Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Reilut pari vuotta sitten Helsingissä Krematoriossa kysyttiin, mihin tuhkat on tarkoitus viedä. Kunta riitti tiedoksi. Tuhat sai heittää minne tahtoi, vaikka periaatteessa edellytettiin maanomistajan lupaa.

    Tietääkö joku, millaisia rajoituksia uudessa laissa määritellään`?

    Kun tuhka oli kuitattu, sen sai mukaansa vaikka halutessaan lainauurnassakin. Meillä käsiteltiin uurnaa kunnioittavasti. Se seisoi omalla pienellä muistopöydällään kotonani kukkien ja valokuvan kanssa odottamassa läheisimpien kanssa yhdessä tehtävää sirottelua ja muistojuhlaa.

    Ei kukaan mitään todistuksia tms. lopullisesta sijoituspaikasta kysellyt.

    Hoidimme asiat vainajan toivomusten ja oman parhaan käsityksemme mukaan. Mielestäni kaikille jäi kauniita muistoja tapahtumasta ja vainaja olisi varmaan ollut tyytyväinen.

    Pirullista on mielestäni se, että jos haluaa sijoittaa tuhat pääkaupungin seudun uurnalehtoon sirottelualueelle, siinä eivät omaiset saa edes olla mukana. Eivät kuulemma halua paljastaa tarkkaa kohtaa asianosaisille. Minusta on tärkeätä, että omaiset saavat hoitaa sen viimeisenä palveluksenaan. Viimeisessä omalla vastuullani olleessa tapauksessa en katsonut voivani viedä tuhkia vieraan siroteltavaksi, joten hoidimme asian omissa ympyröissämme.

    Kun äitini tuhat laitettiin sukuhautaan, siellä oli vahtimestari mukana. Hän luovutti uurnan haudalla minulle ja me kaikki lähimmät sirottelimme tuhkaa vuorotellen pieneen valmiiksi kaivettuun kuoppaan. Kuvio ei ollut etukäteen suunniteltu, mutta kaikki olivat tyytyväisiä. Minua ilahdutti ja lohdutti pieni kevyt tuhkakiehkura, joka nousi tuulenvireen mukana ylöspäin leijailemaan. Tuntui kuin siinä olisi ollut äitini viimeinen, pikkuvallaton tervehdys meille.

    Ellei tuhkaa saa itse sirotella hautausmaiden uurnalehtoon, luulen läheisempieni sirottelevan esim. omat tuhkani ihan jonnekin muualle, vaikka laittomastikin. Niin ainakin toivon.
  2. Miellän tämän keskustelupalstan osittain samanlaiseksi kuin vaikkapa yleisönosastoihin kirjoittelun. Asiat ovat tärkeämpiä kuin henkilöt mielipiteiden tai ajatusten takana. Tekstejä voi sekä lukea että kirjoitella silloin kun ehtii ja haluaa. Henkilökohtaisesti keskusteltaessa kiinnostuksen voi ilmaista elein ja ilmein. Ellei ole mitään sanottavaa tai kommentoitavaa, turha tyhjän höpöttäminen olisi minusta melkein keskustelun häiritsemistä ja täällä ketjun tarpeetonta venyttämistä. Mielenkiintoisetkin puheenvuorot hukkuisivat höpötysten joukkoon. Joskus ne "höpötykset" voivat tietysti olla koko ketjun parasta antia.

    Ainakin itse kokisin pyrkiväni jonkinlaiseen mestarin tai vanhemman rooliin, jos lähtisin kommentoimaan jokaista puheenvuoroa ilmaan heittämääni aloitukseen. Mielestäni me olemme täällä tasa-arvoisia, emmekä kaipaa paimenia tai mestareita voidaksemme keskustella oman ajankäytön ja mielenkiinnon mukaan. Ainakin minusta on täysin yhdentekevää, kuka jonkin kiinnostavan keskustelun on avannut. Olen ymmärtänyt sen olevan kaikille avoin ja yhteinen. Jokainen vastaa itse sanomisistaan ja kirjoittaa, jos hänellä on jotain sanottavaa asiaan ja haluaa sen tehdä.

    Luulen, että useimmat hakevat täältä mielenkiintoisia keskusteluja oman ikäluokkansa ihmisten kanssa ja harvat henkilökohtaisia ystävyyssuhteita. Useimmista puheenvuoroista ei kirjoittajasta voisikaan paljon päätellä. Henkilökohtaisuudet tuskin antavat keskusteluille yleisellä tasolla lisäarvoa. Jotkut lukijat kokisivat sen ehkä enemmän sisäpiirin keskusteluksi ja siltä se tottavie minustakin monesti vaikuttaa. Jos joku hakee täältä huomiota ja tyydytystä hyväksytyksi tulemisen tarpeelleen, täällä riittää varmaan keskustelijoita sellaiseenkin.

    Jos jokaisen pitäisi paimentaa aloittamiaan keskusteluja jatkuvasti, aloituksia voisivat tehdä vaan sellaiset, joilla on siihen riittävästi aikaa ja halua.

    Meillä on varmaan jokaisella oma käsityksemme siitä, miten asioita pitäisi hoitaa. Ehdotan, että yrittäisimme elää sovussa ja antaa tilaa myös toisenlaisille käsityksille ja näkemyksille.
  3. bollen var av gull och de hette Tripp, Trapp och Trull - tai jotain sinnepäin opittiin alaluokalla joskus vuosikymmeniä sitten. Olisikohan ollut Jacobsson - Fröbergin Ruotsin kielen alkeiskirja tms. On se vaan jännää, miten muisti toimii. Monia tuoreempia nimiä on vaikea muistaa, mutta nuo peikkopojat eivät ole unohtuneet. ;)