinyt pilalle. Olenkin sanonut olevani 100% käytettävissä niin kauan kuin he minua tarvitsevat - ja sen jälkeenkin. Yksikään ei tähän mennessä ole mennyt pilalle.

Tunnustaudun siis huonoksi isäksi ja isoisäksi.

Äitini synnytti 4 lasta viiden vuoden sisällä ja vielä pahnan pohjimmaisen sodan jälkeen.
Pienten lasten hoitamisen lisäksi oli hänen harteillaan myös kaikki miesten askareet pelloilla, tallissa ja navetassa.

Pääasia lasten hoidossa oli tietenkin, että he olivat helppohoitoisia, kilttejä ja sopeutuvaisia.
Itse olin hellyydenkipeä, mutta äidin syliin oli aina pienempiä tulijoita, minun piti hävetä kun pyrin syliin. Iso tyttö.
Sanotaan että rakkaus on tasapuolista silloin, kun kaikki kuvittelevat saaneensa suurimman palan rakkauden kakusta.

Äiti itse sanoo, että kaikki lapset ovat olleet yhtä rakkaita, mutta hän ei kuitenkaan voi selittää, miksi esimerkiksi minun olisi ollut otettava "mallia" siskoistani että olisin ollut täydellinen hänen silmissään.

Vasta viime vuosien aikana, kun on käynyt selväksi, että olen saanut arvostusta odottamattomalta taholta, vielä vieraassa maassa, ei tunnu enää olevan tarvetta ottaa mallia siskoistani. :-)

Päätin jo pienenä etten ikinä hankkisi lapsia, tai jos hankkisin, hankkisin vaan yhden, jota ehtisin hoitaa ja helliä.
Niin teinkin. Poikani on saanut kaiken rakkauteni ja hellyyteni, eikä ole osoittanut pilalle menon merkkejä.

Olemme kaikki aikamme lapsia. Vanhemmat tekevät varmasti parhaansa ja sen, minkä uskovat olevan lapselle tulevaisuudessakin hyväksi.

mutta ei halua sitä olla