Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. olen itse miettinyt, ettei se välttämättä aina ole työ, joka väsyttää ja rasittaa.

    Jos työolot säilyvät kohtuullisina, voisin ehkä mielellänikin jatkaa vaikka vanhemmaksikin. Elleivät sairaudet tule esteeksi.

    Joskus emme yksinkertaisesti viihdy töissä ja sinne lähteminenkin tuntuu vaikealta. Vaatiiko työnantaja meiltä liikaa, vai itsekö siihen syyllistymme?

    Usein vaadimme itse itseltämme liikaa, ja velvollisuudentunteemme estää jättämästä tekemättömiä töitä pöydälle. Ne sitten vasta stressaavatkin.

    Monilla on välillä niin kiire, ettei ehdi töitä tehdä kun pitää koko ajan kiirehtiä. Osan kiireestä teemme itse. Miksemme voi pitää päivällä vapaita tunteja, jos työ vaatii edustamista illalla?
    Emme ehdi.
    Onko se totta, vai kuvittelemmeko vaan?
    Kuka estää, minä itse vai joku muu?

    Meidät on kasvatettu sellaisiksi.

    Jos osaisimme hieman säästää itseämme ja pitäisimme välillä myös "tuumaustaukoja", voisimme luultavasti paremmin ja työtkin ehkä tulisivat paremmin tehdyiksi.
    Ehtisimme suunnitella, rationalisoida ja ehkä päättää, mitkä työt voisimme kokonaan jättää tekemättä, tai siirtää toisille.

    On joitain sellaisia aloja, joilla ei saa hosua tai kiirehtiä. Tehdään omastammekin sellainen.
    Useimpiin asioihin voimme itse vaikuttaa, kun vaan huomaamme hetkeksi pysähtyä miettimään.

    Miksi pitäisi näyttää nuorelta tai nuorekkaalta?
    Näytetään ikäiseltämme ja toivotaan, että nuoremmat oppivat taas kunnioittamaan vanhempia kollegojaan ja heidän asiantuntemustaan.

    Jos minulla on mielenkiintoinen työ, jonka ehtisin rauhassa hoitaa normaalin työajan puitteissa, ei minulla luultavasti olisi mitään kiirettä eläkkeelle. Välillä saattaisin pitää joitain ylimääräisiä vapaapäiviä, jos talouteni ja työt sallisivat.

    Jokaisen pitää tehdä omat ratkaisunsa. Joku säästelee ja odottaa eläkepäiviä - joita ei sitten koskaan tulekaan.

    Eläkkeelle tai ei, yritetään kuitenkin pitää huolta itsestämme ja muistaa elää (lähes) jokainen päivä.;) - Yritän muistuttaa itsellenikin. ;))