Kannattaako...?

Eli siis kannattaisko mun vain jättää koko kaveri kun luottaa ei voi..
Ei hän vielä tähän mennessä mitään ole tehnyt, mutta...

joskus kovallakin kädellä. Usein joudumme maksamaan tavalla tai toisella hinnan teoistamme.

Epäluottamus on kova hinta.

Kukaan ei varmasti osaa neuvoa sinua paremmin, kuin sinä itse.

Omalla kohdallani yritän ihan itsekkäistäkin syistä elää rehellisesti itseäni ja muita kohtaan. Jos tulen petetyksi, en voi sille mitään. Onneksi ei kuitenkaan ole erityistä syytä alkaa epäillä sellaista.

Ehkä sinä saat elämäsi järjestykseen nykyisessä parisuhteessasi. Ellet saa, osaat luultavasti seuraavalla kerralla ottaa kokemasi huomioon.

Elämänkokemus on rikkautta, vaikka sen hankkiminen joskus sattuukin. (sanoo tämä täti-ihminen)

Kaikkea hyvää sinulle.

...kun vielä "seurustelitte". Katuiko mies tekojaan silloin tai tunsiko mitään syyllisyyttä? Tunsiko hän teidän jutun oikeutettuna, koska se tuntui niin oikealle ja "mahtavalle".

Aika suuri muutos miehessä pitäisi tapahtua, että arjen koitettua hänestä ei jälleen tuntuisi asioiden ratkaisemisen keinot vääriltä kuten aiemmassa suhteessa.

Ei kai ole muuta vaihtoehtoa kuäin olla rehellinen itsellesi ja miehellesi, että et osaa luottaa menneidne takia häneen.

Onnea teille. En osaa tuntea kovin paljon sympatiaa, enemmänkin sääliä vain.

Vuosi sitten minunkin mieheni jätti tyttöystävänsä minun takiani. Hän rakastui minuun syvästi, aivan kuten minäkin häneen. Entinen suhde oli jo pitkään ollut monella tasolla huono. (Sen tiedän muualtakin kuin mieheni suusta)

Luottamus on syvä, koska olemme tiimi. Entinen nainen yritti alussakin saada meidät potemaan huonoa omaatuntoa siitä miten kaikki tapahtui. Kyllähän meitä kaduttikin. Ei se, että menimme yhteen, mutta se että mieheni ei jättänyt ensin naistaan. Vaikka jälkikäteen olemme miettineet, että ehkäpä sillä ei olisi ollut juurikaan merkitystä missä järjestyksessä se tapahtui... Tämä ex kun on katkera selvästikin siitä, että "hävisi" minulle. Se söi hänen itsetuntonsa. Ei hän varsinaisesti miestä kaipaa. Ei mies ollut hänelle se oikea.

No, meistä kasvoi hyvin pian vahva tiimi. On asia mikä hyvänsä, niin kohtaamme sen yhdessä. Siksi luotan mieheeni täysin. Näen hänen tunteensa, ja tiedän että meidän suhteemme on täysin toisella tasolla kuin hänellä oli exän kanssa. Mihin sinä et miehessäsi luota? Tiedätkö miksi hän halusi jotain muuta kuin exänsä? Miksi hän halusi juuri sinut? Hoidatteko suhdettanne? Oletteko ehdottoman avoimia toiveistanne ja peloistanne? Vetäkää yhtä köyttä, niin luottamus kasvaa! Ja tarve katsella muualle väistyy.

Ja älä liikaa soimaa itseäsi. Parisuhteen voi tuhota vain parisuhteessa elävät itse. Et sinä miestäsi aikoinaan mihinkään pakottanut. Hän itse teki ratkaisunsa. Kysy häneltä että miksi.

En aio käydä puolustelemaan itseäni, kerron vain vähän enemmän taustaa tästä suhteesta ja sen historiasta.

Nykyinen mieheni on entinen narkkari, kuten myös tämä hänen tyttöystävänsäkin oli. Minä tulin kuvioon mukaan kun heillä oli jo ollut todella paljon vaikeuksia, hän tosin petti tyttöystäväänsä myös muiden naisten kanssa.

Nykyiseni väittää suhdettamme erilaiseksi siksi, koska kyseessä heillä oli mukamas "narkkarirakkaus", eikä hän ole muka koskaan rakastanut ketään niinkuin minua nyt rakastaa.. Määritteleppä sitten siitä, mikä se heidän "narkkarirakkautensa" oli..

Myös itselläni aikaisempi suhde oli aivan helvetillinen. Olisin kyseisen miehen jättänyt joka tapauksessa, sillä hän petti myös minua ja oli väkivaltainen.

Nykyiseni ei ole aikanani käyttänyt huumeita, eli meidän suhteemme ei sitä narkkielämää ole.
Mutta silti vakuutteluistaan huolimatta minua pelottaa enkä osaa luottaa.